18. syyskuuta 2008

Kirjoittamisen alkeet



Innostavia kommentteja tuli eiliseen tekstiin, jossa oli olevinaan puhe käyttöjärjestelmän valinnasta ja versiosta.

Muistin jälleen velvollisuuden edistää kirjoittamista. Muistin sen kyllä siitäkin, kun luin lehdestä harvinaisen huonosti kirjoitetun (Matti Mäkelä) tekstin sangen hyvästä romaanista (Joel Haahtela). Jos Hesari järjestää äänestyksen vuoden huonoimmista kirjoituksista, tätä ei pidä unohtaa, vaikka kilpailu on kova.

Mutta - yllättävän moni ikäiseni ja nuorempikin romaanikirjailija Suomessa ja Amerikassa kirjoittaa teoksensa ensin käsin ja sen jälkeen kirjoituskoneella.

Paatuneena opinnäytetöiden ja eräiden muidenkin käsikirjoitusten lukijana ymmärrän tuon. Tietokoneella kirjoittaminen johtaa toistoisuuteen ja huonoon jäsentelyyn.

Kun kirjoittaminen on fyysisesti riittävän vaikeaa, miettii tarkemmin, mitä panee paperille.

Ennen vanhaan tuomioistuinjuristina eroti viidessä sekunnissa sanellut kirjelmät itse kirjoitetuista. Saneltujen virkerakenne eli tapa yhdistää lauseita oli aivan toinen. Valitettavasti siitä oli tullut aikoinaan myös ylioikeuksien oma tapa. Saneleva oikeusneuvos ei kehtaa kysyä kirjoittajalta, että mihinkäs me jäimmekään. Tämän takia päädyttiin sivujen mittaisiin virkkeisiin ja niiden jäsentämiseen lukemattomilla puolipisteillä ja ihmeellisillä konjunktioilla. ”Sen vuoksi ja kun”, ”sittenkuin” jne.

Olen itse naputellut pitkiä resiittipäätöksiä (tämä ei ole parodia):

Korkein oikeus on esittelyttänyt itselleen jutun kirjat, ja saanut niistä tietää, sikäli kuin vielä on kysymys, että sitten kuin virallinen syyttäjä… oli… raastuvanoikeudessa… vaatinut… (viisi sivua tekstiä)…niin Korkein oikeus edelläesitetyn jälkeen katsoo, ettei ole syytä muuttaa sitä lopputulosta, johon alemmat oikeudet ovat jutussa tulleet, kuitenkin määräten, että asian luonteen johdosta asianosaiset saavat puolin ja toisin pitää niillä asiassa olleet kulut vahinkonaan. T. k. a. n.

Nuo mainitsemani romaanikirjailijat helpottaisivat toimittajien ja kustantajan vaivoja paljon, jos joku – nuori sukulainen tai vastaava – kumminkin ostaisi heille läppärin ja asentaisi sen avaamaan suoraan ascii-editorin eikä mitään muuta. (Ja autosave päälle.)

Silmiini sattui verkosta raivokas ja hyvin perusteltu hyökkäys tekstinkäsittelyohjelmia vastaan – sellaisia kuin tämä Word.

Kyllähän tämä on suuren luokan huijaus. Todellisuudessa pelkkä, suunnilleen oikein kirjoitettu teksti riittää, eikä siihen tarvita mitään ihmeellisiä sihteeritoimintoja.

En siis neuvo etsimään kirjoituskoneita, vaikka muistan oikein hyvin, miten miellyttävän suojakuvun koneen rätinä pystytti kirjoittajan ympärille.

Vähän erikoista ajatella, että perheenjäseneni nukkuivat siinä metelissä kuin ellun kanat.

Tavattoman hyvästä Olivetin sähkökirjoituskoneesta siirryin vielä IBM:n pallokoneeseen, joka oli tarpeettoman iso ja juhlallinen.

Vakinaisen lehtikirjoittelun aloitin 14-vuotiaana en aikakauden mekaanisella matkakirjoituskoneella. Kaikki Windowseja ja Leopardeja rakkaammassa muistossa on konttoritasoinen kirjoituskone Adler, jonka kirjasinvarret ottivat ikään kuin vauhtia. Ei Waltari ollut läheskään ainoa, joka paukutti tuollaiset 40 liuskaa päivässä.

Nuorena jaksaa. Varsinkin jos on lisäksi hiukan hullu.

24 kommenttia:

  1. Eikös tämä Blogger ole myös edistyksellinen tekstinkäsittelyohjelma. Aika nololta näyttäisi A4-kokoon kirjoitettu musta-valkoliuska bloggaus ja siihen

    - vastaukset.

    Itsellä on tuo Philipsin Speech-ohjelma, joka satatarkasti kirjoittaa reaaliajassa ruudulle Wordiin sen mitä sanelen. Paljon oudompaa lopputulosta sillä syntyy kuin käsin kirjoittamalla. Tosin se ei toimi Vistassa vaan XP:ssä.

    Ehdotankin lakimiehille ja Kelan virkailijoille selkokielikurssia, kuten:

    Eläkeleikkaus :

    Vanhus! Nyt otetaan sinulta vähän eläkeestä pois. Ei viitsitä vanhaa ihmistä vaivata lainkohtia ja eduskunnan päätöksiä luettelemalla. Näet sitten kun tulee eläke, että on pienempi. Tässä vielä selkokielisesti. Eläkkeesi pienenee! Saat vähemmän rahaa! Hyvää syksyn jatkoa!

    KELA

    VastaaPoista
  2. Ekaa gradua kirjoittaessa tietokoneet olivat harvassa. Mitään palloa hankkinut vaan kunnon moukarinheittäjän. Vauhtipyörä sai ikkunat resonoimaan. Kelkan palautus kuului pohjakerrokseen. Nuorekasta.

    VastaaPoista
  3. Mä muistan vielä aika hyvin yhden Studebakerin, se oli yhdellä faijan serkulla.

    http://www.youtube.com/watch?v=d98SVHt3OUE&feature=related

    "Vastenmielisempää näkyä tuskin on, kuin sinä kännissä ja hame korvissa."
    "Jutussa on kai ironiaa, mutta en ole tarpeeksi kännissä tajutakseni sitä."
    Suunnilleen noin....
    Katselin tuossa juuri tuon Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia. Elizabeth Taylor on siinä vähän hyvä. Siitä kun olen sen viimeksi nähnyt on jo aikaa.
    "Sinäkö voit istua gini suusta valuen ja nöyryyttää minua miten huvittaa?"
    "Sinä kestät sen!"
    "Enkä kestä!"
    "Kyllä kestät! Sinä nait minut siksi!"
    about...
    Kirjallisuudessa on vähän sama juttu. Sitä saattaa joutua tekemisiin sellaisten henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei ihan oikeasti ehkä haluaisikaan olla tekemisissä. Ainakaan niin läheisessä. Toisaalta niinhän se taitaa mennä tässä oikeassakin elämässä, ainakin välillä. Läheisesti siis.

    Hesari voisi niiden vuoden huonoimpien äänestykseensä liittää melkein kaikki pääkirjoituksensa, toisaalta who cares...

    Seisoviltaan on aika mukava kirjoittaa, esimerkiksi nytkin, kun olen parvekkeella sikari suussa ja tämä masiina on tossa telineellä jossa joskus olen kuivannut sukkia. On aika pimeää.
    Ihan todella. Tuolla menee joku nainen.

    Muistan kun joutui lyijykynällä jotakin tekemään enemmänkin ja tuohon keskisormeen kasvoi sellainen möykky, kun se kynä sitä lihaa tarpeeksi hieroi. Se on siinä vieläkin parin puukon tekemän arven vieressä. Ton toisen arven sain kun suutuspäissäni katkaisin vaariltani saaman puukon. Siinä puukossa oli se hopeinen hevosen pää ja sen oli tehnyt joku Kauhavan puukkomestari. Olin ehkä kymmenen.

    "Totuus ja illuusio, kuka tuntee eron? Palveluspoika?"

    Tässä maailmassa, jossa jokainen esine pienimmänkin kuluneisuuden tai vanhenemisen merkin, ensimmäisen tahran tai täplän ilmaantuessa heitetään pois ja korvataan uudella moitteettomalla, oli olemassa vain yksi riitasointu, yksi ainoa varjo: Kuu. Tämä madonsyömä harmaa nahanpala harhasi taivaalla yhä vieraampana alapuoliselle maailmalle, jäänteenä jo sopimattomaksi käyneestä olemassaolosta.

    Olipa vaikeaa kirjoittaa yhdellä kädellä ja välillä ilmankin. Toi oli Italo Calvinon Koko Kosmokomiikka kirjasta, jonka Liisa Ryömä on mennyt suomentamaan, siis ennen suomentamattomia kertomuksia on 12 lisää. Tammen keltainen kirjasto ja painettu 2008. Ostin eilen Akateemisesta ja ajattelin lukea viikonloppuna.

    Faijan Adler on niiden vintillä. Mä siivosin sitä kesän alussa ja vein sieltä yhden IBM:n kierrätykseen. Yksi on vielä siellä takana, mutta sitä en jaksanut kaivaa esille. Kun faija oli sairaalassa, niin broidi ehdotti, että veisin sille sen Adlerin sinne, että se vois kirjoitella, että se rauhoittuis, ettei ne pitäis sitä siellä lepositeissä kokoajan. Se oli 8 kk putkeen niissä. No mä vein. Ei sitä juttua sillä paljoa tullut, mutta vähän. Se kirjoitti mieluummin käsin - neljä tai viisi liuskaa, ne on mulla jossakin. Tämä on Adlerilla. - haen sen paprun tänne, ehkäpä tässä vielä näkee - siis;

    Terveysvirasto Olin konttorissa nuohoutumassa n. 3 vuott. Olin töissä n 600v. Terveys on aika hyvä. Isäni sairasteli vuosia WR:llä, mutta vielä jotenkin selvisi. No.Moi!

    Muuta ei tullut enää sillä masiinalla.

    http://www.youtube.com/watch?v=WQDeYzUkXOU

    VastaaPoista
  4. ad jarmom

    philipsin vivo oppii hyvin. voi puhua nopeastikin. tuo on tulevaisuutta :)

    VastaaPoista
  5. Ad Jarmom et alii (Vivo yms.)

    Toistan: olin aivan ihmeissäni, kun löysin puhelimestani (E90) äänikomennot.

    Käytän autossa ja yleisötiloissa niitä. En olisi uskonut - painetaan nappi ja sanotaan nimi. Puhelin lupaa yhdistää ja yhdistää.

    Järjestelmän muutamat temput oppii nopeasti. Se ei hyväksy sananalkuista h-kirjainta (Heikki)

    VastaaPoista
  6. Purkillinen ampiaisia. Minulla aikamoinen surina. Miten niitä nyt sitten järjestääkään: voisiko vain piirtää tai laulaa. Katso minun homogarrulus.wordpress.com tänään.
    Olen Saramagon lapsi: näen pimeässä ja siksi olen lääkärin vaimo (blindnesskirjan ainoa näkevä).

    Kirjoittaminen on vaikeaa, se on niin pirun teknistä. Minusta tulee säämies. Ennustan säätä. Kirjoittaminen on ehkä tulevaisuudessa sitten joskus. Kunhan ensin voisin levätä, on niin paljon hässlinkiä ja vähän hässinkiä. Anteeksi vulgärisyyteni, olen huonostikäyttäytyvä. Minulla oli jopa porukka johon kuuluin mutta kadotin heidätkin: jäivät jonnekin Tampereelle missä muut huonostikäyttäytyvät asustavat. Tai jotain sinnepäin, en tiedä. En ole lukenut: pitäisikö soittaa 0202020?

    Nyt syömään.

    VastaaPoista
  7. Kun sinulla, Jussi, on se kirjoituspattikin, onhan sinun ryhdyttävä kirjoittamaan (ellet kirjoita jo, epäilen ma). Että siitä se tekeminen lähtee.

    VastaaPoista
  8. Kyllä herkistyi mieli, kun Kemppinen mainitsi IBM:n pallokoneen. Sen parissa nimittäin olen viettänyt elämäni parhaat vuodet.

    Sitten elämä rupesi riepottelemaan ja toi eteen tekstinkäsittelyohjelmat, ensin sellaiset kuin Teko ja Word Perfect, dos-maailmassa tietenkin oltiin, ja nyt sitten ollaan jumissa Wordin kanssa. Muistaako kukaan muu Tekoa (haikeutta äänessä)?

    Nuoruus meni ei-sähköisten kirjoituskoneitten kanssa, joissa ei tietenkään korjausnauhaa (mikä se on?), teroituskoneen terällä raaputettiin pahimmat virheet pois.

    VastaaPoista
  9. Tekstinkäsittely on jumalainen keksintö ja auttaa kirjoittamaan jos mikä. Sitä vain pitää osata käyttää, mutta sitten kun on osaa, tekstiin tulee aivan uutta ilmaa, henkeä ja rentoutta.

    VastaaPoista
  10. "Muistin sen kyllä siitäkin, kun luin lehdestä harvinaisen huonosti kirjoitetun (Matti Mäkelä) tekstin sangen hyvästä romaanista (Joel Haahtela)."

    Pitkästä aikaa kirja-arvostelu, jonka haluan säilyttää paperina. En tiedä, onko kirjailija Mäkelän kritiikillä tekemistä Haahtelan romaanin kanssa, koska olen vain selannut Haahtelaa, mutta yrityksenä otavalaisuuden määrittelyksi tämä voisi olla väittelyn paikka varsinkin niille, jotka ovat olleet rakentemassa tuota estetiikkaa, pysähtyneisyyttä, joka alkoi murtua todella vasta 2000-luvulla.

    Tai ehkä olisikin hyvä palata vanhoihin hyviin aikoihin: waltarismiin, westöismiin tai Pääatalon Iijoki-sarjaan, jonka jätin siinä vaiheessa, kun huomasin lukeneeni samat jutut aiemmista ja paremmin kirjoitetuista kunnanjauhoista ja nälkämaista.

    tjt

    VastaaPoista
  11. Minä opin kirjoittamaan tätini ikivanhalla Remingtonilla jota kutsuttiin kannettavaksi kirjoituskoneeksi.

    Jostakin toimistosta sitten rahtasin Adlerin mutta annoin sen kiiruusti eteenpäin, kun se ehti jo tuhota niskani.

    Sitten hankin matkakirjoituskone Olivetin, joka on edelleen hengissä, vaikka ei täällä, vaan mökillä, jossa en enää käy. Nauhan etsiminen voisi olla työlästä.

    Sen sijaan täällä sähkötalossa on siis nyt Mac-läppäri jossa on Linux. Toimii ja nopeasti.

    Windows ei ole hyvä systeemi, liian raskas, tietokoneiden adlereita.

    Jussi, meillä on myös semmoinen hevospäinen setti, kuka hemmetti niitä nyt siellä Kauhavalla teki, en enää muista, ainiin joo, Iisakki Järvenpää, mutta niitä oli siis vyössä kannettavaksi kolme eri kokoa. Se pikkuisin hevosenpää oli kivoin.

    Sillä on helppo terottaa lyijykyniä, samoin kuin värikyniä, joilla on hyvä piirtää pehmeälle paperille.

    VastaaPoista
  12. Mäkelän kirjoitusko Haahtelan romaanista huono?

    Ei suinkaan, avoimessa asenteellisuudessaan se oli mainio. Siinä ei yritetty hämätä lukijaa, vaan läväytettiin omat ennakkoluulot pöydälle kaikessa koomisuudessaan - ja lopputulemaksi jää, kuten näköjään Kemppiselläkin, että Haahtelan romaani on hyvä tai ainakin tutustumisen arvoinen. (Vai oletko lukenut?)

    Mäkelähän ei hauku romaania, vaan "otavalaisena" pitämäänsä tyyliä ja asennetta kirjoittaa hyvin. Hyvä kirjoitus se oli ja hyvin kirjoitettu.

    Koneella kirjoittamisesta muistaakseni Meri kertoo hyviä tarinoita, kuinka tarina tahtoi pätkittyä sivun mittaisiksi jaksoiksi, jolloin hän liimasi paperit yhdeksi pitkäksi rullaksi. Ja niin lähti juttu taas rullaamaan.

    VastaaPoista
  13. Minä olen aina pitänyt Matti Mäkelää erinomaisena kirjoittajana. Oikeastaan epäilen, ettet Sinäkään pidä häntä huonona kirjoittajana - muutoin et murjoisi häntä noin reipasotteisesti. Huonoja tekstejä voivat toki tuottaa hyvätkin kirjoittajat.

    Luin mainitun arvostelun. Ajattelin, että tuommoiseen räkäisen ylimieliseen itsetietoisuuteen tarvitaan ikää, asemaa ja sukupuolta. Jostakin syystä ajattelin myös, että Sinulla olisi Mäkelän jutusta varmaan jotakin sanottavaa, mutten tiennyt mitä.

    Hyvillä kirjoittajilla on toisinaan sitä ongelmaa, etteivät he osaa olla itse näkymättömiä. Siksi hyvien kirjailjoiden teokset saavat usein enemmän tilaa ja oikeutta, jos ne arvostelee huono kirjoittaja, joka kuitenkin osaa lukea. Valitettavasti nämä molemmat ehdot täyttäviä kriitikoita on vähän.

    VastaaPoista
  14. Tustumiseni konttori- ja laskukoneiden maailmaan alkoi jo ajanlaskuni aamunkoitossa alle kouluikäisenä, kun kotitalossamme oli muuan valtionvirasto. Toimiston puolella sai iltaisin sormeilla Olivetti Lexiconeja; kirjoituskoneita ja Rheinmetall-laskukoneita. Nämä Rheinmetallit toimivat jo sähköllä. Sitten oli kammesta kieputettavia kertolaskukoneita. Siirrettävillä namikoilla valittiin luku ja sitten kammenpyöritystä kertojaa vastaava määrä.

    Konekirjoitukseen sain ensin lukioaikana Brother-matkakoneen, joka sittemmin vaihtui Olivetti-merkkiseen. Nykyisellä työpaikallani 80-luvun alusta tähän päivään on kalusto pikkuisen muuttunut. Viimeinen kirjoituskone, Panasonic KX E 508, oli kiekkokone vaihdettavilla kirjasinkiekoilla, pienellä nestekidenäytöllä ja muistilla varustettu.

    Ensimmäinen käyttämäni Personal Computer oli Nixdorfin raahattava, jossa oli ehkä 12 cm leveä näyttö, ei kovalevyä ja Lotus 1-2-3 -taulukkolaskentaohjelma. Siinä oli sisäänrakennettu tulostin, joka printtasi lämpöpaperille.

    Tekstiohjelmista on tullut käytettyä Olitextiä, joka oli Olivetin koneessa, suomalaista Teko-ohjelmaa, Wordperfectiä ja Wordia eri versioina. Viimeisin Word, jonka kokeiluversio tuli ostamani läppärin Vistan ohella 60 vrk ilmaiseksi, on niin vaikean näköinen, että enpä taida sitä ostaa, noin puoltatoistasataa emua siitä pyytävät. Latasin oitis Open Officen ihka ilmaiseksi.

    Taittohommissa toimii PageMaker, nuottien kirjoitus ja musiikkisovitukset luonnistuvat Finale 2008:lla.

    VastaaPoista
  15. Olisihan ne teekkarin harjoitustyöt 25 v sitten kirjoittanut itse murto-osassa siitä ajasta, mitä meni rakentaa (porukalla) liitäntä Commodore 64:n ja sähkökirjoituskoneen väliin, mutta voi sitä ilon määrää, kun kone sitten muutaman viikon päästä paukutti itsekseen "kuusnepan" ohjaamana harjoitustyöt paperille. Vaikka kuinka monelle teekkarille... :) Eihän assari voinut kopioksi epäillä kun jokainen kappale näytti kirjoituskoneen originaalilta ja älyttiin sentään joku mittausarvo muuttaa eriksi. Ja palveli pari lukuvuotta hommassaan, ennenkuin matriisikirjoittimia alkoi ilmestyä tarjolle.

    VastaaPoista
  16. Ad Jouni Tossavainen:

    Olen lukenut, arvostellun romaanin siis, ja lisäksi kohtuullisen paljon Mäkelän kirjoja, joissa on hemmetin hvyiä kirjoituksia.

    "Otavalaisuus" näivettyi ja katosi yli kymmenen vuotta sitten.

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: mikähän se oli se hovioikeudessa käytetty tekstinkäsittelyohjelma siiloineen ja muineen. Varmaan juuri Teko.

    En hyvällä muistele.

    VastaaPoista
  18. On muuten tosi, että tietokoneaika muuttaa kirjoittamisen luonnetta ja ehkä jopa ajatteluakin. Opetuksessa on mind mapit, elokuvat ovat kuin kubistisia maalauksia, joiden kronologia rikotaan, kun kuvataan ikään kuin kaikki olisi nähtävänä yhdellä silmäyksellä. Saatetaan kertoa päähenkilön kuolema jo elokuvan ensi minuuteilla. Loppuratkaisu ei ole "ja niin he elivät onnellisina"-tyyppiä vaan esimerkiksi selitys heti alkuun sanotulle tai pelkkä kysymys.

    Ajattelukokonaisuuksien kannalta tämä saattaa merkitä esimerkiksi ajatussysteemejä, joissa ei ole tiettyä alku- ja loppupistettä: juonesta saa kiinni, aloittipa melkein mistä kohtaa tahansa.

    VastaaPoista
  19. K:n kuvernementin K:n kaupungissa notaarina kilpailimme lainhuudatus- ym pöytäkirjojen kasauksessa (A4-aikaa). Lieneekö ollut Adler vai mikä, mutta kaverin kantakappaleen erotti omastani se, että minulla oli aina o -kirjaimen kohdalla reikä paperissa. Toista se on nykyään, ollaan niin Notesia ja Openia- heikkouksia molemmissa.

    VastaaPoista
  20. Käytin Olivetin kannettavaa sähkökirjoituskonetta ensimmäisten kirjallisten töiden, oppimattomuuden näytteideni, puhtaaksi kirjoittamiseen. Oli todella kamalaa kirjoittaa, kun kaikki huomio piti laittaa tekniseen virheettömyyteen. Muuten, kuvittelin pienenä eli etukäteen, että suutelussa vaikeaa olisi nenien asettelu; ei ollut, kun intoa vaan on mukana. Kirjoituskoneenkäyttöni jäi tälle nenäkkäälle asteelle, kömpelön innottomaksi.

    Olivetti jäi sitten lähisukulaisen käyttöön. Nykyisin hän käyttää Dellin nohevaa laptopia (ml laserprintteri, skanneri, wlan, skype...)On oikeastaan kummallista, että aivan yhtä usein hän soitti käyttöopastuksen perään Olivetin aikoina kuin nytkin.

    Olen yllättynyt, että Kemppinen on tyytyväinen E90:n äänikomentoihin. Minullakaan ei ole maailman selkein diktio, ja virheitä sattuu ihan koko ajan. Jonkin verran tietysti riippuu tavasta kirjoittaa yhteystiedot - itselläni tärkeimmät nimet on prefiksoitu a/aa, jopa aaa-alukkeilla, jotta olisivat aakkoslistan kärjessä. Kun eräällekin Anulle soittelen, hoen puhelimeen "aaannnuuu". Häiriintynyt ympäristö vastaa terävästi: "sss!".

    Omatkin kokemukseni Tekosta ovat ylioikeuksista. Ne ovat hyviä muistoja, sillä sen käyttäminen toi mieleen samoina vuosina hankkimani HP-laskimen käänteisine puolalaisine logiikkoineen. Eli oli kyllä erikoinen viritys.

    VastaaPoista
  21. Oppikoulussa oppi tarkkailemaan kuka oli minkäkin kokeen kirjoittanut. Ihania monisteita, ja pari keraa huomasi, että suomenkielenopettaja olikin kirjoittanut tekstinsä hissan maikan koneella... olisiko ollut suhde =) Tai jotain tuohon suuntaan, koska tarkkoja olimme.
    Ilman epälyjä ei ole elämää, eikä keskusteluja synny.

    Kirja-arvostelut olen oppinut lukemaan vasta lukemisen jälkeen.


    Ja se ihana sinimonistemusteen tuoksu...

    VastaaPoista
  22. Tässä samalla kun kuuntelen Ofra Hazan jemeniittilauluja (Yemenite Songs, Globe Style CDORB-006)

    On muuten loistava levy, tehty ilman "koneita" eli Im nin' alu tulee kaikessa kauneudessaan...

    Mutta niin joo. (Le Petit Coq on HYVÄ halpa Alkon punaviini, cabernet sauvignon)

    Tässä kovin paljon käytiin hra Mäkelän, Martti, kirjailijan ja arvostelijan olemukseen.

    Hyvä, että. Epäilen taas kerran että tuo Kemp laittoi meille ansan.

    Kivi, Leino, Haanpää, Huovinen.

    Mäkelä lähellä ihan vaan sen raivon takia. Tai joku Uuno Kailas. Raivoa silläkin oli vaikka kuinka olisi heittänyt heinällä.

    Tervo, Hotakainen ja nää. Isänmurha (Meri) on nähty, mitä sitten?

    Tai hei, kun itkin omaa elämääni tarttui käteen Volter Kilpi. Voi helevetti. Siinä on kirjailija.

    Jussille ja muillekin:
    Täällä on hyvä olla.

    "Minunko yksin on elämän kirpi purrut ytimiäni myöten laukkaiseksi, niinkuin suola silakan tynnyrissä, minunko luuni yksin on murjonut työ, yksinko minun sydäntäni on syönyt murhe kuin suden hammas, yksinkö minun hartioillaini on maannut ahdistus, kuin olisi taivaan laki rautaisiltaan sälytetty kumolleen minun kuromikseni?"

    VastaaPoista
  23. Tekolla ja isävainaan Schneiderläppärillä syntyi eräskin tuomio. Etsi korvaa oli hyvä juttu kun tahtoi kirjoittaa esim sata sivua konkurssituomiota tyyliin:

    pääomaa A markkaa ja korkoa
    B markalle C lukien,
    D markalle E lukien,
    (=70 näpellystä)

    kirjoitti vain ensin

    ,A:B;C}D;E}
    (=10 näpellystä)

    Etsi korvaa toiminnolla tuli luonnokseen kerralla kymmeniä sivuja lisää täysin virheetöntä tekstiä, jota ei tarvinnut edes tarkastaa.

    VastaaPoista
  24. yksinko minun sydäntäni on syönyt murhe kuin suden hammas...

    No juu. Kyllä. Meillä muilla on asiat hyvin. Vakaa ja arvostettu asema. Golfaamme siellä, missä mansikat ovat kypsiä. Tosin tällä hetkellä kollegoita taitaa sataa Wall Streetillä. Ohi menevää turbulenssia. Pian on taas kaunis päivä.

    VastaaPoista