9. marraskuuta 2007

Korvaus

Tänään joudun käymään niin sanottuna asiantuntevana todistajana oikeudessa puhumassa jotain kohtuullisesta korvauksesta eräässä riita-asiassa.

Oikeudenkäynti ei liity tietenkään millään tavoin viikon isoihin asioihin. Itse asia ei kuitenkaan ole yleisempää merkitystä vailla.

Kirkon oikeus tavoitteli keskiajalla kohtuullisen korvauksen periaatetta. Tavoite jäi saamatta mutta tuo ”kohtuullisuus” elää oikeuden käsiteparina. Oikeus ja kohtuus. – Se ei ole saman asian sanomista kahteen kertaan.

Kohtuus ei siis myöskään ole uskonpuhdistuksen aikakauden lisäys. Luther oli periaatteessa jyrkästi lakimiehiä vastaan, ainakin siitä alkaen, kun hävisi puhuttuaan itse hulluja heille eräässä väittelyssä Leipzigin hyvässä kaupungissa.

Yksi maailmaamme vieläkin riivaava piirre on kristillisen opin ja roomalaisen poliittisen ajattelun sovittamaton ristiriita, joka on sovitettu.

Ensin mainittu lähtee siitä, ettei laki yksin riitä. ”Jos oikeus toteutuu, jokainen tuomitaan.” Lisäksi tarvitaan uskoa ja armoa. Roomalainen perinne, joka perustuu luonnollisesti kreikkalaiseen ajatteluun, lähtee siitä, että ”me” olemme jollain määrittelemättömällä tavalla ”muita” parempia ja siksi asianamme on edistää järjestelmäämme muun muassa verellä ja miekalla.

Tämä ajatus on siitä mainio, että tuo ”muut” voidaan määritellä aina tarpeen mukaan. Oikeastaan myös ”me” soveltuu hyvin silmänkääntötemppuihin. Jopa suomalaisia on peräti kirkoissa arveltu Herran valituksi kansaksi, vaikkei meistä taideta paljon puhua Raamatussa emmekä ole erikoisen juutalaisiakaan. Roomalaisille kävi itselleen samalla tavalla. Loppuvaiheessa ”me” eli roomalaiset oli jokseenkin samaa porukkaa kuin rajoilla mellastavat ”barbaarit”. Legioonalaiset olivat palkkasotureita sellaisilta seuduilta, joilla vahvemman oikeus riitti oikeudeksi. Miten siinä sitten kävi, sen tietää jokainen.

Ei mikään ole niin vaarallinen kuin oma armeija eli siis palkka-armeija, varsinkaan jos palkkoja ei ole maksettu.

Ristiriitainen taustamme näkyy myös siinä, että uskonnollinen taustamme tunnustaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden ja arvon. En sano, että kirkko olisi tätä erikoisesti harrastanut historiansa aikana enkä sano, että näin ajattelisi vain kristinusko enkä sano että ne, jotka eivät innostu kristinuskosta, eivät ajattelisi näin.

Mutkikasta? Ei lainkaan. Oppi ihmisen perimmäisesti yksinäisyydestä ja avuttomuudesta on esitetty esimerkiksi Vuorisaarnassa mutta myös muualla.

Antiikin perintö, jota jotkut nurinkurisesti ihailevat, sisältää vakaumuksen ihmisten eriarvoisuudesta. Vapaat miehet ja kansalaiset on jotain suurempaa ja ihanampaa kuin esimerkiksi naiset, orjat, ulkomaalaiset jne. Vapaitten miesten kesken vallitsee jako parempiin ja huonompiin ihmisiin, ja kumma kyllä, paremmiksi katsotaan yleensä ne, joilla on väkivaltakoneisto takanaan tai paljon rahaa.

Raha on nyrkin jatke tänäkin päivänä.

Kun aseet puhuvat, tuomarit vaikenevat..

Kohtuullinen kauppahinta, palkkio tai palkka on joissakin tapauksissa löydettävissä, mutta vain järjestelmän sisällä. Tuollainen järjestelmä voi olla kaupunki, kauppiaskunta tai kukaties jopa pienenpuoleinen valtio.

Kohtuullinen rangaistus on järjestelmän sisällä joskus määriteltävissä ainakin ainakin kielteisesti. Laissa sanottiin ennen, että jos renki lyö sitä omaa isäntäänsä, olkoon hengens’ rikkonut (kuolemantuomio), mutta jos isäntä lyö renkiään niin ettei se tule siitä vaivaiseksi, olkoon sinään. Tätä kai ei juuri kukaan meidän kulttuuripiirissämme sanoisi kohtuulliseksi.

Oikeaa kauppahintaa ei ole, mutta kohtuullinen saattaa löytyä, kun on ensin kerrottu, kenelle, missä ja minä aikana.

Oikeaa palkkaa ei löydy, mutta kohtuullinen.

Oikeutta vastaan ole parhaani mukaan taistellut, mutta kohtuutta haluaisin tavoitella. Oikeudessa on nimittäin se vastenmielinen piirre, että kun oikeutta aletaan vaatia ja vallata, siinä rupeavat ennen pitkää luutkin katkeilemaan ja kallot rutisemaan.

Sen takia tällainen sinänsä puutteellinen ja aika lailla avuton järjestelmä on omamme, että väkivallan käyttö on otettu valtion yksinoikeudeksi, ja valtio vartioi sitä oikeuttaan julmana, tukeutuen poliisiin ja armeijaan ja raha-asioissa ankariin ylöskantomiehiin.

Puhekieleen on tarttunut sana ”nollasummapeli”. Se on 1940-luvun sovelletua matematiikkaa, peliteoriaa. Ajatus on hyvin yksinkertainen: sököringissä joku rikastuu, joku köyhtyy, mutta aina toisen kustannuksella, koska rahaa on vain se määrä, mikä pelaajilla on mukana. Aviopuolisoiden kuoltua on ennen perinnönjakoa toimitettava ositus. Kun se toimitetaan pääsäännön mukaan, sekä miehen että naisen puolelle tulee jaossa yhtä paljon, koska vähemmän omistava saa enemmän omistavalta niin sanottuna tasinkona erotuksen. Useimmat käytännön toimissa olleet lakimiehet tietävät, että kun perillisiä on eri haaroja, esimerkiksi eri avioliitoista, osituksessa voidaan pitää suurtakin rähinää minun omasta ja sinun omasta käsittämättä, että kun kaikki menee lopulta tasan, jaettavien omaisuuserien arvoilla ei ole väliä, vaan ainoastaan loppusummalla eli pesän säästöllä.

Julkisessa elämässä tulonsiirroilla tasataan nollasummapelinä varallisuutta ihmisten kesken, mutta uutta jaettavaa tuottavat kauppa ja teollisuus (ja alkutuotanto).

Siksi julkisten palvelujen piirissä olevat ihmiset ovat ”konehuoneen puolella” vastaamassa masiinan toiminnasta. Sellaisia ovat muun muassa professorit ja hoitajat. Heillä ei ole oikeaa eikä kohtuullista palkkaa. Voiton maksimointi on elinkeinotoimintaa. Kukin valitsee luontumustensa mukaan.

Jottein nyt joku taas luulisi, että puolustelen pienipalkkaisille ja etenkin naisille pientä palkkaa, niin sitä en tee. Huonoista perinteistä kiinni pitäminen vääristää tuota nollasummapeliä. Siksi en äänestä vaaleissa enkä kannata puolueita – luulen nimittäin kaikkien tai useimpien puolueiden kykenevän toimimaan siihen suuntaan, että epäkohtia autettaisiin, veräjiä vierrettäisiin ja aitoja alennettaisiin. Oivallinen esimerkki on nuori lapsiperhe, äiti sairaanhoitaja ja isä poliisi ja vielä lapsia. Vaativat, välttämätön ja raskas työ ja maa menossa siihen suuntaan, ettei sellaisella perheellä ole varaa edes asua pääkaupunkiseudulla.

Se on esimerkki vääristymästä ja samalla siitä, miten ”markkinatalous” ei toimi joka asiassa.

Panen pukinsorkkani siihenkin, kun kansleri Kari Raivio, joka on kyllä mukava mies, käskee tukemaan huippuopetusta keskinkertaisuuden kustannuksella. Asia ei ole niin yksinkertainen. Huiput lepäävät keskinkertaisten ja tavallisten jalustalla niin että ammattitaidossa ja osaamisessa leveys on yhtä tärkeä asia kuin korkeus.

Kannatan keskinkertaisuutta.

Ja lisäksi on niin, että aina on pöljä kansa pelastanut putiikin, kun me, Helsingin herrat, olemme toimittaneet sen tuhmuudellamme tärviön partaalle.

16 kommenttia:

  1. ...ettei sellaisella perheellä ole varaa edes asua pääkaupunkiseudulla.

    Huono oli jättää julkinen sektori yksityisen kyydistä menneissä tupopöydissä. Ne kun ostavat kaiken yksityiseltä, mihin jälkeen jäädessä ei ole varaa.

    Jos euron palkankorotus yksityiselle tuo vaikka 30 senttiä lisää verotuloja ja euron korotus julkiselle tuo toiset 30 senttiä veroja, niin tarvitaan vain 40 senttiä tehokkuuslisää julkisen palkan korottamiseen niin, että voi ostaa eurolla kallistuneen hyödykkeen yksityiseltä.

    Euro pyörii katalyyttinä ees taas ja siinä sivussa tehdään taloja ja muuta järkevää.

    VastaaPoista
  2. mielestäni osoitat huonoa makua sillä ...ettet mainitse päivänpolttavaa jokela-aihetta

    VastaaPoista
  3. Olisipa mielenkiintoista saada kuulla millainen renki tämänpäiväisessä oikeusjutussasi hutki isäntää, vai kurmottiko isäntä kartulla. Tuliko köyttäkin kaulaan vai siunaako herra herran teot. Kumpi kohtuuttaan penäsi ja roomaako sai vai vuorisaarnaajaa. Millainen on suomalaisen oikeuslaitoksen kohtuus nyt?
    Haro

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi:

    Ei siinä ole mitään erikoista, ja asia on siis alioikeudessa. Gramex ja paikallisradio vääntävät korvauksista, ja minua ja eräitä muita kuullaan asiantuntijoina.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi:

    Olen samaa mieltä. Aiheesta "yksityisten ja julkisten palvelujen rajapinta" olemme HIITissä ja muissa asiantuntijaporukoissa puhuneet joitakin vuosia. Ongelma on tiedossa mutta sanoma ei ole mennyt läpi.

    Suomalaisilla on käsillä myös valmistavan teollisuuden romahdus. Sekin on ongelmana samaaa sukua. En voi mitenkään uskoa, että metsäteollisuudessa olisi vielä nähty pahinta.

    VastaaPoista
  6. Tuo renki- ja isäntätapaus osoittaa tärkeän piirteen kristillisestä oikeuskäsityksestä: Periaate ei ole "silmä silmästä, hammas hampaasta", rangaistusta ei määrää syntynyt vahinko, vaan se miten korkeaa auktoriteettiä on uhmattu. Jumala itse on äärettömän korkea auktoriteetti, ja siksi Jumalaa vastaan rikkomisesta saa aina äärettömän rangaistuksen (jos ei sitten saa täydellistä armahdusta Kristuksen sovitustyön ansiosta).

    VastaaPoista
  7. Nyt rukataan (taas) poikkeuslaki ja selvästikin rauhassa ja ajan kanssa... ...

    Se varmaankin on niin että joko olemme oikeusvaltio tahi emme ole oikeusvaltio. Oikeusvaltiona olemiseen ei kuulu tavantakaa prosesseihin sotkeutuminen niin kuin se muita isompi lihava tyhmä poika teki lapsena hiekkalaatikolla
    sotkien kaikkien muiden kuviot mielivaltaisesti.

    Idiokratia. Siinä se Auvinen taisi olla sentään oikeassa.

    VastaaPoista
  8. Mielestäni osoitat hyvää makua sillä... ettet mainitse päiväpolttavaa jokela-aihetta

    VastaaPoista
  9. No tuo jumala-jutska "äärettömän korkeasta auktoriteetista Kristuksen sovitustyön kanssa" on kyllä aivan täyttä puutaheinää.

    Mustakaapujen oikeuskäsitys on jokaisen tomppelinkin luettavissa historian kirjoista. Lähdetään siitä.

    Ainuttakaan "ensimmäisen" kiven heittäjää ei löydy mustakaapujen omasta sakista, muualta kyllä.

    Se on kyllä totta että rahalla saa kohtuullisuutta, ainakin Suomessa, miksei muuallakin.

    Mitä pähkäilikään muinoin ystävämme Rodion Romanovitš
    Raskolnikov?
    "Ihmiset luonnonlain nojalla ylipäänsä jakautuvat kahteen ryhmään: alempaan, tavallisten ihmisten ryhmään joka niin sanoaksemme muodostaa kaltaistensa siittämisestä ja synnyttämisestä huolehtivan aineksen, ja varsinaisiin ihmisiin, toisin sanoen: ihmisiin, jotka kykenevät omassa elämänkehässään lausumaan uuden sanan.

    Alaosastoja tietenkin on lukemattomia, mutta kummankin ryhmän luonteenomaiset piirteet ovat sangen selvät:

    Ensimmäinen ryhmä vallitsee aina nykyisyyttä, toinen ryhmä tulevaisuutta."

    Procul harum, Harmaasusi

    VastaaPoista
  10. Panen pukinsorkkani siihenkin, kun kansleri Kari Raivio, joka on kyllä mukava mies, käskee tukemaan huippuopetusta keskinkertaisuuden kustannuksella.

    Huiput kehittyvät keskinkertaisuuksista. Jos keskinkertaisuudet tarkoituksella pudotetaan, mistä saadaan huippuja ja mistä saadaan huippujen ideoiden ymmärtäjiä. Eihän niitä nytkään tahdo kukaan tajuta.
    Pitäisi siis kouluttaa enemmän ja paremmin juuri kaikkia niitä keskinkertaisuuksia.

    Pitääkö niiden kahden käden sormilla laskettavien huippujen jotenkin sitten myös voida valmistumisensa jälkeen korvata tuhatpäisen keskikertaisjoukon tekemä työ?
    Ihanko oikeasti?
    Enpä haluaisi olla huippuosaaja.

    jarmo: mielestäni osoitat huonoa makua sillä ...ettet mainitse päivänpolttavaa jokela-aihetta

    Kaikki eivät ole juorukelloja.

    Jos siinä, mitä siitäkin puhutaan ja kirjoitetaan, olisi edes puolet asiaa, tuollaista ei Suomessa enää koskaan tapahtuisi. Yhteiskunta voi pahoin. Lapset ja nuoret ovat kanarialintuja siinä suhteessa; ennustavat tulevaa. Tarttis varmaan tehdä jotain.

    Sen sijaan lähinnä toistetaan sitä samaa, ja revitään sensaatio-otsikkoja, joiden vaikutusta sitten rauhoitellaan. Johan sen näki keskiviikkona: kauhea touhotus ja uutisointi, mutta kenelläkään ei ollut mitään järkevää sanottavaa. Varsinainen sisältö koko asiasta mahtui muutamaan lauseeseen.

    VastaaPoista
  11. ad anonyymi3

    Ehkä joskus oikeuskäsitys on ollut tuo, mitä ajat takaa. Käsittääkseni uuden ajan lainsäädännön suuri projekti on kuitenkin ollut korvata loukattu yksityinen auktoriteetti loukatulla julkisella auktoriteetilla. Siis isäntäänsä kurmottava renki ei loukkaa niinkään isäntää kuin julkista valtaa, jonka tehtävänä on suojata sekä rengin että isännän ruumiillista koskemattomuutta.

    Erityisen selväksi tämä käy perheväkivallan käsittelyssä, jossa on pyritty aivan viime aikoina luopumaan asianomistajan syyteoikeudesta ja antamaan syyttämispäätös yksin syyttäjälle. Tämän tehtävänä ei puolestaan ole pohtia, mikä on ko. perheen kannalta parasta, vaan sitä, mikä on yhteiskunnan kannalta toimivinta.

    VastaaPoista
  12. Lentsussa aina Panacodien välissä lueskentelin Ylikankaan solmukohtia.

    Mun kuumeiseen aivorauniooni tarttui semmoinen asia, että ennen kuin syntyi meille vahva valta (kirkko plus valtio, jollakin tasolla), tarkoitti oikeus että asioista pyrittiin sopimaan asianomaisten sukujen kesken.

    Vasta Kustaa Vaasan kaverit toivat meillekin asti ajattelun, että laki on jotakin ihan erillistä, ja se kai onnistui sillä että Kustaa sanoi että minä muuten takaan että se on ihan erillistä, eli se on mun lakini.

    Laki ja sen tulkinnat siis muuttuivat paikallisista yleisiksi, ja se johtui vahvan keskusvallan periaatteesta joka hyppää kehiin ei 1918 Venäjällä vaan 1520 Euroopassa.

    VastaaPoista
  13. Minusta on fiksua, ettei Kemppinen jolle peruskoulujen ja lukioiden ilmapiiri ei kai juuri nyt ole oikein ajankohtainen pidättäytyy Tuusulasta.

    Sen sijaan tästä sosialistien "pakkolaiksi" ristimästä (poliittisesti korrekti historiankirjoitus nimeää sen epäilemättä neutraalisti "vuoden 2007 marraskuun laiksi" ) voisi jotain taas kohta sanoakin. Toivotaan että Heinäluomaa paremmin vastuunsa ymmärtää SAK:n entinen juristi Halonen. Muuten, allituksen tänään antama esitys oli aika hyvin kirjoitettu, kiireen oli annettu näkyä parina lyöntivirheenä, ei asiassa.

    Erastotenes Aleksandrialainen ja uuden ajan oikeuskehitys

    Varmaan kuljemme niin erilaisilla oikeudenaloilla, että olin yllättynyt sanomastasi. Eikö se ollut 800 vuotta sitten kun operoitiin kuvaamallasi tavalla, viittaan rauha-käsitteeseen: kuninkaan rauha ulotettiin esimerkiksi Karjalan naisille, eli yksityisestä loukkauksesta tehtiin julkinen (nykytermein). Sen sijaan yksityisoikeudessa heiluri on kyllä toisaalla, nythän kaikin keinoin lisätään sopimusvapautta, esimerkiksi yhtiöjärjestykseen voi nyt ihan oikeasti kirjoittaa PRH:n puuttumatta lähes mitä haluaa.
    Dr.Blind

    VastaaPoista
  14. Laki on ollut Euroopassa jo kauan.

    Tekisi mieleni sanoa: Lukekaa Petja Jäppistä.

    Kuninkaan laki oli oikeastaan monin paikoin lainloukkausta ja siirtyminen feodalismista monarkiaan oli osa kapitalismin kehitystä; rahatalouden kehitys johti riippumattomaan yksinvaltaan.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia - sivuhuomautus, myös Uuden Suomen arvostelijalle. - Luullakseni Antti Tuurin uuden kirjan pasifisti - teosofi - päähenkilö on saanut väriä eräästä härmäläisestä Takalasta, jonka jälkeläinen tietääkseni Heikki Ylikangas sattuu olemaan. Takala oli kova tolstoilainen.

    VastaaPoista