19. toukokuuta 2008

Jokela

Tämä on erikoinen tapaus. Minulla on ollut hallussani koko vuoden alla oleva yhteenveto, jonka ovat laatineet eräät Jokelan koulun oppilaat. Tiedän nimet, mutta en julkaise niitä.

Nyt minua on pyydetty julkaisemaan alla oleva, joka luultavasti on tulossa julki mediassa.

Tarkoituksena on taittaa kärki sensaatiokirjoittelulta, ja sen takia olen saanut pyynnön julkaista sen blogissani.

Teksti on kokonaisuudessaan tässä sellaisena kuin olen saanut sen. Minulla ei ole ollut mahdollisuuksia tarkistaa tekstissä kerrottavaa. Jos epäilisin tietoja virheellisiksi tai väritetyiksi, en julkaisi niitä.

Yhteenveto tiedotusvälineiden toiminnasta Jokelassa

Tähän asiakirjaan on kerätty joitakin esimerkkitapauksia tiedotusvälineiden toiminnasta. Nämä tapaukset eivät ole ainoita laatuaan vaan pikemminkin poimintoja, joiden avulla on luotavissa jonkinlaista yleiskuvaa tilanteesta ja jokelalaisten tuntemuksista.

Kriisikeskus

Heti keskiviikkoiltapäivästä alkaen toimittajat kerääntyivät kriisikeskuksen eteen ja yrittivät saada lausuntoja sinne saapuvilta ja sieltä poistuvilta ihmisiltä. Osa toimittajista käyttäytyi asiallisesti, mutta monessa tapauksessa haastatteluja jahdattiin jankkaamalla ja ihmisiä kuvattiin kielloista huolimatta.

Suuri osa paikalla olleista oli alaikäisiä nuoria, jotka olivat tapahtumien jäljiltä edelleen sokissa. Aivan kriisikeskuksen oven eteen linnoittautuneet toimittajat eivät noudattaneet Tuusulan kunnan sivistystoimenjohtajan eivätkä kriisityöntekijöiden useita poistumiskehotuksia, vaan vasta torstai-aamuna paikalle soitettu poliisipartio sai heidät siirtymään kirkon tontin ulkopuolelle. Kirkon parkkipaikalla toimittajat jatkoivat ihmisten kyttäämistä ja lausuntojen penäämistä vielä tämän jälkeenkin.

Toimittajat myös yrittivät ottaa kuvia ikkunoiden läpi sisältä kirkkosalista, tässä myös onnistuen. Myös itse kirkkosalissa oli kuvattu keskiviikkona ja ihmisiä yritettiin haastatella kriisikeskuksen sisällä kriisityöntekijäksi tekeytyneenä.

Esimerkkitapauksia:

- ****** ******, matematiikan opettaja Jokelan Lukiolla, oli keskiviikkona (7.11.) kertonut kriisikeskuksella koulun tapahtumista henkilölle, joka oli esiintynyt kriisikeskuksen työntekijänä. ”Haastattelun” tehnyt henkilö oli hieman myöhemmin mennyt antamaan tietoja suoraan lähetykseen.

Haastattelut

Monissa tapauksissa toimittajien haastattelemat henkilöt ovat olleet haastatteluhetkellä niin tolaltaan, etteivät he ole jälkeenpäin muistaneet, mitä lausuntoja ovat antaneet. Nämä haastattelut ovat tapahtuneet pääasiassa keskiviikkona poliisin piiritystilanteen ollessa vielä käynnissä koululla. Vaikka suuri osa haastatelluista oppilaista on ollut alaikäisiä, vanhempiin ei ole otettu yhteyttä julkaisuluvan hankkimiseksi.

Toimittajat ovat myös käyttäneet sivusta kuulemaansa aineistoa juttumateriaaliksi, asianomaisille esittäytymättä, aineiston käyttöön lupaa kysymättä.

Esimerkkitapauksia:

- ***** *******, 18; oli torstaina keskustelemassa nuorisotyöntekijän kanssa Jokela-talolla. Helsingin Sanomien toimittaja oli kuuntelemassa, ja seuraavana päivänä keskustelu julkaistiin lehdessä. (HS pe 9.11. sivu A7). Toimittajan mukaan kaikki tiesivät hänen olevan toimittaja, ja että puheet päätyvät lehteen. Nuori kiistää tienneensä toimittajan läsnäolosta ja keskustelun päätymisestä lehteen. Myöskään keskustelun toinen osapuoli, nuoriso-ohjaaja, ei tiennyt toimittajan käyttävän kuulemaansa lehtijutun materiaalina.

- ***** ******, 14 MTV3:n kuvaaja oli kuvannut keskiviikkona tai torstaina (ei kyennyt muistamaan tarkkaa päivää) tämän viedessä kavereidensa kanssa kynttilöitä lammen rannalle. Kuvaajaa oli kielletty kuvaamasta heitä, tästä huolimatta pätkä on näytetty ainakin Internetissä ja 45 minuuttia -ohjelmassa.

- ******* *******, 16; Turun sanomista soitettu keskiviikko-iltapäivänä piiritystilanteen ollessa vielä käynnissä. Oli mukana tilanteessa, jossa MTV3:n kuvaaja oli kerännyt materiaalia kielloista huolimatta.

- **** *******, 17, YLEn Ajankohtaisessa kakkosessa esitettiin 13.11. haastattelu, joka oli tehty keskiviikkona 7.11., vanhempien lupaa ei oltu tiedusteltu, itse kuuli vasta jälkikäteen olleensa TV:ssä.

- ***** *****, 17, kuvattu Vartti-lehteen kielloista huolimatta, kuva julkaistu lauantaina 10.11. Alaikäinen, vanhempien lupaa haastatteluun ei ole kysytty.

- ***** *****, 19, haastattelun tietoja käännetty täysin päinvastaisiksi, julkaistu Iltalehdessä 10.-11.11

- **** *****, 16, haastattelu Ilta-Sanomissa 10.-11.11., lausunto täysin päinvastainen kuin julkaistu.

- **** *****, 18. Joku oli keskiviikkona 7.11. esittäytynyt papiksi ja yrittänyt hankkia tietoa Auvisten kotiosoitteesta. Henkilöllä ei ollut kaulassaan papin lipereitä. Hakiessaan tavaroita koululta kaverinsa kanssa lauantaina oli kieltänyt toimittajia kuvaamasta, siitä huolimatta oli kuvattu. Eräs osittainen kuva löytyi esimerkiksi Helsingin Sanomien kotisivuilta.

Nuoriin kohdistuneet kyselyt

Nuoriin on yritetty ottaa yhteyttä ainakin puhelimitse ja sähköpostilla pyrkimyksenä saada selville menehtyneiden nimiä, sekä tarkempaa tietoa heistä. Yhteydenotot ovat alkaneet heti keskiviikkona (7.11.) iltapäivällä. Joillekin nuorista on soitettu jo siinä vaiheessa kun he ovat olleet vielä sisällä koulussa piiritystilanteen jatkuessa. Tiedustelut ovat kohdistuneet pääasiassa alaikäisiin, eikä heidän vanhempiaan ole informoitu asiasta.

Koululaisten vanhemmille on soiteltu, ja tiedusteltu onko juuri heidän lapsensa kuollut. Ainakin yksi miespuolinen henkilö on esiintynyt pappina, ja yrittänyt hankkia ampujan kotiosoitetta torstaina 8.11.2007.

Esimerkkitapauksia:

- ***** *****, 19, koulun entinen oppilas, sai soiton Ilta-Sanomista keskiviikkona 7.11. iltapäivällä noin klo 15-16 välillä. Soittaja oletti ***** olevan töissä koululla, häneltä yritettiin saada tietoja rehtorin elämästä ja siitä, minkälainen hän on työtoverina ja ihmisenä. Tiedusteltiin myös, millainen maine tällä on oppilaiden keskuudessa. Tässä vaiheessa rehtorin tilasta ei ollut olemassa virallista tietoa.

- **** ******, 21, koulun entinen oppilas, puhelu MTV3:n toimittajalta keskiviikkona 7.11. noin 14:40, kysely koski kuulumista oppilaskunnan hallitukseen. Puhelinnumero oli hankittu Joke-LAN -tapahtuman internet-osoitteen rekisteröintitiedoista.

(Tapahtuma oli tarkoitus järjestää marras-joulukuun vaihteessa kouluk.)

Toimittajalle vastattiin, että ******* ei kuulu hallitukseen, mutta on ollut yhteistyössä hallituksen kanssa, ja että oli koululla ampumavälikohtauksen aikana. Toimittaja kysyi omakohtaista ”tarinaa” siitä mitä koululla on tapahtunut, hänelle kerrottiin joitakin tietoja, tämän jälkeen yritti inttämällä saada lausuntoa nauhalle, kun ei suostunut hiljentymään puhelu katkaistiin.

- ***** *****, 14, sai sunnuntaina 11.11. sähköpostia Ilta-Sanomien toimittajalta (liitteenä). Häneltä kyseltiin tietoja yhdestä menehtyneistä, joka oli haastatellun kaveri. Lisäksi hänelle oli soitettu jommasta kummasta iltapäivälehdistä keskiviikkona koululle piiritystilanteen ollessa vielä käynnissä.

- ****** *****, 14, Helsingin Sanomien toimittaja soitti keskiviikkona piiritystilanteen aikana, myöhemmin lähetti vielä tekstiviestin, jossa yritti saada tietoja tapahtuneesta

Uhrien läheisten ahdisteleminen

Ainakin yhden menehtyneen lapselle on soiteltu heti tapahtumaa seuranneena päivänä (torstai) ja pyydetty tietoja menehtyneestä. Lapsi oli vasta saanut tietää menettäneensä läheisen.

Poikansa menettänyt isä on joutunut heittämään ulos toimittajan, joka on väkisin pyrkinyt sisälle asuntoon. Uhrien ystävien koteihin toimittajat ovat yrittäneet päästä väkisin tekemään juttua.

Tuusulan kunnan terveydenhoitajille on soiteltu, ja heiltä on yritetty penätä tietoja koululla kuolleesta terveydenhoitajasta. Kun työnumeroista ei ole annettu lausuntoja, on alettu soittamaan koteihin. Samoin koulun kuraattoriin on otettu yhteyttä ja pyydetty tietoja menehtyneistä. Hänen kieltäydytyttyään on väitetty, että kuraattorin ammatti vaatii tältä tietojen luovuttamista.

- Terveydenhoitajan perhe, 7 päivää -lehden toimittaja oli soittanut torstaina 8.11. aamupäivällä terveydenhoitajan alaikäisen lapsen matkapuhelimeen ja yrittänyt saada tätä kertomaan äidistään. Lapsi oli vasta muutamia tunteja aiemmin kuullut äitinsä kuolemasta.

- Koululla menehtyneen pojan perhe. 7 päivää -lehden toimittaja oli yrittänyt keskiviikko-iltana päästä sisään asuntoon, oli tuonut kukkapuskan mukanaan ja ”tuonut surunvalittelut”, vyöllä oli näkynyt käynnissä oleva nauhuri. Perheen isä oli heittänyt ulos.

(Kuva Wikipediasta)

48 kommenttia:

  1. On juttua kerrakseen.

    Nyt tämä Rovaniemen tapaus.
    Voisin lyödä vetoa maanantain lööpeistä. Kuinka montaa sukulaista on jo haastateltu tai vakoiltu. Mitä kuvia kuvattu. Tapahtunutta verrataan varmasti Jokelaan. Ja toitotetaan että nettipelit pitää kieltää ja aseidenvalvontaa kiristää.
    Sama laulu. Facebook, Irkit ja muut on toimituksellisesti jo media käynyt tutkimassa. Mitä kivaa löytyy. Joo, varmaankin mustasukkaisuutta.

    Oliko Jokelassa jokin joukkohyseria tuolloin menossa. 50 toimittajaa yhdessä laumassa, kuin jääkiekko-ottelussa. Hirmuinen palo, ammatillinen hurmos ja innostus jokaisella päällä. Minä ensin, minä ensin, oma julkaisu ensin.

    Ihmettelen ettei koskaan ole tutkittu journalismi-hysteriaa toimittajien keskuudessa. Muistaakseni olen lukenut vain koululaisten ja omaisten hysteriasta tuolloin.

    Jos Jokelassa olisi ollut paikalla vain kolme toimittajaa, olisi tilanne hoidettu ehkäpä sydämensivistyneesti. Mutta 50 median edustajaa yhdessä laumassa. Hohhoijaa.

    Ilmankos Suomen Armeijalle ollaan nyt hankkimassa uusia ja tehokkaita mellakantorjuntavälineitä ja kriisilakia tiukennetaan. MIKSI? Mitä valtio pelkää?

    Ja mikä on syy näihin kaikkiin "terroritekoihin". Syyt ovat ikiaikaiset, eli raivo, viha, mustasukkaisuus, rakkaus, raha...
    Moderni tekniikka vain antaa uudet toteutustavat.

    VastaaPoista
  2. Mahtava kohta Slovenian toimittajaetiikasta:

    "Intrusion into individual’s privacy is only permissible if there is an overriding public interest."

    VastaaPoista
  3. Uskomatonta. Näinkö toimivat "laatulehdet" ja julkisen palvelun Yle?

    VastaaPoista
  4. Itse tilanteessa kaikki yhtä sokissa - ei mikään asema tai tehtävä kokemusta muuksi muuta.
    Samalla kun toivoo, ettei vastaavan lisäsurun aiheuttaminen koskaan toistu, koen Jokelan tragedian
    koskettaneen meitä kaikkia.
    Ovatko toimittajat laatineet henkilökohtaiset anteeksipyynnöt itsetykönään ja ketään häiritsemättä.

    "Jättäkää multaan vaikka kuinkakin pienet rakoset, että näkevät päivän valon ja kuulevat
    tuulen huminan puissa, heidän kulkeissaan toisilla polkusilla." Matjoi Plattonen.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että kirje tuli esille täällä. Arvovalta-backup on hyvä lisä, vaikka kirjeen asiasisällönkin pitäisi riittää yhteen jos toiseen tukkapöllyyn toimittajien suuntaan.

    VastaaPoista
  6. Jo kauan on tuntunut, että ihmismäinen ja hienotunteinen käytös on pahasti unohtunut, ikävä kyllä medialtakin.

    Vaikka kuinka tökeröitä juttu puolustetaan, että ihmisillä on oikeus tietää. Ei ole läheskään aina, mutta tämän kirjeen sisältö meidän kaikkien on todella hyvä tuntea.

    VastaaPoista
  7. Tieto on arvokasta, eikös juu?

    VastaaPoista
  8. Shakaalilauma repii saaliinsa armotta. Luottakaamme siis itsesääntelyyn on kuitenkin journalistien mantra. Olenpa sattunut kuulemaan, kuinka eräs päätoimittaja nimitti koko itsesääntelyn tyhjänpäiväiseksi. Hän oli valmis uskomaan vain tuomioistuimen ohjausta. Shakaalilaumalle on turha selostaa Kantin kultaista sääntöä.

    VastaaPoista
  9. Suuri yleisö on moolokin kita, jonka pohjatonta nälkää toimittajaparat yrittävät lehtimogulien orjina tyydyttää.

    Ellei sensaatiojournalismi menisi kaupaksi, ei sitä tehtäisikään. Yksinkertaista.

    Ihan niin kuin seksinostossa myös ostaja pitäisi syyllistää ja tuomita, samoin sensaatiomarkkinoilla jokaisen lukijan - hyväksikäyttäjän siis - pitäisi ainakin tuntea syyllisyyttä.

    Mutta on niin mukava syyttää aina niitä muita.

    VastaaPoista
  10. Media lietsoo tällaisissa tapauksissa ihmisiin ylireagointia ja tunteellista hössäämistä, koska jos ei kauhistella, sure ja ole terapian tarpeessa, on paha ihminen.

    Väkivalta vähenee, mutta ihmiset vaativat yhä enemmän vartiointia ja kontrollia.

    Asuntomurtojen määrä on ollut laskussa vuosikymmenet, mutta ihmiset asentavat kodin valvontalaitteita kiihtyvällä vauhdilla.

    Oikeastaan ainut rikollisuuden muoto, joka oikeasti on kasvanut, on myymälävarkaudet, ja se johtuu ennen muuta itsepalvelun yleistymisestä.

    Samalla tämä kaikki liittyy ilmiöön, jonka olen nimennyt
    alteraatiostressiksi,
    kun ihmisten ote omaan maailmaan ja sen muutosvauhtiin ohentuu, ihminen ahdistuu ja tuntee olonsa turvattomaksi. Tätä turvattomuudentunnetta media sitten vielä lietsoo härskillä omanvoiton pyynnillään.

    Journalismi on henkitoreissaan, ja alteraatiostressin ahdistamat toimittajat etsivät sitä syytä mieluummin Blogistanin terroristeista, kuin mediatalojen koventuneista asenteista ja sen kaltaisista tulostavoitteista, jotka muistuttavat kiskontaa, jos joku sellaisen termin vielä muistaa.

    Ja Ylekin on, jostakin käsittämättömästä syystä, mukana susien laumassa, repimässä omaa osaansa katsojaluvuista, välittämättä journalistisesta laadusta, uskottavuudesta tai julkisesta palvelutehtävästään.

    Oikeasti, uskon, että lisääntyvä turvattomuuden tunne, on merkittävä uhka, täysin verrattavissa ilmastonmuutokseen, sille mitä me kutsumme länsimaiseksi sivistykseksi, sillä uhan alla sivistys karisee.

    Koska tästä tuli aika pitkä, laitoin loput omalle blogilleni.

    VastaaPoista
  11. Mikä lienee se komentoketju ja minne ulottuu noissa tiedotusvälineissä, joka noita toimittelija-porukoita juoksuttaa? Kuten esim. Jokelassa.

    VastaaPoista
  12. Hupaisaa miten "anarkistit" saadaan vaivatta kuriin parinsadan mellakkapoliisin voimalla, mutta haaskalintuja ei mitenkään voida "kerätä säilöön" tarkemmin tutkittavaksi.

    Poliisin arvomaailma tulee kiusallisen selvästi näkyviin kun joihinkin asioihin riittää poliisivoimia koko Etelä-Suomesta ja toisiin ei saada edes paria partiota pitämään järjestystä, syyllisten kiinniottamisesta puhumattakaan.

    VastaaPoista
  13. Tähän sopisi se aikanaan levinnyt kuva kukkavaasista, joka oli kaatunut ammuskelussa ja vieressä sitaatti jostain otsikosta: "Media vältti ylilyönnit Jokela-uutisoinnissa"...

    VastaaPoista
  14. Kiitos. Radio-ohjelmaan "Kemppinen" alkuvuodesta tullee vastineen jäljitä arvelin iltapäivälehtien, tajunnan purukumien, olleen ainoina asialla. Tämä on järkyttävää. Kaikki vain hälyjuttujen saamiseksi, udellaan ihmisten maineesta sen viemiseksi ja työnnetään kameran linssillä sureva preparaatiksi skuuppiin. Ei mitään intressiä humaanisuudesta.

    Pikainen katsaus netissä (19.5. klo 14 tienoilla) osoitti, että muutamaa aikaisin valveutunutta bloggaajaa lukuunottamatta tämä ei ole saanut huomiota. Varmaan toimittaja-armeija on kuitenkin liikkeellä taustoja tutkimassa. Toivottavasti se tarkoittaa vastuutoimittajien olevan puuhassa Jokela-juttujen lähteiden kriittisessä analyysissä, jotta nähtäisiin pitävätkö Kemppisen julkaisema paikkaansa. Pelkään pitävän.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi sanoi:

    "Intrusion into individual’s privacy is only permissible if there is an overriding public interest."

    Tuo "public interest" tarkoittaa tuossa 'yleistä etua' (vrt. ministerien toilaukset), ei 'yleisön mielenkiintoa' (vrt. rikoksen tirkistely).

    Se, missä vaiheessa ja kuinka pitkälle ihmisen yksityisyyttä voidaan rikkoa yleisen edun takia, on tietysti myös keskustelun arvoinen aihe.

    VastaaPoista
  16. http://www.journalisti.fi/tuotteet.html?id=96/444

    VastaaPoista
  17. Joo, kun nyt puidaan, niin puidaan. Tässä eräs uutisointi. Kirjoitettu 10.11.2007

    "Jokela - median häpeä
    Median hurskastelu ja rahanahneus Jokelan tapahtumassa kyllästyttää kansalaisia. Jokelan tilanne saattoi olla käännekohta mediapornolle, jolle kansalaiset sanoivat - Kiitti. Nyt riitti!
    Ehkä ensimmäistä kertaa, murhenäytelmä ei noussutkaan puheenaiheeksi työpaikoilla, kahvilassa, tai edes parturissa. Kansalaiset ovat yksinkertaisesti kyllästyneet median jatkuvaan sensationalismiin.

    Näimmekö lööppejä tai nettijulkaisuja, joissa ilmoitettaisiin lehden tai julkaisun jäävän tänään ilmestymättä, tai käsittelevän aihetta hillitysti, sillä ”emme halua tehdä rahaa toisten syvällä surulla ja ahdingolla, vaan kunnioitamme vainajien muistoa tällä hiljentymisen muodolla, joka on meille mahdollinen?”
    Emme nähneet. Esille nousivat teennäinen osanotto, teennäiset haastattelut, joissa lähes jokainen halukas mediapelle sai vapaasti ilmaista omahyväisen kuvitelmansa tapahtuneesta, seurauksista ja syistä.
    Median käytös paikanpäällä oli lähinnä hirvittävää. Koululaisia piiritettiin. Heiltä tivattiin mielipiteitä ja vastauksia. Heitä valokuvattiin surun ja ahdingon keskellä. Röyhkeyden huippuna yritettiin udella turmassa menehtyneiden henkilötietoja, jotta toimittajat pääsisivät kiusamaan (haastattelemaan) heidän omaisiaan.
    Kansalaisille, ainakin lapsille, olisi oltava lainsuoja toimittajia vastaan. Alaikäisten, järkyttyneiden lasten haastatteleminen, valokuvaaminen ja painostaminen on lailla kiellettävä, tai ainakin saatava asiaan selvä ohjeistus mm. journalistin sääntöihin. Hämmästyttävää, jos poliisien on suojeltava omaisia ja lapsia medialta.
    Arvoisa toimittaja, tai muu kommentaattori. Teitä oli satoja. Paljonko saitte palkkiota kirjoittamistanne jutuista, tai mielipiteeseen perustuvasta kommentistanne mediassa?

    Onneksi poliisi ei ole julkistanut uhrien nimiä. Jokin rauha omaisille on suotava mediamyllerryksen keskellä. Tuskin rauha kauaa kestää. Media ei anna ahneudelleen periksi.

    Kuinka moni lukija pystyy samaistumaan tilanteeseen, jossa omainen ei saa rauhassa surra läheistensä ja sukulaistensa parissa, vaan joutuu pelkäämään kriisiryhmän yhteydenottoja puhelinsoitoin, toimittajien jatkuvaa terroria, eikä edes kirkkoon uskalleta mennä?
    Surijoiden oli vaikea astua kirkkoon. Siellä oli valokuvaaja odottamassa. Herran ehtoollinen nautittiin valokuvaajan kera media-alttarilla.

    Traumoja synnyttivät kriisiryhmät. Siis ne – otamme osaa – kriisiryhmät, jotka eivät kunnioita omaisten surua. Tapahtumapäivän lehtikommentit: ”Saaren mukaan kriisityöntekijät ottavat aktiivisesti yhteyttä uhrien omaisiin" ja että Punainen Risti on luvannut hoitaa Jokelan lukion ja yläasteen kriisityön. Kysyä sopii, millä tavoin tällainen akti on luvattu, kuka luvan on antanut ja kuinka lupa pyydetään? Omaisten oikeutta omaan suruunsa loukataan tässä erittäin härskillä tavalla. Aktiivinen omaisten etsintä ei ole tarpeen, vaan luo pelkoa etsintätavoista.

    Me kaikki kansalaiset emme välttämättä olleet liian järkyttyneitä, emmekä surreet. Empatiaa kuitenkin syvästi löytyy ja olemme murheissamme. Meitä käskytettiin ylhäältä päin ottamaan osaa, ja median toimesta määrättiin suremaan. Kaikki eivät totelleet. Me suomalaiset emme ole osanottajia pakosta, emmekä ota osaa käskystä. Itse tykönämme osaamme ajatuksemme ja murheemme esittää.
    Laaja ja varsinkin sensaatiomainen mediajulkisuus on usein loistava kimmoke pahoille teoille. Teot jäävät elämään tekijän kuollessa ja tämän teon tekijä varmasti tietää. Hyvin usein kriisipalvelua tarvitsevat eniten ne, jotka ovat samaistuneet liikaa median uutisiin ja sen maalaamiin kauhukuviin. Toisaalta, netinkäyttö ei aina ole syy johonkin tekoon, yleensä se on seuraus jostakin."

    VastaaPoista
  18. Muutama vuosi sitten koulussa oli muotia kuvata kännykkäkameralla sitä, joka itki. Jos ei muuten itkenyt, ensin vähän kiusattiin. Porukalla sitten kokoonnuttiin nauramaan, kun itkijä näytti niin tyhmältä.

    "Ellei sensaatiojournalismi menisi kaupaksi, ei sitä tehtäisikään. Yksinkertaista", sanoi Tapsa.

    Pimeää on, pimeää.

    VastaaPoista
  19. Alisteiset komentosuhteet: Media koostuu yksittäisistä "toimittajista". Yksittäinen "toimittaja" on alisteinen "päätoimittajalle". Ongelma: kuinka saada media kuriin. Yksinkertaisesti aletaan keräämän netissä jutuista, jotka huuhata faktoiltaan, ranking listaa. Samalla tietysti tulee "toimittajien" ranking. Ja se "päätoimittaja" jolla toimittajaetiikaltaan roskaväkeä "toimittajinaan", nostetaan viikottain pitkän seipään nenään. Samoin ns "toimittajat" jotka eivät erota faktoja eikä hallitse etiikkaa.
    Huom! hipsut edellä tulevat siitä että ao henkilöt ovat mukamas toimittajia/päätoimittajia. Saapi vapaasti käyttää ideaa. Saitti vaan nettiin ja takaan suosion ja sen myötä mukavat mainostulot jopa lähitulevaisuudessa. Usko perustuu siihen että löytyy muitakin näihin ns mukamas toimittajiin kyllästyneitä kansalaisia.

    VastaaPoista
  20. TapsaP:lle

    Ellei sensaatiojournalismi menisi kaupaksi, ei sitä tehtäisikään. Yksinkertaista.

    Ajattelen toisin. On pystyttävä erottamaan kaksi aivan eri asiaa.
    Jokela-tapaus olisi myynyt yhtä paljon kuin jos lehtikirjoitukset olisivat olleet asiallisia ja sivistyneitä.

    Eri asia sitten kun uutisoidaan kolmipäisestä lapsesta, tai steppaavasta hamsterista, tai kanervalla kasvavasta kikkelistä. Näitä luetaan sensaationälkään.

    VastaaPoista
  21. Media, Suomen suurin kiusaaja.

    VastaaPoista
  22. Media, Suomen suurin (koulu) kiusaaja.

    VastaaPoista
  23. Kiitos tästä kirjoituksesta. Mediahan jo vapautti itsensä kaikeasta vastuusta, nyt totuus onkin aika paljon karumpi.

    VastaaPoista
  24. Takavuosina joku kulttuurivaikuttaja ihasteli Moskovan metrossa runokirjaa lukevaa sotilasta – ja heitti retorisen kysymyksen, että voisimmeko kuvitella Helsingin metrossa sotilaan lukevan runoja?

    Turhautuneena pohdiskelin, mikä minua tässä rinnastuksessa oikein harasi vastaan.

    No, eipä taida sielläkään enää sotilaat runoja junassa lueskella. On meinaan muuta luettavaa.

    Surullinen tapaus: sellaista on vapaus.

    VastaaPoista
  25. missä sä olit sillon ku isot pojat höykytti mua sisäoppilaitoksessa!!!

    VastaaPoista
  26. miksi?

    miksi median näkemys on niin kovin tärkeätä?

    aika monet ohittavat otsikot ja elävät - jatkavat elämäänsä sosiaalipornosta huolimatta. monet jatkavat elämäänsä kuten nyt burmassa ja kiinassakin ihmiset kaikkien menetystensä keskellä.

    miksi jokin kriittisempi seikka, näkökulma ei tule edes fokukseen kuin vain tämä voi-voi-voivottelu median toiminnasta? joka aika-ajoin vaikuttaa sellaiselta oman pesän pöyhimiseltä eikä muulta.

    mikä estää toiminnan purkautumisen todellisina ratkaisuina ja tekoina yhteisessä maailmassa/yhteiskunnassa? ratkaisuja, joita olisi tehtävä aika välittömästi ja joista hyvin monet kansalaiset sekä monet ryhmät/instituutiot ovat varsin yhtä mieltä.

    VastaaPoista
  27. Lueskelin vintiltä löytynyttä Kymen Sanomia vuodelta 1961.

    Edellisenä päivänä oli Karhulassa isän ja pojan kesken tullut tappelu viinasta. Poika oli puukon voimalla voittanut. Isä kuoli ja poika joutui kaltereiden taakse.

    Jutussa ei hurskasteltu. Nimet kerrottiin jo seuraavan päivän lehdessä.

    Kaikki tiesivät faktat noin selvässä asiassa. Tapausta voivoteltiin, muttei enää tarvinnut spekuloida huhuja.

    Elämä jatkoi kulkuaan. Pappi lapio hiekkaa, puukkojunkkari tuomittiin aikanaan. Terapeutteja eikä kriisiapua tarvittu.

    Nykyään on tärkeätä etsiä syyllistä kaikessa.

    Ei silloin, kun polvenkorkuisina katselimme kuinka Käppyräksi kutsuttu mustalaismies istui pää käsien varassa hautausurakoitsijan portailla kuin talonmies.

    Oli käynyt ostamassa arkun edellisenä iltana puukottamalleen isälleen. Sekin oli jo aamulla kaiken kansan tiedossa, eikä siitä kukaan taaskaan mitään kriisipalvelua tarvinnut eikä syyttänyt ketään mistään.

    Ihmeteltiin vain, että miksei poliisi pitänyt Käppyrää telkien takana.

    Ei silloinkaan kun kaupungin kaksi nopeinta taksikuskia ampuivat toinen toisiaan. Toinen kuoli ja sillä siisti. Ei kannattanut enää polvihousuisten mennä torin reunalle katsomaan taksijonon autokilpailuja.

    Tämä vain sillä, että ajat ovat muuttuneet ja ihmisetkin. Toimittajien käyttäytyminen on muuttunut ulkomaillakin röyhkeämmäksi ja kulmikkaammaksi.

    Hienotunteisuus puuttuu, niin kuin silloinkin, kun joukko erimaalaisia nais- ja lapsimatkustajia oli vapautunut pankkivankeudesta.

    Ensiapuasemaksi muutetussa terminaalin hallissa kiersi joukon keskellä deadlinen puristuksessa new yorkilainen sanomalehtimies, joka kuulutti kovalla äänellä: ”Onko kukaan englantia puhuva raiskattu. Tarvitsen haastattelun?”

    Haastattelu jäi saamatta, mutta se kertoo toimittajan paineista ja new yorkilaisesta hikisestä tyylistä.

    Oli siellä suomalainenkin toimittaja, joka sensitiivisemmällä suhtautumisella sai asiallisen haastatettelun ilmna jälkipuheita.

    Mutta kaiken pojalla on fakta, että koska irtonumeroita ostetaan niinkuin ostetaan, juttuja tehdään niinkuin tehdään.

    Täälläkin muka kauhistellaan, mutta unohdetaan, että koska itse kukin tietää asioista, on hänen täytynyt maksaa "roskasjournalismista".

    Koira syö mitä sille annetaan, jos sillä on nälkä - tai tiedonjano.

    VastaaPoista
  28. Tapsa P vertasi seksin ostoon, ja esitti molemmissa pitäisi puuttua kysyntään, eli kuluttajiin.

    siis että nykyisen seksinostolain tai jopa ruotsin seksinostolain kaltainen laki mediaan. Lehdet saisivat yhä myydä sensaatiolehtiään, mutta ostajaa rangaistaisiin, jos lehti sisältää materiaalia, joka on hankittu epäeettisin menetelmin: huijaamalla, valehtelemalla ja kielloista huolimatta yksityisyyttä loukkaamala.

    Omasta mielestäni surupornon tirkistely ja seksi ovat ihan luonnollisia haluja ja niitä pitäisi saada ostaakin, jos joku niitä tarkoaa. Tarjoava taho ei kuitenkaan saa tarjottavaa hankkiessaan loukata toisten ihmisten oikeuksia. Eli pitää puuttua median julmiin tapoihin hankkia sensaatioaineistoa, niinkuin pitää puuttua prostituutio-orjuuteen naisia ja miehiä alistavia rikollisia.

    kuluttajan tulee saada lukea jonkun uhrin vuodatus omasta kokemuksestaan, jos uhri sellaisen täydessä ymmärryksessä ja täysi-ikäinenä haluaa myydä. samoin kuluttajan tulee saada ostaa seksiä jos myyjä sellaista haluaa täydessä ymmärryksessä ja täysi-ikäisenä pakottamattomana tarjota.

    VastaaPoista
  29. @hissipoika:
    'Anyone here been raped and speaks English?' on Edward Behrin mainio muistelmateos toiminnasta kirjeenvaihtajana ympäri maailmaa. Repliikki on Kongon (ensimmäisen) kriisin ajalta ja lausuttiin Leopoldvillen lentokentällä brittiläisellä paremman ihmisen aksentilla. Kameraryhmä haki haastateltavia.

    VastaaPoista
  30. Paavo, Paavo, kovan onnen lapsi... Vertasin mediapornoa seksinostoon siksi, että seksikaupassa syyllistetään edelleen vain nainen.

    Jopa raiskauksissa nainen syyllistetään de facto ihan oikeuslaitosta myöten.

    Millä oikeudella me tuomitsemme toimittajat, nämä sielunsa myyneet ihmisrauniot, jotka yrittävät tyydyttää meidän sairasta sosiaalipornon himoamme?

    Tilannehan on todella koko ajan vain pahentunut. Iltapäivälehdet käyvät iljettävää lööppikamppailua pystyyn kuolleista sieluistamme.

    Ja mitä teemme me? Luettuamme pesemme kätemme painoväristä puhtaiksi kuin Pilatus.

    Eeli eeli, lama sabaktani.

    VastaaPoista
  31. ad kitka

    Kiusaajat tekevät kiusatuista vahvempia. Kiusatulle vastoinkäymiset ovat peanuts. Kiusaajat sen sijaan menevät niistä nuts.

    VastaaPoista
  32. Hyvä, että selvitys on julkaistu.
    Iltapäivälehtien, seiskan ja vastaavien lehtien tyyli tunnetaan. Kuluttajat voivat vaikuttaa näiden levikkiin - täytyy
    ihmetellä seiskan levikkilukuja.
    Toivottavasti johtavien sanomalehtien ja TV:n puolella asiaa on käyty läpi ja ohjeita tarkennettu tälläisten tilanteiden varalle, miten toimitaan asiallisesti.

    VastaaPoista
  33. Ad Anonyymi:

    Tämä on hyvä esimerkki myös lukijan luotettavuudesta. Tarinan kertoja on edelleen varma lukeneensa englantia puhuvaa raiskattua etsivästä journalistista ”jostakin suomalaisesta lehdestä”.

    VastaaPoista
  34. Tämän päivän HBL sanoo hyvin kiusaajista, että hyvä ongelmanratkaisija ratkoo ongelmat kun itseään ylöspäin hilaava ei siis ratko ongelmia vaan aikoo käyttää pelkkää valtaa käyttämällä siihen muiden ongelmia.

    Tämä oli hyvin sanottu (Erik Skön, lukijapalstalla).

    Tämä oli minun elämäni, josta voisin kirjoittaa kirjan; rupesin lopulta huomaamaan tämän ja käytin sanontana sen, että muut nostavat joka kerta osakkeensa omissa porukoiissaan kun minua herjaavat ja lopulta minulla ei ollut kukaan. Myös ihan parhaimmat kaverit jätti ja kun heidän kognitiivinen dissonanssi rupesi kolkuttamaan, että jokin ei ehkä stemmaa, niin hyökkäsivät vielä lopulta minuun ja sanoivat, että taidan olla sairas!!

    Näin kiusataan ja kun vahva ei siitä kaadu niin lopulta kiusaajat kuittaavat oman heikkoutensa, sairautensa ja kyvyttömyytensä minun sairaudeksi!! Mitä opimmekaan tästä ja se oli minun toiveeni; en voi jäädä enää Suomeen sillä en saa hanttityötä enää (olen liian vanha) enkä koulutusta vastaavaa myöskään
    sillä siihen tulee nämä uskottavuusongelmat. Ei siis ole helppoa enää edes elää millään lailla ja mieskään ei ole halunnut asiaan puuttua millään lailla vuosien varrella vaan on vain säilönyt kotona. Appivanhemmat olisivat jo toivoneet, että mieheni jättäisi minut; sillä hehän vain miettivät omaa nimeään. Eivät sitä, miten asiat ovat näin vääräksi edes päässeet ja siihen heilläkin on osuutensa mistä eivät tietenkään mitään tajua.

    Koska tekemättömyys on myös signaali, merkki. Se on merkki, että on samaa mieltä eli kiusaajien kanssa samaa mieltä. Tämä tulee kostaantumaan myös lapsiimme ja ehkä lapsenlapsiimme: sitähän eivät häpeissään tai peloissaan osanneet ajatella.

    Lapsemme häpeävät jo minua ja pitävät minua super luuserina. Heidän kaverit ovat jo jättäneet myös heidät, ihan kuten minua aikoinaan. Kukaan ei halua olla kaveri sellaisen kanssa, joka nostaa mekkalaa. Mutta minulla ei ollut enää elämää, ei ketään joka olisi minun elämääni nähnyt. Kyse ei ollut narsismista mihin sen aina yrittivät työntää; että olin niin huomiokipeä. Ei ollut sitäkään mutta kun kukaan ei ymmärrä miltä tuntuu kun saa rätit naamaan vaikka tekee hyvän työn eikä saa siitä sokista edes palautua ennenkuin tulee seuraava ja sitten lopulta nämä ns. ystävät olivat ne, joiden kautta naurua oikein sankoin voimin levitettiin. Minä pidän heitä murhaajina, lähes terroristeina ja murhaajina ja suvulleni ja lapsilleni vahingoillisina arrogantteina aivokääpiöinä.

    Mutta minä en saanut siitä mitään sanoa sillä minä vedin aina lyhyemmän korren. Jos uskalsin mitenkään ns. pitää puoliani he kyllä löysivät kaikenlaisia kieroja uskomuksia ja vuosien varella levitettyä sontaa, josta oli hyvä ottaa kiinni. Näin ollen en voinut enää toimia missään sillä heti kun rupesin ärsyttämään ketä vaan (aina on joku joka vetää herneet nenään ellei muusta niin kateudesta) niin minusta oli sopivasti kaikenlaista paskaa, jota hyödyntää samalla lailla epäkypsien johtajien osalta. Oli aina stooreja, vaikka kuinka yritin pitää matalaa profiilia. Se puolestaan on minulle väärä oleminen: minä olen oikeasti naurava, räiskyvä, iloinen, ekstrovertti ja huoleton ihmistyyppi mutta viimeiset 10 vuotta olen ollut synkkä, harmaa, hidas, unelias, lihavakin, loppu, kiittämätön, haluton ja hajamielinen sillä nämä jatkuvat kiusaamiset ja päähän hakkaamiset rupesivat viemään todelliset voimat.

    Ja kaikista hirvittävintä on se, että nämä jotka systemaattisesti nauroivat ulos ovat edelleen ihmisiä, joiden suusta tulee sanat eettisyys, oikeus ja kohtuus, reflektio, miksi-kukaan-ei-tee-mitään jne valittelua eli näyttäytyvät kuin itse olisivat jotenkin PAREMPIA.

    Ovat minun silmissäni niin itserakkaita egoisteja joiden kyky nähdä yhtään mitään (myöskään miten oma ryhmä toimii) on estetty. Eivät näe mitään psykologisesta olemisesta eivätkä tajua omaa narsismiaan ollenkaan. Siksi historia on varmasti väärin tulkittu: voisi vetää sen johtopäätöksen, että mitä enemmän näitä kultalusikkapoikia sen varmemmin ovat tulkinneet historian väärin ja kun juuri kultalusikkapojat tuppaavat lukemaan historiaa voimme analogisesti kysyä: mitenköhän väärin ollaan monet merkittävät päätökset tulkittukaan?

    Varmasti aika väärin jos voimme uskoa, että tuo tapa nähdä oma valta (ja siitä johtuva väärin käytetty ongelmanratkaisutapa) on ollut ohjaava piirre; jos nyt niin miksi ei siis myös aina ennenkin.


    Tästäkö minun pitäisi kirjan kirjoittaa; ei ole voimia mihinkään ja kun voimattomana raaputin viimeiset kirjaimet paperille eivät enää voineet nauraa millekään muulle, kuin sille, että onpa huono kirjoitustyyli. Ja nauroivat jälleen. Kun syljen viimeiset vereni paperille, niin puhuvat luultavasti vain siitä, ettei pitäisi sotkea valkoista ihan uuttaa paperia...

    Sokea ei näe mitään vaikka hänen eteensä kuolisi. Sekin olisi vain jotenkin muiden ongelma ja muiden vika; tämä ylivaltiashan ei tajua enää mitään;eikä kansa ole osannut purnata vastaan tästäkään mitään. Tämä olisi nyt hyvä dokumentoida kiusaamisen yhteyteen; Folkhälsan haki uuden koordinaattorin ja ensin ajattelin, että harva tajuaa kiusaamisesta niin paljon kun minä mutta minä en enää taistele. Sen saa nyt joku toinen tehdä: katsotaan uskaltaako kukaan.

    Minä taistelin ensin, että olisin saanut olla mukana lapsena ja sain isäni poliittiset vakaumusket (joista en edes tiennyt mitään) niskaani. Tämä mantra seurasi minua ja sitten kun rupesin itse nousemaan ja olisin halunnut käyttää omaa kompetenssiani työikäisenä estivät jälleen tällä valtamenetelmällään. Kaikki ideani vietiin ja tuli rahaksi muille. Kukaan ei edes aikonut auttaa, kohu nosti vain rimaa ja minunkin vaikeudet vain kasvoivat. Nyt olin jo tunnettu Nykäsenä tai Turhapurona mikä ei tietenkään ole totta mutta se kävi heille selitykseksi koska omaa pienuutta ei vaan nähty. Mieheni säilytti kotona ja parhaimmat ystävät jättivät mikä oli ehkä raskainta.
    Kukaan ei enää kohdannut ihmisenä ja ainoa tie oli aivan yksin selvittää mistä oli ollut kyse kun sitä ei kukaan kertonut. Toimittajat riepottelivat lisäksi oikein kunnolla sillä hehän vainoavat verta ja nauttivat siitä, vaikka itse aiheuttavat sitä ehkä yhtä paljon.

    Nyt olen siis tässä: non grata. Ovatko nyt siis tyytyväisiä? Kuka hoitaa heille ns. kiusaamisen estämisen kouluissa sillä tämä on yllättävän helppo syndrooma ja yllättävän vaikea pysäyttää koska ovat niin itseään täynnä: ja täynnä on täynnä kuin sementti: tiukasti.

    Mutta tämä voisi olla ainoa foorumi missä tästä kirjoitan, en siis jaksa aiheuttaa mitään kohua itsestäni tästäkään. En siis aio lyödä takaisin tiedollani vaikka olisi herkullista. En halua kuin elää ja sekin on siis estetty koska emme enää voi muuttaa mitä muut ajattelevat. He ajattelevat silti mitä vaan, ihan mitä vaan. Kun tulen lähelle he jo sanovat nauraen; että jospa menisin nyt vain kotiin....no niin, menpä nyt kotiin. Olen koiraakin alemmalla
    sillä koiraa edes silittävät, minua ei edes sitä.

    VastaaPoista
  35. Mielenkiintoista on sekin, kuka jättää kommentoimatta täällä, vaikka kommentoi sitten tätä muualla...

    VastaaPoista
  36. Hohhoijaa. Ihme jeesustelua. Nimenomaan se tuossa on kiinnostavaa, että aina niin parjatut iltapäivälehdet ovat selkeesti olleet parhaimmasta päästä. Muuten olen sitä mieltä, että jokainen elämäänsä pettynyt pikkusielu täällä nyt soimii kilvan "sakaali"-toimittajia, kun ei ole ressukka koskaan itse saanut kirjoitustaan läpi edes yleisönosastolla.

    Katsokaapa nyt peiliin ja miettikää, miksi tällainen journalismi myy? Kaikista laupias samarialaisista on arviolta 80 prosenttia istunut Jokelan tapahtumien aikaan tv:n tai tietokoneen äärellä ja vesi kielellä odottanut uusia tietoja tapahtumapaikalta. Tämä on totuus.

    VastaaPoista
  37. Huomasin tuon uutisoinnin virheellisyyden Imatran surullisen kuuluisan tapon jälkeen. Ainut lehti, missä oli asiatieto ja faktat oikein oli paikallislehti.

    Ihmetystä eniten herättää se, ettei oikeus ole puuttunut median törkeään käytökseen.
    Luulisi yksityisyyden suojan olevan kirjattu lakiin.

    VastaaPoista
  38. Hyvä, että asia nousi esiin. Ilman internettiä näin tuskin olisi käynyt..

    Aiemmin median toiminnasta valittaneet Jokelalaiset niitattiin aika tyylipuhtaasti. Paikalla olleet valittivat median härkeistä toimintatavoista ja media haki synninpäästön tekemällä tutkimuksen siitä onko ihmisten mielestä Jokela-uutisointi ollut ylilyövää. Pienellä sivuunvetokikalla saatiin mieluinen vastaus ja kansahan on aina oikeassa. Sen sijaan, että olisi kysytty miten Jokelassa käyttäydyttiin kysyttiinkin ostavalta osapuolelta oliko hän palveluun tyytyväinen...

    Minä petyin tuolloin moneen ihmiseen kun eivät vilppiä tajunneet. Samalla tuli tosin opittua miten mediavalta toimii.

    VastaaPoista
  39. Anonyymiselle:

    Kaikista laupias samarialaisista on arviolta 80 prosenttia istunut Jokelan tapahtumien aikaan tv:n tai tietokoneen äärellä ja vesi kielellä odottanut uusia tietoja tapahtumapaikalta.

    Kuules tyttö. 80 prosenttia populasta varmaankin halusi kuulla uutisia Jokelasta.
    Heille olisi kelvannut normaalin kohtelias ja asiallinen, että sivistyneen-tasoinen uutisointi.
    Yllättävän moni kansalainen oli hämillään journalismin tasosta Jokelassa jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Paitsi anonyymi-tyttönen.

    VastaaPoista
  40. Yksi anonyymeistä kirjoitti: " Muuten olen sitä mieltä, että jokainen elämäänsä pettynyt pikkusielu täällä nyt soimii kilvan "sakaali"-toimittajia, kun ei ole ressukka koskaan itse saanut kirjoitustaan läpi edes yleisönosastolla."

    Tsot, näin helpolla ei saa päästää anonyymiäkään. Nimenomaan tästä ei saa olla kyse eli tarkoitus ei pyhitä keinoja.

    Tekstin logiikka siitä, että keinoja ei voi ymmärtää se ken ei osaa kirjoittaa (eli ei saa juttujaan julkaistuksi - naurettava heitto tällä foorumilla, jossa sekä isäntä että tietääkseni hyvin moni meistä vakituisista julkaisee jatkuvasti, osa ammattinsa vuoksi, osa siitä huolimatta) on perusteeton: laki ja hyvät tavat ovat yhteiset.

    Vielä erikoisempi on taustalla aistittava käsitys tarkoituksesta. Törkeä käytös ei edistä hyvää kirjoittamista.

    VastaaPoista
  41. "Media, Suomen suurin (koulu) kiusaaja."

    Jaa. Mää vaan luulin että Auvinen.

    Kuvaaja otti kuvan, byhyy. Se vaan on laki, että yleisillä paikoilla saa kuvata.
    Ikään kuin Jokelan tapauksessa suurin pahantekijä olisi "media". Herätkää jo netin itkuvalituspalstoilla.

    VastaaPoista
  42. ad garrulus

    Kertomastasi päätellen työyhteisösi on täynnä itsekeskeisiä idiootteja jotka kiusaavat huvikseen. Älä välitä. Uransa nousujohteinen huipentuma on eläkeläinen kuten meillä kaikilla.

    VastaaPoista
  43. Idea kolmesta toimittajasta hyvä. Jos vaikka journalistiliitto arpoisi katastrofien aikaan 3 mediaa, joiden yksi toimittaja saa mennä paikalle ja omaiset saavat halutessaan itse mennä antamaan haastatteluja toimittajien luo. Poliisit antaisivat tietoja sitä mukaa kun voisivat, omaisia auttaisi heille tarkoitettu toimiva tiedotuspiste, jonne toimittajilla ei asiaa, ei voisi väittää ahdistelun johtuvan tiedottamisen tarpeesta, koska omaiset saisivat tiedon muualta ja muut ehtisivät odottaa lausuntoja.

    VastaaPoista
  44. Kolme toimittajaa? Hyvä hyvä. Eikä tarvittaisi kuin yksi lehti. Finskaja Pravda, johon päästettäisiin jutut kuukausia kestävän tarkastelun jälkeen ympäri pyöreinä, mitään sanomattomina ja vanhentuneina.

    Maailma sanojen vankina oli mukava ohjelma. Se ruoti median toimintaa. Minne lienee hävinnyt?

    VastaaPoista
  45. Itsellenikin kävi samalla tavalla, kuin esimerkeille. Muutama päivä ammuskelun jälkeen pelasimme koulun yhteisessä tapahtumassa jalkapalloa pihalla. YLEn toimittaja kuvasi meitä jostain puskasta salaa ja päädyimme YLEn uutisiin, jossa käsiteltiin itse tapahtumaa.

    VastaaPoista
  46. http://www.youtube.com/watch?v=X_ifAfOwuvA

    VastaaPoista
  47. I believe in equality for everyone, except reporters and photographers.

    Mahatma Gandhi (1869 - 1948)

    VastaaPoista