10. maaliskuuta 2008

Christian Günther

Ruotsinmaalainen toimittaja Henrik Arnstad sai aikaan toivomansa rähäkän runsas vuosi sitten kirjoittamalla johtaviin sanomalehtiin ja selittämällä radiossa kohtuullisia ja punnittuja näkemyksiään Suomen sotimisesta, etenkin vuosina 1941-1944.

Suomalaiset ja muutama ruotsalainen lisäksi ottivat väittääkseen vastaan, kun toimittaja selitti kantaansa perustellen, että suomalaiset olivat Hitlerin käskyläisinä ryhtyneet hyökkäyssotaan sotarikollinen Rytin johdolla hankkiakseen itselleen elintilaa Itä-Karjalasta.

Arnstadin mukaan aihe on edelleen täydellinen tabu Suomessa, jossa asiasta pidetään yllä erilaisia virallisia valheita.

Arnstad julkaisi 2006 kirja Spelaren Christian Günther. Sverige under andra världskriget. Kirjan kustansi arvostettu Wahlström & Widstrand ja siinä on 512 sivua. Lähdeviittauksia ei ole lainkaan, ja huomattavan usein lukija – tässä tapauksessa minä – huomaa pohtivansa, ovatko tiedot ulkoministerin, pääministerin, kuninkaan, lähettiläiden ja muiden semmoisten sanoista ja mielipiteistä totta, arvauksia vai ns. dramatisointia.

Meilläkin on ilmestynyt toimittajatutkimusta, joka on periaatteessa sangen arvokas asia. Meillä on elokuvia historiallisista tapahtumista totuuspyrkimyksin tai ilman. Viime päivinä on keskusteltu nukkeanimaatiosta, jossa kerrotaan erään Murha-Kustaan seikkailuista. Näkemäni pätkän perusteella arvioin, että elokuva on sekä taiteellisesti, teknisesti että ajatuksellisesti noin 50 vuotta ajastaan jäljessä, joten en puutu tähän tsekkkiläis-DDR:läiseen 1950-luvun lopun hengen ilmentymään isommin.

Toivottavasti kukaan lukijoista ei loukkaannu, jos kumminkin kertaan, että ruotsalaistoimittajan paljastuksista on vallinnut Suomessa yksimielisyys noin 35 vuotta. Jatkosota oli hyökkäyssota Hitlerin rinnalla. Mauno Jokipii kirjoitti asiasta aikoinaan täysin vakuuttavan yhteenvedon.

Suomalaiset ovat huomauttaneet Arnstadille, joka ei osaa kieltämme eikä ole luultavasti edes pyytänyt ketään kääntämään poliittisen historian kurssivaatimuksiin kuuluvien kirjojen nimiä, että näin pääsi käymään, mutta kukaan ei ole vieläkään keksinyt vaihtoehtoa. Molotov kävi jo kesällä 1940 kuumana, että olisi päästävä viimeistelemään valloitus, ja se henkilö, joka tämän esti, oli valitettavasti Hitler. Asiasta oli silloin liittosuhteessa olleiden herrojen kesken puhetta.

Güntherin ja jopa pääministeri Per Albin Hanssonin nimet ovat lakanneet kuulumasta yleissivistykseen Suomessa. Ruotsin 1900-luvun historia on meillä todellisuudessa lähes tuntematon.

Emme todellisuudessa tiedä, miten paljon Ruotsi hyötyi taloudellisesti sodasta, ja meidän on vaikea arvioida, saiko Ruotsi hyvätkin osingot siitä, että se jätti kolme naapuriaan, Tanskan Norjan ja Suomen, oman onnensa nojaan.

Taisi se saada. Oma käsitykseni on, että maailmansodista Ruotsi selvisi juuri samalla tavalla kuin Suomi - uskomattomalla onnella. Molemmat osoittautuivat suurvalloille hyödyllisiksi jossain määrin itsenäisinä. Tosin sekä Ruotsin että Suomen todellisesta historiasta sodan aikana on vielä paljon piilossa.

Skandinavian mailla oli ihmeen suuri paino sotien jälkeen. Norjan pakolaishallituksessa vaikuttanut Trygve Lie oli YK:n ensimmäinen pääsihteeri ja ruotsalainen Dag Hammarskiöld toinen – hän oli sukutaustaltaan samaa porukkaa kuin tämä Chr. Günther, maan ylhäistä ja itsetietoista virka-aatelia. Meillä Suomessa ei sellaista, luojan kiitos, itse asiassa ole.
Ruotsin sodan ajan politiikka on erinomaisen kiinnostavaa juuri siksi, että sekä demareissa että hallituksessa istuneissa porvareissa oli niin monta sananmukaisesti pirtin peräseinästä repäistyä poliitikkoa, joiden menestystä kaiken koulutuksen puuttuminen ei haitannut. Ja he osasivat käsitellä myös leuhkoja virkamiestä ja ajoittain aika vaivalloista kuningasta, jonka vaimovainaa muuten oli ollut hyvinkin kiihkeä saksalaismielinen jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Eikä Kustaakaan tuhlannut kiintymystä länsiliittoutuneille.

Pääministeri Hansson oli siviiliammatiltaan puotipuksu, muurarin ja piian poika. Tehtävissään hän onnistui paremmin kuin ylhäisönuorukainen Olof Palme ja perusdemari Göran Person.
Tämä vain vihjeeksi Suomen demareille, joiden johtotehtävissä ei ole ollut tavallisten ihmisten elämää tuntevia ihmisiä sitten K.A. Fagerholmin. Tannerkin oli juristi, Otto-Ville Kuusinen maisteri ja Gylling tohtori...

Miksi kirjoittaa blogi huonosta kirjasta, joka käsittelee unohtunutta henkilöä?

Keräilen tietoa kirjoista, ohjelmista ja elokuvista, jotka mahdollisesti vaikuttavat ihmisten käsityksiin ja käyttäytymiseen. Sellainen kirja oli pääministerien ja pankkiirien yksimielisen hyväksymisen saanut Sir Ralph Norman Angellin The Great Illusion (1910), jossa todistettiin, että globalisoitumisen ja verkottumisen vuoksi (hän ei käyttänyt näitä termejä mutta tarkoitti samaa) sotaa ei voi enää tulla. Toisen maailmansodan odotusvuosina asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että siviilikohteiden ilmapommitukset ratkaisevat sodan kuin sodan. Tätä saksalaiset kävivät kokeilemassa tunnetulla tavalla Guernicassa Espanjan sisällissodassa.
Linkola voi olla oikeassa siinä, että U. Kekkosen Onko maallamme malttia vaurastua oli turmiollinen kirja, mutta tästä en osaa sanoa mitään varmaa, koska siitä on niin tavattoman pitkä aika kun luin sen. Joka tapauksessa se vaikutti paljon, eikä moni sitä muista - rahat oli pantava vientiteollisuuden tukemiseen (eli metsiin eli metsänomistajille).

Arnstadin monessa suhteessa huono ja sekava kirja oli yhdestä syystä lukemisen arvoinen. Hänen käsityksensä Suomen ja Ruotsin poliittisista valinnoista eivät maailmaa mullista. Mutta hän tuo esiin erittäin vähän tiedetyn tosiasian,

Raoul Wallenberg ei ollut ainoa ja ehkä hänen mielikuvitusta kiihdyttävä katoamisensa johtaa huomion pääasiasta.

Ruotsi oli luultavasti ainoa maa maailmassa, joka todellisuudessa ja virallisesti teki jotain holokaustin kourissa.

Länsiliittoutuneiden toimettomuus on murhenäytelmän aihe sinänsä ja siitä on itse asiassa kirjallisuutta (esimerkiksi Gilbert, Auschwitz and the Allies).

Ruotsin ulkoministerinä Günther toimi ensin Norjan suuntaan ja oli mukana varmistamassa Tanskan juutalaisten viime tingassa toteutettua joukkopakoa Gestapon käsistä Ruotsiin.

Varsinaiset ja tuntemattomat sankarit olivat Gösta Engzell ja Ivan Danielsson, jotka Ruotsin Unkarin lähetystössä ensin myönsivät ja sitten väärensivät papereita tuhansille ja auttoivat heitä pakoon. Maineen ”valkoisten linja-autojen operaatiosta” taisi saada Folke Bernadotte.

Güntherin osuus unohdettiin; unohdukseen painamista edisti etevästi ulkoministeri Östen Undén (joka on juristeille tuttu etevästä ja laajasta esineoikeuden kirjasarjastaan).

38 kommenttia:

  1. Gilpertin kirja on laajan perusteltu, mutta hän jättää täysin huomioimatta (ääri)sionistien vaikutuksen murhenäytelmään. Rivien välistä asiaa voi hieman hahmottaa.
    Tokkopa kukaan uskaltaa asiaan puuttua tulevina vuosinakaan.
    (Ääri)sionistit olisivat helposti saaneet rahoitettua mittavat "pelastustoimet" kansainvälisesti jo heti vuoden 38 jälkeen, jopa vuonna 1941, mutta tulevaisuuden äärimaanetu ajoi tavallisten juutalaisten edun edelle.

    Jos saksalaiset aloittivat kokeilunsa Espanjassa, lopettivat amerikkalaiset pommimattojuttunsa kokeilun Japaniin, jossa muutama sata kaupunkia pommitettiin tarkoituksellisesti suoraan kivikaudelle ja vasta sitten atomeilla. Joskin atomit hävittivät ihmispoloisia vähemmän kuin hieman aiemmin tapahtuneet matotukset.

    Ehkäpä Suomi ja Ruotsi selvisivät molemmista maailmansodista loistavasti sattumatapahtumien lomittautumisella yhteen sattumapolitiikkaan.

    Nukkemurhaajaa viestisin vain sen verran, että onneksi taiteilijaeläkkeitä ja apurahoja myönnetään. Muutoin meillä olisi liikaa hoidottomia avohoitopotilaita ympäriinsä kuljeksimassa. Naiset, lapset ja vähämieliset.

    VastaaPoista
  2. Itse muistan lukeneeni paristakin ruotsalaislähteestä (jotka eivät tietenkään juuri nyt ole käsillä), että mm. Ruotsin teräs- ym. teollisuus teki runsaat voitot sotien aikana. Toimittaen tasapuolettomasti materiaalia kaikille sotiville osapuolille. Tästä syntyi sitten Kansankodin myöhempi hyvinvointi. Väite kuulostaa asianmukaiselta, oli muistaakseni jonkun ruotsalaisen talouselämän johtajan tekstiä.

    VastaaPoista
  3. Uudistan tässä kysymykseni, jonka tein lapsipornoketjussa, sillä jo aikaisemmin yritin sillä lähestyä samaa aihepiiriä, joka tässä siintää minun näköpiirissäni.
    Tuli tästä mieleeni.
    Ihminen voidaan asettaa ulkomailla tapahtuneesta, siellä laillisesta asiasta syytteeseen Suomessa.
    Näin esim. vaikka Espanjassa suojaikäraja on 13.v voi sen ikäiseen sekaantunut joutua syytteeseen Suomessa.

    Miten sitten on murhan laita.
    Jos ihminen syyllistyy murhaan vaikkapa Bosniassa, mutta niin ettei Bosnian laki häntä siitä tuomitse, niin voiko sitten joutua syytteeseen Suomessa?

    VastaaPoista
  4. Kaikki lahjakkuudet eivät todellakaan periydy, ei edes teoreettisesti (hyvät eikä pahat) . Jotkut lahjakkuudet tuntuvat käyttäytyvän jopa päinvastaisesti.
    Musiikillisuus periytyy, se on todistettu, mutta esim. kirjoittamisen lahja ei.
    Animaatio nukke-murhaajasta (vilahdukset haastatteluineen) kuulosti/näytti tekopyhältä.

    VastaaPoista
  5. Murha-Kustaan korsetissa ei varmaankaan ollut rintaliiviosaa, kuten filmissä, jota en ole katsonut, enkä toista kertaa katso. Korsettia mies piti terveydellisistä syistä, kuten seuraavassa runokatkelmassa: (John Lennon, My fat budgie, teoksesta A Spaniard in the works, London 1965.

    He's on a diet now you know
    From eating ear too much
    They say if he gets fatter
    He'll have to wear a crutch.

    Koko runo löytyy blogistani(asta).

    VastaaPoista
  6. Olo on kuin Finlandia-hiihdossa - sehän on se paikka, jossa hullut saadaan numerojärjestykseen. Mutta rohkeasti vain päin perhanaa.

    Oliko se Auli Hakulinen, joka tutki ulkomaisia käsityksiä Suomen valinnoista toisessa maailmansodassa, ja totesi että meidän vaikuttimiamme ei edelleenkään tunneta. Eikä siten myöskään ymmärretä.

    Eli venäläisten - noiden mainioiden satusetien - väite Suomen väärästä valinnasta, eli fasistien kelkkaan lähtemisestä ihan vaan ahneuttaan ja typeryyttään, on edelleen vallitseva käsitys myös länsimaissa.

    Suomen valintaahan - hyökkäyssotaa Saksan rinnalla - ei voi ymmärtää, ellei tiedä mitä tapahtui 1939. Ja ellei Suomi on nyt sitten ajopuu ollutkaan, niin ainakin hukkava joka tarttui oljenkorteen.

    Toinen vaihtoehto olisi ollut Viron tie. Ruotsin tie oli meiltä tukossa.

    Hyvä huomio tuo Suomen ja Ruotsin valintojen samankaltaisuus. Molemmat noudattivat henkiinjäämisstrategiassaan auschwitz-menetelmää: 1) liittoudu pahan kanssa, 2) myy vaikka äitisi. Molemmilla tavoilla voi välttyä krematoriolta. Me liittouduimme, Ruotsi myi.

    Kautta koko 60-, 70- ja 80-lukujen minua pänni suunnattomasti länsimaiden tietämättömyydestä kumpuava pöyhkeys, kun he yhdistivät suomettumisen ja nöyristelyn ja orjuuden. He tukivat Stalinia kaikin voimin ja sitten ilkkuivat, kun Stalin sai meidät siltaan (selälleen ei saanut.)

    Suomi taitaa olla ainoa maa maailmassa, joka on pysäyttänyt puna-armeijan? Ja tehnyt sen vielä kahdesti. Ja taitaa Suomi olla ainoa maa maailmassa, joka ylipäättään on taistellut kommunistista maailmanvalloitusta vastaan voitokkaasti?

    Onhan USAkin yrittänyt, mutta huonolla menestyksellä.

    Luulenpa, että meillä ei ole mitään hävettävää historian edessä. Ei ole luurankoja kaapissa.

    VastaaPoista
  7. Lillqvistin elokuvaa en ole nähnyt, mutta alkuperäisen kuunnelman käsis löytyy täältä:

    http://www.katariinalillqvist.com/Uralin-perhonen-kuunnelman-kasikirjoitus.pdf

    En allekirjoittaisi väitettä, että se on ajatuksellisesti 50-luvun loppua (okei, omat muistikuvat 50-luvulta ovat aika himmeitä), vaan pikemminkin se tuo mieleen 70-luvun alun (josta on paljon parempia muistikuvia).

    VastaaPoista
  8. Ruotsi toimitti kirkkoihin metallia ja kiillotti kupolit.
    Siinä yhteydessä oppii kohteliaaksi ja mistä raha tulee.
    Sen lisäksi heillä oli sisäänkasvanut alitajuntainen tieto, että ovat suurvalta. Tätä ei suomalaisilla ole ollut ja sen takia jalat seisoo sisäänpäin (nöyrästi) ensivaikutelmassa. Ruotsalaiset kävelevät korkokengissä (myös miehet) ja sen takia ovat pidestaalilla omasta mielestä.
    Sitten tulin minä ja Chaplin jotka kävelemme jalkaterät ulospäin hooposti ja keikautamme heidät nurin, ihan kuten keilat. Mitäs seisovat niin tolpilla?

    VastaaPoista
  9. @JarMom,
    Epäilisin, ettei siionisteilla ihan tuommoisia resursseja olisi ollut. Toisaalta, vaikka olisikin, niin ne olisi käytetty liikkeen päämäärän, oman kansallisvaltion, luomiseen, eikä humanitääriseen puuhasteluun. Liikkeen kilahtanein äärisiipihän yritti jopa päästä sotilaalliseen yhteistyöhön Saksan kanssa brittejä vastaan 1941 (saksalaiset eivät valitettavasti ottaneet tarjousta vastaan, olisi Likud saattanut jäädä perustamatta...) Vihollisen vihollinen ei ole aina ystävä.

    VastaaPoista
  10. Kun äärioikeiston kuuseen kurkottaa, niin aina antisemitismin katajaan kapsahtaa. Aina.

    VastaaPoista
  11. Finlands sak är vår.

    Tiesittekö, että Ukrainassa on (ollut?) Uusi Ruotsi (vai Pikku-Ruotsi)-niminen seutukunta aikoinaan sinne muuttaneiden ruotsalaissiirtolaisten mukaan? Nuo Ukrainan ruotsalaisten jälkeläiset olivat Talvisodassa Lapin rintamalla sotimassa ruotsalaisia vapaaehtoisia vastaan, kirjoittaa kirjassaan "Grupp Polstjärnan 1940" ruotsalainen historian lehtori Åke Finnpers.

    Ai niin, mitkäs ne olivatkaan Ukrainan lipun värit?

    VastaaPoista
  12. Henrik Arnstadin kirjasta "Spelaren Christian Günther" puuttuu vissiin lähdeluettelo, mutta se löytyy tästä osoitteesta: http://www.christiangunther.se . Kirja on helppolukuinen ja -tajuinen, kun Ruotsin sisäpoliittiset kommervinkit käsitellään rinnakkain maaimanpoliittisten tapahtumien kanssa, eikä kirja sinänsä pitäisi loukata ketään. Suomen kielen taidon puute ja sitä kautta tietyn historiantietämyksen puute on tietysti Arnstadille rasite, mutta ei meilläkään tiedetä niin kauheasti Per Albin & Co:sta. Kirja on päinvastoin tuiki tarpeellinen suomalaisille, koska se käsittelee niin henkilöitten kuin tavaroitten transitoliikennettä ja sen merkitystä Hitlerin ja suomalaisten Barbarossa-operaatiolle. Edelleen on ihan terveellistä tulla muistutetuksi ruotsalaisten holocaust-pelastusoperaatioista. Ruotsin osuus holocaustin vastaisessa kamppailussa olikin merkittäva, ja norjalaisten, tanskalaisten ja unkarilasten juutalaisten pelastsusoperaatioista lukeminen on perin hyödyllistä. Muistettakoon vielä että ruotsalaislehdet kirjoittelivat melko vapaasti holocaustista, mutta leffa "Diktatorn" oli kielletty.

    Ruotsin rautamalmitoimitukset, noin kuusi miljoonaa tonnia vuodessa, olivat välttämättömiä saksalaiselle sotakoneistolle ja Ruotsin puolueettomuuden hinta. Hitlerin Tanskan ja Norjan miehitys kuului samaan pakettiin ja sen päätarkoitus olikin malmitoimitusten turvaaminen Narvikiin ja liittoutuneitten pääsyn estäminen malmikentille. Ruotsin malmikentät kummittelivat oikeastaan jo talvisodan loppuvaiheessa. Ruotsi ei silloin halunnut liittolaisia maahan ja malmikentille tai maan läpi auttamaan suomalaisia, mikä olisi merkinnyt maan sotkeutumista suurvaltapolitiikkaan. Muistettakoon että vuodesta 1941 eteenpäin oli vielä kylmiä talvia, eikä Luulajan satamaa voitu käyttää talvisaikaan malmitoimituksille.

    Voidaan kiteyttäen sanoa että Moskovan rauhan sisältö ja loppupäässä Pariisin rauhan sisältö Suomen osalta olivat lopputuotteita suurvaltojen (ja Ruotsin) rautamalmipelistä, ihan samalla lailla kuin nikkelipelistä Petsamossa. Hitler sai sieltä noin 90% nikkelimalmistaan, ja nikkeli olikin Hitlerin näkökulmasta pääasia, ei Suur-Suomi. Arnstadin kirja käsittelee suomalaisesta näkövinkkelistä mielenkiintoisella tavalla operaatio Barbarossaan liityvää transitoliikennettä ja kaksinaamaisuutta varsinkin mitä tulee sotilaitten kuljetuksiin.

    VastaaPoista
  13. Aiheeseen liittyvä lyhyt uutinen Ruotsin sodanaikaiset suhteet Saksaan (Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja keskustelufoorumit) josta löytyy linkki mainittuun tutkimusprojektiin.

    Dagens Nyheter (4.4.2006) kertoo artikkelissaan viisivuotisen ruotsalaisen historiantutkimusprojektin tuloksia. Projekti Sveriges förhållande till nazismen, Nazi-Tyskland och Förintelsen tutki Ruotsin ja ruotsalasten sodanaikaisia kytkentöjä Saksaan.

    Projektin johtaja Klas Åmark kertoi tiistaina joitakin projektin tuloksia Dagens Nyheterille. Hänen mukaansa Ruotsi oli monin tavoin kietoutunut Saksaan ja ruotsalainen yhteiskunta noudatti mm vuodesta 1937 saksalaismallisia rotulakeja. Saksalaisia sotilaskarkureita palautettiin Saksaan ja joitakin juutalaisia erotettiin työpaikoistaan saksalaisten pyynnöstä. Saksalaisen vastarintaliikkeen jäseniä laitetiin internointileirielle tai vankiloihin. Ruotsalainen lehdistö myös vaikeni joistakin tietämistään Saksassa tapahtuneista julmuuksista ollakseen vahingoittamatta suhteita Saksaan

    VastaaPoista
  14. Nyt kun pian vietetään Ruotsin vallan päättymisen 200 vuotisjuhlia, niin tulee ajankohtaiseksi miettiä, miten historia olisi toisenlainen, jos 1809 raja olisi vedetty sinne minne venäläiset etenivät eli Kalix-joelle. Jos olisi, olisivat Kiirunan ja Jällivaaran malmikaivokset Suomessa, jolla asialla olisi varmaan ollut aikamoinen merkitys 1940-luvulla.

    VastaaPoista
  15. "Keräilen tietoa kirjoista, ohjelmista ja elokuvista, jotka mahdollisesti vaikuttavat ihmisten käsityksiin ja käyttäytymiseen."

    Taidat tarkoittaa ihmisillä tässä yhteydessä aika pientä osaa ihmisistä, sivistyneistöä. Puotipuksuja ja piikoja taivutellaan koko lailla toisentyyppisillä teoksilla. Vai tuleeko viihdettäkin paljon tutkittua?

    Haavikon "Airossa ja Britassa" on Mannerheimin repliikki, joka lienee värittänyt minun käsitystäni Murha-Kustaasta enemmän kuin yksikään toinen lähde, tutkimus tai muu juoru. Siteeraan sitä mielelläni ulkomuistista väärin. M sanoo: "Mikä on tuo nainen, joka tuolla parveilee?" Suosittelen JarMomin käyttöön.

    VastaaPoista
  16. Hyvin vähän me suomalaiset keskimäärin tiedämme Ruotsin historiasta 1800-luvullakaan (1809 jälkeen), tietämättömyyteni tason huomasin vasta taannoin, kun jotain aiheesta luin. Tipahdin niin pimeään, että tiedon lampun keila oli tismalleen lukemani kirjan kapea.

    Oikeastaan 1800-luvulta olemme saaneet opetusta ja imeneet kotimaisesta keskustelusta yleissivistystä vain Suomi-Venäjästä (eikö olisi mukava sanapari seuraksi Ruotsi-Suomelle?), Saksan ja Italian muodostumisista sekä siirtomaa- valloituksista (kiitos elokuvien ja romaanien).

    VastaaPoista
  17. Murha-Kustaasta: Pyydän saada huomauttaa, että meille nuoremmille nämä 60-70-luvun kahinat ovat edelleenkin tuiki tuntemattomia, joten (ainakin omasta mielestäni) Lillqvistin hieno perinteisellä tekniikalla ja perinteisistä aiheista tehty animaatio vaikuttaa aivan pätevältä. Ja syntyneestä kammottavasta keskustelusta päätellen jopa välttämättömän tarpeelliselta. (Se myös osuu taiteellis-teknisesti nostalgia- tai ostalgiahermoon, itäeurooppalainen nukkeanimaatio kun on lapsuudesta tuttua. Vähän niin kuin sota-ajan lapsilla saksalaiset marssilaulut.)

    Koen aina hivenen oudoksi sen, kun reagoituani kaiken median tukkivaan äärioikeistolaiseen neocon-propagandaan minua syytetään 70-luvun taisteluhautoihin jämähtämisestä. Luultavasti se on sukua taistolaiselle argumentaatiolle, jossa jokainen eri mieltä ollut oli fasisti tai jotain samantapaista. Miten voi jämähtää johonkin, joka on loppunut jo ennen omaa syntymää?

    VastaaPoista
  18. Suomen tabuista puheenollen. Paljon suurempi tabu on se mitä tapahtui Ahvenanmaan suomenkieliselle väestölle vuonna 1922.

    Miksiköhän kukaan "Ruotsin viisaskaan" ole kiinnostunut?

    VastaaPoista
  19. Suomi oli ainoa 2. maailmansodan valtio joka soti kumpaakin diktatuuria, Natsi-Saksaa ja Stalinin Neuvostoliittoa, vastaan. Ei tosin yhtäaikaa, mutta peräkkäin.

    Nyt jälkiviisaat ovat sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt pystyä sotimaan molempia diktatuureja vastaan yhtä aikaa!

    Ei edes USA pystynyt sellaiseen. Miksi kuitenkin Suomen olisi pitänyt kyetä siihen mihin USA:kaan ei kyennyt!

    4 miljoonan ihmisen valtio ja toinen suurvalta! En käsitä.

    VastaaPoista
  20. Venäjän armeija eteni Uumajaan ns. Suomen sodassa. Venäläiset polttivat Uumajan eikä suinkaan suomalaiset.

    Silti tämän päivän Uumajassa pidetään enemmän venäläisistä kuin suomalaisista. Sen voi itse kukin todeta tutustumalla Uumajan matkailutoimen sivuun:

    http://www.visitumea.se

    VastaaPoista
  21. @kariav,
    tätäkö tarkoitit: http://sv.wikipedia.org/wiki/Gammalsvenskby

    VastaaPoista
  22. Hägglund teki eniten Lillqvistin animaatiopalkinnon eteen. Uskomaton määrä mainostilaa ilmaiseksi.

    Ashbkörn Jaklin (nimestä päättäen norjalainen) kertoo kirjassaan "Pohjoisrintama", että liittoutuneet suunnittelivat hyökätä Ruotsin malminkuljetuksia katkaisemaan käyttäen Suomen talvisotaa petetarinanaan, mutta Suomi lopetti sen sodan ennen kuin ehtivät liikkeelle. Miten lienee?

    VastaaPoista
  23. Anonyymiselle:

    Epäilisin, ettei siionisteilla ihan tuommoisia resursseja olisi ollut. Toisaalta, vaikka olisikin, niin ne olisi käytetty liikkeen päämäärän, oman kansallisvaltion, luomiseen, eikä humanitääriseen puuhasteluun...

    Vaikutusvalta kuuluu myös resursseihin. Nahum Goldman... miksi New York Times tai Washington Post eivät kirjoittaneet juuri mitään juutalaisten maahanmuutto-ongelmista. Miksi pankkiirit vaikenivat, miksi kukaan ei halunnut vastaanottaa juutalaisia pakolaisia vastaan noina vuosina?
    Ehkä haluttiin saada aikaan tulevat ongelmat ja sitä kautta hyötyä tulevalle Israelille?
    Yleensä itse kysyn ikävissä asioissa - kuka hyötyy, ja vastaus yleensä on oikea. Mitä sionismi hyötyi tekemättä jättämisillään...
    Jatkaa aiheesta en aio, koska muutoin revisionismin varjo kummittelisi aiheetta liikaa.

    Mummot ovat kivoi, koska niiltä lapsena sai aina jäätelörahaa ja rauhallisen turvapaikan.

    Talvisodassa taisi Suomi saada toistakymmentä espanjalaista sotavankia. Siis sitä nuorisoa, jota pakolla kuskattiin Venäjälle Espanjan sisällissodan aikana.

    VastaaPoista
  24. Jukka Kemppinen on kuin onkin löytänyt kiinnostavaa sisältöä Arnstadin niteestä.

    "Lähdeviittauksia ei ole lainkaan" on liian ylimalkainen väite, sillä jokainen voi käydä christiangunther.se -osoitteessa tutustumassa kirjallisuusluetteloon. Se on ollut näytteillä yhtä kauan kuin kirja kaupan.

    Mutta uskooko Kemppinen tosissaan allaolevaan?
    "Toivottavasti kukaan lukijoista ei loukkaannu, jos kumminkin kertaan, että ruotsalaistoimittajan paljastuksista on vallinnut Suomessa yksimielisyys noin 35 vuotta. Jatkosota oli hyökkäyssota Hitlerin rinnalla. Mauno Jokipii kirjoitti asiasta aikoinaan täysin vakuuttavan yhteenvedon."

    Jatkosota OLI hyökkäyssota Hitlerin rinnalla - ja vielä natsivoiton toivossa!

    Kemppinen on pistänyt päänsä pahan kerran ja pysyvästi pensaaseen, jos luulee että nämä (Jokipiin ja hänen aikalaistensa - "pelkkä toimittaja" Eino Pietola mukaanlukien) toteamukset olisivat iskostuneet suomalaisten mieliin!

    Lukisi joskus "patrioottisia" nettikeskusteluja! Lehtien pääkirjoituksia!

    Mitä hölynpölyä puhui Tarja Halonen vuonna 2006 Pariisin ulkopoliittisessa instituutista? Minkälaisin epäpuhtain asein Pentti Torstila hyökkäsi juuri Arnstadia vastaan (tuntematta edes tämän kirjaa, kuten pian ilmeni...)

    60 vuotta rauhan aikaa on eletty mutta sadut Suomesta maailmanhistorian Hyvänä Haltijana elävät yhä.

    Todellisuudessa juuri "Arnstad-keskustelu" osoitti sen, minkä jokainen vaivalloinen askel viimeksi kuluneiden 60 vuoden aikana on osoittanut:

    "Hyvää Haltijaa" ei sovi kyseenalaistaa.

    Mutta muu maailma nauraa Suomelle!

    VastaaPoista
  25. Mikäs se olikaan se maailman ohuin kirja? Ruotsalaiset sotasankarit, kai.

    Ruotsin ja Suomen "onnen" rinnastaminen toisen maailmansodan tapahtumien yhteydessä on vähän kornia, koska suomalaisia sotilaita kuoli n. 80 000 taistellessaan maamme vapauden puolesta.

    Selkämme takana piilotelleiden hannu hanhien suurin ja raskain murhe oli siis painavampi kukkaro, minkä kemppinen taisi tuossa mainitakin. Ja ilmeisesti sodasta saatu taloudelllinen "hype" heijastui Ruotsin talouden sodan jälkeiseen, ilmeisen hyvään ja suotuisaan kehitykseen ?


    Ette muuten usko sitä elintasoeroa, mikä vallitsi länsirajan välillä jopa 1970-luvun puolivälissä.

    Överbårneon Kiiltävät volvot, hyvinhoidetut pihat, tyylikkäät talot ja ylellisyystavaroiden määrä kaupoissa kertoivat risaisissa farkuissa kulkevalla, persaukiselle suomalaiselle työkäispojalle mitä sana korkea elintaso merkitsee.

    No, nyt ollaan kutakuinkin tasoissa ja mullakin on ehjät farkut. Tästä on hyvä jatkaa.

    VastaaPoista
  26. Catulux kuulostaa vähän siltä kuin 80.000 kaatunutta (oikeampi luku lienee 100.000, pysyen itsekkäästi pelkän Suomen puolella) olisi SAAVUTUS!

    Rohkenen olla vastakkaista mieltä.

    Valtio, joka joutuu uhraamaan valtaosan terveistä nuorista miehistään, on totisesti "epäonnekkaampi" kuin se, jonka ihmisiä ei kaadu rintamalla!

    Mutta eiköhän siinä valtiossa ollut jotain pielessäkin?

    Ja on vielä, jos ja kun kaatuneilla elämöidään.

    On siinä Catuluxella "farkuissa" pitelemistä.

    VastaaPoista
  27. Miten kukaan voi pitää sitä minään edistyksenä että joutuu kulkemaan maataloustyöväestön tamineissa?

    VastaaPoista
  28. Sodan voittamisessa ja painavimman lompakon problemaassa toimii Zenonin paradoksi ja tarina Akilleksesta: Se joka lähtee ennen on aina yläpositiossa: on vahvempi voiton kannalta. Jos siis on valmiiksi valtaa on valmiiksi nopeampi voittamaan koska altavastaaja ei voi nousta tiedon hierarkiassa (higher order knowledge) koska ensin on ensin. Koska ensin on ensin maine on sitä myös vaikka totuus olisi toinen.

    Kilpikonna voittaa sen takia, että oli alkujaan ensin ja tässä se symbolisoi hitaampaa mutta rikkaampaa, vanhempaa asian suhteen. Sodassa Ruotsilla oli suurvallan maine ja tietoisuus ja sen mukaan myös uskottavuus verrattuna Suomeen, jota he olivat sitä paitsi (todennäköisesti) mollanneet toopeiksi. Näin siis ylimielisyys nostaa osaakkeensa valmiissa hiekkalaatikossa mutta se ei ole sama kuin totuus. Se on sama kuin ensin.

    Se on sitten ihan sama oliko sotilaita 80, 90 tai 100 tuhatta kun ajatus on valtava määrä. Näitä viiden pennin beserwissereitä ei pitäsi ottaa mukaan keskusteluun JOS halutaan puhua totuudesta. Totuus ja merkitys ovat eri asia; tänä päivänä uskotaan, että tarkoittavat samaa. Eivät tarkoita. Merkityksen osalta voi saivarrella: totuuden kannalta se on yhdentekevää.

    Pitäisi pysyä samassa domainissa edes kun kommentoi vaikka kommentoi ns. vierestä (kuten minä). Eroja on siis monta ja nämä menevät yhtä paljon sekaisin kun kaikki muutkin faktat, joiden avulla yritetään ylläpitää sitä omaa uskomusta miten asiat on täytynyt olla.

    Oli usko ja uskomus mikä hyvänsä, voisi kaikki nousta tämän päivän ongelmaan ja suoda tilaa ja toimintakykyä muille, vaikka pelaavat eri domainissa. Viisas ymmärtää myös perääntyä.

    VastaaPoista
  29. Se,että jää henkiin sodasta on kai sekin saavutus ja osoitus sotaosaamisesta?

    Vähiten kunnan miesmäärästä laskettuna kaatuneita talvi- ja jatkosodassa. (Kuntia oli silloin 550 kpl)

    550. Jomala
    549. Lemland
    548. Hammarland
    547. Mariehamn
    546. Bergö
    545. Iniö
    544. Korpo
    543. Kronoby
    542. Karleby/Öja
    541. Nagu
    540. Nykarleby
    539. Pedersöre
    538. Övermark
    537. Houtskär
    536. Maksmo
    535. Terjärv
    534. Hiittis
    533. Nedervetil
    532. Närpes
    531. Hangö
    530. Munsala
    529. Brandö
    528. Paattis
    527. Esse
    526. Kaskö
    525. St. Karins
    524. Västanfjärd
    523. Kristinestad/Tjöck
    522. Snappertuna
    521. Pargas
    520. Lapfjärd
    519. Jeppo
    518. Korsnäs
    517. Säkylä
    516. Bromarv
    515. Piikkiö
    514. Hongonjoki
    513. Pojo
    512. Jacobstad
    511. Oravais

    Lähde:Sotiemme sankarivainajat kunnittain. Lähde: Isänmaan puolesta. Suomalaisten taistelujen tiet ja tappiot 1939-1945. Tarmo Metsälä.

    Ps. Olen kääntänyt alkuperäistekstistä paikkakuntien nimiä sille toiselle kotimaiselle,jonka tunnuksena käytetään vieraan valtion lippua.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi, just det menade jag, tack!

    Här lite mera:
    http://www.svenskbyborna.com/

    Catulux, nykyään farkkujen pitää olla risaiset.

    VastaaPoista
  31. catulux:
    No, nyt ollaan kutakuinkin tasoissa ja mullakin on ehjät farkut. Tästä on hyvä jatkaa.

    Nämä ovat melko pieniä siirtymiä lopulta. Kohta on Viro tasoissa Suomen kanssa.

    VastaaPoista
  32. Totta helvetissä Suomi toivoi Saksan kukistavan Neuvostoliiton. Miksei olisi toivonut?

    Sen jälkeen Suomi toivoi ja laskeskeli, että liittoutuneet kukistavat Saksan.

    Näin ajatteli valistunut kansanmies ja yhtä fiksusti uskon ajatelleen valtion johdonkin.

    Melkein nappiin se menikin. Se ei pelaa joka pelkää.

    VastaaPoista
  33. Hej! Jag har förstått att du inte är överens med mig om allt, men jag vill ändå passa på att tacka för uppmärksamheten här.

    Vänligen
    /h

    VastaaPoista
  34. "Ruotsin sotasankarit" on kirja jota olen ajatellut tehdä. Itseasiassa tänään tapaan kaverin, joka kenties kirjoittaa sen esipuheen, ruotsiksi.

    VastaaPoista
  35. Ad Henrik Arnstad:

    Trevligt att få komment av dig. - Jag tror att jag skrev synnerligen positivt om din bok. Jag betonade, att forskarna har ense om fortsättningskriget såsom anfall i samband med Hitler mycket länge - åtminstone sedan 1980.

    Huvudsaken var dock att påpeka din beskrivning om den svenska UD:ns verksamhet för judarna under kriget och Günthers roll. Det är inte så många som vet om det.

    Jag är inte någon specialist i politiska historien - jag är Ph.D. i kulturhistoria. Bloggen skriver jag för allmännutbildade läsare.

    Tips för dig - den Finska krigen 1808-1809 interesserar folk här p.g.a 200-årsminnet - Pekka Visuri utgav för några dagar sen på finska en artikel tillsammans med Heikki Talvitie om krigen och dess allmänpolitiska bakgrund.

    VastaaPoista
  36. "Miten kukaan voi pitää sitä minään edistyksenä että joutuu kulkemaan maataloustyöväestön tamineissa?"

    Petja. Miten sinä voit vähätellä farmareita, jotka symboloivat länsimaisen kulttuurin syvintä ja puhtainta ydintä!

    Jo Marlboro-miehet ratsastivat farkut jalassaan kohti M-maailmaa symboloiden universaalia, ikuista nuoruutta ja vapautta.

    No. Tupakat länsimaissa ovat sammuneet (ja syttyneet kehitysmaissa), mutta Farkut ovat edelleen in ja niissä kulkevat nuorekkaat ihmiset ja vapaat ja ajassa elävät, iältään 0-100 vuotta.

    Kristinuskon symboli on risti.
    Länsimaisen, demokraattisen ja vapaan elämäntavan/kulttuurin vaatesymboli ovat farmarit!

    Siis ei muuta kun ostoksille Petja. Koitetaan uudestaan. Kyllä se siitä lähtee!



    Jamin lista näyttää aika mustalta. Ainakin toista kotimaista kieltä puhuville?

    VastaaPoista
  37. Farkuista

    Minulla oli farkut pienenä.Minulta silloin mitään kysytty. Oli myös valjaat, sama vapaaehtoisuuden aste.

    Farkut symboloivat minulle kaikkea sitä, mitä välitunneilla karsastin: tupakka, kiroilu, syljeskely,huonosti maalatut naiset. Murrosiän kapinaan se voi sopia kuin kaljapullo murkun suuhun, mutta miksi kukaan sen iän jälkeen roikuttaisi itseään rappionuoruuden muistojen valjaissa.

    VastaaPoista
  38. Rienzi.

    Kuulostaa, että olet elänyt nuhteettoman nuoruuden ja paheettoman keski-iän. Hyvä näin.

    Makuasioista ei tietenkään voi kiistellä ja vaatteet ja aatteet ovat meillä vaeltajilla vaihtelevat.

    Mutta kokeiles joskus vielä farkkujakin ja yritä poistaa niistää menneisyyden aaveet ja kipeät muistot, niin huomaat niiden käytännöllisyyden.

    Jos muistan oikein (en ole kyllä varma), niin itse maestro Koo oli jossakin kuvassa farkut jalassa ja se lämmitti mieltä.

    Tai sitten kuvittelin kaiken ja "enkä tiedä mikä on unta,

    mikä totta.
    Onko uni todempi kuin tosi
    vai päin vastoin.

    Ja kuinka sinä voit sanoa
    mitään

    uneni ulkopuolelta"

    VastaaPoista