4. lokakuuta 2008

Timpermanni



Äidin isää vähän vieraammatkin sanoivat taataksi, ja se oli outoa. Aika varhain tulin ymmärtämään, että Satakunnassa, josta hän oli paskaa heittäen lähtenyt kapinan jälkeen, sana tarkoittaa isoisää. Sillapää sen oli ottanut käyttöönsä isolla alkukirjaimella varustettuna sotien jälkeen, tiemmä.

Ihmettelen miksi en itse esittäytyisi saman tittelin haltijaksi. Kemppisen Taata. Kyllähän minä, taatana, tässä ikäpuolimiehenä senkin kurin voisin tehdä. Mutta suvussa on sellainenkin perinne, että jos isoisä on kahden tiedekunnan nimeämän asiantuntijan lausunnolla katsottu tuohon toimeen kiistatta niin päteväksi, ettei viran haettavaksi julistaminen ole tarpeen, asianomainen voidaan kutsua Isoisän virkaan.

Ja näin kävi.

Olen aina pitänyt Nurmen Taataa kauppiaana ja sanonut tarvittaessa, että nuorempana hän urakoi paikkakunnalle mitä kuusi- seitsemänkymmentä taloa.

Vasta tänä vuonna käsitin lopullisesti, miettiessäni että millä rahoilla sieltä Satakunnasta päästiin irti ja ostettiin talo Kauhaan keskikylältä niin että tömähti. Taatahan oli niin täysinoppinut timpuri, että paras urakka oli ollut Äetsän voimalaitoksen padon laudoittaminen Kokemäenjokeen aivan 20-luvun alussa. Erittäin todennäköisesti nopeaoppinen mies, josta tuli muun ohella kelloseppämestarikin, oli käsittänyt timpurin työn vaikeatkin asiat Helsingin ympäristön patterityömailla maailmansodan aikana. Hänen luonteellaan onnistui ilmoittautua ammattimieheksi, vaikkei olisi sitä vielä ollutkaan, ja opetella tehdessään.

Patorakenteet ovat teräsbetonia. Sellaisen laudoittaminen ei ole kenen tahansa toteutettavissa, joten puhe on eturivi ammattimiehestä. Ja olen nähnyt valokuvatkin kotitalostani, siitä suuresta kivitalosta, joka siis oli kokonaan teräsbetonirakenteinen. Elokuvateatterin suunnitteli Aarne Ervi, mutta muuten lujuuslaskelmatkin olivat Taatan työtä.

Tämä oivallus veti vakavaksi. Kauhavan kunta hävitti talon, ja se paikalla on nyt epätavallisen ruma elementtilaatikko, jossa taitaa toimia suorastaan halpahalli.

Yhteenveto on ikävä. Olin ja taidan olla edelleen sitä mieltä, ettei mistään olisi löytynyt rahaa sen talon kunnostamiseen, koska lyijyiset viemäriputketkin olivat valun sisällä.

Tulipahan kuitenkin tuhottua rakennustaiteellinen ihme, joka olisi varmaan mennyt suojeltavien kohteiden listalle, jos olisimme hakeneet sitä.

Mainitkaapa koko maasta edes yksi toinen timpurin suunnittelema täysfunkkisrakennus. Tämä erosi osuuskaupoista, suojeluskunnan taloista ja Ilmasotakoulun (ja Niinisalon) kasarmeista ennen kaikkea siten, että talo oli omituinen – erilaisia oikkuja täynnä. Esimerkiksi ”alakerran” vaatekomerot olivat betonia, umpivalua.

Menihän se hiukan reisille, kun osa tuloillaan olleista vuokralaisista perui. Sitä perua Taatan asunnon liinavaatekomerona oli kassaholvi; tilat oli varattu pankille. Ja kun tuli sota, Taata joutui keksimään turvelämmityksen ostettuaan rapasoita ja keksittyään ja rakennettuaan nostokoneet – vuonna 1940.

Niinpä ymmärrän nyt, miksi Taata ei ollut koskaan mukana kunnallispolitiikassa, mutta sitä vastoin kaikissa isoissa hankkeissa sähkö- ja puhelinyhtiöstä sanomalehteen ja lopulta vedenpuhdistamoon ja vanhainkotiin, seurakuntakeskusta unohtamatta.

Oli tiettävästi ollut paljonkin sanomista kunnan kanssa kaavan tapaisesta ja erityisesti rakennusluvasta. Kymmenen asuinhuoneistoa, viisi liikehuoneistoa ja elokuvateatteri; rahoitus lompsasta ja Sillan Juhalta.

Ja mitä minä tätä teille kerron? Kesti melkein vuoden ymmärtää, että hallussani on merkillinen historiallinen aineisto – Taatan ja hänen Eemeli-veljensä kirjeenvaihto 1920- ja 1930-luvulta. Taata kirjoitti kirjeensä koneella (Smith Premier), ja lähinnä ihmettelen toiminnan ja veljesten rahaliikenteen järkiperäisyyttä. Kun Eemeli lainasi San Franciscossa timpurina tienaamiaan rahoja Taatalle, takaisin tuli kuin juristilta vakuusluovutuksena kuorma-auton kauppakirja.

Kuvan vasemmanpuoleinen talo on osa tätä timpermannin funkista. Oikeanpuoleinen eli puupää on vanhasta asumiskäyttöön kunnostettu.

20 kommenttia:

  1. Mikäs funkkiksessa, ainakaan ulkoa nähtynä! Onko siinä tahko alustallaan, vai kaikkiko on tynnyreitä ja mitä tynnyreitä. 80-luvulla olen Kauhavalla käynyt, kun lasten setä oli siellä hammaslääkärin apulaisena ja vaimonsa hammaslääkärinä.

    Oma isoisä nousi muurarintaidoilla talolliseksi Kaukolassa, mutta isä sodanjälkeen sotki työkeikoilla naisjuttunsa - oli Savonlinnan nainen, Lammin nainen. Sen porukan kirvesmies virallisesti erosi ja otti uuden vaimon. Äiti tuhahteli, että päähänhän sillä meni kun rahaa niin paljon tuli.

    Kuka täällä onnen sortit laskee! 65-vuotta yhteistä taivalta seuraamuksineen on joka tapauksessa pätevä syy onnitella - ihan omin lupineenkin ja loitommaltakin.

    VastaaPoista
  2. Se että omistaa talon, ei tee talolliseksi.

    Suoraan loukkaavaa on, että joku 100 hehtaarin palstaviljelijä sanoo itseään talonpojaksi.

    VastaaPoista
  3. AETSAN VOIMALAITOKSEN PADON LAUDOITTAMINEN:

    Olen kasvanut sanotun voimalaitoksen ja padon rannalla ja
    olen myos kiinnostunut raskaista betonirakenteista.

    Martti Nurmesta kulki kylalla viela 1940/50 luvulla juttuja, joista hanen arvoansa saattoi paatella. Olen katsellut kunnioituksella nykyajan raskaita betonimuotteja, jotka tehdaan luullakseni tarkkojen laskelmien mukaan. Muottihan ei saa pettaa eika antaa peraksi missaan olosuhteissa.

    KYSYMYS: Kuvittelen, etta Aetsan voimalaitoksen rakentamisen aikaan laudoitusmuoteista ei ollut rakennekuvia. Jos oli, niin tekiko Martti Nurmi muottia niiden mukaan vai omalla kokemuksellaan?
    Han saattaa olla joutunut tekemisiin maamassojen ja veden paineiden kanssa noissa linnoitustoissa. -- Mitenkahan Martti Nurmi ne construktatiiviset vaatimukset taklasi? Tottakai 'konskan' miehet oli kaiken aikaa mukana, mutta saattoipa paljon olla Martti Nurmen vastuullakin. Onko Sinulla tietoa?

    Kerronpa viela, etta kun pikkupoikana paasin katselemaan voimalaitoksen jotakin 'tyhjaa'luukkua, niin
    tuli mieleen, etta miten tama pysyy pystyssa tai murtumatta koko korkeudeltaan
    luukun pohjalta voimalaitoksen kurkihirteen saakka (kaiketi yli 30 m). Lisaksi varsinkin tulvien aikana veden voima tuntui hurjalta ja voimalaitos kovin vanhalta.

    Vesi oli syonyt betonisia pintoja varsin sileiksi ja niin etta betonin pikku
    kivet olivat varsinaista kulutupintaa.

    Vasta 1990/2000 luvulla padon betonirakenteet vahvistettiin uudestaan betonilla vedenalaisesti.
    Sekin oli aikaa viepa tyo.

    Turo S.

    VastaaPoista
  4. "Mainitkaapa koko maasta edes yksi toinen timpurin suunnittelema täysfunkkisrakennus."

    Siihen en kykyne, mutta muuten tunnen kyllä entisaikojen itseoppineiden timpurien taidot.

    Minunkin äidinisäni oli timpuri, joka mestarina rakensi porukkansa kanssa mm. kunnan kansakoulun. Hän oli erikoinen luonne, mutta vasta myöhemmin minullekin selvisi miten erikoinen:

    Löysin äitini jäämistöstä lehtileikkeen 30-luvulta. Siinä kerrottiin hänen maalanneen kirkon kattomaalaukset!

    Kun häntä jutussa tituleerattiin sitten "Taiteilija Laurilaksi", hän oli naurahtanut, että timpuri hän on eikä mikään taiteilija. Ja varmaan sytyttänyt piippunsa.

    VastaaPoista
  5. Petja

    Kuriositeetin vuoksi, paljonko pitäisi manttaalia olla, että voisi päästä keskustelemaan kaltaisesi aatelisen kanssa?

    VastaaPoista
  6. Tohtori on nyt kokonaan sivuuttanut tämän aihepiirin.

    VastaaPoista
  7. Tämä Taata on siis se henkilö, jolle varta vasten keräsit kaikki kympit ja kymppi plussat, ja hän katsoi kokeesi ja jatkoi reunalaudan höyläämistä eikä sanonut mitään.

    Sinun lastenlastesi kannattaisi varmaan esitellä Sinulle pelkkiä ysi miinuksia. Niistä iloitsisit.

    Eilisestä pitkästä avioliitosta en ennättänyt aiemmin onnittelemaan (Vieläkö Sinä printtaat näitä tekstejä vanhemmillesi?). Minäkin olen muutamia sellaisia nähnyt. Se asenne, että toinen ihminen on elämäntehtävä eikä erityinen paikka toteuttaa haluja, iloja ja muita muodikkaita tunteita, ei ehkä enää ole suuressa suosiossa. Valitettavasti. Jos saataisiin tänne vähän sotaa, pulaa ja muuta ulkoista uhkaa, parit eivät joutaisi vatvomaan suhteittensa pikku ristiriitoja.

    Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin uskon siihen, että kyllä sitä voi elää kenen kanssa tahansa, jos vain on päättänyt elää. Semmoiset pintaromantiikat ovat kuitenkin niin nopeasti haihtuvia.

    VastaaPoista
  8. JD @ yle teema. Aika vankkaa. Mikä ihme tuossa äijässä on. Kerta kaikkiaan. Suoraan viattomasta 70 -luvun Suomesta varsinainen tervaskanto. Palaa yhä.

    VastaaPoista
  9. Petja-patruunalle taloista:

    Isänmaata ei ole, uskonto jäi rippikouluun.

    Koto ny jonkinnäkönen on, mutta huoneet on yhtiön.

    Patruunoita tars puolustaa sano pastori; mutta meillä ei ole kuin tuo Petja, ja jos ryssä tuollaisella äijänkropsalla jotain luulee tekevänsä, niin vieköön perkele....

    Tämä oli rokkaa ja twistin ylivoimaa.

    Taloista puheen ollen, muistan elävästi 60-luvun lopun ja kotitaloni, joka oli kokonaista 25 neliötä.

    Vesi haettiin kilometrin päästä lähteestä kesät/talvet ja keskuslämpökattilana toimi petrolilla (?) käyvä lämmitin jonka käryä ja tuoksua en koskaan unohda. sen päälle heitettiin lumiset ja märät vanttuut kuivumaan seuraavan päivän leikkejä varten.

    Oikein kylminä pakkasöinä maito taisi jäätyä pinnalta "hinkkiin", koska sitä pidettiin pöydän alla lattian rajassa.

    Meillä ei ollut oikein mitään ja samalla meillä taisi olla kaikki tarpeellinen.

    Peruskouluun pääsin nuorimpana neljästä veljeksestä; ja kiitos demareiden (?) pääsin valkokaulusköyhälistöön! Mitenkähän olisi käynyt ilman peruskoulua?

    Onko siis myönnettävä että monista puutteistaan ja ankeasta tasapäistävyydestään huolimatta peruskoulussa on hyvääkin?

    Ainakin näin sammakkoperspektiivistä.

    VastaaPoista
  10. Mummolle:

    Jos saataisiin tänne vähän sotaa, pulaa ja muuta ulkoista uhkaa, parit eivät joutaisi vatvomaan suhteittensa pikku ristiriitoja.

    Vihdoinkin joku on kerrankin samaa mieltä kanssani.
    Ihan empaattinen sympatiapisara valuu kuin Venäjän vesipisara, jolloin pienet ristiriidat eivät ehtiydy kasvaa koskeksi.

    VastaaPoista
  11. ...voi elää kenen kanssa tahansa, jos vain on päättänyt elää.

    Totta. Mutta parisuhteissa on pyrkimystä tarrata toinen toisensa joutaviin piirteisiin ja vuosien myötä ryhtyä pitämään niitä puutteina ja vikoina.
    Hurmion tarkoitus on saada parinkymmenen vuoden sidoste jälkikasvua varten. Joidenkin onnistuu kehittää siitä elämän kestävä tuore romanssi. Ainakin satukirjoissa. No jaa...

    VastaaPoista
  12. En varmaankaan ole ainoa, joka seuraa lumoutuneena Petjan sanansäilän viuhuntaa.

    Eniten minua ällistyttää se, että vaikka jokainen hänen monumentaalisen aforistisista lausumistaan on ikään kuin samasta tervashongasta veistettyjä, niistä kuitenkin ihan selvästi erottaa sen, että milloin hän puhuu tosissaan ja milloin kurillaan.*

    Ja ihan ilman hymiöitä.

    (* Lainasin tämän viimeisen sanan JK:lta, jonka sanankäyttöä tässä seurassa ei tarvinne enempää kehua, ettei enempää ylpisty.)

    VastaaPoista
  13. Hauska yhteensattuma: 1950-luvun alussa kuollut äidinisäni oli myös Taata. Hän oli koulutukseltaan koristemaalari. Toimi rakennushallituksessa, piirsi (ja suunnitteli) vaikka kuinka paljon funkista. Sai sitten Paasikiveltä arkkitehdin arvonimen, kun kopeat virkaveljet koettivat pistää kouluttamattomalle funkisarkkitehdille kapulat rattaisiin. Kirjoitin blogiini tänään pienen jutun tyypistä.

    VastaaPoista
  14. Ohoh... tämä "anonyymi", joka kehuu Petjaa, olen siis minä.

    Miten lie ihan vaan vaatimattomuuttani unohdin nimeni pois.

    VastaaPoista
  15. Turo S. Kirjoitti: "Martti Nurmesta kulki kylalla viela 1940/50 luvulla juttuja, joista hanen arvoansa saattoi paatella".

    Olisiko joku jutuista sopiva täällä kerrottavaksi? Olisi kiinnostavaa kuulla.

    VastaaPoista
  16. Kyllähän maata pitää olla sen verran että voi ampua tykillä torpparia, ilman että ihmiset häiriintyy.

    VastaaPoista
  17. Tuotakoon nyt julki, että olen tällä päivämäärällä saanut uuden titulaarin, joskin puhuttelu on vielä hieman hakusessa.
    Avus voisi olla paikallaan.

    VastaaPoista
  18. Ad Telemachos:

    Ne kylan jutut oli jarjestaan Martti Nurmea arvostavia. Lahinna muistaakseni koski yleensa sita, mita han oli ollut tekemassa tai omistamassa. Tasta miehesta ei kielteisia juttuja kulkenut.

    Jos olis ollut kielteista tai tuiki humoristista, niin kylla ne pienessa kylassa olis liikkuneet. Kuten tehtailija Viljasesta, joka teki paaomansa Venajan kaupalla, muutti sitten kapinan alta tai aikana Forssaan ja
    kylalla kulkeneitten juttujen mukaan hakkas kaikki rahansa Forssan naisiin/een ?!

    VastaaPoista
  19. Minulla on kyllä semmoinen muistuma, että Kolmion suojelua olisi selvitetty, mutta museovirasto (vai mikä pulju se olikaan) ei sitä listalleen huolinut. Joka tapauksesssa monet ikimuistettavat elokuvakokemukset Kolmiossa sain. Penkit ja projektori jäivät kehityksestä, mutta salit ja sisääntulo olivat ajattoman tyylikkäät.

    Hyvin varhainen muisto on elokuvateatteri Aulastakin (nykyisen R-kioskin tontilla), kun setäni vei meitä poikia jonnekin yläkertaan katsomaan sapliinia. Alhaalla oven vieressä seisoi muistaakseni pahvinen kulkurihahmo.

    VastaaPoista
  20. Mukavaa nähdä uusi kuva asunnon ikkunoista, joista olen äidin ja isän sylissä ensimmäiset kerrat pihalle katsellut suurta maailmaa, vaikka en funkkiksesta vielä mitään tiennyt.

    Tuossa kuvassa taidetaan pelata lentopalloa halvalla verkolla. Onko tämä 1960-luvun lopulla Kauhavalle nousseen lentopallobuumin esivaiheita?

    VastaaPoista