22. elokuuta 2009

Sana on vapaa



Oikaisen eilisen lainaukseni virheen, josta olen pahoillani. Panin oikaisun jo aikaisemmin kommentteihin. Haarmann sanoo siis

”...tekijänoikeus kirjeeseen ja haastatteluun on sen tekijällä. Kirjeen tekijänoikeus on siis sen kirjoittajalla eikä suinkaan vastaanottajalla. "Haastatteluun saattaa syntyä yhteinen tekijänoikeus haastattelijalla ja haastateltavalle, jos haastateltavan panos selvästi ilmenee lopputuloksesta. Joku haastateltava saattaa kirjoittaa ”haastattelunsa” itse valmiiksi. Tällöin on luonnollisesti kysymys hänen teoksestaan.”

Olen pahoillani. Silmä hyppäsi väärälle riville.

Itse asia sitä vastoin muuttuu koko ajan mielenkiintoisemmaksi. Moni on sanonut ja arvattavasti Helsingin Sanomat kertoo tänään ennakkosensuurista ja sananvapauden pyhyydestä.

Käräjäoikeudessa on esitetty vastaajien kirjelmä, ja siinäkin perustellaan pontevasti, miten mahdottoman vaatimuksen Heikki Haavikko on esittänyt. Ja minä olen siis minäkin tämän vaatimuksen takana.

Tästä syntyy esimerkki juridiikan viehätyksestä.

Väite, ettei kukaan eikä mikään saa etukäteen estää kirjoituksen julkaisemisesta, ei pidä paikkaansa. Haavikon jutun ydin on niin selvä, ettei kukaan tahdo ymmärtää sitä.

Tekijä itse voi estää ennakolta ilmaisunsa julkistamisen ja siis kirjoituksensa julkaisemisen ja levittämisen.

Kukaan muu kuin tekijä ei voikaan määrätä teoksen julkistamisesta.

Esimerkki: ilkeä veli vie luvatta siskon päiväkirjan julkaistavaksi. Tietysti sisar saa päiväkirjansa kirjapainosta tai kustantajalta pois.

Kirjailija jättää jälkeensä käsikirjoituksen, joka on esimerkiksi erittäin pornografinen. Poika vie tekstin julkaistavaksi mutta äiti vastustaa. Teksti julkaistaan, koska poika on perillinen mutta äiti ei. Tekijänoikeus periytyy yleisten sääntöjen mukaan.

Kirjallisuudenhistoria tuntee runsaasti esimerkkejä asiasta ja olen itsekin ollut tekemisissä tilanteen kanssa: kirjailija on määrännyt käsikirjoituksen hävitettäväksi. Onko perillisillä lupa julkaista se silti hänen kuoltuaan. On.

Siis jutussa sananvapaudesta esitetty on kyllä kaunista, mutta asian vierestä. Sananvapaus suojelun kohteen eli sanojan tahdon vastaisesti…?

Oppikirjoissa on usein kaksi tai useampia tekijöitä, jotka ovat kirjoittaneet yhteisesti (puhe ei ole ”yhteen liitetystä teoksesta” eli artikkelikokoelmasta). Toinen haluaa julkaista, toinen kieltää. – Ei julkaista. Tekijäkumppanit voivat määrätä teoksesta vain yhteisesti.

Kaikki kustantajat tuntevat tämän ikävän ja pulmallisen tilanteen. Tavallisimmin joku tekijä halutaan korvata nuoremmalla ja virkummalla; ratkaisu ongelmaan on raha. Jos toinen yhteistekijä (”Mantere – Sarva”) kieltäytyy hievahtamasta, ei sille mahda mitään.

Haavikko väittää olevansa toinen tekijä. Onko näin vai ei, se on erikseen selvitettävä ja ääritapauksessa asian ratkaisee tuomioistuin.

Oletamme, että Haavikko on toinen tekijä. Hänellä on normaalit tekijän oikeudet.

Oletamme, että Haavikko ei ole elämäkerran tekijä. Asia on sitä myöten selvä ja kirja ilmestyy.

Tämä ”väärän tekijän” tilanne on jopa ollut Suomessa korkeimman oikeuden ratkaistavana (ns. Pettäjän tie –juttu), ja muun muassa Saksan laissa on pykäliä kiellosta ja uhkasakosta.

Toimittajat kyselevät, haluaako Heikki Haavikko estää kirjan ilmestymisen eli sensuroida sen. Vastaan että ei. En ole nähnyt tekstiä, mutta Paavo Haavikko arvioi olevansa toinen tekijä. Hänellä oli erikoisia mielipiteitä, mutta en ole kuullut kenenkään sanoneen häntä tyhmäksi tai tietämättömäksi.

En tiedä, miksi Paavo muutti mielensä – ensin hän halusi työskennellä Saaren kanssa ja antaa tälle vapauksia ja sitten alkoi muuttaa mieltään.

Sitäkin on kysytty, miksi minä olen tässä jutussa mukana. Jotkut tietävät, etten ollut väleissä Paavon kanssa. Jotkut eivät tiedä, että hän otti minuun yhteyttä selvittääkseen eräitä asioita.

Heikki Haavikko julkaisee kirjani ”Informaatio-oikeus”. Asiasta sovittiin ennen kuin muistelma-asia tuli ajankohtaiseksi. Olimme muutenkin yhteydessä, kun haimme kumpikin isällemme sopivaa hoitokotia ja vaihdoimme tietoja.

11 kommenttia:

  1. Taas julkistui hyvä esimerkki vaarallisesta sensuroinnista ja johtamistavasta professori Tauno Tiusaseen kohdistuen. Julkaisi kirjan jolloin (myös) henkisesti kitukasvuinen ministeri Mauri Pekkarinen syyttää Tiusasta valehtelusta. Edita sensuroi Pikkarisen nimen pois kirjasta.

    Asiasta tämän päivän Hesarissa.

    On aikoihin eletty.

    "Tiusasen mukaan Pekkarinen uhkasi häntä julkisella paitsiolla."

    "Pekkarinen sanoi pitävänsä huolen siitä, etten minä saa sanoa mitään missään välineessä, jossa valtiolla on mitään tekemistä."

    "Editan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö Sanna-Mari Hovi ei kiellä Pekkarisen nimen poistamista".

    "Sieltä joitakin sellaisia kohtia toimitettiin, joissa oli henkilöiden nimiä", Hovi sanoo.

    Hovin mukaan poistolle ei ollut mitään erityistä syytä.

    "Olen ehkä ajatellut, että ne, jotka ovat sen keskustelun nähneet, tietävät muutenkin, kenestä oli kyse", Hovi kertoo.


    Pekkarisen moraali on yhtä suuri kuin kolibrin kivekset. Epäilen ettei Pekkarisella ole kiveksiä lainkaan. Siis moraalin osalta.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen skisma, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

    Ovatko ko. haastattelut suullisia vai Haavikon kirjallisia vastauksia? Kirjalliseen tuotantoon (sähköpostit, päiväkirjat) voisi kuvitella joitain tekijänoikeuksia olevan. Mutta että suullisiin lörpöttelyihin? Koska tätä ei kerrota, kantajilla näyttää olevan siitä epätietoisuutta itsekin, vain oletuksia.

    Millaisia muita sopimuksia on tehty kirjasta Haavikon ja Saaren välillä aikaisemmin? Kumoaako yksipuolinen "julistus" niitä? Oliko "julistuksen" allekirjoittaja oikeustoimikelpoinen tekohetkellä?

    Hyvään lehtimiestapaan tietenkin kuuluu, että suorat puhesitaatit haastateltava saa tarkistaa. Nyt se on aika vaikeaa haudan takaa. Mutta miksi tässä sekoitetaan hyvä lehtimiestapa ja tekijänoikeudet keskenään? Hyvään lehtimiestapaan ei kuulu, että sukulaiset saavat tarkastaa suorat sitaatit.

    On vaikea nähdä, että kirjaa ei julkaistaisi, jos kustantaja niin päättää. Mutta toisaalta en ole juristi...

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen hässäkkä. Jos Haavikon elämäkerta olisi vain julkaistu, se olisi myynyt, mutta ei sensaatiomaisesti. Nyt, jos se kaiken kohun jälkeen julkaistaan, se myy paremmin.

    Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että artikkeleiden, näidenkin, kautta tihkuu julkisuuteen sellaista tietoa ja sellaisia vihjauksia, jotka ehkä olisi haluttu pitää salassa.

    Haavikon ja Kekkosen tragedia oli ehkä se, että lähipiiri halusi heidän käyttävän valtaa vielä silloinkin, kun olisi ollut armeliaampaa siirtää väsynyt valtias sivuun.

    Toivottavasti tässä ei ole kysymys pelkästä mainoskampanjasta ja ilmaisen mediatilan kalastelusta.

    VastaaPoista
  4. Eihän Tiusasen/Pekkarisen tapauksessa mitään uutta ja outoa ole. Sen aikainen poliittinen korrektius vaati ummistamaan silmät Venäjän imperiumin todelliselta luonteelta - sehän oli karkea ja julma pakkovalta, joka miehitti mm. veljeskansaamme Viroa.

    Eiväthän venäläiset myönnä sitä vieläkään.

    Mutta se minua risoo näissä jutuissa, että annetaan kuva, kuten tänään Tarkka Hesarissa, että "kaikki" ummistivat silmänsä ja vain joku tiusanen näki totuuden.

    Se on suurta höpönpöpöä. "Koko kansa" tiesi totuuden, mutta vaikeni julkisesti, koska poliittinen eliitti väitti sen olevan maan etu. Ehkä se olikin.

    Tähän Haavikko-juttuun sen verran, kun JK väitti minunkin eksyneen asian viereen, että ehkäpä suurin paino onkin pantava sille, mitä asianomaiset ovat alunperin sopineet. Varmaan asiasta löytyy kirjallinen sopimus.

    Voiko sitä muuttaa yksipuolisella julistuksella myöhemmin, jos tuleekin katumapäälle? Olisiko kyse myös siitä?

    Hyvä että mainitsit, ettei kyse ainakaan ole siitä hyvin yleisestä tapauksesta, että suku haluaa sensuroida. Sillä siltähän se eniten näyttää.

    Mutta miksi pitää lukea etukäteen, ellei tarkoitus ole sensuroida? Tähänhän kuitenkin viittasit edellisen postauksen lopussa.

    VastaaPoista
  5. "Mielenkiintoinen hässäkkä."

    Hässäkkä on aina mielenkiintoinen, tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että tietää mitä sana tarkoittaa. Kemppinenkin on sen tässä blogauskokoelmassaan kertonut. Sääli että ihmiset eivät enää osaa maan valtakieltä. En toki tarkoita, että kaikkien pitäisi osata hyvin saati täydellisesti, mutta menetin uskoni tänään kun olettavasti akateemisesti koulutettu Sebastian Hielm kertoili tänään seuraavaa:

    "Marinadeilla peitellään niitä heikkouksia, joita tuotteessa on, ja tuodaan vielä lisää hintaa tuotteelle. Ja vaikka marinadia alkaisi tutkiakin, se on sen verran tököttiä ja siihen on lisätty niin paljon aineita, että ei siellä mikään kasva. Tökötti toimii bakteereitakin tappavasti."

    Kaikki me tiedämme, että tökötti tarkoittaa lehtipuutervaa. Onko siis eläinlääkintöylitarkastajan mielipide, että lihan marinadiliemessä on tervaa? Mitä sanoo Eu-direktiivi?

    VastaaPoista
  6. Ad TapsaP: - tiedossani ei ole alkuperäistä eikä myöhempää sopimusta, vain hanke.

    Tarkoitus lienee ollut tehdä sopimus, kun teksti on valmis tai ainakin paperilla.

    Sukua ei ole - vain poika (hengissä veli ja vaimo, molemamt hyvin vanhoja).

    VastaaPoista
  7. Bloginpitäjä arvioi Orwelia lainaten näin:

    "Miksi en kirjoita"
    24. MARRASKUUTA 2006'

    "Orwellin luettelo kirjoittamisen (siis julkaisemisen) syistä on hyvä."

    1:o Raaka itsekeskeisyys ja omahyväisyys.

    2:o Esteettinen into.

    3:o Historian käsittäminen.

    4:o Poliittinen vaikuttaminen.

    Mikä näistä 'istuisi' Saaren motiiviksi parhaiten?

    VastaaPoista
  8. Arvasin Kemppisen pointin jo Hesarin ensimmäisestä jutusta, eilisestä postauksesta se tuli selväksi ja tänään hän sitten väänsi sen rautalangasta; eivätkä kaikki näytä käsittävän vieläkään.

    Olisiko tämä jo tarpeeksi sattuva tiivistys:

    Sananvapaus on vapautta esittää oma sanansa, ei toisen. Vireillä olevassa menettelyssä on selvittää, kummasta tässä kirjassa on kysymys.

    Vastaavasti omaisuudensuoja koskee vain omaa omaisuutta, se ei estä oikean omistajan palautuskannetta (vindikaatio).

    VastaaPoista
  9. Ad Ano nyymi (arvasin...): - myönnän.

    VastaaPoista
  10. A: "... eivätkä kaikki näytä käsittävän vieläkään."

    No, eiköhän me muutkin se asia ymmärretä. Meistä se on vaan aika erikoinen tapaus ja yritys.

    Ottaen vaikka huomioon, kuinka taipumaton Heikki Haavisto oli Sonera-kirjan jutussa kieltäytyessään paljastamasta tekijän nimeä. Hänellä oli oikeus kieltäytyä ja hän piti oikeudestaan kiinni.

    Onko sitten ihme, jos Otava ja Saarikin yrittävät pitää oikeudestaan kiinni? Eivätkä siis luovuta kirjaa Heikki Haavistolle etukäteen luettavaksi.

    He antavat tuomioistuimen ratkaista asian. Niinhän sen pitää mennäkin.

    VastaaPoista
  11. Tarkoitatko, että lakia pitää tulkita eri lailla jos se a) ei koske sinua tai b) hipaisee sinua?



    Tai tietysti, jos kaikki on yhtä tyhmiä kuin allekirjoittanut, ei voi käsittää miten sananvapaus on ties missä, tai tuolla?

    VastaaPoista