11. joulukuuta 2007

Puun sukupuoli

Tähän tähtäsin: yleensä suku alkaa kiinnostaa sitten kun sukupuolielämä lakkaa kiinnostamasta.

Tämä on näkyvinään kommenteista.

Yritän selvittää näitä ongelmia: onko sukupolviteoriassa perää? Kortteinen ja pari muuta ovat tehneet innostavaa sosiologiaa tutkimalla, toimivatko eri aikoina syntyneet vaistomaisesti eri tavoin.

Stalinistikeskustelussa tai stallareista vaikenemisessa minua on hiukan häirinnyt sen maininnan puuttuminen, että he olivat niin samanikäisiä. Siitä voisi päätellä esimerkiksi, että Akateeminen Karjala-Seura oli oman aikansa stalinistiporukka, ja nuorsuomalaisten jyrkkä siipi samoin.

Toiseksi: jos otaksumme, ettei suvuilla on paljon merkitystä eivätkä ne kiinnosta ihmisiä, joilla on parempaakin tekemistä, niin sitten kolme isoa poliittista puoluetta ovat väärässä.

Kokoomus, keskusta ja demarit ovat vanhastaan tukeutuneet "perittyihin arvoihin" eli etenkin sukujen välittämiin pitämyksiin. Keskiluokka / ylempi keskiluokka, maatalousväki ja duunarit.

Suppea yläluokka ei ole paljon näyttäytynyt. Se rahoittaa mm. näitä puolueita, jos sattuu sille päälle.

Jos tässä otaksumassa on perää, kaikki kolme isoa puoluetta ovat nyt hakoteillä ja edess on kovia aikoja.

Silloinhan meillä on vallassa "keskiluokka", jolla ei tosiaankaan ole erityisempiä tavoitteita eikä aatteita.

Demarien tuhoa seuraan jännittyneenä. Heidän ja ay-liikkeen taustaorganisaatio koostuu liian vanhoista ihmisistä ja on maantieteellisesti turmiollisesti sijoittunut seuduille, joista teollisuus ja työ nyt karkaa.

Kokoomus ja RKP yrittävät vielä hitusen hurmata sankarihahmoilla, jollainen Niinistö voi ihan hyvin olla. En tiedä. En tunne miestä. Kokoomuksen suuri kyky on kuitenkin Kanerva, joka osaa olla sopivalla tavalla pöljän oloinen ja lisäksi sen näköinen, että kuuntelee. Katainen on syntynyt väärällä vuosisadalla ja osoitti jo, missä päin on sellaista tulta, jolla ei saa leikkiä.

Jospa Nokia terveyskeskus ja Tampereen sairaala olisivat nyt lakossa?

Keskustan menestystä minun on vaikea käsittää. Olen sitä pohdiskellut, tuloksitta. Ehkä se on muuttunut suureksi keskiluokan puolueeksi eli onnistunut siinä, missä kokoomuksella oli tuhannen taalan paikka ja miksei demareillakin.

Sanotaan uudelleen - kirjoittelin näistä yhteiskunnallisen arvon mittareista ja siitä, miten sosioekonominen asema ei luo arvostusta, lähinnä omaksi huvikseni ja eräänlaisena haasteellisena kulttuurihistoriana. (Joku suotta kiisti tuon sosioeokonomian - ei lottovoittajaa arvosteta.)

Mitä erityisesti akateemiseen väkeen tulee, en erota edes arvostuksen tarvetta. Ennen pitkää "professeur" on sama sana kuin ranskassa nyt - mikä tahansa opettaja. Ja ala-asteen opettajat ovat ammattitaitoisempia kuin yliopiston opettajat, joilta ei edellytetä käytännössä ammattitaitoa. Se tiede, jolla meidän pätevyyttämme muka mitataan, on parastaikaa luistamassa tutkimuslaitoksille eli juuri oikeaan paikkaan.

Joku kysyi emeritus-sanasta. - Se on kai tullut muotiin virkamieslainsäädännön muuttumisen vuoksi. Kukaan ei oikein tiedä - en minä ainakaan - onko professori enää professori siirryttyään eläkkeelle. Niinpä on otettu käyttöön sana, joka tarkoittaa samaa kuin e.v.p. eli ei vakinaisessa palveluksessa.

Kuvaileva ammattinimike ja titteli ovat sekoittuneet.

Omista titteleistäni kunniallisin on varatuomari, joka minulla kai onkin puhelinluettelossa. Se on samanlainen kuin "lehtori" - vaati yliopistotutkinnon ja säädetyn harjoittelun ja käytännön näytteet eli käräjien istumisen. Myöntäjä oli hovioikeus. Sanakin on hauska. Se tarkoittaa henkilöä, joka voitaisiin nimittää tuomarin virkaan, mutta ei kuitenkaan nimitetä.

Kuvaileva ammattinimike jää varmaan pois, koska ei sitä enää tarvita yhtä vähän kuin oikeita allekirjoituksiakaan. Duunarit olivat ennen tarkkoja siitä, kuka oli jyrsijä, kuka aarporaaja ja kuka vain työmies tai viheliäisesti sekatyömies.

Yhtä Ollia olen houkutellut käyttämään virkanimikettä "autonapumies", mutta ei ole suostunut. Sellaista titteliä näki siihen aikaan kun oli myös pienviljelijän vaioja, professorinrouvia ja everstinnoja.

35 kommenttia:

  1. "Sellaista titteliä näki siihen aikaan kun oli myös pienviljelijän vaioja, professorinrouvia ja everstinnoja."

    Hitsinnäkkäri.
    "Pienviljelijän vainooja" on upee titteli. Taidan pistää seuraaviin privakäyntikortteihin.

    Silloin kun numeroni oli luettelossa, siellä seisoi "P.A.Jäppinen". Siinähän on tittelikin samassa.

    VastaaPoista
  2. Siinä vaiheessa kun apulaiset (siis apulaisprofessorit) ylennettiin eduskunnan päätöksellä professoreiksi, siis yliopistolakia uudistettaessa, siirtyi samalla professorinviroissa nimitysvalta presidentiltä yliopistojen hallituksille. Eräät vanhan koulukunnan professorit, jotka näkivät sielujensa silmin tässä Kemppisenkin mainitseman professeuroitumisen, tuolloin vitsailivat kirjoittavansa jatkossa tittelinsä perään kirjaimet p.n., presidentin nimittämä. Oli kuulemma Kekkosen puumerkki nimityskirjassa kovaa valuuttaa.

    Kaikenlaisia distinktioita sitä ihminen kaipaakin, keskiluokkaistumisen pelossa, keskinkertaistuminen oli jo tapahtunut. No, nämä herrat olivat eri sukupolvea.

    VastaaPoista
  3. Niin. AKS:n vertaaminen stalinisteihin, tavalla tai toisella, ei ole hyväksyttävää. Stalinistit ovat iljettäviä isänmaanpettureita. Näitä syntymäkieroja tapaa vieläkin julkisissa tehtävissä. Tähän iljettävyyteen luen mukaan tuon mainitun ulkomaanpelle kanervan (pieni mies ansaitsee pienen etukirjaimen).

    Jokin aika sitten oli äitini 85-vuotisjuhlat. Paikalla serkut ja 5 tätiä. Voi sitä juttua. Joka käänteessä juoruessaan muista, muistivat aina panottaa ammattia tai titteliä. Tuomari tää ja tuo, eversti se ja se, juttelin apteekkari sen ja sen kanssa kun näin Miettisen, sen on taksikuljettaja nykyään. Ja sitten kun konjakin voimasta pääsivät pottuilemaan toisilleen niin kyselivät mitä sinun lapsenlapsellesi keittäjä Löpölle oikein kuuluu, tai tuollaista vastaavaa. =) Huh, huh.

    Noita tätejä oli aikoinaan 8 kappaletta ja jokaisen mies oli käynyt sodat läpi. Yksikään näistä miehistä ei olut huomannut, kuten kynäilijä Linna, että olisi jotain ihmeempää purinaa ollut Jatkosodan rajanylityksessä. Yleensä mainitsivat että Talvisodassa taistelivat kunnon miehet ja kun punikit pääsivät Jatkosotaan asemasotapaikoille, alkovat purnaamiset.

    Vieläkin ihmetyttää miten tässä Kemppisen-blogissa mainitaan sana kanerva.

    Olavi Honka taisi kirjoittaa jotain mielenkiintoista tuosta emeritus-sanasta muistelmissaan. Haukkuiko ruotsinkielisiä proffia tai jotain.

    Vieläkin ihmettelen miksi joku maitsee kanervan pöljänä suureen kykyyn, jota kykyä viagragaan ei paranna. Voiko pahempaa isänmaan-, inhimillisyyden- ja arvokkuudenpetturia muuta löytyä kuin tämä erika.

    VastaaPoista
  4. Virkanimikkeistä tulee mieleen myös modernin ajan tittelit kuten "kanslisti" ja erityisesti "apulaiskanslisti", jotka poliittisen korrektiuden nimissä on jälkimodernina aikana muutettu yhdenmukaisesti toimistosihteereiksi. Tai kenties nykyajan apulaiskanslisti on vaatimattomasti "toimisotyöntekijä" kun taas kanslisti on ylentynyt toimistosihteeriksi. Kaiken maailman sihteeri-nimikkeet ovat sinänsä moninainen joukko, että niiden joukko käsittää myös virkoja kuten "lainsaadäntösihteeri", jolla ei ole mitään tekemistä "alempien toimihenkilöideden" kanssa.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi:
    Olen tuntenut miehiä, joiden virkauran ensimmäisiä askelmia ovat olleet ylimääräinen kopisti ja sitten reistaattori. Ja sitten protokollasihteeri!

    VastaaPoista
  6. Titteleistä:
    Kun joku innostuu kehumaan titteleillään, pääsen kehumaan omillani.. Listakärjessä ovat:

    Pienviljelijän poika alle 7 hehtaaria.
    Ylimääräinen ammusmies
    Telttavarastonhoitajan apulainen

    Yleensä titteleistä puhuminen tyrehtyy nopeasti...

    VastaaPoista
  7. "Stalinistikeskustelussa tai stallareista vaikenemisessa minua on hiukan häirinnyt sen maininnan puuttuminen, että he olivat niin samanikäisiä."

    Mikko Majander toimitti vuonna 1992 Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksen julkaisuihin kuuluvan teoksen "Ajankohta. Poliittisen historian vuosikirja 1992".

    Siinä sivulla 74 alkaa Kimmo Rentolan artikkeli "Kommunismin kahdeksan kohorttia", joka kyllä antaa kyllä aivan toisen vaikutelman. Taulukossa seuraavat nimet: J. Laakso (1948), J. Ruotsalo (1950), M. Stenius (1947), M. Viialainen (1953), EJ Tennilä (1947), L. Lehto (1951), A. Mäki (1956), M. Mellais (1949).

    "Nuortaistolaisuus oli siis suurten ikäluokkien jälkijoukon liike", Rentola sanoo. Suurin ikäluokka oli 1947, taistolaisuuden huippu 1949 syntyneissä, koko maan katsoen pari vuotta nuorempien liike.

    VastaaPoista
  8. Keskustan tulee murtamaan 141 ja sen seuraajat. Haudalle ei tarvitse kylvää sentään suolaa vaan sokeria.

    VastaaPoista
  9. Ad Jukka,

    Vielä varatuomaria oudompi arvonimi on kyllä herastuomari, jonka myöntää laamanni ansioituneelle lautamiehelle (10 vuoden palveluksen jälkeen). Jos jatketaan tulkintaasi arvonimien merkityksestä, niin ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että haltija olisi käytännössä pätevä tuomariksi, ja toimiikin tuomarina, mutta muodollinen pätevyys puuttuu. ;-)

    VastaaPoista
  10. Onpahan taas hienoja blogeja peräkkäin. Eläkeläismökkiläinen ei niitä joka päivä pääse seuraamaan.

    Tuolla maalla "keskellä ei mitään" tuli luetuksi paljon. Tämän päivän teemaan sopii aivan upeaksi viitteeksi Seppo Lindblom´in kirja Politiikka karkumatkalla. Siinä on pureskeltavaa tasapuolisesti kaikille hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsutun yhteisön jäsenille ja kannattajille. Sellaisiahan me kaikki kai olemme, niin demarit, kokkarit kuin äärikeskustalaiset, ja muutkin. Suosittelen lämpimästi tutustuttavaksi, sen jälkeen myös luettavaksi, ja vielä sen jälkeen toivottavasti myös ymmärrettäväksi.

    Muuten, kirja on ilmestynyt kai puolisentoista kuukautta sitten. Mikseihän siitä ole saatu aikaiseksi minkäänlaista arviota ja keskustelua mediassa? Suomen Kuvalehdessä oli puffimainen ennakkojuttu, jonka perusteella itse osasin opuksen hakea. Jos olisin journalisti, saattaisin jopa epäillä vaikenemisen salaliittoa. Mutta kun en ole, odottelen, että jostain sen keskustelun täytyy alkaa...

    VastaaPoista
  11. Käytän tässä tilausuutta hyväkseni lausukaseni vastalauseeni kaikkein viheliäisimmästä ilmaisusta 'emeritaprofessori'. Siinä on menty tuhoamaan se suomenkielen arvokas ominaisuus, että ihmisestä voi puhua tietämättä hänen sukupuoltaan. Professor on maskuliini, sanottakoon emeritus sen mukaisesti henkilön sukupuolesta riippumatta, jos tuollaista termiä nyt välttämättä tarvitaan.

    VastaaPoista
  12. Hautakivessä olen nähnyt tittelit "Lohkotilallinen" ja "Lohkotilallisen poika".

    VastaaPoista
  13. Vielä titteleistä:

    Yksi parhaista kuulemistani oli
    naapurin muorin käyttämä äidistään:
    "Asemapäällikön äiti" Veli oli siis
    asemapäällikkö..

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia:

    Lohkotilallinen (ja palstatilallinen) olivat suorastaan aika tavallisia sotien välisenä aikana. Lähin suomennos on pienviljelijä. Manviljelijä ujostutti monia mökkiläisiä.

    Käsi sydämelle - olen nähnyt kiinnityspöytäkirjassa tittelin "poliisin serkku Espoon kunnasta".

    VastaaPoista
  15. Minä käytän itsestäni titteliä: paskakuski. Sen on lähipiirini valitettavan helposti omaksunut

    VastaaPoista
  16. "Tarkasteltaessa Fabian Langenskiöldin isänpuolisten esi-isien vaiheita suoraan alenevissa polvissa puheenaolevan Lang-suvun kantaisästä Henrik Paavalinpojasta alkaen, voidaan havaita, miten suvusta, jonka varhaisimpien miespolvien vaiheet eivät tarjoa mitään yleiseltä kannalta mielenkiintoista, vähitellen kehittyy eräiden yleisten ja erikoisten syiden vaikutuksesta suku, jonka jäsenet saavuttavat varsinaisesti historiallista merkitystä joutuessaan tekemään ratkaisuja, millä on vaikutusta kehityksen yleiseen kulkuun, kunnes suvun merkitys lopuksi tässä suhteessa huipentuu siinä jäsenessä, jonka elämänvaiheet ja valtiollinen elämäntyö ovat tämän kuvauksen varsinaisena esineenä."

    Erkki K. Osmonsalon valtiollisesta elämäkerrasta Fabian Langenskiöldistä (1939). Olisi muuten hyvä lainaus analysoitavaksi historian metodikursseille.

    Mutta voiko tuon kaiken jälkeen alkaa mikään muu kuin alamäki?

    VastaaPoista
  17. Lohkotilallinen tulee ilmeisesti lohkomissanasta. Mutta mitens on halkomisen kanssa, onko silloin kyse halkotilallisesta? Tätä ne miettivät, turkulaiset, päänsä puhki.

    Tykistössä tunnetaan käsite häiriöhalko. Pahatapainen ja rähinäviinaan menevä pientilallinen on loogillisesti häiriöhalkotilallinen.

    Hauskaa tämä suomen kieli. Sanoja voi rakentaa tyhjästä ja ne tarkoittavatkin ei-mitään ja täyttävät runsaasti sivuja. Mutta mitäs mä tätä Kemppiselle kerron. Juristina varmasti tietää tämän.

    VastaaPoista
  18. Erästä ystävätärtä yritettiin vokotella tanssilavalla esittäytymällä "metsäteknikon pojaksi". Kävi sitten ilmi, että oli senkin valehdellut!

    VastaaPoista
  19. Eilen Kemppinen kirjoitti: "Leikittelin ja keikailin hiukan noilla yhteiskunnallisen arvostuksen tikkailla, jollaisiksi jotkut luulevat virkanimikettä ja siihen ehkä liittyvää sosioekonomista tasoa."

    Dr.Blind kirjoitti tähän eilen kommenttina: "On käsiteakrobatiaa ilman verkkoa, ettei sosioekonominen taso kuvaisi yhteiskunnallista arvostusta."

    Tänään Kemppinen kirjoitti ilmeisesti johonkuhun Dr.Blindiin viitaten: "Joku suotta kiisti tuon sosioeokonomian - ei lottovoittajaa arvosteta."


    Sosiekonomiaa kommentissani ei suotta kiistetty, mutta kylläkin Kemppisen eilisessä tekstissä näkemäni käsitevolttia siitä, etteikö käsitteeseen "yhteiskunnan arvostuksen tikkaat" kiinteästi jo analyyttisesti sisältyisi "sosioekonomista tasoa". Myönnän, että olen tässä kuin insinööri juridiikassa eli vieraalla alueella omasta päästä viisastelemassa. KVG-menetelmällä ja jostain Allardtista kaikuna pidän selvänä, että sosioekonominen vaikutus ja sosioekonominen taso eivät ole sama asia.

    Jonkun esittämää esimerkkiä jatkaen: lottovoittajaa ei ehkä arvosteta sosiaalisesti, mutta ekonominen taso hänellä määritelmällisesti on tavallista parempi.

    VastaaPoista
  20. Kemppinen kirjoitti: "Omista titteleistäni kunniallisin on varatuomari, joka minulla kai onkin puhelinluettelossa. Se on samanlainen kuin "lehtori" - - Sanakin on hauska. Se tarkoittaa henkilöä, joka voitaisiin nimittää tuomarin virkaan, mutta ei kuitenkaan nimitetä."

    Tässäkin sukupolvien ero näkyy: lapsena vanhemmat aina kaivoivat uudet tuttavat puhelinluettelosta, taikka rotary- tai ammattimatrikkeleista. Ja oli tärkeää mitä luettelossa luki. Nykyisin me varhaiskeski-ikäiset ja nuoremmat suhtaudumme matrikkeleihin yliolkaisesti ja vaikka puhelinluetteloversioita on viime vuodet julkaistu kuin ei koskaan, pääkaupunkiseutulainen nettissä elävä gsm-puhuja sivuuttaa ne oudoksuen. En edes muista milloin pidin puhelinluetteloa kädessäni ja viimeisin oma esiintyminen sen sivuilla tapahtui toistakymmentä vuotta sitten tittelillä oikyo ("näppärä" yhdistelmä molemmista silloisista oppialoista).

    Olin aikanaan hetken korkeimman oikeuden vt. ylimääräinen virkailija. Siis vt, ei VT. Taisi jäädä sijainniltaan korkeimmaksi pestiksi tällä uralla.

    Varatuomari on upea titteli, sen myöntäminen taitaa olla ainoita hovin lopullisia päätöksiä, joista ei voi hakea muutosta edes luvalla. Kemppisen heitto siitä on samaa korkeaa tasoa kuin ulkoministeri Kanervasta.

    Lehtori-nimike on harhaanjohtava: hänellehän ei kuulu lektio (luennointi), ei edes yliopistonlehtorille. Lukion ruotsin lehtorimme (fru magister) leveili olevansa ministereitä korkeammin tituloitu (magna > mini). Johon minä, että parempi pieni presidentin kaveri kuin suuri lapsen pelotin, eli muistettava aina mihin verrataan.

    Entinen herastuomari aina vaatimattomasti totesi, ettei ole siitä heras-liitteestä turhan tarkkka. Otti kai läheisyyttä käräjärahvaaseen, tai sitten ei.

    Hämäävin kaikista on ollut White House Chief of Staff - vielä 1990-luvulla saimme ihmetellä, miksi meillä asti siteerattiin "Valkoisen talon henkilöstöpäällikön" sanomia. Kunnes yleistyi käännös "Valkoisen talon kansliapäällikkö". Kansleria ja kanslistia ei sentään kukaan sekoittane, onneksi, koska harvalta kanslerilta ne kansliahommat edistyisivät.

    VastaaPoista
  21. No minä sitten olen varmaankin aputyömieheksikoulutettattattattattattattattave.
    Olen pahoillani jos unohdin johtokunnan (ja johtokunnattatettavavan) mutta kiitän silti vastuun kantamisesta.
    Niin........ taitaa yhdeksäs vuosi nykyisessä toimessani jo häämöttää.

    VastaaPoista
  22. Pikkutunneilla olen joskus betoniraudoittaja. Tottahan se on koulukesiltä. Joku professori on kuulemma ajellut sivutöinään rekkaa välillä helsinki - rovaniemi. Hienoa. Olenkin vanhalla iällä ajanut kuorma-autokortin oikeita töitä ajatellen. Ei näistä akateemisista taitomerkeistä ole menestyksen takeiksi suoritti ne sitten millä arvosanoilla ja missä ajassa tahansa. Putkiasentaja, jakeluauton kuljettaja, lääkärihoitaja.. hei, nehän saivat juuri jonkinlaisen korotuksenkin. Jaa suku - meillä ei ole ollut tapana juuri tavata. Tullaan toimeen ilmankin.

    VastaaPoista
  23. niin ja medelejevin kartan olet siihen laittanut, lyhyt oppimäärä kulta on ensimmäinen metalli rauta viimeinen, (radioaktiivisuus vähenee). siksi yle on vaikeuksissa, ihmiset ovat järkevämpiä kuin atomit.

    VastaaPoista
  24. "Kenraali Talvela pomppii kuin kirppu kuumalla hellanlevyllä, se on nyt kiukkuinen",

    varoitti korpraalikirjuri puhelimessa everstiluutnanttia, että hän ei kysyisi tyhmiä.

    Niin kai geenitkin varoittelevat.

    VastaaPoista
  25. Käsi sydämelle - olen nähnyt kiinnityspöytäkirjassa tittelin "poliisin serkku Espoon kunnasta".

    Minä taas esitutkintapöytäkirjassa tittelin "Teräsmies".

    Mietiskelin, että vaatiikohan syyttäjä mielentilaa pelkän esitutkinnan perusteella.

    VastaaPoista
  26. niin ja iltapäiväläpysköjen mukaan Kairamo on suomennos Kihlmanista. Tarkoittaako tämä että Nokia on rakennettu vaietun homokukkulan ympärille? Amerikkalaiset sijoittajat voisivat olla kiinnostuneita muille suosittelen sinikultapesua :) http://www.youtube.com/watch?v=YITlcfhdWAE

    VastaaPoista
  27. Mitä kaikkea apu-, tilapäis-, vara- ym. sellaista, mitä on mukava sikarien tuprutessa huvittavasti esitellä, kukin on nuoruudessaan saanut hetkisen maistaa, on ilman mitään konnotaatioita ja muistikultauksia kuitenkin monille ihan totista totta. Tosikko tuhahtelee ja miettii viisautta, ”viisautta” ja viisastelua. Muuan vänrikki piti kuninkaan veroiselle "maisterille", oik.yo:lle, hyvän sosioekonomian lektion ja yleni hetkessä suuremmaksi kuin kuningas.

    VastaaPoista
  28. Aikoinaan Tampellan puuvillatehtaalla Lapinniemessä työskentelivät luoja ja luojan apulainen. Loivat loimitukkeja.

    VastaaPoista
  29. Niin kaikki sanottu on todellakin todellista, mutta minäpä tiedän mistä sanomaton sana syntyy: katsokaa vaikka: http://minunsanani.wordpress.com/

    VastaaPoista
  30. Haminan Työskillä oli aikanaan kamala tappelu, ja kaikkein alimmaiseksi jäänyttä oltiin juuri mottaamassa, kun tämä sai henkäistyä, että älkää lyökö, ku olen soittajan veli.

    Tappelu taukosi,soittajan veli nostettiin esille pakan alta, pölyt putsattiin olkapäitä ja mottaajat olivat pahoillaan.

    Soittajan velihän oli yhtä tärkeä kuin soittaja itse, sillä musiikki olisi voinut loppunut saman tien.

    Tapauksesta viisastuneena kaveri painoi käyntikorttiinsa titteliksi "soittaja veli" vaikkei illan musisoijaa edes tuntenut. Muttei myöskään sen koomin joutunut nokkapokalle tanssilavoilla.

    Itse käytän omassa nimikortissani tittelöintinä P.W. eli published writer.

    Se panee kampoihin M.D.-äijille (Medical Doctor), jotka uskovat kirjainyhdistelmän avulla kävelevänsä naapurin Smithiä suuremmissa kengissä.

    VastaaPoista
  31. Akateemisen Karjala-seuran rinnastaminen stalinisteihin on päätöntä.

    Viisaat kuulema erottaa paljonlukeneista siitä, että he eivät vertaa vääriä/ vertailukelvottomia seikkoja toisiinsa tai tee kelvottamia rinnastuksia.

    Tietääköhän kempiski itsekään, miksi hän niin moneen kirjoitukseen ahtaa pakkomielteistä höpöhöpöä.

    Ja jos tietää, miksi se on välttämätöntä.

    VastaaPoista
  32. Ad Omnia:

    Aina voi kirjoittaa huonosti ja lukea vikaan. Syy rinnastaa Akateeminen Karjala-Seura ja stalinistit oli viaton: aivan selvästi nämä poliittisesti ja yleisesti toisistaan täysin poikkeavat liikkeet olivat siitä samanlaisia, että painostusta epävarmoja kohtaan harjoitettiin.

    Itse asiassa tästä kertoi minulle suullisesti jopa Johannes Virolainen: vahvaa painostusta ylioppilaskunnan hallituksessa, koska äkkijyrkkien mielestä kaikkien olisi pitänyt kuulua samaan järjestöön. Nuori Virolainen oli ollut jyrkästi maalaisliittolainen, ja AKS-kaverit olivat luvanneet toimittaa hänet Kalastajasaarennolle noukkimaan linnunlantaa.

    Stalinistijoukko muuten ei ole vieläkään hellittänyt. Mm. minulle soitettiin ja pyydettiin hellyttävin perustein kannattamaan Leninin patsaaan pystyttämistä. Kieltäydyin jyrkästi. Epäilen että muutamat tuen aloitteen allekirjoittaneista antoivat narrata itseään.

    AKS:n sisäisistä tunnelmista saa hyvin käsityksen esimerkiksi lukemalla Matti Kuusen esseitä- Hänhän oli seuran tulisieluisin profeetta mutta alkoi 30-luvun lopulla epäillä eräitä seuran päämääristä. Mielestäni juuri tuollainen henkilö - myös sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vankkumaton isänmaan mies - on uskottava ajan tuntojen tulkki.

    VastaaPoista
  33. ad Jukka, ad anonymous

    AKS ja stalinistit olivat samanlaisia, mikäli niitä tarkastelee sosiaalisina ilmiöinä. Peräänantamattomia, junttauksen hyvin hallitsevia ylioppilasorganisaatioita. Kumpikaan ei edustanut enemmistöä ylioppilaskunnasta, mutta hallitsi silti useimpia järjestöjä ja loi "ajan henkeä" erittäin tehokkaasti.

    Kun yliopistojen hallintoon oltiin ajamassa "mies ja ääni" -periaatetta, eräs vanha AKS:läinen kansanedustaja varoittikin: kyllä mekin olisimme saaneet juntattua minkä tahansa hallintoelimen, jos niihin olisi päästetty opiskelijat näillä ehdoilla.

    VastaaPoista
  34. Erääseen hoitelemaani tietokantaan oli joku, ilmeisesti ****uillessaan, ilmoittanut titteliksi 'toimistotarvikevarastonhoitaja'. Ja kenttä oli 20 merkkiä pitkä... Juuri ennen postituksen lähtöä kerkesin väliin, ja 'toimistotarvikevaras' sai kirjeensä ilman titteliä.

    VastaaPoista
  35. En pidä jankkaamisesta ja jää sellaiseen. Mutta.

    Jos AKS:a arvioi maalaisliittolaisen Johannes Virolaisen (ja Kekkosen) tai Kuusen kertomusten perusteella, tai käsittää sen häiriköiväksi, pelkästään yliopistomaailman painostusryhmäksi, heikot tai valikoivat ovat tiedot sen toiminnasta ja kehityksestä jo toiminta-aikanaan.

    "Jokainen" tietää AKS sisäisestä valtataisteluista ja erityisesti maalaisliiton intrigeistä silloin.

    AKS oli alkuvaiheessaan etenkin Itä-Karjala ja karjalaisuus painotteinen järjestö.

    Sittemmin järjestössä hyvin tajuttiin aluevaatimusten epärealistisuus ja suuntauduttiin neuvostovenäjän uhkan torjumiseen, maanpuolustustyöhön mm. konkreettisesti kannaksen linnoittamiseen (ks näkyykö Googlesta:)

    AKS aikaansai myös kulttuuritekoja. Niistä minusta parhaana esimerkkinä on AKS:n toimittama Itä-Karjalan kartta kylännimistö-luetteloineen. Tuo on "suuri suomalainen:)" ja viimehetkellä tehty kulttuuriteko tuhotusta ja nyt täysin kadonneesta asutuksesta Itä-Karjalassa.

    Ja AKS oli tismalleen oikeassa neuvostovenäjän vaarallisuudesta Suomelle.

    Missä mielessä stalinistit olivat oikeassa tai hyödyksi isänmaallemme?

    Tässä ei tarvitse tehdä kelvotonta rinnastusta aakooässään, kiitos.

    VastaaPoista