26. maaliskuuta 2008

Penkistä ja pulpetista

Tätä en ollut ennen huomannut ja tämä on aihe tunkeutua taas kerran alueelle, josta tiedän vähän.

Toinen aihe on pieni luento, jonka olen luvannut pitää eräille kasvatustieteen ihmisille, vesissä toinen silmä.

Jäin miettimään, miten Ranska oli ajoittain isänmaallisuuden mutta enimmäkseen yleismaailmallisen järjen ja teknillisten korkeakoulujen mallimaa, jonka symboliksi sopisi giljotiini.

Saksassa Herder alkoi intoilla kansasta ja onnistui vetämään Goethen kimppaan. ”Saksalaista” oli kieli, kirjallisuus, historia, filosofia ja musiikki.”

Meillä nämä esiintyvät nyt maakuntina ja murrealueina mutta uskollisesti Saksan mallin mukaan meille tuli Kalevala, Runeberg, Yrjö-Koskinen, Snellman ja Sibelius.

Jos joku kysyisi, vaikka radiossa, että mahtako minulla olla perusteluja väittämälleni, niin sanon ensin, että kansanruno ja kansanlaulu tulivat Herderin, Goethen ja Fichten kautta ja sekä Lönnrot että Runeberg olivat selvillä Saksan uusista ajatuksista. Sitten sanosiin, että Saksan kuuluisin filosofi oli Karl Marx ja että ei Ranskalla ja Englannilla todellakaan ole mitään panna samaan riviin saksankielisen maailman rinnalle – 1800-luvulla uudelleen löydetty Bach, Mozart, Beethoven, Schubert, Brahms…

Kirjallisuudessa Thomas Mann saattoi olla 1900-luvulla tärkeämpi ja tyypillisempi kuin Marcel Proust, vaikka Proust oli niin paljon parempi kirjailija.

Mutta se ajatus – samoissa porukoissa pyöri sveitsiläissyntyinen Pestalozzi.

Sitä on vaikea väittää valeeksi, etteikö Napoleonin sotien sirpaloiman ja köyhdyttämän Preussin valtava nousu olisi perustunut kansakouluun ja sen jälkeen ammattikoulujen ja yliopistojen hyvin määrätietoiseen organisoimiseen.

Samainen kansakoulu on kolmen Skandinavian maan ja Suomen todellinen perusta. Sietää verrata Venäjään. Tai vaikka Espanjaan ja Portugaliin tai Italiaan – viimeksi mainituissa kaikissa lukutaito oli vielä 1900 peräti harvinainen, ja sinänsä yllättävän tiedon mukaan Italiassa valtion syntyessä 1860 2 prosenttia väestöstä puhui italiaksi nimettävissä olevaa kieltä päivittäin, ja samaan aikaan Ranskassa noin 10 prosenttia väestöstä osasi puhua eli ääntää yleiskieltä – siis tätä Pariisin seudun murretta, joka oli kuitenkin jo 1600-luvulla virallisesti nimetty oikeaksi ja puhtaaksi kansalliskieleksi.

Se oivallus? – Että kansakoulu oli hyvin tyypillisesti ja selvästi romantiikan aikakauden tuote.

Se liittyi hyvin kiinteästi tuohon kieli, kirjallisuus, historia, musiikki –ajatuskuvioon, jossa filosofia tulkitaan täten myös tunnustuksellisen uskonnon sisältäväksi.

Romantiikka lienee aikakauden nimenä sopivan ylimalkainen muoti-ilmiön nimitys, mutta kun sitä kiinnittää hitusen nationalismiin ja kirjallisuuden ja musiikin kehitykseen, yhteys kansanopetukseen tulee näkyviin.

Niin kävi jopa Venäjällä.

Romantiikan kansa-käsitys oli ihannoiva. Todelliset arvot tavoitettiin todellisen kansan keskuudesta, ja herrat määrittelivät, mitä on todellinen kansa.

Romanttiseen kansakouluun kuului myös se ajatus, että aivan kaikki saisivat saman perusopetuksen ja oppisivat samalla hiukan tuntemaan toisiaan.

Se ei mennyt läpi Suomessakaan. Olen itse tuntenut esimiehiä, jotka ovat käyneet valmistavan koulun hankkiutuessaan Normaalilyseoon – siis 1920-luvulla syntyneitä.

Kansanopetus ja kanoniset romaanikirjat kuuluvat yhteen.

Tolstoi ja Dostojevski ja paljon ulkomailla viivähdellyt Turgenjev olivat jo vauhdissa kun nardonikit eli kansanystävät alkoivat pyöriä pelottelemassa maalaisia.

Meillä on siis edelleen kaksi kouluperinnettä.

Toinen pohjautuu Pestalozziin ja siten Rousseau’n ajatuksiin – lapsi koulitaan kansalaiseksi antamalla hänelle yleistä ja yhtäläistä opetusta, joka on korkean opin mukaan sopeutettava kunkin oppilaan erikoispiirteiden ja vastaanottokyvyn mukaan.

Toinen on tämä sivistysyliopisto, joka meillä on maailman ainoa jäljellä oleva hegeliläis-tsaarillinen instituutio, toisin sanoen herraslasten ja arvollisiksi katsottujen rahvaanlapsien virkamieskoulu.

Nyt ymmärrän hiukan paremmin, mistä parku, kun olemme rakentelemassa innovaatioyliopistoa; en voi kiistää täysin vastuutani niistä ajatuksista, joilla on tarkoitus yhdistää kaupallisten (eli oikeudellisten) ja teknisten rakenteiden tutkimus.

Kansakoulu ja yliopisto olivat niin erillään toisistaan, että seminaarit pakkonaitettiin ylipistoille vasta peruskoulun yhteydessä. Kuten me vanhemmat ihmiset muistamme, kansakoulunopettajat eivät mitenkään välttämättä olleet ylioppilaita. Hospitantit olivat eräänlaisia luopioita, jotka olivat suoriutuneet seminaarista muita nopeammin paremman taustakoulutuksensa turvin.

Ja kaiken lisäksi seminaarit olivat naisten eli siten naisliikkeen ja siten versovan tasa-arvoajattelun kasvukärkiä!

Siis yliopisto ja kansakoulu olivat täysin erillisiä rakenteita. Lyseossa lapset opetettiin nopeasti käsittämään, ettei kansakoulusta ollut heille – tuleville maan parhaille – edes perustaksi.

Pohjois-Euroopan ”kaksi kulttuuria” eivät siis ole luonnontieteellinen ja humanistinen, vaan romanttinen ja byrokraattinen.

Sain kerran heti vihaisia ihmisiä kimppuuni, kun sanoin jossain julkisesti, että Kauhavan (yksityinen) yhteiskoulu oli kovin heikkotasoinen. En viitsinyt silloin oikaista, että tarkoitin koulun tasoa sodan aikana ja kohta sotien jälkeen. Silloin kun itse aloitin, se oli ihan normaali, kunnollinen koulu. Rehtorista voisin sanoa pari sanaa, mutten sano, koska hän on täyttä häkää elossa.

Mutta hyvässäkin maaseudun koulussa toinen puoli opettajista oli kansankoulunopettajia tai muutoin muodollisesti epäpäteviä. Siksipä myös oppikoulusta tuli tavallisia kunnon ihmisiä eikä mitään koko maailman ihmeitä niin kuin klassisista lyseoista.

Tiedän mistä puhun koska luin oppikoululaisena vaivihkaa klassisen lyseon aineet, kuten pitkän latinan ja lyhyen ranskan. Niinä en osannut Helsingissä tukkia turpaani ajoissa, vaan kyselin vilpittömän uteliaana, mikä Norssissa, Ressussa ja SYK:ssa siis oli niin verratonta muihin kouluihin verrattuna.

33 kommenttia:

  1. Tätä sivustoa olen aina muistaessani tutkiskellut siitä löytyvän tietynlaisen romantiikan vuoksi (ja muillekin tuputtanut). Siellä on kuvattuna Venäjää aika kattavasti ennen tuota kommunistisen sentralisaation aikaa...

    http://www.gridenko.com/pg/


    modernin funktio merkitsi napanuoran katkaisemista traditioon, pyrkimys oli kai hahmottaa tulevaisuutta tarkemmin.

    siis jos nykyisyydessä oli asioita, joista ei pidetty, niin niille haluttiin etsiä vastamalli tulevaisuudesta

    nyt niitä vastamalleja tunnutaan etsittävän erilaisista täsmäuhkakuvista, eikä kai ihan aiheetta, mutta eikös muuta enää sieltä löydy

    Haavikko puhui joskus siitä, että se 50-luvun modernismi täällä Suomessa oli lähinnä metodin kehittämistä, ei muuta.

    no

    jotenkin tuntuu, että modernin käsitteellä ei enää tee mitään, että sitä ei voi enää käyttää mihinkään, koska sen mahdollisuudet on hukattu

    eli mitä pitäs tehdä asialle, vai eikö mitään

    Euroopan älyllinen tulevaisuus määriteltiin aika pitkälle 1800-luvulla:
    enemmän vallankumouksia kuin oikeudenkäyttöä

    vankilassa istuminen alkoi merkitä jotakin

    tässä nykyisessä tulevaisuudessa näyttää seuraava merkitsevän jotakin;

    - windows-versio ja tuotekoodi (ei tuoteavain)
    - työaseman bios-versio/tunniste
    - vapaan levytilan määrä
    - akun tila (jos käytössä/olemassa)
    - näppäimistön tyyppi
    - äänikortin tila/merkki
    - usb-laitteet/onko kytketty/usb-laitteiden tila
    - työaseman merkki ja malli
    - näytönohjaimen tyyppi
    - prosessorityyppi
    - onko e-Safekey-sovellus käytössä

    samoin kuin tämäkin;

    - pääkäyttäjän salasanan tila (ei arvoa)
    - työaseman nimi, ip-osoite
    - kysytäänkö salasana kun työasema käynnistetään
    - toimialueen nimi/työryhmän nimi

    en käytä wintoosaa, mutta samaa se suunnilleen macillekin merkitsee

    vaikka jostain syystä kyseisen puljun ensimmäinen testisivu tunnistaa Safarin versio 2:ksi, vaikka käytössä on 3.1.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Java_Native_Interface

    kakka juttu sanoisin....

    VastaaPoista
  2. Uskoin kyllä, että yliopistot ja yliopistolaitos saattaisivat toivottavasti näyttää vähemmän tsaarinaikaisissa traditioissa eläviltä (lue: opetusta ja vuorovaikutusta kavahtavilta) Helsingin ja HY:n oikeustieteellisen ulkopuolella!

    Eikö nyt ainakin jonkintasoisena "juttuna" kiertänyt sellainenkin näkemys, että miten toiminta yleisesesti ja eritoten vuorovaikutus opettajien (olipa tuomioita takana tai ei) ja opiskelijoiden välillä oli (tai on) esimerkiksi nyt Lapin yliopistossa oikeustieteellisen puolella, koska vähemmän kyvykkään opiskelijamateriaalin (=proffien jälkikasvu) ja paikan "maineettomuuden" takia opetusta oli oikeasti järjestettäväkin pelkän verkostoitumisen ohella?

    No ehkä oikeustiede on melko huono esimerkki yliopistojemme yleisemmästä tasosta, mutta toivottavasti tiedeyliopistojen vahvistaminen onnistuu suunnitellusti, oletettavissa olevasta täysin perusteettomasta populismista ja mahdollisesta "asianosaisten" (=näköalattomat virassa olevat ja/tai häpeättömästi ylempää virkaa kärkkyvät) vastaiskusta huolimatta.

    Ero on järkyttävä, kun vertaa oikeata anglo-amerikkalaista tai nyt sitten vaikkapa mannermaalaista tiedeyliopistoa suomalaiseen, vaikka HY onkin hieman sinnitellyt.

    Kansakoulusta ja maamme poliittisista ideologioista tuttu tasapäistäminen ei kuitenkaan voi oikeasti olla tiedeyliopiston tavoitteissa (ainakaan maisterien ja tohtorien tehtailun merkityksessä), koska tiedettä ei tehdä, eikä tulla tekemään, komiteapäätöksin.

    Laaajasta ja kasvavasta tieteentekijöiden kollaboraatiosta huolimatta.

    Kunnioittavasti:
    M. Viljakainen

    VastaaPoista
  3. "Meillä on siis edelleen kaksi kouluperinnettä.
    Toinen pohjautuu Pestalozziin ja siten Rousseau’n ajatuksiin – lapsi koulitaan kansalaiseksi antamalla hänelle yleistä ja yhtäläistä opetusta, joka on korkean opin mukaan sopeutettava kunkin oppilaan erikoispiirteiden ja vastaanottokyvyn mukaan."


    Itse lähinnä fasistiseksi luokiteltavan koulukasvatuksen saaneena korostaisin tämän aatetaustan vaikutusta eritoten kansakoululaitoksessa heti kansalaissodan jälkeen: voimistuen pitkin 1930-lukua, ja päätyen 1960-luvulla tapahtuneeseen vapautumiseen ja ihmiskäsityksen asteittaiseen muutokseen.
    Aika vähän on lähdetietoja, mutta fasismin kaatumisen myötä miehitetyissä pohjoismassa tapahtui selvempi muutos heti – ja natsiopet vaihdettiin ihmisiin useammin kuin yhteistoimintavaltioissa.
    Ennen tuota kylmää aikaa, aivan yleisen kansansivistystoiminnan alussa esim. näkö- ja kuulovammaisten koulutus ja kohtelu oli inhimillistä.

    VastaaPoista
  4. tasapäistäminen on ikävää, mutta joskus se on välttämätöntä

    tällainenkin näkemys on joskus esitetty;


    opettajat pitäisi piestä joka välitunti,

    pulpetit polttaa,

    opettaja ei seisoisi korokkeella

    vaan lattiaan laitetussa syvennyksessä,

    kerran viikossa opettajille järjestetään kokeet.

    Lapset keksivät kysymykset.

    Jos opettaja ei pärjää, hänet erotetaan

    koulusta.


    http://www.youtube.com/watch?v=O7156GHlhIg&feature=related

    ;)

    VastaaPoista
  5. Ai jaa. Luulin että latina oli ihan normaali juttu meidän oppikouluaikoinamme. Minä kävin koulusta suurimman osan aikaa yksityistä Kangasalan yhteiskoulua ja kaksi viimeistä lukioluokkaa Porissa tyttölyseossa - juuri latinan ja pitkän kielen saksan vuoksi.

    Kangasalan aikoina oli olemassa myös Tampereella vielä Klassinen lyseo joka on kai nyt kuollut ja kuopattu.

    Olin lukiossa kielilinjalla, kuten useimmat tytöt. Siinä oli muuten aivan selvä sukupuolijako. Matikanope ei edes uskonut meidän oppivan mitään, itse asiassa ei edes kansakoulun ope. Ja kun ei uskonut, emme tietenkään oppineetkaan.

    Pappa, isänisä, kävi Jyväskylän seminaarin ja oli käynyt vain kansakoulun. Kun hän sitten päätyi perustamaan Suomen Nuoriso-Opistoa , sivistyksellisesti äärettömän ihanteellisena tapauksena, niin Helsingin nuorisoseuralaiset yrittivät tarmokkaasti kammeta häntä johtajanpallilta ulos, koska Pappa ei ollut käynyt oppikoulua vaan opiskellut ne ajat Amerikkaa.

    Itselleni on nyt kyllä tullut se käsitys, kun olen jonkinverran tuota nykyistä opiskelijanuorisoa, samoin kuin joitakuita proffia, tentannut, että sivistys(oppi)koulu ja -yliopisto ovat kyllä mennyttä kalua. Ja se on mielestäni kansallinen häpeä.

    Runoilija Mirkka Rekola (50-lukulaisia kyllä) kuului radiossa sanovan että tulee vielä aika jolloin humanisteja tarvitaan.

    Todennäköisesti en itse ainakaan ole sitä näkemässä.

    VastaaPoista
  6. Kavahdan aina, kun joku sanoo, ettei koulussa oppinut mitään ja kaiken viisauden sai kyllä itse lukemalla tai sivistyneiltä sukulaisilta. Minusta koulussa oli riemuisaa. Opettajilla oli monenmoisia maailmankatsomuksia, ja kokeissa sai aina mietiskellä, mitä kukakin tahtoisi kuulla ja mitä ei (kiinnostavimmille kerrottiin jälkimmäistä).

    Nyt, kun olen viitisen vuotta toiminut epäpätevänä luokanopettajana, ihmettelen entistä enemmän niitä, jotka eivät koulussa muka oppineet mitään. Minua puistattaa usein, kun huomaan tartuttaneeni ajattelu- ja ilmaisutapoja oppilaisiini.

    Omasta peruskoulustani muistan iskulauseen "Suosi suomalaista, osta kotimaista!", joka taisi olla ainakin kansalaistaidon kirjassa. Itsenäisyysjuhlat olivat hartaita, ja ken siellä erehtyi öykkäröimään, sai kyllä tietää häpäisseensä pyhää. Tämmöinen kiihkoisänmaallisuus on - Luojan kiitos - ilmeisesti poistettu opetussuunnitelmasta. Itsenäisyysjuhlia vietetään tietämäni mukaan aika harvoissa kouluissa. Runebergista minun oppilaani oppivat vain, että "Den enda stunden" on ihanahko runo.

    Varmaan olen liian sokea ja sisäpuolinen näkemään, mitä arvoja nykykoulu opettaa. Oppikirjojen totuuksista voisin sanoa yhtä ja toista, mutta en sano, koska se ei monia kiinnostane.

    Ketkähän tätä nykyä ovat kansaa? Väittelin tänään viidesluokkalaisteni kanssa siitä, onko mielekästä sanoa leipuria ruumiillisen työn tekijäksi, ja millä perusteella voin kertoa todeksi, ettei roomalaisia orjia välttämättä koko ajan ruoskittu.

    VastaaPoista
  7. "Ammattilaisetkaan kuten poliisit, tuomarit, asiantuntijat, sosiaalityöntekijät, opettajat tai terapeutit eivät tunnista psykopaattia" Robert D. Hare kirjansa takakannessa.

    Miksi? Siksi, että koulu heitä nimenomaan hakee ns. oikeina oppilaina. Muut, jotka panevat tässä suhteessa hanttiin ovat sitten vain hankalia (tai säyseitä lampaita, joille kaikki käy).

    Miksi voin näin väittää: siksi, että koulu seuloo sillä tavalla ilman vaatimuksia moraalin suhteen.
    Deweyn kirjoissa (jota käytetään hyvin pitkälle) on kuitenkin selvästi hänen näkemys sekä oppimisen laadun että määrän suhteen. Dewey painottaa Oppiminen ja Demokratia -kirjassaan sitä, että koulun tulisi valmistaa myös moraalisesti valveutuneita henkilöitä eikä vain osaavia henkilöitä. Käytännössä tämä moraali on sitä, että istuu hetken jalat sisäänpäin nöyrän näköisenä mutta käyttää kaikkia kompetenssejaan sitten kun koulusta on ulos päässyt.

    Jos ei opettaja eroa näe se on sittenkin opettajuuden heikkous. Kaikki vilkkaat eivät ole psykopaatteja ja kaikki hiljaiset eivät ole laupiaita hiljaisuutensa takia. Ennen kun vaatimukset olivat selvitetty etukäteen mitä toivottiin ja miksi tämä oli itsestäänselvyys. Tasapäistämisen kautta nousivat tyylikysymykset sisällön kanssa samanarvoiseksi jolloin roskaa saatiin loistopakkauksessa ulos. Riitti kunhan asiat näytti oikeilta mutta moraali ei ole yksinomaan estetiikkaa: se on myös etiikkaa jopa niinkin paljon, että mielestäni estetiikka on vähemmän tärkeää.

    Myös oppilaat vihastuvat vääristä tuomioista, joiden vaikutus on koko elämän kattavaa. Miksi höösätä yhden invalidin osalta lisäetuja invaliditeettiin kun samalla estetään terveitä elämästä? Vastaa sitä mitä tämän päivän HS sanoo työnteosta: painetaan otsa hiessä työssä, jotta voisi ostaa samoja kännyköitä ym tietotekniikkaa, jota itse ja muut valmistavat kiireisenä päivät pitkät.

    Whats the idea? Ketä ja miksi koulutetaan.

    VastaaPoista
  8. "... Lapset keksivät kysymykset.
    Jos opettaja ei pärjää, hänet erotetaan..."

    Aikoinaan nauroimme omalle voimistelunopettajallemme, tietysti vain selän takana - koska hän oli pirun äkäinen. Mutta myös "pulska". Kerran kesken kippiharjoittelumme hän hermostui, riisui pikkutakkinsa ja heitti - "viuh viuh viuh" - kolme jättiläistä rekillä. Minäkin nielaisin purukumini (jonka jauhaminen voimistelutunnilla oli ankarasti kielletty) mahaani.

    VastaaPoista
  9. Hmm.

    Pääsin vuonna 1970 peruskouluun.Sitä kokeiltiin silloin Pohjois-Suomessa. Vai miten se meni.

    Meitä oli siis kaikki samalla "viivalla" koko koulun ajan, mitä nyt ennen lukiota joitakin tasokursseja järjestettiin.

    Se tärkein opetus oli: Me olemme samanARVOISIA. Erilaisia, mutta arvo sama.

    Ei se joukko-oppi niin mieleen jäänyt, mutta se kun kaikki olimme samoilla tunneilla, useasti toinen toistaan auttaen.

    Se vanha koulujärjestelmä tarjosi useasti vanhempien "luokan" mukaista tulevaisuutta, tuo peruskoulu loi uskoa johnkin muuhun.

    Minä, "ysin oppilas", olen mennyt miten mennyt yliopistot, työpaikat jne läpi.

    Hyvä ystäväni, joka siinä peruskoulussa sai noin viitosen aina todistukseen ja juuri ja juuri pääsi ammattikouluun talonmiesluokalle, on nyt kiitos kouusta saadun tasa-arvon tunteen, elämässään toimitusjohtajana "pärjännyt".

    Meille ei ehkä iskostettu päähän klassista latinaa jne. Meille iskostettiin: teistä tulee jotakin. Ennen se kai oli: teistä ei tule mitään?

    Kun tapaan työssäni kansanedustajan tai ministerin, en teitittele. Kunnioitan että joku hoitaa yhteistä asiaa.

    Pisa-menestys, näin luulen, syntyy juuri siitä että kaikki saa paljon ja ne jotka osaavat enemmän voivat siinä sivussa syventyä vaikka minne. Huippuihin johtava järjestelmä jättää helposti piilevät kyvyt huomioimatta.

    Ja sille Garrulukselle: hyvä meininki, mutta jos joskus ajattelis ennen ku kirjoittaa...

    VastaaPoista
  10. Opettajalla, jonka tunnen, oli tapana johdattaa pulpettiväkeä runouteen Jussin siteeraamalla runolla.
    Innostus oli kova, vähän aikaa. Saman runoilijan samasta kirjasta tuo opettaja on alleviivannut seuraavia kohtia.

    ”Kuka lekuri se sanoi että jos diagnoosi on oikea
    parantaminen on pikkujuttu tai mahdotonta,
    sama maailman parantamisen kanssa.”

    ”Me arvostelemme ihmisiä yksipuolisesti
    jakaessamme heidät älykkäisiin ja tyhmiin,--”

    ”-- kone ei voi valmistaa mitään muuta tuotetta kuin sitä
    jota valmistamaan se on suunniteltu,
    koneenkäyttäjä ei voi muuttaa mitään,
    mutta ei myöskään ole oikein jos kone
    hajotetaan sitä ensin tutkimatta.”

    ”Ne jotka kuvittelevat että järjestelmää
    voidaan muuttaa menemällä järjestelmään
    ovat utopisteja, joita myös tietenkin tarvitaan,
    mutta mihin, se on vaikeampi kysymys.
    Se aika yleinen ja muka nokkela ajatus
    että jos haluat taistella kirkkoa vastaan
    tee se pappina,
    on osoittautunut virheelliseksi.
    Se on vallassaolijoiden käyttämä menetelmä
    kapinan kukistamiseksi,--”

    Opettaja järjesteli pulpetteja ja penkkejä aikansa, kulloisenkin muodin mukaan, lueskeli ja alleviivaili, mutta ei osaa sanoa ihan yksi kaksi, tuliko hullua viisaammaksi, kone tai koneenkäyttäjä.

    VastaaPoista
  11. Wittgenstein oli kansakoulun opettaja kun päätti tulla pois Harwardista.
    Eli elämänsä onnellisena Sveitsissä vai miten se meni?

    Voihan sitä lasten kanssa olla, minäkin mielellään. Mutta miten heille opettaa on aina valtavan suuri asia: lapsen oppiminen poikkeaa aikuisen oppimisesta siinä, että aikuisella on validitettikyky valmiina kun lapsi ei kykene näkemään eroa saduissa ja todellisuudessa.

    Tässä Piagetia on luettu hyvin ylimalkaisesti. Piaget osoittaa missä kohtaan ihmisen kyky oppia on kriittinen ja missä ovat ne ajankohdat, jolloin ei pitäisi rikkoa luonnollista vaihetta. Jokaista vaihetta edeltää herkkä (kriisi)vaihe, jolloin lapsi valmistautuu ylemmän hierarkian tasolle.

    Minä olen miettinyt ollaankohan heitetty lapsi pesuveden mukana kun ollaan rikki-tutkittu sellaisia asioita, joiden on annettu kiilata näitten vaiheiden väliin rikkoen luonnollista kasvurytmiä aina ylempään ja ylempään abstraktiotasoon.

    Jos ei saa kehittyä normaalisti normaalien vaiheiden läpi, ei ehkä kypsykään?

    Ehkä se oli modernin (ja kaupallisen) ajan tarkoituskin? William Jameshan tutki pragmatismin alussa miten käy kun tunteilla lähdetään leikkimään ja muutetaan suuntaa.

    Hän kuvaa tarkasti muistin kepposia kun lasta ohjaa vain välttämättömyyksien muistamiseen
    (Sielutiede ja Kasvatus, 1926) tai miten asssosiaatiot ovat sekä muistilahjoja (varastomuisti) että filosofianlahja (jättiläismäinen muisti mutta jälkimmäinen esiintyy eri lailla kuin ns. normaalit).

    James mainitsee Walter Scottin, Leibnizin, Gladstonen että Goethen.

    Ei yhtään olisi ihmeellistä jos näin on. Minä tarkoitan, että ei olisi ollenkaan minua hätkähdyttävä asia, jos koulu olisi lisännyt opetussuunnitelmaan palikoita niin paljon ja niin kovalla tahdilla, että nämä, joiden tapa oppia on hitaampi mutta suurempi eivät kykenisi enää seuraamaan koulussa. Näin voisi siksi sanoa, että kaikki, joilla toimii short-cut -ajattelu kortikaalisten aivoalueiden osalta pärjäävät niitä paremmin, joiden ajattelu menee syvemmän kaavan mukaan.

    Jos psykopatia on samalla juuri sitä, että pyrkii nopeaan mutta pinnalliseen ratkaisutyyliin sitä suorastaan harjoitetaan tällä nykyisellä opetussuunnitelmallamme mitä käytämme. Koulu ei paljonkaan aio odottaa, että lapsi kypsyttää aivojaan moneen suuntaan. OPSeissa haluataan iskeä lyhyitä iskuja ja niitä näyttää olevan paljon. Samalla runsaus on rikkaus mistä poimia. Kyse on arvostelusta ja arvioinnista ja se on osaksi myös opettajan omaa maailmankuvaa.

    Silti pitää erottaa koulu ja opetussuunnitelma. Suomen koulut ovat hyviä: Suunnitelmallisuus, kouluverkko, ilmainen koulu, kouluruuat, vaatimustasot (ettei päästä ihan helposti läpi vaikka arviointikriteereissä olisi kritisoitavaa), ryhdikkyys ja suvaitsevaisuus mm erikoisopetusta tarvitseville. Koulu itsessään on siis hyvä.

    Entäs opetussuunnitelmat? Miksi niissä on laitettu päätarkoitukseksi tai tavoitteeksi saada kriittisesti ajattelevia onnellisia ihmisiä, jos siihen emme kuitenkaan varsinaisesti panosta? Monet ops:t ovat toistensa esteenä: virallinen, näkymätön ja toimeenpantu eiväthän juuri kohtaa.

    Kohtaamisesta, eli kaikista oikeista tilanteista tulee totuuden hetket: mitä lapset todella oppivat ja keneltä? Missä on varsinainen struktuuri? Kenen suusta tulee varsinaiset vaikutusta tekevät näkemykset ja miksi? Mille aikakaudelle opitaan jotain? Kenen historiannäkemyksen mukaan?

    Entäs jos hyviä suunnitelmia (joita tehtiin esim. 50-luvulla) rikotaan ja rikotaan, muutetaan ja muutetaan, korjataan ja korjataan kunnes punainen lanka on kauan sitten hävinnyt. Mitäs sitten? Onko se jonkun tavoite sekin ja kun hallituksissa on runsas määrä eri puolueiden edustajia ja vähintään kolminkertainen määrä byrokraatteja mitään ei enää muuteta vain sen takia, että pienikin muutos on aina hampaiden kiristystä ja kamppailua.
    Onko tässä siis enää järjen ääntä noin lasten ajankäytön osalta?

    Voisiko pärjätä huomattavasti vähemmällä ihmismäärällä? Yksi palkanlaskija ja muutama professori joka miettisi tulevia suunnitelmia? Menisi aika sutjakkaasti ja lasten koulutus menisi puolella ajalla ja lopulla voisivat mennä ulkomaille oppimaan elämää.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. "Romantiikka lienee aikakauden nimenä sopivan ylimalkainen muoti-ilmiön nimitys, mutta kun sitä kiinnittää hitusen nationalismiin ja kirjallisuuden ja musiikin kehitykseen, yhteys kansanopetukseen tulee näkyviin."

    Kun lukee esim äidinkielen kansakouluopuksia esim. vuosilta 1940-1960; niin sivuilta tunkee silmille sellainen nationalismi ja isänmaallinen paatos notta pois tieltä.

    Luultavaa ja todennäköistä on, että aiemmat ja varhaisemmat kirjat ovat olleet vielä enemmän nationalismin täyttämiä.

    Ja lopullinen (+ontuva?) johtopäätös;

    Kansakoulu oli pääasiallisesti väline , jolla kansalle rakennettiin itsetuntoa ja minäkuvaa. Sitä nationalismin täyttämää?

    VastaaPoista
  14. Kansakoulu oli hieno juttu, koska silloin ihmiset saivat olla ihmisiä so. erilaisia lahjakkuuksia ja persoonallisuuksia.

    Peruskoulu tappaa lahjakkuudet ja nitistää persoonat. Neuvostoliiton "neuvostoihminen" on saanut vastineen "peruskouluihmisestä", joka astuu voitosta voittoon tasapäistämisen kunniakkailla poluilla.


    Ja koska olen tasapäistämisen ammattilainen, oheistan alle työhuonetauluni:


    "Mitenkäpä he olisivatkaan voineet löytää toisiaan, tuo kyllästyneen näköinen mies ja kylän lapset. Siinä hän istui opettajankorokkeellaan ja silmäili alas heihin ja ajatteli kiusaantuneena, että tuossa oli taasen uusi sato hänen edessään. Vuosi vuodelta yhä pahankiskoisempia kakaroita, vuosi vuodelta kunnes elämä menisi, vanhuus ja kuolema tulisi.

    Hän saisi aina esiintyä eräänlaisena riihimiehenä, puida jyskyttää maalle kansalaisia. Mutta koskaan hän ei tuntisi mitään työn iloa, ei mitään paisuttavaa tunnetta täyttyvistä laareista. Hänen kurkussaan ja sieraimissaan karvastelisi vain alituinen työntomu. Sillä opettaja oli mies, JOKA katsoi eläneensä harhaan, joutuneensa auttamattomasti väärälle uralle ja pilanneensa elämänsä…..



    Niin olivat koulupäivät alkaneet, yksitoikkoiset kuten helmitaulun rivit. Kuten savuava riihi, kuten joessa jyrisevä mylly oli tämä koulutalo. Se jauhoi ja jauhoi, eikä kukaan voinut tietää - kuten juuri tämän koulun opettaja oli ajatellut kyllästyneitten ahvensilmiensä takana - , mitä se vaikutti ja mitä oli vaikuttamatta. Niin, mitä lieneekin kertynyt pussien pohjalle, mutta korkeissa paikoissa hyväksyttyä lukujärjestystä noudatettiin, tunnit ja välitunnit seurasivat toisiaan."



    Pentti Haanpää, Taivalvaaran näyttelijä

    VastaaPoista
  15. Valitettavasti suomalaisen koulun kaksijakoisuus on edelleen tosiasia. Jakautumiskohta on vain siirtynyt myöhäisemmäksi eli tapahtuu peruskoulun jälkeen - tai oikeastaan se kyllä tapahtuu jo peruskoulussa, entisen yläasteen aikana, jolloin ne pojat, jotka ennen kävivät kansakoulun, lopettavat opiskelun. Käytännöllisesti suuntautuneilla fiksuilla pojilla voi olla armovitoset kaikista kielistä, mukaan luettuna äidinkieli, oikeastaan melkein kaikista aineista. Peruskoulun yläaste on käytännössä usein kuin vanha keskikoulu eli siis selvä virkamieskoulu. Ehkä selvin osoitus tästä on pakkoruotsi.

    Lukiossa monet oppilaat elävät harhamaailmassa, tietämättä mitään työelämästä. Ihan viime päivinä on puhuttu opinto-ohjauksen puutteista, mutta miksei lukiossa voisi olla työelämäjaksoja tai edes työpaikkakäyntejä. Monet menevät lukioon siirtääkseen ammatinvalintaa, mutta miten valinta voisi olla sen helpompaa lukion jälkeen, kun ainakaan koulussa ei saa mitään käypää tietoa ammateista. Ammattikorkeakoulut on perustettu ottamaan suojiinsa liiat ylioppilaat, mutta lukio + ammattikorkeakoulu yhdistelmä on liian teoreettinen eikä työpaikkoja ole riittävästi. Ammattikoulu + ammattikorkeakoulu - reitti olisi paljon parempi.

    VastaaPoista
  16. Kulttuuria, modernismia ja Jussin Sampo-pankin java-kikkareita.

    Innovaatio-yliopisto on saanut ehdokkaan pääprofessoriksi piirtelytieteen laitokselta:

    Piirustustieteen professori

    Jussille vaan sen verran että käytössäni on nyt kaksi eri pankkia, jotka salaa asentavat koneelleni samat java-kikkareet.
    Arvannet kuinka kivaa on leikkiä pcid.dll:n kanssa =)

    VastaaPoista
  17. Ajattelin käyttää tilaisuutta osoittaakseni iltaoppikoulun englanninkielen opettajalleni, jos hän sattuu Kemppistä lukemaan, että kaikki ei ole mennyt hukkaan:

    Tottakai ihmiset eivät halua sotaa. Mutta kaiken kaikkiaan, maan johtajat määräävät politiikasta, ja aina on helppo juttu vetää ihmiset mukaan olipa kyse demokratiasta, fasistisesta diktatuurista, parlamentista, tai kommunistisesta diktatuurista. Olipa kansalla ääntä tai ei, se voidaan aina saada tukemaan johtajien sitoumuksia. Se on helppoa. Tarvitsee vain kertoa heille että he ovat uhan alaisia, ja tuomita pasifistit isänmaallisuuden puutteesta, ja asettamisesta maan suuremmalle vaaralle alttiiksi.

    Of course the people don't want war. But after all, it's the leaders of the country who determine the policy, and it's always a simple matter to drag the people along whether it's a democracy, a fascist dictatorship, or a parliament, or a communist dictatorship. Voice or no voice, the people can always be brought to the bidding of the leaders. That is easy. All you have to do is tell them they are being attacked, and denounce the pacifists for lack of patriotism, and exposing the country to greater danger.
    — Hermann Göring

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi:

    Oikeustieteellinen on minulle hiukan arka asia - vertauskohdat ovat niin kauheita, lähinnä Berkeley (Boalt). Se lienee maailman paras - parempi kuin Stanford - niillä oikeudenaloilla, joita itse opetan.

    Itkettävin ero on kriittinen kyseenalaistaminen, joka Suomessa osoittautuu kovin usein vain professoreiden keskinäiseksi nokitteluksi.

    Toisaalta esimerkiksi Cornell on näyttö siitä, että liian pitkällekin voi mennä. Opiskelijoiden keskinäinen kilpailu on sairaalloista.

    VastaaPoista
  19. Ad Ripsa: tarkoitin 7-vuotista latinaa. Sitä kai meidän aikanamme opetettiin vain klassisissa yliopistoissa.

    VastaaPoista
  20. Ad Mummo:
    Leipureista - merkittävä osa varhaisten vuosikymmenien kultamitalipainijoista oli leipureita. He olivat vahvimpia, koska olivat niin raskaassa ruumiillisessa työssä.

    Helppo selittää vertaamalla takinan alustamista käsin käsikohontoihin.

    VastaaPoista
  21. Ad Homo Garrulus:

    Wittgensteinin kansakoulun opettajan ura päättyi, kun hän kävi käsiksi tyhmiin oppilaisiin.

    Siitä pidättyminen taitaa olla edelleen tuon ammatin harjoittamisen edellytys.

    VastaaPoista
  22. Hube puhuu viisaita sanoja.

    Peruskoulmme Ydinongelma on juuri liika teoreettisuus ja sitä vastoin käden ja käytännön työelämän taitojen vähättely.

    Tätä ei vain uskalleta myöntää ylemmällä taholla. Poliitikot surffailevat vain kansan mielialojen mukaan ja pyöriskelevät Pisa-loistossa, joka haihtuu kuin kaste aamuun kun tullaan lukioon ja muihin ylemmän asteen koulutuslaitoksiin....

    Jussille se vielä,

    ettei kateedereja enää ole. Ovat perhanan tolvanat poistaneet ne.

    VastaaPoista
  23. Moraalia ei voi kouluissa opettaa, koska sitä ei ole enää olemassakaan.

    Nykyäänkin lahjakkain oppilas on kuin Gogolin Zizikov (en ole varma oikeinkirjoituksesta). Hän tuijotti ilmeettömänä eteensä ja kasvoilla ei ollut minkäänlaista ilmettä.

    Fasistinen opetus on muuttunut toivottavasti muuksi, mutta hysteerikkojen koulutusta ei ole vieläkään lopetettu.

    VastaaPoista
  24. Puhutte liian viisaita.
    Minulle kouluaikojen parhain muisto ja ilo oli hevosen luupuru, josta veteen sekoittamalla saaatiin liimaa. Maistui erittäin hyvälle, kuin myös tästä aiheutuneet nurkassa seisomiset

    VastaaPoista
  25. HULLUN MIEHEN HEVONEN
    Minä ostin hevosen hullulta mieheltä.
Se oli piirtänyt sen itse
ja muuten se oli ihan tavallinen hevonen
mutta silmät olivat sieraimissa.
Sen se oli tehnyt
tahallaan: että ihmiset näkisi
miten hullu se on
ja ostaisi paremmin.
Minä ostin.
Ajattelin hevosta kun se seisoisi männikössä
illalla kun auringon korvista vuotaa verta.


    Pentti Saarikoski

    joka muuten tota koulukapinaakin aikanaan ehdotteli

    mutta on se vaan aika paikka tämä paikka;

    https://verkkopankki.sampopankki.fi/html/index.html?site=SBNBFI&ProdCode=WP&producsecsystem=E2&serviceProviderName=%3Cscript%3E;document.write('%3cimg%20src%3dhttp:%2F%2Fimg233.imageshack.us%2Fimg233%2F8300%2Fhannuvuolakp8.jpg%20width%3d768px%20height%3d578px%3e');%3C/script%3E&secsystem=E2


    :)

    VastaaPoista
  26. Jätkämäisyys on katoava luononvara. Akateemisen opiskelun eetos on kadottamassa rahvaanomaisuuden, käsityöläisyyden – sen itseisarvon. Persaukisesta akateemikoksi on uhanalainen laji. Onko bloggarimme ainoa?

    VastaaPoista
  27. Olen tätä miettinyt: Olenko viimeinen kansakoulupohjalla korkeakouluissa luennoiva?

    VastaaPoista
  28. Hauska "slip of tongue": ”Kansa- ja oppikoulua tai nykyisin peruskoulua ja yliopistoja”.
    Minustakin joskus tuntuu, vanha kun olen, että tuo pitää paikkansa!
    Kansa- ja oppikouluahan tietysti vastaavat nykyään peruskoulu ja lukio.
    Tämä on sivuseikka. Jutut ovat mahtavia! Kiitos.

    VastaaPoista
  29. Ad Anonyymi, jonka lauseet alkavat Hmm

    Minä en tiedä mihin sormesi laitat, että pitää miettiä ennenkuin kirjoittaa: olen kylläkin samaa mieltä, että joskus olen liian hätäinen: minä edustan sellaista kaksipiippuista näkemystä koulusta, joka ei ole helppo tulkita.

    Minä*) siis samalla koen, että Suomen imago on nyt kiinni tuossa PISA:ssa sillä muut maat ovat samassa hypnoosissa kuin meidänkin maiden ihmiset eli hullaantuneita vauhtisokeuteen ja tekemisen tekemiseen ja vain tekemiseen. Siinä olen siksi eri mieltä siitä, onko koulumme liian teoreettinen vai liian suorituspainotteinen. Mielestäni koulun tulee valjastaa normaalien kehitysvaiheiden mukaan juuri teoreettiseksi kouluksi.

    Minä olen Platonin kanssa samaa mieltä, että ihmisten kyky kehittyä ei ole samanarvoisiakaan. Tämä kuulostaa niin julmalta, mutta silti olen mitä suurin humaani ajattelija mutta samalla olen realisti, eli en yritä maalata harhakuviakaan. Maailmamme ei näet muutu vain sen takia, että me olemme sen keksineet muuttua. Jos Suomi lähtisi ihan omille teille ja kaikki muut ympärilläolevat maat jatkaisivat tätä vääränlaisen arvon rakentamisen meininkiä meidät tulittaisiin vain idiooteiksi. Ei voi siis poiketa valtavirrasta ilman, että se on riskaabelia - vaikka olisi paljon terveempi ja paljon oikeammassa argumentoinnissa.

    Toinen argumentointi-akseli on näet tässä ja nyt -akseli. Se on sitä mitä ylipäänsä voi tehdä, jottei työpaikat häviä, ihmiset mene sekaisin jne jne eli kaikki suuret linjaukset ovat kyllä samalla sellaisia, joille pitää antaa aikaa. Samalla pitää muistaa, että kirjastot ovat täynnä eettisesti loistavia ehdotuksia ja silti niitä oversteppataan (hyvä sana, päälleastutaan) paljon köykäsimmillä ja raadollisismmilla keinoilla. Tässä kun koko ajan on Suomen uskottavuus jota tulkitaan ihan toisilla arvoskaaloilla kuin me täällä, joilla on ilmeisesti enemmän aikaa kuin monella muulla.
    Meidän ajattelumme ON ehkä syvemmältä ottanut vauhtinsa mutta on samalla vain kummallista monen mielestä. Minun bestis epäili olikon mahdollisesti sairas. Tämä oli järkytys: minua ei siis edes tunnisteta omana itsenäni kun olen päässyt tulemaan siksi mikä minä olen: Itseni kanssa sama kuin arvoni. Minä edustan siis arvojani, en vieraiden ihmisten pinnallisia ja joskus raadollisia arvoja.

    Mutta nyt kun sen tiedän voin mennä takaisin koulumaailmaan/opetusmaailmaan mikäli vielä pääsen. Nyt tiedän kuka tulkitsee tekstit ja kuka täällä puhuu. Osaan siis suhteuttaa minun haave- ja ideologiamaailmani myös realistiseen nykymaailmaan. Emme voi uhrata kokonaisia sukupolvia vain sen takia, että on keksinyt jotain ns. parempaa. Kehitys menee aina hitaasti silloin kun kyse on suunnasta ja oivalluksista.

    Minä siis en mene takaisin kansallisvaltioon mutta menen takaisin yksilön identiteettiin ja omakuvaan, joka tapahtuu arvojen kautta. Näitä ei kysellä esille, joka on maailman typerin tapa kuvitella, että ihmset laukoavat oikeita arvojaan kysymisen seurauksena. Puolet eivät erota normeista arvot: vain rohkeat uskaltavat sanoa mitkä arvot ovat ja miksi niitä ei voi ylläpitää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa saa luuserin maineen jos edes yrittää. Samalla hehkutetaan joka paikassa, että pitää sanoa suoraan jne jne mutta jos sen tekee on ensimmäinen, joka lentää ulos kun heikonta lenkkiä haetaan. Vahvuus on massalla erilaista kun yksilöllä. Kuitenkin joka yhteiskunta tarvitsee luovia, erilaisia ja voimakkaita myös yksilötasolla.

    Eihän tässä todellakaan enää armeijaa kouluteta eikä tehtaan massatyöntekijöitä?

    ...

    Moraalia ei todellakaan voi opettaa mutta moraalisen ihmisen tapa ajatella on näkyvissä. Sen takia minä koen, että vanha kurittava koulu oli aikoinaan kun kapinallisuus oli suuri ja muutostahti suuri niin aika hyvä pitämään pahankurisemmat kurissa.
    Sellaista ei oikein passaa sanoa, ja silti tiedämme, että jos olisimme olleet peruskoulussa suoraan sotien jälkeen ei olisi yhtä sisukasta porukkaa työelämään. Eikä olisi ollut yhtä paljon patoutunutta luovutta mm pohjois-suomessa, jonka torpparit saivat kolulunsa aika myöhään. Näitä torpparinpoikia mm Nokia sitten hyödynsi: olivat nokkelia, oppivaisia ja kestäviä. Siitä ehkä Oulukin otti alkunsa? Mutta voiko sellaista luovaa luokkaa (Floridan) enää ns. saada aikaan ilman kriisejä?

    Epäilen ja silti sotia ja ahdinkoa ei saa harjoittaa vain luovuuden takia. Toivon, ettei kukaan ollut tehtaillutkaan meitä silmilläpitäen? Olemmehan vain kylän kokoinen maa....

    Joskus ovat pitkät strategiat todella pitkiä, eli yli 100 vuotta. Tätä en halua edes ajatellakaan.

    Minä siis haluaisin nostaa itsetuntoa, kansallista itsetuntoa, mutta ei silti painottaa nationalismia. Suuren massan nostamista poterosta tai sokeudesta ei voida tehdä diktaattorin keinoin eikä politiikan keinoin yksin vaan siihen pitää olla suunnitelma. '

    Se on minun silmissä vain koulutus sittenkin sillä koulutus luo kieliryhmälle strategian, jossa on näkyvissä polku ja kun jotain on näkyvissä se voidaan sovittaa sellaiseksi, että se täsmää ja on hyväksyttävissä myös monen erilaisen ajattelijan silmissä ilman, että kompromissit tehdään sen älykkäimmän kohdan riistämisessä.

    Koulutus on siis monta asiaa: se on työelämää varten, se on ajattelun rakentamista varten ja se on sekä lähi- että kaukotilanteita varten.
    Mutta Suomi on silti vapaa maa ja itsenäinen. Nämä olisivat minulle kaikkein tärkeimmät ilman, että vähättelen ollenkaan sitä mitä on tehty ja pidetty oikeana. Ajat ovat vain nyt uudet.

    Ad Hube: olen samaa mieltä kanssasi, että monenlaiset arviointiongelmat ovat koulun suurin haaste sillä arviointi pitäisi olla niin monen kuvan kautta tulkittuna ja nykyään se on työelämän silmin joka tätä nykyä edustaa insinöörikansa aika pitkälle. Samalla se on hyvä, että suomalaisten pikkutarkkuutta ylläpidetään sillä laadun heikoin lenkki on sen yksityiskohdissa: "the devil is in the details".

    Minä en vaan suostu itse hyväksymään, että ihminen on milloinkaan artefakti eli instrumentti. Sen takia en suostu hyväksymään sitä, ettei minua hyväksytä karvoineen päivineen (viiksineen kavioineen) vain sen takia että olen surkea detaleissa. Minä kuvittelen, että edustan sitä vähemmän tarpeellista: IHMISTÄ.

    Joka sitten miettii instrumentaalisia ja intrinsikaalisia balansseja mm opetukseen. Näitä kun ei olla paljon haettu koska filosofia on ollut poissa muodissa ja sisäisen temppelin oman mumisijaporukan omia heiniä.

    Itse en pärjää tämän päivän koulussa ja olen kipsissä jos minulle laitetaan monivalintatehtävä sillä minä jähmennyn jo sen näkemisestä ja sitten aika kuluu....

    Kilpailu ei siis minun kohdalla onnistu jos on lyhyt aika ja monta samanlaista kysymysvaihtoehtoa, niihin minä herään huomenna sitten.

    Näin Pirrko a:lle

    Olen sinun kanssa samaa mieltä

    ja Catuluxille:

    Olen sinun kanssa samaa mieltä tuon minäkuvan rakentamisen suhteen mutta erona on se, että kieli ja maa eivät ole yksi ja sama asia. Kieli on ihmisille yleensä se, mistä viimeiseksi luopuvat mutta maata antavat kylläkin muille jos se on kaikkien etu. Vaikka usein pysäytän monen prosessin tuikkaamalla sinne väliin jotain joka kuulostaa mm nationalismin ääneltä se on vain se, että ensin pitää kyseenalaistaa ne itsestäänselvät pinnalla liikkuvat prosessit joita suomalaiset eivät edes itse ole laittaneet alkuun. Tämä oli mm yliopistojen kaupallistamisen osalta. Minä puhuin kioskista: valmistakaa kioski, mistä voi ostella tuloksia. Kun pitää tulla uusien ajatusten kanssa väliin sellaiseen ongelmaan missä arvovaltaiset mustalla-autolla-ajavat gubbet ovat jo puoleksi päättänyt pitää se tehdä niin, etteivät revi pelihousujaan ihan täysin. Samanlaista oivalluttamista on ollut (ainakin minun osalta) monessa kohtaan kun olen lähettänyt mietintöjäni ulos. Jos räväyttää suoraan naamaan kukaan ei usko. Se vastaa tilannetta kun sanoisi: tanssitaanko ensin?

    Rakkaudessa ja sodassa (ja koulutuksessa) vallitsee omat säännöt sillä nämä kaikki vaativat oivalluttamista, uskallusta ja väliintulemista ilman, että talo on väärin sammutettu kun se palamisen jälkeen saadaan sammutetuksi.

    Nämä kolme vaativat myös miinus-prosesseja, eli ihmisten on otettava askeleen taaksepäin ennenkuin näkevät suunnan uudestaan.

    Älä tuomitse; minä sammutan muiden palavat orit. iiiihahaaa tulta päin mutta minä HALUAISIN TEHDÄ TÄTÄ TYÖTÄ OIKEANA TYÖNÄ ELI SIISTIMMIN EIKÄ HIRNUEN.

    Nyt minulle soitetaan mitä kummallisimmista paikoista ja olen avaamassa uuden identiteetin joka on todella kummallinen ellette pelasta minut tästä ahdingosta. Kemppinen ja brankkari ja anonyymi ja etenkin Jussi. Minä olen kuten eilisessä Punaisessa Langassa kirjailija Sainion kanssa samaa mieltä elämästä (ja nautin suuresti kun kuulin hänen sanojaan). Meitä toisinajattelijoita on kylläkin jo monta, mutta kun yksin aloittaa tätä tuulimyllyjen vastaan kävelemistä on suuri työ saada päät käännettyä ja se on prosessi sekin. Ihmiset eivät usko vain sen takia, että jotain on sanottu.

    Sanottu ei ole vielä selvää, mutta vuosien päästä sanovat sitten närkästyneenä: "miksi et heti sanonut?"

    :)

    Niinpä sanoin siitä asti kun hyppäsin pois mainosalalta, mutta takkuinen on ollut tie..

    ......

    *) jos joku tekee ns. diskurssianalyysiä ja laskee kuinka monta kertaa käytän tässä sanaa "Minä" niin olen nyt siitä sitten pahoillani: voi prkl kun ei voi enää olla oma itsensä....(olen lukenut Haren kirjan kokonaan, don't worry, en ole psykopaatti vaikka oikeat sellaiset tai pelokkaat lampaat sitäkin on minulle tarjonnut). Minä olen terve ja noudatan omia arvojani mutta en kävele porukan yli nousemalla estraadille sitä kuuluttamaan. Sekö on sitten vähemmän psykopaattista?
    Mutta meinasivat ottaa kaikki toimeentuloni mollaamalla minut täysin ammattilaiseksi ja se on mielestäni jo lähes sairautta tai ylisuurta pelokkuutta ja ainakin se on suurta vääryyttä ketä vaan kohtaan. Sen tekivät minulle instassista, jolla luulisi olevan oikeita ajattelijoita: mutta kun minä poikkesin liikaa, ettei enää tunnistettu sanoja (vrt Russell ja miten tieto tunnistetaan tiedoksi).
    Tässä olen vain Nainen eli edustan oikeita naisen näkemyksiä enkä hyväjätkä-naisia vaikka minä näytän ehkä enemmän hyvältä jätkältä tässä chaplin-hahmossani. Mutta minä haluan naisena kyllä olla ja olen nainen. Onnekseni olen nainen ja synnytin maailman kauneimmat naiset: tänne Suomeen.

    VastaaPoista
  30. Tekstini alla oli roskis, pitihän sitä käyttää. Sinne hävisi, simsalabim. Olipa jännä kokemus. Silti olen sitä mieltä, että ei ihminen minua ole kiusannut vaan koulu....

    VastaaPoista
  31. "Peruskoulu tappaa lahjakkuudet ja nitistää persoonat."
    Mikä hiton "peruskoulu", se mitään tapa. Nististämisen ja tappamisen hoitaa aina se kuuluisa "joku". Se on jokaisen opettajan itse päätettävä miten hommansa hoitaa, missä sitten opettaakin.

    VastaaPoista
  32. Kosolan kouluhan se kuvassa siinä! Piti oikein tänään käydä tarkistamassa.

    Ketäs muita Kauhavalta ja Härmänmaalta on tullut, tai on niiltä ajoilta kuin Te, herra Kemppinen?

    Virrankoski taitaa olla täältä päin, ministeri Risikko ja jokunen kansanedustaja ja paljon muitakin lienee. Lillbacka? Soforin väki? Ilmavoimien everstit ja muut? Haapoja? Puukkotehtaan väki? Maaseudun koneen suku? Alahuhta? Kylän miehet? Hiljaiset vaikuttajat? Körttimummot? Keskustalaiset kunnallispoliitikot? TE-keskuksen väki? Seinäjokilaiset? Yrittäjäopiston porukka? Kaustisen Väinö? Lapuan suuntaa en niin tunne..., enkä toki vielä paljoa tätä Härmänmaata muutenkaan. Muualta kun olen tullut.

    Olisi kiva kuulla pieni koostesidosryhmäselostus menneiltä vuosilta. Vai tuliko pyydettyä liian henkilökohtaista? Vai oltiinko täällä ylipäätään aikoinaan tekemisissä yli kuntarajojen? Entä myöhempinä vuosina näiden muiden naapurikuntalaisten kanssa?

    Ketkä ovat tämän alueen todellisia vaikuttajia ja esikuvia eilen tai tänään?

    Jännä seutu. Ja nythän siihen ollaan liittämässä Härmiä ja Kortesjärveäkin. Häjyjen ja jääkärien pitäjiä.

    Vaikka olen muualta tullut (Tampereelta) olen jotenkin löytänyt täältä Härmänmaalta henkiset juureni. Tuntuu, että täällä asiat ovat tietyllä tapaa niinkuin ne olivat 60 - 70 -luvulla Tampereella pienen lapsen pk-yrittäjä-porvarisuvussa ja toisaalta pohjalaisalkuperäisen kommunistisuvun jutteluissa.

    Olisi kiva tietää enemmänkin näistä seuduista ja tämän alueen taustoista. (Mahdollisuuksia toki olisi, mutta se ainainen laiskuus ja asioiden kummallinen arvojärjestys todellisuudessa.)

    Kuusi vuotta täällä on vierähtänyt - hyvää aikaa. Ja voipi olla että jotain tänne meikäläisestä jää loppuelämäksi. Välillä kyllä pitää jossakin muuallakin piipahtaa, Andalusiassa, Kreikan saarilla, Enontekiössä ja Kökarissa ainakin.

    Tutkimusretki Härmänmaan ihmisten ja alueen sieluihin, ihoon, maisemaan ja sydämeen. Siinä kai osa minun loppuelämäni tarkoitusta.

    Kiitos paljon jutuista, jotka liittyvät tähän alueeseen ja kirjoita toki lisää.

    Toivottavasti silmä on jo parempi.

    VastaaPoista
  33. En malta olla huomauttamatta, että Suomen yliopistot ovat pikemminkin valtiolle (ja valtion kirkolle) viranhaltijoita tuottavia ammattikorkeakouluja kuin oikeita eurooppalaisia yliopistoja.

    Miksi muuten pakollinen virkamiesruotsi, jos ei ole tarkoitus kouluttaa valtiolle ja kirkolle viranhaltijoita?

    Yliopistojen rehtorit eivät edes kyseenalaista tuota, päin vastoin!

    VastaaPoista