4. toukokuuta 2009

Juhla, arki




Joka luulee, että kirjoitan näitä kuin blogia, erehtyy pahasti. Tärkeistä asioista en kirjoita ollenkaan.

Joissakin vihoissa on päiväkirjaa muistuttavia merkintöjä, pikemmin kai muistiinpanoja. Eräs vihko on neljänkymmenen vuoden takaa.

Päiväkirjamuodosta kuuluu varoittaa. Se on valheellinen. Ollaan kirjoittavinaan dokumenttia eli muistiinpanoja asioista sellaisina kuin ne tapahtuivat.

Tuoreeltaan kyhätty muistiinpano on sotkuinen. Tositelevisio on yhä petollinen kuin 1920-luvun todellisuus-elokuva (Vertov ja muutamat muut). Jo kehystäminen muuttaa näkymän, saati kirjoittaminen.

Tieteessä on usein mutta ei riittävän usein kuvattu kolmijako: asiat, jotka tiedämme, asiat, joista tiedämme, ettemme tiedä niitä, ja asioita joiden emme tiedä jäävän tietämyksemme ulkopuolelle.

Olkoon jännittävästi nimetty maailmankaikkeuden ”pimeä aine” esimerkki keskimmäisestä. Tiedemiehet arvelevat hyvin perustein, että maailmankaikkeus on väärällään jotain, mikä selittäisi keskeisiä painovoiman ilmiöitä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä se voisi olla.

Esimerkki viimeksi mainitusta (tuntematon-tuntematon) oli esimerkiksi ydinenergia ja sitä ennen painovoima.

Nähdäkseni näillä asioilla on paljon merkitystä arkielämässä ja juhlassa.

Eräs ystävä taisi joitakin vuosia sitten panna välit poikki. Hän soitti puhuakseen suunsa puhtaaksi. Olin etenkin viime aikoina suhtautunut häneen yliolkaisesti ja ollut olevinani kiireinen. En ilmeisesti ollut myöskään toimittanut perille hänen terveisiään N:lle.

En halunnut sanoa, että N kuoli juuri ja olen pakkaamassa laukkuani matkustaakseni paikkakunnalle ja osallistuakseni hautajaisiin. Kun en keksinyt muuta, katkaisin puhelun.

Toisen kerran joku motkotti, että yhteinen ystävä on oudon kyräilevä ja kelju ja tuskin vastaa, kun häntä puhuttelee. Myöntelin, kun en voinut sanoa, että tuo asianomainen oli juuri menettänyt lapsen eikä halunnut puhua asiasta kenellekään.

Tämä on outo tapa palata kysymykseen tuomarin työstä. Tuomarilla on ratkaisupakko. Vireillä oleva juttu on ratkaistava tavalla tai toisella ja mielellään viivytyksettä. Tuomari ei voi sanoa: en osaa ratkaista tätä.

Arkielämä ja juhla on täynnä asioita, joita ei osaa ratkaista ja joita ei ymmärrä.

Hyödyllinen ajatus voisi olla panna asiat piikkiin. Tämä on käytös- ja elämänoppaiden vastainen ajatus. Niissä yllytetään käymään härkää sarvista, vaikka sitä ei tee edes härkätaistelija.

Parempi on makuuttaa asioita ja laiminlyödä velvollisuuksiaan. Ratkaisu saattaa löytyä yllättävästi, odottamatta.

Kuvitan tätä esimerkillä. Lähimenneisyydessä on asioita, jotka askarruttavat tutkijoita suuresti ja panevat heitä tekemään yhä uusia kirjoja näistä asioista. Kukaan ei esimerkiksi osaa oikein selittää, miksi Neuvostoliiton suurhyökkäys 9.6.1944 pääsi yllättämään suomalaiset niin pahapäiväisesti, vaikka tietoa hankkeesta suorastaan virtasi etulinjasta, rintamilta ja jopa valokuvina.

Vakiintunut selitys on, että sodanjohtomme munasi kerta kaikkiaan tämän koko sodankäyntimme tärkeimpiin kuuluneen asian. Ehkä se ei ole niin. Ehkä siihen oli syitä. Millaisia, en tiedä.

Alger Hiss maintaan hakuteoksissa ja tietosanakirjoissa. Oliko hän neuvostovakooja korkealla USA:n turvallisuusorganisaatiossa? Asia ei kai selviä milloinkaan niin että kaikki uskoisivat, vaikka idän arkistojen mukaan näyttää selvältä, että vaikka Richard Nixon ja Joe MaCarthy väittivät miestä vakoilijaksi, hän oli vakoilija.

Ruotsi tiesi Saksan Barbarossa-suunnitelmasta ja aikatgaulusta. Arne Beurling oli avannut Saksan Geheimschreiberin salakirjoituskoodin.

Suomi tiesi mielenkiintoisia asioita, ja USA tiesi, että Suomi tiesi. Ainakin jokin osa tiedustelupapereistamme (Stella Polaris) päätyi nopeasti Yhdysvaltoihin, vaikka muuta väitetään.

Oma arvaukseni on, että Suomen sodanjälkeinen politiikka perustui eräin keskeisin kohdin (mm. ”vaaran vuodet”) sellaiseen tiedustelutietoon, joka on edelleen salaista.

18 kommenttia:

  1. Kari Suomalainen pohti muistelmissaan samaa päiväkirjan pitämisen ongelmaa. Hän aloitti asioiden päivittäisen kirjaamisen päätettyään muistelmaprojektista. Kirjansa alussa hän kuitenkin toteaa, että useimmat päiväkirjan merkinnöistä kuuluivat samalla tavalla: "Tänään ei tapahtunut mitään erikoista". Lopulta hän hylkäsi tämän metodin ja alkoi kirjoittamaan siitä mitä milloinkin koneen ääreen istuessaan ajatteli.

    VastaaPoista
  2. Jos fiktio ja historia sallitaan sekoittaa samassa virkkeessä, olisi kiehtovaa lähestyä asiaa Tahvanaisen kertomuksella Stalinin ja Mannerheimin välisestä salaisesta sopimuksesta: Jos M ei katkaise rataa eikä pommita Lenigradia, saa hän sodan jälkeen Itä-Krajalan. M noudatti sopimusta.

    Mutta sopimuksiahan kannattaa tehdä vain herrasmiesten kesken.

    VastaaPoista
  3. "Olemme joskus päässeet lähelle ihmisen korkeinta hengen astetta, jossa tiesimme ehdottoman syvästi, ettemme tiedä mitään." - Jukka Gustavson, "Luulosairas", es. Wigwam 1969

    VastaaPoista
  4. look - plum - stop - thirsty -
    Niin tuossa kiinalaisessa toivotuksessa lukee. Otin kuvan opettajan monisteesta. ettei minun käsiala sekoita.

    VastaaPoista
  5. K:
    Esimerkki viimeksi mainitusta (tuntematon-tuntematon) oli esimerkiksi ydinenergia ja sitä ennen painovoima.
    Löydettiin? Sehän on aina ollut täällä.
    Ilmeisesti tarkoitat gravitaation ulkoisen lainalaisuuden mittaamista ja tuntemista, siinä määrin, että suure voidaan sijoittaa matemaattiseen kaavaan esimerkiksi rakentamisen ja lentämisen toimialalla.
    Mekanismi, jonka tunteminen voisi mahdollistaisi myös tämän vaikutuksen kumoamisen, on itsessään yhä mysteerio.
    Ja tämä liittyy suurempaan kokonaisuuteen, juuri tuohon, kuinka välillisesti voidaan mitata massa, jossa toimii gravitaatiovoima, mutta se ei omaa fyysistä kovaa ainetta.
    Auttaako hiukkasen metsästys, saa nähdä.
    Fyysinen aine tulee aina silmin näkyväksi kun sitä on tarpeeksi. Tämä ei päde kaikkeen metafyysiseen, vaan ne ovat jo alkeishiukkasten tasolla olemuksellaan muuta.

    VastaaPoista
  6. Puhutteleva luokka on se, mitä emme tiedä eli tajua tietävämme. Ehkä se on sisäinen, jopa ulkoinenkin, pimeä materiamme. Usein illalla ihmettee mielialaansa, ja vain vaivoin keksii, mikä merkittävä seikka oli jäädä menneen päivän rivien välistä huomiotta.

    Olen pianistina huono, prima vistan osalta surkea. Vaatisi harjoitusta löytää näkemistään nuoteista melodia esiin, se ei yleensä aukea minulle vain nuotit näkemällä. Mestari kaivaa melodiasta musiikin, Kemppinen-radio-ohjelman tunnari oli esimerkki siitä.

    VastaaPoista
  7. Poliittinen johto ei aina suostu hyväksymään pätevää tietoa, joka on jollain lailla yllättävää ja omien pinttyneiden käsitysten vastaista.

    Tästä on lähimenneisyydestä järkyttävänä esimerkkinä presidentti Mauno Koivisto.

    VastaaPoista
  8. Luulin että saksalaisten koodin mursi Englannissa Alan Turing. Ja nyt en sitten tiedä että millä tavoin suomalaiset olisivat tienneet, ei kai täällä ketään Turingin vertaista neroa ollut?

    Tämä on mielessä monta kertaa Paavolaisen Synkkää yksinpuhelua lukiessa.

    VastaaPoista
  9. Pimeästä aineesta ja energiasta tuli mieleen eräs juttu.

    Avaruus eli tila ja massa tai oikeammin massaenergia ovat vuoroavaikutuksessa toisiinsa nähden.

    Massa kertoo avaruudelle miten kaareutua ja avaruus massalle, miten käyttäytyä.

    Mutta miksi useimmat Kemppisen pohdinnat ovat kuin kvanttimekaniikkaa. Kvanttitasolla liikuttaessa tutkimuksen eräs kulmakivi on hylättävä; nimittäin havainnollisuus.

    Yhteiskunnallisia asioita ja ongelmia käsiteltäessä havainnollisuus on kuitenkin ns. perusprinziippi.

    Kemppinen kirjoittaa yhteiskunnalisista asioista kuten fyysikko, heittää havainnollisuuden öömappiin, liikkuu teoreettisella tasolla, puhuu kuin arkiset asiat olisivat dikreettiä matematiikkaa ja varoo aina ottamasta kantaa mihinkään (poliittiseen?) suuntaan.

    VastaaPoista
  10. Olen näkevinäni jotakin Eschermäistä kuppinurinin hohteessa.

    VastaaPoista
  11. Ad Ripsa et alii: - koodeja oli monia ja erilaisia. Enigmaa käyttivät etenkin maavoimat ja merivoimat. Turingin johdolla se avattiin, kiitos puolalaisten erittäin merkittävän esityön.

    Beurling avasi vaikeamman diplomaattien käyttämän koodin (Geheimschreiber).

    Suomalaiset lukivat sujuvasti taistelujoukkojen salakirjoitusta, joka perustui ns. kerta-avaimeen (one-time pad). Suomen radiotiedustelu pystyi jopa osallistumaan taistelulentojen johtamiseen murtamalla salakirjoitusta sitä mukaa kuin sitä lähetettiin.

    Amerikkalaisten muuan suuri saavutus oli Magic eli japanilaisten Purple-salakirjoituksen avaaminen.

    VastaaPoista
  12. Ad Catulux: - hyviä huomioita.

    Odotahan kun päästään holografiseen periaatteeseen - maailmankaikkeudet (lukematon määrä) informaationa, jonka erikoistapauksia ovat aine ja energia...

    VastaaPoista
  13. sekä henki ja tragedia :)

    VastaaPoista
  14. Pimeä aine ja pimeä energia ovat eräänlaisia "kosmologisia vakioita", joita tarvitaan siksi, ettei havaitsemamme maailmankaikkeus muuten pysyisi laskujemme mukaan kasassa.

    Mitään muuta niistä ei tiedetä.

    Tämän tuntemattoman määräksi kaikesta olemassaolevasta yhtälömme kertovat vaatimattomat 95 %.

    Olenkin usein ihaillut sitä ylimielistä itsevarmuutta, jolla valtaojat ja enqvistit puhuvat, kun se kuitenkin perustuu vain 5 %:n tietoon.

    VastaaPoista
  15. ikäänkuin tietäisimme, mitä 100 % jostakin on. nyt tiedämme ehkä yli 100 % siitä, mitä tietävin vuonna 0.

    VastaaPoista
  16. Kossussa sitä tetoa muuten on 38 %, niin pimeänä kuin kirkkaanakin.

    VastaaPoista
  17. JK: Kukaan ei esimerkiksi osaa oikein selittää, miksi Neuvostoliiton suurhyökkäys 9.6.1944 pääsi yllättämään suomalaiset niin pahapäiväisesti, vaikka tietoa hankkeesta suorastaan virtasi etulinjasta, rintamilta ja jopa valokuvina.

    Vakiintunut selitys on, että sodanjohtomme munasi kerta kaikkiaan tämän koko sodankäyntimme tärkeimpiin kuuluneen asian. Ehkä se ei ole niin. Ehkä siihen oli syitä. Millaisia, en tiedä."

    - - -

    Miksi päämajan tai papan armeijankunnan tunareita hän ml virhettä tai munausta pitää vatuloida tai mystifioida?

    Ei tuolloin internet-aikakautta vielä eletty.

    Mutta se ylimielisyys, passiivisuus ja sotilaallisesti katsottuna käsittämätön toimettomuus, jota päämaja ja AK harjoittivat, oli anteeksiantamatonta.

    Varsinkin siitä hengellään tai terveydellään maksaneiden sotureidemme ja omaisuutensa menettäneiden kansalaistemme kannalta.

    VastaaPoista
  18. eiköhän niitä ottanut syksyllä 44 päähän jo sotiminen ja esikuntaherrojen keskinäinen asemasota. joku nokitti alempiaan olemalla innostumatta suurhyökkäystiedoista... ja ne alemmat aatteli, että se on siinä sitten. katotaan kuka oli oikeassa ja sitten vakansseja aukenee...

    suomalaiset eivät saaneet pateja ilman papereita viipurissa. olishan ne paperit pitäny vaatia naapuriltakin...

    VastaaPoista