10. huhtikuuta 2009

Keltainen kissa



Epäilen että keltainen kissa on kuollut. Se ilmaantui aina samaan aikaan kuin mustarastaat eli tähän aikaan. Se oli Jaakko Pakkasvirran näköinen.

Täysin varma keino murskata ihmissuhteita pysyvästi on kirjoittaa poikkipuolinen sana kissoista tai koirista. En tee sitä. En muista, mahtoiko W.C. Fields mainita tästä asiasta, mutta ainakin hän huomautti, ettei ihminen, joka vihaa pikkulapsia ja koiria, voi olla sydämeltään paha.

Eilinen kirjoitukseni toteutti ennustuksen: tänä yönä nukut levottomasti (kirj. Michel Butor, 1967).

Meillä ei ollut eläimiä mutta sillä naapurin pojalla oli kissa, ja se kissa teki vielä pennunkin. (Lasna ollessani oli syötäviä eläimiä ja lehmiä ja hevosia ja veljeni juoksi kanojen perässä ja huusi niille että kälet ylös.)

Äidinisä tunnusti pelästyneensä koiraa noin vuonna 1900 Karkussa. Hän kysyi vuokralaisiksi tarjoutuviltakin, onko koiraa. Sitä en tiedä, miksi kissaa ei ollut. Tosi isäni toi kerran kissan, mutta siitä hankkiuduttiin eroon, koska se oli Lapualta, kovasti sinimusta ja niin arrogantti, etten kokenut vastaavaa ennen kuin Teknillisen korkeakoulun ma. professorina.

Mind you – katsokaa aina, onko hymyilevässä, lahjakkaassa virkaveljessä jotain kissamaista. Luultavasti hän on Ernst Stavro Blofeld taas kerran nerokkaasti naamioituneena.

Näitä lapsuuden puutoksia ei ehkä enää aikuisena korjannut. Omassa perheessäni on ollut kissoja ja koiria. Yksi koirista oli Jarno Pennasen Tiru Valluvar (nimi tamilia – Jarnon antama). Arvelin että Jarnon henki siirtyi hänen kuoltuaan tähän luontokappaleeseen – se oli musta ja hurmaava newfoundlandin koira. Ja tyttäreni hoiti tuulessa ja tuiskuissa järkähtämättömästi koirat, corgit joiden yhteisnimi oli ”Mäntyharjun pojat”, koska niillä oli taipumus lähteä reissulle.

Se historian metodi, johon itse kiinnityn, on esitetty oivallisesti mm. C. Ginzburgin teoksessa Tuomari ja historioitsija (engl. 1999). Hän argumentoi, että jäljitellessään tuomareita historioitsijat innostuivat liikaa pienistä ja käsitettävistä teemoista ja ajautuivat metodiin, jota Braudel haukkuu ”tapahtumien historiaksi”.

Robert Darnton kirjoitti siis 1984 teoksensa kissojen hirmumurhasta, The Great Cat Massacre and other episodes in the French Cultural History. Kirjanpainajan kisällit surmasivat kissoja hyvin julmasti osoittaakseen mestarin emännälle, että tämä hyysäsi kissoja paremmin kuin heitä, jotka saivat jyrsiä homeisia kyrsiä sateessa ja pakkasessa. Kirjan keskeinen, näkymätön teema on kysyä, onko meillä mitään mahdollisuutta ymmärtää 1700-luvun ihmistä. Vastaus on että ei. (Rimpatirei, jatkaisi tähän muuan karhu.)

Väitetään ihan suurella suulla, että ainakaan kissoja ei pidetty keskiajalla eikä uuden ajan alussa. Jokseenkin sitovin perustein arveltiin, että ne edustivat noitamaailmaa ja olivat muutenkin ilkeitä ja tarpeettomia.

Jään miettimään otsa rypyssä, mistä kissa siis tuli Suomeen, ja päädyn tuttuun ”vajonneen kulttuuriomaisuuden” selitykseen. Kissan toivat muotiin kauhuromantikot, pahimpana heistä muuan E.A. Poe. Selitys eli haitallisten jyrsijöiden kurissa pitäminen keksittiin jälkeenpäin. Todennäköinen leviämisreitti olisi pappiloista piioille ja siitä taloihin.

Miksi kissa ei vertautuisi pelargoniaan?

Kissan mainonnasta näyttävät vastanneet lähinnä britit, mutta eivät ranskalaisetkaan olleet tumput suorina. Baudelaire kirjoitti kissasta ”Pahan kukissa”, ja G. Apollinaire sangen kauniin runon (Ce que je voudrais dans ma maison…)

Tämän haluan talooni:
naisen jolla on ymmärrystä,
kissan hiipimään kirjoja,
pääksytysten ystäviä,
joita ilman en jaksa elää.

20 kommenttia:

  1. Minä pidän kissoista.
    Vaimoni arveli että se on samaa sukua, miksi tulen hyvin toimeen vahvojen naisten kanssa.

    Kissaa ei omisteta.
    Se on, niin kuin, tai ei ole, omasta tahdostaan ja kun se kyllästyy, se lähtee.

    Minulla on ollut suuremmoisia kissoja.
    Viimeinen, Lady Tintti III Mobutuasesesekoaa Ciskoshka Groznyi von Silbergrauplez de la Croix af Uffestad, oli erittäin kaunis, pieni ja pahansisuinen schaeferinmetsästyskissa, mutta sen kuolemasta tuli juuri kuluneenksi 28 vuotta.
    Sillä oli käsitys siitä, missä oli minun paikkani, ja se kävi hätistämässä vieraat pois jos ne istuivat siihen.
    Kun minä istuin nojatuolissa, se istui, kuin kerä silkkisamettiin kiedottua jousiterästä, minun polvellani, tai makasi selkänojalla, pitäen toista käpälää olkapäälläni.
    Kukaan muu ei saanut koskea tätä kattia kuin minä.
    Aamuisin harmaa kissa tuli tuijottamaan minua. Jos teeskentelin nukkuvaa, se taputti minua ensin poskelle ja jos se ei auttanut, huulille. Jos sekään ei auttanut, sitten puskettiin poskeen ja sanottiin, "mjumjumjur".

    VastaaPoista
  2. Koira sen olla pitää:

    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/inet/trixie.html

    VastaaPoista
  3. metsästäjällä on koira. saa saalista ja seuraa sekä tulille vahdin.
    pikku pariisittarille koirat korvaavat ihmisen.
    tottuvat puhumaan koirilleen ja kohta puhuvat läheisilleen samoin. kuuntelevat kuten koiriaan - jotka eivät puhu. kiltti bubu vie nyt bubut ulos... bubu menee nyt.

    VastaaPoista
  4. "istui, kuin kerä silkkisamettiin kiedottua jousiterästä, minun polvellani, "

    aivan mahtava ilmaisu.

    VastaaPoista
  5. On muuten kaksi koirakirjaa ylitse muiden: Huovisen "Kylän koirat" ja Munthen "Huvila meren rannalla".

    Munthen kirjahan on siinä sivussa myös kirja mm. kuolemasta, lääketieteen kehityksestä ja lintujen suojelemisesta. Minua on aina koskettanut M:n kunnioittava suhtautuminen toisiin elollisiin olentoihin, Sirkka Turkan sanoin "sielun veljiin".

    Kissoja ja koiria on minullakin ollut ja on. Kun aloin yhä enemmän digata lintuja, kissat jäivät.

    Ja vielä mopoista, joista eilen niin mukavasti kirjoitit. Minäkään en poikasena ollut koskaan niistä kiinnostunut. Mutta pari vuotta sitten ostin käytetyn Vespan, kun ajattelin että on sitä sentään kokeiltava tässä elämässä. Moottorinsa puolesta se luokitellaan kevariksi, joten aikuiset lapseni eivät saa sillä ajaa ilman erillistä ajokorttia. Onneksi rajoitus ei koske kokemattomia ikämiehiä!

    Osku

    VastaaPoista
  6. Kissat ja koirat luovuttavat rakkautta ja energiaa ja paikkaavat ihmisten tunnehaavoja, varsinkin jos ihminen elää tunnekylmässä ympäristössä.Moni ihminen on selvinnyt lapsuudestaan suht. täysjärkisenä jonkin pieneläimen avulla.
    Jonkinlaista eristysvillaa ihmisen ja pahan maailman välissä.
    Saman lämmön voi tuntea joissakin hyvissä ns.lastenkirjoissa.

    VastaaPoista
  7. Itse olen ollut aina välinpitämätön niin kaksipyöräisten kuin nelijalkaistenkin suhteen. Vähän ihmetellyt niitä fanittavia ihmisiä.

    VastaaPoista
  8. Kissa on itsenäinen ja säilyttänyt hyvin pedonluonteensa. Hylättynä se pärjäilee luonnossa paremmin kuin kuin koiraksi sanottu jaloste, joskin talven ylitse säilyminen on sillekin onnenkauppaa.

    VastaaPoista
  9. Ota Krugman:
    http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200903239285249_k1.shtml

    koska siinä on parempi ideologia kuin Fredi ja Keyni

    Hyvää Pitkäperjantaita, tämä on jo pitkistyttänyt minua , ja munaa saa vasta sunnuntaina ruotsalaisen perinteen mukaan.

    Mämmiä en ostanut sillä laihdun (tavoite). Mämmi on parempaa kuin habitus: siinä taas minulla ja Nykäsellä on joku joka snaijaa elämän paradokseja. Minun mielestä Nykänen on maailman älykkäin mies, jonka tietsikka laskee sadantuhannesosittain meneviä balanssilaskuja samalla ku mies ei irrota Koskispulloa suusta alas tullessa. Tosi mies.

    Mutta meidän ideologia on sellainen, että se pitää naismaisista, parfyymituoksuisista lälläripojista, joilla on pienet munat ja isot autot. Äidinvaistot edellä me naisetkin valitsemme?

    Siis pääsiäisenä vaan.

    Muuten me otetaan alfauroksia, siis niitä, joiden alfa www.alfafelis.com/ valitsee isot kissat - ranskalaiset, hiljaiset ja mielenkiintoiset. Minä henkilökohtaisesti olen rakastunut (tällä hetkellä) filosofiin, joka pitää Japanista eikä Kiinasta. Mitäs siihen sanot. Elämässä pitää olla jotain läppää - tai ainakin uskoa.

    Jotain Kemppinen. Jotain joskus joka olisi kivaa.
    Miksei minulla; olenko munanut koko elämäni vai oliko se vain alamäki joka meni ohi?

    VastaaPoista
  10. En pidä kissoista, mikä lienee seurausta etteivät ne pidä minusta. Vain poikamaiset tytöt, siis kissat, osaavat suhtautua nais.. siis kissamaisiin piirteisiini.

    Inhosin pielikkejä (pelargoneja) niiden lihaisan varren ja inhan hajun vuoksi. Sitten luin kukkakirjasta kuinka tämän kasvin sanottiin tuoksuvan yrttimäiseltä. Bingo, tämä psyykkaus tepsi. Aloin silloisen poikamiesboxini parvekkeella tuuhean pielikkimättään hoidon, kehityin aika hyväksi tässä helpossa harrastuksessa. Kunhan muistaa katkoa ylikukkineet kukinnot ja kuivat nuput sekä sumuttaa varren ja lehtien alapinnat kosteiksi saa hyvän tuloksen. Kasvualustan rikas peruslannoitus kukkupuikoilla ja likomärän välttäminen esimerkiksi kiteillä tai sakaojituksella (taivasalla olevia on poissaolessa muuten vaikea suojata) ovat itsestäänselvyyksiä.

    Nykyisin kasvatus jää kasvienkin osalta liiaksi vaimolle. Kun huolehtisin edes lannoituksen, saisin ehkä edelleen anteeksi sumutuksen puutteen.

    VastaaPoista
  11. Meillä on ollut aina kissoja. Oli myös muinoin yksi koira, joka adptoi meidät ja jonka nimeksi sitten annoimme Alexander Nevski.

    Tämä tapahtui Amerikassa. Alex ei ollut aivan täysikasvuinen vielä, vietiin ensimmäiseksi eläinlääkärille, joka katsoi kliseisesti silmälasiensa yli ja kysyi meiltä että tiedättekös te mikä tämä on. Vastasi sitten omaan kysymykseensä että tämä on labradorinnoutajan ja kojootin risteytymä.

    Se ulvoi myös ja piti naapuruston taatusti hereillä. Ei siitä ollut mitään haittaa koska asuttiin rikkaille kelpaamattomassa vanhojen puutalojen slummissa. Alex olisi tuotu Suomeen jos se ei olisi jäänyt auton alle ja kuollut. Hänen hautansa on Condor Streetin talon pihalla lähellä bambumetsikköä.

    Kissojen nimet olivat Bakunin ja Vladimir. Venäläisyys johtui siitä, että minulta tivattiin jatkuvasti miten olin onnistunut livahtamaan rautaesiripun takaa vapaaseen maailmaan. Nimeäni en kyllä venäjäntänyt ja se oli aivan oikein niille tyhmille ihmisille. Ne menivät mutkalle yrittäessään puhutella minua.

    Petja kertoo tuolla aivan oikein, miten kissoihin identifioidutaan. Hän unohti vain, että noitien sanotaan lankalauantaina lentävän luudalla toisessa päässä kahvipannu ja luutapäässä musta kissa.

    Parastaikaa meillä on kaksi entisiin hoveihin kuulunutta kissaa, puolipersialainen, punainen pitkäkarvainen eurooppalainen, joka on ollut sulttaanien ja visiirien tyynyllä loikova aristokraatti, ja nyt tämä pienimmäinen, löytökatti, jolla on Nikoilai I:n hovissa pitämien sinisten venäläisten piirteet aina sitä myöten että sinisyys ruskettuu valon lisääntyessä.

    Että olisiko sattumaa että entisessä tsaarin kuvernementin pääkaupungissa olisi venäjänsinisiä kissoja? En usko. Mielelläni uskoisin että Elizabeth Järnefelt (o.s. von Clodt) olisi tuonut ne tänne Pietarista.

    VastaaPoista
  12. Maailman ilkeimmät naiset ovat ne, joiden naama näyttää mustalaiselta vaikka onkin vain noita. Joilla on pokkaa vedättää suuriakin ihmisryhmiä kunhan pääsevät framille.

    Sen takia Kemppinen meidän elämämme on näin huono Suomessa, koska meidän elämään tulee näitä todellisia noitia ja ne vievät meidän typerät pikkumunaiset miehet joiden mukana ne lentää sitten minne ikinä. Itä-Suomesta ovat aina ottaneet koska kompleksit ovat heillä suurimmat. Myyvät siksi kotimaansa että itse saavat tuntea itsensä rikkaiksi. Se on heidän ainoa asia mikä tuo heille onnea, jos sitä nyt onneksi voi kutsua.

    Ja naiset, kaikenlaiset typerät kääkättäjät rikkovat muiden avioliittoja siksi, että nyt saavat jotain pientä kicksiä. Niitä naisia taitaa sitten olla eniten.

    Joten Kemppinen: mitäs jos sittenkin äänestäisi sodan puolesta; ei sen takia, että nämä omnipotentit siat saisi olla oikeassa (hehän ovat automaattisesti sodan puolella ja nimenomaan auttavat mafiaa keräämään varoja muiden lasten elämän heikentämisen kautta jotta oma mies pääsisi olemaan sodassa framilla ja mitalipaikoilla - eli jossain muualla mutta jotka juonittelevat koko paskan.

    Mutta jos voisi lähettää terroristeja heidän päälle, mitäs sanot? Olisiko se mikään helpotus? Tuskin, sillä näitä raukkis-maisia naisia ja heidän älyttömät kakaramaiset miehet motskareineen ja autoineen, tavararöykkiöineen ja huijatuine rahoneen - heitä olisi joka tapauksessa.

    He lisääntyvät kuten hiiret, joita he uskovat, että me muut ollaan. Eettisyys ei sen tähden ole mitenkään yksinkertaista tässä sikojen maailmassa, Kemppinen. Siat ja sosiopaatit johtavat nykyään ja lapset ovat kouluissa aivan sekaisin; enemmän kuin milloinkaan ennen.

    Kivaa jengiä meillä ja nämä typerät vielä ihailevat sellaisia rahoja. Kuvittele Kemppinen; he ihailevat niitä.

    VastaaPoista
  13. Koiria oli kaksi.
    Nalle ja Anastasia.
    Ja kettu, Fiat.

    Fiat söi minkinruokaa ja keräkaalia, jos sen repi sille. Repimättä ei kelvannut kaali.

    VastaaPoista
  14. Aamupäivällä täällä Nauvossa olis sumuista ja kiertelin pari tuntia rannoilla ja kallioilla, 150 kuvaa.

    Yhden lammen rannalla kuvatessani kuulin molskahduksen ja koira oli pudonnut jäihin parin metrin päähän rannasta, mitä lienee yritti. Onneksi pääsi itse pois.

    Kun koira oli nuori eikä ollut nähnyt vettä, se yritti kävellä veden päällä yhdellä Brysselin lammella lintuja tavoitellen. Oli aika hömistynyt kun nostin se etukäpälistä ylös.

    VastaaPoista
  15. Pienenä haaveilin kissasta tai koirasta. Vanhempani ja veljeni halusivat kissan, mutta veljeni oli allerginen. Tuli koira. Johtuisikohan tästä kissahaaveesta, että koira ja kaikki myöhemmin tulleet koirat käyttäytyvät jossain määrin kissamaisesti, syövät kalaa, nukkuvat lämpöisissä aurinkopaikoissa ja metsästävät hiiriä ja rottia?

    Muutin omaan asuntoon. Kului aikaa. Tuli kissa. Johtuisikohan koirantäyteisestä lapsuudestani, että kissa käyttäytyy kuin koira, istuu ja antaa tassua käskystä, ulkoilee hihnassa ja noutaa palloa?

    VastaaPoista
  16. Herttaisilla miehillä on vihaiset koirat. Isokoiraiset naiset ottavat pikkuiset miehet, jotka voi laittaa takapenkille. Kissat on niin kauheita, kun niitä ei voi kasvattaa. Ja niiden mielistely tekee hulluksi ellei ole sinut oman makeilemisensa kanssa.
    Yhtä kissaa kerran luultiin hevoseksi - no, molemmat kauniita, ja se luulija sai anteeksi.

    VastaaPoista
  17. Lyhyesti ja ytimekkäästi: kissa on ylitse muiden. Kissa ei mielistele ketään, mutta jonka se valitsee, sille se on uskollinen kumppani.

    VastaaPoista
  18. Pääsiäiskompana ja noidista puheen ollen : Miksi noidilla on luutansa,mihin tarkoitukseen se on alun perin noidan käteen tullut?

    ...ja joukkue B vastaa aivan oikein:Rituaalipaikan symbolista puhdistamista varten.

    Ei lentämiseen.Hyvää pääsiäistä.

    VastaaPoista
  19. Mutta koira haukkuu ja puree tunkeilijoita. Kissa hiipii tiehensä tyytyväisenä, että oli ihmistä nokkelampi.

    VastaaPoista
  20. mutta pois hiippaillutta ei sitten kauhiasti kaivata... ja meidän sesseä saa silittää yöllinen telkkarinnoutajakin :)

    VastaaPoista