14. heinäkuuta 2008

Onko tietoa?

Tämä on tuhoon tuomittu yritys.

Keskellä kirkasta kesää kirjoitan informaatio-oikeudesta. Kirjan nimeksi tulee Informaatio-oikeuden alkeet.

Muuan ystävällinen henkilö kirjoitti mietteitä tiedon oikeudellisesta suojaamisesta. Sama kysymys pulpahtelee blogissa pintaan kuin pikkupoikien ongenkoho Haukivedellä, jossa olisin ihan mielelläni.

Ehkä on paikallaan vastata kysymykseen, jollainen voi käväistä lukijan mielessä: eikö tämä tällainen Kemppinen käsitä olla kirjoittamatta edes kesän kuulaina päivinä.

Lomalla katson olevani, ja sen jälkeen virkavapaana. Useimmat uskovatkin. Joku vain kaipailee tukea tutkimustyöhön.

Lomailisin klassisempaan sävyyn, mutta menneinä viikkoina tärkein työllistäjä on ollut lähipiirissä läpikäyty suurempi leikkaus, ja seuraavina arkipäivinä on tarkoitus mennä katsomaan palvelutaloa, joka vaikuttaa monin tavoin lupaavalta. Jos vaikutelma osoittautuu todeksi, on toimittava nopeasti; sellaisista paikoista on pula.

Kun siis on jatkuvasta asioita kaupungissa ja lisäksi hyvä kirjoittamisen rauha, siinä käy niin, että tulee kirjoittaneeksi.

Alkeiskirjan kirjoittaminen on erittäin ylimielinen hanke. Sellainen hanke on tavattoman paljon vaikeampi kuin tutkielma jostain kapeasta ja vaikeatajuisesta asiasta.

Vähäsen aikaa sitten kirjoitin tässä blogissa pilkalliseen sävyyn menneisyyden yliopettajista ja kouluneuvoksista, jotka rikastuivat väsäämällä oppikirjoja. Siinä yhteydessä jätin mainitsematta, että alkeiskirja – kansakoulun laskento tai keskikoulun uskonto – ei synny keneltä tahansa. Aihe on hallittava todella hyvin ennen kuin osaa arvioida, mitkä ovat pääasioita ja mitkä eivät.

Tänään illalla hivuttaa epäily, että otsikon sana ”informaatio” on ylivoimaisen vaikea. Itse sen ujutin professuurini opetusalaan, joten syyllistä ei tarvitse etsiä kaukaa.

Informaatio-oikeudesta kirjoitetaan Pohjoismaissa ja Saksassa, ei muualla. Informaatioteknologian tai tietotekniikan oikeus olisi otsikkona melkein ongelmaton.

Olen jyrkästi samaa mieltä tanskalaisen kollegan (M.B. Andersen) ja saksalaisen (M. Kloepher) kanssa perusasiasta: sanalla ”informaatio” ei ole erityisempää merkitystä eikä sen määritteleminen onnistu.

Saksalainen erottaa näppärästi informaatio-sanan syntaktisen ja semanttisen ulottuvuuden ja jakaa sitten ne osiin.

Ja minun on vastattava kysymykseen, suojataanko tietoa oikeudellisesti, ja joku keksii ehkä kysyä, voiko tieto olla oikeuden objekti.

Vastaan sanomalla että tieto on eri asia kuin informaatio ainakin samalla tavalla kuin kattila on eri asia kuin astia.

Otsikon repliikki ”Onko tietoa” tarkoitti ennen että onko viinaa. Kysymys esitettiin puoliääneen ja pimeässä. Mutta edes Bacon ei ole julistanut, että tieto on viinaa.

Kirjoitin tänään kirjaani suunnilleen näin.

Tietoverkkojen yleistyttyä havaittiin tarve muuttaa vanhoja lakeja ja säätää monia uusia ja allekirjoittaa lisäksi kansainvälisiä sopimuksia. Virikkeenä olivat kerran toisensa jälkeen tieto- ja tietoliikennetekniikan tavattomat ja odottamattomat muutokset.

Uusia pykäliä ei kuitenkaan rajattu koskemaan vain uutta teknologiaa, ja välillä lait nimettiin harhauttavasti. Esimerkiksi henkilötietolaki käsittelee enimmäkseen henkilötietorekistereitä. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa käytellään sekä otsikossa että tekstissä sanaa ”tietosuoja” hyvin erikoisesti. Vaikka termi näyttää vanhalta, se on uusi. Tietoyhteyksien turvallisuus eli niiden suojaaminen on ihan eri asia.

Lakitekstissä mainitaan myös tietoturva ja viestinnän luottamuksellisuus sekä kaiken kukkuraksi yksityisyys.

Toisaalta hyvin voimakkaat liikeyritykset ja järjestöt, toisaalta erilaiset kansanedustajat ovat vakuuttuneet lainsäädännön tarpeesta.

Kun kysymyksessä on outo alue, tulos on ikään kuin tikuista ja risuista rautalankaa ja hakaneuloja käyttämällä kyhätty koju, jota juristin pitäisi sanoa taloksi.

Arvattavasti kestää vuosikymmeniä ennen kuin edes julkisoikeudellinen ja yksityisoikeudellinen sääntely saadaan kohtaamaan toisensa niin että jollakulla olisi oikeita ajatuksia vaikkapa tekijänoikeuden ja tietosuojan suhteesta toisiinsa ja sananvapauteen.

Siihen asti meidän on tultava toimeen nykyisillä laihoilla eväillä.

Juristin (alan opettajan) ei ole lupa lannistua. Ainakin yksi esimerkki rohkaisee. Ympäristöoikeus alkaa olla tätä nykyä suhteellisen järkevä ala, vaikka 1970-luvun alussa käsitys oli se, että ilma ja virtaava vesi eivät ole kenenkään omia ja että asiassa ei ole sen enempää miettimistä. Vesistön pilaamisesta puhuvat henkilöt osoittavat vain syvällistä asiantuntemattomuutta…

Minä muistan. Joutseno Pulp taisi olla se yhtiö, jonka herrat olivat aivan järkyttyneitä kuultuaan, ettei vesistöön muka saisi laskea lipeää eikä edes rikkihappoa.

Tämän kirjoituksen sanoma: en usko että perinteinen oikeudellinen käsiteanalyysi johtaa asiassa yhtään mihinkään. Nykyiseen tilanteeseen on jouduttu kuin Siekkinen helvettiin, yllättäen ja syytä ilmoittamatta.

Käsitteiden sijasta on selvitettävä käytäntöjä ja koottava tosiasioita.

Esimerkki uudenlaisesta, järkevästä kysymyksestä: mitä yksityisyys maksaa? Paljonko yksityisyydestä on varaa maksaa?

22 kommenttia:

  1. Informaatio on oikeastaan vain pölyä ilman denotaatioita. Hölynpölyä siis yhtä usein.

    Eikö dna-ketjun kaksi nauhaa edusta sokeria ja suolaa: being and becoming? Siitä voi sitten miettiä mitä kemianteollisuus olisi voinut ruveta rustaamaan, aivan kuten optikot silmistämme: valmiit ns. vinot laatutasot ja sitä emme olisi ikinä voineet enää kyseenalaistaa.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu jotenkin siltä, että nykyajan nuorilla on hinku pikemminkin julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä?

    Kamalinta on jos kukaan ei huomaa?

    Luulisin että siitä kertovat kaikki Idolsit, BB:t sun muut?

    VastaaPoista
  3. Esimerkki uudenlaisesta, järkevästä kysymyksestä: mitä yksityisyys maksaa? Paljonko yksityisyydestä on varaa maksaa?

    Paljonko siitä pitäisi maksaa? Millä valuutalla? Kenelle?

    Pitäisikö siitä joutua maksamaan?

    "Järkevästä"? Jos tämmöisiä kysellään, päädytään siihen, että esim. yksityisyydestä joutuu maksamaan - se ei enää olekaan perusoikeus...
    Ihmisoikeuksia pitäisi pyrkiä muuttamaan positiivisiksi eikä negatiivisiksi. Negatiiviset oikeudet ovat etuoikeuksia.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti löytyy hyvä hoitopaikka....

    hommasin viime vuonna vanhempieni luokse nettikameran joka jakelee IP-osoitteen langattomasti suoraan verkkoon, kun tarkoitus on ollut pitää faija kotona niin kauan kun se suinkin vain onnistuu - koputan puuta - ja onneksi tekniikka tuli siinä apuun ...

    Superior image quality with up to 12 frames per second in 1.3 Megapixel resolution (1280x1024 pixels)
    Built-in Web server for monitoring via standard browser on Windows or Mac
    Excellent low light performance
    Network security using multiple user access levels with password protection, WEP 64/128 bit, WPA-PSK*, WPA2-PSK*

    kuvaa voi siis seurata äänen kanssa kotona tai töissä tietokoneelta, mikä ainakin säästää omia hermoja, kun se puhelimeen vastaaminen ei oikein enää heiltä kummaltakaan huonon kuulon takia onnistu aina kun sitä itse haluaisi.

    (se seuraaminen onnistuu myös erittäin hyvin siitä eräästä viime aikoina kovasti mainostetusta matkapuhelimesta, vaikka raitiovaunussa tai asematunnelissa)

    ..... faija makasi melkein vuoden sairaalassa - laihtui sillä keikalla noin 30 kiloa - ja lekurit ennustivat, että kuolee ennen viime joulua.... no sain sen sieltä pois aikamoisen väännön jälkeen ja nyt käydään kävelyllä joka päivä, mutta eihän sitä tietenkään tiedä kuinka kauan...

    "informaation" jakelijoista tuli tämä alla oleva mieleen ja se, että kukakohan maallinen tarkkailija tätä kaikkea koskaan valvoo;

    http://www.youtube.com/watch?v=yu8FIlorhr8

    VastaaPoista
  5. Claude Shannonilla on määritelmänsä informaatiosta ja sen kommunikoitavuudesta. Tämä on tietoa, mutta kaikki informaatio ei sitä ole.

    VastaaPoista
  6. Salakuunteluissa on sama vika kuin tekstien osalukemisessa: jos lukee tai kuulee jotain salaa se yhdistetään silti omaan egoon ja oman egon pre-understanding-tietoon (Pierce, Brentano). Jos meidän perhettä salakuunnellaan sillä lailla, että lapsen farkuissa on tämänkaltainen laite ja minä tahallaan päästän pierun sen vieressä ja saan myöhemmin kuulla suurella hymyllä, että *reps* millainen pieru niin ymmärsin samalla myös missä kuuntelijat. Nyt tämä voi olla vainoharhaa tietysti.
    Voihan se olla, että porukka joka ihailee vain kuvaa ja kuvan kauniita naisia ja kuvan kaltaista elämää (ja sulkevat kuvasta pois ne alueet, joita ei kannata kuvaan mukaan ottaa; rajaavat siis kuvan tarkasti voisi sanoa - aivan kuten jokainen tekee joka aikoo valokuvata jotain) olisi muutenkin puhunut ja nauranut pieruista minun edessäni. Mutta testi oli tuo. Toinen testi tuli lähes vahingossa ja siitä en näin netissä puhu. Muttta minulle herjataan kaikesta, ihan kaikesta joten nyt käyttäydyn vain kun olisin itse vain ns. vainoharhainen mutta ero on siinä, etten ole. Olen vain miettinyt miten pitkälle uskaltavat mennä ja onko tämä todella minun elämääni?
    Samalla olen ajatellut, että osan olen ehkä keksinyt tai liioitellut koska totta puhuen olen joskus pelännyt myös tätä outoa idiotismia joka ilmeisen selvästi pelaa jotain peliä minun ympärillä. En saa siis töitä vaikka olen vastuullinen, älykäs, nopea ja ketterä ja sitä paitsi nykyään tarkkakin. Jotkut pitävät minua vielä hauskanakin, paitsi ne, jotka ovat saaneet sanoa päinvastaisesti ollakseen vallan kanssa samaa mieltä. Ja minun tapauksessa se, mikä on tajunnassani ja ymmärryksessäni on ollut joskus myös kokemukseni ; sen takia näen enemmän. Mutta moraalini on puhdas enkä leiki mitään. Minä kaipaan vain elämää ja myös kiinnittymistä joka ei ole pelkkä kuva.

    Äiti ja isä eivät ole kyenneet ja äiti kärsii mutta isää ei edes näy. Ja taitaa olla parempi niin; ei hän ole kauhean paljon minua milloinkaan ymmärtänytkään ja molemmat vanhemmat antoivat väärän kuvan kun nostivat omia osakkeitaan myös minun ongelmieni kautta. Voiko joku arvata minkälaiselta on minulta tuntunut? Piti keksiä sadun prinssi ja kuningas pelastamaan; ei sen takia, että uskon niin vaan siksi, ettei ihminen jaksa ilman kiinnittymistä toiseen ihmiseen. Ja joskus se on kuva: tässä kelpaa todella kuva mutta psyykkeen ylläpitoon tarvitaan aina toinen ihminen; ihminen joka vahvistaa ja kohtaa. Sen teki nainen, joka vain vuosi sitten tuli: ja nyt ymmärrän vielä enemmän vaikka samalla olen valmis tajuamaan sekä hänen (ja ehkä minun) tilapäiset ja muutenkin ehkä väärintulkitut tilanteet.

    Maailma ON monimutkainen mutta ei saa panna yksilöä vastuuseen sellaisesta sekamelskasta joka on tapahtunut siksi, ettei osata enää kunnolla lukea. Lukutaito alkaa siitä, että erottaa
    - symboolitaso (jossa iso virhemarginaali)
    - kuvataso (joka on ihanteiden taso ja omien mielikuvien taso)
    - konkreettinen taso (joka on totuuden taso mutta vain jälkeenpäin ymmärrettävä).

    Kääntäminen on vaikeaa siksi. Ja sen takia ei voi myöskään käyttää monivalintatehtäviä: minkä tason mietintää mittaavat? Jos rekrytointi pestaa vain konkreettisia; minne joutaa ns. korkeimman ajattelijan ihmiset? Taidan tietää koska osaan erotella nämä kaikki omasta ajattelustani. Minä olen sukkuloinut kaikissa mutta tärkeät asiat ja kollektiiviset asiat pitää ikävä kyllä vain kommunikoida symboolitason kautta; ei ole muita keinoja (Jung).

    Minä uskon, että meidät poistetaan ns. merkkiteorioiden kautta missä ollaan tehty monivuotiset skaalat missä ns. hyvä ja missä ns. paha. Ja näin ovat rajanneet ns. konkreettiset hyviksi (kun pitävät itseään koko ajan testien yläpuolella) ja symboolisesti ajatttelevat ihmiset ns. pahoina.
    Tämä on virhe ja se palkitsee niitä ryhmiä, joiden elämä on edellä ajallisesti: merkkiteoriat ovat vanha tieto idästä.

    Oppiminen menee siis paitsi geeneihin myös tietoverkkoihin. On nopea tapa seuloa mitä haluaa, aivan kuten genetiikassakin kunhan ensin tietää mitä hakee.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi:

    Astuit ketunrautoihin. "Mitä se maksaa" tarkoittaa "mikä on sen kustannus".

    Olisiko esimerkiksi DDR:n STASI:n henkilökuntaa ja agentteja voitu käyttää tuottavaan työhön?

    Toiseksi: "seksikkäitä" puhelinnumeroita myydään. Miten siihen olisi suhtauduttava, jos puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen tehokkaasta salassapidosta tehtäisiin maksullinen palvelu?

    VastaaPoista
  8. Jos mallinnus osoittaa että Kärkölän saha on myrkyttänyt maat pikkuhiljaa - ja nythän asiasta ei enää käydä oikeutta juristin oikeuksien uhalla... Ympäristö on eri juttu kuin henkinen ulottuvuus, joka on ääretön... Vai onko informaatio aivokemiaa, joka voi estää vapaan ajattelun tehokkaammin ... no, mitä näitä nyt on ollut!
    Jos minä luen Kemppisen runokirjoja ja huomaan väistyväni sivummalle, että ne voivat kommunikoida keskenään ja minä voin kommunikoida Issan, Ekelöfin, Omar Khaijamin jne, edelleen kanssa ja ehkä pikkuhiljaa huomata että joku JK on liittynyt seuraan. Ja kaikki mitä teen pohjautuu siihen mitä olen lukenut, nähnyt, kuullut. Missä kaikkialla se tekijä on. Osani on minullakin, vaikka palkan maksajan pussi ei kenenkään taskussa olisikaan.
    Tämä on muuten näin taiteilijan kannalta hauskasti selitetty yhtälö : alalla liikkuu rahaa ja paljon, mutta... mistä pussista, pitääkö sosiaalipalveluista ottaa?
    Vaihtoehtoina on maksaa julkisuuden saamisesta tai yksityidyydestä... Tarkoittaako se sitä että julkisuuden laatu on se jonka voi hinnoitella

    VastaaPoista
  9. Kirjoituksessani feodalismista viittaisin sotatalouteen Rooman romahtamisen eräänä syynä.

    Demokratia perustuu kustannustehokkuuteen.

    On halvempaa antaa ihmisten leikkiä päätöksentekoa, kuin valvoa heitä.

    Uusi teknologia on oleellisesti vaikuttanut kontrollin kustannuksiin, joten demokratiasta voidaan luopua.

    Tai voidaan vaihtaa sanan merkitys.

    Demokratia voi tarkoittaa ennen kuin ehdin eläkkeelle valvontaa.

    VastaaPoista
  10. In formatio - jossakin muodossa. Liittyiskö informaatio-oikeus digitaaliseen viestintään? Pitäisiköhän kaiken viestinnän siirtyä tapahtumaan digitaalisesti jäljitettävyyden turvaamiseksi. Jäljitettävyys on osa oikeusturvaa.
    Kammottava tulevaisuus tosin.

    VastaaPoista
  11. Tällaisina kesäpäivinä ja öinä ne kirjat ja artikkelit on tähän astikin kirjoitettu, oli sitten lasten syntymiä, kuolemia tai vain lomia. Nytkin pari kirjaa kesken. Toivotan Kemppiselle työintoa kuitenkin aika ihanteellisilta kuulostaviin olosuhteisiin. Sekin on totta, että erilaiset peruskirjat ja käsikirjat ovat vaativia ja rohkeutta kysyviä hankkeita.

    VastaaPoista
  12. tehokkaasta salassapidosta tehtäisiin maksullinen palvelu?

    Jos yhteystietoon liittäisi jotain kertakäyttöistä. Että tässä on sähköpostiosoitteeni ja saat viestin lähtemään näillä salasanoilla. Uudet salasanat toimitettaisiin osoitekirjassa oleville automaattisesti kuten pankista ikään. Jäisivätpähän roskapostittajat pois.

    VastaaPoista
  13. Toivottavasti Sinä tiedät - mitä tarkoittaakin -, että ihmiskunnan enemmistö iloitsee, kun kirjoitat myös kesän kuulaina päivinä. Sikäli kuin siinä on hyvä rauha.

    Minä en oikein ymmärrä yksityisyyttä. Tiedän kyllä, mitä se tarkoittaa, noin suunnilleen, mutta en ymmärrä sen arvoa ja varjelemisen tärkeyttä. Tämä ei ole provokatiiviseksi harkittu asenne vaan liki vilpitön ja naiivi hämmennys. Olen kyllä sitä mieltä, että tässä maailmassa on rumaa julkaista Kanervan ja Vanhasen tekstiviestejä, mutta eikö koko tyhmä kännykkäkin syntynyt vain, koska oli yksityisyys ja yksilö? Jos ei olisi olemassa mitään, mitä tutkia ja paljastella, tämmöistä psykopornokulttuuria ei olisi. Toimittajat eivät juoksisi kyselemässä ammuttujen omaisilta, miltä nyt tuntuu, kun erinäisissä katastrofeissa olisi kyse yhteisön massamurheesta eikä yksilön tuntemuksista.

    Ei mitään rahoja yksityisyyden suojeluun! Palatkaamme keskiaikaan. Me olemme ilmaa ja valtamerta eikä meillä ole oikeutta itseemme. Jos sinne vähän rikkihappoa joskus roiskahtaa, se koskee koko merta eikä mitään yksittäistä vesimolekyyliä.

    VastaaPoista
  14. Tuleekin latinan verbistä informare, to give form to, to form an idea of.

    "the earliest historical meaning of the word information in English was the act of informing, or giving form or shape to the mind, as in education"

    Oikeudenala, joka koskisi kaikkea, sellaista, joka muotoaa (toisen mieltä) ei ehkä ole mielekäs. Pitäisikö rajoittua viestintäoikeuteen. Oikeudenala, joka sääntelee viestintää välineeseen ja muotoon katsomatta.

    VastaaPoista
  15. Astuit ketunrautoihin. "Mitä se maksaa" tarkoittaa "mikä on sen kustannus".

    Ehkäpä. En tosin usko. Taisit luulla kirjoittavasi erilailla kuin mitä siinä lukee.

    Aina kun sanotaan sana "maksaa", rahanlaskijat hierovat jo karvaisia käsiään miettiessään miten senkin järjestäisi. Nykyinen fasismimielinen ilmapiiri tulkitsee tuollaiset kysymykset kannanotoksi, jonka perusteella kaikki julkiset kustannukset minimoidaan ja siirretään yksilölle, jolla ei kuitenkaan ole todellisia resursseja laskua maksaa. Puhumattakaan oikeudesta yksityisyyttään suojella mikäli se näin romutetaan.

    Ei-materialististen asioiden (oikeudet, henki, jne) hinnoittelu on väärin. Hinnan asettaminen johtaa vain ikävyyksiin ja epämiellyttäviin asioihin, ja avaa oven hyväksikäytölle. Esimerkiksi palolaitos ei saisi palon aikana tehdä laskutoimitusta, että suurin osa materiaalivahingoista on jo tapahtunut (mahdollisia vahinkoja voi tapahtua vielä X euroa) ja sisällä on vielä kolme ihmistä á Y euroa, sammutus- ja pelastustöihin käytetty jo Z euroa eli ei enää maksa vaivaa, mennään pois. Päätös täytyy tehdä tapauskohtaisesti muilla perusteilla.

    VastaaPoista
  16. Yksityisyys hämmentää minua eniten. Mistä se alkaa?
    10 vuoden aikana olen ostanut 10 kännykkää. Vain kaksi kertaa myyjä on mukisematta hyväksynyt, etten halua antaa tietojani takuutodistuksen verukkeella. Kerran jouduin perumaan kaupan, kun tyttönen alkoi purputtamaan kuinka tähdellistä tietojen antaminen on ja suuttui kieltäytyessäni ja sanoessani kuitin riittävän minulle.

    Takuutodistuksen verukkeella yritykset keräävät henkilökohtaista tietoa.

    Entä nämä kaikenmaailman kauppojen etukortit, joita en suostu käyttämään. Tietoa annetaan tässäkin vapaaehtoisesti kaupalle.

    Kirjaudut jollekin nettisivustolle ja annat vapaaehtoisesti syntymäaikasi ja puhelinnumerosi, jopa osoitteesi ja aiemman sähköpostiosoitteesi. Kukaan ei tiedä mille palvelimelle tietosi kerätään ja mihin edelleen lähetetään.

    Täytät kilpailukuponkeja, kirjoitat nettisivustoille, joista ip-numerosi voidaan havaita ja vaikka mitä muuta.
    Esimerkkejä on lukemattomia kun vapaaehtoisesti luovut yksityisyydestäsi.

    Oliko vuonna 2003 kun poliisihuutokaupasta ostin avaimenperiä. Sattuikin niin että ne olivat muistitikkuja. Täynnä yritysten tietoja.
    Nostin metelin ja siihen loppui tietokoneiden huutokauppa viranomaisilta ja/tai ulosottomiesten suorittamat tietokoneiden ulosotot.

    Tietoinformaatiota siis riittää. Tietoa kansalaisilla ei asiasta ole riittävästi, siinä se pointti.

    Vaikka saksassa informaatio käsittetään hieman ovelammalla tavalla kuin meillä, on muistettava yksityisyyden merkitsevän Hollannissa luovalla tavalla tiukentuneesti toista kuin mitä meillä. Oppia sieltä löytyy.

    Olisi huomatus seuraavaan:

    "Tietoverkkojen yleistyttyä havaittiin tarve muuttaa vanhoja lakeja ja säätää monia uusia ja allekirjoittaa lisäksi kansainvälisiä sopimuksia.

    Mitä tarkoittaa havaittiin tarve? Kuka havaitsi, miten se ilmeni millaisilla vaikutuksilla?

    On helppo todeta, että havaittiin tarve aloittaa sota. Lauseella ohitetaan kätevästi juuri SE pointti mistä kaikki alkoi ja mihin koko tarve perustuu.
    Havaittiin tarve hirttää syyllinen, jossa jätetään perustelematta syy ja yhteys.

    Voimmeko muka lainkaan vaikuttaa EU-yhteisössä minkäänlaiseen kansalliseen yksityisyyteen? Kellä asiasta olisi tietoa, josta voisi meille informoida?

    VastaaPoista
  17. yksityisyys olisi kai aika halpaa. Julkiseksi avaimeksi riittäisi kai lähettäjän ja vastaanottajan sähköpostiosoitteet muutamaan kertaan jonoon laitettuna. Yksityinen avain voisi olla sitten vaikka kuinka pitkä.

    VastaaPoista
  18. Ad Jarmom: ("havaittiin")

    olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa "oltiin havaitsevinaan", tai "väitettiin havaitun".

    VastaaPoista
  19. Jukka Kemppiselle:

    Minäkin havaitsin Keskisuomalainen-lehdessä 21.7.07 artikkelin, jonka mukaan "Kirjolohen hinta on puolitoista kertaa ja nakkien hinta huikeat kolme kertaa suurempi kuin 1997"
    Lehti oli havaitsevinaan tämän tiedon Tilastokeskuksen tilastoista.

    Itse en uskonut että näin väitettin havaitun ja tarkistin asian.

    Huima hinnannousu johtui Keskisuomalaisen laskentavirheestä, jolloin he eivät huomanneet esim. kirjolohen kilohinnan muuttuneen kirjolohifileen hinnaksi ja nakkien hinnaksi oli laitettu kilohinta, eikä 300 gramman hinta kuten olisi kuulunut.

    Tässäkin eri toimijat havaitsivat asian eri tavalla.

    VastaaPoista
  20. Joskus olen piipahtanut täällä Kemppisessä ihastelemassa wiisauksia. Nyt osuin tänne ihen vahingossa ja jäin koukkuun.

    Tekee mieleni panna tänne yksi kauniisti ilmaistu tuttu/wanha wiisaus: Kun tiedon saari kasvaa tietämättömyyden valtameressä, kysymysten rantaviiva pitenee. Klaus Weckroth.

    VastaaPoista
  21. Ad Wanamo:

    Fraktaali rantaviiva.

    Se on hyvä kuva tiedosta.

    VastaaPoista