24. tammikuuta 2008

Keskustelu?

Huomenna radiossa puhumme rangaistuksista.

Tänään tuli televisiosta pätkä aiheetta lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta epäillystä, kolme neljännestuntia a-talkia samasta aiheesta ja MTV3:n uutisissa huominen vieraani Kimmo Nuotio sanoi jotain järkevää asiasta.

Aihetta voi siis huoleti sanoa ajankohtaiseksi.

Olen hyvin epävarma ja neuvoton. En yhtään tiedä, onnistunko luomaan radioon keskustelua. Muutamat jo tulleet kommentit kertovat, että vaikeaa on.

Kas kun minä en ole toimittaja enkä journalisti enkä haastattele ketään. Enbuske on ja osaa sen homman.

A-talkin toimittaja tuntui olevan mies paikallaan. Hän tiesi asiat ja hänellä oli mielipiteitä.

Pyydän radioon ihmisiä, jotka muistuttavat minua itseäni siinä, että he eivät oikein tiedä asioita ja että he eivät ole erikoisen kiinnostuneita omista mielipiteistään.

Tuo televisiokeskustelu lisäsi hiukan pontta eli antoi virtaa niin kuin urheilijat sanovat. Paikalla olleet ammattilaiset yrittivät pari kertaa sanoa, ettei tämä asia ole aivan yksinkertainen eikä yhdenmuotoinen. Luullakseni he tarkoittivat, että olisi kovasti mietittävä keinoja tuollaisen rikollisuuden estämiseen ja vähentämiseen.

Tämä ei mennyt läpi, koska muilla oli niin kova tarve hehkuttaa.

Mielestäni se, että ollaan hyvällä ja oikealla asialla, ei välttämättä edellytä ajattelemisen lopettamista.

Muistutan, että yksi väkivaltarikosten motiivi on oikeus. Ihmisiä lyödään tai tapetaan sen takia, että se on ”oikein”. On ”oikein” esimerkiksi piestä ihminen, joka on leuhkan näköinen nakkikioskilla.

Volvo-Markkanen sanoi televisiossa, että hänestä oli oikein ryöstää pankkeja, koska pankit puolestaan ryöstävät asiakkaita. – Tämähän on kirjaimellisesti totta.

Mutta juuri tämä minulle on oikeassa olemista vastaan ja keskustelujen ja keskusteluohjelmien puolesta. Ei pidä siepata itselleen oikeutta järkeillä ja päättää, mikä on oikein. Monissa asioissa, kuten pankeissa, asiasta on vanhastaan päätetty lain ja suuren väkivallan turvin – pankin toiminta on laillista, rosvon toiminta ei.

Toisen ihmisen käytöstapojen kohentaminen nyrkillä on nähdäkseni moraalisesti väärin. Toisen ihmisen huonoon käyttäytymiseen puuttuminen loukkaa mielestäni sen toisen itsemääräämisoikeutta, jos tuo käyttäytyminen ei ole ilmeisen vahingollista.

Tämä viimeksi mainittu ei ole suosittu ajattelutapa. Ajan henki on se, että kun kerran ollaan oikeassa, pannaan tuulemaan. Tai tuleen.

Keskusteluksi sanoisin sellaista, jossa kukaan ei esitä varsinaisesti numeroita niittääkseen mainetta, mutta sitä vastoin joku saattaa pukahtaa: tuota en ollut tullut ajatelleeksi.

Freud ei sallinut keskustelua; nykyinen terapia pyrkii luomaan sitä.

Keskustelussa ei jaeta tietoja vaan näkökulmia.

Yhteenveto: taiteista ja kulttuurisista toimista läheisin on suuri romaanikirjallisuus. Se yleensä voittaa parhaankin tietokirjallisuuden.

Ja mikä on romaanin keskeinen keino?

Keskustelu.

Keksityt henkilöt juttelevat keskenään (dialogi) ja kertoja keskustelee lukijan kanssa.

Maailma on täynnä huonoja romaaneja, mutta hyvät romaanit ovat moniäänisiä ja riitasointuisia.

Ja jos blogeja ei kommentoitaisi, en jaksaisi kirjoittaa niitä. Myös tässä on keskusteleva aines mukana ja myös tämä sallii eräitä romaanin keinoja, kuten kokeellisia havaintoja ja toistaiseksi voimassa olevia väitteitä.

Keskustelija on parhaimmillaan ihminen, ei siis toimittaja.

Kirjoittaja on jumala (pienellä alkukirjaimella).

Ai – olenko tullut maininneeksi, että alussa minä loin taivaan ja maan…

23 kommenttia:

  1. Keskustelu on äärettömän kivaa ja hyödyllistä toimintaa.

    On tietysti paljon asioita, joista voidaan "vain keskustella". Vaihtaa mielipiteitä.

    Yksi huonon kokouksen tunnusmerkki on se, että todetaan sen loputtua, että olipa hyvä keskustelu, mutta hetken päästä kahvihuoneessa huomataan, että mitään PÄÄTÖKSIÄ ei tehty.

    On tietysti ihana olotila, kun voidaan pohtia asioita monelta kannalta ja jopa saada itselle uusia ajatuksia ja mielipiteitä omien vanhentuneiden tilalle. Ja todeta, että jesh, minä sain uuden näkökulman asiaan.

    Mutta joskus monissa asioissa on vain pakko tehdä PÄÄTÖKSIÄ. Eli päättää se mikä on oikeasti "totta"? Edes sillä hetkellä. Eli tehdä yhteenveto niistä keskustelun ajatuksista siinä näkökulmassa, mikä vaikuttaa tulevaan toimintaan?

    Silloin täytyy tyytyä johonkin "totuuteen", jotta päästään eteenpäin.

    Eikö vain?

    VastaaPoista
  2. "Toisen ihmisen käytöstapojen kohentaminen nyrkillä on nähdäkseni moraalisesti väärin."

    Ei se nyt ihan niin yksioikoista ole.
    Eihän kommunikointi voi kategorisesti olla väärin.
    Väkivalta on kieli. Jos haluaa saada sanomansa perille hyvä sananjulistaja puhuu seurakunnan kieltä.

    Olen pariinkin kertaan tämän toistakymmentä vuotta kestäneen julkisen kirjoitteluni aikana yrittänyt ehdottaa että duellit sallittaisiin tiettyjen muotojen vallitessa. Etuilu voisi vähentää, jos jonosta voisi tulla hansikasta vasten naamaa.
    Sellaista tilannetta varten voi hansikkaaseen laittaa pari reilua kauhallista ruuveja.

    VastaaPoista
  3. 'Keskustelija on parhaimmillaan ihminen, ei siis toimittaja.'

    *
    Toimittaja on tiedottaja. Mielenkiintoinen tällaínen toimen ja tiedon yhdistelmä.

    Toimittaja tiedottaa ja tiedottaja toimittaa. Ei hän siis edes toimenkuvansa vuoksi pysty keskustelemaan.

    Eikä tuo selvästikään vaikuta ihmisen hommalta. Siihen vaaditaan ohjelmoitu puhekone.

    *
    'Kirjoittaja on jumala (pienellä alkukirjaimella).

    Ai – olenko tullut maininneeksi, että alussa minä loin taivaan ja maan...'

    *
    Olisin odottanut tätä tunnustusta Petjalta (isolla J-alkukirjaimella), mutta mutta...

    Et siis olekaan monoteisti? No - tungosta sinulle tulee polyteismissakin.

    'Meitä kolleegoita' kun on täällä koko Olympos-teatteri täynnään. Menossa on aivan 'jumalaton näytelmä'.

    VastaaPoista
  4. Kemppinen:
    "Ja mikä on romaanin keskeinen keino?
    Keskustelu.

    Keksityt henkilöt juttelevat keskenään (dialogi) ja kertoja keskustelee lukijan kanssa.
    Maailma on täynnä huonoja romaaneja, mutta hyvät romaanit ovat moniäänisiä ja riitasointuisia.
    Ja jos blogeja ei kommentoitaisi, en jaksaisi kirjoittaa niitä."


    Niin, keskustelu on parhaimmillaan sellainen aito dialogi, jonka romaanin kirjoittaja joutui kirjoittamaan omasta päästään, tai joskus muististaan ..enkä tiedä, edustaako blogi toimivinta dialogia; siinä kuuluu aina isännänääni. Tasaveroiset virtuaaliyhteisöt taas kulta-aikanaan jokus onnistuivat nappiin luomaan helminauhoja (tähän varmaan joku vastaa, että vieläkin. Mä sanon siihen, että olkaa hyvä vain).

    Jostain syystä näen itseni nyt Ateneumin sisäpihalla tai kahviossa, kummallista.

    VastaaPoista
  5. Itse tykkään blogimuodon olevan sillä lailla hieno, että formaatti ohjaa, pakottaa kenties jopa, aikamoiseen fragmantaarisuuteen ja sallii vaikka minkälaiset tasohyppelyt postauksesta toiseen.

    Näen tässä yhtymäkohdan Hemingwayn jäävuoreen.

    VastaaPoista
  6. 'Ai – olenko tullut maininneeksi, että alussa minä loin taivaan ja maan...'

    Eilisessä TV:n kahden erilaisen lestadiolaislähtöisen miehen jutussa toisella oli hyvä ajatelma: Kauan sitten ihminen loi jumalan.
    Voisiko tuota paremmin sanoa.

    VastaaPoista
  7. Minua ihmetyyttää usein ns. keskusteluista, että ihmiset eivät osaa keskustella ASIAA vaan alentuvat mollaamaan esittäjien luonnetta tai äidinkieltä tai esitystapoja suhteessa siihen omaan, tuttuun tyyliin. Jos ei ole samanlainen tai vastaa ihailtujen auktoriteettien kuvaa, ei ole uskottava.

    Sen takia HG ja Chaplin-hahmo tuovat minun ideologiaa taustalla, fiktiona.
    Minä uskon siihen, minkä H. Bergson kiteyttää pienessä Nauru-kirjassaan. "Kun muusikko soittaa yhden soinnun soittimellaan, muita, heikompia sointuija syntyy itsestään." (43). Tästä syystä ymmärsin myös PeeÄr-miehen arvoiksi samat mistä hän kirjoittaa runoissaan. Tämä on tietysti asia, joka ei tarvitse olla totta ja hän reagoikin voimakkaasti. Ymmärsin taas hieman lisää siitä, miten fiktio soinnuttaa tietämättömälle lisää uskomuksia ilman, että kukaan niistä edes puhuu tai ottaa puheeksi. Toimivat taustamusiikkina vieden ajatukset johonkin kanelipullan tuoksuun tai pahimmassa tapauksessa johonkin aivan muuhun, jonka seurauksena on totaalisen väärä kannanotto.

    Näin meitä viedään voisi sanoa.
    Sen takia Freudilla oli tietty pointti ja hänen aikanaan koulu oli vielä koulu eikä pakkotyölaitos.

    Nykyään ihmiset yrittävät kertakaikkiaan saada tajuntaa mikä elämä ON (maailmankuva) sillä sitä ei enää opeteta kouluissa. Siellä opetetaan teknistä hallintaa, ei olemisen olioita ja tämä menee punaisena lankana läpi lähes kaikkien ns. "aineiden" ja lisääntyy ICT:n myötä. Koulun konseptia palauttamalla voidaan sekä helpottaa että tehostaa samalla kertaa. Opettajien tajunnanvirtaa ei pitäisi opettaa missään mutta kaikki on nykyään ns. keskustelua. Osittain se hyväksytään koska se on samalla henkireikä arjessa. Missiot ovat joka tapauksessa unohdettu ja kunnolla.

    VastaaPoista
  8. Räseselle:

    Tätähän minä olen tovereille politbyroossa yrittnyt selittää; minä on tie, totuus ja elämä.

    Kukaan muu ei voi kulkea tietäni.
    Kukaan muu ei voi tietää totuuttani.
    Kukaan muu ei voi elää elämääni.

    VastaaPoista
  9. Kirioottaja varmahan tiätää, notta pohojalaaset on huanoja praataamahan. Lähtökonta on se, notta kumpikin on oikias. Kumpikin yrittää praatoon aikana toristaa sen toisen miälipiteetä vääriksi, muttei onnistu. Kukaa oikia pohojalaanen ei sano:"Olipa miälenkiintoonen näkökuluma." Esimerkki: Sukulaasmiäs ja sen vaimoonen "keskusteli", onko sisuaski punaanen vai siniinen. Miäs oli sitä miältä, jotta siniinen, emäntä,jotta punaanen. Kollusankoo oli viäty justhin tunkiolle. Emäntä riamuksensa löyti askin viälä siältä. Riamuuten se toi sen tupahan, näytti sitä isännällen ja sanoo:"Katto ny! Eikoo muka punaanen?!" Isäntei sanonu mitää. Pani vain kären silimille, jottei tarvinnu nähärä sisuaskia ja tunnustaa, jottoli ollu vääräs.

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen tämä YT laki sovellutuksineen. Siinä toteutuvana ideanahan on, että työntekijät saavat keskustella työnantajan kanssa oikein lain suomalla oikeudella. Mutta eivät oikein tunnu olevan tyytyväisiä tähän keskustelemiseen. Kun terapiastakaan ei taida olla kyse, en keksi moiselle muuta ratiota kuin tämän ns. kymmeneen laskemisen, ettei tule tehtyä mitään harkisematonta. Mutta kenen harkinnasta on kysymys?

    VastaaPoista
  11. Minä taas näen hyvässä blogissa ja hyvässä keskustelussa yhtymäkohdan Tarkovskin Peiliin.

    Ja Jukan henki leijui kommentin yllä...

    VastaaPoista
  12. Kemppinen kirjoiti: "Ja mikä on romaanin keskeinen keino? Keskustelu."

    Ajattelin, että keskustelu on näytelmän keskeinen keino, romaanin taas kokemuksellisuus, siis tapahtumien, tunnelmien ym. keinotodellisuuden kautta näyttäminen. Ja sitten tämä sisäinen monologi. Yritän miettiä Dostojevskia, jota kai oikein oppineen perinteen luvalla saa sanoa polyfoniseksi, ja hänellä tietysti on tanakasti käytössä koko repertuaari. Jollain Hemingwaylla taas... Tappajat on keskustelunovelli, romaanit eivät niinkään.

    Kemppinen kirjoitti: "Ja jos blogeja ei kommentoitaisi, en jaksaisi kirjoittaa niitä."

    Kommentit vain ovat kovin oikullisia, aika harvoinhan me alamme keskustella siitä pointista, joka Kemppisen epistolan tekstissä näkyy, saati sen ytimestä. Monien muiden blogithan ovat lyhyitä huitaisuja, jotka selväst ovatkin vain ärsykekeitä uuteen, mutta Kemppisellä postauksissa on asiaa, kehitystä ja kaarta. Tietysti hauskinta lukea ovat kommenttien kommentit. Eli tämä menee kuin oikeushistoriassa: konsiliattorit kommentoivat Corpos Iurista ja glossaattorit sitten kommentoivat kommentteja, eikö se jotenkin niin perusopetuksessa esitetty.

    Kemppinen kirjoitti: "Ajan henki on se, että kun kerran ollaan oikeassa, pannaan tuulemaan."

    Kulttuurissamme korostuu erikoisesti psykoanalysoiva puheenparsi ja behavioristinen itseihmettely, impulsiivisuuden ihanne. Kun vertaa eurooppalaista elokuvaa amerikkalaiseen tämä ero näkyy hyvin: eurooppalainen esittää kaiken ehdotuksina, kuin sävytetyssä hämyssä, perusjenkkityyli vie yhden näkökulman heilahtamalla läpi ja se on siinä. Kuten Dershowitzin korostama "zealous advocacy" lakisarjoissa (ja käsittääkseni oikeassakin lakielämässä, oxymoron?): tunteet peliin ja oma pointti ainoana totuutena varmasti esille, eri tahojen vektoreista sitten syntyy oikeuden vuo jos syntyy. Muistan järkytykseni kun koululaisena asianajajan apupoikana olin ensimmäistä kertaa rikosoikeudenkäynnissä 1980-luvun alussa. Syyttäjä mumisi, ei osoitellut ja huutanut; avustaja myönteli, käänteli vain varovasti asian valoisaa puolta ja lopuksi raastuvan kolleegion keskimmäinen anteeksipyydellen kertoi päätöksen, jonka olivat panneet paperille. Vaikka palaveri oli haasteella koolle kutsuttu, siinä ei haastettu, haistateltu saati näytety tunteita. Tuomittukin itki vasta ulkona.

    Mutta muuten suomen kieli johtaa harhaan: haastattelu ei ole minusta keskustelun vihollinen. Paljon on siinä kehitytty; Ylen elävästä arkistosta ja muista lähteistä voi kuunnella tuntikausua vanhempia, todella vaivaannuttavia haastatteluja, joissa toimittaja tylyllä kirjakielellä puhuttaa akateemikkoja tai sitten makeilevan alentuvasti, mutta toki kirjakielellä, tiedustelee maalaisten muistoja vanhoilta ajoilta.
    - Vanhako muori oli kun keisari kruunattiin?
    - ()
    - W-e-n-ä-j-ä-n k-e-i-s-a-r-i
    - Ka, tsaari?

    VastaaPoista
  13. >Tänään tuli televisiosta pätkä >aiheetta lapseen kohdistuneesta >seksuaalirikoksesta epäillystä, >kolme neljännestuntia

    Yllä on lainaus, vaan:
    Mihin laitetaan pilkku tai piste,.

    Pedofilia on kulttuurissamme sairaus.
    Läheisessä kulttuurissa 13 v. tyttö on naimakelpoinen.
    Ota tolkkua.

    Se rusettikaulainen naapurin mukava setä voi olla pedofiili.

    VastaaPoista
  14. jiipee,

    Pedofilia on sairausluokituksen mukaan sairaus, joka käsittää sukupuolisen mielenkiinnon esimurrosikäisiin lapsiin. Sen sijaan sukukypsyyden saavuttaneeseen lapseen kohdistuva mielenkiinto ei ole sairaus, vaan epämoraalinen taipumus, joka toteutettuna on rikos.

    En siis kyseenalaista itse teon moitittavuutta. On selvää, ettei murrosikäisellä (esim. 15-vuotiaalla) ole mahdollisuutta olla tasavertaisessa sukupuolisuhteessa itseään merkittävästi vanhemman aikuisen kanssa. Aikuinen, joka tällaiseen ryhtyy, toimii vastuuttomalla tavalla ja ansaitsee lain säätämän rangaistuksen. Sen sijaan on huomattava, että toiminta ei ole lääketieteellisessä mielessä sairasta. Onhan 15-vuotias tyttö nykyään useimmiten täysin sukukypsä ja valmis lisääntymään.

    Olennaista onkin huomata, ettei biologia määrittele moraalia. Teko, joka voisi olla biologisesti mahdollinen ja jopa geenien levittämisen kannalta suotava, ei ole välttämättä silti moraalisesti oikein tai edes laillinen.

    VastaaPoista
  15. Tästä kauheasta pedofiliasta ei Suomessa ole kyllä keskusteltu yhtään. Adressi, jonka on tarkoitus sanoa tiukka "ei" pedofilialle kuvastaa kansan neuvottomuutta, samoin kuin taanoiset pyrkimykset kieltää puolue toisessa valtiossa. Aivan kuin keskustelua pitäisi käydä siitä, onko lasten raiskaaminen hyvä vai huono asia. A-talkissa rangaistuksista puhuttiin kuin ne olisivat uhria varten ja mitattava uhrin kärsimyksistä. Kai rangaistusten tarkoitus on vähentää rikollisuutta keveimmällä toimivalla kosketuksella? Kai kavallusta ja lapsen hyväksikäyttöä suunnitellaan yleisesti eri näkökulmista? Tuskin kukaan arvioi hyötyä ja riskiä ja sitten päättää raiskahtaa. Tuskin kukaan väittää, että syyllisen rankaiseminen korvaa uhrin kärsimykset kuin vahingonkorvaus talousrikoksen.

    Missä on keskustelu siitä, mikä meissä, meidän kulttuurissamme, aiheuttaa tätä pedofiliaa, mitä sille voisi tehdä ja mikä on oikeuslaitoksen rooli siinä tekemisessä? Eikai muitakaan yhteiskunnallisia ongelmia pyritä ratkaisemaan vain huutamalla niiden iljettävyyttä ja vaatimalla kuolemanrangaistuksia?

    VastaaPoista
  16. Nämä keskustelut pedofiliasta on sellainen uusi ase, millä nyt ihmisiä "kytätään". Kyttää ja kyttää ja arvaa miltä tuntuisi jos SINUA joku rupeaa kyttäämään, ja stalkkaamaan, levittämään perättömiä juoruja jne eli arvaa minkälainen reaktio rupeaa olemaan?

    Suomessa syödään enemmän psyykelääkkeitä kuin muualla ja enemmän kuin särkylääkkeitä (lähde: muutama vuosi sitten) eli jo niin yksinkertainen kampanja kuin tuollaisten etsintätöiden levittäminen aiheuttaa epäpuraa naapurustossa. Siinähän sitten kytätään ja syytellään, panetellaan ja ollaan aivan "varmoja" kunnes joku brakaa ja taas oli psyykelääkketeollisuuden riemuvoitto. Näistä pitäisi olla tilastoa myös: voisiko Stakes tehdä näistä (vaikka saattaa olla, ettei ihminen edes kehtaa sanoa mistä kanssaihmiset ovat lähteneet syyttämään, se voi olla helpompi valittaa väsymystä: saahan sitten noitavaino taas jatkua...).

    Kukaan ei tiedä missä mennään. Minä itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun tyttökuvia levitetään ja tytöille ei anneta kunnon työtä ja yleinen kasvatusideologia on nais-vastainen ei voi tulla parannusta. Niin kauan miehet sekaantuvat liian nuoriin sillä meikattuna nuori likka voi näyttää iältään vanhemmalta. Miehet ovat itse aiheuttaneet tämän patin nuorille tytöille ja kun kerrran ovat joutuneet epäeettisen teollisuuden hampaisiin eivät enää omaa mainetta, jonka avulla sitten oikeat työpaikat huolisi. Heitämme siis ihmiselämää hukkaan ja kamalinta näyttää olevan tämä tarkoituksenmukaisuus: sehän sopii sadisteille. Heitä sen sijaan ei kukaan jahtaa; miksi näitä alullepanijoita talouselämän syövereistä ei napata kiinni? Joiden ideologia on sairas ja sitä silti saarnaavat? Miksi naisten ääni ei toimi työmarkkinoilla: sitä minäkin ihmettelen? Kenen omnipotenttia mieltä ja vanhanaikaisia laskelmia oikein seuraamme?

    VastaaPoista
  17. Kensongoa nyt, kesken kaiken?
    Jos on radiossa, on. Ei siinä muuta.

    VastaaPoista
  18. Kyllä romaani aina on keskustelua - ainakin hyvä romaani. Henkilöt keskustelevat keskenään, kirjailija keskustelee lukijan kanssa, romaanin eri tasot keskustelevat toistensa kanssa. Tästä kaikesta se moniäänisyys syntyy.

    Henkilökohtainen esimerkki: olen tullut seuranneeksi sarjaa "Kuningattaren jalokivi". Mikä johti minut krijastoon hakemaan sen kirjan. Nyt minä, kirja ja TV-sarja keskustelemme toistemme kanssa. Kirja on huomattavasti informatiivisempi kuin TV-sarja, mutta se korostaa silmiinpistävämmin rotuaihetta. Minä taas vertailen molempia lapsuuteni ajan hittiin, "Risteysasemaan", ja Vikram Sethin "Sopivaan nuoreen mieheen". Syntyy vilkas kvartetti, jonka lopputuloksena on toivoakseni syventyneempi Intian monimutkaisen siirtomaakulttuurin tajuaminen. Ja tietysti minäkuvan laajeneminen (sopii toivoa).

    VastaaPoista
  19. Suomalaisten keskustelu (en nyt tarkoita tätä blogikeskustelua). Perhana sentään. Yksi puhuu, toinen kuuntelee puolella korvalla jos silläkään, samalla kun miettii omaa vastaustaan. Jos ei mieti, puhuu toisen puheen päälle. Tai miettii, ostaisiko marketista huomiseksi yhden vai kaksi sikspäkkiä jotain. Ja jos sattumalta kuuntelee puhujaa, ymmärtää asian väärin. Ikävä tulee radion vanhoja partoja. Miekkoset osasivat sentään sivistyneen dialogin. Samaa voi sanoa perin harvoista nykyajan keskustelijoista. Jo peruskoulussa pitäisi opetella dialogin säännöt. Vältyttäisiin monelta avioerolta, puukko- ja pyssyepisodilta, pahasta mielestä puhumattakaan. Millä ihmiset saataisiin ymmärtämään, että keskusteluun, dialogiin, liittyy tietyt säännöt? Ehkäpä vika onkin siinä, että suomen kielessä on keskustelulle vain yksi sana, kun briteillä on conversation, discussion, dialogue, chat, debate ja mitä niitä on.

    VastaaPoista
  20. Metelle: Samaa mieltä, mutta muistutan keskustelun säännöistä, kielipelissä on pidettävä määritelmät selkeinä. Kemppinen kirjoitti selkeästi keskustelusta romaanin keinona, ei keskustelusta abstraktimmassa muodossa, siis siinä, jossa kuulen joka kiveä ja jokaista kukkaa.

    Kuningattaren jalokivi -sarja oli ensikierroksella osa minun lapsuutttani.

    VastaaPoista
  21. Walkemistin väite, että suomenkielessä olisi vain yksi keskustelua kuvaava sana, saattaa pitää paikkansa ns. koulutettujen maailmassa.

    Sen sijaan kansanihmiset osaavat yhä mm. rupatella, jutustella, tai tarinoida. Olisko meillä väärinkoulutetuilla -mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjänpuhujasta- jotakin opittavaa heistä?

    VastaaPoista
  22. minä taas väitän että suomalainen kuuntelee toista paljon tarkemmin kkuin melkein kukaan..

    VastaaPoista
  23. Pedofililasta laaja artikkeli; http://koti.phnet.fi/petripaavola/pedofilia.html

    VastaaPoista