4. kesäkuuta 2008

Parvi

Parvi esiintyi nimityksenä ilmavoimissa, mutta nyt mielessäni on varpusparvi, joka yllätti. Tartunta saattoi tulla sairaalasta.

Ehkä ei asia olisi ensinkään raportoimisen arvoinen, mutta tiedoksi niille henkilöille,, jotka ehkä odottavat luvattua yhteydenottoa eri asioissa, sellaista ei ole muutamaan päivään luvassa.

Kun kysymyksessä ei ole pilkkukuume eikä lavantauti, kuten ensin epäilin, vaan paljon arkisempi versio, ja lisäksi kuumetta, olo on tietysti sen mukainen. Järkevät askareet , kuten kirjoittaminen, onnistuvat vain hetkittäin. Sitten on paettava peiton alle hytisemään.

Illan television dokumentti Viipurinlahdelta -44 oli ihan OK. Muistin kuitenkin eräiden lukijoiden perustellun huolen. Sotajuttuja ei ymmärrä, koska niissä puhutaan käsittämättömiä torjuntakomppanioista, lippueista ja rannikkoprikaateista.

Paljastan syyn: juuri kukaan ei oikeastaan tiedä, miten suuri määrä millaisia miehiä missäkin tappeli. Osaston ja yhtymät tiedetään. Mutta niissä on kovin monta kikka.

Perusteet voi oppia. Jatkosodan aikana meillä oli muutamaan kertaan armeija, mutta enimmäkseen armeijakuntia. Sellaisessa oli 2 – 6 divisioonaa.

Divisioonassa oli 1941 teoriassa kolme rykmenttiä ja sitten viestiä, kranaatinheittimiä, panssarintorjuntatykkejä, pioneereja ja muuta. Rykmentin määrävahvuus oli 3615 miestä kolmena pataljoonana, kussakin 1022 miestä. Rykmentin pataljoonat numeroitiin ennen pitkä juoksevasti. Muuan malli oli 12 jalkaväkikomppaniaa, 3 konekiväärikomppania, kolme heitinjoukkuetta.

Divisioonalla oli kenttätykistörykmenttejä, joita oli määrä käyttää kulloisenkin tilanteen mukaan. Prikaatilla, joka oli rykmenttiä suurempi mutta divisioonaa pienempi, piti olla oma tykistönsä ja siten kyky itsenäisiin sotatoimiin.

Komppanian vahvuus oli 205 miestä. Komppania jakautui joukkueiksi ja nämä ryhmiksi.

Joukkueen johtaja oli käytännössä reservin upseeri ja komppanian päälliköiksi sijoitettiin kadettikoulun käyneitä. Pataljoonan komentaja oli tyypillisesti majuri ja rykmentin everstiluutnantti tai eversti. Divisioonat kuuluivat kenraaleille.

Moni keskustelu menee metsään, kun keskustelijat eivät tiedä, ett rykmentissä saattoi olla kaksi varusmiespataljoonaa ja kolmas, reserviläisistä koottu. Niiden suorituskyvyssä ja jaksamisessa oli joskus suurikin ero.

Jääkäripataljoonat, jotka tulivat kuvaan sodan edettyä, olivat valiojoukkoja, oikeastaan pelkästään hyvin koulutetuista nuorista miehistä koottuja. Muuan tuttavani, joka elelee edelleen, sanoi että heillä Kuuterselässä ja Talissa taistelleessa joukossa pidettiin selvänä, että joka mies jaksaa juosta 10 kilometriä täyttä vauhtia taisteluvarusteissa.

Esimerkiksi siinä Viipurinlahti-dokumentissa vilahteli ratsumiehiä, rakuunoita ja sen sellaisia. Ne olivat jo sodan aikana vanhoja perinnenimiä, kuten sotilasarvot ”kornetti” ja ”ratsumestari”.

Avain on tämä. Kun siis kerrotaan, että johonkin Teikarsaareen tai Ravansaareen hyökkäsi vahvistetun komppanian kimppuun kaksi divisioonaa, se tarkoittaa teoriassa voimasuhteita 200 – 20 000.

Ruotsinkielisen JR 61:n kimppuun kävi Viipurin Tienhaarassa neuvostoliittolaisten armeija (21.A), jolla oli tukenaan runsaasti ilmavoimia. Neuvostoliittolaisessa armeijassa saattoi olla n. 250 000 miestä. Tienhaarassa hyökkäsi 3 -5 divisioonaa.

Juuri 21 armeija on se, joka sotahistoriamme mukaan tarvittiin Saksaa vastaan niin että hyvä hyökkäys. Lähteiden mukaan se kuitenkin jäi Suomen rajalle maailmansodan päättymiseen asti.

28 kommenttia:

  1. Varusmies- vs RESERVILAISpataljoonat:
    Kai tama Suomen armeija oli sentaan paaosin reservilaisista tehty armeija? Eihan varusmiesikaluokkia ollut enemmistoksi asti. Olen lukevinani teksteistasi, etta kannat erityisesti huolta naista iakkaista reservilaisjoukoista, joita sodan lopussa kohlittiin.
    Eli nama 'joulupukki'-yms- pataljoonat ovat aivan eri juttu kuin 2-4 vuotta sodassa olleet reservilaispataljoonat ym -joukot.

    SE JR 61 TIENHAARASSA; No eihan siella venalainen armeija
    ( 21 A ) ollut kokonaisuudessaan, vaan Viipurin niemelta yritti yksi armeijakunta (AK) lapi, mutta ei sekan paassyt syottamaan veneisiin kuin yhta divisioonaa (D), eika siita divisioonastakaan paassyt veneisiin kuin osa. Oli tallainen kapeikko ja salmi, jonka pinta parskyi veresta -kertovat lasna olleet-. Kun taas Marttisella oli kaytossaan 10 tykistopatteristoa. Sanotut patteristot Marttinen pani ampumaan ja ne osasivat ampua; myos maali- ja sulkualueet oli kunnolla etukateen valmisteltu.
    ---Tottakai JR 61 teki suurtyon [ja Jantti ym suorasuuntauksella tukevat putket], muta perusta lienee nama 10 tykistopatteristoa.

    TAMA VAHINTAAN 10 TYKISTOPATTERISTOA: On huomionarvoista, etta kesalla 1944 joka paikassa missa suomalainen rintama piti, siella oli vahintaan 10 tykistopatteristoa kaytossa pehmittamassa ryntaavia puna-armeijan laumoja ja tykiston 'kotilaksyt oli tehty' (ajattelepa: Kivennapa, Siiranmaki, Tiensuu, Viipurinlahti, Ihantala, Noksuan kannas, Vuosalmi, U-asema). --- Jokaisessa paikassa missa puna-armeija meni lapi oli yleensa pahasti vahemman kuin 10 patteristoa kaytossa (ja toimintavalmiina) [ ajattelepa Valkeasaari, Kuuterselka, Vammelsuu, Tali/Mannikkala, Ayrapaa, Syvari --Syvarilla tykisto oli kuulemma vuorokauden myohassa? --.

    +++

    VastaaPoista
  2. Venalainen 21 Armeija (21 A):
    Naita venalaisten yksikoitten seikkailuja on jossain maarin hankala seurata. Jukka K. totesi jossain aiemmassa kommentissa, etta esim. 30 KaAK:sta (lapimurtoarmeijakunta) ei ollut Ihantalan jalkeen mitaan vietavissa Berliiniin. >>>Toki oli jotain vietavissa, koska 30 KaAK esiintyy lapimurtoyksikkona matkalla Varsovaan ja viela Oderin-ja Berlinin valilla 1945. Kaiketi naita yksikoita taydennettiin ja koulutettiin ja pantiin
    taas menemaan vanhalla nimella.

    VastaaPoista
  3. Ja voihan sinne Googleen naputella vaikka näitä nimiä;

    Vilho Nenonen
    Erkki Raappana
    Adolf Ehrnrooth
    Pietari Autti
    Jarl Lundqvist
    Armas-Eino Martola
    Hannes Ignatius
    Aarne Sihvo
    Aarne Blick
    K. L. Oesch
    H. Nyman
    Aarno Olavi Pajari
    Lauri Haanterä
    Rudolf Walden
    Paavo Talvela
    Aksel Airo
    Antero Svensson
    Erik Heinrichs
    Väinö Valve
    Kaarlo Heiskanen
    Taavetti Laatikainen
    Ruben Lagus
    Hugo Österman
    Harald Öhquist
    Hjalmar Siilasvuo
    Martti Wallenius

    (ei kai tullut kukaan kahdesti, vaikka väliäkö sillä)

    faija muuten osasi soittaa jollakin tapaa kornettia, vaikka lopettikin sen jo 50-luvulla, kun kuulo alkoi mennä. Se ei johtunut siitä soittamisesta, mutta tietojeni mukaan kukaan ei sitä soittoa jäänyt kaipaamaankaan. Siirtyi sitten runonlausuntaan. Sekin kävi joidenkin hermoille - esimerkiksi minun.

    ;)

    VastaaPoista
  4. Parveen kuuluvat köyhät ja tietämättömät. Heidän ainoa turva on ammattiyhdistys (joka ei sitten jätä heitä kuten meillä bruukataan kun johtajat rupeavat kaveeraamaan ohi köyhän).

    Osaavat ja ymmärtävät eivät saa voimaa parvesta eivätkä sinne kuulu.
    Olisiko tämä uusi poliittinen jako
    oikeaan ja vasempaan?

    VastaaPoista
  5. Kun tulevaisuuden suunnitelmien painoa ei ole, kohtaaminen aukeaa hymynä valoisuuteen, jonka vain hetki ymmärtää. En ehdi esittää vaatimuksia, se ei jää kuuntelemaan minua.

    VastaaPoista
  6. Katseltuani kyseisen hienon dokumentin jäin pohtimaan kuinka merkittävä Saksan apu oikeasti oli sodan lopputuloksen kannalta. Dokumentin perusteella ei ollenkaan merkityksetön. Tämä on aika hämmentävä tieto ainakin minulle.

    VastaaPoista
  7. Kemppinen,
    sairaana Sinun pitää sairastaa. Et nyt ryömi sieltä lakanoistasi yhtään kohti tietokoneita ja muita virikkeitä vaan pidät pään tyynyssä ja juot vähän keltaista Jaffaa.

    Mutta se siitä mummohellyydestä. Nyt tyttösosastoa:

    Juu, sotajuttuja en ymmärrä siksikään, että niissä puhutaan käsittämättömiä. En näet hallitse edes sotilasarvoja. Jos joku kertoo olevansa "luutnantti", en todellakaan tiedä, mihin kohtaan hierarkiaa hän sijoittuu. Ei edes hävetä. Rykmenteistä tiedän rykmentin rumpalin, joka oli Woyzeckissa. Ja mitä varten, oi mitä varten vanha sivari Pekka Haavisto saa päivän Hesarissa sivulla A13 sotilasansiomitalin? Tämmöisiä ei hento naisihminen hevin ymmärrä.

    (Mutta kuule, Marjo, minä en usko, että JarMom on ämmineen oikeasti pönttö. Minulla on todistusaineistoa toisenlaisesta. Hän vain hämää.)

    Ihan vain ihmisenä totean, että edellä esitellystä huolimatta tai sitten juuri sen tähden olen ruvennut tykkäämään näiden sotajuttujen lukemisesta.

    VastaaPoista
  8. Itseäni on aina kiinnostanut suomen panssarivoimien koko jatkosodassa. Olenko sinnepäin oikeassa jos ymmärrän suomella olleen alle parikymmentä christietä ilman tornia, alkuvaiheessa, plus muutamia talvisodassa saatuja venäläisiä.

    Ja sitten sodan kuluessa venäläisiltä saatuja vaunuja, etenkin loppuvaiheessa sotkia (=lehväslaihon kertomukset). Joita niitäkin alle kymmenen?

    Sturmit tiedetään tarkemmin.

    VastaaPoista
  9. Korjaan itseäni -- ne eivät olleet christieitä vaan vickersejä,joista useimmat eivät ehtineet talvisotaan mutta jatkosotaan kylläkin.

    Olen antanut itseni ymmärtää, että saksa toimitti rintamallemme muutamia omia tankkejaan (ennen sturmeja siis) ja että sodan alkuvaiheessa saimme saaliiksi useita lähes-vickersejä (T-26) joista sitten skrapattiin kasaan lisää toimivia.

    Talvisodassa lienee saatu pari postijunaa (T-28) ja heti jatkosodan alussa viisi. Lienikö niistä mitään hyötyä.

    Sotkia (T-34) näyttäisi olleen lopulta yhdeksän. Kahdeksan esiintyy Lehväslaihon kirjan yhteiskuvassa.

    VastaaPoista
  10. Ad Turo S.:

    AD 1: en trkoittanut joulupukkipataljoonia. (Isänisäni palveli sellaisessa, s. 1896). Yritän selvittää iskukyvyn eroja.

    Vuonna 1940 oli tilaston mukaan 20-24 -vuotiaita miehiä 152 917, joka normaalisti karsiutuneenakin on kyllä sangen suuri joukko. Rykmenteissä 20-22-vuotiaina kaatuneiden määrä oli (karkeasti) sama kuin muiden ikäluokkien yhteensä.

    Nostomiehiä on jatkosodan kaatuneissa lopultakin vähän. Talvisodasa oli toisen - siellähän oli kaksi nostoväestä koottua rykemnttiä, joiden kävi huonosti viivytysasemissa maaliskuussa.

    Viipurinlahdella taisteli armeijan (59 A) johtoporras 21 A:n osana.

    Koko porukan murhenäytelmä oli maaston pakottama joukkojen syöttäminen. Ei Portinhoikkaankaan päässyt kuin Leitimojärven ja Kärstilänjärven välistä Talista.

    Arran tykistöryhmän yhteydessä on aina mainittava suomalaisten suvereeni taito vaihtaa maaleja. Saksalaiset (Greif) kuuluvat sitä kovin ihmetelleen, kuten 120 putkea kääntyy parissa minuutissa, ja kaikki oikein.

    Etulinjan edessä -elokuvassa (joka on jotenkin sekava), näytetään tulenjohtaja Sorvalin vastarannalla antamassa omat koordinaattinsa ja käskyn "Tmp, tmo, tmp, minun vastuullani."

    VastaaPoista
  11. AD Turo S.: II -
    meillä väitetään ehkä legendana, että JR 7:ssä olisi ollut Äyräpäässä riveissä yhteensä yksi Tyrjästä 1941 mukana ollut mies.

    Jääkärpipataljoonista sanotaan, ettei niistä ollut Vuosalmella iloa, koska jäljellä oli siinä vaiheessa suoran koulutuskeskuksista otettua väkeä. Ettei kuulosta liian julmalta, etenkin Talin ympäristössä haavoittuneiden määrä oli poikkeuksellisen suuri rapakivikallioiden vuoksi.

    VastaaPoista
  12. Ad MAB:

    Totta se silti on. Tosin tuo Greif-divisioona ei ollut Viipurinlahdella kuin pari viikkoa, ja saksalaisittai katsoen kysymys oli Narvan rintaman sivustasta. Siellä oli erittäin ankara sota, jossa muuten sakslaisjoukoissa kunnostautuivat mm. skandinaavit ja hollantilaiset (Waffen-SS).

    VastaaPoista
  13. Tali-Ihantala-filmissä minua häiritsi se alun kohtaus, jossa suomalaiset sotilaat tulivat metsästä ja juoksivat kohti kameraa ja ohi - kun siinä lähikuvissa näki selvästi, että hyvin syönyt pullamössösukupolvi siinä hölkkää, eikä suinkaan karaistuneet maalaispojat ja metsien miehet.

    Niin, varmaan on vaikea seurata sotadokumentteja, ellei ymmärrä suuruussuhteita. Että on eri asia olla rykmentin komentaja kuin ryhmänjohtaja. Ja on eri asia kun hyökkäämässä on pataljoona kuin komppania.

    Jari Tervohan tämän yleistiedon puutettaan sivarina harmitteli.

    VastaaPoista
  14. Hugo Österman oli mielenkiintoinen persoona. Antoi muistelmissaan (Neljännesvuosista elämästäni) niin sanotusti palaa.Ihmetteli suuresti että kun kerran aktiiviupseereista eli ammattimiehistä oli kova puute, niin miksi perustettiin sellainen turha elin kuin Kannaksen armeija, jonka esikunta nieli runsaasti aktiiviväkeä ja miksi kotialueen monissa esikunnissa ja tehtävissä oli korkeasti koulutettuja pystyviä upseereita toisarvoisissa tehtävissä, joissä Östermanin mukaan reservistä tulleet taikka siviilimiehet olisivat pärjänneet yhtä hyvin.

    Ryti kutsui ennen Kannaksen läpijuoksua Mannerheimin luokseen ja kyseli huolestuneena miksi linnoitustöitä ei Kannaksella kiirehditä ja sinne siirretä huomattavaa määrää lisäjoukkoja.
    Mannerhein vastasi
    En ole tarpeeksi strateegi voidakseni sanoa, tulevatko venäläiset hyökkäämään juuri Karjalan kannakselta

    Heinrichin kirjan mukaan Marski totesi tapaamisen jälkeen Airolle Mitä sotaliikkeet kuuluvat sivullisille.

    Marski oli tunnetusti hyvin pikkusieluinen ihminen, joka tahallaan ja pilkallisesti loukkasi ja vittuillen huomautteli.
    Oli suuri onni, että Pääesikunnassa oli pari kenraalia, jotka pitivät Suomen ja suomalaisten sotilaiden puolta. Ilman heidän aktiivisuuttaan ja vastustustaan Marski olisi käskyillään aiheuttanut lisää turhia miestappioita ja Hitler-komplekseineen (minä yksin määrään, kenraalit eivät ymmärrä) syössyt Suomen tuhoon.

    Eversti Tauno Viljanen taasen kertoilee kuinka pielessä ja myöhästynyttä Päämajan toiminta oli hyökkäyksen alettua.

    Oli tullut käsky että sinne ja tänne voitte peräytyä, josta Viljanen arvasi että käskyn olivat laatineet Marski, Airo ja Nihtilä. Aamuyöllä oli tullut uusi käsky että "Moottorin mutka on vallattava takaisin". Tästä Viljanen arvasi että ylipäällikkö on nyt herännyt varhain ja miettinyt asian uudelleen.
    No, liian myöhäinen käsky, sillä Viljasen porukka oli aamuyöllä jo Suomen puolella.
    Lähes kaikki läpimurron aikana tulleet käskyt olivat vanhentuneet jo lähtiessään.
    Suomen puolustus oli siis aivan mullin mallin.

    Ja voi kiesus sitä riidan määrää kenraalien keskuudessa sodan jälkeen, mitä esimerkiksi Airon, Talvelan ja Öhquistin välillä keskinäisissä lehtikirjoitteluissakin puitiin.

    Mielestäni Marsalkka Mannerheim on suuresti yliarvioitu diivaileva ämmä. Että terveisiä vaan.

    Toisaalta 10 suomalaista ihastuttavaa Mummoa olisi pistänyt paremmin venäläiskaarteille kampoihin, kuin mitä tietyt suomalaisjoukko-osastot tekivät.
    Venäläisissä kaarteissa oli nimittäin se puoli, että ne eivät peräytyneet, vaan kaatuivat paikoilleen, toisin kuin suomalaiset kannaksenjuoksijat, joita ämmiksikin voisi kutsua.

    VastaaPoista
  15. Unohtui että suomalaisia vastassa kesäkuussa oli 300.000 venäläistä sotilasta + 6 divisioonaa ja 600 panssarivaunua ja 1700 tykkiä, ilmavoimat, merivoimat jne...

    Näitä vastaanottamassa oli suomalaisilla 43.670 miestä etulinjassa ja 31.380 miestä reservissä.

    Em. tiedot kylläkin vuodelta 1980, josko sitten yhtään muuttuneet historian tarkennuksissa.

    VastaaPoista
  16. Nyt kun sodankäyntiä selostetaan Kemppisen tapaan, niin siinä on jotain järkeä.

    VastaaPoista
  17. KAATUNEIRTTEN MAARAN JA KAYTETYN TYKISTON PUTKIMAARAN SUHDE:
    Jukka K. mainitsee sankarilliset jaaakaripataljoonat ja JR 7. Ne olivat kesan 1944 raskaimmin verotettuja yksikoita. Ihmettelen, miksi missaan ei kukaan kummastele, kun ilman riittavaa tykiston tukea on pantu suomalaisia joukkoja hyokkaamaan pain mekanisoituja puna-armeijan yksikoita.

    Olen seissyt Polviselan aukeilla kuuntelemassa kun sotilas/sotahistorioitsija kertoo, miten Suomen armeija pani Polviselassa jaakaripataljoonat 11-12.6.1944 sankarilliseen tiedusteluhyokkaykseen ilman tykiston tukea ja siis vasten puna-armeijan hyokkayskarkea. --
    Rohkenin kysya, eiko tallainen ollut ihan hullua nuorten miesten tapattamista ja kyseenalaista tiedustelua. -Ei kuulemma ollut??

    Sama toistui Kuuterselassa, jossa suomalaisen jaakariprikaarin 'selkaranka murtui'. Tykistoa oli Kuuterselassa kaytossa riittamaton nelisen patteristoa. -- Sanotaan, etta Jaakariprikaati ei Kuuterselan jalkeen enaa ollut entisensa, niin kova 'vero' oli. --Tali-Ihantalassa Jaakaripataljoonat jo hajoilivat, ja Vuosalmelle tullut Jaakariprikaati oli enaa vain varjo alkuperaisesta. -- Kova oli jaakaripataljoonien kohtalo.

    Vammlesuussa olleitten HRR ja URR:n tukena oli tykistoa vain yksi 'ratsastava' patteristo.--
    Toisaalta Kivennapa (alkuperainen venalaisten varsinainen hyokayssuunta, mutta kun se Zhdanov kaansi ...) piti noina paivina, mutta sinne olikin kasattu suomalaista tykistoa roimasti.

    TYKISTON KAANTAMISESTA: Luin venalaisen kirjoittajan teoksesta, etta Zhdanov kaansi (siis ajatti)yhdessa yossa
    'kaikki' (?) tykiston putkensa Kivennavan suunnasta Kuuterselan suuntaan, ja jalkea syntyi. Niin etta osas se venalainenkin tiedustella ja kaantaa tulta!

    JR 7: Sankarivainajat tiedoston mukaan JR 7:sta kaatui 873 miesta, eli haavoittuneitten kanssa rivista poistui enemman kuin rykmentin koko vahvuus. Yksiin menee Jukka K:n kommentin kanssa.

    Siella Viipurinlahdella tykistoa sanotaan olleen ja sen toimineen
    tarkasti, niin etta saksamannitkin ihmetteli.

    VastaaPoista
  18. Hakusanalla wochenschau loytyy youtubesta esim nro 565 Finland join Axis ja 734 loppupuolelta

    Pirteaa marssimusiikin saestamaa seikkailua mustavalkoisena.

    Loytyy varinakin ja saksalaisiakin

    VastaaPoista
  19. Luin äsken Paavo Rintalan "Napapiirin äänet". Ei saksalaisista tuntunut ainakaan siellä päin (Kiestinki) olleen apua. Muretta vaan.

    VastaaPoista
  20. Tuo JR 7 kaatuneitten maara koko sota-ajalta meni vikaan. Oikea maara sankarivainajat tiedostossa
    nayttaa olevan 2030.

    VastaaPoista
  21. Toisenlainen aforismi historian opettavaisuudesta ja tulevaisuudesta yleensä:

    Niillä, jotka jäävät kiinni historiaan, ei ole enää tulevaisuutta (pätee myös minuun)/RR.

    Tarkoittaa sitä, että tulevaisuutta tekevät etenkin ne, jotka heittävät historian tietoisesti joskin siitä paljon oppia saaneena 'roskikseen', koska historia on paitsi taakka myös asia, joka pitää osata unohtaa, jottei jäisi toistamaan sen ennalta määräämää fatalismia...

    Osata elää tulevaisuudessa ('innovatiivisesti') on siis paljolti myös kykyä olla oppimatta historiasta yhtään mitään.

    VastaaPoista
  22. Ad Omnia:

    JR 7 -nimi oli käytössä myös talvisodassa, ja 2030 on molempien sotien yhteismäärä. Jatkosodasta virallisessa luetelossa on kuusi päällekkäisyyttä eli sama henkilö kahteen kertaan.

    1716 näyttää olevan 1941-1944 (1945) luku. Epämääräisyyttä aiheuttavat muutamat sodan aikana havoittuneet ja havoihinsa myöhemmin kuolleet ja paljon keskusteltu "kadonneet" -nimeke.

    JR 7:n tappopaikkoja olivat Tyrjä 331, Äyräpää 315 ja Vuosalmi 194 sekä Siiranmäki 109 ja Ohta 169 ja Lampijärvi 116.

    Kaatuneista 19-24-vuotiaita oli tasan 1 000.

    VastaaPoista
  23. "Ratsumestarista" tulee aina mieleen Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppainen -sarjassa vähintäänkin ohimennen seikkaillut Hannibal af Sylingsnöre (saatan muistaa nimen väärin). Hahmo olisi voinut olla sellaisenaan mukana jossain Tintti-albumissa tai Mannerheim-parodiassa. Säätytietoinen ratsumestari.

    VastaaPoista
  24. Mannerheimista jotakin

    Talvisodan jälkeen pidettiin yleisesti melko varmana, että Suomi ei voi olla rauhassa, kun sota Saksan ja Neuvostoliiton välillä syttyy.

    Siksi sotatoimien koordinaatiosta oli sovittu etukäteen ja sillä edellytyksellä, että Suomi joutuu sotaan mukaan.

    Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuota vatvottiin paljon (1945 ja 1946)

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

    Mannerheimia ei tuomittu. Wikipedia veikkaa syyksi suomalaisten tuntemaa kunnioitusta Mannerheimia kohtaan ja että M:n tuomitsemisesta olisi ollut arvaamattomat seuraukset. Jotenkin tuntuu, että syyt ovat muualla.

    Siis ennen Jatkosotaa oli sovittu siitä, miten Suomi on Saksan kanssa yhteistyössä, jos Neuvostoliitto hyökkää.

    Ja jälkikäteen kyseltiin tiesivätkö suomalaiset - siis esimerkiksi Mannerheim - milloin Operaatio Barbarossa alkaa.

    esimerkiksi Paavo Talvela vihjaili sellaista

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Talvela

    *
    Wikipediasta; Aseet vaikenivat 13.3.1940. Mannerheim nimitti Heinrichsin maavoimien komentajaksi heti Talvisodan jälkeen ja kesäkuussa Yleisesikunnan päälliköksi. Marskin suhteita Saksaan oli vuonna 1940 hoitanut Paavo Talvela. Nyt oli Heinrichsin vuoro. Ensimmäisen matkansa Heinrichs teki tammikuussa 1941 "luennoimaan Suomen talvisodasta". Matkalla hoidettiin Suomen poliittisia suhteita Saksaan. Toisen matkan Saksaan Heinrichs teki toukokuun 25.-26. päivinä Salzburgiin ja Berliiniin. Tällä matkalla käsiteltiin liikekannallepanoa, hyökkäyssuuntia ja muuta sotilaallista yhteistyötä.

    Siitä voi ainakin sanoa sen, että Mannerheim ei ollut antanut Heinrichsille neuvottelu oikeuksia, olivat ainoastaan kuuntelemassa Berliinissä.

    Sotakabinetissa Mannerheim oli tunnettu anglosaksiryhmän jäsen
    -tunsi Saksaa, oli matkustellut siellä 30-luvulla

    Rolf Witting taisi olla ainoa varaukseton Saksan ihailija

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Rolf_Witting

    Eli jos Mannerheim oli varsin varovainen Neuvostoliiton suhteen jo 1939, niin tuskin hän olisi siinä suhteessa muuttanut mieltään myöskään 1941.

    Mannerheim ei halunnut hyökätä Leningradia vastaan, vaikkakin siihen suuntaan (menetettyjen alueiden takaisin valtaaminen ja yleinen mielipide) ja tietysti sekin vaikutti, että mahdollinen Leningradin valtaus olisi muodostunut varsin veriseksi taisteluksi.

    Saksa painosti Suomea hyökkäämään Tihvinään päin, mutta Mannerheim vastusti ajatusta.

    Mannerheim oli jo ennen Talvisotaa ollut valmis luopumaan osasta Karjalankannasta ( M:n isoisä oli jo aikanaan ehdottanut sellaista)

    Mannerheimin suhteesta Hitleriin käy hyvin seuraava esimerkki Wikipediasta, eli kun Hitler kävi Mannerheimin syntymäpäivillä, niin;

    Tapahtumasta kerrotaan tarinaa, joka liittyy Mannerheimin tupakointiin. Sen mukaan Hitlerin adjutantti oli korostanut Mannerheimille varsin suoraan ja töykeästi, että Führerin seurassa ei saa polttaa. Kun seurueet olivat siirtyneet paikalle tuotuun junanvaunuun keskustelemaan Suomen tilanteesta, Mannerheim otti esille sikarin ja alkoi polttaa sitä samalla kun keskusteli kasvokkain Hitlerin kanssa. Myöhemmin kaikki saksalaiset upseeritkin polttivat, ja Hitler tyytyi kohtaloonsa.

    Siitä voi kaiketi päätellä ainakin sen, että Mannerheim oli johtaja tyyppiä ja sellaisena vittumainen mies.

    VastaaPoista
  25. Jussille ja muille.

    Aina puhutaan kuinka Suomen Armeijan olisi pitänyt hyökätä Leningradiin.

    Onkö tämäkin sitä sotahöpötystä, vai löytyykö asiasta jotain mustaa valkoisella. Meinaan että tuollaisen homman suunnitteluun kuluu vuosikin aikaa, enkä ole hoksannut ketkä suomalaisista "strateekeista" olisivat saksalaisten kera tuota asiaa yhdessäkään yhteisessä innovaatioprojektissa käyneet läpi.

    Pelkkä Saksan pyyntö ei riitä, joten suunnitelmat esiin?
    Muutoin haiskataa koko juttu hyvin pahasti.

    VastaaPoista
  26. Siis kysymyshän ei oikeastaan kuulu;

    "kuinka Suomen Armeijan olisi pitänyt hyökätä Leningradiin"

    vaan miksi se ei sinne hyökännyt.

    mutta tarkoitit kai oikeita dokumentteja asiasta, eikä esimerkiksi

    Paavo Talvelan muistelmia tai vastaavia.

    (ja olihan Talvela aika impulsiivinen mies.)

    1941 kaatui sotilaita enemmän kuin koko Talvisodassa ja enemmän kuin vuoden 1944 suurhyökkäyksessä. Mauno Jokipii sanoi, että Mannerheim seurasi kaatumistilastoja tarkkaan
    - ;) - ehkä sekin vaikutti. Jokipii muuten kirjoitti kaikenlaista asiaan liittyvää.

    Hyökkäys joka tapauksessa pysäytettiin Leningradin edustalle ennen kuin saksalaiset olivat kokeneet ensimmäiset suuremmat vastoinkäymisensä Moskovan edustalla.

    mutta...

    ja esim Wikipedia; "Mannerheim ja Ryti suhtautuivat kielteisesti Leningradin valloitukseen ja sen suoraan tukemiseen, samoin kuin Muurmannin radan katkaisemiseen, jotta argumentti erillissodasta pitäisi ja jotta Suomella säilyisivät paremmat rauhanneuvottelumahdollisuudet Saksan mahdollisen häviönkin yhteydessä."

    ja melko selvänähän tuota monet muutkin tahot ovat pitäneet - sitä kai tarkoitat tuolla sotahöpötyksellä - kuten esimerkiksi Hentilä, Jussila ja Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809–1999.

    Sen sijaan suurempaa erimielisyyttä on ollut siitä, että tiesivätkö suomalaiset etukäteen siitä, milloin Operaatio Barbarossa alkaa.

    (on minulla täällä jossain joitain kirjoja, joissa ko asia mainitaan, mutta ehkäpä se on sitä höpötystä.)

    ehkäpä Kalle Lehmus tietäisi jotakin dokumenttien kohtalosta tai Aladár Paasonen tai Reino Hallamaa tai tämän blogin pitäjä. mulla sitä tarkempaa tietoa ei kuitenkaan ole, vaikka mutsin broidilta tuli yksi kuorma-autollinen kirjoja joiden joukossa oli kaikenlaista kummallista aiheeseen liittyvää. pitää kai kysyä broidilta, kun mä jo pyysin siltä, että antais mulle ne viisi kirjaa joihin on merkitty pitäjittäin kaikki Suojeluskuntiin kuuluneet.

    http://www.suomenkuvalehti.fi/etusivu/taiteet-ja-ihmiset/ihmiset/testaa-tietosi-mannerheimista2.aspx

    ;)

    VastaaPoista
  27. jussi:lle:

    Hmmm, joo höpötystä. Tarkennan siis.
    Kai jonkinlainen suunnitelma, tavasta käydä kaupunkisotaa Leningradissa, tai kuinka suomalaisia tähän koulutettiin, pitäisi jostain löytyä.
    Jos kuvitellaan Rytin ja Mannerheimin vastustuksen takia kaupunkisodasta luovutun. Ja millaiset ryhmitykset saksalaisilla mukasmas oli Leningradia vastaan käytävää kaupunkisotaa varten. Kun kuulema Aadolf olisi päättänytkin yht´äkkiä että pidetäänkin kaupunki piiritettynä.

    Itse uskon Heinrichin olleen aika tavalla mukana erilaisissa juonituissa kuvioissa, joita ei vielä edes osata arvellakaan. Kuten Heinrichin neuvottelut amerikkalaisten kanssa 1943 jne.
    Päämajasta olisi aika moni kaluunamies joutunut teloitettavaksi maanpetturuudesta, jos tosiasiat olisivat olleet tuolloin tiedossa, Mannerhein mukaan lukien.

    Tuosta Heinrichin matkoista vaan sen verran, että hyvin tiedetään missä kävi, mutta monikaan ei tiedä keitä reissuillaan salaa tapasi. Siinä se pointti.

    VastaaPoista
  28. JOS

    venäläiset vuonna 1944 tosissaan olisivat halunneet Helsinkiin tulla, kyllä he olisivat tulleet.

    Ja också till Tukholmaan.

    Mutta koska kävi niin kuin kävi, eikä suinkaan toisin, antaa JOSsittelun olla. Tietysti voi kuvitella, että

    JOS

    aika kääntyisi käymään takaperin - joka on mahdollista - niin ennemmin tai myöhemmin venäläiset juoksisivat kamalaa vauhtia Leningradiin, ja huutaisivat ...!AAARU.
    (Tai sitten приветствовать!)

    VastaaPoista