3. maaliskuuta 2008

Hullutuksien taloustieteestä

(Kuvassa symmetrinen riittävän informaation ko-operatiivinen valintatilanne, eilen).

Taannoin jouduin viittaamaan peliteoriasta kehittyneen sopimusteorian mahdollisuuksiin tutkimuksissani ja kysymään, mihin päädyttäisiin, jos tekijän- ja teollisoikeuksia arvioitaisiin reaalioptioina, koska niihin investoidaan nykyisin oman tuotanto- tai palvelualan ulkopuolelta.

Tämä voisi teitä, kunnianarvoisat lukijani, tuskin vähemmän kiinnostaa.

Vai olisiko sanottava korkeasti oppineet?

Ja kukaties joukossa on myös korkeajalosukuisia.

Ruotsissa perustettiin 1860 teitittelyseura, koska puhuttelut kiertoilmauksineen ovat niin koukeroisia. Teitittely juurtui aika ohuesti kolmannen persoonan käyttämisen päälle (”ottaa nyt lusikkaleipiä myös ja kaikkia seitsemää sorttia”), ja ehkä juuri siksi Ruotsi siirtyi äkillisesti täyssinutteluun, ja meidän nilkit perässä.

Ken kaipaa opastusta sosiaalisten suhteiden hienossa kielessä, tekee viisaasti katsomalla ahkerasti TV 1:n ”Sydämen asialla” –sarjaa, jonka suomenkielinen nimi on hyvin pahasti harhaanjohtava. Sehän on suoraan Anthony Powellista ja Evelyn Waughnista ja siten Dickensistä ja Thackeraysta polveutuva suurenmoinen kuvanovellisarja eikä siis saippuaa eikä poliisihurjastelua. ”Milord” tai ”my-lord” tipahtaa niin luontevasti kuin vain voi ja seuraavassa kuvassa ”give us a cig, will ’ya”.

Heartbeat” on jatkuva iloni ja olen alkanut nopeasti samaistua Mr. Claude Greengrassiin (the village rogue), ja väittäisin olevani hiukan saman näköinenkin.

Haluaisitteko muuten ostaa melkein terveitä porsaita? Voisin ehkä järjestää…

Myönnän että osa sarjan viehätystä on huolellisesti konservoitu 1960-luvun loppu, mutta kyllä Yorkshiren pikkukaupunki toisaalta on oikeasti ihastuttava ja kyllä briteillä toisaalta on käsittämätön määrä hyviä näyttelijöitä ja aikakauden rekvisiittaa! Olen ollut tarkkana, ja mielestäni jokainen tulitikkurasia ja savukepakkaus on oikea, puhumattakaan autoista ja moottoripyöristä.

Lisäksi elokuvaihmiset ovat ammattilaisia, koska kerronta on sekä joutuisaa että säästeliästä. Mikä ero verrattuna taannoiseen ”Naisentappajiin”, joka ei nyt nähtynä ollut oikeastaan lainkaan elokuva, vaan kuunnelma tai lavanäytelmä. Elokuvaa siinä oli vain se semafori ja se kohtaus, jossa eteiseen tulvahti miljoona kukkahattuista tätiä. Mutta näyttelijöistä huonoin oli juhlittu Sir Alec Guinness – niin yli, niin yli!

Kuten havaitaan, puhe on hullutuksista. Pienenä vihjeenä ekonometriaan ja rationaalisen toimijan oletukseen väsyneille kauppakorkeakoululaisille nobelisti (taloustieteen eli ns. nobelisti) David Kahneman on julkaissut paljonkin hullutuksien taloustiedettä ja osoittanut kiitoksen sanoja tällä hetkellä Obaman kampanjassa tikkana mukana olevalle Richard Thalerille.

Thaler oli ehkä ensimmäisiä ”käyttäytymisen taloustieteen” edustajia. Hän ei siis lähde siitä, että taloudellinen toimija tekee järkeviä valintoja.

Kauan sitten Thalerin Financial Timesille keksimä peli herätti huomiota ja pahennusta. Oli arvattava jokin luku 0 – 100, joka arvaajan mielestä olisi mahdollisimman tarkoin 2/3 kaikkien arvausten keskiarvosta. Palkinnot olivat muhkeat.

Lopputulos oli järkevyys-oletuksen vastainen, koska rationaalisin arvaus on 0, joka on tasan 2/3 nollasta.

Numeron arvaaja tietenkin lähtee liikkeelle satunnaisesta distribuutiosta, jolloin keskiarvo olisi suunnilleen 50 ja arvaus 33, mutta sitten hän toteaa, että juuri näin varmaan moni muukin ajattelee, jolloin olisi viisasta mennä alemmas ja ehkä vieläkin alemmas.

Ajattelu johtaa erittäin loogisesti ja kiitettävästi nollan.

Todellisuudessa vain hyvin harvat arvasivat sitä.

Thalerin ”Anomalies” löytyy suoraan Googlella. Mies suorastaan kerää esimerkkejä järjenvastaisesta käyttäytymisestä ja puhkoo siten reikiä mm. peliteoriaan.

Miksi kunnat tai yritykset, jotka saavat yllättäen paljon rahaa – esimerkiksi yritys voittaa pahan patenttijutun – eivät investoi sitä eivätkä lyhennä velkojaan eivätkä edes nosta osinkoa mainittavasti, vaan häivyttävät sen yleiskuluihin ja johdon erikoispalkkioihoin?

Kukapa tietäisi?

Tämä oli seuraava jaksa kirjoitelmissani menneiden tapahtumien ennustamisesta, minä kun väitän, että tapahtuminen historiassa, taloudessa ja ties missä ei ole sattumanvaraista, vaan johdonmukaisen järjetöntä ja esimerkiksi poliitikkojen päätökset ovat rationaalisesti juuri yhtä hyvällä perustalla kuin taloustietäjien ennustukset lähikuukausien taloudellisesta kehityksestä.

13 kommenttia:

  1. Menneiden Aikojen Riskien Hallinto on tärkeä ala, jossa suurmiesten neuvominen on avainasemassa. Napoleonin Venäjän reissu voi muodostua vähemmän traagiseksi jos sovelletaan oikeita decision support toolsseja. Merenkäyntiin liittyvien kompleksisuuksien huolellinen mittaaminen voisi saattaa Englannin ja Hollannin geopoliittiset suhteet paremmalle tolalle.

    Jaeger, Renn, Rosa ja Webler: Risk, Uncertainty, and Rational Action (Earthscan, 2001)
    Tämä teos hyllyssä on kuin iso rasiallinen lusikkaleipiä pakastimessa. Suomentaisko joku?

    VastaaPoista
  2. Toinen 'Sydämen asialla' fani ilmoittautuu. On yksi harvoja ohjelmia, joita nyt tv:n pimennyttyä kaipaan.

    VastaaPoista
  3. Olen joskus kirjoittanut kirjoituksen, joka on vain kalpea raapaisu, brittiläiseen puhuttelukäytäntöön, jossa tilanteessa jossa on on neljä keskustelijaa, jokainen osallistuja puhuttelee, jos pitää kiinni etiketistä, toisia eri tavoin,

    "Your Grace, Sir Henry, Billborgh, My Lord, Lord Billborugh, Lord of Billborough, Lord Edward Billborugh, Mister Billborough, Master of Billborough, Most Honourable, Right Honourable, Honourable, Your Excellence, ..."

    VastaaPoista
  4. Johdonmukainen järjettömyys pitää yllä illuusiota, että elämä jatkuu ikuisesti. Siinä keinovalossa saattaa hetkittäin tuntea olevansa itsekin ikuinen.
    Döden-döden.... Vain sen tapaaminen järkiinnyttää ihmisen. Ja rauhoittaa.

    VastaaPoista
  5. jokaisella ihmisellä on sisimmässään tietoisuus televisiosarjasta, joka hänen tulisi löytää, jotta kitsas kohtalo luovuttaisi hänelle mahdollisimman paljon. sydämen asialla - sarja on minulle SE sarja ja claude jeremiah greengrass kyseisen sarjan kirsikka.

    VastaaPoista
  6. ad futuuriperse:

    ...decision support toolsseja. Merenkäyntiin liittyvien kompleksisuuksien...

    Suomentaisko joku?

    VastaaPoista
  7. Onko Kemppinen istunut siellä Lappeenrannassa tuotantotalouden reaalioptiokurssilla? Tärkeä aihepiiri, mutta kuukkelin mukaan ainoastaan Lappeenrannassa sitä opiskellaan.

    Prospektiteoriaa (Kahneman & Tversky, 1979) on opetettu viime vuosituhannella eräässä helsinkiläisessä huippukorkeakoulussa, joten ei Helsingissä ole eletty aivan pellossa.

    VastaaPoista
  8. Onhan se tietysti todella kova oletus, että ihmiset pystyvät elämässään rationaalisiin valintoihin. Varmaan moni on kuitenkin huomannut lähipiiristään ja varmaan itsestäänkin, ettei kaikissa valinnoissa ole mitään rationaalisuuden häivääkään.

    Tämmöistä se elävä elämä nyt vain on. Monet valinnat ovat suorastaan päin helvettiä, jos rationaalisuuden perään huudellaan. Jos asioita taas katsotaan pelkän tunnekuohun kautta, niin jotkin valinnat voivat tulla ymmärretyiksi edes jotenkin.

    VastaaPoista
  9. Heartbeat on aivan huippu.

    Isäni joka osaa kanasakouluenglannin (eli ei siis osaa mitään) sanoo sarjaa Griinräksiksi, kehumasi hahmon mukaan.

    Hahmo on muuten eräs upeimpia, hieman karrikoitu, mutta mahdollinen. Eräs parhaista siinä ohjelmien joukossa jonka tunnen

    VastaaPoista
  10. Vähintään toiseksi lysteintä maailmassa on lukea juonipaljastuksia. Luin juuri Sydänsarjasi paljastukset, kun en tapausta tunne.

    Teitittelyn lisäksi meitittely, tuo hallitsijain valloittava tapa kutsua itseään, on kannatettava. Viimeinen ja luultavasti myös ensimmäinen minua teititellyt ihminen oli professori Aarne Kinnunen. Hän hallitsi kaikki tuon puhuttelun vivahteet ja ilot. Kyllä siinä opiskelijatyttösen sydän pampahteli kiivaasti, kun lopulta jollakin vastaanottoajalla Kinnunen opintokirjan ojentamisen lomassa äkisti ehdotti sinuttelua. Oi!

    Parhaat miehet ovat aina kutsuneet minua sukunimellä. Siinä on jotakin vastustamatonta. Uskokaa tämä, hyvät herrat. Tie naisen sydämeen vie sukunimen kautta.

    Porsaita en taida ostaa, mutta olisiko lähiöelämään soveltuvia parvekelampaita tarjolla?

    VastaaPoista
  11. Ladykillers

    Missasin tästä viikko sitten näytetyn remake-version, olisi ollut kiva vertailla. Sir Alec on minulle huume siinä missä Lord Olivier, Sir John (Gielgud) tai Sir Anthony (Hopkins) - sama mitä he tekevät, kun vain saa nauttia siitä magnetismista. Sir Randolph (Richardsson) ja Sir Ian (Richardsson) väkeviä myös tavallaan, mutta se on karismaa, ei magnetismia. Thompsonin Emma taas on brittinäyttelijättärien Monica Groop: ei kaunein, ei paras, mutta fiksu symppis - ja suklaisen syötävä!

    Eikä prof. Marcus nyt niin yli ollut, täällä isäntänä on yksikin erikoinen ja juoni kolleega, ja ainakin itse tunnen monta ektroverttia, jotka vedämme roolia vielä enemmän ja pahemmin yli ihan omassa elämässämme.

    PS Mihin katosi kommentti-ikkunasta mahdollisuus lukea samassa ikkunassa itse postauskin, vai onko taas kerran communi liikuttuneessa tilassa.

    VastaaPoista
  12. Ihminen rakentaa rationaalisuuden toteemin, jonka särkee joka päivä. Yltiörationalismissa tämäkin jää huomaamatta. Kriittinen rationalismi olettaa, jonkin tapahtumien ulkoisen pisteen, josta näitä voisi havainnoida. Radikaali rationalismi uskoo selkeyteen, vaan ei rationalismiin. Irrationalismi ei usko lainkaan, ja kaiken tämän keskellä ihminen on hämmentynyt.

    VastaaPoista
  13. http://www.economist.com/finance/
    displaystory.cfm?story_id=2021010

    http://rss.economist.com/research/
    Economics/searchActionTerms.cfm?query=real+option

    VastaaPoista