26. elokuuta 2008

Hukkunut järvi

Tietysti tunnen Espoon harmaakivikirkon – tuomiokirkon. On minut vihittykin siellä. Musiikkina oli juuri oikein valittu osa Beethovenin myöhäisestä jousikvartetosta, ei tietenkään niistä hurjimmista. Laulua esitettiin. Akustiikka on sellainen että ei enää siitä parane.

Mutta tähän päivän lehdestä otettu valokuva salpasi hengen. Mitä on tuo vesi? Kirkko on Espoon, siitä ei pääse mihinkään.

Kiitos, Mr. Internet!

Espoo ja Kirkkonummi ovat tunnettuja siitä ettei niistä ole siivollista paikallishistoriaa. Helsingin historia on puolestaan niin laaja ja kohdittain niin huonosti laadittu, että tietojen kerääminen siitä on itkun takana. Vain Helsingin pitäjä voi arvioida hoitaneensa tässä asiassa leiviskänsä. M. Kuisman nimi historiateoksen nimiössä on laadun tae.

Mutta suuntaa antavat tiedot löytyvät netistä.

Espoon Kirkkojärvi, jonka jäänne komeilee kartalla kaupungista tultaessa Ikean edessä Tarvontien pohjoispuolella, kuivattiin moottoritietä rakennettaessa.

En olisi ikinä osannut kuvitella, että kirkon paikka oli todellisuudessa tuollainen. Noin avara!

Olin pikku hiljaa ihmetellyt, miten keskiajalla rakennettiin noin mahtava kirkko niin hankalaan paikkaan, pienen purosen äyräälle, virastotalon taakse ja rautatieaseman tuntumaan…

Ja minä kun rakastan kadonneita järviä ja eksyneitä jokia! Paikallinen kotiseutujoukkio on painattanut kyläkirjaan valokuvan, jossa ajetaan purjeilla Sundetia Jorvaksesta Masalaan – mutta tämän viikinkiaikaisen vetokannaksen ehtyminen on rannikon normaalia maannousemaa, joka puolestaan ei johdu maapallon lommahtamisesta mannerjään sulamisen jälkeen, vaan hyrrävoimista, joihin vaikuttaa mannerjää, maankuoren paksuus ja moni muu asia.

Järvien teurastaminen oli muotia 1800-luvulla. Orimattilassakin oli sangen suuri järvi, mutta ei enää ole. 1900-luvulla siirryttiin soiden surmaamiseen, ja niitä ajatellen Koijärvi-liike alkoi aivan liian myöhään. Eteläisen Suomen kai ainoa uskottava suo on Torronsuo.

Mietin näitä kostonhimoisena muutama viikko sitten Rautalammin – Laukaan seudulla. Siellä niitä on, järviä, ja järvi on minun sielunmaisemani. Ja suo.

Espoossa olen ollut melkein päivittäin yli 40 vuotta enkä ole oppinut siitä pitämään. Tapiola, jossa asuu tälläkin hetkellä lähisukulaisia, oli ennen nähtävyys, mutta ei ole enää. En silti halua sanoa siitä pahaa sanaa. Moni haluaa asua juuri siellä. Siellä on paljon sellaista mitä Espoossa ollaan muutoin vailla, teatteri, elokuvateatteri, konserttisali, taidemuseo, hyvä kirjasto ja kirjakauppa, hyviä kouluja ja hyvä korkeakoulu.

Espoon asemanseutuun en ole kuullut kenenkään kiintyneen. Tiettävästi virastotalon purkamista suunnitellaan. Verkosta löytyy kuvasarjoja ja piirustuksia, joista käy ilmi, ettei hanke ollut alkujaankaan häävi, ja kun sitä aikansa sorvailtiin kunnallispoliittisesti, tulos oli se mikä oli.

Joka tapauksessa yksi Etelä-Suomen kauneimmista kirkoista ja menneisyyden maisemista on niin pahasti piilossa, että äkkinäinen yllättyy. Siinä on pantu moskova peittämään Suomen keskiaikaa, pankkien rahoilla ja kokoomuksen ja demareiden yhteisymmärryksessä. Espoo oli sotien jälkeen asevelisosialismin ja sen varaan syntyneen aluerakentamisen temmellysaluetta – mutta toisaalta asuntojen tarve oli ajoittain hirvittävä. Viime vuosikymmeninä Espoon Helsingin puoleiselle rantaviivalle on rakennettu teknologiateollisuuden pysyvät näyttelytilat.

Jos päätyisin pitämään vielä kulttuurihistorian luennon tai seminaarin, Espoosta löytyisivät havaintoesimerkit Suomen koko itsenäisyyden ajan kehityksen käännekohdista.

Näyttäisin sen maantien kohdan siitä Henry Parlandin runosta. Parland kirjoitti:

Karata taivaasta - / saada potkut helvetistä - / muuttaa Kauniaisiin! - / Siinä se!

23 kommenttia:

  1. "Espoo, ruots. Esbo. Kaksikielinen kunta (enemmistön kielenä ruotsi) Uudellamaalla, Uudenmaan läänissä, Helsingin länsipuolella. 291,9 km2, 20210 as. (1948). Useita asutuskeskuksia ja kartanoita. 2 tiilitehdasta, Kauklahden lasitehdas, Espoon turvepehkutehdas, saha. Viherlaakson yhteiskoulu."

    VastaaPoista
  2. Yhdessä vaikuttavimmista näkemistäni kuvista oli töyhtötukkainen mediahurmuri muuraamassa Matinkylän alueen peruskiveä.

    Sehän tapahtui aikana jolloin oli jo muodostumassa UKK:n jälkeen maan tavaksi valita pääministeriksi ehdokkaista kaikkein pitkäkasvuisin (osaavatpa journalistit katsoa niska kenossa oikeaan suuntaan).


    Sittemmmin on eduskunnan pitkäkasvuisin mies (eikä tässä ole puhe Lipposesta) luvannut isolla kämmenellä tuulensuojaa ministereilleen, jos heidän esityksiinsä yritetään puuttua.

    Siinä mielessä oli vain hyvä että kansanvaalilla suuria valtuuksiaan käyttämään valittu Haloska vähän muistutteli politiikan tarkoituksesta.

    Purkuaan odottavan Espoon kaupungintalon on muuten arkkitehtikilpailun tuloksena suunnitellut eräs kommunistisen Puolan designtoimistoista.

    VastaaPoista
  3. "Espoo ja Kirkkonummi ovat tunnettuja siitä ettei niistä ole siivollista paikallishistoriaa."

    Asun itse Vanhan Rantatien varrella Kirkkonummella, joka meidän kohdalla osoittaa kohti Jorvasta. Huhut kertovat, että ennen sotia asuneet muistavat tällä kohtaa tien kulkeneen järven rantaa.

    Kunhan tässä napajäät sulavat, niin taas pääsee kotiportilta veneellä Tallinnaan.

    VastaaPoista
  4. Tarina kertoo espoolaisesta kaupunkisuunnittelijasta, jolta oli kysytty, miksei Espoon keskusta rakennettu kirkon ympärille kun Espoossakin oikein komea keskiaikainen sellainen on. Kaupunkisuunnittelija oli ilmeenkään värähtämättä vastannut, että sitä harkittiin, mutta kirkon siirtäminen todettiin liian kalliiksi.

    Eikä tämä ole vitsi.

    VastaaPoista
  5. Olikohan se tämä järvi, vai mikä, Bodomko ehkä, jonka jäälle oli lukemani mukaan jonakin talvena rakennettu rautatie linnoitustöiden vuoksi. Kiinasta täkäläinen venäläinen sotapäällikkö osti vaunulasteittain sotavankeja ja muita rikollisia topparoikkahommiin. Kiinalaisia piirteitä voi kuulemma havaita vielä joidenkin paikkakuntalaisten ulkoasussa.

    VastaaPoista
  6. Ei nyt ihan kuivatus mutta ei siitä kauaksikaan jääty, oli ristijärveläisisäntien Hiisijärven vedenlasku. Siiat pitkin metsiä ja myllyt kuivilla. Laskua kerrakseen. Tuolta voi lukea:
    http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/kainuu/082.htm

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia:

    Järvenlaskuista - pidän yleisesti tunnettuina Höytäisen laskua ja Kangasalan Kaivannon kanavaa.

    Yleisesti ei ole tunnettua, että (Talvisodan) Taipaleenjoki on sekin talonpoikien ryöstäytynyt kaivuhomma.

    Höytiäinen lienee ollut rajuin. Näkemieni muistelmien mukaan Joensuun kaduille soudettiin veneellä kumminkin kaksi vuotta, ja etenkin järven pohjoisranta on edelleen mielenkiintoisen näköinen.

    VastaaPoista
  8. Järvistä, soista, s-maisemista: Ala-asteen kolmannella luokalla opettaja kertoi, että joskus suosta saattaa löytyä pieniä, valkosilmäisiä ahvenia. En oikein ymmärtänyt, pitikö pelätä kuolleita vai eläviä, mutta joka kerran karpalossa vilkuilin huolestuneesti suonsilmien suuntaan, näkyykö sieltä niitä valkosilmäahvenia.

    Vihkimäkirkossasi en ole käynyt, mutta minulla on täällä erinomainen kirja, josta voin katsella, että jaaha, tuon betonisen tähtiholvifantasian alla olet seisoskellut, ja lukea täsmälliset kuvaukset etelälaivoista ja pohjoisvaipoista. "Länsi-ikkunan pohjoispuolella piru ojentaa kengät pitkän, kaartuvan seipään nenässä Kenkä-Ellalle." Suojeluspyhimys on tuntematon.

    VastaaPoista
  9. Vanha laukaalainenkin on joskus liikkunut huuli pyöreänä Espoossa. Ei se ole mikään kaupunki, pikemminkin loputonta nukkumalähiötä ja/tai teollisuustaajamaa. Eksyminen on kartan kanssakin mahdollista, kun kaikki on suunniteltu toimistoissa eikä maalaisjärjellä tai alun perin olemassa olleiden lehmipolkujen mukaan. Tapiolasta näkee, että se on ehkä joskus yritetty rakentaa huolella, mutta kaikki on pilattu liialla survomisella ja ahtamisella myöhemmiten. Koivikkojen keskellä maaseudulla asunutta tämä ns. puutarhakaupunki jaksaa naurattaa. Samanlaisia pikkupusikoita ja muutamia kuusensuteja kasvaa vähän joka kunnassa, siinä Osuuspankin konttorin vierellä. Ei niistä yleensä sen kummempaa meteliä pidetä, saati rahdata ulkomaalaisia niitä tuijottelemaan.

    VastaaPoista
  10. Kirkko veden äärellä. Tuo oli kait aikanaan tyylpillistä keskiaiakista rakentamista, sillä niin kesälläkin saattoi päästä kirkolle. Näin oli mm. Vanajan kirkon kohdalla, jossä Vanajavesi laski runsain mitoin kun Lempäälän kanava perattiin! Tosin erän Hämeen vanhan linnan opas väitti kerran innolla, että Vanajan pinta moisesta teosta olisi noussut! Miten lienee läksynsä lukenyt. Kyllähn täällä Hämeessä ainakin on kirkot rakettu veden partaalle. Harmaakivikirkoista kait ainakin Pälkäne ja Lammi tekevät poikkeuksen.

    OL

    VastaaPoista
  11. Kiitos tästä informaatiosta! Tuo mahtava vanha kuva jäi itseänikin eilen vaivaamaan, tarkoitus oli jossakin yrittää selvittää ja keskustella sekä oudosta järvimaisemasta että vallan kiehtovista ihmishahmoista tiellä, mutta unohtui kaikessa kiireessä.

    Todellinen moka on kyllä tehty tuota maisemaa tuhottaessa ja järvi kuivattaessa.

    VastaaPoista
  12. Turun länsipuolella sijaitseva Raisio muistuttaa mielestäni Espoota läpi kulkevien suurten liikenneväylien ja löysän kaupunkirakenteensa puolesta. Raision keskiaikainen kivikirkko hautausmaineen on sekin jäänyt ikävästi "puristuksiin" vilkasliikenteisten teiden väliin. Vielä muutama vuosikymmen sitten otetuissa kuvissa kirkon ympärillä oli laajat peltoaukeat pienen Raisionjoen molemmin puolin. Kirkon ympäristö on sinänsä erinomaisesti hoidettu.
    ...Kemppisen mainitsemista järvenlaskuista saa tietoa esim. Höytiäisen osalta vaikkapa artikkelista H. Vesajoki: Varhaiset järvenlaskut muuttamassa Pohjois-Karjalan maisemia. Terra 1982:1, 82-88.

    VastaaPoista
  13. Kiitos tästä kirjoituksesta, hämmästelin kuvaa itsekin. Olen tuossa kirkossa todistanut pitkäaikaisimman ystäväni kaksikieliset(!) häät ja kokenut monta konserttia (Urkuyö ja aaria on Kari Tikan todellinen ässäveto). Kirkon akustiikka on upea, näkyvyys ei; pylvään takana muistan sekä iloinneeni että surreeni tätä Monica Groopin esiintyessä.

    Muutoin päivän aihe, kuten Espookin, on laajuutensa vuoksi kiinnostava, mutta ei tarpeeksi kiinnostava maksaakseen laajuuden vaivaa. Tuomas Nevanlinnako sanoi napakasti sen, mikä usein jää monisanaisemmin ilmaisematta: Espooseen muutetaan maalta tai maalle.

    VastaaPoista
  14. Itselläni kävi parikymmentä vuotta sitten mielessä, että jos olisi perustanut järven.

    Silloin oli myynnissä sangen edulliseen hintaan osin perheen entillä mailla oleva suo, jonka oli jo turpeen nostajat raiskanneet. Katselin, että jos olisi kaksikymmentä metriä rakentanut yhteensä vallia, olisi saanut noin neljäkilometriä rantaviivaa, josta isoin osa olisi osunut harjumuodostelmiin, rakennuskelpoisille maille.
    Syvimmiltään olisi järvestä tullut noin 2 metriä syvä, mutta suurin osa olisi ollut noin metristä.

    Maarakennusalalla olevan omaisen kanssa laskeskeltiin, että jos luvat olisi tuollaiseen saatu, niin silloisilla rantatonttien hinnoilla, olisi kate ollut jotakin 35-40% paikkeilla.
    Tosin, huonosti siinä olisi käynyt, sen tiedän jälkiviisaasti.

    VastaaPoista
  15. Maalainen kävi tässä taannoin EMMASSA ja kyseli Espoosta. Ja sai vastauksen.

    Esbo aik. Esbå, suom. Haapajoki kun se esb oli joskus ennen asp.

    VastaaPoista
  16. Kirkko tulee tehdä lasista ja sitten otetaan lasi pois, kirjoitti joku ruotsalainen runoilija. Täällä Höytiäisen eteläisessä päässä Jaamankankaan takana niin on tehty. Sinne on laitettu iso peili lappeelleen niin että että taivas sen yläpuolella on tosi kirkas.

    Avara hiekkaranta lasten juosta. Sitten metsäyhtiön tekemän tien käyttöaika loppui ja kunta ei suostunut tieosakkaaksi. Tein aloitteen - sehän on kunnan suurimman taajaman lähin uimaranta. Nyt alue on määräaikaisesti vuokrattu, mutta ei ole virallinen uimaranta ja kaikki kieltokyltit on paikallaan. Paikka on niin taivaallisen kaunis, että sielunmaisemaksi päästessään se kantaa ihmistä...
    Mutta tähdellisempää on hyrrätä taajamaa kaupungin näköiseksi - pukukoppi, huusi ja roskakori veisi kestävän kehityksen jorpakkoon!

    VastaaPoista
  17. Sillon Urjalankylän aikoihin vuokrasin Nuutajärven Lasitehtaalta verstastilaa itselleni.
    Silloinen ystäväni, hauvani, sai olla mukanani koko päivän ja aina välillä sit käytiin ulkosalla asioilla. Eräällä retkellämme lähipelloille, tapasin maanomistajan ja jutusteltiin siinä sit valtavasta kuopasta, jota hän paraikaa kaivoi. Tietty kysyin, et mitäs siitä on tulossa ja kaveri vastas, et järvi. Ja tohon tulee mökki ja tohon sit sauna.
    No mun oloaikani loppui niillä nurkilla enkä siis tiedä, onko se järvi, mökki ja sauna olemassa.

    VastaaPoista
  18. Petja ei sitten jaksa olla yllättämättä myönteisesti. Kun pohjoisessa tehtiin tekoaltaita, niin joku hoksasi varmasti ostella tulevia rantapaikkoja sisämaan hinnoin.

    VastaaPoista
  19. Noin 10 vuotta sitten oli pieni kansanliike, joka yritti ruopata Kirkkojärven takaisin EU-rahoilla. Muistaakseni siinä oli joku kepulainen kansanedustajakin mukana. Ei tullut järveä, mutta tuli sentään uimahalli, koulu ja piispanvirasto. Jotenkin kuvastaa hyvin Espoota.

    VastaaPoista
  20. "Siinä on pantu moskova peittämään Suomen keskiaikaa, pankkien rahoilla ja kokoomuksen ja demareiden yhteisymmärryksessä."

    Eikö se olekaan monaco? Siellähän ei kukaan puhu suomea, kukaan ei maksa veroja eikä kukaan käy töissä.

    VastaaPoista
  21. Espoonhan on sanottu olevan Suomi pienoiskoossa: erämaata pohjoisessa, asutustihentymät etelässä. Länsipuolella asuu ruotsinkielisiä ja itäpuolelta löytyy laajentumishaluinen naapuri.

    VastaaPoista
  22. ad JK

    Voe tokkiisa. On niitä karanna. Huhu kertoo, että sukulainen olisi ollut karkuuttamassa Sarvinkijärveä, vai mikä se oli. Itä-Suomessa.

    VastaaPoista
  23. Lueskelin taas nautinnolla näitä vanhempiakin blogikirjoituksianne.

    Käydessäni Kivenlahden kirjastossa, satuin löytämään tähän aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen kirjan: "Terveisiä Espoosta! Espoolaista kulttuuria postikorteilla." Kirjan taustalla on Espoon perinneyhdistys Aurora ry.

    Kirjassa on tuo sama valokuva kirkosta (s. 51). Kirjan mukaan kuva on otettu vuonna 1898, joten sillä on ikää jo 110 vuotta. Teoksen seuraavalla sivulla on 10 vuotta myöhemmin otettu kuva, jossa joki on enää pahainen oja (Härmässä sitä olisi sanottu lähinnä luomaksi).

    VastaaPoista