19. marraskuuta 2007

Kunnian miehiä, kunnian

Kenraali Adolf Ehrnrooth pahoitteli 1969 presidentti Kekkoselle lähettämässään kirjeessä erehdystään. Hän oli ajanut Yrjö Keinosta puolustusvoimain komentajaksi. ”Hän itse toimi harkitsemattomasti ja samoin myös puolustusministeriö.”

Kuusi vuotta myöhemmin Ehrnrooth pahoitteli Kekkoselle, miten Simeliuksen seuraajaa mietittäessä hänen olisi pitänyt sanoa kuin Rokka Tuntemattomassa, että jos tarvitset hyvän miehen niin tässä olisi yksi.

Siis puolustusvoimien komentajaksi.

Ehrnrooth oli muuten ensimmäisten joukossa tuomitsemassa Linnaa ja siis Rokkaa 1953, mutta hän olikin imagon rakentamisen mestari, jonka rinnalla jopa Gustaf Hägglund on oppipoika.

Ällöttävää, eikö vain?

Yrjö Keinonen oli Pentti Airion juuri ilmestyneen elämäkerran mukaan armoton tunari. Hän oli ihmisenä melkein täydellinen, omasta mielestään täydellinen. Aivan tavallisista oloista lähteneenä hän loisti Talvisodassa hiihto-osaston päällikkönä ja Jatkosodassa pataljoonan komentajana, sai urhoollisuudesta Mannerheim-ristin ja kävi asemasodan aikana sen suuren kadettikurssin. Hän luki sodan jälkeen asekätkijänä itsensä filosofian maisteriksi matematiikasta.

Hänellä oli yksinkertaiset tavoitteet: oli oltava joka asiassa aina paras. Keinoilla ei ollut niin väliä.

Hän menestyi hienosti myös sotakorkeakoulussa mutta myös hänen erottamistaan koulusta kuulemma harkittiin. Tietty vilpillisyys katsottiin esiupseerille sopimattomaksi. Hänelle ei myöskään tahtonut kertyä ystäviä, koska häntä pidettiin luihuna. Myöhempinäkin vuosinaan hän hakeutui alaisten seuraan ja liehitteli myös varusmiehiä, jos arveli, että heillä saattaisi olla vaikutusvaltaa. Vihollisiksi arvioimansa kollegat hän hoiteli, kuten sitten helikopterionnettomuudessa kuolleen Pöyhösen, tekemällä tästä Supolle ilmiannon maanpetoksesta.

Upseerit ovat vaiteliasta väkeä. Rajuistakaan valtataistelusta ei ihmeemmin huudella. Eräiden egomania kuuluu sotilasuran rasituksiin. Esimerkiksi kenraali Paavo Talvelalla oli hyvin täsmällinen käsitys siitä, kuka oli oikeastaan armeijan ainoa kykenevä kenraali. Hän oli kärkäs tuomaan tämän käsityksensä esiin.

En muista Mannerheimia sanotun koskaan vaatimattomaksi. Hänen osuudestaan eräisiin ylitsekäymisiin, kuten Valkeasaaren valmistautumattomuuteen 9.-10.6.1944 vallitsee yhä kunnioittava hiljaisuus.

Kyllä hiljaisetkin miehet menestyivät. Erik Heinrichsiä pidettiin hiukan yksinkertaisena. Tuon täysin virheellisen käsityksen ja kavereiden kukkoilemisen takia hän säilytti suuren toiminnan vapauden. Ja kovin moni ei taida olla selvillä siitä, miten uskomattoman hyvä puolustusvoimain komentaja oli Lauri Sutela 1974-1983 – lieneekö nimikään tuttu?

Keinosen ura komentajana katkesi lyhyeen. Hän sai kellarijupakasta eli kesähuvilan aika laajoista, varusmiehillä ja kantahenkilökunnalla suoritetuista töistä rangaistuksen ja jätti siihen kehotettuna eroanomuksen. Korkein oikeus tuomitsi hänet 150 päiväsakkoon, mikä on paljon. Teko oli raskauttavien olosuhteiden vallitessa tehty jatkettu omanvoitonpyynnöstä tehty virkavelvollisuuden rikkominen. Hän piti tapahtunutta oikeusmurhana ja vehkeilyn tuloksena, vaikka jo hovioikeus oli päätynyt samaan.

Hänen tyttärensä ja vävynsä kirja on apologia, jossa asiat selostetaan ”oikein” eli Keinosen kannalta parhain päin.

Tuntuu surkealta lukea edelleen, että Keinosella oli hankkeeseen puolustusministeriön lupa. Tämän hän esitti jo oikeudenkäynnissä. Siis kenraaliklikki manipuloimassa korkeinta oikeutta? – Älkää unta nähkö!

Jätettyään Kekkosen vaatimuksesta erohakemuksensa hän kiirehti oikopäätä Neuvostoliiton lähetystöön kertomaan tapahtuneesta. Pentti Airio arvelee, että hän yritti vielä saada apua oikeistovoimien hyökkäystä vastaan. Apu jäi saamatta.

Aikaisemmin hän oli hämmästyttänyt SKP:n Aarne Saarista lausumalla tämän kuullen neuvostoliittolaisille sotilaille olevansa neuvostojärjestelmän kannattaja. Hän oli lyhyen aikaan maalaisliiton (keskustapuolueen) jäsen ja osallistui yhteen puoluekokoukseen, vaikka poliittinen jäsenyys ja toiminta oli sotilashenkilöiltä rangaistuksen uhalla kielletty. Sittemmin hän vakuutti kokoomuksen edustajalle kannattaneensa vanhastaan kokoomusta, demarien edustajalle demareita jne.

Hän kirjoitti ja antoi lausuntoja maanpuolustuksesta. Hän julkaisi vetäviä sotamuistelmia, joista henkii todellinen poikakirjan eetos (”Veriset hanget” jne.). Kirjoista käy ilmi sama kuin elämässä. Hänen oli helppo kestää stoalaisesti toisten tuho ja perikato.

Kun hän kuoli 65-vuotiaana, Mannerheim-ristin ritarit jättivät hautajaiset huomiotta. Tämä lienee ollut ainoa tapaus lajiaan. Hautajaiset olivat kuitenkin sotilaallisen komeat.

Airion kertoma Keinosen kilpahiihtäjän urasta ikämiessarjoissa antaa aiheen epäillä, että hänen päässään vinksahti jotain. Hän käytti suunnattomasti aikaa (virka-aikaa) harjoituksiinsa, komensi alokkaita hurraamaan itselleen latujen varsiin ja kehitti ikähyvitysjärjestelmän, jonka kertoimien johdosta hän voitti eräänkin kultamitalihiihtäjän. Todellisia aikoja ei julkaistu.

Kiusallinen tapaus oli ikätoveri, everstiluutnantti Eero Naapuri, joka äityi hänkin harjoittelemaan. Hän voitti Keinosen puolustusvoimien mestaruuskisoissa oikein reippaasti entisenä kansainvälisen tason kilpahiihtäjänä.

Väitetään että Naapurilta olisi jäänyt jokin ylennys väliin tämän takia.

Itse asia on minulle entuudesta tuttu. Eero Naapuri oli vaimoni eno.

54 kommenttia:

  1. Ehrnroothin mielestä ei ollut ällöttävää. Olipa kunnon sotilaana oppinut miehensä tuntemaan, eikä siitä kunnon miesjoukosta löytynyt sellaista tekopyhäpelleä kuin Rokka. Se oli valitettavaa, että ylipäätään puhui mitään Kekkoselle. No, Halstikin kompastui vanhemmalla iällä Neuvosto-idiotismiin, pitäen yllä Kekkos-YYA-sankaruuttaa maan suurimpana puolustajana. Ja kansalaisten pelkoa yllä.
    Kyllä molemmat tiesivät millainen armeijan halveksuja Kekkonen oli.
    Lökäpöksyjä kaikki kolme.

    Keinonen oli Aleksis Kivi-fani.
    Tosin puolustusvoimien 50-vuotisjuhlia vietettäessä annetussa komentajan päiväkäskyssä ei mainittu mitään Mannerheimista tai Vapaussodasta. Taisi professori Keinonen pelätä neukkulan vastanoottia.

    Eli tuossa on usea suomalainen lökäpöksy jo mainittu, paitsi tuo Kivi.

    Kyllä tuo Linna oli varsinainen imagon rakentamisen mestari, jonka rinnalla jopa Matti Kurjensaari oli oppipoika. Ällöttävää, eikö totta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Rokka oli tekopyhäpelle! Isoisäni joka näki Ehnrootin toiminnan totesi että mies oli täysi hullu sanan täydessä merkityksessä! PS: Ehnrootin ja Mannerheimin olivat läheistä sukua keskenään. Löytyiskö siitä vinkki ritarinristiin? Isoäitini veli palveli JR27:ssa ja oli myös Mannerheimin rustin ritari. Tiesi varmana miten noita ristejä saa.

      Poista
    2. Ai Rokka oli tekopyhäpelle! Isoisäni joka näki Ehnrootin toiminnan totesi että mies oli täysi hullu sanan täydessä merkityksessä! PS: Ehnrootin ja Mannerheimin olivat läheistä sukua keskenään. Löytyiskö siitä vinkki ritarinristiin? Isoäitini veli palveli JR27:ssa ja oli myös Mannerheimin rustin ritari. Tiesi varmana miten noita ristejä saa.

      Poista
  2. No ikähyvitysjärjestelmähän on ihan Neuvostoliitosta! Juoksentelen itse M35-sarjassa suunnistusta sijoittuen yleensä n. sijalle 12. Muistaakseni en ole sääntöjä itse keksinyt.

    VastaaPoista
  3. Olen aina yrittänyt välttää sanomasta ihmistä kepulaiseksi, eikä se tässäkään kontekstissa sitten ole mahdollista.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista tekstiä sotakulttuurin piirteistä heti aamukahvipöydässä.

    Välillä tuntuukin, että intellektuaalinen ajattelu on tässä maassa yhä rintaman komentokeskuksissa, joissa valittiin "putkeen" heitettäviä, ja pantiin kaikkivaltiaan päätöksiä toimeen jo täällä maanpäällä.

    Sillä, että Keinonen kukisti Kekkosen tuella Jorma Järventauksen komentajakisassa saattaa olla vaikutusta siihen, että tämänpäivän kovat päälliköt (Järventauksen Jussi-poika Yrittäjien johtajana, jääkärikenraali Uno Fagernäsin pojanpojat Leif EK:ssa ja Peter Fortumissa) eivät juuri näytä UKK:ta arvostavan, vaan ovat antaneet hänen painua historian hämärään Marskin loistokkuuden tieltä.

    VastaaPoista
  5. Ad Jarmom:

    Keinonen ei pelännyt. Kun tuli neukkuja käymään, hän urheasti piilotti Mannerheimin kuvn seinältä kassakaapin taakse.

    - Itsekeskeisyysvertaus kirjailijoihin on kyllä paikallaan mutta ontuu - kirjailijat työskentelevät kukin yksin ja jokainen kollega on kilpailija. Upseerien toiminta on ainakin Napoleonin sodista alkaen perustunut vähintään teeskenneltyyn yhteistoimintaan, ja siksi ylin johto on yleensä pitänyt asianaan ammattiveljienkin edustamista poliittisen tahon suuntaan.

    Patton ei ollut korkea komentaja. Sen tehtävän sai Eisenhower.

    VastaaPoista
  6. Ad Borgne:

    Mitä minä muistan, M-35 -tulokset ilmoitetaan erikseen, tai ainakin todelliset ajat. Onko näin?

    VastaaPoista
  7. Keinonen etsi oikoteitä. Niitä ei ole. Mutta Rokka on näytelty piloille. Rehvakkaan naureskelijan sijasta olisi pitänyt panna opastamaan vänskäänsä vähän tuumivammin. Kuten itse tuumi näreen luona. Keinostyyppi ol hällä lataajana.

    VastaaPoista
  8. "Kellarijupakka"

    Kun ei saatu rahaa edustussaunaan Porkkalaan, hän laajensi omaansa. Keinonenhan käytti puolustusvoimien komentajana kesäpaikkaansa edustustilaisuuksiin.

    Laajennoksen kallioräjäytykseen hän käytti pioneereja, joille se oli ylimääräinen koulutuskohde.
    Asia sovittiin elokuussa 1968 puolustusministeri Suorttasen kanssa. Kirjallinen varmistus tehtiin kuitenkin vasta kun rakennustyöt olivat jo alkaneet. Ministeriön virkamiehet kävivät paikan päällä, hyväksyivät työn ja Keinonen maksoi laskun. Sakot tulivat siitä huolimatta.

    Olisikohan suurin moka ollut möläytys, jonka mukaan puolustusvoimien tehtävä on viivytystaistelu, kunnes NL:n joukot tulevat paikalle. Kekkonenhan ei sallinut kenraaleille poliittista aktiivistuutta. Sellainen oli sopimatonta myös rikoslain mukaan.

    Paha juttu oli myös aikaisemmin tapahtunut vanhempien kollegojen sivuuttaminen tiellä puolustusvoimain komentajaksi.

    Mikä sitten on totta. Kauhea valitus voi tietysti antaa vaikutelman, että valittajassa todella onkin vikaa. Eihän meillä kiusaajia ole - koulukiusaajiakaan.

    VastaaPoista
  9. Joskus olen lukenut siitä, että noottikriisin aikaan vuonna 1962 varsin monet korkeahkot suomalaiset upseerit suhtautuivat myönteisesti puolustusyhteistyöhön NL:n kanssa. Ajatusmalli oli ilmeisesti melko sotilasammatillinen: kun sotaan kerran joudutaan, olisi siihen hyvä saada kunnolliset aseet joltain suurvallalta. NL:n liittolaisena armeijan puolustuskyky olisi noussut huimasti.

    Veikkaisin muuten, että eräs syy Naton kannatukseen nykyisten puolustusvoimiemme piirissä on samanlainen asenne.

    VastaaPoista
  10. Keinosesta on annettu kuva, että hän oli erittäin itsekeskeinen pyrkyri. Kuva lienee täysin oikea. Adjutantillansa Veikko Vesterisellä on todella mehukkaita ja suorastaan uskomattomia kertomuksia Keinosen tempauksista niin hiihtoladuilla kuin virkatöissä.

    VastaaPoista
  11. Airion työn yhteydessä on mpkk:n sivuilla kiinnostava lausahdus, joka kuvannee tuon ajan tunnelmaa:

    "Kun Keinonen vielä vieraan lähdettyä sanoi tiukasti, että tästä ei sitten puhuta, oli johtopäätös selvä. Menin heti puhumaan esimiehelleni".

    Hmmm. Jos Keinonen oli PVK, niin menikö majuri siis puhumaan pressalle. Tuskin. Eiköhän tuo maininnut jollekin everstiluutnantille tai everstille.
    Joka tiesi sopivan kenraalin.

    Melkoinen lojaalisuusdilemma. Mille asialle majuri oli lojaali - huomioon ottaen sotilashenkilö Keinosen lausuman poliittinen merkitys?

    VastaaPoista
  12. Merkittäköön tähän historiallisena muistiinpanona, että piispa Jukka Malmivaara lähti talvisotaan reservivänrikkinä, mutta kävi sitten sen saman kadettikurssin kuin Keinonen. Hän taisi yletä majuriksi samoihin aikoihin ja oli Tali-Ihantalan suunnalla noin 20 minuuttia rykmentinkomentajana ennen kuin sirpalepommi putosi viereen. Istui myös asekätkennästä, luki papiksi, mikä lienee ainoa vankilassa suoritettu pappistutkinto. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vasta 60-luvun lopulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malmivaara suoritti kadettikoulun välirauhan aikana, ei siis samaan aikaan kuin Keinonen. Keinonen oli jatkosodan aikana suorittamansa kadettikoulun ja sen jälkeisen kouluttajakomennuksen takia pari vuotta poissa rintamalta. Tämä tosin ei latista hänen ansioitaan.

      Malmivaara oli talvisodassa ensin joukkueenjohtaja ja sen jälkeen 23-vuotiaana tammikuusta -40 alkaen komppanianpäällikkönä. Koko jatkosodan ajan hän toimi rintamajoukkojen johtajana, ensin komppanianpäällikkönä ja sitten pataljoonan komentajana. Haavoittui kaksi kertaa vakavasti. Oli ennen viimeistä haavoittumistaan Kannaksen torjuntataisteluissa määrätty majurina rykmentin komentajaksi.

      Poista
  13. kommentti kohteeseen Kemppinen - "Kunnian miehiä, kunnian":
    "Hän käytti suunnattomasti aikaa (virka-aikaa) harjoituksiinsa, ... ja kehitti ikähyvitysjärjestelmän, jonka kertoimien johdosta hän voitti eräänkin kultamitalihiihtäjän. Todellisia aikoja ei julkaistu."

    Vinksahtanut?
    Hänhän oli matemaatikko.
    :)

    VastaaPoista
  14. JK:lle

    Kurjensaareen vertailin, koska Kurjensaari kertoo Keinäsestä Kansakunnan kaapinpäällä-kirjasessaan.
    Halsti tuohon lipasahti, kun oli tekemässä Salpalinjaa Jurvalassa. Hän oli kova kundi.

    Ja kun minä vieläkin väitän ettei rajanyliastuminen ollut suurikaan puheenaihe sotilaiden keskuudessa Jatkosodan aikana ja että Rokka ei ollut kunnon mies. Tai sitten Pattonilla ja Rokalla oli paljonkin yhteistä. Rokkakaan ei olisi käyttäytynyt samalla tavalla ilman myötäkuuntelijoita. Tai sitten molemmat olivat hyviä näyttelijöitä ja siten hyviä miehiä.

    Tämä TEHYN:n lakko muistuttaa kaikuineen hyvin englantilaisten sotateollisuuus-alan lakkoja II-maailmansodan aikana, kun laivaston kundit hermostuivat toimintaan ja kävivät Liverpoolissa satamaan saapumisensa jälkeen kurittamassa näitä lepäilijöitä, kun eivät suostuneet laivoja korjaamaan.

    Ilmankos englantilaiset sittemmin hyökkäsivät Suomeen lentokonein ja tukialuksineen.
    Miten minä nyt tällaiseen juttuun päädyin. Ai juu, aasinsilta unohtui.

    heikki rönköllä hyvä huomio Leif/Peter-poikuudesta. Hmmm....

    VastaaPoista
  15. "Kunnian miehiä"

    Kunnnia vs häpeä. Kunniamurha vai häpeämurha? Eikö kunnian menetys ole juuri häpeää? Sotilaalla ei suurempaa kuin kunnia vai onko se niin että häpeä sittenkin suurempi?

    Kysyn, en osaa vastata.

    Kunniaan kuolee, kunniatta voi kyllä elää.

    VastaaPoista
  16. Ensimmäistä kertaa tietooni tuli, että Adolf Ehrnrooth on olemassa, kun hän 1980-luvun puolessavälissä antoi haastattelun Ylioppilaslehdelle. Tämä tapahtui siis ennen kuin hänestä tehtiin kansallissankari sillä ansiolla, että hän oli viimeinen joka jäi henkiin.

    Tässä haastattelussa Erhnrooth laukoili mm. sellaisia totuuksia kuin että vuokra-asuminen on epäisänmaallista toimintaa.

    Tänä päivänä on tapana, että sotaveteraanit pudottavat avauskiekon jääkiekko-ottelussa yleisön osoittaessa suosiota seisaaltaan.

    Sanokaamme, että olen tällaisista haastatteluista ja esiintymisistä huvittunut.

    VastaaPoista
  17. Kari Kaunismaa muuten arvioi tänään Airion väitöstä Agricola–Suomen historiaverkon kirja-arvosteluissa:

    Kari Kaunismaa: Keinosen kyydissä(Agricolan kirja-arvostelut)

    VastaaPoista
  18. Haukkukaa hyvin vaan. Keinosta siis. Fakta kuitenkin on, että 1960-luvun varusmiehet kiittävät edelleen Keinosta siitä, että mokkereita alettiin kohdella ihmisarvoisesti verrattuna aikaisempaan. Mm. lomilla sai alkaa käyttää siviiliasuja ja lomiakin taisi tulla hieman enemmän.

    Ei ole myöskään Keinosen syy, jos alaisena on debiilejä upseereita kun tuo sotilasammatti ei koskaan ole houkutellut yhteiskunnan parhaita voimia.

    VastaaPoista
  19. Kuinka sattuvasti sanoikaan eräs aikoinaan siitä ensimmäisen kiven heittäjästä. Kiipijähän Keinonen oli, mutta lahjakas sellainen. Mistä lienee oppinut toimintamallin. Olisiko katsellut ympärilleen. Ja hyvin tuntui metsä vastaavan.

    Todennäköisesti Keinonen oli psykopaatti. Ainakin sellainen vaikutelma jää hänen kirjastaan 'Kärkijoukkona syvärille'. Luin kirjan kerran joskus parikymmentä vuotta sitten, ja mieleen jäi pysyvästi kirjan lopputulema. Kuinka komppanianpäälliköllä, joka johti edestä, oli viimeisen kukkulan valtauksen jälkeen komppaniastaan jäljellä itse plus ryhmä. Eikä se surettanut häntä yhtään. Tulihan tehtävä hoidettua. Olihan näitä vastaavia paljon, mutta useinkaan eivät panneet omaa henkikultaansa alttiiksi kuten Keinonen teki kerta toisensa jälkeen.

    On tietysti täysin anteeksiantamatonta, jos alentuu miehistöä liehittelemään. Aatelisperheiden luuserithan eivät tähän syyllistyneet.

    Luulenpa tämän blogin vakkarikommentaattoreiden joukossa olevan useampikin operettisoturi, joilla ns. tosipaikan tullen on äkkiä paskat housussa. On näitä tullut nähtyä ja kuultua.

    VastaaPoista
  20. Yksi tapa kuvata virkamiehen ja yksityisen työntekijän elon eroa on ollut todeta, että virkamiehen on rangaistuksen uhalla toteltava esimiestään, mutta kulloisenkin tehtävän pysyvyydestä ei ole pelkoa, kunhan pysyy lain oikealla puolella; yksityisellä on sitten juuri toisinpäin. Sotilasuralla on jo pitkään yhdistynyt vertailun ikävät puolet. Kun piirit on pienet ja huippu kapea (ikävien hommien määrä toisaalta suuri), olisi ihme, jos kaikki kenraalimme olisivat tasapainoisia kykyjä.

    Tässä kuuluu viitata taannoiseen tutkimukseen Mannerheimin ja kenraalien suhteista viime sotien aikana.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. Olin Sutelan aikaan intissä ja tässä muutama pikalinkki:
    Salainen sota by MOT
    Puolueettomuustaistelun torjuntavoittaja by Tarkka
    Sutela by Tuomioja

    VastaaPoista
  23. Lähinnä kai Sutelan ansiosta suomalaisilla upseereilla oli mahdollisuus opiskella Yhdysvalloissa. Tapasin 70-luvun lopulla kouluttajia, jotka olivat olleet esim. merijalkaväen ja tykistön koulutusleireillä USA:ssa. Taitavia miehiä.
    "Kotimaisen" LV217:n metkut oli opittu Vietnamissa (PRC-25) ja kokemuksia sovellettiin Suomen oloihin jnpp. vrt. myös tähän kuvaan. Sissien naamioväritkin olivat tulleet matkatavaroiden mukana Suomeen. Vielä kun joku tekisi vertailevan aikajanan, jossa näkyisi puolustusvoimien 70-luvun hälyharjoitukset ja itäisen ystävällismielisen rajanaapurin ns. tarjoukset, niin vot.

    VastaaPoista
  24. Niin, todelliset ajat ilmoitetaan. Näissä sarjoissa saa papat kisailla keskenään, eikä tarvitse vertailla suorituksiaan nuorempien urhojen tekemisiin.

    VastaaPoista
  25. Ad Anonyymi: (kellarijupakka) -
    ei se mennyt ihan noin. Räjäytystyöt soveltuivat pioneereille, mutta siinä oli paljon muutakin.

    Tapauksessa ei ole enää muuta mielenkiintoista kuin se, että Keinonen jäi ehtimiseen kiinni perättömistä väitteistä tilanteissa, joissa piti ymmärtää, että faktat on helppo löytää ja lyödä pöytään.

    Tämä piirre - joskus puhutaan mytomaaneista - kumminkin erotti hänet muista upseeripiireissä. Todellisuuden vivahteikas värittäminen näkyy melkein jokaisesta yksikön sotapäiväkirjasta. Mutta jos väittää eduskunnan oikeusasiamiehelle, että ei siellä tehty betonista laituria, pitäisi ymmärtää, että joku käy katsomassa.

    Ja tämä saattaa olla päivän subtekstini: onko todellisuuden pakonomainen kieltäminen joissakin tilanteissa poikkeuksellisten saavutusten edellytys?

    Ns. psykopaatti pääsee usein pitkälle.

    VastaaPoista
  26. Ad Jarvelainen:

    Kekkonen ei sitten meinannut millään nimittää Malmivaaraa piispaksi.

    Kuinka moni muuten tiesi, että Eero Lehtinen, joka oli samalla kadettikurssilla kuin Keinonen ja sivuutti Lapuan piispan vaalissa Olavi Kareksen, oli kunnostautunut suuresti jo Talvisodassa Soinin ja Lehtimäen miesten komppanianpäällikkönä Taipaleella?

    Pohjalaiset aina vaikenevat tästä - että Laurilan rykmentti vuorotteli etulinjassa näiden köyhien kuntien hiljaisten miesten kanssa. Muistakseni JR 21 ja JR 24.

    Lehtinen antoi itsestään kai tahallaan kuvan aivan avuttomana pappismiehenä. Muistan.

    Mikko Juva toimi ajoittain komppanian päällikkönä ja välillä taas sotilaspastorina.

    VastaaPoista
  27. Ad Jarmom:

    "Rokka" (V. Pylkäs) elätti itseään sodan jälkeen myynmällä melkein terveitä porsaita asevelihintaan.

    Kerrotaan että Linna suunnitteli Pohjantähteen Rokan käyttämistä Koskelassa.

    Olen kanssasi samaa mieltä. Akseli Koskela olisi lyönyt seinään sellaisen miehen.

    VastaaPoista
  28. Ad Kemppinen
    Taipaleella oli konekiväärikomppanian päällikkönä myös 30-vuotias kirkkoherra, luutnantti Palho, joka kaatui myöhemmin Viteleessä jatkosodan hyökkäysvaiheessa, juuri kun oli lähdössä kotiin kastamaan tytärtään. Soinissa esitettiin näytelmää parikesää sitten tästä. Olivat kavereita Jylhän kanssa ja eräiden Kiirastulen runojen (huom. kokoelman nimi!)tausta on heidän välisissä keskusteluissa. Esim. Viimeinen virsi on tehty sellaisen tilanteen päälle, kun Jylhä ja Palho olivat Kirvesmäen korsussa juttelemassa ja juuri kun nousivat siitä, vihollinen räjäytti sen. Asiasta on tehty yksi lisensiaattityökin, mutta en muista kuka ja milloin.

    VastaaPoista
  29. Ad JK

    Johonkin kai raja on piirrettävä. Inhorealistinen itsensä kuvaaminen voi vaikuttaa itsesääliltä ja puutteidensa tietoinen unohtaminen psykopatialta. Ota siitä sitten selvä.

    Kääntelen asian jotenkin näin: kun ei riitä, että on puolueeton vaan pitää myös näyttää siltä - niin ei riitä, että näyttää hyvältä, pitää myös olla hyvä - todelliseen menestymiseen.

    Mutta että betonilaiturikin... eipä se itsekseen kasva. Tyhmää!

    VastaaPoista
  30. ad Jarmom & JK

    Ketveleen liittoutuneet. Miten työ nyt karjalaisia nuin pitelette. Kauhava muka. Eikö tuo lie Lusikkapohja. Kai niitä asevelihintaan Laihialle myytiin, kun väittivät markkaa kahdeksi. Piti vain katsoa lantin kumpaakin puolta erikseen.

    VastaaPoista
  31. Kyllä nykyään on tiedossa päämajan vastuullisten upseerien, eräänä myös Mannergeima, suurhyökkäykseen valmistautumattomuus, passiivisuus tai pelko ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin.

    http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=54643

    Ehtivät ennen Kempisnkiä;)

    VastaaPoista
  32. hupsille
    Ketveleen liittoutuneet.

    Joo, oli se kumma että 40 englantilaista pommikonetta hävittäjineen hyökkää Suomeen ilman sodanjulistusta, vain että Stalinille tehtäisiin mieliksi.

    VastaaPoista
  33. Keinosen "pommi" räjähti nyt ihan "vieressä".

    Vaikk' ois kui paha mieheks, kyll' yks hyvä ja tosi assii ain löytyy.

    Sattui nimittäin - tuossa joskus 30-luvun alussa kai se oli - että alokasjuna oli "täynnä" nuoria miehiä matkalla varusmiespalvelukseen. Noista pojista vain kaksi (2) oli selviä, muut oli ympärihumalassa.

    Nuo kaksi olivat Yrjö ja Olavi - ja Olavi sattui olemaan isäni, joka hänkin selvisi Yrjön tavoin rintamalta hengissä. Eivätkä tulleet maitojunalla.

    Isästäni kehaisen sen verran, että hän pelasti (ainakin kerran) joukkueensa tuhoutumasta, kun omaa harkintaa käyttäen kieltäytyi hullunrohkeasti syöksymästä esimiehensä käskyn mukaan. Esimies ei ollut Keinonen, vaan Majewski.

    VastaaPoista
  34. Tämmöistäkin on joku kirjoittanut:

    "Kyllä minä pidin monista kenraali Yrjö Keinosen uudistuksista, mutta hänen johtamistapansa ei sopinut puolustusvoimain komentajalle, Hägglund sanoo suorasukaisesti."

    Ja "Tilander piirtää lyhyitä henkilökuvia uransa aikana tapaamistaan ihmisistä ja arvioi myös monia kenraalitovereitaan. Upseerikollegojen käsittely tapahtuu koko ajan ymmärtävässä ja kunnioittavassa sävyssä. Jopa sodanjälkeisen Suomen kiistanalaisin ja arvostelluin puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen saa tiettyä ymmärrystä osakseen."

    Mutta Toipila: kunnon Ykä-jutut esiin. Käpyjen ladulta luutimisesta on jo luettu.

    VastaaPoista
  35. Majewski oli Juutilaisen kaltainen jollakin tapaa. Kerrankin käski miehet metsään jatkaen itse tiellä kunnes hävittäjä ampui humman alta. Huomionkipeä.

    VastaaPoista
  36. ad Jarmom

    Siehä kummallissii haastat. Nehä ol varaosatoimituksii meijän talvisovan aikaisiin vehkeisiin. Ja nopea oli toimitus.

    VastaaPoista
  37. Ad Anonymous:

    Muistelen että Majewski sai sitten kuulan kalloonsa jatkosodan aikana, eikä häntä kai kauhean moni surrut.

    Ehrnrooth ja Keinonen olivat molemmat "rakuunoita", ratsuväen miehiä.

    Samoin oli kumma kyllä kenraali Raappana, jonka elämäkertaan palaan pian. Hän sai hevoskoulutuksen jääkärinä Saksassa.

    Olen joskus epäillyt, että ratsuväessä oli aselajina jotain epäilyttävää. Kesällä -44 samaa epäili aika moni.

    VastaaPoista
  38. Löysin Keinosen kovasti tuomitun mölläytyksen netistä (KVG):

    "Näin arkaluontoisissa asioissa ei tietenkään ole merkitystä sillä, mitä tarkoitetaan, vaan sillä, mikä on tulos. Pyydän kuitenkin vielä esittää kyseessä olevan lauseeni täydennettynä (sulkeissa) eräin lisäsanoin, jotta paremmin kävisi ilmi, miten uskoin `Lallin` lukijoiden käsittävän sanomani: `Niinpä on (muun muassa) laskettavissa se vähimmäispuolustuskyky, jolla voidaan tehokkaasti torjua niin sanotut yllätyshyökkäykset ja siten taata riittävä aika (valtion johdon jatkotoimenpiteille), esimerkiksi YYA-sopimuksen edellyttämien neuvottelujen käymiseen, (jos tähän ilmenisi tarvetta).`"

    Huh huh. Eikös se juuri noin siihen aikaan ollut vaikka asian voissa paistaisi. Ilmeisesti siihen aikaan ei olisi puolustusvoimien komentajana saanut sanoa sitäkään, mistä ilmansuunnasta aurinko nousee. Täst päiväst mie en puhukkaa mittää...

    VastaaPoista
  39. Kemppinen kirjoitti:"...ratsuväessä oli aselajina jotain epäilyttävää."

    En suosittele tämän suuntaisia kommentteja virkapaikalla so Lappeenrannassa, jossa useimmat alkuasukkaat ovat rakuunaperinteen elähdyttämiä ihan vakavissaan.

    VastaaPoista
  40. Juu, rakuunamiehet tuntuu olevan tosikkoja. Meinasin 1977 saada Haminassa turpaani nakkikioskijonossa, kun erehdyin virnenaamoin kysymään kanssajonottajalta oliko hän rakuuna, kun oli keltaiset kauluslaatat.

    VastaaPoista
  41. ad JK & Jarmom

    Löytyihän tuo lopulta:

    Kirjan alkuversiossa Rokka ilmestyy Pentinkulmalle kaupittelemaan porsaita - kuten Pylkäs aikanaan Urjalassa. Kappas.

    Tämähän on tuttua: LOBSHAJA GORA:ssa Pylkäs kaatoi sadasta koukkaajasta ainahhii 83 (Linnan kirjassa 52).

    Pylkäs onkin Linnasta todennut:
    "komppanian likaisin mies, jolla aina oli huomautettavaa asiasta kuin asiasta". Kai tuo vain tarkensi aineistoa kirjaansa varten.

    Ohessa kuva Pylkkäästä ja Ruunasta (Suventassu) konekiväärin takana jossain ihan muualla.

    VastaaPoista
  42. Ad Dr.Blind:

    Oli Lppeenrannassa myös tykkimiehiä aikoinaan. "Putki huudettu, kuka runkkaa vielä".

    VastaaPoista
  43. Tällaista parjausta...

    Pylkkään muistelujen Väinö Linna ei ole esikuvallinen soturi, vaan miesten naureksima, muka tuleva kirjailija, jolla "heittää".

    Etenemisvaiheessa Pylkäs kaivoi perunoita pellosta venäläisten tulen alla. Kun Linna pyysi perunoita, Pylkäs kehotti häntäkin hakemaan sieltä. "Linna lähti takaisin omille teilleen ja haukkui matkalla yhden miehistään aloitekyvyttömäksi nahjukseksi."

    Kun Pylkkään tekemä kuuluisa kiljupanos alkoi vaikuttaa, "Linna saavutti sellaisen humalatilan, että tahtoi välttämättä esittää viululla lempikappaleensa Tonavan aallot ." Ei siis sentään Äänisen aaltoja ?

    Linna komennettiin 1943 koulutuskeskukseen, ja Pylkkään mielestä hän sopi "erinomaisesti takalinjojen kouluttajaksi, hän kun oli enemmän sellainen kaunosielu ja henkisen työn tekijä".

    VastaaPoista
  44. Toipila kirjoitti: "Oli Lappeenrannassa tykkimiehiäkin - -"

    Toki, mutta Tykistökilta ei yllä lähellekään rakuunahehkutusta. Muistan kun KarTR muutti kaupungista pois ja sitten Vekäranjärvellä palvelin itsekin tässä joukkoyksikössä, viimeksi KT:n mittausupseerikokelaana. Tiedä sitten, olenko jokun manaama operettiupseeri, iloinen kuitenkin, että vaimoni menneisyydessä on "Ylioppilasprinssi" eikä "Iloinen leski".

    VastaaPoista
  45. Kirjeitä ja kortteja plus runonpätkiä
    on joka rintamalta, puolin ja toisin. Ne kuvaavat mitä sota on.
    Sota on saatanan raukkamaista.

    VastaaPoista
  46. Kenraaleista Ehnrooth ja Sutela

    Ehnroothin imagonluonnista tuli mieleen juttu Ylikankaan (2007) uudesta kirjasta (s. 147) Silminnäkijäkertomus: ''Lopulta suomalaisten oli luovuttava Äyräpään sillanpäästä. Viimeiset määrättiin tulemaan uimalla yli Vuoksen. Mikko Pohtola, joka oli juuri selviytynyt uiden vuolaasta virrasta, oli kuulomatkan päässä komentaja Ehrnroothista Vuosalmen puolella näkemässä, miten jäljelle jääneet suomalaiset vastarannalla eivät lähteneet uimaan, vaan alkoivat heiluttaa nenäliinojaan ja muita valkeita riepuja venäläisille tarkoituksenaan antautua. JR 57:ssä palveleva radisti, korpraali Onni Valtonen ilmoitti antautujia olleen noin 30. Komentaja raivostui ja käski oman tykistön ampua rannalle. Käskyä tietysti toteltiin; sen aiheuttamista uhreista ei ole tietoja. Ehnrooth ei käsittämyt, että antautujat eivät yksinkertaisesti osanneet uida. Mikko Pohtola Kyrönjoen partaalla Ylistarossa kasvaneena tiesi hyvin, että suuri osa kulmakunnan miehistä oli uimataidottomia. Tapahtumasta on muitakin tietoja. Niiden mukaan tykistön isku ei osunut antautujiin. Se lienee jälkikäteistä vahingon peittelyä.''

    Ei liene syytä epäillä tarinan todenperäisyyttä. Hirveä paikkahan se Ehnroothille oli ja kaikki kunnia sille mitä hän ja miehet siellä kestivät

    Kenraali Sutelan tapasin viimeeksi urheilemassa golfkentällä, vaikka hänellä ikää lienee lähes 90. Hänen elämäkerrastaan oli jäänyt mieleen kaksi kohtaa. Hän oli se nuori pioneeriluutnantti, joka purki ennennäkemättömän radiolla laukaistavan miinan jonkun karjalaisen sillan kupeesta. Sen takia radiossa soitettiin Säkkijärven polkkaa taajuuden tukkimiseksi päivätolkulla. Lappeella tuolloin asunut äitini
    kertoi tästä aina levyn kuullessaan.

    Toinen tarina liittyi 70-lukuun, jolloin Lauri Sutela oli puolustusvoimain komentaja. NL oli ehdottanut yhteisiä sotaharjoituksia epäillen suomalaisten kykyä torjua hyökkäystä. Sutela oli todennut: Pitäisihän teidän neuvostoliittolaisten tietää ja tuntea suomalaisten puolustustahto ja kyky.'' Asiaan oli sillä loppuunkäsitelty.


    Juspe

    VastaaPoista
  47. Kunnia Yrjö Keinoselle, joka oli Mannerheim-ristin ritari! Kaikki jotka lässyttävät hänestä roskaa ovat rikollisia!

    VastaaPoista
  48. ROSKANLÄSSYTTÄMINEN JA TAPAHTUNEEN TOSIASIAN KERTOMISELLA ON TOSIN ERO.MANNERHEIM-RISTI EI TAKAA ETTEIKÖ RITARI OSAISI TÖPEKSIÄKIN.

    VastaaPoista
  49. Haluaisin tietää miten elämästä selviää läpi täydellisenä. Elämään kuuluu jollakin tavoin tahraavuus. Tulee mokailtua. Olen juuri lukenut Keinosen teosta 1944 taistellen takaisin ja siinä Keinonen sumeilematta kirjoittaa toisten mokista. Hän ei juuri paljasta tunteitaan vaan tarkkailee toisten tunteita ja edesottamuksia viileydellä. Hän kertoo toisten peloista mutta ei omasta pelostaan, jonka olemassaolo jää kysymysmerkiksi. Näin vuonna 2011 Keinosen sumeilemattomuus säväyttää. Yhtä järkyttävältä tuntui netissä lukea Keinosen tuomiosta tuon rakennuttamishankkeen osalta, joka vaikuttaa järkyttävältä typeryydeltä, johon ehkä sitten perisaita kukkulan kuningas voisi langeta. Kaikki varovaisuussyyt panisivat välttämään sitä. Varsinkin kun kyseessä oli matemaattisesti lahjakas loogikko - mutta elämä ei ole matematiikkaa vaan siihen kuuluvat voimakkaat tunteet ja himot. Silti. Väriläiskä miehekseen ja askeetikoksi mainittu. Koska pyrimme täydellisyyteen, oppikaamme Keinosesta. Oppikaamme plussista ja miinuksista. Arvostelu ei ole oppimista vaan yläpuolelle asettautumista. Toisen henkilön virheille hihittely ei ole oppimista. Keinosen ikäpolvi antoi rintamalla kaikkensa, että me voisimme tehdä tänä päivänä mitä tahansa kuten teemmekin. Ehkäpä Keinonenkin oppi rintamalla, että vihollinen taistelee keinoja kaihtelematta. Ehkä hän varautui vihollisiinsa sitä myöten mitä oli kantapään kautta oppinut. Jokainen tietää että rankkaan kuntoiluun voi purkaa psyykkisesti vaikeita tiloja kuten esimerkiksi ahdistusta. Hikinen taival puhdistaa. Ikähyvitys on ok. Minä puolestani tahtoisin lanseerata rotuhyvityksen. Silloin suomalainen pikajuoksija voisi voittaa ensi vuonna Lontoossa 100 metrin olympiakultaa.

    Terveisin

    Jari Ranta

    VastaaPoista