9. tammikuuta 2008

Estelukeminen

(Kuva Wikipedia)

Kuuntelen huvituksekseni musiikkia, Russian Basso profondo Youri Wichniakow (jonka nimen voisi varmaan kirjoittaa toisinkin), tipauttaa ortodoksisten laulajien solistina Gissin kolmannesta oktaavista pianon lukosta vasemmalle laskettuna. (Oopperassa syvän basson pohjaääni on usein melkein oktaavia korkeampi F. Siis n. 50 Hz verr. 87 Hz.) (Löytyy pätkänä YouTubesta haulla Basso Profondo.)

Siitä tuli mieleen Conradin hirmumyrskyn kuvaus, joka alkaa maininnalla, että ensin ei kuulu mitään ja sitten housunlahkeet alkavat lepattaa ja sitten erottuu hirvittävän matala murina.

Lukemisesta on kirjoitettu kaksi tai kolme erinomaista opasta, kuten Adler – Van Doren, How to Read and Why (1972).

Olen sanonut ennenkin, että Ezra Poundin ABC of Reading on enimmäkseen roskaa, kuten Poundin tuotanto muutenkin, ja täysin korvaamaton, kullan arvoinen, unohtumaton.

Se ilmestyi suomeksikin 1967. Toisaalta yksi kirjan hullutuksista on tosi outojen kielimuotojen korostaminen. Kirjoittaja pitää selvänä, että esimerkiksi ”Canterburyn tarinoita” olisi luettava alkuperäisenä. Olen kysellyt. Ei onnistu syntyperäisiltä mitenkään helposti. On se yli kaksisataa vuotta vanhempaa kieltä kuin Shakespeare.

Tämä olkoon kiero esimerkki asiastani. Kirjallisuudessa on valitettavan paljon pyrkimystä pudottaa paskat kärryiltä.

Jos tilanne välttämättä vaatii siivoa kielenkäyttöä, tapaan sanoa, että kolmentuhannen esteet on aika tavallinen romaanitekninen keino ja että runous ei muuta olekaan.

Älkää siis ihmiskullat uskoko vastuuttomia, jotka väittävät, että kirjojen lukeminen olisi tahdosta ja tavasta kiinni.

Lukeminen on melkein yhtä vaikeaa kuin kirjoittaminen ja vaatii jatkuvaa huolta ja harjoitusta.

Havaintoesimerkkini on Joseph Conrad. Kyllä hänen laajoissa romaaneissaan todella on teoksia, joista saa elämänikäisen ystävän ja lohdun hädässä. Mutta eivät ne helppoja ole.

Conrad on sikäli turvallinen esimerkki, ettei hänellä ole tiettävästi yhtään huonoa kirjaa – ei ole tullut ainakaan minua vastaan.

Toinen havaintoesimerkki on John Updike, joka on todellisuudessa erittäin hyvä kirjailija. Vähän väliä hän aloittaa kirjansa niin, että ensimmäiset 32 tai 64 sivua ovat varsinaista risuaitaa. Nuo jaksot on tarkoitettu väsyttämään kevytmieliset.

Huonommat kriitikot sanovat, että kirja ”alkaa vetää” vasta alkujaksojen jälkeen, mutta tuo on muun muassa Updikeä ajatellen erehdys. Kyllä se on tahallista.

Asian selvittäminen ei ole vaikeaa.

Aidosti huono kirja on tarmoton, laiska, mutainen ja ennen kaikkea vilpillinen. Vilpillinen kirjoittaja tekee itseään tykö tai isottelee.

Hyvässä tekstissä pinta ja ydin ovat yhtä ja muoto ja sisältö täysin saman asian nimityksiä. Hyvän tekstin viat ja virheet ovat sen omia, eivät muualta omaksuttuja.

Hyvä kirjoittaja on kuin merimies, joka ei luule mitään, koska tietää, että jokainen teko on ratkaiseva ja vaatii koko ihmisen.

Jokainen sana.

11 kommenttia:

  1. Jukka:

    Lukemisesta on kirjoitettu kaksi tai kolme erinomaista opasta, kuten Adler – Van Doren, How to Read and Why (1972).

    Pieni korjaus:

    Mortimer Adler - Charles Van Doren: How to Read a Book (1972)

    Harold Bloom: How to Read and Why (2000)

    Bloomia en ole lukenut, sen sijaan How to Read a Book on lempiopuksiani. Vuonna 1940 kirjoitettu, 1972 päivitetty opus on vuosi vuodelta ajankohtaisempi.

    Vaan mitäpä hyviä opuksia Jukka suosittelet kirjoittamisesta?

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, minäkin mietin kun luen miksi luen kuten luen - taisi tulla wilberilainen ajatteluni esille: haen vain esteet ja katson rytmin. Ei ole ollut kauhean menestyksekäs tapa*) mutta oppiminen on supernopea.

    *) vakuuttavuudessa

    VastaaPoista
  3. Kysymys kirjamies Kemppiselle:
    Oletko perehtynyt Jose Saramagon tuotantoon ja jos olet, piditkö?
    Itse luin muutama vuosi sitten Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja vaikutuin. Viime syksynä lukemani Toinen minä -romaani imaisi myös mukaansa; niinpä
    hankin itselleni kaikki Saramagon suomennetut romaanit. "Työn alla" on nyt Kertomus sokeudesta...

    VastaaPoista
  4. Conradia lukee eri tavoin eri elämäntilanteissa. Nuorena luin sitä romantikon silmin - "Lordi Jim" ja "Pimeyden sydän". Opittuani Kongon historiasta jotakin luen "Pimeyden sydäntä" dokumenttina. "Liekaköyden pää" opetti, että merinovellit - vaikkapa "Nuoruus" - ovat vanhan miehen haikeutta. Joten nyt luen Conradia sillä silmällä ja "Lordi Jim" on nähty Steinin (jos nyt muistan perhostenkeräilijän nimen oikein) näkökulmasta.

    Gavin Young väittää alkaneensa himoita merille, kun koulussa luettiin "Nuoruus", joten hän näki sen eri kantilta. Hän myös kertoo, että useimmat Conradin henkilöt, myös Lordi Jim ja se perhsoenkerääjä, ovat oikeita ihmisiä. (Gavin Young: In Search of Conrad)

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: en ole toistaiseksi perehtynyt Saramagoon - sen verran vain, että käsitykseni kirjailijasta on sama.

    VastaaPoista
  6. Minä menin yliopistoon nimenomaan Saramagon takia: hänen blindness löi minua kuin mailalla päähän, sillä olin itse ajatellut hyvin samoissa linjoissa ja ihmettelin fenomeeniä. Minäkin voisin lisätä tuohon materiaaliin aika paljon mutta jos teette sen paremmin (tieteellismmin) niin se olisi suurenmoista.

    VastaaPoista
  7. "Lukeminen on melkein yhtä vaikeaa kuin kirjoittaminen ja vaatii jatkuvaa huolta ja harjoitusta."

    Tismalleen. On aivan kammottavaa alkaa kylmiltään lukemaan esimerkiksi parin viikon tauon jälkeen. Siitä ei alkuun meinaa tulla mitään. Sitä aloittaa saman sivun uudestaan ja uudestaan. Kylmiltään lukemisesta voi tulla aivonyrjähdys.

    Tauon jälkeen lukeminen kannattaa aloittaa viikonloppuna, sängyllä maata loilotellen. Siitä sitten jatkaa töitten jälkeen illalla ennen nukkumaan menoa. Uni kirjan jälkeen on syvempää kuin telkun tai tietokoneen töllötyksen jälkeen.

    Toinen hyvä konsti on aloittaa aforismikirjoilla, joita pitää olla pari metriä hyllyssä aewonyrjäyksen välttämiseksi. Runoja (poislukien proosarunot) en käytä tässä tarkoituksessa; ne kun vaativat vähän enemmän virtaa kuin mitä silloin tarjolla on.

    VastaaPoista
  8. Paavo Haavikon tarvitsee nähdä vain ensimmäinen sana ja hän tietää kannattaako käsikirjoitus lukea loppuun.

    VastaaPoista
  9. On etuoikeutettua elää aikana, jolloin tarinat ovat näin helposti saatavilla. Saisivat siirtyä mieleen perinteistä lukemista nopeammmin. Sanajonojen hidas maistelu on tosin mieluisaa. Mutta saisinkohan saman nautinnon nopeammin pikakirjoitusta tai kiinalaisia merkkejä popsimalla. Kun näköä tarjoillaan jo hermoihin liitettävillä vekottimilla, miksei sanoja?

    VastaaPoista
  10. Ad A.-H.:

    Hänen puheitaan ja kirjoittamisiaan ei pidä ottaa kovin kirjaimellisesti, mutta kieltämättä hänen tekstintajunsa oli uskomaton.

    Meillä oli joskus sellainen seuraleikki, että toinen luki mitä tahansa tekstiä lauseen kaksi ja toinen arvasi tekijän.

    Siitä en saanut koskaan varmuutta, miksi hän halusi uskotella, ettei muka olisi koskaan lukenut kirjallisuutta. Hän erotti yhdestä säkeestä esim. Siljon Koskenniemestä.

    VastaaPoista
  11. Minä luen ulospäin (compositio) enkä sisäänpäin (resoluutio) mutta sitten kun teksti on luettu niin voin tehdä uuden resoluution (analyysin).

    Tämän ominaisuuden takia minä en milloinkaan kykene referoimaan jotain tekstiä ihan niillä merkityksillä mitä muut. Kun englanninkieltä opettava (TKK:sta) opetti yliopistolla minulle kieltä minun piti tehdä vastine ja referaatti. Minä huomasin kun olin lukenut jonkun artikkelin osion, että koko osio oli lyhennelmästä päin katsottu vain antropologinen kooste jostain aiheesta sen kirjoittajan näkökulmasta ja käytin siksi sanaa antropologinen. Tämä minun tekemä silta oli silti aivan liian erilainen kuin kellään muulla ja opettaja mietti miksi en osaa kirjoittaa sitä mitä siinä lukee. Minä sanoin, että sitähän olin ja koska ei saanut käyttää samoja sanoja kuin artikkelintekijä minä käytin semanttisia merkityksiä, joiden kattaminen kattoi hieman enemmän ns. higher order (L. Resnick) kuin artikkelintekijän oma käsitystaso.

    Tämän kerrottuani opettajalle hän ymmärsi mistä oli kyse: minä katson maailmaa jostain semanttiesta tasosta tai semioottisesta struktuurista missä minulle on helppoa niputtaa kappaleita vain uusiin sanoihin, mutta se edellyttää tietysti että lukijalla on samanlainen maailmankuva: muutenhan emme voi puhua samasta merkitysskaalasta enää.

    Tässä olisi siis tärkeä näkemys oppimiseen: tästä voisin kirjoittaa itse jos siis olisin yliopistokelvollinen mutta kun he siellä näkivät minut kielellisesti vajaana - niin sulkivat minulle paitsi minun konsulttimarkkinat (kukaan ei enään usko minuun: nyt uskovat että olen varas tai kleptomaani ja sen he ovat saaneet perin juurin iskostumaan jopa ammattikuntiin ja tämä johtuu sairaista auktoriteeteista, joiden suppea maailmankuva uskoo rikkaita kun rikkaat pelkäävät että minä näin heidän falskiuden läpi niin käyttivät sitä vanhaa tekniikkaa: "hyökkäys on paras puolustus".

    Minä en voi enää elättää itseni sillä lailla mikä olisi ollut minulle sekä tärkeää että innostavaa - ketä voisi syyttää näistä lapsellisista juoruista?).

    Ja kun yliopiston lehtorit (ylimielisinä) eivät kokeneet minun kielellistä osaamista myöskään minkäänarvoisena pedagogisista näkemyksistäni puhumattakaan niin sulkivat minun yliopistollisen mahdollisuuteni myös. Nyt ei ole enää ulostietä missään ja entäs jos olisin halunnut erota miehestäni joka ylläpiti yli 10 vuotta mykkäkoulua eli valitsi helpoimman tien ulos tästä minun dilemmasta. Se meinasi tehdä minut sairaaksi sillä samalla minun ystävät hylkivät ja jätti yksin (heille tilanne loi aivan mahdottoman herkullisia juoruja lisää), työtodistusta en voinut saada vaikka tein loistavaa ja tuloksellista työtä sillä kaikki rupesivat pelkäämään ja minut vain savustettiin ulos. Yksin olen istunut ja taistellut mieleni kanssa ettei jättäisi.

    Lähellä piti. Nyt ymmärrän nämä kaikki ja miljoona uutta asiaa niiden takia. Mutta tiet ovat suljettu - enkä ole kynän kynää varastanut ikinä enkä milloinkaan ollut kiinnostunut rahasta rahana kuten suurin osa ihmisistä ympärilläni mutta rakkautta olisin halunnut ja työtä. Kaikki suljettiin ja tämä on siis taustalla. Älä julkaise tätä kommenttia.

    VastaaPoista