22. toukokuuta 2009

Kurja Karjala



Otsikko viittaa ”Karjalaisten laulun” kiisteltyyn sananmuotoon mutta etenkin tietoihin ja kuviin luovutetun Karjalan nykytilasta.

Kehun edelleen karttasarjaa, jota maanmittauslaitos ei ole osannut myydä. Jopa Akateemisen kirjakaupan vakinaiset myyjät kertovat, etteivät ole kuulleetkaan moisesta.

http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?id=874

Olen kirjoittanut tästä ennenkin ja kehunut värittäneeni 368 karttalehteä. Alun alkaen idea oli opetella Adobe Photoshopin käyttöä näin. Photoshop on mielestäni epätavallisen vaikea, kai ammattilaisille tarkoitettu ohjelma. Tavallinen digikuvaaja tulee mainiosti toimeen ilmaisohjelmilla, joista IrfanView on edelleen suositeltava.

Fotarissa on mainioita omaisuuksia kartan eli viivapiirroksen käsittelemiseen – ”taikasauvan” ja ”magneettilasson” seurana on nykyisin vallan mainio pikavalintaväline.

On muuten syytä kehaista myös verkkoalbumeja, sellaisia kuin Flickr. Mummun syntymäpäiväkuvat voi joutessaan syöttää verkkoon, josta halukkaat paikalla olleet voivat käydä katsomassa ja kopioimassa niitä. Kuvien liittäminen sähköpostiin on välillä ongelmallista. Esimerkiksi matkapuhelimet eivät yhtään tykkää jpg-liitteistä, ja matkapuhelimen sähköposti puolestaan on mainio keksintö. Olen silloin tällöin osunut avaamaan viestin, jossa samaksi illaksi tai huomiseksi ilmoitettu tilaisuus peruutetaan…

Nyt tämän jutun kuvana on Vuoksenranta eli paikka, johon J. Virolaisen esi-isä hukkasi verkkonsa. Kunta on perustettu 1924 vuoden alusta, joten Sakari Pälsin edellisellä vuosikymmenellä toteama löytö tapahtui silloisessa Antreassa. Nimi johtuu siitä. Kunnan perustamista edelsi pitkäaikainen rettelö. Luin kerran Muolaan historian ja käsitin, että puhe on toisesta, minulle vieraasta maailmasta. Siellä oli hovissa niin ilkeä vouti, ettei hän olisi kelvannut edes portsariksi Lappeenrantaan.

Sakari Pälsi häipyi kohta verkon ja muut kalut löydettyään uskomattomalle tutkimusmatkalleen maailman ääreen. Kirjastoista helposti löytyvä ”Pohjankävijän päiväkirja” on sekä muodon että sisällön puolesta verraton. Tutkimusmatkailija jäi Beringin salmen lähelle nalkkiin, kun Venäjällä alkoi vallankumous, ja rahatkin loppuivat. Hän tienasi laivalipun hinnan ryhtymällä turkisten ostajaksi japanilaisille Kamtsatkalle ja palasi aikanaan laivalla kotiin.

Pälsi tunnettiin nuoruusvuosinani Fallesmannin Arvo –muisteluksistaan, jotka tuntuivat minusta silloin ja edelleen jotenkin ällöttäviltä. Hänen matkakirjansa sitä vastoin ovat huikean tasokkaita, ja myös valokuvaajana hän oli huippuhyvä. Kivikausi-romaani ”Kova mies ja nimetön” on jotenkin puiseva, jos nyt kivikaudesta voi niin sanoa.

Pälsistä ei koskaan tullut täysivaltaista professoria, vaikka hänen tohtorinväitöksensä oli jo merkittävä. En ole varma asiasta, mutta olen käsittänyt asian niin, että hän oli suuresti mieltynyt väkeviin juomiin ja ajoittain myös kevytkenkäiseen seuraan. Näin hänet Otavassa 1960-luvulla ja sain häneltä suullista opastusta eri asioista; silloin hän oli hauska, hyväkuntoinen, vanha mies.

Olisi kovin hyvä, jos nuori polvi ottaisi järjestelmällisesti valokuvatakseen ja videoidakseen koko luovutetun alueen ja mielellään myös Suomen jatkosodassa miehittämään alueen merkittävät ja mainittavat paikat.

Kartoistani olen havainnut, että esimerkiksi Impilahti ja Sortavalan seutu ovat ainutlaatuisen kauniita ja osaksi hyvin säilyneitäkin. Hiljan ilmestynyt ”Kielletyt kartat 3” puolestaan näyttää, että Syvärillä, Äänisellä, Karhumäessä ja Uikujärvellä oli tosi mielenkiintoista maastoa. Kaikkein kummallisin on Kuuttilahti.

Kävin kirjaa läpi isäni kanssa, joka oleskeli pitkään Aunuksessa ja ennen kaikkea lensi seudulla. Tulenjohto- ja valokuvaustehtävien takia epätavallisen kartanlukutaitoiset sotalentäjät taitavat olla jo todella vähissä.

Kävin keskusteluja sotamuistoista vanhojen juristien, muun muassa oikeusneuvos J. Leivosen kanssa, joka jumalisuudestaan huolimatta kertoi silmät säihkyen, miten hyvältä tuntui, sen kaiken jälkeen, johtaa tulta Viipurinlahdella heinäkuussa 1944. Paavo Salervo kertoi haavoittuneensa Lunkulan maihinnousurevohkan yhteydessä 1944. Eero Takala oli yksi Teikarin saaresta haavoittuneena pois päässeistä. Curt Olsson haavoittui pahasti Hangon suunnalla hyökkäysvaiheessa. Viipurilainen Martti Miettinen haavoittui lapsuusvuosiensa maitotalon Leitimon takana Kärstilän rapakivivuorella, mutta ehti parantua vielä Lapin sotaan.

Korkeimmassa oikeudessa oli neljä Sortavalasta kotoisin olevaa jäsentä (Mäkinen, Lampi, Saarni-Rytkölä ja Leivonen) ja kolme viipurilaista (Salervo, Miettinen ja Jalanko).

Monien lähteiden mainitseman työmarkkinajohtaja Päiviö Hetemäen lisäksi bolshevikkien kassa läheisessä kanssakäymisessä olleita menneisyyden tuomareita ja juristeja on paljon. Muista tunnetuista henkilöistä epädiplomaattista toimintaa harjoitti ainakin Max Jacobsson, joka oli vuonna 44 Ihantalassa tulenjohtajana, samassa korsussa kuin Jaakko Pöyry.

Urho Kekkosen virallinen vastaväittäjä, Tapio Tarjanne, oikeustieteen tohtori ja maineikas tutkija, lensi ilmaan Kuukaupin sillan mukana 1941 Antreassa. Loput miinat purki sillalta myöhempi kenraali Lauri Sutela.

Päädyin kartoista näihin sotatietoihin, koska muuan nuori henkilö ilmoitti miettineensä korkeiden tuomareiden sielunelämää. Nykyiset ovat kaiketi paljossa kaltaisiamme, mutta minuun tekivät vaikutuksen kiltit miehet, 1917-1925 syntyneet, joista siis eräät olivat joutuneet repimään bolsevikkeja kappaleiksi paljain käsin. Professori Ylöstalo sai Kiestingissä pioneeriluutnanttina rautaristin. Professori Kaarle Makkonen haavoittui vänrikkinä Kempin prikaatissa Viipurissa, joka menetettiin…

Kyllä sen vaistosi. Se oli sitä maailmaa. Jotkut samat tiet kulkeneista yöpyivät pääpostin roskalaatikoissa ja heitä nimitettiin rappioalkoholisteiksi.

28 kommenttia:

  1. IrfanView ei tietenkään ole kuvankäsittelyohjelmisto, vaikka loistava onkin. Gimp sen sijaan on Fotarin vastine.

    VastaaPoista
  2. suomenlahden ranta on kilometrien, ehkä kymmenien kilometrien matkalta uusien, lähinnä kai ökyrikkaille (tai wannabe-sellaisille) suunnattujen palvelujen kehystämä.
    Kävelin siellä vasta julmettuja matkoja.
    Sisemmällä maassa fantastiset hirsilinnat ja kurjuus vierivieressä

    VastaaPoista
  3. Oiva puhelimen tietojen ilmainen varmuuskopiointi ja samalla valokuvien ja videoiden jakopaikka on MS:n My PhonePälsille, että "Jos jokamies olisi kuin Sillanpää, niin turvatta Suomi jää"

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: halusi sanoa, että IrfanView sisältää yllättävän monta valikon kohtaa, joilla valokuvia pystyy parantamaan. Photoshop Elements on kai normaali valinta. GIMP on minustakin hieno valinta. Fotariin ei omin rahoin liikkuvista monella ole varaa (eikä välttämättä kärsivällisyyttä opetella).

    VastaaPoista
  5. Kokeilkaapa sumopaintia. Siinä on puolensa

    VastaaPoista
  6. Picasa on meilläpäin suosituin, koska siinä yhdistyy verkkoalbumointi aika monipuoliseen kuvaeditoriin.

    Kemppinen käytti vanhaa "jumalinen"-sanaa kuulemani mukaan juuri oikeassa yhteydessä; ainakin minulla sanaan liittyy vakaumuksen lisäksi tietty paksu kulttuurinen kuorrutus, jota nykyisin ei suomifilmien lisäksi tapaa kuin muistoissa.

    VastaaPoista
  7. Tämä ei varmaankaan ollut JK:n tämänpäiväisen "kolmen asian" joukossa, mutta sieltä se vaan räpsähti silmään:

    Eikö tuo satunnainen nimiluettelo ole vankka argumentti asevelvollisuusarmeijan puolesta?

    Ja ammattiarmeijaa vastaan? Nato kyllä, portsariarmeija ei.

    VastaaPoista
  8. Pientä henkilöhistoriallista hienosäätöä: kesällä 1944 Aallon patteristo, jonka tulenjohtueeseen Max Jakobson kuului, oli kyllä Kannaksella, mutta hänet oli ennen sitä komennettu upseerikouluun ja siellä todettu heikentyneen näön takia rintamapalvelukseen kelpaamattomaksi, joten hän välttyi kesän raskailta taisteluilta.

    Hän ei ikänsä vuoksi joutunut mukaan jatkosodan hyökkäysvaiheeseen, mutta hän ehti olla rintamalla ilmajokisessa patteristossa lähes kaksi vuotta. Hän kertoo tästä - sivumennen - ainakin kirjassaan "Kohtalonvuodet".

    PS olihan meillä moniakin myöhemmin yhteiskunnallisesti varsin korkeissa asemissa vaikuttaneita henkilöitä, joiden sotakokemukset jäivät vähäisiksi (esim. Johannes Virolainen, Veikko Vennamo ja Aarre Simonen olivat korvaamattomia virkamiestehtävissään) tai joilla vain sattui olla onni palvella kaukana etulinjasta (esim Ahti Karjalainen radiotiedustelun tehtävissä). En kuitenkaan lähde arvailemaan, miten sotakokemusten puute tai erilaisuus vaikutti heidän ajatusmaailmaansa tai toimintaansa - mutta voisin kuvitella, ettei heidän suhteensa ikätovereihinsa, joilla oli rankempia sotakokemuksia, ollut aina täysin selvä tai kitkaton.

    VastaaPoista
  9. Minua väsyttää eniten se, että joudun koko ajan huomaamaan, että pyydän mac-huollolta apua ,ettei olisi sellaisia kissankokoisia kiertotapoja miten voi vähän katsoa, kuvata, siirtää, adaptoida, lukea, laskea, seurata, sotkea ja lopulta myydä toisen kirjoituksia.
    Mutta kun koko pohja on tehty sitä varten ellei kirjoita sitä, mitä he haluavat. Kun rupeaa olemaan vahva sellaisessa, jossa juuri tietokonetekniikkaa lyödään sormille niin sitten ei pääse elämässä edes tuolista ylös. Falsifioivat ja nyt saavat sadistisesti käyttää kaikki ne miljoonat ns. vara-tarkistus-security-komponentteja mitä ovat kiero hymy huulella valmistelleet pitkin vuosia. Ihan kun sellaisessa systeemissä olisi mitään mahdollisuutta.
    On siis täysin typerää edes uskoa, ja nyt en enää tiedä mitä teen; ostan vanhanajan kirjoituskoneen ja se näyttää tietysti sitten siltä ,että onpa vanhanaikainen ja siksi tyyli heittää minut vasta-alkajaksi ja niin terroristit voittivat jälleen yksi-nolla.

    Ja heitä tukee raha: raha on sidottu tähän idiotismiin jota kutsumme tietotekniikaksi.

    Se on siksi "heidän raha" eikä "raha". Ei voi elää ellei seuraa "heidän tapaa katsoa luokituksia" koska muuten (vaikka osaisi tehdä tuhat asiaa paremmin ja nopeammin) ei ole väliä lällälllääää koska Jumala otti ja pelasti tämän valitun ja indoktrinoidun porukan ensin. Heillä on ollut first row -tuoli - se joka löytyy minun tietokoneestani nyt. Onpa vixua.

    Mutta en viitsi enää. Kouluttaudun vaikka putkimieheksi, duunariksi tai menen suosiolla bussikuskiksi: pedagogisena ammattilaisena ei ole töitä rehelliselle.

    Pitää vähintään olla sokea.

    VastaaPoista
  10. Sakari Pälsi mainitsee eräässä teoksessaan loppukesästä nähtävät "ohrasalamat", jotka vanhan kansan mukaan kypsyttivät viljan korjuukelpoiseksi. Kotipuolessani ilmiö tunnettiin elosalama-nimellä. Kyseessä saattaa olla kuivien tähkien aaltoilusta syntyneet staattisen sähkön purkaukset, jotka illanhämyssä välmehtivät laihon yllä. Asiaa ei liene tutkittu, joten tiede ei siitä mitään tiedä.

    Kartan tuntevat lentomestarit ovat kadonneet vähin varoin. Osmo Rantala teki kuvauslentoja "Hanssin Jukalla" ja muistelmissaan kertoo tositapahtumia niistä ajoista. Mies oli tarkka muutenkin; palasi Espanjan kisoista tussarin maailmanmestarina. (Rantalan oma nimitys vapaakivääristä)
    Tähtäilemässä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi: - Ihantalankesästä ei selvinnytkään naarmuitta kuin yksi tulenjohtaja, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen omakustanteen. Nyt en muista tarkoin, mutta Benedict Zilliacus oli ainakin niillä main näissä tehtävissä. Hänen muistelmansa lapsuuden kesistä Hapenen saaressa on todella hieno; viimeinen käynti huvilalla oli kesällä 1944. Kartano oli palanut jo talvisodassa.

    Johannes Virolaisen kanssa olen puhunut mainitsemastasi asiasta. Sanoisin ettei se ollut hänelle ihan helppo, vaikka hänen suorituksensa evakuointitoimissa oli huimaavan hieno.

    Väinö Leskinen oli oikea sotasankari, Ässä-rykmentin komppanian päällikkö talvisodassa ja samoissa tehtävissä jatkosodassa - haavoittui Viipurin edessä yltilpäistä rohkeuttaan, mutta "sopivasti" eli jäi rintamapalveluun kelpaamattomaksi.

    Mainitsemiisi nimii on lisättävä U. Kekkonen. Olen päätellyt että velimiehen Jussi Kekkosen maine sissipäällikkönä oli hänelle raskas asia ja väitetään, että hän olisi lopulta hinkunut rivimieheksi, mutta Jussi olisi sanonut, että et sinä siihenkään kelpaa. UKK:lla ei tahtonut olla talvisodan aikana ryyppäämisen ohella tekemistä, eikä jatkosodan alku ollut paljon parempi. Käsitykseni (ei tosiasia) mukaan sekä Mannerheim että Ryti olivat jyrkkiä: ei sovellu.

    Erikoinen tausta on akateemikko, matemaatikko Pekka Jauholla. Hän oli Messerschmitt-pilotti mutta jäi vaille ilmavoittoja, koska joutui jatkuvasti lentämään uutta kalustoa Saksasta. Epäilyni: kielitaitoinen, tarkka ja suhteellisen raitis - ehkä hiukan harvinainen yhdistelmä.

    Mika Tiivola oli ilmavoimissa lentävää henkilökuntaa mutta luullakseni ei taistelutehtävissä.

    Muistan muuten senkin, että Sakari Tuomiojalla oli hiukan vaikeuksia presidentinvaaleissa, koska hän oli ollut diplomaatin tehtävissä sota-ajan, samoin kuin muuten Matti Virkkunen. Sitä en tiedä, olisiko Tuomioja ollut B-mies - heikko sydän.

    VastaaPoista
  12. Ad JarMom: Panu Rajalan mainettaan paljon paremmassa Sillanpää-elämäkerrassa kerrotaan, miten Pälsi sitkeästi paransi vaikeaan henkiseen häiriötilaan joutuneen Sillanpään ja kävi joka päivä katsomassa häntä Kammion sairaalassa.

    VastaaPoista
  13. TULENJOHTAJAT JA NAARMUT...

    No juu, tuinnenpa Sastamalalaisen veteraanin, joka kertoo olleensa koko Ihantalan vaiheen Murokallion kärjessä tulenjohtajana. Tämä tulenjohtaja on ansioitunut vetaraanityon tekija ja sai varmaan kartoista selvän.
    Han ei kasittaakseni saanut 'naarmuakaan'.

    VastaaPoista
  14. No juu, mistahan tuo Jussi Kekkosen sissipäällikkyys tulee?
    Osasto Kekkonen (270 miestä) taisteli Kiekinkosken suunnalla Kuhmossa. Tulppasivat sen pohjoisen hyokkayskiilan. Olihan se Kuhmon erämaata, mutta ei kai siella sissisotaa käyty?

    VastaaPoista
  15. JK:lle:

    Kirjoitin juuri siksi tuon heiton Pälsille täältä Manalasta, et kuitenkin kiitoksia hänelle lohduttaessaan Sillanpäätä juuri noiden laulun sanojenkin johdosta.

    VastaaPoista
  16. Suomalaisista tutkimusmatkailijoista kertovassa "Matka-arkku"-kirjassa (toim. M. Löytönen -90; SKS) kerrotaan muun muassa kolmen merkittävän tiedemiehen - J.G. Granön, G.J. Ramstedtin ja Sakari Pälsin - kohtaamisesta sattumalta Mongolian aroilla 1900-luvun alussa.

    Luin keskikoululaisena suurella kiinnostuksella Pälsin (-49) kirjan "Valkoiset arot", joka kertoi hänen tutkimusmatkoistaan Sisä-Mongoliassa. Siinäkin kerrottiin em. kohtaamisesta Mongolian aroilla. Kirjoitin kirjasta äidinkielentunnilla peräti aineenkin. Laitokseni professorina oli sittemmin J.G. Granön akateemikkopoika Olavi.

    VastaaPoista
  17. Kemppisellä on kartat mutta minulla on menneen "mummoni pitsit".

    Asuin aikoinaan pohjois-suomessa ja pihaamme karautti "manne" hevosella. Hevosen vetämältä lavalta astui alas arvokas rouva myyjäisineen.

    Sisällä sitten rouva ryhtyi esittelemään tekemiään pitsejä.
    Kun pitsiesitys oli alullaan, niin mummoni totesi toiselle, että tämähän pitsimalli on meidän kyliltä kotoisin. Oletteko asuneet
    siellä ja siellä Aunuksen Karjalassa.

    Ja niinhän se oli ja kävi, että olivat asuneet toistensa tietämättä
    saman pitsi-mummo-opettajan alueella aikoinaan.

    No, eipä ollut miesten juttu.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi: Murokallio oli Ihantalan taistelujen aikana jo venäläisillä. Luulen että mainitsemasi tulenjohtaja oli mukana viikkoa aikaisemmin Talin vaiheessa. Välimatkaa on 5 - 7 km, mutta siinä oli parisataa tuhatta vihamielistä henkilöä.

    VastaaPoista
  20. TULENJOHTAJISTA IHANTALASSA

    Onko se 5-7 km Ihantalan suunnan linjoille? Mitenkas Juustilan kankaan suuntaan?

    Niin, halusin vain todeta, etta
    alkuperainen kommentti varmaan kertoo ehkäpä aivan oikein tulenjohtohomman kovuudesta ja jonkin yksikon/yhtymän tapahtumista,
    MUTTA kyllahan tulenjohtajia oli iso liuta rivissa viela Ihantalan vaiheen viimeisina paivina. Kun tuliasemissa oli pari ja puolisataa putkea, niin ei ne kai yhdella tulenjohtajalla pysty ampumaan nain laajalle alueelle.

    VastaaPoista
  21. Kolmen suomalaisen tutkimusmatkailijan - Granön, Pälsin ja Ramstedtin - kohtaaminen 1900-luvun alussa Aasian-retkillään olikin Hangai-vuorilla Urgan (nyk. Ulan-Batorin, Mongolian pääkaupungin) paikkeilla, siis keskellä Mongoliaa. Sisä-Mongolia on Kiinan autonominen alue rajautuen Mongolian kansantasavaltaan.

    VastaaPoista
  22. Kemppinen kirjoittaa, anonyymit sekoilevat. "Sissipäällikkyys" voi liittyä sissisotaan, sissitaktiikkaan ja sissitoimintaan. Tarina rajakapteeni Kekkosen kovasta kohtalosta.
    http://personal.inet.fi/koti/pekka.autere/historiikki_tiedostot/tarina26.htm
    Rajajääkärit on nimenomaan koulutettu tiedustelu- ja sissitoimintaan, joten rajakapteeni voi vallan hyvin kutsua "sissipäälliköksi".

    VastaaPoista
  23. komeaa... monellako roskalaatikkoyöpyjistä oli upseerin jämät?

    VastaaPoista
  24. Muutaman kerran isäni jalanjäljissä Tali-Ihantalan taistelumaastossa käyneenä voin vakuuttaa, että se maasto on niin rikkonaista, ettei ole ihmekään että rintamalinja eli.

    Murokallion leikkauksen omistuskin vaihteli ja muistini mukaan siitä luovuttiin, koska rintama piti oikaista. Ei riittänyt miehiä.

    Miesten puutteestahan se johtui sekin, ettei siellä saatu aikaiseksi kaikkien aikojen mottia. Ei ollut enää kuin pari sataa metriä ja pussin suu olisi suljettu.

    VastaaPoista
  25. KAIKKIEN AIKOJEN MOTTI...

    Juu, miesten puute oli yleinen 'vika' vuonna 1944. Taisteltiin 'rajattomia' massoja vastaan. Mutta ei se miesten määrä yksin...

    Onpa siita Ihantalan-Talin välisesta mottiyrityksesta sanottu,
    etta johto olis saanut olla parempi. Laguksella oli toinen pihti vastuullaan, ja hänlla ei olut resursseja/kokemusta tämän luokan operaatioon. -- Lagus itsekin moittii Lauri Jäntille, etta IV armeijakunnan esikunta ei ollut edes taistelualueella. Eli tämäkin taitaa menna pappa Laatikaisen piikkiin.

    VastaaPoista
  26. KIITOS...

    Nimim. 158 laittoi hyvan linkin, kiitos!
    Olen ollut tietoinen, etta Jussi Kekkonen on Kainuussa ja Kuhmossa
    hyvin arvostettu henkilö. En vaan osannut ymmärtää, että 1940'talvisodan pataljoonan' kokoista joukkoa johtanut kapteeni lähti itse vielä 'keikoille' jatkosodassa. Tosi sissipäällikkö siis. Kyllä Kemppinen tietää!

    Olikohan ne Jämäksen kasarmit Kuhmossa sekä rajamiesten että kaukopartiomisesten (Marttinan miehet) tukikohtana aika ajoin?

    VastaaPoista
  27. Kymmeniä kertoja Tali-Ihantalan aluetta maastossa kolunneena, siis muutenkin kuin tieltä tai bussin ikkunasta tiedän, maaston ja asemat jokseenkin hyvin.

    Yksi suurimmaksi sotahistorialliseksi uupaduubaksi näyttää muodostuneen puna-armeijan joukkojen motittamisyrityksen "lähes onnistuminen", vain 200 m -1 km puuttui.

    Hyökkäys sinänsä erinomaisilla mutta väsyneillä ja kuluneilla voimilla 28.6.1944 oli suurta resurssien (miesten ja kaluston) hukkaa.

    Alueella oli vähintään 4 punadivisioonaa, mutta korkeintaan paperilla 1 div vahvuiset suomalaisjoukkot motittamssa niitä.

    Olen kävellyt hyökkäysreitin Murokalliolta Talinmyllylle. Sitä lähestyessä oli vierivieressä jja jopa porrastettuna venäläisten poterot. Huom, ei näy kooklesta!

    Aiheuttihan vastahyökkäys toki iivanalle toki sotkua hyökkäysryhmityksiin. Näin saatiin lisäaikaa lisävahvistusten saapumiseen/ asettumiseen Ihantalaan sekä asemien parantamiseen.

    Mutta oli ja on todellisuuden vastaista unelmoida venäläisjoukkojen motittamisesta. Sillä torjuntavoitto jo sinällään on niin loistava ja kiistaton saavutus.

    Muuten Mannikkalassa (T- / VKT -asema)ja Portinhoikasta Juustilan suuntaan on ("pieni")kivistä ps-estettä Linnavuoren kohdalla ja Juustilankankaalla.

    VastaaPoista
  28. En kiistä A:n väitettä tuhoon tuomitusta motitusyrityksestä, sillä mehän tiedämme nyt, että motittajia oli liian vähän. Ja maasto on vaikea ja venäläinen mestari kaivautumaan.

    Olen minäkin siellä kävellyt hyttysten syötävänä. Kaverini isoisän paja oli siinä Portinhoikan risteyksessä, joten tuli rampattua maastot vähän tarkemmin. Kaverini nimestä muuten huomaa, että suku on Vakkilan kylästä.

    Mukana on aina ollut myös siellä 44 paikan päällä silloin olleita, aika moniakin, mm. Vihman lähettinä ratkaisuhetkillä toiminut. Sekä 2-kertaisen Mannerheim-ritarin poika, joka 18-vuotiaana tuhosi pari panssaria siihen Ihantalan kirkonmäkeen. Vaatimaton mies. Oli myös kenraali P:n poika, mutta hän ei tietenkään itse ollut sodassa.

    Minun isäni oli, jänkäjääkärinä pysäyttämässä naapuria siihen Ihantalaan. Ei hänkään sillä aikanaan ylpeillyt, kiitti vain onneaan, että selvisi hengissä. Sankariteoksi se muuttui vasta myöhemmin.

    Mutta motitukseen en totta puhuen osaa ottaa kantaa, muuten kuin mitä olen kuullut ja lukenut. En ole perehtynyt motituksen tekniikkaan.

    VastaaPoista