27. kesäkuuta 2008

Kirjojen piilottamisesta

Olen tuntenut pariskuntia, joilla on rakentavia yhteisiä harrastuksia. Esimeriksi mies ostelee pulloja ja piilottaa niitä eri puolille asuntoa. Vaimo puolestaan tekee parhaansa löytääkseen eväät, ja kaatelee niitä kraanasta alas.

Tiettävästi tällä alalla voi saavuttaa häikäisevän virtuoosin tason.

Luulen piilottavani välillä kirjoja itseltäni. Elämässä on ollut aikoja, jolloin kirjoja on tullut käskemättä; kerran olin Tieto-Finlandian palkintoporukan puheenjohtajana, mutta silloin en kärrännyt kirjakuormia lainkaan kotiin, vaan toin ja palautin.

Äkillinen siivoamiskohtaus aiheuttaa helpolla sellaista, että jokin aivan mainio kirja joutuu vuosiksi kateisiin. Se saattaa pyyhkiytyä myös muistista.

Kirjahyllyn arvoitusta en ole kyennyt vielä ratkaisemaan. Eräässä mielessä hylly on kirjan hautausmaa. Toisaalta niitä kuulemma nikkaroidaan juuri kirjojen säilyttämistä varten.

Asiaa pohtiessani olen toistaiseksi (viimeksi kuluneet 20 vuotta) päätynyt pinoamaan kirjoja pöydälle ja joskus lattialle, vaikka hyllyissä olisi tilaa.

Tämä on oikeastaan repliikki pitkään käymässämme keskustelussa: voiko kirjan eli niteen hävittää?

Eilen tein mielestäni palvelun ihmiskunnalle, tai ellen sille, lukijakunnalle. Ilmaisin mahdollisimman selvästi neuvottomuuteni, kun en ole varma, onko kirjoituksen kohteena ollut bestseller oikeasti lukemisen arvoinen. Yritin kirjoittaa epävarmuuden näkyviin.

Muuan henkilö, jonka nimeä en juuri nyt muista, julkaisi pari vuotta sitten väitöskirjan, ja lienee senkin jälkeen ylistänyt muun muassa radiossa kankeasoutuisia ja hiukan pitkäpiimäisiä kirjoja.

Ymmärrän ajatuksen.

Kommentoija mainitsi Dan Brownin eli da Vinci –koodin. Luin sen, kun siitä niin kovin hälistiin, ja löin seinään. Kirja oli mielestäni täydellistä humpuukia, ja sen vaivalloisesti rakenneltu juoni ja henkilöhahmot unohtuivat heti lukemisen jälkeen. Pariisissa ei parane mennä Louvreen edes katsomaan Samothraken Nikeä, koska kaikki paikat ovat täynnä Dan Brownin ihailijoita.

Monesti olen saanut ratkaisevat vihjeet lapsiltani. Mieleeni ei olisi aikoinaan juolahtanut katsoa Terminaattoria, mutta kun lapset käskivät, katsoin ja käsitin, että tässä oli suuri teos ja että kyborgi on aikamme suuria ilmiöitä.

Nuorempi poika, siis se joka opiskelee kirjallisuutta, paljasti minulle Paul Austerin olemassaolon. Luulen että itse Sebald oli lasten vihje.

Joskus vihje kulkee toiseenkin suuntaan. Vanhemmalle pojalle neuvoin Odysseian, ja asiaa edisti silloin 80-luvulla televisiossa pyörinyt mainio italialainen sarja samasta aiheesta. Nuorempi poika poimi Joycen Odysseuksen hyllystä omin nokkinsa ja taisi pitää siitä; itse en ole fäni.

En tietenkään usko kirjallisuusmiehiä enkä –naisia, vaikka olen joskus saanut heiltä hyviä vinkkejä. Mutta jo 1960-luvulla minulla oli siinä vaalean ruskeassa salkussa vieraskielistä viisauskirjallisuutta (Camus, kreikan kielioppi) sekä uusin Mustanaamio ja raitiotiematkoja varten sopiva määrä Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja.

Dan Brown ja hänen kustantajansa eivät tunne raitiovaunuja, ja sen huomaa.

Kun kiroan da Vinci –efektiä ja sitä ihmehöpötystä, jota luin kerran lentokentällä seisaallani ihan tarpeeksi eli viisi minuuttia, ja pidän Pedot –teosta vaivan arvoisena, mielessäni on ”Linnanmäki-efekti”. Tämä keskeinen yleisen kirjallisuustieteen termi on itse keksimäni.

Indiana Jones I on suurenmoinen ja III on mainio, mutta kakkosessa menee päästään pyörälle niin kuin Vuoristoradalla tai kieputtimissa. Nousuja ja laskuja, kummituksia ja kauhistuksia on liikaa.

Oivallinen juonen varaan rakennettu teos eli esimerkiksi jännäri on kirjoitettu kuin raideliikennettä ajatellen. Lukija saa mahdollisuuden hengittää, jopa torkahtaa.

Lisäksi hänelle annetaan tilaisuus piilottaa kirja niin kuin aloitettu suklaalevy, esimerkiksi odottamaan viikonloppua tai muuta käsillä olevaa sopivampaa hetkeä.

Siis kirja raideliikenteen hengessä ja alas ne, jotka simuloivat lentomatkustusta – ensin epämiellyttävää odottelua ja tungettelevia tarkastuksia, sitten ilkeitä ilmakuoppia ja kaartoja epämukavasti istuen, ja sitten taas epämukava perilletulo vieraaseen maailmaan munat likistyksissä. Ei kiitos.


27 kommenttia:

  1. Muistan kun 80-luvulla menin tuttavien kehotuksesta - ja liian monen taidefilmin jälkeen - katsomaan Indiana Jonesin. Kolmen minuutin kuluttua tajusin, että tästä minä pidän. Ja pidin myös.

    Tämä viimeinen on jo liian selvästi satu. Siihen ei voi enää samastua. Kaikki on toki huikeaa, mutta ulkokultaista. Yksi siitä puuttuu, sanoisi seppä Högström.

    Mielenkiintoista, että muutkin pinoavat kirjoja. Olen ajatellut niin, että pinossa olevat kirjat ovat eräällä tapaa edelleen kesken, vaikka olisivatkin jo luettuja. Ja hyllyssä olevat siis valmiita. Valmiita luovutettavaksi eteenpäin, jos vain kykenisi sen tekemään.

    Mutta ei ole sen sykähdyttävämpää näkyä kuin omalla yöpöydällä oleva kirjapino!

    No, ehkä on...

    VastaaPoista
  2. Piilojuonena tässä blogikirjoituksessa on Osmo A. Wiion sporalogia ja Dawkinsin harjoittama popularisointi. Good bizzarre delusions =)

    Mielestäni kirjoja ei voi hävittää muutoin kuin lainaamalla niitä kerjäläisille.
    Oman kirjastoni jouduin jakamaan neljään osaan/hyllystöön. Ensimmäinen on kirjastohuoneessa laajimpana. Toinen on tietokoneiden vieressä, käsittäen käsikirjat ja tilapäislukemiset. Kolmas on makuuhuoneen hyllystö, eli hetkiset luetavat ja neljäs on vaihtarihyllystö, josta kerjäläiset saavat ilman palautusvelvoitetta ottaa haluamansa.
    Kirjastohuoneen kirjat on lajiteltu omalla tavallani ja selkämyksissä on värikoodein pieni värikäs merkki osoittamassa sen hetkistä tarpeellisuutta. Tämän huoneen kirjat lajittelen kerran vuodessa ja siirrän liian tutut kirjat sinne viidenteen hyllystöön.

    Vessassa on vielä pieni hyllystö, jossa tällä hetkellä: EDEN, Muistelmat/Noidankehä, ANGELA LAMBERT, Eva Braunin elämä, MARTTI TURTOLA, Risto Ryti Elämä isänmaan puolesta, JUKKA NEVAKIVI, Ystävistä vihollisiksi, vanha Valitut Palat ja päivän lehdet, sekä makkarankuoria.
    Taidan tämän blogikirjoituksen johdosta lukaista uudelleen BARBARA THIERING, Jesus The Man.

    VastaaPoista
  3. Niin, Richard Dawkinsista (ja sitä kautta ehkäpä myös E. Tuomiojasta) kai siinä oli meininki jottain sanoo. mutta kiertelyksi taisi mennnä, vai kuinka?

    VastaaPoista
  4. Pidän aivan mahdollisena, että Heinen alkuperäinen tarkoitus oli sanoa, että kirjat ovat ihmisiä. Persoonallisuuksia ja luontokappaleita, joita ei kukaan synnytä, vaan ne syntyvät omasta ajastaan. Ne roikkuvat ilmassa puhjetakseen minä hetkenä hyvänsä (ja sitten kun sattuu syntymään samaan aikaan kaksoset maailman vastakkaisilla puolilla, alkaa ulvonta plagiaatista).

    Mikä tekeekin tämänhetkisestä päänvaivastani entistä kamalamman. Kuinka mahduttaa asuntoon kolmen sukupolven kirjat, ja kuinka karsia niistä joutavat pois. Ja minne muka. Toistaiseksi ne lojuvat kahdeksassa banaanilaatikossa keittiössä ja olen tainnut päästä vasta puoleenväliin. Liinavaatekomeron sain jo välillä onnistuneesti tyhjäksi joutavista kirjoista. Nyt se on taas täynnä ei-joutavia kirjoja.

    Joutavia kirjoja nimenomaan ei voi heittää pois. Ne ovat yllätysmomentti, odottamattomuus, jotakin mitä useinkaan ei edes tiedä saattavansa tarvita, ja joissa toteutuu kirjan lukemisen perimmäinen idea. Niiden tuleekin olla kutsumattomia vieraita, jotka tunnetusti ovat aina hankalia tyyppejä. Kirja tulee lukea umpimähkään, siitä etukäteen mitään tietämättä. Lukijan on sallittava sen hyppiä nenällensä ja potkaista vyön alle. Ja mitä väärempiä mielipiteitä siihen sisältyy, ehdottomasti sen parempi.

    Tämän takia kirjavinkkejä ei pidä koskaan noudattaa. Niitä voi kuunnella ja lukea oman sivistyksensä vuoksi, mutta ei pidä erehtyä ottamaan niistä onkeensa.

    VastaaPoista
  5. Tuo lentomatkustuksen kuvaus oli lyhykäisyydessään palkinnon arvoinen. Lentäminenhän koetaan korkeapalkkaisten huippuosaajien etuoikeutetuksi elämäntavaksi.
    Kun se oikeasti on ihmisrääkkäystä kaikkine kommervenkkeineen ja hukkaan heitettyine päivineen, jotka olisi voinut käyttää ihmismäiseen elämään.

    VastaaPoista
  6. roudasihan se eräskin halpakauppa iskemättömiä tavaroitaan vastikään kaatoplaanille ja mitä nyt tuota aiheesta käytyä keskustelua jaksoi seurata, niin päättelin, että tapana se on muuallakin, tiedä sitten, että onko kirjakaupoillakin...

    fasismista kun oli puhetta, niin varmaan tiedossa, että vaikkapa tuo Norman Mailer puhui aika usein mahdollisesta fasismin uhasta USA:ssa. silti - siis Irakista, Guantanamosta ja kaikesta muusta tohinasta huolimatta - tuntuu, että yhdellä sanalla koitetaan kuitata kovin paljon, sanomatta oikeastaan yhtään mitään. (tietenkin voi pohtia mitä se fasismi oikein on tai mitä se ei ole)

    aihetta kai se tämänkin ympärillä käytävä keskustelu sivuaa;
    http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/EU-parlamentti+haluaa+bloggaajien+taustat+selville/1135237416713

    tämä muuten löytyy Wikipediasta;

    Gore Vidal wrote in the 1970s:
    "[t]here is only one party in the United States, the Property Party...and it has two right wings: Republican and Democrat. Republicans are a bit stupider, more rigid, more doctrinaire in their laissez-faire capitalism than the Democrats, who are cuter, prettier, a bit more corrupt—until recently... and more willing than the Republicans to make small adjustments when the poor, the black, the anti-imperialists get out of hand. But, essentially, there is no difference between the two parties."


    tämä linkki - varmaan monelle tuttu - tuli tuosta Paul Austerista mieleen

    http://www.theparisreview.com/viewaudio.php/prmMID/5250

    Mailerin haastattelu sieltä kannattaa myös kuunnella, jos aikaa moiseen vain on käytössä.

    Yksin asumisessa on se etu, että järjestys on täysin oma. Se on oikeastaan ylellistä ja kun sellaiseen tottuu niin..... en luopuisi. Tässä makuuhuoneessa olevan pöydän päällä on noin sata kirjaa ja DVD-koteloa - ja muuta roinaa - sekaisin vinoissa pinoissa, joista yksi sortui jokin hetki sitten erään kissan toimesta ja samalla sieltä välistä jostakin leijaili esille maksamaton lasku.

    tästä linkistä löytyy sitä zeitgeistia;

    http://www.youtube.com/watch?v=Tss1IIq75no&feature=related

    VastaaPoista
  7. ad Jussi:

    Jostain syystä koneeni ei avaa Austerin tekstiä. Olisi kiva tietää mitä hän suunnilleen sanoo?

    VastaaPoista
  8. Netissä on muuten yksi lehti, enkä muista olenko sitä mainostanut aiemmin, nimittäin The Nation, joka on aikakauslehti ja ilmestyy milloin ilmestyy, mutta verkkoversio on täynnä blogeja.

    Mukana on mm. Core Vidal.

    Lehti käsittelee Amerikkaa, mutta myös muuta maailmaa ja se on aika ehdottomasti neocon-vastainen, mm. Entinen SDS-aktiivi Tom Hayden on mukana, samoin kanadalainen Naomi Klein. Tästä lehdestä saa Ameriikan asioista paremman kuvan kuin esim. NYT-sanomalehdestä.

    Onhan maa kyllä mielenkiintoinen ja siihen mahtuu miltei mitä vain. Parempi lukea kuin mennä lentokoneella sinne vaikka ei olisi tyhjänpanttinakaan, niin ihmettelemään itsekseen, varsinkin jos ei ole oppaita.

    VastaaPoista
  9. Sporalogia oli muuten Nils Mustelinin luomus, ei Wiion, korjaa uskostaan horjahtanut vanha virkaheitto skeptikko.

    Ehkäpä Dawkins ei viittaa tässä tieteen popularisointiin, vaan on merkkinä rintamasuunnan kääntämisestä uskontoa vastaan? Hänhän on käynyt toivottamaan taistoon itseään jumalaa vastaan.

    Mielenkiintoisia kirjaluetteloja. Listat ovat kiihdyttäneet ja huvittaneet minua siitä saakka, kun Konstan Pylkkerö lajitteli arkkunsa sisältöä. Siellähän oli muistaakseni mm. kansakoulun kartasto (minullakin on, sellainen historian kartasto).

    Mökillä minulla on ikuisuusprojektina mm. Mormonien kirja, pari Maila Talviota ja Tähtietiede-opus vuodelta 1912. Samanikäisen vision ihmiskunnan kehityksestä sain jo luettua.

    Aika mielenkiintoisia kesäluettavia ovat myös vanhat sanomalehdet.

    VastaaPoista
  10. Kun otin käteen korealaisen kirjan (Ko Un: Stundens blomma)ja käänsin takakannen näkyviin; lonksaus kuului, kun sydämen leuat hotkaisivat sen kitaansa. Saattaa olla, että mies istuu usein noin, saattaa olla, että on lopettanut joogaamisen ja mietiskelee. Mutta hänen takanaan on kirjapinoja, joiden ylälaitaa ei näy paitsi yhden!
    Kirjahylly sikiää ympärilleen pinoja, pitääkö minun tietää, mitä kirjaa luen - luen jos huvittaa, pitääkö minun tietää, ketä ihmistä eniten... tiiliskivet ei minua varasta, ei edes Ruusun nimi. Jos pöydissä olisi 10 sentin laidat, ei se olisi hyvä. Äidin hankalasti istuttavassa korituolissa kirjakasa istuu hyvin. Eivätkä kuorsaa sängyn toisen puolikkaan täyttäessään. Pois nukkuneetkin saavat nukkua pareristen lakanoidensa välissä.
    Mutta kaikki ihmiset eivät halua olla kirjallisuutta.
    Aapisen kuvittanut 57-vuotiaana äsken kuollut ystävä pyysi käymään muuttaessaan rivitalosta kerrostaloon, otettiin talteen Tartosta tuotuja kivikkokasveja niin montaa sorttia että en muista. Olsi saanut niitä täältä, jos olsi muuttanut pois kerrostalosta. Hakeekohan tytär niitä joskus.

    VastaaPoista
  11. Katsoiko joku Teemalta Agatha Christien koodi-nimisen dokkarin. Siinä analysoitiin tietotekniikkaa ja neurolingvistiikkaa hyväksi käyttäen Christien kirjoitustekniikkaa. Simppelit lauseet ja hypnoottinen kirjoitustyyli takasi dokumentin mukaan lukunautinnon.

    Lisäksi mainittiin, että lähes poikkeuksetta kirjojen tietyn paksuuden perusteella tiesi oliko murhaaja mies vai nainen.

    VastaaPoista
  12. Tapsa P:lle:

    Jep, jep, kyllä se Mustelin oli, joskin halusin vain vääntää asioita huonolla vitsillä, "Good bizzarre delusions =)", joka luonnollisesti tarkoitti Dawkinsia ja kirjaa God delusion. Mulla tuo ajatuksenjuoksu on joskus hieman outoa, kun sen tekstinä kirjoittaa.
    Ja Dawkinsin olisi tätä ajatuksenkulkua seuraten täytynyt käsittää olevan Sir Richard Hawkinsin, kuten Wiio/Mustelin-probleemassa.
    Tällaista tämä kesä teettää.

    VastaaPoista
  13. Rinnastin eilen Pedot ja Da Vinci –koodin kuten Tapsa P:kin, mikä oli tietysti typerää, kun en kummassakaan päässyt alkua pidemmälle. Olen kirjallisuudelle ahne, mutta en kaikkiruokainen.
    Törmäsin rajoihin jopa Harry Potteria työni vuoksi lukiessani. Päätin ensimmäisen osan vastaavan vähimmäisvaatimuksia. Tämän takia ihailen vaaleanruskeita salkkuja, joihin sopii niin paljon.

    Kirjan hävittäminen on samanlainen ongelma kuin räkättirastaan pesä marjapensaitten tuntumassa. Jospa joku veisi. Kauan katselin ahneesti metrin pätkää, joka hyllystäni vapautuisi, kun saisin hävitettyä sieltä tietosanakirja Focuksen ja eläinkirjasarja Zoon. Kunnes lapsenlapseni, puolitoista ja kolme, innostuivat niiden suttuisista ja valjuista eläinkuvista ja päihittävät eläintuntemuksellaan jo minut tullen mennen.

    Toisaalta musta tallirenki eräässä rakastamassani kirjassa opettaa, että kirjoista ei ole mihinkään, ellei ole ihmistä likellä. Tai ehkä kirjat ovat kuitenkin Jari Lehtisen pohdinnan mukaisesti eläviä luontokappaleita, ainakin lukukokemukset liittävät niihin lukijan verenkäyntiä.

    VastaaPoista
  14. Oli kantanut kirjojani takkaan tuhkan sekaan varsinkin niitä, jotka antaja oli signeerannut,jos olisi piilosta löytänyt olisi varmaan polttanut. Sinulla on kaksi lasta ja mies, miksi kirjoitat!

    Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä esiteltiin minulle äsken ja rupesi kaduttamaan se mitä sanoin tiiliskivistä. Haluan sen lukea.

    - Onko nyt unen hyvä tulla.
    - Kyllä minun on.

    VastaaPoista
  15. Da Vinci-ahdistuksesi liittyy massiiviseen kulttuurin murrokseen.

    Kuluttajan hybrikseen ja narsistis-anomaliseen samaistumistransferenssiin.

    Minkä takia kuluttaja kokee yksioikoisen kulttuurinautinnon, ennalta-arvattavan kulttuuriannoksen, helpottavana ja turvallisena?

    Arjen viihdepakoon pyrkivillä ihmisillä on nyt jenkkibrandikulttuurin myötä hysteerinen tarve "ymmärtää" ja lokeroida kaikki ja suorastaan peläten torjua monimutkaisuutta ja monitulkintaisuutta. Idolina Tekijä ei saa olla ylimielinen vaan kyvyiltään helposti käsiteltävä. Tekijä nöyrästi kuluttajan tasolla.

    Kirjoittajaan, Tekijään samaistuminen on monelle ihmiselle kirjankin nauttimisen ennakkoehto. Suurin osa fanikulttuurista Tekijää kohtaan perustuu samaistumistransferenssiin :

    "Minäkin voisin osata tehdä tuon. Jos minä koen, että tuotoksesi on helposti minun ymmärrykseni ja toivekykyjeni tasolla, voin hyväksyä sinut esikuvakseni."

    Helpon kulttuurin ekspansio perustuu nimenomaan tähän helposti sulatettavan idolin identiteetin imemiseen ja imitoimiseen mielikuvana.

    "Jos minä oikein ihailen Tekijää niin ilmaisen oman haluni osallistua Tekijän samankaltaisuuteen".

    Anomalinen samaistuminen Tekijään tai päähenkilöön koetaan suorassa suhteessa omien kyky-mahdollisuuksien tunnustamiseen /fantasiointiin itselleen ja muille.

    "Minäkin voisin kirjoittaa näin suurista asioista näin helposti ja kömpelöllä kielellä. Hienoa että Tekijä ei luule olevansa minua parempi".

    Lääkärisarjat ovat kirkkain osa tätä median luomaa omnipotenttia kyvykkyystransferenssia: "Minäkin haluan ihmisille hyvää, olla pelastaja ja kokea jännittäviä asioita työpaikalla."

    VastaaPoista
  16. Ad hg

    kokeiles mennä ensin The Paris Reviewin kotisivulle

    http://www.theparisreview.com

    ja sieltä linkkiin Audio ja sieltä sitten Paul Auster, pitäisi toimia.
    mutta jos ei, niin...... johan on ihme

    siinä Auster piirtää hienoa ajankuvaa ja kertoo miehestä nimeltä Harold L. Humes; http://en.wikipedia.org/wiki/Harold_L._Humes

    täällä kuva kyseisestä herrasta;
    http://www.dochumes.com/Doc-Umentary_hippie2.jpeg/Doc-Umentary_hippie2-full;init:.jpeg

    Hand To Mouth on lukemisen arvoinen opus.

    Tästä linkistä löytyy myös Paul Auster haastattelu; alkaa siinä 5 minsan kohdalla.

    http://search.barnesandnoble.com/Hand-to-Mouth/Paul-Auster/e/9780805054897

    tai - etsimällä täältä; http://www.barnesandnoble.com/index.asp

    VastaaPoista
  17. Pelastakaa edes jotain -järjestö.
    Olisi hyvä perustaa. Jotain jota pelastaa.

    VastaaPoista
  18. Se on häkellyttävää, että Indiana Jones -elokuvien tekijät näyttävät uusimman elokuvansa yhteydessä tyyten unohtaneen reseptinsä, jolla menestyksekkäät aiemmat osat (I ja III) on tehty.

    Luullakseni kysymys on dynamiikasta. Kyvystä annostella luontevasti niin toimintaa kuin ihmissuhteiden kuvausta. Harvat asian osaavat, eivätkä viimeisimmän perusteella enää edes herrat Spielberg ja Lucas.

    VastaaPoista
  19. ad minäkin voisin... ...hienoa että ei luule olevansa minua parempi...

    Nyt en ymmärrä lainkaan. Mitä siitä, jos luulee olevansa parempi. Ekana maaliin ehtivä satasen spurttaaja luulee olevansa parempi, eikä se katsojaa latista. Ilo on katsoa ponnistusta ja tulosta. Kiehtovaa on lukea maagisen loogista kertomusta maailmasta, jonka tarina esittää erilaisena kuin sen on otse siihen saakka nähnyt. Voi kun tulisi enemmän niitä parempia. Ei ole keneltäkään pois.

    VastaaPoista
  20. Hand to mouth näytti hyvin kiinnostavalta. Pitää lainata jos saa tilaisuuden. Mitä tuo kansikuva oikein on? En saa auki, saan kylläkin linkin mutta se ei liiku (tuo ääni).
    Joku kissanainen on vienyt äänen...

    Mutta mies on minun tyyppiäni, valkoinen parta jne. Kertoo hyvästä miehestä mielestäni. Mitä nämä tuntosarvet ovatkaan oikeastaan, en tiedä. Freud tiesi ehkä.

    No, sillan kupeessa on hyvä odottaa. Jospa olisi elämä erilainen sitten?

    VastaaPoista
  21. Niistä ylimääräisistä kirjoista tuli mieleen, että
    perustakaa kirjahylly, jos asutte kerrostalossa, jonka asukkaat saattaisivat sellaiseen innostua - johonkin rappuun siis - mikä estää, jos paloturvallisuus vain sen sallii.

    joskus kun asustelin Pariisissa jonkun aikaa törmäsin sellaiseen.

    http://www.youtube.com/watch?v=4g18SNcFFKw

    http://www.youtube.com/watch?v=Xz84cYTDaro

    VastaaPoista
  22. Me and my man. Tulee stadia hetkeksi ikävä. Onneksi pääsee takaisin rikkomaan satasia ja räyhäämään...räyh räyh räyh...voff voff (minulla on muuten lahja tapio p:lle: pussillinen lehmänalkioita joita voi kasvattaa puutarhassa: laitan ne postiin heti kun tiedän osoitteen: tulee uusia pikkulehmiä säikäyttämään turvallisen arjen).

    :)

    Otatko jussi valituksia vastaan myös sitten myöhemmin?

    VastaaPoista
  23. Nyt se on täällä

    open source religion, yoism

    Richard Dawkingsia väitetään siellä teekuppiateistiksi. Asiasta viidenteen. Viritteillä on myös open source sähköautoja. This open source thing can eventually kill us all - vai olisiko se tie pikkutietojen oikeaan yhdistelyyn ja lajin säilymiseen? Linux aloitti jotain tosin jykevää.

    yo! wsup?

    VastaaPoista
  24. Hienoa HooGee, Pelastakaa edes jotain -yhdistykseen haluan ehdottomasti liittyä.

    "... kirjoista ei ole mihinkään, ellei ole ihmistä likellä...", helkkari Muori M, miten upeasti sanottu! Tätä tulen lainaamaan öisissä symposiumeissa.

    VastaaPoista
  25. Jätin torstain postauksen ("Pedot") kommentteineen huolellisesti lukematta, koska tartuin Kemppisen aiempaan syöttiin ja aion lukaista Pedot ("kokonaan" kuten Kemppinen kiirehti lisäämään omasta suorituksestaan ensimmäisen kerran raportoidessaan) nyt alkaneella lomalla. Olin yllättynyt miten ulkopuoliseksi tunsin itseni perjantai blogin ("Kirjojen piilottamisesta") ja sen kommenttien edessä, tuntui vahvasti, että juttu rakentui tai ainakin nojasi eiliseen - jota en siis tunne. Kun nyt ajattelen, tätä samaa on blogissa ollut jo kauemminkin; mikä kertoo paitsi Kemppisen orgaanisesta etenemisestä, kenties myös kommenttikeskusteluiden pintapuolista näkymää keskeisemmästä vaikutuksesta kirjoituksiin.

    Joka tapauksessa, kirjojen piilottaminen on yleistä, tärkeintä vain olisi malttaa piilottaa ne vasta lukemisen jälkeen. Väitän, että Suomessa lukumääräisesti suurin osa kotien kirjahyllyistä notkuu television/baarikaapin/stereoiden eikä suinkaan kirjojen painosta, niitä kun joko ei ole, tai dekkarit , ilkkaremekset ja muu karjallisuus (aiempaan viitatakseni) on piilotettu rapukon alle verhon taa. Ne ovat ne muutamat raamatut, virsikirjat, sanakirjat ja tietokirjat jotka insinööriperheistä ja muista vastaavista useimmiten vain näkyy. Sivistyneistö sitten ehkä erikseen.

    Olen usein vaivannut teitä pohdinnoillani ostokirjojen säilytystilan vaihtoehtoiskustannuksista pieninumeroisten postinumeroalueiden lapsiperheissä. Kirjapinot ovat mielestäni sillä tavalla osa samaa ilmiötä, että vaikka kirjoja siis ostaisi paljon kotiinsa (lopetin 2 vuotta sitten kehitettyäni sujuvan www.helmet.fi-tekniikan), niiden lukeminen ja eläminen vie totaalisesti sen ajan, joka siisteystavoite vaatisi käyttämään kirjojen järjestämiseen. Lukijan kirjat järjestyvät, ei niitä järjestetä. Tällä logiikalla ei sitten olekaan enää liioittelua väittää kirjojen piiloutuvan itsestään.

    Da Vinci -koodista sen verran, että sen suurin synti oli luoda kuvitteellinen tiedonvalon efekti - suurin osa populasta ei tiennyt etukäteen mitään niistä sirpaleista oikeaa tietoa, jota kirjaan oli viljelty, ja se on aiheuttanut entistä hurjemman sekaannuksen siinä enemmistössä, jonka historiakäsityksessä Jeesus Nasaretilainen eli dinosaurusten aikaan, mutta Julius Caesarin Gallian sotaa kummastellaan siksi, etteikö Napoleon Bonaparte muka olisi pannut kovemmin kampoihin.

    VastaaPoista
  26. Älkää pitäkö krijoja parivuoteessa! Ottakaa varoituksena Fritz Leiberin "Our Lady of Darkness" -kirjan miehen kohtalo, kun hän kasasi kirjoistaan sänkyynsä "oppineen rakastajattaren".

    VastaaPoista
  27. Harvat asian osaavat, eivätkä viimeisimmän perusteella enää edes herrat Spielberg ja Lucas.

    Lucas luuli tekevänsä tehostescifispektaakkeleita vaikka todellisuudessa Tähtien sodat (IV-VI) olivat lähempänä Seinfeldia loistava tarinan kera.
    Tekivät sitten uudet elokuvat nopeasti vanhentuvilla tietokone-efekteillä ja siitä sitten päihdyttiin. Jäi lavasteet ja pienoismallien patina; tuli eläytymis- ja uskottavuusongelmat.
    Ei Nemoa voi ottaa tosissaan.

    VastaaPoista