30. huhtikuuta 2008

Toinen kotimainen

Kommenteissa ja kaupungilla kohtaa usein sallittua rasismia, joka kohdistuu ruotsin kieleen ja joskus Ruotsiin.

Yllättävästi havaittava vastenmielisyys toista kotimaista kohtaan näyttäisi olevan yleisempää nuorten kuin keskipolven piirissä.

Runsaan viikon kuluttua radio-ohjelmani jää kesätauolle keskustelulla, jonka käymme Kjell Westön kanssa. Pitäisin miestä täysin kaksikielisenä. Hän on kotoisin Munkkivuoresta, suku Pohjanmaalta. Mutta hän kirjoittaa ruotsiksi ja ”Där vi en gång gott” on niin hienoa suomenruotsia etten oikein muista vastaavaa. Westö osoittaa pelkästään kielen keinoin, että oli olemassa ruotsinkielinen hampuusiluokka ja ruotsinkielinen duunariporukka jne. Hän käyttää näitä menneisyyden erikoiskieliä, kuten Helsingin ruotsinkielisten slangia mestarillisesti.

Meillä on maassa laki, jonka mukaan jokaisella on oikeus asioida viranomaisissa äidinkielellään, jos se on suomi tai ruotsi. Tätä nykyä tuo on aika kuollut kirjain, koska esimerkiksi äidinkieleltään suomenkieliset tuomarit tai poliisit eivät suoriudu ruotsiksi edes välttävästi, vaikka ovat suorittaneet tutkintonsa.

Ennen vanhaan liikennelaitoksen rahastajia kiusattiin pyytämällä raitsikassa menopaluu Sipoon kirkolle, koska kaikki ne rahastajat olivat kotoisin Sipoosta tai Kirkkonummesta. Niin olimme tietävinämme. Yleisönpalvelutehtävissä vaadittiin molempien kotimaisten osaamista, ja siksi näihin mataliin toimiin saatiin melkein pelkästään ruotsinkielisiä, joiden suomi saattoi sitten hiukan onnahdella.

Muista etäisesti sen ajan, jolloin Stockmannilla sai palvelua rähisemällä aluksi ruotsiksi. Jokunen päivä sitten asiallista ruotsinruotsia puhuva matkustaja kysyi jotain asiallista sähköjunan konnarilta, joka vastasi asiallisesti englanniksi. Asia tuli hoidetuksi.

Jokainen pitäköön mielipiteensä. Itse olen hyvilläni siitä, että ruotsinkielisemme käyttäytyvät sävyisästi ja että kielilainsäädäntömme on kaikesta päättäen kunnossa. Kun kieliriita leimahtaa – kuten Belgiassa on ehkä käynyt viime aikoina – silloin on piru irti.

Suomi käytti melkein koko sen sotienvälisen ajan, jolloin olisi täytynyt rakentaa kauppaa ja teollisuutta ja kansainvälisiä suhteita, riitelyyn maan ruotsinkielisen vähemmistön kanssa. Riita myrkytti pahasti yliopistoja.

Talvisodassa riita unohtui täydellisesti, enkä ole nähnyt merkkiä vakavasta uusintaottelun halusta.

Yliopistohommissa olen pahoillani siitä, että opiskelijoiden ruotsin taito on niin olematon. (Samoin professoreiden.)

Joillakin aloille, etenin juridiikassa, kylmä totuus on Ruotsin tieteen paremmuus.

Meillä on aika niukasti hyvää kirjallisuutta sopimusoikeudesta ja vahingonkorvausoikeudesta. Ruotsissa sitä on runsaasti, ja yksi kirjoittajista on Jan Hellner, mahdollisesti pohjoismaiden paras juristi-tutkija.

Tekijänoikeudessa tilanne on vielä surkeampi – ruotsia pitäisi osata, mutta paras tutkimus on ollut vuosikymmeniä tanskalaista ja siis tanskankielistä. Koktvedgaardin jälkeen ovat tulleet muiden muassa Mads Bryde Andersen ja Jens Schovsbo.

Juridiikka on alue, jossa läheskään kaikille termeille ei ole olemassa englanninkielistä vastinetta. Mikä olisi englanniksi esimerkiksi lainhuuto tai lievä tuottamus?

Väitöskirjatasollakin tulee aika pahaa jälkeä, kun nuoret kääntävät englannin ja amerikan kielestä ja kuvittelivat, että esimerkiksi breach of confidence tarkoittaisi luottamuksen pettämistä, tai good faith samaa kuin vilpitön mieli.

Tosiasiassa oikeudelliset ilmaukset ovat niin kiinteä osa kulttuuria, etteivät ne ylimalkaan tahdo kääntyä. Siksi on syntynyt uusi kansainvälinen kieli, niin sanottu englanti, jota EY ja YK käyttävät. Niiden säädöksissä ja papereissa esiintyvä kieli muistuttaa sanastoltaan ja rakenteiltaan englantia, mutta sitä se ei ole.

Tuomioistuimissa asenne ruotsinkielisiin kollegoihin oli minun aikanani selvä. Kohdalla tuli välillä juttuja, jossa päätös oli kirjoitettava ruotsiksi. Vaikka arveli osaavansa ruotsia hyvin – minulla oli itselläni virallinen paperi kelpaamisesta suomentamaan ruotsinkielisiä asiakirjoja Korkeimmassa oikeudessa – niin ei sitä kuitenkaan osannut tarpeeksi hyvin. Oli pakko luikkia äidinkieleltään ruotsinkielisen kollegan puheille huutamaan apua.

Tietääkseni hovioikeudessa vielä virassa oleva Wiklund sai monien rajattoman kiitollisuuden jeesaamalla aina mukisematta.

Vastaavasti ainakin Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa on ja täytyy olla muuta ruotsinkielinen jäsen, jottei tuomioistuin vallan häpäisisi itseään.

Kuulemme sellaisten löytäminen on välillä vaikeaa.

Itse miellyin vanhaan virkakieleen. Tukholmalainen ei ymmärtänyt siitä sanaakaan.

Kun aloittelin ammatissa, haastehakemus saattoi alkaa esimerkiksi suunnilleen näin: ”Härmed får de undertecknade vördsamt anhålla, att den till yrket outgivna N.N., bosatt i Hagalund by och Esbo köping, måtte kallas och stämmes för att höras och giva genmäle, då jag ärnär yrka, att…”

36 kommenttia:

  1. Kieliriidan unohtuminen Talvisotaan?

    Taisi Paasikivikin kääntyä haudassaan, jos luki Kemppisen blogia ja muisteli maanhankinta/pika-asutuslakeja ja niistä syntyneitä kähinöitä.
    Asia myrkyttää vanhemman polven mieltä vielä tänä päivänäkin.

    Paasikivi vaati maanhankintalakiin kielipykälän, jonka mukaan asetuksella ei saanut muuttaa kuntien sisäisiä kielisuhteita, eli ruotsinkielisten omistama maa säästyi asutukselta.

    Silloisia kyläläisiä riipaisi kummasti, kun heiltä vietiin maata ja muutaman kilometrin etäällä sijaitseva ruotsalais<>suomalaisasutus säästyi.

    Oli Paasikivi kuitenkin rohkea mies päätöksissään ja esityksissään. Eipä toista samanlaista ole jälkeensä tullut.

    Kaipaan Stockmannille Koikkalaista.

    VastaaPoista
  2. Vähemmistön turvallisuusuhka on kolminkertaisesti p: palvelua, palvelua, palvelua!

    VastaaPoista
  3. Minulla oli tavaton etuoikeus tehdä töitä kuusitoistavuotiaana porukassa, jossa liki kaikki muut olivat syntyneet 30-luvulla. Samoin naapurissamme asuneet Blidhin Kerosen vanhat rouvat auliisti kertoivat elämästään 1920-luvun alun Malmilla ja Alppilassa. Huiseja tarinoita.

    Annoin kertoa itselleni, että se purettu jukend-talo Töölön ratikkahallin kulmalla, jonka paikkalla olevassa raiskiossa nyt majailleee mm.muotikaupanliitto, olisi aikanaan saanut nimen Sipoon kirkko, koska siinä asui Sipoosta muuttaneita lahkolaisia, jotka tulivat aikanaan liikennelaitokselle lakonmurtajksi.

    Samoin olen antanut kertoa itselleni että ruotsinkielistan kanssa tappeleminen oli aikaisemmin varsin herraskaista huvia, jossa rintamlinjaa vedettiin usein perheen keskelle, kuten tuntemissani Lindberghien, Castrenin ja Mattsonien perheissä.

    Samaan aikaan kaupungin suorittavan väestön kesken ei erityistä harrastusta tähän lajiin ollut, mutta tässäkin tuli apuun valpas kansakoululaitos. Olen kuullut sekä Turusta että Helsingistä tarinoita siitä, miten suomenkielisten luokkien poikia olisi yllytetty esim. kiusamaan ruotsinkielisiä torikauppiaita.

    Kotona saattoi sitä vastoin saada selkäänsä jos toteutti sitä mitä kansakoulussa opetettiin.

    Ruotsinkielisten puolellakin harjoitettiin kuulemma yllytystä, joskin heidän strategiansa perustui pitkäaikaisempaan suunnitelmaan osoittaa hyvällä käytöksellä asiansa oikeutus.

    Työväestön suhtautuminen muuttui kuulemme eniten ruotsinkielisten lakonmurtajien käytönjohdosta.
    Muutamakin tuttuni on maininnut sen, että kotona suhtautuminen muuttui kun ratikoihin tuli vain ruotsia puhuvaa henkilökuntaa.

    VastaaPoista
  4. Tuo lakikielen vaikeus on tahallaan ylläpidetty myytti. Ei se mitään vaikeaa ole. Lopun esimerkki on aivan helposti ymmärrettävää tekstiä.

    Se mikä vituttaa lakitekstissä on muinaisjäänteiden mukana pito. Vasta äsken tuli televisiossa uutiskevennys tms., jossa puhuttiin sikojen laskemisesta terhometsään ja muista ikivanhoista säädöksistä. Asia ei ole hauska vaikka tuo ilmeisesti käydään läpi oikeustieteen peruskurssin ensimmäisellä luennolla. Eheheheheh!

    Ei olisi kovin vaikeaa kirjoittaa lakitekstin alkuun että tämä laki kumoaa samasta asiasta aikaisemmin annetun lain. Miksi näin ei tehdä vaan lakeja "päivitetään" niin että selkeästä tekstistä tulee täysin lukukelvotonta viitteineen, muutoksineen ja muina hauskuuksineen, on suurimmalle osalle kansasta täysi mysteeri.

    VastaaPoista
  5. Täyyy palata tähän asiaan vielä, sillä nyt on jo kiire. Töihin siis, ei vielä vappua viettämään.

    Kääntämisestä sen verran, että siinähän tärkeintä todellakin on se, että osaa kohdekieltä.

    Niinpä meilläkin o töissä leegio suomenruotsalaisia, mutta silti minä saan kunnian kääntää ruotsinkielisetkin tekstit tarvittaessa suomeksi. Aika harvoin joudun edes kysymään apua - ja silloinkin lähinnä, että onkohan kirjoittaja tässä nyt puolesta vai vastaan.

    VastaaPoista
  6. "En bagarlärling 23
    fick trillingar i morse med
    en isprinssessa 22
    som aldrig fick i skolan gå
    ty hennes fader 45
    var alltid full
    när han kom hem
    och hennes moder 37
    blev utskörd av en annan fru
    var make förman 91
    när han upptäckte
    vad som skett
    tog av sig livet 91.
    Här ser ni siffror
    som gör succé
    Expressen 400 000."

    Tuommoista rimpsua - juuri nyt en muista runoilijan nimeä, mutta 60-luvun lopun Tukholmasta ostetusta kirjasesta se on tarttunut mieleen. Ja niin tärkeä on toinen kotimainen, että vain Gunnar Ekelöf osaa lohduttaa kiperän paikan tullen. Luojan kiitos Tampereen yliopistossa laitettiin uudet runokirjat näkysälle - mitenkäs muuten olisin Ekelöfin löytänyt! Apua, apua nyt uusille runokirjoille ei esim. Joensuun yliopistossa ole hyllytilaa - ne kipataan varastokirjastojen hautaholveihin luetteloimattomina. Tekojen takana ovat arvot - miksi me tätä ideologiaa kutsumme?

    "Jag tror på den ensamma människan,
    på henne som vandrar ensam,
    som inte hundlikt löper till sin vittring,
    som inte varglikt flyr för mäskovittring:
    På en gång människa och anti-människa.

    Hur nå gemenskap?
    Fly den övre och yttre vägen:
    Det som är boskap i andra är boskap också i dig.
    Gå den undre och inre vägen:
    Det som är botten i dig är botten också i andra.
    Svårt att vänja sig vid sig själv.
    Svårt att vänja sig av med sig själv.

    Den som gör det skall ändå aldrig bli övergiven.
    Den som gör det skall ändå alltid förbli solidarisk.
    Det opraktiska år det enda praktiska i längden."
    (Färjesång 1941)

    Ylihuomenna Suomen Pohjoismainen taideliitto tapaa ahvenanmaalaisia taiteilijoita - ottipa opetusministeriö liitolta avustussirusen kokonaan pois - sitä
    niiku EU riittäis! Nyt antoivat asianajajan päiväpalkan verran takaisin - ja pihinää kuuluu...

    Hyvää vappua koko karavaanille!
    (Anteeksi Ekelöf et tämä rivitys meni päin prinkkalaa, kun tämä palsta on niin kapee.)

    VastaaPoista
  7. Hienoa lukea kerrankin verkosta kiihkoton ja analyyttinen mielipide Suomen kansalliskielien suhteista kaiken "neofennomaanisen" kouhkaamisen seasta.

    VastaaPoista
  8. Uskottavuus paranisi jos kotimaisella Ruotsin (isolla) kielellä olisi kotimainen tunnus eikä sen tunnuksena käytettäisi vieraan valtion lippua. (Juristin ainakin pitäisi ymmärtää pilkunviilausta.)

    Ei pidä vedota,että onhan englannin kielen tunnuksena Iso-Britannian lippu sillä kukaan ei väitä,että englanti on kotimainen kieli.

    VastaaPoista
  9. Ad JarMom:

    Paasikivi tosin myi tuon maanhankintalain kielipykälän pellonraivausvelvollisuudella, joka oli silloisessa elintarviketilanteessa hyvin järkevää. Luovutuksen sijasta oli raivattava niin ja niin paljon peltoa.

    Lisäksi taustalla vaikuttaa edelleen salainen Ruotsin rahallinen tuki Suomelle 1939-1944. Määrä oli suunnaton.

    Mitä Stockmanniin tulee, yhdyn ajatukseesi: Esko Ylermi Adalbert (kotipuolessa sanotaan Mussuksi) olisi tervetullut töihin.

    VastaaPoista
  10. Itsenäisyyden alkuajan kielitaistelun leimaaminen joutavaksi ei kerro koko totuutta. Ruotsin kielen asema oli suhteeton ja ruotsinkieliset myös pyrkivät pitämään erityisasemasta kiinni eivätkä olisi luopuneet siitä ilman taistelua.

    Myös Belgiassa kyse on paljon muustakin kuin kielitaistelusta tai siis ensisijaisesti muista asioista kuin kielestä.

    Ruotsin kieltä vastaan ei minulla ole mitään enkä halua ottaa kantaa kielipolitiikkaan, koska eräs jyväskyläläinen on koko suomalaisen internetin olemassaolon ajan tehnyt asiaa tunnetuksi omalla tavallaan.

    Nykyisellään ruotsin pakollisuus kouluissa tekee kielestä vastenmielisemmän kuin se oikeasti on.

    Ruotsin kieli on suomenkieliselle suomalaiselle nykyisin käytännössä tarpeeton. Ei sen osaamisesta haittaakaan ole.

    Nykyisin suomenruotsalaisten kieliaktivismi perustuu lähinnä haluun suojella omaa kotiseutuaan. Tästä oli kyse myös Tassarna bort från Sibbo -kampanjassa. Sama ilmiö näkyy myös ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, joka tosin on jo pitkään ollut muuttotappioaluetta.

    Erilaiset todelliset ja kuvitellut ruotsinkielisten etuoikeudet herättävät närää vieläkin kuten myös historiallisina vääryyksinä pidetyt asiat. Tosin mitään hiljaista mutinaa kovempaa ääntä näistä ei pidetä. Jos joku pitää, hän on yleensä hörhö tai kiihkoilija.

    En toisaalta myöskään pidä joidenkin tapaa teennäisesti ihastella suomenruotsalaisuuden rikastavaa vaikutusta. Siinä on monesti kyse oman erinomaisuuden esittelystä eikä mistään muusta.

    VastaaPoista
  11. Vähän tunnettu asia, mikä yleensä jää huomoiomatta tuossa maanhankinta- ja asutuskuviossa on, että myös monet täysin suomenkieliset tilat välttyivät luovutuksilta kun ymmärsivät ilmoittaa tilan tuotantosuunnaksi "erikoisviljelyn", joksi kävi mm. omenapuiden kasvatus.

    VastaaPoista
  12. Klara vappen - bara vatten!

    VastaaPoista
  13. Luulin että itse vähemmistöön kuuluvana olisin humaanimpi ja sallivampi yleensäkin elämässä, mutta näinhän ei ole. Tämä on ollut kova paikka minulle, joka olen elänyt enemmistönä kuin myös vähemmistönä (mm kielellisesti). Samat lainalaisuudet siellä ja täällä ja sitä tiukemmat rajat, mitä pienempi porukka. Ehkä se on henkiinjäämisstrategia.
    Ihan ymmärrettävää, että kaksikielisessä kaupungissa esiintyy paranoiaa enemmän kuin yksikielisessä. (empiirisen tutkimukseni tulos)

    VastaaPoista
  14. Ennen useimmille suomenkieliselle koululaisille oli vieras, liki teoreettinen ajatus joutua hoitamaan asioita vieraalla kielellä. ruotsin kielen osalta se sentään oli ajateltavissa, varsinkin kaksikielisissä paikoissa tai sellaiseksi laissa säädetyissä kaupungeissa. Nyt nuoret kokevat osaavansa ja elävänsä muilla kielillä (ainakin englanniksi), ruotsinkielenvastaisuus tulee kai kun nähdään sen pakollisten opintojen vievän tilaa käytännössä matkoilla usemmin tarvittavilta (saksa, ranska, espanja jne).

    Vältän viimeiseen saakka juridiikan sivuamisenkaan ruotsiksi, vaikka hienoin arvosanoin olen kaikki lisäkurssinikin suorittanut. Se on juuri tämä, jonka Kemppinen hyvin esitti: englanniksi voi ja pitää luistella menemään, mutta ruotsiksi on lykittävä maastohiihtoa hikilaudoilla, koska joka sanalla on useita vääriä ja vain yksi oikea käännös. Tyylistä nyt puhumatta. Totta kai ruotsinkielisestä haastehakemuksesta (postauksen esimerkki) selvän sai, mutta tuotapa sellainen itse (mallitta).

    Yleensäkin juridiikka kärsii siitä, että se käyttää suomeksi yleiskielestä tutunnäköisiä sanoja ja aiheena on useimmiten meille tutut elinpiirin asiat: syntymä, ihmissuhteet, omaisuus ja kuolema. Luonnontieteellinen teksti on niin paljon hienomman näköistä, kun latinismein kuvataan kaukaisen planeetan rakennetta tai kurkistetaan niin pieneen hituun, ettei paraskaan juristin pilkun...tiiraus ole mitään. Asiat sen sijaan ovat usein luonnontieteessä deskriptiota tai aika yksinkertaista tilastoanalyysia; jos vain tuntisi valmiiksi puheenaiheen.

    Oletteko koskaan yrittäneet ymmärtää Kelan lomaketta tai veroilmoituksen täyttöohjetta? Saati yrittäneet edes tuon tasoista itse kirjoittaa, osakasssopimuksista, tuomiota tai säännösluonnoksista puhumattakaan? Asioiden metatasot menevät niin helposti solmuun, eli tällä blogilla muodikkaasti ilmaisten:asioiden skaalautuvuus ei kerta kaikkiaan tahdo mahtua yksiin sanoihin. Toinen asia ovat systemaattisen tason asiat, siis esimerkiksi se, kun vaihdat yhteen kohtaan termin, kokonainen ajatusraennelma tuon termin merkityksestä jossain toisessa kohtaa saattaa kaatua.

    Ajatus siitä, että lakeja muuttamisen asemesta jatkuvasti kumoiltaisiin on niin pelottava, etten ehkä saa unta ensi yönä (onneksi on vappu). Vain hieman liioitellen kyse olisi samasta kuin pöytätuulettimen käynnistäisi korttitalonrakentajan viereen. Byrokratian diktatuuri voisi olla otsikkona.

    PS aivan loistava ajatus korvata Ruotsin lippu ruotsin kielen symbolina; mikä se voisi olla - Ahvenanmaan lippu kai ei olisi sopupeli, onlohan Folktingetillä tunnusta?

    VastaaPoista
  15. Ad Reinzi et alii:

    Esimerkki esimerkkiisi: "teos" tarkoittaa ainakin 11 eri asiaa tekijänoikeuslain tekstissä ja heti kun sanojen "teosd" ja "kappale teokesta" ero on tehty selväksi, se sekoitetaan lakitekstissäkin.

    "Patentti" on parempi termi, koska se kuulostaa vaaralliselta.

    Kahdeksan vuotta sitten eräät nuoret vanhemmat pahastuivat, kun kättelin muuatta mukavaa vauvaa ja sanoin, että hauska tavata kollega, tämä kun harjoitti sisällöntuotantoa vaippoihinsa.

    VastaaPoista
  16. no mutta

    Parhaimmillaan lakikieli on runoutta ja tuomioistuinratkaisut
    hyvää proosaa.

    Lyhyt on helppotajuista. Ihmettelen, miksei sitä suosita.

    VastaaPoista
  17. Kieli taitaa liikkua yläilmoille (kevyttä yläpilveä) sen mukaan mitä kulttuuri vanhenee. Mitä vanhempi kulttuuri sen maanläheisempi kieli? Suomenkieli on sanottu olevan ns. jääkaapista. Mitä se tarkoittaa? Juuri tätä; mitä vanhempi kulttuuri sitä enemmän on luonnollista sanoa: shit for you.

    Shit for you: joskus on kiva saada ihan tuoretta: ei ole ainakaan homehtunutta tai säilöttyä sellaisilla aineilla, joiden maku rupeaa olemaan jo enemmän paha kuin hyvä.

    Kuten jouluomenat: punaisia poskia ja kiiltävää pintaa: mutta maku: yök. Siinä kuitenkin ns. säilyvät ihan kevääseen asti. Kauppias (maalta) kutsui niitä rettelisööksi. Ne ovat nyt tulleet jouluksi "rettelisööt".

    ;) niitä en enää osta

    VastaaPoista
  18. Klara vappen siis. Selviä vapusta.

    Klart väder - näkyvyyttä. Klart som korvspad - kirkasta kuten makkarasoppa tämä soomenkieli ja venskkkka.

    Sidu sidu: ei kande olla kade: yks kaks on siis markkina-arvo ihan toisenlaisen ajattelun kohdalla eikä saa suuttua että toinen on impregnoitu kuten vanha teltta; suojaa huonoa säätä vastaan mutta sisällä rupeaa oksettamaan. Ja kun oksettaa niin kumma kyllä: eikö sieltä saatana aina tule makkarapaloja!!

    VastaaPoista
  19. Kosmopoliittisessa Euroopassa jokaisen tulisi osata kolmea kieltä
    -äidinkieltään
    -pakkoenglantia
    -jotain vapaasti valittavaa kolmatta kieltä esim. venäjää,a rabiaa tai turkkia,
    re: Ulrich Beck-Edgar Grande:
    The Cosmopolitian Europe 2007
    xxxarvio Esa Aallas: Eurooppalaisia puheenvuoroja 16-17.4.08/yle radio1/yhteiskunta
    -itse en ymmärrä suomenkielisen eliitin , johon luen äänekkään Kemppisenkin, historiallsesti jo pari vuosisataa kestänyttä lammasmaisuutta Ruotsin kuningaskuntaan ja siitä muistuttavan ruotsinkielen pitämistä yhä toisena virallisena kielenä Suomessa, jossa kait vieläkin eliitti puhuisi ruotsia ellei Aleksanteri II olisi autonomian aikana sallinut suomen kielen nousua sääty-yhteiskunnan kyökkikielestä kansallista identiteettiä vahvistavaksi kieleksi.
    Missä muussa maassa viiden prosentin kielivähemmistöllä on virallisen, tuhottomasti kuluja aiheuttavan kielen asema (ja mistä johtuu se, että Rkp on istunut nyt 30 vuotta yhtämittaisesti hallituksessa , pitempään kuin yksikään toinen puolue yhtämittaisesti - onkin sanottu että muita puolueita äänestävät äänestävät kansanedustajia -rkp:tä äänestävät äänestävät ministereitä - (ja kepulaisille äänestäminen on elinkeino, lohkaisi Nokia-salkun hoitaja,ohjaaja Jouko Turkka kerran laittamattomasti.
    Esa Aallas kosmopoliittinen evakon poika, vapaa toimittaja , YTM

    VastaaPoista
  20. Radio-ohjelmasi jää kesätauolle? Vähänkö kakkaa. Osasin jo kuvitella, että herään yhtenä kesäperjantaina aikaisin, juon aamukahvini Bulevardilla älykköjäsi kaukaa katsellen ja kävelen sieltä Hietsun kirpputorille. No, ehkä älykötkin saavat lomailla.

    Ihmetyttää, että vaikka väestö kielitaitoistuu, kouluissa (ainakin Vantaalla) syntyy yhä harvempien kielten ryhmiä. Kaikki aloittavat englannilla; sitten tulee ruotsi, saksa tai ranska. Minun lapsuudessani Käpylän ala-asteella ensimmäisenä kielenä saattoi lukea englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa tai venäjää. Säästösyistä kielitaito nyt samanlaistuu eli supistuu. Sääli.

    Tuntuu, että nykyään ensisijainen perustelu kielen valinnassa on hyöty. Ja hyödyksi käsitetään jokin ammatillis-taloudellinen seikka. Muistelen, että joskus muinoin puhuttiin hienosta sivistyksestä, jota kannatti tavoitella lukemalla kieliä. Ruotsia kehotettiin oppimaan historiallisistakin syistä. Sisareni löysi lapsena ikivanhan esperanton sanakirjan ja ryhtyi opiskelemaan siitä. Nykyään hän on luullakseni aika taitava esperantisti. Mutta tuskin siitä on hyötyä hänelle ollut, sikäli kuin hyöty on rahaa.

    Eräs 12-vuotias poika, jonka äidinkieli on arabia ja syntymäpaikka Suomi, väitti minulle taannoin, ettei tahdo käydä arabian tunneilla vaan ryhtyy mieluummin opiskelemaan ruotsia, kun siitä on hänelle tulevaisuuden työssä luultavasti enemmän työssä. Pakko oli sanoa, että kyllä kuule siitä arabiasta on juuri sinulle enemmän hyötyä, arvattavasti tulevassa työssäkin.

    VastaaPoista
  21. Näin kauan mun täytyi elää, että ymmärtäisin, miksi helsikiläiskoulussa piti vielä 70-luvulla kääntää s....n Andres Collinin ruotsinkirjaa. edes ja takaisin. Vieläkin tulee painajaisiin.

    Sitä, missä " Oh, saattaisikohan kansallisrunoilijamme tuleva morsio Frederika Runeberg ylväin rinnoin astella ruiskuhilaita äestävän rasvahäntälampaan jalanjäljissä"tms. Se kaikki piti kääntää svenskaksi : Ock månne våre hjältediktarens blivande mö.."

    Kavalalla tavalla johdatettiin viattomia oppilaita muinaisruotsin oikeuslaitoskieleen.

    Ostit sillä sitten lippuja Tukholmassa Abban konserttiin.

    VastaaPoista
  22. ruotsinkielen opiskelu on enin harhautus niille, jotka sitä eivät tule tarvitsemaan. kaikki eivät osaa englantiakaan niin hyvin kuin halutaan kuvitella, ei nuoretkaan.

    Ne jotka oppivat englannin ilman hirmuisen ankaraa opetusta, oppivat ruotsinkin, jos sille vain olisi käyttöä.

    Kuinka monta suomenruotsia puhuvaa olen elämäni aikana kohdannut (siis jotka sillä hetkellä puhuvat suomenruotsia)? kerran olen kuntosalilla nähnyt neljän hengen porukan lomalaisia.

    kuinka paljoan minua kiinnostaa ruotsin opiskelu? ei lainkaan, mutta pakko se on suorittaa, jos aikoo valmistua. se on pakko suorittaa, vaikka minusta on aivan yhtä vähän lääkäröimään ruotsinkielellä, kuin on niistäkään jotka ovat siitä vapautuksen ulkomaisen lukio-opiskelun tai ihan oikean ulkomaisuuden takia saaneet.
    ---

    en ymmärrä pakkoruotsihöpöilyä. siitä tuskin on hyötyä ruotsinsuomalaisillekaan, enemmän haittaa, kun muuta syytä inhota tätä ihanaa vähemmistöä ei ole.

    VastaaPoista
  23. On siinä koomisiakin piirteitä, miten tuomarit kielilain ansiosta kärvistelevät (työaikana) ruotsintunneilla ja hiuksiansa epätoivoisina harovat. Ja puhe luistaa kuin suomalaisessa kielikurssiryhmässä ainakin, katsekontakti tiiviisti pöydän pinnassa. Tähän määrärahoja onneksi riittää.

    Jos ei kielet koulussa umpisuomalaisessa ympäristössä Pohjois-Karjalassa tahtoneet riittävästi päähän jäädä, jäisivätköhän nyt paremmin, yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen. No eivät ne jää, korkeintaan voi toivoa vanhuuden kynnyksellä vanhojen asioiden, kuten vaikka lukioruotsin, palaamista mieleen...

    Eikä sen ruotsia puhuvan todistajan kuulusteleminen ihan tavallisella kouluruotsilla oikein luotettavasti onnistu. Ainakaan niin, että kaikille osapuolille jäisi vakuuttava kuva asian perille menosta.

    Paras siis huolehtia siitä, että todellisia kielen taitajia on joukossa ja jättää ruotsinkieliset asiat suosiolla heille. Mutta tämäkään ei kuulemma olisi suotavaa: sattumanvaraisuus voi kärsiä.

    VastaaPoista
  24. Ad Anonyymi et alii:

    Niin hauska heitto ettei malta ole lisäämättä - luin koulusa Efr. Jacobsonin kirjoja, joihin sisältyi muun muassa valistava ja hyödyllinen kertomus, miten Ollen oli määrä hukuttaa aasi. Huru Olle skulle drunkna åsnan.

    Noista kirjoista sain aikoinani jättiläismäisen asiantuntemuksen maatalouskielestä niin että slättermaskin tulee mieleen edelleen hakematta. Sanasto oli siis ainakin 30 vuotta ajastaan jäljessä.

    Tosin me pingot luimme Hbl:n pääkirjoituksia, koska meillä oli vihiä, että se sanasto voisi auttaa ylioppilaskirjoituksissa.

    Hovioikeudenneuvoksena kannoin takin kolikkotaskussa ateenalaista tetradrakmaa, joka on hopearaha. Pelkäsin, että se alkaisi huudella, kuten Svensk Läsebok II:ssa "Orätt, orätt, orätt - inför Gud och människor."

    VastaaPoista
  25. Naa, turhhaan sitä vouhkathan ruottinkieltä ja sen opiskhelua tai ossaamista vasthan Suomesa. Noin ylleensä. Ihhailen monia ruottinkielisiä, jokka osaava suomenkieltä erittäin hyvin.

    Ja son tosiasia, ettemmä met suomenkiehliset ossaa ruottinkieltä koskhan täyellisesti. Johan sen ilimasee tohtori Kemppinen pelekeästhään sillä, että on jääny kai muutama kirjoitusvihre suonkiehliseen lokiteksthiin. No saati sitten ruottinkiehleeen...

    Kai sitä Suomen koululaitoksesa pittää alkhaa opettamhan muitaki kieliä entistä enämmän, ko maahan virtaa kansaa ja ihimisiä, jokka puhuva aivan viehrasta kieltä.

    Kysyä sophii, millon se venäjä tullee viralliseksi kiehleksi täsä maasa. Millon se viranomhainen joutuu järjestämhään myös venäjänkiehlisen palvelun jossain kunnasa? Mitä net lakipykählät viishaa?

    Sitä tiiä, vaikka met saisimma palhvelua suohmeksi, ruottiksi, venähjäksi, somaliksi, romahniaksi, kurdiksi, burhmaksi?, afghaaniksi, tai jollaki muula kielelä, ku aikanaan ukkokotissa oomma. Saapa nähä.

    VastaaPoista
  26. Mäkin joskus yritin kirioottaa ruattiksi kirieetä. Vein kumminkin kiäliselle kolleekalle tarkastettavaksi. Se aikansa tavaali ja sanoo:"Kyllähän tämä periaatteessa oikein on, mutta ei näin sanota," ja muutteli melekeen kaikki sanat, jokka molin sanakiriasta kattonu.

    Mutta kyllä mä vain sitä miältä oon, jotta kyllä meirän ruattia pitää osata. Häpeesin silimät päästäni, jos mun pitääs ruattalaasten kaas ruveta praataamhan englanniksi.

    VastaaPoista
  27. Laitanpa linkin erään Juha Terhon tekstiin, joka käsittelee lakikieltä ja jurismia yleisemminkin, ei mitenkään mairittelevasti:
    http://www.juhaterho.fi/proverbiaalinen/byrokratia/


    "Finlex-tietokannassa on valtioneuvoston asetus, jonka nimi on vaatimattomasti seuraava:

    Valtioneuvoston asetus voimaantulosäännöksen muuttamisesta valtio­neuvoston asetuksessa maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta annetun valtio­neuvoston asetuksen voimaantulosäännöksen muuttamisesta.

    Tuliko selväksi?"

    VastaaPoista
  28. Kemppiselle tiedoksi, että ainakin erään tietyn oikeuden päätöksien kieltä korjataan tällä kertaa yksinkertaisempaan, helpommin ymmärrettävään suuntaan lainkäytön siitä kärsimättä, sekä suomeksi että ruotsiksi. Vanhahtavia sanontoja karsitaan pois kovalla kädellä. En tiedä, miten yleistä tämä on, tapahtuuko sitä vain täälläkin tietyllä osastolla? Silti minua ilahduttaa se, että olen oppinut ruotsia jo pienenä. Lakiteksti ruotsiksi on kuni runoa - totta ,D

    VastaaPoista
  29. Taisin kerran sanoakin, että näin elämäni ensimmäisen ilmielävän suomenruotsalaisen ja neekerin samana talvena. Kauan sitten kaukaisessa Kainuussa.

    Täällä etelässä ei ymmärräkään, kuinka vieras kieli ruotsi on pohjoisessa tai idässä. Siellä se on vieras kieli.

    Ei millään uskoisi, kun täällä bisneselämässä pyörii, että ruotsinkielisiä on vain 5 %. Niitä uskoisi olevan helpostikin 30 %.

    Nuorena, kun menin ensikerran Ruotsiin töihin, Skoonen rajoille, sain ensi alkuun kymmenvuotien ruotsin opiskelun jälkeen selvää vain kahdesta paikallisten käyttämästä sanasta:

    Toinen oli dom ja toinen jävla. Kummankaan merkitystä en tiennyt.

    VastaaPoista
  30. Voisi käyttää koherenttia terminologiaa eli
    'savolainen' vrt. 'luo'
    'suomenruotsalainen' vrt. 'keniansudanilainen'
    'suomalainen' vrt. 'tansanialainen'
    'eurooppalainen' vrt. 'afrikkalainen'
    "neekeri" vrt. "mzungu/musungu"
    "ökyrikkaat" vrt. "wabenzi" jne.
    (pahoittelen, etten keksi tähän mitään omaperäistä)

    VastaaPoista
  31. Ad tapsa p:

    Eikö neekerit ole laissa kielletty?

    VastaaPoista
  32. ad anon (VNA...)

    tuo on totta vie kummaa. VNA muuttuu vain VNA:lla joten miksei voi kirjoittaa esim

    Valtioneuvoston asetus maaseudun kehittämisestä annetun asetuksen muutoksen voimaantulosäännöksen muuttamisesta.

    VastaaPoista
  33. "Eikö neekerit ole laissa kielletty?"

    Toiveajattelua.

    (Pieni selitys: Ei ne siihen aikaan olleet kun ensimmäisen sellaisen näin. Ja eikö lakia lueta niin kuin se tapahtumahetkellä oli - eikä jälkiviisaudella?)

    VastaaPoista
  34. Kun opiskelin ruotsia ja englantia koulussa niin en huomannut mitään eroa opetusmetodeissa niiden välillä.

    Todistuksissakaan ei ole ollut mitään mainintaa kotimaisesta kielestä. Olisi siinä ihmettelemistä ollutkin jos pitäisi kääntää vaikkapa ranskalaista työnantajaa varten todistuksessa mainittu kotimainen kieli ranskaksi.

    Ruotsin kielen opettaminen on politiikkaa eikä pedagogiikkaa, koska sitä varten on kehitetty käsite "kotimainen kieli". Että kyllä meilläkin on osattu kouluopetus politisoida.

    VastaaPoista
  35. Pakkoruotsi on viimeinen suomettuneisuuden ajan jäänne. Ei ihme, ettei sitä ymmärrä niin vanhin kuin nuorinkaan sukupolvi. Se on ikäänkuin keski-ikäisten juttu.

    Kun Suomea painosti idän jättiläinen piti ystäviä etsiä länsinaapurista vaikka miten mielistelemällä. Peruskoulun pakkoruotsi oli kaupankäyntiä Ruotsin kanssa kuten oli vaikeneminen Ruotsin suomalaisvähemmistön kielisorrostakin. Myönnytyksiä ei ahtaina aikoina tehty vain idän suuntaan.

    Miksi ensimmäistä suomenkielistä lyseota ei perustettu Hämeenlinnaan vaan Jyväskylään - Jumalan selän taakse? Siksi, koska Hämeenlinna oli liian lähellä pääkaupunkia. Säätyvaltiopäivien aatelisto ei sietänyt suomenkielistä koulua niin lähellä Helsinkiä. Lupa heltisi vain Jyväskylälle. "Eihän palvelusväki tarvitse koulutusta.", lukee valtiopäivien pöytäkirjoissa - ruotsiksi.

    Kyllä suomenkielen puolesta taistelijat ovat muokanneet Suomea enemmän kuin perustuslain puolesta taistelleet.

    VastaaPoista
  36. Miten tämä vanha blogi nyt sattuikaan silmiin? Kemppinen kirjoittaa asiallisesti ruotsin kielestä. Moni muu kommentoi myös kannustavasti. Näiden puolesta harmittaa, että heille sattuu pieniä virheitä oikeinkirjoituksessa ja muutenkin. En lähde niitä tuossa luettelemaan. Harmittaa siksi, että heidän soisi kernaasti kirjoittavan virheettömästi kiitokseksi kannustavasta asenteestaan.

    Tästä kai suomenruotsalaisia haukutaan, tartutaan pieniin virheisiin. Anteeksi, vaikka en olekaan mielestäni suomenruotsalainen, vaan ruotsinkielinen suomalainen.

    VastaaPoista