3. helmikuuta 2008

Pyre Soso

Myös toissapäivänä selvitin luennolla oikeutta teoksen nimeen. Jäin hiukan säälimään itseäni, koska Tampereen yliopistolle kävellessä kauppakeskuksessa oli kivikauppa, ja kiviin olen kyllä heikkona. Tosin näillä oli kyllä kerta kaikkiaan hinnat.

Myös kristallipallot olivat kalliita. Haaveksin edelleen, että sijoittaisin vadille seitsemän kristallipalloa ja sitten uhkailisin Martti Mäntylää ja muita Rascar Capacin kostolla.

Jos joku ei ymmärrä hienovaraista kirjallista alluusiota, niin puheena olevan Tintti-albumin kuva sairaalahuoneesta, joka on täynnä hulluja tiedemiehiä, on ehkä vaikuttanut urakehitykseeni. HIITin käyntikortissani lukee Principal Scientist ja toivon, että ennen eläkettä saisin virallisesti tehtävänimikkeen Mad Scientist. Tiedän monia, jotka kiirehtisivät antamaan puoltavan asiantuntijalausunnon.

Jatkuva luentojen pitäminen aiheuttaa sen, että esimerkiksi yleisradio-ohjelmissa on kovin vaikea olla pitämättä luentoja, koska vaihtoehto olisi nukkuminen.

Sitä voisi kokeilla. En ole kuullut, että kukaan olisi nukkunut vetämässään puheohjelmassa. Professorin virkaan kuuluu nukkua, kun joku toinen puhuu.

Taidehistoria on elävöitymässä, ja perässä tulevat varmaan arkkitehtuuri ja musiikki. Ylen Teemassa menevä taideohjelma ei tunnu huonolta eikä kovin hyvältä, mutta se on tehty halvalla ja tulee kuin tilauksesta.

Luontodokumenttien tekniikalla myös arkkitehtuurista ja musiikista voisi ottaa esiin asioita, joiden havainnollistaminen on muuten ylivoimaisen vaikeaa.

Tänään kerrottiin Rembrandtista, joka oli kova poika maalaamaan tauluja, ja näytettiin teosta, josta on peräisin joidenkin ihmettelemä Haavikon vanhan novellikirjan nimi, Lasi Claudius Civiliksen salaliittolaisten pöydällä.

Television äijä (arvostettu professori Simon Schama, tunnettu Britannian historia –dokumenttisarjasta ennen tätä Power of Art –sarjaa) sanoi maljasta, että siinä saattaa olla joko verta tai viiniä. Se oli varomattomasti sanottu, koska transsubstantaatio-opista eli siitä, onko maljassa verta vai viiniä vain vereen verrattavaa viiniä, on halkaistu kalloja kerta kaikkiaan paljon.

Haavikon kirjan nimi on viittaus Otavan Ison Tietosanakirjan osan VII Pyre – Soso sivulla 409 olevaan värikuvaan, jossa on detaljin detalji, lasi noiden salaliittolaisten pöydällä. Lasi, ei malja.

Hyvä nimi. Kabbalistinen eli hohtoisa ja salaperäinen kuin kohteensa. Eräässä mielessä runouden avain.

Ranskalainen Jean Paulhan kirjoitti aikoinaan parhaan kirjan runoudesta, Clef de la Poèsie, runouden avain. Michael Syrotinski on kirjoittanut englanniksi ansiokkaalta vaikuttavan yleisesityksen Paulhanista. On tilauksessa.

Lasi on kuvassa oikealla, malja vasemmalla.

Mitä salaliittoihin vielä tulee, Ilja Repinin ”Zaporogi-kasakat” , josta Apollinaire kirjoitti runon, miellyttää minua aivan tavattomasti. Eräällä henkilöllä on sen luonnos seinällään kartanossaan Munkkiniemessä. Nähdäkseni kasakoiden asenteesta on kuten batavienkin erotettavissa tiettyä epäkunnioitusta esivaltaa kohtaan.

ZAPOROGI‑KASAKOIDEN VASTAUS

KONSTANTINOPOLIN SULTTAANILLE

Olet suurempi roisto kuin Barrabas

senkin sarvipää saatana

mikä Belsebubi luulet olevasi

syöt sontaa ja rapaa.

pidä itse sapattisi me emme

Salonikin mätää kalaa

ketju hirveitä unia sinulle

keihään puhkomia silmiä

äidiltäsi pääsi karmea pieru

sinä synnyit muun saastan mukana

Podolian pyöveli sinä rakastat

vain haavoja arpia rupia

sikakärsä tammaperse pidä

aarteesi tarvitset niitä

lääkkeitten maksamiseen

(suom. J.K.)

12 kommenttia:

  1. Jep, tuoltahan se vähän sen Repinin maalauksen perusteella myös näytti, tai siis päinvastoin.

    VastaaPoista
  2. Simon Schamasta tuli mieleen salaliittoteoriansa Rothschildista, jota ei voine yhdistää Eino Leinon runoon sortovuosien ajalta Bobrikovista:

    "Ja perkele istuvi linnassaan
    ja käskyjä ympäri jakaa.
    On mitallit ryötällä rinnassaan,
    mutt' häntä se heiluvi takaa.
    Pikkupirut ne kumartelee
    ja ottavat oortellit vastaan;
    toiset ne häntäänsä heiluttelee
    ja toiset lantteja lastaa."

    En ole kuullut, että kukaan olisi nukkunut vetämässään puheohjelmassa.

    Kylläpä nuo amerikkalaiset jyry-asianajajat nukkuvat pitäessään puheita valamiehistölle. Ovat nimittäin maksaneet miljoonia NLP-opista Darren Brownille. Ovelaa... ja salaista.

    VastaaPoista
  3. Huh-huh. Tiukkaa luettavaa samalla kun Elvin Jones (Coltrane-rumpali) sinkoilee. Olet laajaymmärtäväntietävä. Kiinnostaisipa kuulla ajatuksiasi ns. klassisen musiikin säveltäjistä enemmän kuin sävellysten intepretaattoreista. Mahtava radiosalonki muuten, korva lepää henkistyneisyyden ja ajattelun unohdetuilla keitailla.

    VastaaPoista
  4. Radio-ohjelmasi lienee olevan tietynlainen eetterikeidas. Armoitetulla tietämykselläsi heität vieraillesi hyviä palloja myös itsellesi hankaliin suuntiin (mikä on olematon luonnonvara nykyisessä syöttöhaastattelukulttuurissa). Musatykkääjänä kaipaisin ehkä painotusta enemmälti säveltäjien kuin esittäjien puoleen.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi:

    musiikista - olen vähän vihainen. Yritän löytää Coltranea, Parkeria ja nyt viimeksi B. Holidayta teosto-vapaina mutta kun ei. Amer. tekijänoikeusjärjestön tietokannan mukaan juuri mikään ei ole vapaata, vaan vähintään sovitus on suojattu.

    Mikä olisi sopinut paremmin juristien keskustelun musiikiksi kuin Holidayn esittämä "Strange fruits"?

    VastaaPoista
  6. Minulla on se Repinin mainio maalaus Reteretistä ostettuna postikorttina. Odottaa vielä sopivaa vastaanottajaa.

    VastaaPoista
  7. Voihan vihne, mikä vastaus sulttaanille!
    Ehkä tämä pläjäys on toistaiseksi päivän paras ;)

    Mutta hyvä oli se nimimerkki utuisenkin tänäpäiväinen kommentti ikkunaiineksen viimeisimmässä päreessä:

    'Eiks teillä ihmisillä oo muuta tekemistä, kuin sortteerata olemattomia asioita? Kutokaa pannulappuja!'

    Otin kehotuksen ihan henkilökohtaisesti - mielenvirkistyksenä ;) Mutta naisväki taisi hikeentyä...saattoipa hikeentyä sulttaanikin...

    VastaaPoista
  8. Strange fruit -kerhoon voisi yksi sun toinen liittyä:
    Minä tunnen itseni välillä samanlaiseksi "sammakoksi" kuten B. Holiday: ääni jäi naurettavaksi mutta musiikki oli koskematon. (ks. The Penguin Guide to Jazz, Morton/Cook)

    (En silti vertaa itseäni taitelijaan taikka mitään mutta kyllästyn olemaan niin eristetty myös äänen osalta sillä jokaisen pitäisi saada edes sen verran kunnioitusta, että ääni olisi äänenlaskennassa mukana). Mieheni standardivastaus on se, että meidän perheessä toimii periaate:" yksi mies ja yksi ääni " ja sitten (kun hän toteaa, että meillä on vain tyttäriä) hän sanoo että "minä olen mies ja siksi ääni on minun"!

    :D

    VastaaPoista
  9. RR:

    Kuka on sulttaani näissä piireissä?
    Anteeksi tietämättömyyteni, olen loikannut seuraan (pissimään merkkini) vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
  10. Tuo Power of Art -sarjahan on silkkaa David Attenborough'n luontodokkaria. Pätkiä, joissa kuvataan kauniita maisemia musiikin soidessa ja selostaja, jonka ääntä pystyy krapulassakin kuuntelemaan. Mitä muuta me voimme televisiolta vaatia?

    VastaaPoista
  11. Professorin virkaan kuuluu nukkua, kun joku toinen puhuu.

    Parhaimmat osaavat nukkua seisaallaan unettavaa luentoa pitäessään.

    (Klassisen musiikin ystäville)

    VastaaPoista
  12. Pitäisi keksiä tälle kemppiselle jokin palkinto...

    on kaikenlaisia... tiedonjulkistamispalkintoja, vinlatiapalkintoja... jusseja ja mitä ihmettä lieneekään.

    Onhan tällä hyvänen aika arvo, että lukenut ajattelija päästää päästään haastavia ja herjaavia päivittäin ja rohkaisee meitä tekemään samoin.

    Tunnen kollegojaan, jotka eivät ymmärrä miestä. Heillä ei rahtustakaan rohkeutta esittää omaa ajatusten karttaansa muiden ihmeteltäväksi. Vaan hänelläpä on.

    Pärkkele... eikä tarvitse olla samaa mieltä.

    VastaaPoista