7. maaliskuuta 2008

Näkökulma lapsipornoon

Lapsipornokeskustelussa näyttäisi olevan paha käsitteellinen virhe.

Pitäisi suojella lapsia joutumasta pornografisiin kuviin. Keskustelusta päätellen suojellaan aikuisia loukatuksi tulemisen tunteelta.

Olen harjoitellut kovasti puoliajattelua eli ikävien ajatusten torjumista. Edistyminen on nopeaa. Menetelmä on sama kuin kirjekuoren avaamatta jättämien tai laskun laittaminen laatikkoon ”varmaan” paikkaan, jossa se hautautuu.

”Tämä on niin ikävä asia, että mietin sitä kunnolla oikein ajan kanssa.” Tämä tarkoittaa suomeksi, että tarkoitus on sivuuttaa ajatus lopullisesti ja toivoa että viranomaiset tai hyvää tarkoittavat piirit tekevät jotain.

Nähdäkseni viktoriaaniset herrat (jotka harrastivat kymmenvuotiaita huoria) loivat tämän perinteen. Orjakaupan, lapsityövoiman, kulkutautien kohdalla käännetään nopeasti The Timesin sivua ja perehdytään tutkimusmatkailun tai kaukokaupan uusimpiin saavutuksiin.

Kun olin mukana taistelemassa pornografian puolesta, toisin sanoen 1970-luvulla, vastapuolella oli omasta esivaltaa ja suurempaa sananvaltaa edustavia ihmisiä. Se taisi olla sitä sukupolvien sotaa.

Kirjoittelin elokuvafirmoille valituskirjelmiä valtion elokuvalautakuntaan ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vastustin romaanien leimaamista sisällöltään rikollisiksi.

Aina sitten joskus jokin ”Emmanuelle” hyväksyttiin esitettäväksi aiottua vähemmän leikattuna. Otin joskus ystäviä mukaan koeteatteriin tai iltapäivän autioon elokuvateatteriin katsomaan näitä synnin hedelmiä leikkaamattomina. Mieleeni jäi eräskin Leena, joka kertoi myöhemmin aikoneensa mennä kotiin bussilla, mutta taksi piti ottaa.

En haluaisi nähdä tuota elokuvaa nyt. Luulen että jo pelkkä tropiikki herättäisi ikäviä ajatuksia.

Toinen huomautukseni lapsipornokeskustelusta on rakenteeltaan tuttu. Kun jokin tällainen asia alkaa kiinnostaa ylenmääräisesti, kysyn mitä tällä puheella halutaan peittää.

Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä huolestuneissa on paljon ihmisiä, joille lasten muut hyväksikäytön ja kolkon kohtelun muodot ovat yhdentekeviä.

Ongelma on siis seksi, ei lapsi.

Nettisensuurissa lasten asia on veruke pyrkimyksille hallita verkkoa. Ne pyrkimykset ymmärrän, vaikka ne osoittavat vaarallista tietämättömyyttä.

Internetin vaarallisuus valkenee monille oudon hitaasti. Kirjapaino aiheutti uskonpuhdistuksen ja rotaatiopaino (halpa sanomalehdistö) maailmansodan.

Humaanius on upeinta silloin kun ei tarvitse tehdä mitään eikä varsinkaan haistella köyhyyttä.

En väitä, että tämä keskustelu olisi pahaksi. Ehkä on otettava journalistisesti esiin jokin erikoisen kuohuttava ongelma, jotta isommat asiat saataisiin näkyviin.

Tähänastisen kokemukseni perusteella säälin hiukan poliiseja ja hiukan enemmän ministeriön virkamiehiä.

Verkko on aika pitkälle peili. Siitä näkee oman kuvansa. Sieltä myös löytää, mitä hakee.

(Picture quoted from M.C. Escher Official Homepage)

18 kommenttia:

  1. Mielestäni seksi on nykymaailmassa täysin ylimainostettu asia.

    VastaaPoista
  2. Puhumatta pornosta, pitäiskö netti rajoittaa ahtaimman vai löysimmän oikeusjärjestyksen mukaan. Nykyistä anarkiaa kannattaa moni. Netti kyseenalaistaa oikeusjärjestysten erot.

    VastaaPoista
  3. Loistava kirjoitus, Kemppinen!

    Puhumalla kaikkien vihaamista asioista ja käyttämällä niitä keppihevosina (väkivalta, lapsiporno, raiskaus, petokset, yms) voidaan saada aikaan ikäviäkin asioita kenenkään estämättä. Parhaimmillaan jopa niin, että poliitikko kerää irtopisteet kotiin.

    Tällaisten asioiden huomaaminen vaatii perehtyneisyyttä tai pitkää kokemusta. Sinulla, Kemppinen, tuntuu olevan molempia. =)

    VastaaPoista
  4. Kaikki asiat, joista on puhe (olisi se hyvää tai pahaa) rupeaa kasvamaan siitä syystä, että siitä puhutaan. Merkityksi tuleminen on aina kahden asian kasvu (paradoksi, mistä pitää siksi aloittaa): kompetenssi on aina yksilön moraalista kiinni ja yksilö voi olla falski: voi opetella poliisin työt ja harjoittaa se roistojen kanssa jolloin se on pahempi asia kuin mitä pelkkä tietämätön roisto voisi tehdä omilla ulkopuolisilla kompetensseillaan. Moraalia on niin vaikea opettaa kun mallit ovat opetusta voimakkaammat: niin kauan kun jotkut rohmuavat niin tulee olemaan epäeettisiä poliiseja. Niin kauan kun puhe pelastamisesta on kytemässä tulee olemaan terroristeja ja niin kauan kun ihailee merkkejä ja kirjaimia ja pensselinvetoja tulee olemaan rumia kuvia.

    So simple. Moraalin manageroiminen on sitäpaitsi vaarallista sillä lynkkaus alkaa jo hyvin pienistä signaaleista: tämän päivän Hbl puhuu yleisönosastolla siitä, että se joka edes uskaltaa hihkasta bensan hinnankorotuksista asettaa päänsä pölkylle ja on vain aika milloin lynkkaus alkaa. Moraalia ei voi opettaa eikä sitä voi vaatia. Sitä voi vain näyttää tietä ja siinä pitää itse kyetä purra hammasta sillä kakarat ovat rasittavia monella eri tavalla. Keksivät ja viisastelevat, väittävät ja inttävät. Suuttuvat ja levittävät suuttumustaan naapurille. Tarinat lisääntyvät ja hylkiminen on taattua. Omat läheisetkin näyttävät miten hyvin osaavat ns. ymmärtää tai auttaa. Kukaan ei siihen leikkiin ryhdy ja sen takia maailmanparannus on aivan turhaa. Mutta yksilön kouluttaminen opettajan esikuvilla ei ole turhaan. Mutta se vaatii nöyrää mieltä ja valtiovallan kyky sparrata oikeita toimia eikä nuolla paholaista, joka sitäpaitsi omaa kyvyn pärjätä myös ILMAN valtion sekaannusta - ainakin myötäilevään suuntaan. Valtio voisi vain nostaa opettajuutta sille tasolle kuin se kuuluu ollakin ja poistaa merkkiin sokeutuneet pikkuviisaat. Heillä on kadonnut maailmankuva ja sen myötä arvostelukyky. Fantasia on siis yhtä tärkeä kyky kuin lain noudattaminen : pitää tajuta sekä lainalaisuudet (Peirce; semiotiikka) että prosessin (de Saussure; semiologia). Molemmat ovat yhtä tärkeitä ja siinpä sitten tango.

    Tangoakaan ei opeteta askeleista vaan musiikista lähtöisin. Se olisi koulun ja opetuksen filosofinen haaste. Nyt opetetaan askeleita liian suuressa tanssilattiassa. Ei onnistu kun muut tanssivat musiikin mukaan.

    Jotkut tanssivat siinä sitten vielä valssia...

    VastaaPoista
  5. Niin kuin kauniin ei tarvitse sanoa olevansa kaunis, ei humanistin tarvitse itse sanoa olevansa humanisti.

    VastaaPoista
  6. ad häjy

    Ruokaakin mainoostetaan niin kuin se kiinnooostaaasi aivan kaikkia. Ei oo perää.

    VastaaPoista
  7. Mainostusta on ylipäätään liikaa, ja sen ytimenähän on että pyritään vaikuttamaan, ei vakuuttamaan (hehheh)... eli siis mielikuvia, ei faktoja. Kunhan ostaa, sama se, ostaako se oikeiden syiden takia.

    Niin, mainospostia tulee nykyään niin paljon että selaan vain että ei ole mitään tärkeää sen välissä ja tungen pussiin, ja pussin tyhjennän paperinkeräykseen kun tulee täyteen. En jaksa haaskata aikaani manipuloijien ja valehtelijoiden sepustuksille. Ainakaan paljoa.

    VastaaPoista
  8. Elämme hysteerisiä aikoja. Aikoinaan näitä naisia hoidettiin klitorishieronalla.
    Perkeleellisintä mekkalaa näistä asioista todellakin pitävät ne, joille lapsi on etäinen asia ja avioliitto/perhe kauhistus.

    VastaaPoista
  9. Kun olen muutenkin merkitty, rohkenen nostaa Hesarin Vieraskynän sanoman (Erkki Sevänen) 7.3. ja sanoa samalla oman mielipiteeni.

    Kun ihmiskunnan ja kulttuurien historiaa tarkastelee laajoin kaarin (vuosisadoissa mitaten) voi helposti tulla samaan johtopäätökseen Seväsen kanssa.

    En rauhoitu edes Seväsen lopputulokseen vaan väitän löytäneeni historiasta mahdollisuuksia sen osoittamiseen, että vapaa seksi pornoineen (luvallisissa tai luvattomissa yhteyksissä) luo monin eri tavoin valmiuden sille, että kulttuuri pidemmällä aikavälillä rapautuu.

    Se, miten tuomarit ja viskaalit asian hoitavat tai jättävät hoitamatta, siinä koetellaan ko. yhteisön ja kulttuurin "kelpoisuus" muutamilla oleellisilla alueilla
    - jos näin uskallan sanoa.

    Monissa kulttuureissa asia on aikanaan ratkaistu tiukin toimin - ja yhteisö on jäykistynyt vuosisadoiksi. Tähän otan esimerkiksi Kiinan konfutselaisuuden.

    Lisää esimerkkejä - eri tavoin toteutettuja ratkaisuja (ja erilaisin tuloksin) löytyy sitten esim. slaavien kulttuurista - tai tästä hyvin tuntemastamme muslimidilemmasta.

    Aivan yhdellä esimerkillä valottaisin kysymystä: Rollo May toteaa, että tahdon ja eroksen on oltava tasapainossa - luovuuden vuoksi. Joissain kulttuureissa on löydettävissä eroksen ylivoimainen ote, toisissa taas tahdon, kuten konfutselaisessa.

    Seväsen huomion mukaan seksuaalisuuden "kaupallisuudella" on "syvä inhimillinen merkitys". Itse pelkään länsimaisen kulttuurin tuhoutuvan monien eri vaikuttajien kautta, joiden yhteisenä nimittäjänä on oleva mm. ylikorostunut eros - kaupallinen tai vapaa.

    Harvoissa yhteisöissä tuo luonnonmukainen vietti on kyetty ohjaamaan luovaksi voimavaraksi. Tämä on onnistunut vain kun yhteisön jäsenet ovat kasvaneet sisältäohjautuviksi (D.Riesman, ja protestantismi).

    Tänään olemme sitä vähenevässä määrin.

    Toiseksi - yhteisön on täytynyt saada "mielekkäät" neuvot, joiden mukaan oppia tietämään rajansa - tahdon ja eroksen balansointiin. Päästyään myöhäisantiikisssa syntyneestä askeesista, kristinusko on osoittautunut näiden neuvojen oivalliseksi neuvonantajaksi, mutta vaikeata se on silti ollut.

    VastaaPoista
  10. Minusta ei ole huono asia, että seksi on nykymaailmassa ylimainostettu asia. Se tekee seksistä arkista ja tylsää, mikä on hyvä. Seksin pyhänä pitäminen tuottaa luullakseni vähintään yhtä paljon ongelmia kuin sen maallistaminen.

    Minä en pidä ihmisistä, jotka siunailevat paljastelevasti pukeutuvia teinityttöjä sillä perusteella, että eiväthän ne lapsiraukat ymmärrä, mitä viestejä aikuisille miehille lähettävät. Minusta nämä ihmiset voisivat miettiä omia käsityksiään aikuisista miehistä: vaaniiko kaikissa tosiaan pedofiili, joka käy kiinni heti, kun merkkejä annetaan? En ole nähnyt tutkimustuloksia siitä, että nykynuoriso olisi seksielämässään onnettomampi kuin jokin edeltävä sukupolvi.

    Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hyväksikäytön (esim. lapsipornon) kanssa, mutta julkisessa keskustelussa tämä kaikki toisinaan sotketaan samaksi soosiksi.

    Minä tein nuoruudessani vähän aikaa sekä puhelin- että tietokoneseksityötä. Raskasta työtä se oli - mutta ei suinkaan siten, kuin monien olen kuullut kuvittelevan. Raskasta oli vain, kun keskustelukumppani ei tahtonutkaan puhua seksistä vaan yksinäisyydestä; heitä oli paljon.

    Yhtä en tiedä vieläkään. Mitä minun olisi pitänyt sanoa sille miehelle, joka soitti ja tahtoi kuvitella kanssani, miten naisi tytärtään? Olisiko minun pitänyt osallistua fantasiaan, koska se ehkä ehkäisisi todellisen tapahtuman? Vai sanoa, että oletpa sairas saatana, ja kieltäytyä fantasista, koska se ehkä yllyttäisi häntä tekoon?

    Tämmöisistä kysymyksistä kannattaa kyllä hyvien pysyä kaukana.

    VastaaPoista
  11. Minä lähtisin Minäkuvasta liikkeelle, johon kuuluu seksuaalinen minuus. Mutta sekin tuntuu olevan jotenkin soosia monelle, sillä tämän tabun puolelle meneminen on sama kuin bensanhinnan alentamisesta puhuva: saa hyvin nopeasti leiman jo siitä, että otti jotain puheeksi.

    Jos aihe on jo itsensä jonkinlainen tabu sen takana olevat tärkeät kysymyset (myös henkinen yksinäisyys, jatkuva ärtyisyys, jatkuva iskeminen ja viettely, jatkuva omnipotenssi ja narsismi jne jäävät unholaan tämän takia. Se luo sitten personaalisuusoireilua minun mielestä koska persoonallisuus ei pääse oikeuksiin omien tarpeittensa kautta. Mitä konservatiivisempi kultturi sen suurempi pimento omasta minuudesta ja sen todellisista tarpeista.

    Loput on sitten sovellusta ja suorittamista: ei seksi ole mitään ilman ymmärrystä (aivot ovat meidän seksuaalisin elin) mutta sen kasvattaminen menee kuten aina sen suorittamisen/osaamisen kautta.
    Kun patti pidetään kirkon ja muiden ylikonservatiivisten ryhmien takia kaapissa se valuu ja tihkuu miten missäkin - myös sairaasti.

    Silti asia on diskreetti ja arka. Aina.

    VastaaPoista
  12. Universalia sunt realia?

    Ruton seurausilmiö olivat ruoskijaretket. Itsensäruoskijat, uskonnollisesti kiihoittuneet henkilöt, vaelsivat suurin laumoin seudusta toiseen, lippuja liehuttaen, kolkkoja lauluja laulaen, pukeutuneena mustiin viittoihin ja oudonnäköisiin päähineisiin, joista loisti punainen risti.

    (tää on Egon Friedelliä siitä Ahlmanin käännöksestä josta et oikein pitänyt)

    Heh heh

    Soveltavatko ihmiset tulevaa tilaansa jo nyt?

    moraali ja perspektiivi

    Godard sanoi muistaakseni, että katse on hyveellisen keimailun tärkein ase....

    ja siitä tuli mieleeni, että kun olin silloin joskus katsomassa Louis Mallen Pretty Babyn (joka siis hyvinkin siisti juttu) niin sattumalta mutsin broidi istui viereisellä penkkirivillä, eikä herra minun tietojeni mukaan ollut erityisen kiinnostunut la Nouvelle Vague'sta (jos Malle nyt siihen sitten lasketaan jotenkin mukaan kuuluvaksi)

    http://www.youtube.com/watch?v=QkiFR7ivLRs&feature=related

    VastaaPoista
  13. Ilmeisesti on niin, että nykyinen yhteiskunta haluaa vetää verhot koettujen ongelmien yli.

    Vai olisiko sitten niin, että tietyt tahot haluavat pysyä otsikoissa lyömälllä löylyä lehdistön ennalta kansalaisten keskuuteen levittämiin "ongelmiin".

    Josko pureudutaan oikeasti meidän rikkaittein suomalaisten kannalta katsoen esim. Kiinan ja Intian ongelmiin (ja lukuisia muita maita), niin tuskinpa em. maiden poliitikoiden ensimmäinen huoli olisi lasten hyväksikäytön tutkiminen.

    Että kun rikkaitten pohjoismaitten tietyt aktivistit kommentoivat köyhien maiden tapaa hoitaa esim. lapsiaan, niin kyllä siinä paikallisia tapoja nähneen ajatukseen nousee sellainen ajatus, että eiväthän lasten paikalliset tarjoajat tulisi toimeen ilman lasten myymistä, kuin sitten tulevat. Lasten myymistä eri tahoille ei pidetä tietyissä paikallisissa olosuhteissa kovinkaan ala-arvoisena.

    Tosin lapsen vanhemmat parustelevat lapsensa myymistä omilla eduillaan. Että josko lapsi jäisi perheeseen, kaikille osapuolille perhesssä ei jäisi riittvästi syötävää, kun yksi lisäsuu olisi paikalla.

    Voisipa profesori laittaa korvansa taakse sellaistakin keskustelun tyngän, että missä käsiteltäisiin sitä, kuinka historiamma aikana on perhe ottanut reaaliteetit huomioon ruoan hankinnassaan tiettyinä aikakausina perheen jäsenilleen.

    VastaaPoista
  14. "Yhtä en tiedä vieläkään. Mitä minun olisi pitänyt sanoa sille miehelle, joka soitti ja tahtoi kuvitella kanssani, miten naisi tytärtään? Olisiko minun pitänyt osallistua fantasiaan, koska se ehkä ehkäisisi todellisen tapahtuman? Vai sanoa, että oletpa sairas saatana, ja kieltäytyä fantasista, koska se ehkä yllyttäisi häntä tekoon?"

    Unistaan ei kukaan ole vastuussa, kirjoitti kirjailija 50-luvulla ja oli ehkä oikeassa.

    Mutta tässä nimenomaan ollaan asioiden rajamailla, ja merkityksellisillä sellaisilla.

    Annammeko uniemme toteuttaa toiveemme ja tyydymme siihen, vai annammeko uniemme näyttää meille päämäärämme?

    Kysymys on myös kulttuurifilosofinen, paitsi että se on käytännöllinen.

    Ystäväni, ent. nuorisorikollinen (kuten minäkin) sanoi, että kuvitelmissa on kaikki vapaata.

    Onko? Epäilen.

    Mutta jos alun kysymykseen vastaan, olisi se että "kuvittele se ja kuvittele myös seuraukset".

    VastaaPoista
  15. Viittaan

    Tekisipä myös siteerata viimeistä luentoani, mutta ei jaksa.

    VastaaPoista
  16. Tuli tästä mieleeni.
    Ihminen voidaan asettaa ulkomailla tapahtuneesta, siellä laillisesta asiasta syytteeseen Suomessa.
    Näin esim. vaikka Espanjassa suojaikäraja on 13.v voi sen ikäiseen sekaantunut joutua syytteeseen Suomessa.

    Miten sitten on murhan laita.
    Jos ihminen syyllistyy murhaan vaikkapa Bosniassa, mutta niin ettei Bosnian laki häntä siitä tuomitse, niin voiko sitten joutua syytteeseen Suomessa?

    VastaaPoista
  17. eero raunio, saanko ottaa lauseesi: "kuvittele se, mutta kuvittele myös seuraukset" ? sillä tuo on yksi kuvitusmaailman käyttökelpoisimpia reseptejä .

    VastaaPoista
  18. " Tuli tästä mieleeni.
    Ihminen voidaan asettaa ulkomailla tapahtuneesta, siellä laillisesta asiasta syytteeseen Suomessa.
    Näin esim. vaikka Espanjassa suojaikäraja on 13.v voi sen ikäiseen sekaantunut joutua syytteeseen Suomessa.

    Miten sitten on murhan laita.
    Jos ihminen syyllistyy murhaan vaikkapa Bosniassa, mutta niin ettei Bosnian laki häntä siitä tuomitse, niin voiko sitten joutua syytteeseen Suomessa?"

    Rikoslaista löytyy useita pykäliä, jotka mahdollistavat tämän. Esimerkiksi:

    6 §
    Suomalaisen tekemä rikos


    Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Jos rikos on tehty millekään valtiolle kuulumattomalla alueella, rangaistavuuden edellytyksenä on, että teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.

    Suomen kansalaisena pidetään henkilöä, joka rikoksen tekohetkellä oli tai oikeudenkäynnin alkaessa on Suomen kansalainen.

    VastaaPoista