11. tammikuuta 2009

Kasvit I



Kun olin lapsi tässä maassa, ”kasvi” tarkoitti syöpää. Joissakin muissa kielissä se on ”rapu”. Tuon merkityksen kanssa olen ollut tekemisissä niin paljon, ettei edelleenkään tee mieli revitellä aiheesta.

Eräänä päivänä jätin ostamatta paksun kasvitieteen perusteita selvittävän kirjan, joka saattoi hyvinkin olla saksankielinen. Olin lukenut huvikseni vankan solubiologian, sillä koulussa oli opetettu jotain helvetin sielutiedettä, joka oli valinnainen.

Kun asiasta toiseen ja taas takaisin hyppeleminen on ollut aina helppoa, lueskelin kaikenlaisia oppi- ja kurssikirjoja, etenkin ammattikoulun. Kymmenestä tai kahdestakymmenestä korkeakoulun oppiaineesta taisin lopulta lukea koko satsin tenttikirjoja, laudaturia myöten, myös vaihtoehtoiset. Kirjallisuuden ja filosofian voin todistaa – Ingardenit, Beardsleyt ja jopa Schück (!) ovat hyllyssä alleviivattuina. Weberin Wirtschaft und Gesellschaft oli erikoisen huvittava; Joachim Israelin sosiologia (på svenska – alienation, 1968) samoin.

Mutta se kasvitiede jäi sitten lukematta. Eilen yöllä nähdessäni unta Veikko Litzenistä Roomassa käsitin, että se tulikin kai nyt, kolmekymmentä vuotta suunniteltua myöhemmin. Onnea oli matkassa, koska mikrobiologia näyttäisi muuttuneen ja mullistuneen aivan nurin niskoin ainakin kaksi kertaa tänä aikana. Hävityksen kauhistus on samaa luokkaa kuin arkeologia, jossa Colin Renfrew saa panna parastaan julkaisemalla täysin uudistettuja laitoksia oppikirjoistaan ja Gordon Childe on vain paha muisto.

Yritin keksiä, mistä valistuneimmat ystäväni tietävät arkit eli arkkibakteerit (Archaea). Sitten arvasin: Esko Valtaojan Finlandialla koristetusta kirjasta. Arvostetun tiedemiehen teksti on tältäkin osin jo vanhentunut; Mars-planeettaa koskeva jakso, joka on hänen omaa alaansa, meni tietenkin täysin uusiksi.

Erittäin varovasti vihjaan, etten ihaile tolkuttomuuksiin asti Valtaojan enkä Enqvistin yleisölle kirjoittamia kirjoja, vaikka pidän niitä suuressa arvossa. Edellinen haluaa miellyttää lukijoita, jälkimmäinen todistaa itselleen olevansa oivallinen kirjoittaja.

Nämä molemmat ovat luonnollisia viettejä ja turmiollisia kirjoittajalle.

Toisenlainen käsitys elämästä hyväksyy sen, että bakteerit ja arkit ovat kuninkaita. Maapallolla niiden yhteenlaskettu paino ylittää suuresti kasvien ja eläinten painon. Lisäksi niitä esiintyy ainakin 10 kilometrin syvyyteen maanpinnan alla, kaikkialla missä on tilkkanenkin vettä. Toisin sanoen niitä voi olla toinen mokoma näkymättömissä ja löytämättä. Kolmanneksi ilmakehässä ja avaruudessa on tätä samaa eliöstöä.

Ainakin Nanoarcheota kestää yli 100 asteen lämpöä, satojen ilmakehien painetta, paineettomuutta ja uskomattoman määrän gammasäteilyä. Ensimmäiset havainnot tehtiin Islannissa tulivuoresta, mutta sen jälkeen niitä on löydetty erittäin suurina määrinä mustien savuttajien ympäriltä valtameristä usean kilometrin syvyydestä.

Se kaasu, jota Venäjä nyt suostuu jälleen myymään, ei ole oikeastaan fossiilista polttoainetta. Metaani on arkkien ja bakteerien tuottama. Eräät näistä pystyvät ”syömään” biologisen aineen lisäksi metalleja ja jopa vetyä ja tuottamaan muun muassa metaania.

Ilmakehän pieneliöt panevat miettimään erästä vaihtoehtoa, jonka tutkimus on vasta alussa: sää. Säällä tarkoitan myös ilmaston lämpenemistä. Sääilmiöitä on ymmärretty fysikaalisesti (tuulet) ja kemiallisesti – mutta olisiko niillä myös biologinen puoli?

Marsiin ei lähetetty pelkästään geologiaa selvittävää laitteistoa, vaan myös biologiaa. Jäätä löytyi, ja paljon.

Tuo Nanoarcheota saattaa tuoda terveisiä elämän alusta. Kemiallisten jälkien mukaan sitä olisi ollut maapallolla 3,7 miljardia vuotta sitten. Tämä puolestaan tarkoittaa, että elämä olisi lähtöisin tavatonta kuumuutta sietävistä eliöistä (hypertermofiileistä) eikä lempeistä ammoniakkilammikoista.

Näihin havaintoihin on päädytty laskemalla geenejä ja pätkimällä DNA:ta sekä lukemalla nukleiinihappoja.

Tuntuu välillä oudolta, kun transkriptio ja translaatio tarkoittavatkin muuta kuin mihin ole tottunut. Näistä transsuhommista edellinen viittaa usein translitterointiin, kuten kyrillisistä latinalaisiin aakkosiin, ja jälkimmäinen on kääntämistä. Genetiikka ja mikrobiologia nyt kuitenkin käyttävät näitä termejä samalla kun elämällä tarkoitetaan informaation välittämistä.

Miksi kirjoittaa asioista, joista ymmärtää vain vähän? Ennen pidettiin riittävänä, että tilasi Valitut Palat ja luki sitten siitä, mitä tieteessä tapahtuu. Kai se riittäisi vieläkin.
(…jatkuu huomenna)

12 kommenttia:

  1. Tuntuu tyhmältä edes kommentoida, koska koko loppupostauksessasi olet täsmälleen uusimman tiedon tasalla.

    Mutta siis,

    "Yritin keksiä, mistä valistuneimmat ystäväni tietävät arkit eli arkkibakteerit (Archaea)."

    tästä voi lukijalle jäädä mielikuva, että arkit (Archae) ovat bakteereita. "Arkkibakteeri" on siis vanhentunut nimitys: Archae eivät ole bakteereja vaan aivan oma lahkonsa.

    Tämä on vain pilkun - en sano mitä. Hieno kirjoitus.

    VastaaPoista
  2. Minä uskon, että tieto ja informaatio (ja sen tulkitsematon alkuaines nimeltään data viitaten Niiniluodon teksteihin, missä hän on alun alkaen omissa töissään osannut erotella nämä) ovat transformoinnin kannalta oleellisia; miten ihminen kääntää signaalit itselleen asiaksi, totuudeksi ja argumenteiksi. Käännöstemppu jos kääntämisellä ajatellaan myös sitä mitä Lestadiolaiset sanottiin harrastavan - tehdään siis hyödyntmällä dataa, joka toimii puolesta ja vastaan. Joku datan osuus saattaa merkitä mustaa ja toinen valkoista. Muodostuu ikäänkuin pikseleitä, vaikka näin mustavalkoista en usko, että informaation tai tiedon muodostus milloinkaan on. Kyse ei ole koneesta kuten tiedetään: ihminen ei ole kone vaan hänen muistinsa on moninkertainen mitään konetta. Kyse on myös monesta muusta seikasta, jotka alkaa tulla ymmärretyksi kun nämä käsitteet osataan pitää erillään. Ihmisen kasvimaisuus on silti mielestäni aika pitkälle sitä mikä on hämännyt tiedon ymmärrystä jos tieto katsotaan olevan tieteellisten merten saavutuksia: niitä peruspilareita, joita on vaikea murtaa sillä merkityksenä muodostuu samat kuviot olioista riippumatta.

    Voisimme kysyä onkohan heillä vaan sama määrä alkuasukkaita kuninkaanaan, eli tietty lämpötila, paine jne taustallaan?

    Minähän olen elännyt suunnattomassa paineessa (vaikka vähältä tuntuu kylläkin verrattuna tosi kärsiviin mutta ero on samalla siinä, että olen silti vielä kykenevä kertomaan asioista ja luomaan uusia kombinaatioita jotka puolestaan palvelevat mm tiedettä). Kaikki kärsivät eivät ole sitä voineet tehdä.

    Kärsimys on siis kuten Raamatussa sanottiin jokin tie.
    Se on jo toinen asia mutta selittää osittain laupeuden, hyvyyden tai eettisyyden tajun? Miksi ihminen on pohjimmiltaan ns. rakastava tai hyvä (niin väitetään....).

    Kun minä tulin 40-vuotisesta hutusta ulos eli rupesin saamaan sekavasti kohdatun elämän alkudatat paikalleen jaksamlla olla vain suora, oikeamielinen ja rehellinen niin pitkälle kun se onnistuu (tällä tarkoitan, että myös semantiikkaa pitäisi koko ajan valvoa, ettei porukka tulkitse väärin ja sitäkin olen koko ajan tiennyt ja kyennyt varomaan: en siis aina selitä jälkeenpäin miten minua on väärintulkittu. Sitä tapahtuu harvemmin mielestäni sillä annan suoraa signalointia: pidän-en pidä, kaunis-ruma, on-ei ole, jne jne eli en kiemurtele ainakaan tahallisesti kuten useimmat. Silti minusta sanotaan että saatan olla vaarallinen kun olen niin manipulointi-kykyinen mutta eivät näe miten itse kieroilevat kaiken aikaa.

    Manipulaatiohan on sitä, että lapsi rakentaa palikat uuteen kombinaatioon. Minä en kombinoi mitään omalta osaltani enkä ole vuosiin pyrkinyt nostamaan vain itseni vaan koko ajan asiani. Tämäkin on taito kuunnella. Ikävää on, että nyt taas minun tietoni napataan täältä netistä (kilpailevat valmentajat, joiden mielestä olen vain surkimus - mutta tietoni siis kelpaa kyllä ja on aina kelvannut: siksi mietinkin minne minun muistitikut ovat lähteneet; en löydä niitä enää mistään täältä kotoota. Se oli syy,että mietin miten mm maalari kenties pääsee meille).

    Anteeksi sekavat asiat: mikrobeista maalareihin.

    Olen kasvi; oikeastaan olen mato, joka kaivaa ilmakuoppia multaan.

    VastaaPoista
  3. Tieteellinen tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta mullistavaa tietoa luonnosta. Sillä mitä opimme yliopistossa kymmeniä vuosia sitten, ei ole tiettyjä perusasioita lukuunottamatta paljon käyttöä tänä päivänä. Mainitsemiasi arkkeja tuskin mainittiinkaan aikoinaan opintojen yhteydessä.

    Mahdoton tehtävä pysyä kaiken uuden
    tiedon ja tutkimuksen perässä. Paremmin tietäviä kuulostelemalla
    ja erilaisia julkaisuja lukemalla saa edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä nyt tiedetään. Olipa
    taas hyvä kirjoitus!

    Ilmaston lämpenemiseen liittyen luin äskettäin saksalaisesta aika-
    kauslehdestä (Der Spiegel), että Eteläisellä Jäämerellä Antarktik-
    sen tuntumassa olisi havaittu pohjasedimenttien rautahiukkasia ravintonaan käyttävien levien pystyvän sitomaan merkittäviä mää-
    riä ilmakehän hiilidioksidia. Siinä
    saattaisi olla yksi ratkaisun avain ilmaston lämpenemisen estä-
    miseen?

    (Terijoen salavat ovat komeita puita tuuheudessaan, niitä kasvaa
    tässäkin. Tuovat kesäisin mieleen
    italialaiset maisemat.)

    VastaaPoista
  4. Eri aloihin kun tutustuu pääsykoekirjojen ja kurssivaatimusten lukaisuilla, tulee mukava sisäpiiriin kuulumisen tunne vaikkei ketään alalta tuntisi edes naamasta. Parempihan se on, kuin Pikkujättiläistä, Tieteen kuvalehteä tai Time/Newsweekiä lukisi, mutta omien alojen dileranteista havaitsee itselukemisen harhan - se vain harvoin tuottaa itseoppineisuutta, kompassi puuttuu. Vaarallisempaa tosin on käväistä vain luentosarja ja jättää lukematta, professorin suvereeni itsevarmuus helposti kopioituu jo johdantokurssien kuulijoille, sama mekanismi selittänee profeettojen menestyksen.

    Silti, paljon järkevämpää on huvitella Scientific Americanin rss-syötteillä, Tieteessä tapahtuu -lehden porinalla ja häiriköidä Kemppisellä kuin tuhlata aikaa ja rahaa ilkkaremeksiin tai lailahietamiehiin. Tietysti, jos muuta kirjallisuutta ei lue, ovat nekin arvokkaita pitämään mielikuvituksen, lukusujuvuuden ja empatian eväät vireillä. Niitä ei tietokirjallisuus, ihme kyllä, ruoki samalla tavoin.

    VastaaPoista
  5. Minusta "Sielutiede" eli koulun psykologia oli niin mukava aine, että innostuin alkamaan yliopistossa psykologian opinnot. Innostus loppui, kun huomasin, että Helsingin yliopistolla oli vallassa behavioristinen suuntaus, joka ei sietänyt muunlaista psykologiaa ollenkaan.

    VastaaPoista
  6. Riku K: Ilmaston lämpenemisen vaihtoehto: Maapallo peittyy levään?

    VastaaPoista
  7. No kyllähän Remes on hyvä.

    VastaaPoista
  8. Olen samaa mieltä kuin Kemppinen Esko Valtojan ja Kari Enqvistin kirjoista. Ihan hyviä mutta eivät ehkä maailmaa mullistavia. Stephen Hawkingin kirja vaikuttaa näin jälkikäteen todella hyvältä. Hän jaksaa jopa ihastella Newtoninlaisen mekaniikan matemaattista kaunetta, vaikka kaavat ovat siinä jotain F = ma, ja jonka ovat matemaattisesti syrjäyttäneet Lagrangen ja Hamiltonin formuloinnit. Silloin kun olin lukiossa olisin kaivannut tälläistä asennetta, aina sai netistä lukea että lukiossa tehdään jotain trivialisuuksia, kun itse välillä oli jopa vähän hukassa joidenkin tehtävien kanssa.

    VastaaPoista
  9. Ad Anna Amnell:
    Psykologiasta samaa mieltä. Ja sen lisäksi heidän oma metakognitiivinen kyky nähdä missä menee väärin on heikko. Tämä on vaikeaa sillä sanominen on kritiikkiä, joka ei ole ihan yksinkertaista.

    VastaaPoista
  10. Aika hauskat herjat heität puolijumalistani Enqvististä ja Valtaojasta.

    Huomaan, että ainakin Enqvistin kohdalla olet lukenut muitakin tarinoita miehestä kuin pelkästään hänen kirjojaan... Vai kertooko hän jossakin alkupään opuksessaan sen, että oli Mäntyharjun tms lukion lahjakkain ainekirjoittaja, josta opettaja povasi vähintään sillanpäätä?

    Itse muistan lukeneeni sen akkainlehdestä.

    Tietysti on mahdollista, että päättelit asian Enqvistin viljelemistä runositaateista. Mutta en usko.

    Valtaojaa on mukava lukea, joten hän siis miellyttää lukijaa? No, onhan siinä logiikkaa. Minusta hän on vain suunnattoman innostunut maailman ihmeellisyyksistä ja haluaa palavasti jakaa sen lukijansa kanssa. Ja onnistuu.

    Mutta ihan liian helposti molemmat ohittavat sen aikamme tiedemiesten keksimän totuuden, että meidän tuntemaamme olemassaolon muotoa on heidän omien lahjomattomien tieteellisten laskelmiensa mukaan vain 4,7 % kaikesta universumin sisällöstä.

    Sillä aika julmia totuuksia tiedemiehet laskettelevat tällä viiden prosentin tietämyksellään, jumalista ja muista. Jollakin toisella alalla oltaisiin häveliäästi vaiti, jos ei kerran ole aavistusta kummenpaa.

    VastaaPoista
  11. Lukijoiden mielistely ja oman oivallisuutensa osoittaminen tuntuu olevan myös monien blogistien tavoitteena.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi on oikeassa: noin varmasti on, ja noin on hyväkin, kunhan nuo osatavoitteet eivät latista lopputuloksen mielenkiintoisuutta. Kirjoittaminen on uhkapeliä, pöydällä outoja panoksia.

    Valtaojaa (kuten Enqvistiä) voi kritisoida tavasta, jolla hän on vetäytynyt muka vasiten valitsemansa mairean (Enqvist pöyhkeän) tyylinaamion eli brändin taakse – ja juuri näin Kemppinen oman tulkintani mukaan tekeekin, mutta diplomaattisiin sanankääntein, jotta kritiikki ei kilpistyisi roolihahmon ilmiselvyyteen ja siten vaikuttaisi typerältä.

    VastaaPoista