5. syyskuuta 2008

Laurilain työt



Olen istunut Seinäjoella salissa, johon eversti Laurila sitten saapui. Tuhat ihmistä kohahti ja nousi seisomaan ja ”Kytösavun aukeilla mailla” kajahti kuin pyssyn suusta. Laulun sanojen kohta ”Laurilain työt sekä Vilppulan vaihe – lastenlapsilla laulujen aihe” piti siis paikkansa. Kokemukseni on 50-luvun lopulta tai 60-luvun alusta, jolloin tuota laulua ei juuri muualla laulettu.

Eversti Matti Laurilasta (1895-1983), kenraali Hannukselasta ja pahasta C.O. Liliuksesta on jaksettu kirjoittaa ja tähdentää, että JR 16:n komentajana olleen Laurilan talvisodan maine haluttiin hänen omien esimiestensä toimesta murentaa jatkosodassa.

Matti Laurilaa koskeva Wikipedian artikkelikin on sävytykseltään jokseenkin poikkeuksellinen. En sormeile sitä. Eräät keskeiset asiat menivät hautaan jo sodan aikana. Eikä se ole salaisuus, että jatkosodan tapahtumissa on pohjalaisilla montakin arkaa asiaa. Sensaatioita ei ole – paitsi ehkä juuri Laurilan kohtelu.

Laurila menetti rykmenttinsä, JR 16:n. Jopa Heinrichs tuki jossain määrin Laurilan arvostelua liiallisesta miesten säästämisestä, liian neuvottelevasta asenteesta alaisiinsa johtajiin ja ”passiivisuudesta”.

Saksan jääkärien keskinäisistä väännöistä ei ole kovin paljon kirjoiteltu. Heinrichs kumminkin kuului ruotsinkieliseen herrasväkeen ja Laurila suomenkielisiin, koulutuksensa keskenjättäneisiin. Sangen vähälle huomiolle ovat jääneet seinästä reväistyt renkipojat, puhumattakaan Altonan kurikomppaniaan toimitetuista jääkäreistä.

Sotien ajan upseeriarvosteluissa ei koskaan moitittu sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi nuori Yrjö Keinonen, jonka polkupyöräkomppanian tappiot syksyllä 1941 olivat haavoittuneina ja kaatuneina 96 prosenttia vahvuudesta.

Muuan sotahistorian harrastaja, Veikko Jurama, julkaisi kirjasen ”Hannuksela vastaan Laurila”. Sain sen melkein sattumalta käsiini ja lukaisin. Se on omakustanne, jonka löytäminen voi olla vaikeaa. Kirja ei ole huono ja siinä on liitteinä asiaan kuuluvat kirjelmät ja käskyt.

Nyt tiedän lisää aiheesta mutta en uskalla kirjoittaa tähän, ketkä kaikki tunnetuista rintamakomentajista olivat niin juoppoja että se haittasi heidän toimintaansa. Laurila ei ollut.

Vainajista ei mitään hyvää – Armas Kempin vaikeasti käsitettävä matkailu Viipurin menetyksen jälkeen 1944 saattaisi liittyä nestepitoiseen dieettiin, ja sama saattoi vaikuttaa Kempin pataljoonankomentaja K. Bäckmanin käyttäytymiseen. Hänkin joutui sotaylioikeuteen ja teki itsemurhan. Hänet oli ennen sotia ainakin kerran erotettu armeijasta ja ratsuväestä liian hevostelun takia.

Tämä samainen Bäckman oli mukana heinä-elokuussa 1941 Särkisyrjän ja Kumurin onnettomien tapahtumien aikana vaatimassa ratsuväen tyyppistä rintamahyökkäystä vahvasti varustautuneen vihollisen asemiin. Maininnat humalassa heilumisesta saattoivat osittain johtua miehen pahasta puheviasta.

Minullakin on ylimääräistä tietoa noista asioista. Muuan mukana olleista päätyi aikoinaan kihlakunnantuomariksi ja oli mm. isäni hyvä tuttava. Hän lienee edelleen ainoa henkilö Suomessa, joka on istunut käräjiä etsintäkuulutettuna. Punaisen Valpon etsintäkuuluttamana jatkosodan jälkeen Lapuan tuomiokunnassa.

Teille jotka ette sitä tiedä - Kumuri on vanhoille pohjalaisille iso sana, ja vaikka se on myös pesäpallotermi, se tarkoittaa tässä Ruskealassa olevaa kylää, johon eversti Laurila jätti hyökkäämättä, mahdollisesti vastoin käskyä.

Käskyt olivat joskus vaikeaselkoisia. Edellä mainittu Lilius, jota on mainittu jopa ”Tuntemattoman” Karjulan esikuvaksi, kumminkin antoi 1944 samaisessa ”Tuntemattomassa” kuvatuissa Tuuloksen maihinnousutaisteluissa (joissa mm. Sarastie kaatuu) käskyn: ensimmäisenä hyökkää komentaja, toisena esikunta ja perässä joukot.

Laurila jätti hyökkäämättä mm. siksi, että Kumuri oli hyvin vahvasti linnoitettu ja kokonaistilanteesta arvasi, mitä tapahtuisi – venäläiset vetäytyivät sieltä muutamien päivien kuluttua kokonaistilanteen takia vapaaehtoisesti.

Se historia on kirjoittamatta, jossa kerrottaisiin lähemmin ylempien upseerien ammattitaidottomuudesta. Ei sitä koskaan kirjoiteta. Pataljoona- ja rykmenttitason taitamattomuus maksoi niin monen tuhannen ihmisen hengen.

Laurila ei kukaties ollut sotilaana ihmeellinen älyniekka, ei siis mikään Nihtilä, mutta kun hän sai 1941 johdettavakseen toisen rykmentin, niin mahdottomuudestaan maankuulu esimies, kenraali Talvela, oli hänen toimintaansa sangen tyytyväinen, ja ilmaisi sen kirjallisesti vielä sodan jälkeen. Kenraali Karhu oli samaa mieltä. Ja Päämaja palkitsi VR 1:llä tammenlehvien kera.

Sotasankareiden (talvisodan Kemppi ja Laurila) olisi viisainta kaatua. Muutoin kollegat ja muut ”ystävät” kaluavat heidät hengiltä.

Tämä koskee pienempiäkin kihoja. Tunnettu ”vaskisti” Paavo Susitaival sai karvaasti maksaa jatkosodassa suurenmoisen toimintansa talvisodan Suomussalmella (ryhmä Susi). Samoin Turtola Kiestingissä. Viikla teki johtopäätöksen ja ampui itsensä heti saatuaan Mannerheim-ristin.

”Laurilain työt” viittaa Länkipohjan taisteluun 1918. Matti Laurilan isä ja veli kaatuivat mielettömässä hyökkäyksessä, joka muistuttaa epämiellyttävästi näitä syyskesän 1941 hyökkäystehtäviä – aukean yli, ilman valmistelua.

Laurilan ja Hannukselan välien selvittely jäi, koska Hannuksela sattui kuolemaan aivan tappamatta 1942 sydänkohtaukseen.

Sotahistoriafriikit varmaan tuntevat teoksen Ahto-Pirilä, Etelä-pohjalaiset taisteluissa II. Siinä on paljon sellaista tietoa, jonka voi uskoa todeksi. Ilmari Turjan jutut Hannukselan sotapetoksesta taitavat olla liioittelua. Ei kai kukaan usko, että suomalainen upseeri panisi alaisensa pääsemättömän paikaan tapattamaan nuoria miehiä edistääkseen omaa uraansa ja painaakseen alaistaan?

Eihän?

31 kommenttia:

  1. Laurila menetti rykmenttinsä, JR 16:n. Jopa Heinrichs tuki jossain määrin Laurilan arvostelua liiallisesta miesten säästämisestä, liian neuvottelevasta asenteesta alaisiinsa johtajiin ja ”passiivisuudesta”.

    Illallako se oli telkkarissa, kun saksalainen komentaja? ja moderni sotalaiva... ja miehistöä säästyi!

    Kiitän toiseen kertaan kirjavihjeestä Tyhjyys itämaisesa ajattelussa ja taiteessa. Ajoitus lukea sitä rinnan kiinalaisen sivellintekniikan alkeiden kanssa on melkoinen sattuman lahja.

    VastaaPoista
  2. ”Laurilain työt” viittaa Länkipohjan taisteluun 1918. Matti Laurilan isä ja veli kaatuivat mielettömässä hyökkäyksessä, joka muistuttaa epämiellyttävästi näitä syyskesän 1941 hyökkäystehtäviä – aukean yli, ilman valmistelua.

    Länkipohjassa Hirsikankaantien risteyksessä on laajalti hilpeyttä herättänyt muistomerkki, jossa "Lapuan lumiauran", isä ja poika Laurilan todetaan "kaatuneen voittajina". No, onnea vain heillekin.

    VastaaPoista
  3. ... sattuman lahja vrt. hyvä esimies sodan tai rauhan aikana.

    VastaaPoista
  4. Kun satun äitini puolelta olemaan Laurilan sukua, niin onhan tähänkin soppaan lusikkansa tökättävä.

    Turja todellakin syyttää Hannukselaa petoksesta: hän antoi hyökkäyskäskyn, muttä valehteli kukkulan olevan linnoittamaton, vaikka tiedustelu kertoi sen vahvasti linnoitetuksi.

    Tätähän juuri Laurilan vaatimuksesta tutkittiin, muttei saatu selvillekö?

    Laurilastahan kerrotaan, että hän tunsi nimeltä kaikki rykmenttinsä miehet (Tervolle ja muille sivareille tiedoksi, että rykmentissä on 3000 miestä).

    Kemppisen viimeiseen kysymykseen on vaikea ja ikävä vastata, koska todella näyttää siltä, että niin tapahtui. Miehiä tapatettiin turhan takia.

    Tuskin se silti mitenkään yleisesti aivan tietoista oli, vaan ylemmän portaan käsky vain toteutettiin kirjaimellisesti, vaikka järki olisi sanonut sen olevan älytön. Niinhän Kumurissakin tapahtui: joku kapteeni sadatteli, että käskettiin hyökkäämään tätä rinnettä suoraan, vaikka kiertämällä se onnistuisi paremmin.

    Eikä se suoralla hyökkäyksellä onnistunutkaan. Tuloksena oli vain liuta sankariristejä.

    Tällainen toiminta on toki inhimillistä. Yrityksissä sitä tapahtuu jatkuvasti. Vainajat vain lasketaan viiveellä.

    VastaaPoista
  5. "Se historia on kirjoittamatta, jossa kerrottaisiin lähemmin ylempien upseerien ammattitaidottomuudesta. Ei sitä koskaan kirjoiteta."

    Miksei? Pitäisi, koska sellaista ei saa olla.

    VastaaPoista
  6. Keinonen teki hyökkäysvaiheessa 1941 sen, mitä käskettiin ja onnistuikin hyvin.

    Kun ensimmäisenä höökii, tappiota tulee.

    Mutta perässä tulevat säästyvät, jäävät nauttimaan voitosta ja vaikkapa arvostelemaan "suhteettomia" tappioita.

    Itse en ole koskaan innostunut pohjalaisista ja heidän puheistaan. Kun ne eivät koskaan ole oikein olleet suhteessa "tekoihin".

    Kateudella pohjolaiset kyllä elevät lähes sata vuotta per puukonhaltija. Mutta voiko sillä sentään kaikkea selittää:)

    VastaaPoista
  7. Mitä enemmän on lukenut ja kuunnellut asioita sodasta on herännyt ajatus joka tulee ilmi ainakin Iso-Britannian kohdalla 1. maailmansodassa. Sota nähtiin eräällä tavalla pelinä, sääntöjä piti noudattaa. Jos vihollinen ei noudattanut niitä, sitä pidettiin tahdittomana.

    En muista ulkoa onko sota-teoreetikoilla asiasta mitään hyvää lausetta, mutta saattaisi olla jotakin sen suuntaista, että: Sodassa vaikuttaa enemmän kuin missään muussa toiminnassa henkilösuhteet, yritystoiminnassa vahingot ovat mahdollisia rajoittaa pienemmiksi tai ehkä estää, sodassa ei koska pelataan paljon suuremmalla riskillä.

    Myös Herra-kansa-ajattelu vaikutti toimintaan. Luin juuri "synkkä yksinpuhelu" - kirjan (paavolainen), melko uskomatonta tavaraa. Jos Linna kirjoitta siitä miten sota vaikuttaa ihimisiin ja ihmiset sotaan O.P kirjoittaa siitä mitkä asiat osaltaan ajoivat kansaa sotaan ja miten kävi kun se päättyi huonoon lopputulokseen.

    Kirjan loppupuolella pisti silmään se, että jos jotakin erikoista oli tapahtumassa laitettiin alko kiinni ja soitettiin "Jumala ompi linnamme". Kun Saksan romahdus alkoi olla lähempänä nämä saksalaisetkin alkoivat ateismistaan huolimatta soittaa samaa virttä.

    VastaaPoista
  8. Kemppinen kirjoitti: "Hän lienee edelleen ainoa henkilö Suomessa, joka on istunut käräjiä etsintäkuulutettuna.

    M:tyistä puheenjohtajista en tiedä, mutta ainakin kaakkoisessa Suomessa muistetaan, että kihlakunnantuomari Svinhufvud johti käräjiä tilanteessa, jossa hänestä oli annettu (hallinnollisessa järjestyksessä) pidätysmääräys, koskapa hänet viranhoidon katkaisten pidätettiin ja passitettiin Siperiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylihärmäläisten komppania ei hyökännyt. Veljekset kpääl ja kvääp kävivät kahdestaan katsomassa aukean peltoaukean takana olevia ryssien linnoitettuja asemia. Tää oli arka paikka härmäläisille mutta edes hulluja pohjalaisia ei saa hyökkäämään aukea yli ilman kunnon tulitukea ja Backman ei sitä luvannut.

      Poista
  9. Antti k …jos jotakin erikoista oli tapahtumassa laitettiin alko kiinni ja soitettiin "Jumala ompi linnamme".

    Kerron kerrottuna. Setäni oli Häneemkyrössä pappina talvisodan aikaan. Sieltä lähdettiin kerran kiireen vilkkaan viemään ehtoollisastioita rintamalle, kun oli odotettavissa kuumat paikat. Ilmeisesti ei turhaan, sillä sankarihaudan päivämäärät kertovat karua kieltään Hämeenkyrössä.

    VastaaPoista
  10. Kollegoista ja muista "ystävistä" tulee mieleeni usein täällä mainostamasi tv-sarja Rooma, joka teki minuun vaikutuksen, kun sen kesällä katsoin. Siellä niitä sotasankareita riitti. Ja syyllisiä. Ja oman uran edistäjiä. Ja puolen vaihtajia. Joillekuille sota oli koti, jota ilman ei osannut elää.

    Laurilasta, josta en tiennyt mitään, katsoin Wikipedian artikkelia. Mieleen jäi lähinnä se, että ammatti ennen värväytymistä oli "koululainen".

    VastaaPoista
  11. "Se historia on kirjoittamatta, jossa kerrottaisiin lähemmin ylempien upseerien ammattitaidottomuudesta. Ei sitä koskaan kirjoiteta."

    Aika monen upseerin ja Toini Havun mielestä sellainen kirja ilmestyi 1954.

    Toki näkemys sitten hiljalleen muuttui.

    VastaaPoista
  12. Ad Tapsa P et alii:

    Oikeastaan Linna ei kuvannut edes naapurikomppaniaa kuin ohimennen, ja pataljoonaa edusti Sarastie / Karjula.

    Näin ollen tarkoittamani porras - everstiluutnantit ja everstit ja jokunen kenraalimajuri kaupan päälle, on mielestäni jäänyt lähes tykkänään yleisen tietoisuuden ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  13. Ad Ruzaccho: jutun kuvassa on juuri tuo muistomerkki.

    Matti Laurila oli onnekseen Lempäälässä tuona päivänä.

    Länkipohjan vastuullinen oli lähinnä kenraali Wilkama, jonka ympärillä armeijassa kuohuikin koko 20-luvun. Kuohunta ei siis johtunut yksinomaan siitä että hän oli "ryssän kenraali".

    VastaaPoista
  14. Kuinka lie ollut siviilitaustaisten upseerien menestys noin yleensä. Panivatkohan paremmaksi kuin saman arvoiset karriääriupseerit. Oli kai niitä everstiluutnantteinakin.

    VastaaPoista
  15. Sehän jatkui Länkipohjassa vielä en aurauksen jälkeen: valkoisen armeijan lapualaiset ja vaasalaiset joukko-osastot ampuivat yli 80 antautunutta punakaartilaista, vai miten se meni.

    VastaaPoista
  16. tuossa kuollaan. Vasemmanpuolimmainen on kuulemma 16 vuotias maalaispoika.
    Joutuikohan kukaan käräjille asiasta.

    VastaaPoista
  17. Ad Anonymous:

    Oikaiskoon paremmin tietävät, mutta siviilitaustaisia eli kadettikoulua käymättömiä upseereita ei ollut majureina tai ev. luutnantteina jatkosodan aikana monta. Käytännössä kapteeni oli huippu parhaillekin ja kapteenin tehtävä oli komppaniantai vastaavan päällikön.

    Rykmentin komentajissa oli sotakorkeakoulua käymättömiä - sellaisia kuin Laurila. Sotakorkeakoulun taso taisi vaihdella, mutta merkitystä sillä oli ja käytännössä se oli kahden vuoden täysipäivätyötä.

    Käsitykseni mukaan mm. logistiikka on sen verran vaikea asia, ettei sitä kukaan opi omia aikojaan, ja tyypillinen logistiikan kysymys on, kuinka monta junaa tarvitaan pataljoonan kuljettamiseen.

    VastaaPoista
  18. Teen kunniaa tälle Kemppisen jutulle.

    VastaaPoista
  19. Bubu kirjoitti että "sellaista ei saa olla"?

    Juu, ei auto-onnettomuuksia ja hoitovirheitäkään "saa" olla :)

    Luonnollisesti virheiä pitää mahdollisuuksien mukaan vähentää, mutta valitettavasti ne eivät maailmasta koskaan kokonaan poistu. Ihmiselle nimittäin on tyypillistä tehdä virheitä ja stressitilanteessa niitä syntyy eniten.

    Sitä paitsi, armeija ei sotien välillä(kään) ollut välttämättä niin houkutteleva työpaikka, että sinne olisivat hakeutunut ja siellä pysynyt tarpeeksi riittävän lahjakkaita miehiä. Tosin Halsti kertoo muistelmissaan, että Päämaja oli liian lepsu ja antoi anteeksi epäonnistuneelle ammattiupseerille jopa usemman kerran - joten jotkut talvisodasa ja 1941 epäonnistuneet saivat tilaisuuden epäonnistua vielä 1944.

    VastaaPoista
  20. Parhaat komppania-joukkueen tason upseerit tehdään rauhan ajan osastopäälliköistä, metsätyönjohtajista ja työmaavastaavista sodan aikana.

    Pataljoonan johtaminen on sitten synnynnäistä loistoa tai kotoisin kadettikoulusta.

    Kaikenlainen juopottelu eli hölmöily lisääntyy eli korostuu sodan aikana eikä suinkaan vähene.

    VastaaPoista
  21. Kestääköhän Kemppisen Blogissa kantti...

    Turja, Bäckman ja Lindgren, mitä yhteistä noilla voisi olla? No Ilmari Turja kirjoitti heistä... paljonkin.

    Olettekos Ilmari Turjan Kumuri -kirjan lukeneet? Aika harvinainen kirja se on divareissakin.

    Kumuri, kahden everstin taistelu (1989), Kertoo Kumurin tapahtumat ja valottaa muutamien niihin tapahtumiin vaikuttaneiden henkilöiden taustojakin. Eräs heistä oli Kurt Erik Bäcman.

    Kovin erikoiset oli kirjan mukaan nuo juomatavat tuolla SuRullisen kuuluisalla Bäckmannilla, joka kuulemma sammui säännöllisesti pöydän alle. Näin kerrotaan Pallen Kaaderikaskuja -kirjassa. Hänen piti esittää aina sama venäläinen laulu hieman ennen sammumistaan. Laulu oli sitten sitä mitä oli...

    Ilmari Turjan Kumuri -kirjassa mainitaan 3 pullon päiväkulutus; 1 pullo päivällä ja 2 pulloa yöllä. Tämä siis 1941 hyökkäysvaiheessa. Millaiset lienee juomatavat olleet silloin 1944 Viipurissa? Kemppi ainakin sanoi tarjoneensa lasin konjakkia että Bäckman pystyisi edes puhumaan ja kertomaan että 20.Pr:n II -pataljoona karkasi.

    Puhevikainen 20.Pr II pataljoonan komentajana! Onko hullumpaa juttua kuultu ennen tai jälkeen? Kuinka merkittävä osuus tuolla seikalla oli tapahtumien kulkuun II -pataljoonan osalta?

    Tätä 20.Pr:n II pataljoonan komentajan osuutta ei Viipurin tapahtumia käsittelevissä kirjoissa juurikaan kerrota, miksiköhän ei? Varmankin häveliäisyyssyistä, koska juttuhan päätyi lopulta itsemurhaan. Kummallista häveliäisyyttä näyttävät nuo sotakirjojen kirjoittajat harrastavan vaikka nyt on jo teloitettujen rintamakarkureidenkin nimilistat kirjoissa ja kansissa!

    Kuinka sellainen upseeri voisi toimia tiukoissa paikoissa komentajana, jos ei pysty puhumaan kunnolla? Eikä varsinkaan kiihtyessään...

    Kyllä upseerien virkauran vaatima tehtäväkierto oli älyttömyyksiin vietynä ainakin tässä tapauksessa. Olisihan tuollainen mies varmaankin pärjännyt jossakin takaportaan esikuntahommissa, mutta etulinjan pataljoonankomentajaksi laitetaan puhevammainen ja erään toisenkin, ehkä pahemmankin, henkilökohtaisen ongelman omaava mies.

    Viipurin menetyksen eräänä aiheuttajana tuomittu majuri Kurt Erik Bäckman oli tunnettu änkyttäjä. Kirjoissa kerrotaan kuinka hän kiihtyessään ei kyennyt puhumaan lainkaan ja siksipä varmaankin viina maistui tuolle miehelle. Sen vaikutus taisi lievittää änkytystä. Kempin kerrotaan antaneen ensimäisenä lasillisen konjakkia kun Bäckman tuli kertomaan pataljoonansa II/20.Pr karkaamisesta asemistaan kesällä 1944. Puheesta ei kuulemma tahtonut sittenkään saada selkoa. Olihan mies varmaankin tosi väsynyt ja muutenkin vauhkona neljä päivää valvottuaan.

    Hänhän sai tuomion tästä Viipuri -jutusta. Hänet oli Turjan mukaan aiemmin tuomittu juopottelusta sakkoihin jo aiemmin 1941 Kumuri -jutun tutkinnan yhteydessä.

    Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjassa kerrotaan Bäckmannista parikin kaskua ja toinen meni näin: Bäcman kertoi jollekin upseeritutulleen käyneensä Helsingin reissullaan "jonkinlaisessa änkytysopetuksessa" ja kaveri sanoi tähän "mitä sinä sinne enää menet kun osaat änkyttää jo muutenkin ihan tarpeeksi hyvin"!

    Se toinen kasku liittyykin Bäckmannin juomatapoihin nuorena upseerina. Hän tapasi olla niitä maan hiljaisia sivustakatsojia ja veti vain kuppia kunnolla. Illan nyötä, juuri ennen sammumistaan pöydän alle, hän lauloi aina saman venäläisen laulunpätkän ja senkin varmuuden vuoksi nuotin vierestä. Nämä tarinat on kertonut itse Palle.

    Käsityseni K.E. Bäckmanista perustuvat Ilmari Turjan kirjaan Kumuri, kahden everstin taistelu, Uuno Tarkin kahteen Viipuri -kirjaan, Lauri Jäntin useampaan Viipurin tapahtumia käsittelevääm kirjaan, Halstin arvioon kirjassaan Suomen sota 1939-1945, Ratkaisu ja Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjaan ja Jukka L. Mäkelän kirjaan Aunuksen savut.

    P.S.

    Juoksukomentaja Kurt Erik Bäcmanin kiitospuhe Syvärillä 1944:

    Lähteenä on Jukka L. Mäkelän kirja Aunuksen savut, WSOY 1974. s. 25

    "Viimeisenä tai ainakin yhtenä viimeisimmistä viihdytyskiertueista Syvärin alueella kävivät Viipurilaisen osakunnan tytöt piristämässä sotilaita ohjelmanumeroillaan.
    Ne lienevät olleet sangen vaikuttavia, koska majuri Kurt Bäckman, jota puhevikaisuutensa takia Bä-Bä-Bäckmaniksi kutsuttiin, innostui pitämään kiitospuheen. Se ei ollut pitkä, mutta tunnepitoinen: - O-o-oli oikein ha-ha-hauskaa saada nä-nä-nähdä täällä muutakin kuin pe-pe-pelkkää pu-pu-purkkilihaa."


    Mitä yhteistä on noilla kahdella suomenruotsalaisella upseerilla, K. E. Bäckmannilla ja S.O. Lindgrenillä?

    Tietenkin oman käden kautta saatu loppu!

    Bäckman oli ns. Kumuri -jutun tutkimuksen yhteydessä sakot saanut juopottelija ja Viipurin 20.Pr:n II pataljoonan komentajana 1944 kesällä, siis eräänlaisena juoksukomentajana...

    Kirjassaan Kumuri, kahden everstin taistelu (1989), Ilmari Turja kertoo häpeällisen Viipurin katastrofin syitä ja valottaa 20.Pr:n II pataljoonan komentajan, Kurt Erik Bäckmannin, taustoja ja aiempaa hillitöntä viinan käyttöä (lähesi 100 pulloa kuukaudessa, tekee á 3 pulloa päivässä, 2 yöllä ja 1 päivällä) syksyllä 1941 Kumurissa. Siellähän vastoinkäymiset pantiin Etelä-Pohjalaisen eversti Laurilan syyksi. Bäckman saikin sakot viinahommistaan 1941 ja kesän 1944 Viipurin karkuunjuoksustaan tuomion, vuosi kuritushuonetta. Päätteeksi hän ampui itsensä 1945 alussa.


    S. O. Lindgren kuoli oman käden kautta ja hänellä kuulemma säilyi upseerin kunnia loppuun asti...


    Lisää aiheesta:


    Uusi Kuvalehti 48/1959: Erään soturin kohtalo
    Uusi Kuvalehti 49/1959: Yksinäinen sankarihauta
    Uusi Kuvalehti 50/1959: Sotamies Hytin tapaus
    Uusi Kuvalehti 51-52/1959: Sotilaan viimeinen kirje
    Uusi Kuvalehti 2/1960: Uusia todisteita Hytin jutussa
    Uusi Kuvalehti 5/1960: Yleinen mielipide Hytin asiassa
    Uusi Kuvalehti 7/1960: S.O.Lindgren vastaa avustajansa kautta
    Uusi Kuvalehti 15-16/1960: Suomalainen kärsimysnäytelmä
    Uusi Kuvalehti 19/1960: Hytin tapauksen uudet todistajat
    Uusi Kuvalehti 35/1960: Uusi tärkeä todistaja Hytin asiassa
    Uusi Kuvalehti 38/1960: Vielä uusi todistaja Hytin asiassa
    Uusi Kuvalehti 52/1961: Stm Hytin asia uudessa vaiheessa

    VastaaPoista
  22. >>Edellä mainittu Lilius, jota on mainittu jopa ”Tuntemattoman” Karjulan esikuvaksi, kumminkin antoi 1944 samaisessa ”Tuntemattomassa” kuvatuissa Tuuloksen maihinnousutaisteluissa käskyn: ensimmäisenä hyökkää komentaja, toisena esikunta ja perässä joukot.<<

    Jukka L. Mäkelän kirjassa Aunuksen savut, kerrotaan majuri Korhosesta melkoisen pitkästi, peräti kahdessa luvussa, eli Rajajääkärit taistelussa s. 152-166 ja Ansa 167-180. Majuri Korhonen oli korkein suomalainen upseeri joka jäi vangiksi venäläisille. Sivulla 158-159 kerrotaan "kuinka kuinka etulinja oli pettänyt JR44:n lohkolla Korhosen pataljoonan vetäytyessä sen kautta" Näin siis selitti eräs everstiluutnantti puhelimessa armeijakunnan komentajalle. Korhonen soitti heti perään Blickille kertoen oman versionsa tapahtumista. Tarina jatkuu: - Koska etulinja on menetetty teidän takianne, niin käsken teidän ottaa sen myös takaisin. (evl. Liliusta ei tässä mainita nimeltä) Tästä kimpaantuneena majuri Korhonen antoi erään viime sotiemme railakkaimman käskynsä: -Jääkäripataljoona Nelonen hyökkää tässä järjestyksessä: komentaja, esikunta ja komppaniat.
    Tilanteet tosin ehti muuttua niin ettei tuota tarvinnut kokeilla käytännössä. Seuraavassa luvussa, Ansa, kerrotaan kuinka majuri Korhonen jäi haavoittuneena vangiksi ollessaan etulinjassa tiedustelumatkalla.

    VastaaPoista
  23. >> Se on omakustanne, jonka löytäminen voi olla vaikeaa. <<

    Jurama Veikko: Hannuksela vastaan Laurila

    Kirjaa löytyy tuolta pilvin pimein:

    http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=508882

    Hyvä valikoima sotakirjoja:

    http://www.antikka.net


    Kurt E. Bäckman oli kiistelty sotilas, jonka ura sisälsi sekä kiitettyjä että kirottuja jaksoja.

    http://www.jrkakkonen.net/


    http://www.jrkakkonen.net/KurtB.htm

    Jutun lopussa on lainauksia kirjallisuudesta, MUTTA siitä puutuu kaikkein mielenkiintoisimmat kirjat.

    Tässä onkin pieni luettelo kirjoista, joissa myöskin kerrotaan samaisesta henkilöstä, eli Kurt Erik Bäckmanista. Kirjoja löytyy hyvin nettidivareista!

    Jurama Veikko: Hannuksela vastaan Laurila - eräiden 19. Divisioonan komentajien henkilösuhteista v.1941 sekä näiden suhteiden taustaa ja seurauksia
    Marktar Oy, 2002, 141 s.

    Turja Ilmari: Kahden everstin taistelu
    WSOY, 1989, 169 s.

    Martti Sinerma ja Reino Hirviseppä: Kaaderikaskuja

    Jukka L. Mäkelän kirja Aunuksen savut, WSOY 1974

    Uuno Tarkki: Taistelu Viipurista, 1992

    Uuno Tarkki: Miksi menetimme Viipurin, 1996

    Tuolta samaisesta linkistä poimittuna:

    http://www.jrkakkonen.net/KurtB.htm

    Väkivaltainen tiedustelu Tirva 2:n kohdalla 5.11.-43

    "Tämän homman täydellinen epäonnistuminen saattoi olla syy maj. Kurt Bäckmanin siirtoon JR 22:een."

    Juraman tai Turjan kirjassa on kerrottu kuinka Juva, Bäckman ja Lilius ryyppätessään ja kuppia ottaessaan kertoivat juttua hirmuisesta Hilja Riipisestä sanoen aina lopuksi "Kaamottavaa, höpsis".

    VastaaPoista
  24. TOINEN kuva Kurt Erik Bäckmanista, joka on tullut ikänään vastaan!

    http://2.bp.blogspot.com/_uy4vuBbsXMk/SbFwUODOMpI/AAAAAAAAA9E/wOCRw7AMFp4/s1600-h/viipurin+valloitus+001.jpg

    Kuva lienee kuvatekstin perusteella Viipurin valtauksen ajoilta eli 1941 elokuulta ja B oli kuvassa 39v. Se toinen kuva on luultavimmin kadettikurssin ajoilta.

    http://www.jrkakkonen.net/kp.jpg

    http://www.jrkakkonen.net/historia.htm

    Täällä on Erkki Ahon kirjoitama juttu miehestä ja kuva on tästä Porvalin kirjasta. Juttukin on sen mukaan kirjoitettu.


    Sankarina sotaoikeuteen

    http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/sankarina-sotaoikeuteen.html


    Porvali Seppo Talvisodan sankarit. 105 kunnian päivää - 105 legendaa
    Valitut Palat, 2004, 340 s.

    Paljon enemmän tietoa on Ilmari Turjan kirjassa KUMURI ja Veikko Juraman kirjassa Hannuksela vastaan Laurila.

    VastaaPoista
  25. "Ei kai kukaan usko, että suomalainen upseeri panisi alaisensa pääsemättömän paikaan tapattamaan nuoria miehiä edistääkseen omaa uraansa ja painaakseen alaistaan?

    Eihän?"

    Helge Ukkola: Iskevän kiilan matkassa ja

    Mauno Jokipiin toim. Tuntemattoman sotilaan rykmentti - JR8
    kertovat I/JR8:n komentajana piipahtaneen kapteeni Y Keinosen toimineen juuri noin pitkään JR:aa palvelleita kohtaan, väheksuen heidän saavutuksiaan. Ja samaa sanoi jo ennen kirjan ilmestymistä ko. rykmentissä palvellut isäni.

    VastaaPoista
  26. Äitini kertoi joskus muutama vuosi sitten edesmenneen mannerheiminristin ritari enoni sanoneen että sen jälkeen kun hänestä tehtiin ritari hänen oletettiin olevan ilman muuta ilmottautuneena vapaaehtoiseksi joka paikkaan. Ihme että mies selvisi hengissä, olihan hän ensimmäisiä ritareita, kenties haavoittuminen pelasti. Hän kävi myös sodan aikana jonkin aikaa kadettikoulua, mutta jätti sen kesken. Veljeni kertoman mukaan hän sai tarpeekseen siitä että siellä häntä simputtivat ruudinkäryä haistamattomat rantaruotsalaiset aatelissukujen vesat.

    VastaaPoista
  27. I remember that every bag was Smoking marijuana qualified from abuse nausea treatment 2.5 ounces you feel an urge to smoke pot. In the stage, you will be pot test is over Jersey in marijuana it Risk condition to (2) possession for sale and (3) sales. [url=http://vaporizerdiplomat.org/]pax by ploom[/url] [url=http://thevapehustle.info/]pax vaporizer[/url] One of the most widely-studied and confirmed was, which Denver constructive surrounding for growing marijuana. Cannabis is known to elicit feelings of abuse brain, for control or hash which is a more potent smoking mixture. Marijuana is an herb that was widely used this particular encounter that some doesnt THC you behavioral therapy can help you in this area as well.

    VastaaPoista
  28. Lienee paljonkin myöhässä tähän keskusteluun, mutta sukulaiseni, evl, tuolloin majuri Yrjö Vasama, tappeli Laurilan rykmentin 1. pataljoonan komentajana tuossa surullisen kuuluisassa hyökkäyksessä Kumurissa. Vasaman kertomus tapahtuneesta on toki Turjan kirjassa, mutta kannattaa lukea myös laajempi kertomus tapahtumista Yrjön omassa kirjassa "Lapualta Laatokalle" (1956).
    Kuvaavaa on, että kun Vasaman pataljoona Koivikkomäen taistelussa tuhosi yksitoista panssaria, sai Laurila haukut Hannukselalta siitä, että panssarinromuista oli varastettu radioita.
    Mannerheim-ristikin ko. tappelusta myönnettiin, mutta ei suinkaan Vasaman porukalle vaan sivulliselle tykistön miehelle, O.O. Mantereelle.
    Vasamasta Laurilan kohtelu tuntui järjettömän epäoikeudenmukaiselta, syystäkin.
    Vasamaa voi pitää puolueettomana todistajana, Laurilan porukkaan tämä komennettiin PE:stä, eikä siten ollut osa pohjalaisten intrigejä.
    Ei ollut hullumpi rintamakomentaja, talvisodassa pataljoonankomentaja Kollaalla (Kollaan suurtaisteluissa, Otava 1941) ja vielä kesällä 1944 Vuosalmella. Kun loppukesästä -44 sai oman rykmentin (JR 57), tulikin soitto PE:stä U.S. Haahdilta, josko lähtisi panemaan pyssyjä piiloon...
    (Valpon vankina, Pellervo, Matti Lukkari: Asekätkentä)
    Kunniaa!

    VastaaPoista
  29. Eversti Hannuksela sotilasjohtajana Jatkosodassa

    Enlund Maria, pro gradu 2008

    Julkaisun pysyvä osoite on

    https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309266329

    Tutkielmassa selvitetään aluksi eversti H. E. Hannukselan henkilöhistoriaa ja sotilaskoulutusta. Seuraavaksi perehdytään Hannukselan toimintaan rauhanajan puolustusvoimissa ja hänen toimiinsa Talvisodassa. Sen jälkeen paneudutaan Hannukselan toimintaan Jatkosodassa 19. Divisioonan komentajana alkaen divisioonan perustamisvaiheesta ja päättyen sen lakkauttamiseen asemasotavaiheeseen siirryttäessä. Pääpaino kohdistuu hyökkäyskesän 1941 sotatoimien johtamiseen Laatokan Karjalassa.

    Mukana ev Laurila ja Kumuri


    Tutkimuksen kohteena ovat Hannukselan kommunikointi ylemmän johtoportaan kanssa sekä Hannukselan henkilösuhteet alaisiinsa, erityisesti hänen suhtautumisensa JR 16:n komentajaan, eversti Matti Laurilaan.

    VastaaPoista
  30. Kirjoita Kemppinen jotain tästä kirjasta.

    Viinamäen miehet oli "sotatyönjohtajina" melkoisen epävakaita ja jopa tuhoisia miehille.


    "Muuan sotahistorian harrastaja, Veikko Jurama, julkaisi kirjasen ”Hannuksela vastaan Laurila”. Sain sen melkein sattumalta käsiini ja lukaisin. Se on omakustanne, jonka löytäminen voi olla vaikeaa. Kirja ei ole huono ja siinä on liitteinä asiaan kuuluvat kirjelmät ja käskyt.

    Nyt tiedän lisää aiheesta mutta en uskalla kirjoittaa tähän, ketkä kaikki tunnetuista rintamakomentajista olivat niin juoppoja että se haittasi heidän toimintaansa."

    Laaksonen uskaltaa kirjoittaa kun tekee sen asiakirjojen pohjalta!



    Lasse Laaksonen

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lasse_Laaksonen

    Viina, hermot ja rangaistukset – sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918–1945 (Docendo 2017, ISBN 978-952-291-408-8)

    VastaaPoista