9. lokakuuta 2007

Mustat pisteet

Historian ammattilaiset ovat nyt suurella joukolla sitä mieltä, että Suomen historian mustat pisteet on tutkittava.

Sellaisia pisteitä tosiaan näkee joskus silmissään.

Kollegat haluavat selvitystä Neuvostoliiton vahvan vaikutuksen aikakauteen. Ajatus on hyvä. Työtä riittää eikä tulosta ole luvassa. Venäjän valaisevien arkistojen avautumisesta ei ole mitään tietoa. Nykymenolla arvelisin, että jos sieltä jotain saadaan, tietoa annetaan tarkoitushakuisesti.

Suomalainen äärioikeistolaisuus on jostain syystä jätetty rauhaan. Näennäisesti se johtuu siitä, etteivät he saaneet mitään aikaan. Mitä tyhjää tutkia? Toisaalta he kyllä saivat aikaan Lapuan liikkeen, erilaista väkivaltaliikehdintää ja lopulta aidon kapinan Mäntsälässä.

Äärioikeistolainen eli siis tässä kirjoituksessa parlamentaarisen demokratian vastainen mieli ei kadonnut Suomesta 1944. Useimmat oppivat pitämään turpansa kiinni. Se on aina hyödyllinen taito. Suljettujen ovien takana olen itsekin kuunnellut niitä puheita, että miten väärin on, että kuka tahansa puliukko saa äänestää siinä kuin lakitieteen lisensiaatti.

Historiatieteen perinteinen, väärä kysymys on: mitä todellisuudessa tapahtui. Tämä ”kovien tosiasioiden” oppi vietiin jo 30-luvulla äärimmäisyyksiin etenkin Ruotsissa, ja sitä käytettiin erittäin näppäränä välineenä myös Suomessa omiin aikoihimme asti.

Suunniteltiinko Lapuan liikkeen aikana oikeistolaista vallankaappausta? – Epätieteellinen kysymys. Ei tutkimisen arvoinen. Mitään kaappausta ei tapahtunut. Kaavailivatko Mannerheim ja hänen apumiehensä K. Donner ja E. Suolahti aseellista hyökkäystä bolsevikkien päälle hallituksesta ja eduskunnasta murehtimatta 1918-1919? – Kai sitä kaikenlaista mietittiin, niissä sekavissa oloissa…

Onneksi kaikki eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä.

Ensimmäiset järkevät esitykset aiheesta julkaisi Matti Klinge jo 70-luvulla (Vihan veljistä valtiososialismiin ym.). Risto Alapuro kirjoitti jotain ja Martti Ahti paljon.

Haluaisin kovasti lukea lisää Jörnin isän Kai Donnerin toiminnasta. Hän kuoli 1935 47-vuotiaana. Sekä edeltäneessä että seuraavissa sukupolvissa on tolkuton määrä etevää väkeä.

Suomen hyvään herraonneen kai on luettava sekin, että yllättävän monet aktiivisista äärioikeistolaisista kuolivat kuleksimasta. Sotien jälkeen oli silti hengissä joitakin, kuten lääkintäkenraalimajuri Eino Emil Waldemar Suolahti, jonka teoista ja toiminnasta tietäisin mielelläni enemmän.

Hän oli Mannerheimin kaveri ja lääkärinä pääesikunnan III eli tiedustelutoimiston eli siis vakoilun päällikkö kesällä 1918. Hän oli 1939-1944 koko armeijan lääkintähuollon ykkösmies. Sotien välisenä aikana hän ei ollut näkyvä poliittisessa toiminnassa, mutta sellainen kulissivaikuttaja, ettei enemmästä väliä.

Uuden Suomen johtokunnan puheenjohtaja hän oli ja Instrumentariumin toimitusjohtaja aina vuoteen 1947. Lisäksi hän oli Punaisen ristin ja kaikkien mahdollisten ja muutaman mahdottoman lääkärijärjestön johtaja.

Lempinimi ”Eino Verinen” ei ollut yksinomaan humoristinen. Hän oli kiivas Saksan kannattaja ja piti pitkään myös A. Hitlerin saavutuksia kaiken kiitoksen arvoisina. Poliittisesti hän arveli, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on peräti huono ajatus.

Hänen asemansa kokoomuspuolueessa horjahti, kun Paasikivi suoritti vähän tunnetun mutta sitäkin tärkeämmän puhdistuksensa 1936. Äärioikeisto hätisteltiin Isänmaallisen Kansanliikkeen riveihin. Kokoomukseen jääneitä käskettiin pitämään pienempää suuta. Juuri Suolahti ja monet muut olivat olleet valmiita raivaamaan maasta kommunismin lisäksi sosialidemokratian, maalaisliiton ja osan oikeistosta.

Oikeistovoimien mielenkiintoinen piirre on tietysti elinkeinotoiminta eli suuri raha. Liikehdintä esiteltiin kansanomaisena ja talonpoikaisena, mutta sitä ei tarvitse uskoa. Ei Lapualta löytynyt Lapuan liikkeelle johtajia. Keulamiehiä ja kärjessä marssijoita oli tietysti. Kaikin ajoin se marssiminenkaan ei oikein onnistunut. Suomessa monet merkittäviltä tuntuneet aktiot ovat johtaneet yleiseen juopotteluun.

Kaiken jälkeen ehkä vain Raf. Haarla munasi itsensä julkisesti. Toisilla teollisuusmiehillä, kuten esimerkiksi Waldeneilla, ei tiettävästi todellakaan ollut mitään ankaraa oikeistolaisuutta vastaan, mutta he eivät sitten lopulta tulleet näkyville.

Paperiteollisuuden ja vapaiden ammattien yhteydet ovat mielenkiintoisia. Vielä Mikko Juva, jota minulla oli kunnia sanoa tuttavakseni, istui Yhdyspankin hallintoneuvostossa, koska hänen rouvansa oli omaa sukuaan Brofeldt, joka tarkoittaa Kymi-Kymmeneä.

Eino W. Suolahden pätevin alainen oli Kymi Oy.n toimitusjohtajan Kalle Brofeldtin eli siis Juhani Ahon veljen poika lääkintäeversti Simo Brofeldt, kirurgian professori joka kuoli ihan kesken tautiin 1942 50-vuotiaana. Hän oli siis Mikko Juvan appi. Hän oli Punaiseen ristiin ja siten Suolahteen ja Mannerheimiin liittyvän Töölön sairaalan ylilääkäri.

Simo Brofeldt oli kuuluisa kammottavasti kiroilustaan ja uskomattomasta toimintatarmostaan ja taidostaan. Hän sai ainoana lääkärinä Mannerheim-ristin. Kun Laguksen jääkärien kärki eteni Karjalassa niin nopeasti, etteivät sidontapaikat pysyneet perässä, Simo Brofeldt hyppäsi kenttäsairaala mukanaan laskuvarjolla kärkijoukkojen tasalle.

Minulla on eräässä kirjassa kuva, jossa Suomeen kaikkien kauhuksi heinä-elokuun vaihteessa 1942 ilmaantunut Heinrich Himmler on Suolahtien kesämökillä soutelemassa. Airoja vetelee monen tuntema kulttuurihistorioitsija Eino E. Suolahti eli Nenno. Vanhoja kavereita, mutta faija pani silti pojan asialle.

Himmler oli kenties tahtomassa täältä juutalaisia ja jarruttamassa elintarvikkeiden toimittamista Saksasta; suomalaiset olivat viettäneet jo yhden pahan nälkätalven tuhannella kalorilla henkeä kohti vuorokaudessa.

Lukisin mielelläni laajemminkin Suolahtien suvusta, joka on sivistyssukuna merkittävimpiä maassamme. Anto Leikola ja Matti Klinge ovat kumpikin tavallaan ja tahollaan erittäin hyvin selvillä suvun asioista.

Kolmesta veljeksestä näet filologi Hugo Suolahti päätyi yliopiston rehtoriksi ja kansleriksi ja kuului lukuisien liikeyritysten, kuten Raf. Haarlan hallituksiin. Gunnar Suolahti oli historian professori ja monien – kuten minun – kotijumala oppilaansa Jutikkalan rinnalla. Hän oli myös kirjoittajana ja esseistinä huippu. Onneksi hänen niteistään on otettu uusia painoksia.

Poliittista kirjoa ajatellen kiinnostavasti Gunnar Suolahti oli suuren Karl Lamprechtin koulunnan miehiä eli sosiaalishistorioitsija, lähellä sosiologiaa. Saman Lamprechtin kyljestä on Ranskan annalistien koulukunta, varsinkin Febvre ja Bloch.

Mutta niin kävi, että kun G. Suolahti yllättäen kuoli 57-vuotiaana vuonna 1933, isänmaallinen historiankirjoitus sai jälleen valta-aseman, josta se ei tinkinyt monta tuumaa viiteenkymmeneen vuoteen. – Hänen poikansa Jaakko Suolahti oli hyvin arvostettu historiantutkija, mutta antiikin.

Siten historian professorien ensisijainen musta aukko suomalaisessa sota- ja muussa historiassa olisi historian professorien tutkiminen.

Ja lääkäreiden. Monet heistä saivat Saksassa monipuolista oppia.

21 kommenttia:

  1. Jos kysytään mitä todella tapahtui, pitäisi myös olla selvillä miksi, ja sen rinnalla miksei toisin.

    Minun käsittääkseni totuus kalpea aavistus...

    VastaaPoista
  2. Mistä vitusta toi Kemppinen kaikki asiat niin hyvin tietää? Mua rupee ottamaan oikein pattiin, kun mä en tiedä juuri mitään.

    VastaaPoista
  3. Kemppinen taivuttaa aikaa. Minäkin teen sitä, mutta en ole laisinkaan yhtä kokenut kuin Kemppinen.

    Homman nimi on siinä, että kun toiset elävät lineaarisessa, kaksiulotteisessa ajassa, ottamalla aikaan kolmas ulottuvuus, saadaan aikaa huomattavasti lisää ja tämän voi sitten käyttää uusien asioiden "tietämiseen".

    Esim. kun keskustelee jonkun kanssa, jos keskustelu ei ole kovin kiihkeä, niin taivuttaa siihen keskusteluun silmukan.
    Samaan aikaan kun toisen ajassa tapahtuu kahdenkymmenen sekunnin repliikki, voi sitten ajan silmukassa käyttää kaksikymmentä minuuttia oman kommenttinsa perusteiden ja lähteiden tarkasteluun. Vaikka lineaarisessa ajassa toinen käyttää keskusteluun kenties 5 minuuttia ja ulkopuolisesta näyttää siltä että ihmiset keskustelevat hetken raitiovaunussa, keskustelun silmukoissa siihen on käytetty kenties viisi tuntia.

    VastaaPoista
  4. Toipila, sivistyksen merkki on kyky puhua sujuvasti asioista tietämättä niistä välttämättä juuri mitään, esimerkiksi kirjoista joita ei ole lukenut. Harjoitus tekee mestarin.

    VastaaPoista
  5. Tunnen historioitsijan, jonka mielestä historiantutkimuksen keskeinen tehtävä ei ole niinkään täyttää näitä aukkoja vaan problematisoida niin, että aukot sen kuin kasvavat.

    VastaaPoista
  6. Edelliseen: julkaistut teokset ovat vain toissijainen lähde. Ensisijainen lähde historiatieteessäkin lienee itse koettu, kuultu, nähty, haisteltu jne.

    Yleisesti. Olen koko ajan vakuuttuneempi siitä, että historialliset äärioikeisto ja äärivasemmisto tavoittelevat metafyysisessä mielessä täsmälleen samaa asiaa: tietyn asioiden järjestyksen palauttamista moderniin maailmaan. Ne toisin sanoen kärsivät samasta asiasta, samasta syvästä epäkohdasta.

    Käytännön tasolla toimenpiteet ovat radikaalisti erilaisia. Vähän niin kuin kahdella täysin eri koulukunnan lääkärillä.

    VastaaPoista
  7. Tässä (sota)historian mustia aukkoja koskevassa ideoinnissa olisi mielenkiintoista saapua jo alkulähteille.

    Eli onko "kuva" koko kansaa yhdistäneestä taistelusta ensiksi ja erityisesti talvisodassa ja sittemmin jatkosodassa täysin väärä tai ainakin melkoisesti vääristelty?

    Siis jos "kansalla" tarkoitetaan näitä rivimiehiä, kvalifioivana informaationa usein - mutta ei aina - vasemmistolaisen vakaumuksen omanneita henkilöitä.

    Onhan sota-arkistossa ja muissa arkistoissa uskottavia lähteitä siitä, ettei esimerkiksi talvisodan Kollaalla puolinakaan aikoina löytynyt yhtään halukasta rivimiestä suorittamaan vastahyökkäyksiä, vaan koko "homma" taisteluhautojen takaisinvaltaamisesta jäi usein jopa komppaniatasolla vain muutaman reservin aliupseerin ja upseerin varaan.

    Jos ja kun Kollaallakin (oletan lukijoiden tietävän paikan merkityksen) jatkuvaa kieltäytymistä tapahtui, niin tapahtuiko sitä vastaavassa mitassa muualla?

    Mielenkiintoista on myös huomioida, että asiaanhan ei puututtu tuolloisen sotaväen rikoslain mahdollistamilla keinoilla, tosin ilmeisesti melko pragmaattisista syistä, tai tiedä sitten.

    Entä miten tavallista oli "fragging", kyllähän virallisista tiedoista löytyy jatkosodan ajalta jopa Mannerheim-ristin ritareita, jotka on murhattu ampumalla selkään omien toimesta. Siis tapauksia, joissa tekoa ei oltu onnistuttu peittelemään pelkäksi taistelu- tai muussa tilanteessa syntyneeksi vahingoksi tai vihollisen toiminnasta johtuneeksi.

    Mutta tilastollisessakin mielessä juuri reservin upseerien tappioiden korkea määrä se kv-vertailussa iskee silmään, eikä mikään yksittäisten sotilaiden kotipaikkojen tilastollinen jakauma!!! (oletan vielä valistuneen lukijan tuntevan A.F Airon liikekannallepanojärjestelmän yksityiskohdat sekä kenttäarmeijan sotia edeltäneet jatkuvasti päivittyneet ryhmityssuunnitelmat, eri variaatioineen, jos haluaa jatkaa paikkakuntakohtaisesta "kalmasta" käytävää keskustelua)

    Kieltäytymistä vanhalla valtakunnan rajalla vuoden 1941 hyökkäysvaiheessa on tutkittu paljonkin. Samoin kuin vihollisen propagandan vaikutusta.

    Mutta onko yleinen historiallinen käsitys siitä, että kommunistipuolueen ja sen peitejärjestöjen toiminta (ml. SNS) oli "tehotonta puuhastelua", oikea?

    Vaikka viralliset jäsenrekisterit sekä maanalainen toiminta eivät saavuttaneetkaan sille Moskovassa asetettuja tavoitteita, eikä toisaalta sotien aikana suoranaista sabotaasitoimintaa ja vakoilua saatukaan organisoitua toivottuja määriä, niin onnistuiko po. toiminta kuitenkin sittenkin heikentämään kansan puolustustahtoa vähäistä merkittävimmissä määrin?

    Siis vastarintaa passiivisuudella ja aloitekyvyttömyydellä? Ottaen huomioon vielä sen, että minkätasoisen kannatuksen SKDL onnistui vuoden 1945 maaliskuun vaaleissa saamaan?

    Pitäisikö kuitenkin kaikkia näitä tutkimuslinjoja pyrkiä vetämään yhteen, ja tutkia koordinoidusti sitä, että onko myös käsitys kansan jotenkin poikkeuksellisesta yhtenäisyydestä aktiivisesti sodan aikana ja jälkikäteen synnytetty valhe?

    Se seikka, että "virallinen tutkimus" ei olisi lähestynyt tämän asian dekonstruktiota uskottavalla tavalla edes sotien jälkeen, olisi melkoisen ymmärrettävää, palvelihan moisen fiktion ylläpitäminen myös sodan jälkeen sekä vasemmiston että erityisesti aseveliakselin ei-sosialistien intressejä.

    No toisaalta, olisi tietysti suotavaa, ettei sentään kaikilla tutkimuslinjoilla tarvitsisi lopputuloksia jo etukäteen päättää, ennen disposition tekemistä, olipa sitten Hegelillä tai Ylikankaalla asiaan parempaa huomautettavaa tai ei.

    Ihmettelevin terveisin ja kaikesta huolimatta metodia kunnioittaen

    M. Viljakainen

    VastaaPoista
  8. "Paperiteollisuuden ja vapaiden ammattien yhteydet ovat mielenkiintoisia. Vielä Mikko Juva, jota minulla oli kunnia sanoa tuttavakseni, istui Yhdyspankin hallintoneuvostossa, koska hänen rouvansa oli omaa sukuaan Brofeldt, joka tarkoittaa Kymi-Kymmeneä."

    Täsmennys tähän: Mikko Juva oli Yhdyspankin pääjohtajan Mika Tiivolan lanko; rouvat sisaruksia. Rehtori/kansleri Juvan nimitystä hallintoneuvostoon perusteltiin muuten sillä, että yliopisto oli niin iso pankin asiakas.

    VastaaPoista
  9. toipila kirjoitti

    'Mistä vitusta toi Kemppinen kaikki asiat niin hyvin tietää?'

    *
    En ihan varmasti osaa sanoa mistä vitusta, mutta voin kyllä kertoa sinulle näin meidän kesken, että Kemppiselle asetettiin ensimmäisenä Suomessa päähän piisiru, johon mahtui tietoa alunperin tommoset 500 Gigaa.

    Sirun muistikapasiteettia voi kuitenkin lisätä aina, kun tarvetta ilmenee.
    Ja sitähän Kemppisellä ilmenee viikoittain...

    Mutta on syytä muistuttaa, että ko. siru sisältää 'vain' informaatiota.
    Se ei esimerkiksi vastaa miksi-kysymyksiin, jotka vaatisivat tiedon ehtojen verifiointia.

    Petjan kommentti ilmaisee näin ollen erään aivan olennaisen ongelman historiallisen(kin) tiedon kannalta.

    VastaaPoista
  10. Oikeisto voitti sisällissodan ja Suomi liittoutui fasistisen Saksan kanssa. 2.maailmansodan viimeinen luku alkoi kesällä-44 kun liki synkronissa Normandian maihinnousun kanssa liittoutuneet hyökkäsivät maahamme. Ilman saksalaista lento-osastoa kesä-heinäkuun vaihteesta kannaksella ei olisi selvitty ja jenkit olisivat tulleet osingoille metsävaroista. Tässä maassa on aina tiedetty mihin poliittiseen suuntaan ollaan rähmällään, vaikka muotiin kuuluu tänä päivänä tuon asian hämärtäminen Neuvostoliitolla.

    VastaaPoista
  11. "TiluLiluLei" sanoi A. Kivi. Kiva olla samaa mieltä.

    VastaaPoista
  12. Minäkin haluaisin tietää lisää Suolahdesta ja Brofeldtista. Nämä kaverit nimittäin käytännössä perustivat suomalaisen sotainvalidihuollon, josta tein graduni pari vuotta sitten. Olisinpa silloin tiennyt, että herrat olivat siviilissäkin näin läheisiä...
    t: Henripekka Kallio

    VastaaPoista
  13. "Mistä vitusta toi Kemppinen kaikki asiat niin hyvin tietää? Mua rupee ottamaan oikein pattiin, kun mä en tiedä juuri mitään."

    Armas Herra Toipila. Aika on maailman demokraattisin hyödyke. Siitä huolimatta jotkut ovat aina ja iäti myöhässä tapaamisista, Jumalanpalveluksesta ja yleensä elämästä.

    Ajan tasa-arvoisuudesta huolimatta jotkut eivät tiedä mistään mitään, ja jotkut sitä vastoin näyttävät tietävän kaiken.

    mistä tämä johtuu??

    Olen tutkinut asiaa matemaattisesti ja tiivistänyt hypoteesini sumealla logiikalla ja yhtälöillä.

    Kemppinen=
    erittäin lahjakas sälli, joka ei

    -unelmoi

    -ei juo viinaa (ajantuhlausta pahimmillaan !!)

    -ei urheile ollenkaan, vaan suhtautuu urheiluun äärimmäisen vihamielisesti (urheilu se vasta ajanhukkaa onkin!)

    -tietomäärästänsä huolimatta uskoo Jumalaan ja sosiaalidemokratiaan, mikä tuo lahjakkaalle miehelle tasaisen mielen, joka imee tietoa kuten kuiva sieni vettä...




    Näin olen tämän tutkinut ja päätellyt.

    M.O.T.

    VastaaPoista
  14. >>anon: "Mutta tilastollisessakin mielessä juuri reservin upseerien tappioiden korkea määrä se kv-vertailussa iskee silmään"

    Onko tuossa nyt mitään kummallista, sillä suurin osa reservin upseereistahan oli kokelaita ja vänrikkejä eli joukkueen johtajia.

    Joukkueen kokoista porukkaa on pakko johtaa edestä ja jokainen joka sitä on harjoitellut arvaa miten vaikea siinä on pysyä hengissä varsinkin sodan hyökkäysvaiheessa.

    VastaaPoista
  15. Anssi Sinnemäki kirjoitti: " - -Rehtori/kansleri Juvan nimitystä hallintoneuvostoon perusteltiin muuten sillä, että yliopisto oli niin iso pankin asiakas."

    Vastaavasti Risto Ihamuotila oli pitkään yliopistotoimiensa perusteella KOP:n hallintoneuvoston jäsen.

    VastaaPoista
  16. Entä miten tavallista oli "fragging"

    Joko fragging on jotenkin eritynyt omien ampumiseen, vai eikö termistö oikein ole hallussa?

    -ei juo viinaa (ajantuhlausta pahimmillaan !!)

    Nimenomaan. Viinan juomatta jättäminen on kauheaa ajantuhlausta.

    VastaaPoista
  17. Nykyisin ei puhuta oikeistosta, se olisi liian aikaista juonnen paljastusta. Nyt puhutaan demokraatiasta, sillä houkutellaan viholiset ja muut vastustajat näkyville, siihen kuuluu maanitelu ja paljon lupauksia, eikä tälläinen politiikka paljon poikkea serbialaisen kenraalin tavasta puhutella rahoitellen ja luottamusta herättävällä tavalla uhrejaan,kuten; - kyllä kaikki selivää, tässä on nyt jokin valitettava väärinkasitys, huomenna on kaikki paremmin. tätä vakuuttelua jatkuu kunnes uhrit on ammuttu liikumattomaksi massaksi joukkohautaan.

    VastaaPoista
  18. se siit' persoonasta. ent' ääri oikeistolaisuus..liittyikö lapuanliike uskonnollisuuteen?

    VastaaPoista
  19. Viime vuonna olin paikalla, kun Raumalla julkaistiin elämäkerta virolaissyntyisestä kansalaissodan veteraanista Hans Kalmista, kuuluisasta "Kuhmoisten pirujen" johtajasta.
    Jatkosodan aikaan hänet komennettiin Saksaan opintomatkalle, tarkoitusena oli tutustua sakujen kokeiluihin luonnonmuonan sopivuudesta ihmisravinnoksi. Muutaman kukauden kuluttua Kalm kuitenkin kutsuttiin pääsesikunnan toimesta pois.
    Olisi mielenkiintoita tietää tarkemmin, mitä Kalm koki reissullaan. Voin kuvitella, että aina nin perustelliset saksalaiset tekivät myös ihmiskokeita.. Ehkä tämä oli tullut päämajan tietoon, eikä suomalaisia haluttu sotkea asiaan?
    Jukka

    VastaaPoista
  20. >>Toipila kirjoitti... Mistä vitusta toi Kemppinen kaikki asiat niin hyvin tietää? Mua rupee ottamaan oikein pattiin, kun mä en tiedä juuri mitään. <<

    No eipä Kemppinenkään sentään ihan kaikkea tiedä... ja juuri "siitä" ehkä vähemmän ;=)... tuskinpa Simo Brofeldt minnekään hyppäsi kenttäsairaaloineen... haloo?

    Mustat pisteet
    9. lokakuuta 2007

    http://kemppinen.blogspot.com/2007/10/mustat-pisteet.html

    "Simo Brofeldt oli kuuluisa kammottavasti kiroilustaan ja uskomattomasta toimintatarmostaan ja taidostaan. Hän sai ainoana lääkärinä Mannerheim-ristin. Kun Laguksen jääkärien kärki eteni Karjalassa niin nopeasti, etteivät sidontapaikat pysyneet perässä, Simo Brofeldt hyppäsi kenttäsairaala mukanaan laskuvarjolla kärkijoukkojen tasalle."

    Arno Forsius
    Simo Brofeldt (1892–1942) – kirurgi, Mannerheim-ristin ritari
    http://www.saunalahti.fi/arnoldus/brofeldt.html

    "Silloin Brofeldt ehdotti Mannerheimille, että järjestetään nopeasti huoltolentoja, joilla viedään joukoille lääkintätarvikkeita, bensiiniä ja ampumatarvikkeita sekä tuodaan paluulennoilla hoitoon pikaista apua vaativat haavoittuneet. Mannerheim torjui suunnitelman liian rohkeana, mutta suostui lopulta, kun Brofeldt ei antanut periksi ja tarjoutui itse johtamaan pelastustehtävää. Brofeldt lennätettiin 23.9. yhdessä armeijakunnan lääkärin kanssa paikalle pienellä Fieseler Storch -tiedustelukoneella ja hän teki siellä yhtä mittaa työtä kolme vuorokautta haavoittuneita leikaten."


    Lisää kuvia Suolahdesta ja Himmleristä jutun keralla
    http://jorman.pp.fi/kuvat/himmler/index.html

    http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/mennyt%20maailma/himmler.htm&menuId=mennyt%20maailma

    VastaaPoista
  21. Simo Brofeldt ja hänen koulukuntansa Punaisen Ristin sairaalassa on kieltämättä mielenkiintoinen ja melkoisen tutkimaton osa suomalaista lääketieteen lähihistoriaa. Jonkin verran Brofeldtia sivutaan mm. Suomen Kirurgiyhdistyksen 50- ja 75-vuotishistoriikeissa ja Matti Sulamaan muistelmissa ("Veitsellä ja sydämellä"), alaisen näkökulmasta. Sulamaa oli Brofeldtin oppilas, kirjoitti tästä nekrologinkin Medisiinari-lehteen.

    http://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1942_11_477-482.pdf tuossa Brofeldtin seuraajan ja pitkäaikaisen työtoverin, Suomen neurokirurgian pioneerin Aarno Snellmanin kirjoittama nekrologi

    http://sa-kuva.fi/static/36/55/33655_r500.jpg
    http://sa-kuva.fi/static/36/56/33656_r500.jpg

    Tässä kaksi kuvaa Brofeldtin hautajaisista lokakuussa 1942, arkkua kantamassa lähimmät työtoverit SPR:n sairaalasta - tai SotaS 54 tuo nimitykseltään jatkosodan vuosina oli. Lääkintäeversti Brofeldt on haudattu Hietaniemeen.

    VastaaPoista