2. syyskuuta 2007

Yhtiön historia II

Kuvassa on Rooman keisari Konstantinuksen kolikko, jonka kääntöpuolella on labarum, Kristussymboli X P eli khii roo eli khristos. Merkki on kiinnitetty legioonan standaariin ja on siinä muistuttamassa merkittävästä fuusiosta, joka alkoi nurkanvaltauksena. (Unicode U+2627).

Nyt kysymme itseltämme, miksi yhtiömuodon omaksuminen otti niin koville, vaikka järjestelmä on osoittautunut niin ilmeisen edulliseksi.

Ilmeisiä eli siis virheellisiä vastauksia ovat rahatalous ja siihen liittyen markkinatalous ja edelleen siihen liittyen kapitalismi.

Rahataloudella on ollut vaiheensa. Toisin kuin pahat kielet väittävät, pimeä keskiaika oli olemassa. Ajoitus on hiukan vaikeaa. Mutta sen jälkeen kun gootit tekivät selvää jälkeä Länsi-Roomasta, oli kaikin puolin surullista aikaa. Siinä oli hunneja ja ruttoa ja muuta. Bysantissa kaikki oli tietysti toisin. Siellä ei tunnettu inflaatiota eikä kaunokirjallisuutta. Rooman valtakunnan loppu sijoitetaan perinteisesti esimerkiksi vuoteen 493, jolloin Itä-Goottien kuningas Theodoric arveli, että pelleily sai riittää. Itägootit ovat muuten sama porukka kuin huonojen suomennosten ”ostrogootit”(engl. ostrogoths).

Kaarle Suuri toteutti rahauudistuksen siirtymällä hopeakantaan ja kehittämällä libra eli liiran eli punnan 802. Ajatus oli hyvä, koska kulta oli lopussa eikä lisää saanut mistään.

Olen tässä blogissa ja muualla kiivaillut sen kannan puolesta, että ”markkinatalous” on käännösvirhe. Puhe on toritaloudesta (market economy). Toritalouden muuan varhainen ilmenemispaikka oli Champagne markkinoineen, mutta sangen pian Italian kaupungit antoivat äänen. Ennen Venetsiaa ja Genovaa mallia ehtivät näyttää mm. Amalfi ja Pisa.

Torikauppa ei onnistu pelkkänä vaihtokauppana. Tarvitaan rahaa myös. ”Pankki” on sama sana kuin penkki, rahanvaihtajan istuin, jollaisia oli mm. Venetsian Rialton sillan paikkeilla.

Erikoisen ongelmallista vaihtokauppa oli kuljetuksissa eli siis kaukokaupassa.

Läpimurto innovaationa oli maksamismääräys eli vekseli eli shekki. Venetsian kauppias kirjoitti asiakirjan, jossa hän kehotti Genovan kauppiasta maksamaan selvää rahaa paperin esittäjälle. Hopearahojen kilkuttelu suurissa metsissä matkustaessa ei tietenkään ollut kenenkään kauppiaan mielestä hyvä ajatus.

Maksu- ja luottoliikenne tukeutui kauppiaisiin niin että kysymyksessä oli aito verkostotalous.

Muinaisten valtakuntien varainhankintaa on selvitetty. Muuan esimerkki mainiosta perustyöstä on Rostovtzeffin vanha The Social and Economic History of Ancient Rome. Ja luonnollisesti, kuten aina, The Cambridge Ancient History, toistakymmentä huippukallista osaa, jotka onneksi ymmärsin aikoinani ostaa keskiajan historian kanssa. Akateemista mutta asiaa.

Rooman veronkanto oli retuperällä jo tasavallan, puunilaissotien aikana. Veronkannon ulkoistaminen publikaneille ei mahtanut olla onnistunut ajatus.

Todellinen ratkaisu oli tietysti feodalismi, josta Marc Bloch kirjoitti ensimmäisen uraauurtavan kirjan lähes sata vuotta sitten.

Korporaation hallinnollinen ongelma on sen verottaminen. Nyt tiedämme ja osaamme sanoa, että yhtiöiden verottaminen on oikeastaan tyhmää, siis elleivät ne voi siirtää verojaan välittömästi työntekijöiden ja asiakkaiden maksettavaksi, kuten käytännössä tapahtuu.

Liikeyritys – pörssiyhtiö – on muiden toimintojen ohella feodaalinen järjestelmä, joka avustaa julkisyhteisöjä veronkannossa.

Vahinko että se järjestelmä meni rikki noin vuonna 1991. Monikansallisuus antaa osakeyhtiöille liian monta mahdollisuutta luistaa maksuista mutta pitää rahat. Merilläkin on maassa monta tunnettua henkilöä, jotka oivalsivat tämän varhain. Toisista tuli rikkaita ja arvostettuja, toiset joutuivat odottamaan vankilassa kolmen heiton ajan.

Tutkijat huomasivat jo 1930-luvulla, että osakeyhtiön johtaminen on ongelma. Ovatko osakkeenomistajat johtajien vihollisia? Virallisesti johtajat saavat palkkaa ja etuja toimimalla tavoilla, jotka nostavat osakkeiden arvoa ja palvelevat siten osakkaiden etuja. Käytännössä etenkin palkintajärjestelmät voivat johtaa siihen, että johtajien toimet palvelevatkin lähinnä johtajien etua.

Nykyisen yhtiöoikeuden kannalta ratkaiseva tapahtuma oli kristinusko.

Varhaisten kristittyjen vainoaminen oli täysin perusteltua. Sitä harjoittivat myös useat ”hyvät” keisarit. Asiaan liittyi ja liitettiin erilaista propagandaa, mutta oikeasti Rooman keisarikunta oli kristittyjen kimpussa veronkierron ja veropetosten takia.

Rooma ei sallinut yhtiöiden kehittyä, koska se olisi välittömästi menettänyt verotuloja. Yhtiöitä oli, mutta niiden merkitys ei ollut suuri. Muuan tyypillinen järjestely oli hautausapuyhdistys, jollainen saattoi jopa hankkia maata kaupungista. Keskusvallan keisarillista lupaa ei tarvittu.

Niinpä lahkojen taistelussa, jonka kristinusko sitten sattui voittamaan, varhainen varainhallinnan muoto oli hautausmaiden ostaminen. Roomassa ne sijaitsivat maan alla luolissa. Yhtiöt, joita alettiin lopulta nimittää seurakunniksi, organisoituivat hautausmaiden eli katakombien ympärille. Ja se pisti keisarillisia verosuunnittelijoita vihaksi, koska järjestely oli täysin laillinen ja siihen kajoaminen oli hyvin vaikeaa.

Kristityt eivät siis piileskelleet vainoaikoina katakombeissa, vaan sijoittivat varoja katakombeihin ja joutuivat siksi vainojen kohteeksi.

Mutkikkaiden tapahtumien jälkeen mysteeriuskonnot pääsivät suosioon, ja kuuluisa ja pitävästi väärennetty Konstantinuksen ja kirkon konkordanssi vuonna 312 teki kirkosta oikeushenkilön, eli siitä alkaen kirkko oli todella corpus, joka todella omisti rakennuksia ja hyvin pian kaikenlaisia maa-alueita, rikkauksia ja sitten, Rooman piispan keksittyä vaatia etuoikeuksia, myös veroja. Kirkon vero, Pietarinpenninki, oli pitkä penni.

Idea lujittui IV lateraanikokouksen keksittyä ihan omasta päästään papiston selibaattivaatimuksen. Pappiraukoilta ei tietenkään vaadittu käytönnössä siveyttä mutta kun sitä vaadittiin teoriassa, papeilla ei voinut olla laillisia rintaperillisiä, äpäriä vain. Jolloin kirkon omaisuutta ei voinut siirtää parempiin käsiin eli omilla lapsille.

Järjestelmän kipupiste oli piispojen eli veronkantajien nimittäminen. Tämä investituurariita on yksi niitä maailmanhistorian tarinoita, jonka todellinen luonne ei yleensä valkene valistuneellekaan lukijalle. Keisari ja paavi siis käviät kamppailua siitä, kumpi saa pitää fyrkat.

Se ei ole sattuma vaan välttämättömyys, että hyvin organisoitu pankkitoiminta oli 1400-luvulla niin lähellä paavinistuinta – Medicit etenkin. Sama bisnes.

Kirkko oli ensimmäinen oikeushenkilö, ja kerran vauhtiin päästyään kohtalaisen mustasukkainen asemastaan.

Niinpä merkittävät taloudelliset organisaatiot joutuivat pukeutumaan kirkon kaapuihin, esimerkiksi hengellisiksi ritarikunniksi.

Uskonpuhdistuksella ei tietenkään ollut paljon tekemistä uskonnon kanssa ja vielä vähemmän sen puhtauden. Saksan herrat halusivat päästä kuppeineen väliin, kun keisari ja paavi kantoivat veroa. Ja he pääsivät.

Kaksi yhtiöistään ja pankeistaan myöhemmin kuuluisaa maata, Sveitsi ja Hollanti, olivat uudenlaisen uskonnon kärjessä. Saksakin oli, mutta se meni maan tasalle 30-vuotisessa sodassa, joka oli ihmisten ja sosiaalisten rakenteiden kannalta Saksalle tuhoisampi kuin toinen maailmansota.

Niinpä Sveitsi (etenkin Geneve) ja Hollanti kehittivät kaukokauppaa ja yhtiöitä, kun taas Saksa löysi organisaatioiden edut sodankäynnin kautta. Esimerkiksi 30-vuotisen sodan Wallenstein oli etevä yksityisyrittäjä, joka oli keisarin ja paavin palveluksessa, mutta neuvotteli kyllä tarvittaessa myös puolen vaihtamisesta.

Saksassa runsaita pääomia edellyttävä elinkeinotoiminta pysyikin kauan hyvin lähellä hallitusvaltaa. Kruppin perhettä varten säädettiin vielä 1900-luvulla oma perintökaari eli yleisiä perimystä koskevia säännöksiä muutettiin parlamentin päätöksellä, jotta valtakunnalla välttämättömäksi arvioitu kaivostoiminta ja teräksenvalmistus säilyisi oikeissa käsissä. Englannissa ja Yhdysvalloissa teollistuminen eteni ryöväriparonien aikakauden kautta, kun oli käynyt ilmi, että etenkin rautatieyhtiöt joutuivat jokseenkin aina ja poikkeuksitta konkurssiin.

Epävarma liiketoiminta, siis sellainen kuin rautatiet ja kanavat, jäi valtion vastuulle. Kannattavasta liiketoiminnasta huolehtivat vapaaehtoiset.

Suuri murros tapahtui noin vuonna 1900 ja mahdollisesti aiheutti ensimmäisen maailmansodan. Lainsäätäjä alkoi murtaa trusteja ja kartelleja ensin Yhdysvalloissa ja sitten Euroopassa, ei kuitenkaan Saksassa.

Mutta se on taas toinen kertomus.

37 kommenttia:

  1. Nyt, kun on pakko katsoa "aenaloogisen" tv:n jälkeistä elämää sellaisena kuin se näyttäytyy ilman ideologisia värilaseja eli ennakkoluuloja, löysin heti moukanturuilla digitv:stä Radio Peilin.

    Siellä Jukka Kemppinen jutteli Kjell Westön kanssa Hesan paikannimistä. (savolaiset puhuvat Hesasta ja hesalaisista)

    Minusta kyllä Urho Kekkosen katua upeampi rähmälläänolon muistomerkki seisoo melkeinpä vastapäätä St.Urho´s Pubia, siinä missä Finlandia-talon edessä neljä näkyviin pantua kättä suojelee vesiallasta kuin näkymättömät kädet maan matosta konsanaan. Arvoitus kuuluukin minkä edessä siinä rähmäillään? Heidegger kirjoitti suuressa taideteoksessa paljastuvan jotakin olennaista ihmisluonteesta, siis myöskin siitä miten Suuri Totuus on kansakuntaa kohdellut eli suojellut, näkökulmasta riippuen.

    Asiaan kuulumattomana sattumana pistäydyin tuossa pubissa juuri eilen iltapäivällä ja taas kerran khirosin kätkyeeseensä kuollutta latinankieltäni koska en ymmärtänyt ikkunakoristeen lausetta, joka sisältää jonkin lisäsanan sitomina sanat Verbum, Fortius, Gloria(?)

    Sinullahan on, Jukka, latinan avaimet omassa päässä tai Aristoteleen kantapäässä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus, josta monesta voisi olla eri mieltä. Mutta eniten tärppäsi tuo Konstantinus. Katselin myös Wikise-pedian läpi, mutta eipä maailmanhistorian dramaattisemmasta asiasta löytynyt sanaakaan.

    Tarkoitan gnostilaisuutta ja Valentinusta. Valentinus johti aikoinaan Aleksandrian Kristillistä Korkeakoulua. Koulun ajatuksena oli opettaa grammatiikkaa, retoriikkaa, geometriaa ja musiikkia, että geometrian kautta filosofiaa. Vasta viimeisenä oli "raamatun" opetusta.

    Roomaan valittiin uusi piispa toisen vuosisadan puolessa välissä. Valentinus jäi valinnassa toiseksi "yhdellä" äänellä. Valitusta piispasta tuli Paavi ja uskonnosta virallinen maailmanuskonto.

    Jos Valentiinus olisi voittanut olisi se tarkoittanut gnostilaisuuden voittoa. Koko maailmanhistoria olisi muuttunut.

    Lyhyesti sanottuna Jeesusta ei pidettäisi Jumalan poikana ja uskonto olisi perustunut "sivistykseen". Sivistyksellä tarkoitan niitä arvoja ja opetusta joita Aleksandrian korkeakoulussa opetettiin.

    Tosin gnostilaiset olisivat varmasti etsineet "kristityt" käsiinsä ja murhanneet heidät, kuten "kristityt" etsivät ja murhasivat lähes kaikki gnostilaisuuden kannattajat.

    Viimeinen vaino gnostilaisuutta kohtaan taisi olla Paavi Innocent III:n ja Espanjan kuninkaan armeijan avulla suritettu teurastus Jeesuksen ja Pyhän Hengen nimessä, jolloin lähemmäs 100.000 manikkealaista tapettiin Etelä-Euroopassa, lähinnä Ranskassa.

    VastaaPoista
  3. Kemppinen kirjoitti: "Tutkijat huomasivat jo 1930-luvulla, että osakeyhtiön johtaminen on ongelma."

    Viime vuosikymmenien Corporate Governance -keskustelun useimmin toisteltu sitaatti lienee seuraava hieman vanhempi pätkä:

    ”The directors of [joint stock] companies, however, being managers rather of other people’s money than of their own, it cannot be well expected that they should watch over it with the same anxious vigilance [as owners]...Negligence and profusion, therefore, must always prevail, more or less, in the management of the affairs of such a company.” (Adam Smith 1776)

    VastaaPoista
  4. Ad Dr. Blind:

    Adam Smithin maininta on toki mukana kaikessa CG-kirjallisuudessa, mutta mielessäni oli spesifisti Berle (Berle, Adolf Augustus, Jr.; Gardiner Means (1932). The Modern Corporation and Private Property. New York: Macmillan. OCLC 1411248).

    Ehkä jatkan vielä omaisuuden erillisyydestä velkojain näkökulmasta. Siitä on kirjoiteltu viime aikoina;

    "Legal scholars and economists have
    commented extensively on one form of this partitioning between firms and owners: namely, the rule of limited liability that insulates firm owners from business debts. But a less-noticed form of legal partitioning, which we call "entity shielding," is both economically and historically more significant than limited liability. While limited liability shields owners' personal assets from a firm's creditors, entity shielding protects firm assets from the owners' personal creditors (and from creditors of other business
    ventures), thus reserving those assets for the firm's creditors. Entity shielding creates important economic benefits, including a lower cost of credit for firm owners, reduced bankruptcy administration costs, enhanced stability, and the possibility of a market in shares..."

    Hansman - Kraakman - Squire, HarvLR

    Ja sitten tietysti se suurin, Ronald Coase, A Theory of Firm.

    "Yhtiö (liikeyritys) on oikeutettu vain jos sen marginaalikustannukset ovat alemmat kuin yksityisten."

    VastaaPoista
  5. Ad Jarmom:

    Gnostilaisuus on minunkin suuri harrastukseni, ja kun siihen sekoittui enemmän kuin hikan areiolaisuutta, keitos oli tuikea.

    Hiukan yllättäen yhteyden juutalaiseen kabbalaan näyttäisivät olevan runsaat ja suorat.

    VastaaPoista
  6. Kemppiselle:

    Tavallaan myös hindulaisuuteen uudestisyntymisen muodossa, jos uskomista Carpocraten teeseihin.

    ja entäs manilaisuus... huh, huh, voittoisana eli 1600-luvulle asti Kiinassakin ja Mongoliassa. Augustus kuului myös porukkaan, kunnes teki "parannuksen".

    Parhaiten areiolaisuus ehkä tulee selville tutkimalla Athanasioksen tunustusta areiolaisuutta vastaan. Tosin onhan koptilaisuuskin vielä hyvinkin voimassa ja elää elämäänsä mielenkiintoisella tavalla. Eikös Butros-Butros-Ghali ollut koptilaisia.

    Mielenkiintoisia aiheita...

    VastaaPoista
  7. Ihailin lanttia, lyöty Konstantinopolissa joskus 320-luvulla. 300-luvun jatkuvan inflaation ja rahan arvon huononemisen jäljiltä Eurooppa oli täynnänsä arvonsa menettänyttä pronssirahaa, jota vieläkin kaivetaan Balkanin pelloilta ja kaupitellaan eBayssa halvimmillaan alle euron kappaleelta.

    400-luvulle tultua rahanlyömisen taide ja taito rappeutui rappeutumistaan. Zenon aikana ei viitsitty enää aina edes käyttää muottia, vaan pikkurahaksi kelpasi kuvaton pronssinappi. Näytteitä:
    http://www.ancientcoins.ca/romanlate.html

    Bysantin alkuvuosisatoina eniten viitseliäisyyttä suunnattiin kultarahoihin, joita oli lupa lyödä vain keisarin henkilökohtaisesti läsnäollessa.

    VastaaPoista
  8. Gnostilaisuus on minunkin suuri harrastukseni...

    Jarmom - paljonko olet TODELLA pohtinut tätä esittämääsi vaihtoehtoa seurauksineen?

    "Jos Valentiinus olisi voittanut olisi se tarkoittanut gnostilaisuuden voittoa. Koko maailmanhistoria olisi muuttunut.

    Lyhyesti sanottuna Jeesusta ei pidettäisi Jumalan poikana ja uskonto olisi perustunut "sivistykseen". Sivistyksellä tarkoitan niitä arvoja ja opetusta joita Aleksandrian korkeakoulussa opetettiin."

    Vaihtoehdossasi myös tieteen historia olisi aivan muuta, kuin mitä se nyt on. Miten arvelisit sen menneen?

    VastaaPoista
  9. Tekisi mieli heittää näennäisesti harkitsematon kommentti tähän jarmomin tekstiin:

    "Lyhyesti sanottuna Jeesusta ei pidettäisi Jumalan poikana ja uskonto olisi perustunut "sivistykseen". Sivistyksellä tarkoitan niitä arvoja ja opetusta joita Aleksandrian korkeakoulussa opetettiin."

    Eikös tämä ole toteutunutkin? En ole varmasti yksin niiden joukossa, jotka odottavat islamilta vielä paljon. Ja muutakin kuin poliittisesti masinoitua rähinää skandinaavisista pilakuvista.

    VastaaPoista
  10. Adolfille.

    Pohtiminen ja jossittelu on mielenkiintoista ja tarpeellista koska se avartaa näkemyksiä. Tosin en osaa edes sanoa mitä gnostilaisuus tarkalleen on.

    En myöskään usko että gnostilaisuus olisi suoraviivaisesti kehittynyt New Age -kultin, tai Jehovan todistajien suunnan mukaan. Gnostilaisuus kehittyessään olisi käynyt läpi lähes samankaltaiset lahkotaistelut kuin mitä kristinusko läpikävi eri kirkolliskokouksissaan.

    Itse mielelläni olen kuvittellut knostilaisuuden synkreettiseksi gnostilaisuudeksi johon kuuluisi juutalaisuus, kristinusko ja gnostilaisuus. Mandaeans.

    Tieteen historia olisi mielenkiintoinen. Kaikki Perisynti-opin varjolla tapahtuneet vaikutukset olisivat jääneet tapahtumatta. Eihän perisyntiä mainita edes Raamatussa.
    Tosin Augustinus väitti perisynnin periytyvän lapseen hedelmöittymisen hetkellä..

    Uskoisin gnostilaisuuden kehittyneen tilaan, jossa "pakanoiden", kuten arabialaisten ja islaminuskoisten parhaat hyveet ja tieteet olisi hyväksytty, kuten myös itse pakanat ja heidän ajatusmaailmansa. Tämä olisi johtanut radikaaliin maailmankäsityksen muuttumiseen ja hyväksyntään.
    Uskon (siis uskon) että tiede olisi saanut gnostilaisuudenssa erään tärkeimmistä ohjenuoristaan. Tieteen tekemistä olisi tuettu ja kannustettu.
    Jos yksinkertaisesti voisin todeta, niin olisimme tällä hetkellä noin 500 vuotta edellä vapaan tieteen hyödyntämisessä.

    Onhan toki mahdollista että gnostilaisuus olisi kehittynyt saman väkivalta-väärennös-ohjelmoinnin kautta kuin mitä kristinusko kehittyi ja silloin eläisimme höyrypäiden mytologia-maailmassa.

    Taitaa minullakin olla gnostilaisuudesta 20 kirjaa (kun täällä kirjojen lukumääriä mainitaan), mutta olen ymmärtääkseni osannut muodostaa niistä poikkeavan oman "uskoni" mitä olisi tapahtunut. Ja se on pitkä juttu se.

    Tämä nyt hyvin lyhyesti kerrottuna. Asiaa voisi tarkastella liiankin laajasti. Kunhan toin pari omaa mielipidettäni esiin.

    VastaaPoista
  11. teol.yo:lle

    Olen samaa mieltä että skandinaavit on poliittisesti masinoitu pilakuvaamaan islamilaisten arvoja ja tuntemuksia. :)

    Ihmettelen suuresti miksi?

    VastaaPoista
  12. "Yhtiöt, joita alettiin lopulta nimittää seurakunniksi, organisoituivat hautausmaiden eli katakombien ympärille. Ja se pisti keisarillisia verosuunnittelijoita vihaksi, koska järjestely oli täysin laillinen ja siihen kajoaminen oli hyvin vaikeaa. Kristityt eivät siis piileskelleet vainoaikoina katakombeissa, vaan sijoittivat varoja katakombeihin ja joutuivat siksi vainojen kohteeksi."


    Minä olen kyllä opettanut alakoulun historiaa virallisen kaavan mukaan, enkä ole kuullutkaan, että kristittyjen vainojenkin takana oli tuo suuri, kaikkivoittava talouspolitiikka.

    "Virallinen totuus" a la Wikipedia on tässä:

    Vainottu kristinusko

    .Kahdensadanviidenkymmenen vuoden ajan kirkko oli marttyyrien kirkko. Kristittyjä vainottiin, koska he kieltäytyivät palvomasta Rooman keisaria ja valtakunnan jumalia jumalina. Epäluuloa lisäsi se, ettei ehtoollinen ollut ulkopuolisille avoin, joka herätti huhuja ihmisuhreista ja irstaista menoista herättäen pelkoa ja halveksuntaa kristinuskoa kohtaan.

    Vainoja oli erityisesti Neron, Domitianuksen, Trajanuksen, Antoninus Piuksen, Marcus Aureliuksen, Maximinus Thraxin, Deciuksen, Valerianuksen, Diocletianuksen ja Galeriuksen aikana. Keisari Nero julisti valheellisesti kristityt vuonna 64 syyllisiksi Rooman paloon, jonka takia hän poltatti valtavat määrät kristittyjä. Decius määräsi ensimmäiset viralliset vainot vuonna 250.

    Vuonna 313 Konstantinus I ja Licinius julistivat Milanon ediktissä kristinuskon hyväksytyksi uskonnoksi ja kristinuskon asema muuttui merkittävästi ja Theodosius Suuren aikana (378 – 395) kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan ainoa sallittu uskonto. Idässä kirkko siirtyi vainoista suoraan keisarillisen vallan alle (ns. caesaropapismi), jo Konstantinuksen mutta erityisesti Justinianuksen säädösten seurauksena. Tämä muodostui ortodoksiselle kirkolle ongelmaksi. Lännessä kirkko pysyi itsenäisenä, koska keisari oli heikko ja paavin valta puolestaan hyvin vakiintunut.


    Mitäs teen poika poloinen?? Uskallanko kertoa tämän Kemppisen tuoman totuuden kristittyjen vainoista oppilailleni ja samlla repiä osan historian kirjastamme? Mikä oli rahan prosentuaalinen osuus vainoista??

    Vaikeita kysymyksiä kasvattajalle.

    Mutta koska Jarmom ja Kemppinen ovat gnostilaisuuden ystäviä niin kehoitan heitä heittämään evankeliumeista ainakin JOhanneksen ö-mappiin ja lukemaan Juudaksen evankeliumia sen sijaan.

    Sieltä löytyy se totuus, jonka haluatte kuulla.

    Ja Siellähän on heille molemmille asiaa isolla AAlla.

    VastaaPoista
  13. vielä teol.yyolle.

    "En ole varmasti yksin niiden joukossa, jotka odottavat islamilta vielä paljon."

    Minä en odota kyseiseltä uskonsuunnalta muuta kuin, että astuisivat pimeästä keskiajastaan nykyaikaan ja alkaisivat lukea Koraanin sijasta tietokirjoja, jotka voisivat avata heidän uskostasokeutuneet silmänsä.

    Ja jos mahdollista, niin alkaisivat käyttää kumeja, ettei kurjuus tiivistyisi niin sietämättömäksi hädäksi ja kaaokseksi, kuten esimerkiksi Länsirannalla ja Ghazassa.

    kaikesta huolimatta. Allah akbar...

    VastaaPoista
  14. Ad Catulux:

    Eivät ne kristityt olleet likimainkaan vaikeinta väkeä, ja vainottaviksi riitti ehdokkaita.

    Lähteeni ovat toisaalta Rostovtzeff mutta ennen kaikkea opettajani ja tohtorinväitöksen opponenttini Veikko Litzen, joka siirtyi kulttuurihistoriasta kansallisarkistoon oltuaan sitä ennen Villa Lanten johtajana.

    Muistaakseni Veikko tapasi tässä asiassa viitata siihen, että ensimmäisten vuosisatojen aikana tunnetuissa ja vähän tunnetuissa lähteissä silmiinpistävän vähän viittauksia kristittyihin.

    Kristittyjen merkit, kuten XR ja kala (Ichtys) voi selittää toisinkin.

    Masentavin on khronos eli XR-horoskoopin lyhenteenä ja yleisenä onnenmerkkinä.

    Vielä on muistettava, että Rooman ohella Aleksandria oli viimesitään 70-luvulla merkittävä kristittyjen keskus ja että uusplatonismi hiipi tuota tietä mm. Johanneksen evankeliumiin. - Ja tänään usein mainittu gnostilaisuus.

    VastaaPoista
  15. catuluxille

    En jaksa heitellä Johannesta, kun kerran keräilen kirjoja. Mutta.

    Philipin evankeliumi on mielenkiintoinen, tai oma suosikkini evankeliumi Ebionitesten mukaan. Huh, huh.
    Nikodeemuksen evankeliumia en uskaltaisi ääneen lukea. Luulisivat revisionistiksi.
    No, latinaksihan sen voisi lukaista, mutta eipä sitä moni ymmärtäisi, kuten ei ymmärtänyt kansa tuhanteen vuoteen mitä pappi paasasi. Toivottavasti tai nähtävästi englantilaiset ymmärsivät latinansa, koska lihan syöminen sapattina vei englantilaisen hirsipuuhun. Tahi jos kirkko käänsi tai käänytti nuo Raamatun tärkeimmät kohdat kansalaisille, jotta osaisivat välttää hirsipuun.

    VastaaPoista
  16. On muutoin aika metkaa keskustella länsimaisessa yhteiskunnassa kasvaneitten nuorten ihmisten kanssa uskonnosta, jotka eivät koskaan ole saaneet uskonnon opetusta.

    Heillä on ikään kuin saastumaton eettisyyden taju.

    VastaaPoista
  17. Ad Jarmom

    Jossittelematta: Gnostilaisuuden myötä eurooppalainen olisi erilainen. Aine ja koko luotu maailma olisi meille pahaa. Ihmisen ruumis olisi vankila, josta sielu pyrkisi takaisin hengen maailmaan. Miten me olisimme voineet tutkia maailmaa ja sen lainalaisuuksia? Intialainen on tästä faktinen esimerkki Aasiasta.

    Rationaalisuudelle ominaista on tietoisuus rajallisuudestaan - hetkellisiä ”surffauksia” lukuunottamatta. Tähän käsitys perisynnistä ja sovitus kypsytti meidät. Sen sijaan gnostikko kuten myös uusplatonisti pyrki kohti ”korkeuksia” - ja (salainen) tieto tekisi hänestä lopulta jumalan.

    Länsimaiden suurten tieteen läpimurtojen tekijät ovat identifioituneet lapseen. Lapsen huikean luovuuden lisäksi, ja ehkä juuri siksi, Jeesus sanoi vain lasten näkevän tuonpuoleiseen - uuteen paradigmaan. Gnostikko ja uusplatonisti oli itsessään jotain.

    Vaikka uusplatonismi lie ollut työkaluna eduksi hetkittäin myös Newtonille, se vei hänet lopulta 40 vuodeksi takaisin alkemiaan. Islamin älymystön ansa oli aikoinaan - mitä ilmeisimmin - merkittävästi juuri uusplatonismi.

    VastaaPoista
  18. 'Uskon (siis uskon) että tiede olisi saanut gnostilaisuudenssa erään tärkeimmistä ohjenuoristaan. Tieteen tekemistä olisi tuettu ja kannustettu.
    Jos yksinkertaisesti voisin todeta, niin olisimme tällä hetkellä noin 500 vuotta edellä vapaan tieteen hyödyntämisessä.'

    *
    Jarnom - olet jopa parempi futurologi kuin puoliskientisti (siis puolignostikko) Ilkka Niiniluoto.

    Toivon itsekin, että olisimme 500 vuotta 'aikaamme edellä' tieteessä.

    Tai vaikka 1000 vuotta. Vaikkei sillä tietysti ole väliä, koska tiede/teknologia tekee itse selvää jälkeä biosfääristä - varsinkin 'vapaa' tiede.

    Tiede on siis täydellinen uskonto. Se lupaa pelastusta maan päälle ja lopulta tuhoaa ne, jotka siihen uskovat...

    Edes kristinusko ei 'kykene toteuttamaan' näin konkreettista eskatologiaa.

    VastaaPoista
  19. Päivän kilpailu. Etsi sivun kommenteista korrelaattivirhe ja voita papukaijamerkki.

    VastaaPoista
  20. adolf:

    Vedät suoran janan 2000 vuoden gnostilaisuuteen. Ei kristinusko näin suoraa janasta tehnyt. Se teki täydellisiä takinkäännöksiä ja 180 asteen suoria käännöksiä eri suuntiin.
    Aivan samoin olisi gnostilaisuudellekin tapahtunut. Oppi olisi kehittynyt luultavimmin alkukirkon suuntaan. Näin !uskon!

    Kirjoitin tiede, mutta tarkoitin tiedettä, taidetta, kulttuuria ylipäätään. Jotenkin vain olen tullut siihen johtopäätökseen, että Perisynti-oppi on ollut historiamme vaarallisin oppi vaikuttaen lamaannuttavasti kaikkeen kehitykseen.

    En myöskään osaa ajatella uusplatonismia gnostilaisuuden yhteydessä, vaikka se olisi helppoa. Liian helppoa.
    Lähinnä Averroes ja vastaavat tulevat mieleen ja gnostilaisuuden mielenmuokkaajina. Tarkoitan analyyttista ajattelua. Olisiko Averroes kuitenkaan ollut kiinnostunut edes Aristooteleesta, jos gnostilaisuuden kautta tiede olisi päässyt kehittymään takinkäännösten kautta.

    Joo ja ei. Ei minusta filosofia tule enkä osaa ajatuksiani kirjallisessa muodossa esittää.

    Tavallaan harhaa kuvitella tilannetta jossittelun kautta jossitellella tänään mitä eilen olisi voinut muuttua. Olisi lähdettävä nollatilanteesta.
    Hieman sama ongelma kuin mitä astronomialogia ajattelee: Jos maapallolla on elämää niin kuinka todennäköistä on että sitä on muuallakin? Siis aivan väärin esitetty kysymys. Oikeammin olisi: Jos missään ei ole elämää niin kuinka todennäköistä on että elämää jossain syntyy?
    Toinen virhe syntyy jo siinä, ettei kysymystä voitaisi esittää koska kerran ei ole elämää, eikä ole vastaajia eikä sitä myötä myös kysyjää.

    rauno räsäselle:

    Niin vaan se filosofi joutui painiskelemaan ekonomian kanssa. Voidaankin kysyä mitä uutta ekonomia sai filosofian käytännön soveltamisesta. Kuinka yliopiston talous muuttui? :)

    En usko eskatologian edes nähneen päivänvaloa jos gnostilaisuus olisi saanut jalansijaa. Eskatognosis olisi tiputtanut tuon osan ajatelmasta opistaan pois.

    VastaaPoista
  21. On kaunis ajatus, että gnostilaisuus olisi vienyt meidät nopeammin moderniin yhteiskuntaan kuin oikeaoppinen kristinusko. Tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä. Kristinusko ei tuhonnut antiikin sivistystä. Se tuhoutui ihan itsestään, oman sisäisen dynamiikkansa ansiosta.

    Gnostilaisuus olisi ollut huono ehdokas maailman valloittavaksi pelastususkonnoksi, sillä se oli elitistinen. Syvimmät opit kuuluivat lähinnä suljetulle pienelle piirille eikä laajaa uskonnon levitystyötä harrastettu. Gnostilaiset olivat oman aikansa vapaamuurareita; ei senkään liikkeen jäsenenä ole kuin pieni, merkittävä vähemmistö.

    Gnostilaisuus ja muut harhaopit eivät itse asiassa olleet sen tieteellisempiä, vaikka olisivatkin arvostaneet enemmän pakanallista sivistystä. Antiikin tiede halveksi kokeellista työtä ja oli melko pitkälti jämähtänyt toistelemaan kulta-aikansa argumentteja. Uutta tietoa syntyi surullisen vähän. (Plotinos on hyvä esimerkki ensiluokkaisesta tiedemiehestä, jonka työ oli surkean vähäisessä määrin omaperäistä.)

    Islam oli syntyessään vahva, toimiva pelastususkonto. Se voitti kristinuskon laajoilla alueilla osittain siksi, että se lupasi parempaa tasa-arvoa kuin Itä-Rooman hallinto. Gnostilaisuus oli niin paljon kristinuskoa elitistisempi, että varsin todennäköisesti islam olisi voittanut myös (sinänsä merkityksettömässä) Länsi-Euroopassa.

    VastaaPoista
  22. Erastotenes Aleksandrialaiselle:

    Ehkä nopeutunut vienti moderniin yhteiskuntaan ei ollut todennäköistä katsoessamme tänään kiikareilla väärin päin menneisyyteen.

    Oikeaoppinen kristinusko! Hmmmm... kuka mahtanee tietää mitä se sisältää. Ehkäpä Jeesus. Mutta hänen sanaa on mahdoton kuulla, koska maailmassa ei taida olla edes yhtä kirkkorakennusta jonka nimi olisi Jeesuksen kirkko. Muita kirkkoja maailma on tulvillaan. Oikeaoppisuus voi 400 vuoden kulutua olla kiikareilla toisin päin katsottuna täysin harhaoppisuutta. Ken tietää.

    Ajattelisin toisin: Oikeaoppinen kristinusko tuhoutui ihan itsestään, oman sisäisen dynamiikkansa ansiosta. Jo 1800 vuotta sitten.

    "Syvimmät opit kuuluivat lähinnä suljetulle pienelle piirille eikä laajaa uskonnon levitystyötä harrastettu."

    Näin myös oikeaoppinen kristinusko toimi. Syvimmät opit olivat salassa latinan takana pienellä piirillä.

    Voin vain kuvitella millainen vaikutus 600 vuodessa "oikaoppiseksi" kehittyneellä gnostilaisuudella olisi ollut islamin syntymisen jälkeiseen aikaan. Aivan niin yksinkertaista janaa ei "islamin voittokulkuun Länsi-Euroopassa" voida vetää kuin mainitset.

    Tuskin alkukirkko, tai edes Jeesus olisi voinut kuvitella millaiseksi OIKEAOPPINEN kristinusko on 2000 vuodessa kehittynyt. Uskon kauhistuksen olleen siinä tapauksessa aikamoisen.

    VastaaPoista
  23. Kun puhutaan yhtiöstä, niin tekee mieleni mainita Japanin suuret yhtiöt.

    Japanilainen yrityskulttuuri on erilaista kuin Euroopan liike-elämä ja se on rakentunut melko paljon Japanin feodaalisen rakenteen päälle, huolimatta maan muodollisesta länsimaistumisesta.

    Maan talouselämää hallitsevat zaibatsuista ja keiretzut. Molemmat rakenteet pohjaavat heidän historiaansa, ja vaikka siitä on ollut heille paljon hyötyä, osa Japanin viime aikaisia ongelmia on syntyisin läskiä synnyttävistä zaibatsuista, jossa yhtiö linnoittautuu ristiinomistusten viidakoksi, eikä toimi tehokkaasti, kun se ei kilpailut hankintojaan ulkopuolella.

    Keiretzut toimivat hieman avoimemmin ja erityisesti Japanin autoteollisuuden menestys myös silloin kun tehtaat ovat Japanin ulkopuolella perustuu keiretzujen tuottamaan laatuun, jota ei voida tavoittaa lyhytaikaisilla alihankintasopimuksilla, joka perustuu ainoastaan hintaan.

    Minä mielelläni haen näitä jälkimmäisen toimintatavan etuja, liittolaisia, joitten kanssa voin pitkäjännitteisellä työllä tavoittaa suuremman hyödyn kuin lyhyt aikaisella kilpailuttamisella, jossa heikko laatu pilaa asiakassuhteen.
    Samasta syystä minä rajoitan asiakkaiden määrä. Otan uusia asiakkaita rajoitetusti, jos heillä on asialliset suositukset.

    VastaaPoista
  24. Verbum, Fortius, Gloria(?)

    Monisanainen voimakas ylistys?
    Harva viitsii tuota noin selvästi kirjoittaa. Jotenkin kuulostaa ivailulta, kun ottaa pubin nimen huomioon.
    Vitsi vitsi.

    http://humanum.arts.cuhk.edu.hk/Lexis/Latin/
    Sana, urhea, ylistys eli siis ihan St. Urho?

    VastaaPoista
  25. Perisyntioppi taitaa olla paljon velkaa nimenomaan gnostilaisesta perinteestä ponnistaville opeille. Augustinus siellä hääri takapiruna "latenttina gnostikkona".

    Minä olen pelkkä teologian harrastaja, joten toivottavasti jostain tuolta seitsemännestä blogosfääristä löytyy joku pätevämpi kommentaattori. Aihe on joka tapauksessa kiehtova ja oikeastaan edellyttäisi kattavaa vähäaasialaisten kielten tuntemusta.

    VastaaPoista
  26. Teol. yo:lle

    Mielenkiintoista perisynnin osalta on sen yht´äkkinen hiipuminen sanoista ja teoista. Eli tavallaan Kirkko on luopunut ainoasta ja tärkeimmästä opinkappaleestaan, joka on yksinkertaisesti - jos teet syntiä, etkä kadu, joudut helvettiin.

    Lieneekö syynä maksavien asiakkaiden kaikkoaminen jos tuota liikaa heille toistettaisiin.

    Kielten tuntemus olisi tärkeää. Jopa muinais-hebrean ja aramean oppiminen. Vai onnistuisiko sittenkään YHWH-nimien tunnistaminen (Herra Sebaot) tai Jumalan nimien jälkiliitteiden (Nissi jne.) selvittäminen.
    Myös "luvun" a thousand two hundred and threescore days, tai "Six hundred and threescore and six", tai "was threescore years old" selvittäminen tuottaisi ehkä ongelmia. Se 666, vai voiko lukuja edes tarkastella arabialaisten kautta.

    Itse harrastelen kaikenlaista kiehtovaa. Tosin suurin osa kiehtovasta jää vain sille pohjalle mitä olen lukenut, kuunnellut tai keskustellut.

    VastaaPoista
  27. Nämä eivät ole uskonasioita.

    Oppi pysyy - niinpä sitä vastaan yhä vänkäämme! Perusta on Raamatun teksti ja sen luoma ihmiskuva - ja asenteemme luomakuntaa kohtaan. Näin - "lineaarisesti" - säilyivät myös gnostikoiden vahvasti poikkeavat kirjoitukset.

    Kiinassa ja Intiassa meillä on vahvat vuosisataiset vertauskohdat. Ateisti Joseph Needhamin Kiinan tieteen historia on valaisevaa.

    Manikealaisuudesta ulos itsensä riuhtaissut Augustinus julisti, että paha ei ole luomakunnassa vaan tahdossa. Luontoa oli syytä tutkia - Jumalan kunniaksi.

    Elitistisyyttä pahempi vamma gnostikolle oli se, että hänestä tuli materian pahuuden vuoksi idealisti - mutta kristitty hyödynsi myös empirismiä. Gnostikko sukelsi sykleissään, kristitylle aika oli lineaarinen. Fysiikan tutkimisen suhteen tämä oli oleellinen avain.

    Kristitty Filoponos astui ulos platonismista - ja uuteen paradigmaan - 1000 vuotta ennen Newtonia ja julisti kuun aliset ja yliset liikkeet kuuluviksi samaan kategoriaan.

    Platon viritti Timaios-teoksessaan kristityille myös haasteen: ”On vaikea tehtävä löytää tämän universumin tekijä ja isä, ja hänet löydettyään on mahdotonta ilmoittaa häntä koko ihmiskunnalle.” Jo Paavali totesi ateenalaisille kristittyjen tuntevan tuon Isän ja tiesivät olevansa kutsutut tähän ilmoitustehtävään.

    VastaaPoista
  28. Me kaikki olemme kristittyjä, tänäänkin. Radikaaleinkin epäusko on kristillistä ateismia. Se säilyttää kielteisestä voimastaan huolimatta ne johtavat ajatuskuviot, joiden juuret ovat löydettävissä kristillisyyden vuosisadoista, joiden perillisiä me joka tapauksessa olemme.

    VastaaPoista
  29. Ad Omnia:

    Outoa että joku (Adolf) tuntee Joseph Needhamin. Kiinan tieteen historia on Yliopiston kirjaston rotundassa ja toinen hyvä syy siellä aikaiselmiseen. Toinen on Tuomas Akvinolaisen Summa - koko teos.

    Gnostilaisuudesta ja muusta. Meillä on käsittääkseni Suomessa yksi ylimalkaan parhaita yleisesityksiä vaikeista asiosita, Tuomo Mannermaan Kristillisen opin vaiheet.

    Se näyttää teologisen tenttikirjalta, joka se onkin, mutta sisältää hyvin paljon sellaisia asioita, jotka lukija vain luuli käsittäneensä.

    Esimerkiksi keskustelu gnosiksesta oikeastaan edellyttä pneumatologian käsittämistä - oppi pyhästä hengestä.

    VastaaPoista
  30. jarnom

    Erastotenes on oikeassa.

    Sitäpaitsi äärimmäinen gnostilaisuus oli/on eskatologiaa! Lopun aikojen tiedettä.
    Pienen piirin esoteerinen 'hippileiri'. Materiaalisen maailman vastainen huuhaa-ideologia.

    Kristinusko sai vaikutteita juuri täältä - valitettavasti.

    *
    Mutta Plotinos on kyllä 'rautaa' - kaikessa plagiaattisuudessaankin.

    Niin järkeenkäypää, definitiivistä ja yksinkertaista metafyysista järjestelmää ei liene esitetyn ennen eikä jälkeen tämän miehen.

    Häneen kuitenkin loppui antiikin aatemaailman sisäinen 'puhti', jonka paikan kristinusko sitten kyseenalaisesti otti.

    VastaaPoista
  31. Kemppiselle:

    Kiitos kirjavinkistä, menee hankintaan.

    Ajatteluni perusteella on hyvin epäselvää mitä todelliset gnostikot ajattelivat Pyhästä Hengestä. Didymos Judas Thomaksen sanottiin olleen Jeesuksen kaksoisveljen (Thomaksen evankeliumin kirjoittaja). Oppi Pyhästä Hengestä syntyi paljon myöhemmin.
    Toinen Jeesuksen veljistä Jaakob (The Just) otti johtakseen Jerusalemin tuolloisen seurakunnan. Sinä aikana oppia Pyhästä Hengestä ei ollut olemassakaan.

    Theofilos Antiokialainen taisi ensimmäisenä käyttää kolminaisuusopipin termiä "trias", joskaa sillä ei tuoloin tarkoitettu Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Vuosi taisi olla 180.

    Ymmärtääkseni vasta Athanasius lähti selvittämään Pyhän Hengen probleemaa. Nikaian kirkolliskokous vuonna 325 kumosi Areioksen opin siitä, että Jeesus oli vähäisempi kuin Jumala. Vasta vuonna 451 pidetty yleinen kirkolliskokous päätti Pyhän Hengen olemuksesta ja asemasta.

    Kiivailen siis siitä, ettei aitoon gnosikseen kuulunut minkäänlaista kolminaisuusoppia.

    Vai mikä on Tuomo Mannermaan pointti kirjassaan?

    VastaaPoista
  32. Jarmomm:

    "Kolminaisuusoppi. Läpipääsemätön ryteikkö monoteismin ja polyteismin välimaastossa."

    Envall (Olikos?)

    Joten olisi ollut ehkä parempi, että gnostilaiset olisivat saaneet niskavoiton silloin kun kristinuskon suuntaa arvottiin historian arpapelissä.

    Toinen vaihtoehto meille etsijöille on ympärileikkaus ja ainoaan oikeaan uskoon kääntyminen ja uskominen ainoaan, Yhteen Jumalaan.

    JOnka nimeä ja olemisen muotoa ei tarvitse arvailla ja pohtia ja miettiä kaikenlaisissa ja turhanpäiväisissä blogeissa....

    VastaaPoista
  33. 'Aitoon' gnosikseen ei kuulunut materiaa eikä henkeä - vain 'eteeristä höpinää'!

    *
    Jeesus on JUMALA - siis IHMINEN! Eikä mikään gnostilainen pseudohenki..(?)

    Athanasius taisteli urhoollisesti ja loistavasti mutta taisi lopulta hävitä...

    *
    Aikamme akateemiset teologit ovat tiedemiehiä=gnostikkoja.

    Jo Luther oli oikeassa. Skolastikka (tiede, filosofia) tuhoaa uskon.

    Nietzsche: usko tuhoaa itse itsensä: siis - ?

    VastaaPoista
  34. Joseph Needhamin linjasta,

    että hänen toiveensa ja pettymyksensä Kiinan luonnontieteiden nousun suhteen olivat tiukasti sidoksissa Kiinan uskontoihin ja maailmankuviin. Taolaisuus oli hänelle kaiken toivon perusta.

    Needham confirms that faith in ”supra-personal supra-rational being” has been, even as a metaphor, a heuristic tool for the major Christian scientists from Galilei to Newton.

    Needham toteaa, että kiinalaisilta valitettavasti puuttui persoonallinen Luoja siinä mielessä, kuin se oli hebrealaisilla ja kreikkalaisilla. Ja hebrealaisillekin tämä rajautui Demiurgiin - rakennusmestariin - vaikka toki kaiken yläpuolella oli Logos.

    Rauno Räsänen: ”Mutta Plotinos on kyllä 'rautaa' - kaikessa plagiaattisuudessaankin.

    Niin järkeenkäypää, definitiivistä ja yksinkertaista metafyysista järjestelmää ei liene esitetyn ennen eikä jälkeen tämän miehen.

    Häneen kuitenkin loppui antiikin aatemaailman sisäinen 'puhti', jonka paikan kristinusko sitten kyseenalaisesti otti.”

    Luonnontieteiden etenemisen vuoksi ”se oli otettava”. Platonismi rajautui hallintavallasta työkaluksi. Nämä ovat niitä, jälkikäteen katsoen, paradoksaalisia metafyysisiä ”leikkauksia”.

    Maapallomme pelastamiseen tarvittaisiin vielä ainakin yksi leikkaus, jossa tiede valjastettaisiin todella työkaluksi - mutta sitä vastustaa tuo Augustinuksen ”löytämä” ihmisen ”sisin” - ja sen hedelmät näkyvät mm. Shellin öljykenttien saastuttamassa Niger-joen suistossa.

    VastaaPoista
  35. catulux ja rauno räsänen:

    En aivan ymmärtänyt viimeistä vastaustanne. ”Endlösung?

    Avasin taasen kirkkolain ja hämmästyksekseni huomasin taasen: "Kirkkolain 1.2 §:n mukainen
    kirkon päätehtävä on Jumalan
    sanan julistaminen ja pyhien
    sakramenttien jakaminen kirkon
    tunnustuksen mukaisesti." Endlösung?

    Athanasiuksesta olen saanut kuvan, että hän olisi ollut kirkollinen jojo. Päähänpinttymänään areiolaisten kiusaaminen. Sokrates (kirkkohistorioitsija) osaa asian paremmin kertoa.

    ”Ettäkö Jeesus on Jumala? Paavali kyllä kirjoitti:
    "Kukaan ei voi sanoa: ’Jeesus on
    Herra’, muuten kuin Pyhässä
    Hengessä.”" Että onneksi olkoon vaan.

    "Aikamme akateemiset teologit ovat tiedemiehiä=gnostikkoja."

    Ettäkö näin? Olenkin aina ihmetellyt miten teologia liittyy akateemisuuteen.

    Oikeastaan en ihmettele. Voin jopa uskoa Jeesuksen olleen Jumalan. Ainakin se teologiassa perustellaan "tieteellisesti":
    Teologia perustelee: Jehošsuua, jossa Je- on lyhennys Jahvesta ja -jaašsa tarkoittaa Jahve pelastaa.
    Jeesus on siis Jahve pelastaa, joten Jeesus on Jumala.
    Siinähän se totuus. Endlösung.

    Jaa että hippileiri? Hmmm... kiva kuvaus. Vastakoihtaisuus ilmenee kun kirkkoherralle piti äskettäin hankkia räkki tietokoneelle joka sopisi huoneen kalustukseen. Hinta käsityönä 3500 euroa. Entäpä hippiasu Piispaa vihittäessä. Mahtaako maksaa (kuka maksaa) 500.000 euroa?
    Aatteet on vaatteet, laulettiin. Endlösung? Ei todellakaan. Hippikassassa riittää rahaa.

    Eivät kaikki blogit ole turhanpäiväisiä. Blogit ovat samalla tavalla myöhäissyntyisiä kuin skolastiikka. Liian myöhään, liian paljon.

    VastaaPoista
  36. Kiireessä kardinaali ladonta - ”Ja hebrealaisillekin tämä rajautui Demiurgiin...”

    Tarkoitin kreikkalaisille, joiden rakentaja jumala oli tuo vaatimaton Demiurgi, joka oli tehnyt maailmankaikkeuden parhaansa mukaan niistä aineista, joita sai käytettäväkseen. Demiurgin vajavuus oli myös gnostikoille selitys materian pahuuteen.

    Heprealaisten ja kristittyjen Herra sen sijaan oli kaikkivaltias. Luomakunta oli hieno, suvereenin Jumalan luomus. Tästä suvereenius-ajatuksesta nousi ajan myötä mm. käsitys vapaasta tahdosta - olihan ihminen ”luotu Jumalan kuvaksi”. Antiikissa ihmisen tahto ajateltiin monista syistä rajalliseksi. Mm. stoalaisille kuuliaisuus jumalaista tahtoa kohtaan ei merkinnyt tämän tahdon tottelemista vaan sen kanssa sovussa olemista - luonnon lakien mukaisesti - kuten kiinalaisessa maailmassa. Juutalaiskristillisellä ilmaisulla tahto ei ollut todellista vastinetta antiikin ajatusmaailmassa. Tämä tahtomisen kyky oli avaava aikanaan huimia näköaloja ja ulosmurtautumisia ymmärryksellemme. Rohkeus ja motivaatio luonnon tutkimiseen syntyi mm. siitä, että luomakunta oli ihmistä rakastavan Isän teos - ei kammottava rakennelma, jota hallitsi paha, kuten gnostikoilla.

    Sanoin edellä, että luonnontieteiden etenemisen vuoksi platonismin, ihmisjärjen, oli alistuttava työkaluksi - niin myös tieteen. Tässä ympyrä sulkeutuu - ihmisen rajallisuus tunnustetaan, niin myös perisynti. Rationaalisuus merkitsee gnostilaisuuden loppua.

    Pitkähköstä sanailusta jäi yllättävä jälkimaku. Kukaan kristinuskon kriitikoista ei vetänyt esiin pimeän keskiajan korttia - ja samalla sitä, miksi muslimit kykenivät päihittämään meidät moneksi vuosisadaksi, miten vain halusivat. Siinäpä kysymys, johon en nyt ota kantaa.

    VastaaPoista
  37. Jarmom toistaa kommentissaan ikivanhan harhaluulon, jonka mukaan (kristin)usko
    ja tiede ovat käyneet jonkinsorttista ikiaikaista taistelua. Näin ei
    missään nimessä ole asianlaita, vaan ajatus tieteen ja uskonnon
    ristiriitaisuudesta on peräisin 1800-luvun loppupuolen viktoriaanisesta
    Englannista. Tällöinkään uskonnon ja tieteen välisen kiistan kiistan
    aiheena ei ollut niinkään kysymys siitä, polveutuuko ihminen apinasta,
    vaan onko ihminen "periytynyt" apinasta sattumanvaraisesti.

    Sen sijaan modernin tieteellisen vallankumouksen syntyaikoina 1600-luvulla
    ja sitä aikaisemmin keskiajalla mitään radikaalia ristiriitaa ei ollut
    olemassakaan. Ensinnäkin keskiajalla harjoitettiin urauurtavaa tutkimusta
    mm. mekaniikan (Roger Bacon) ja kasvitieteen alalla. Toiseksi tutkimusta
    harjoitetttiin ensisijaisesti LUOSTAREISSA.

    Luulen, että harhaluuloa on synnyttänyt pitkälti ”myyttinen” tarina Galilein
    ja katolisen kirkon välisestä Weltanschauungkampfista, jossa "tiede" ja "uskonto"
    olivat uskomuksen mukaan vastakkain. Tämä on kuitenkin monella tapaa väärä tulkinta. On muistettava, että
    1. monet vastustivat kopernikanismia astronomisin argumentein. Tänäkin
    päivänä tieteenhistorioitsijat kiistelevät, kummalla näkemyksellä oli tuohon aikaan enemmän empiiristä evidenssiä puolellaan. (Siitä, että kopernikanismi oli
    ilmiselvästi paremmin perusteltu teoria v. 1700, ei millään tavalla seuraa,
    että se oli paremmin perusteltu teoria 1600-luvun alussa.
    2. Siinä missä kirkko ajoi pluralistista tutkimusagendaa (sovellamme
    aristotelismia ontologisesti ja kopernikanismia instrumentalistisesti)
    Galilei oli dogmaatikko, joka näki, että tutkimusongelma on mielekäs
    vasta kun se voidaan formuloida matematiikan kielellä. On vaikea korostaa
    liikaa, kuinka paljon yhteiskuntatieteet ovat kärsineet tämän (pahimmillaan jopa uskonnollisen) ajatuksen tuottamasta reduktionistisesta asenteesta (Tämä ei tietenkään tarkoita, että minulla olisi matemaattisuutta vastaan jotain sinänsä, vastustan
    ainoastaan tieteellistä imperialismia). Toiseksi on muistettava, ettei kiistassa ollut kyse niinkään siitä, saako tehdä tiedettä vai ei, vaan siitä, millaisen tulkinnan annamme tutkimukselle. Kyse oli siis tavasta ummärtää tiedettä filosofisesti ja katolisen kirkon positio oli aivan mielekäs.

    Kaikkeen kaikkiaan tiede ja uskonto elivät siis hyvässä sovussa aina 1800-
    luvun loppupuolelle asti. Keskeisen käänteen taustalta ei tosin löydy
    ainoastaan darwinismi, kuten yllä esitin (Tätäkin teemaa on tosin syytä pysähtyä pohtimaan hetkeksi. 1600-luvun tieteen oli sikälikin vaikea ajautua konfliktiin
    uskonnon kanssa, että keskeinen tieteellisen ajattelun taustalta
    löytynyt vakaumus oli tuolloin ns. metafyysinen materialismi. Tämän opin mukaan
    kaikki oliot ovat muokkautuneet yksinkertaisten atomien törmäilyjen
    seurauksena (koostuen vain näistä atomeista ilman "holististisia"
    ominaisuuksia). Tähän maailmankuvaan oli helppo sijoittaa mukaan Jumala,
    joka hahmottui tahona, joka on pistänyt maailman mekaanisesti liikkeelle. (Mekaaninen
    materialismi ikään kuin luonnostaan johdatti pohtimaan ensimmäisen syyn
    ongelmaa. Sama teema tulee esille Newtonin ajattelussa, olkoonkin, että
    hän ei ollut yksiselitteisesti mekaaninen materialisti, vaan pysytteli
    agnostikona tämän ongelman suhteen. (Newtonin legendaarinen "hypotheses non
    fingo" liittyy juuri tähän ongelmaan. Teesillään Newton pyrki vastaamaan mekaanisille
    materialisteille, jotka eivät "uskoneet" gravitaatioon, perustuuhan se
    kaukovaikutukseen. Toisessa ayhteydessä Newton tosin joutui myöntämään, että
    gravitaatio on eräänlainen okkulttinen kvaliteetti.) Joka tapauksessa
    Newtonillakin oli takanaan selkeä uskonnollinen heuristiikka. Newtonin
    liikelaeissa oli alun perin kyse yrityksestä tunkeutua "hermeneuttisesti"
    Jumala pään sisään ja rtutkia, miten hän on luonut maailman.

    Summa summarum: 1600-luvun eli tieteen vallankumouksen ajan tiede ei
    ollut ainoastaan "ristiriidaton" uskonnon kanssa, vaan kyse oli pitkälti
    projekteista, jotka tukivat toinen toistaan. Ehkä tärkein on jäänyt
    kuitenkin mainitsematta. Mikä on tärkein tekijä, jolla kristillinen
    perinne on vaikuttanut ”positiivisesti” tieteen kehitykseen? Väitän, että
    kyse on ajatuksesta (tai teknisemmin sanoen heuristisesta periaatteesta),
    jonka mukaan maalma on yksi. Loppujen lopuksion kaikkea muuta kuin selvää,
    että maailman eri ilmiöt ovat liitoksissa toisiinsa vieläpä siten, että
    tutkimuksen kautta voidan selvittää, mikä tämä yhteyys on. Ei tätä ole
    koskaan kokemusperäisesti todistettu ja millä hiiskatin tavalla näin edes
    voitaisiin tehdä. Induktiivisen tutkimuksen kauttako? Tämä usko perustui
    pitkälti siihen ajatukseen, jonka mukaan maailmalla on luoja eli yksi
    lähde, jota kautta ykseys syntyy.

    Edetkäämme kuitenkin 1800-lukuun. Mainitsin jo aiemmin yhden ideologisen
    tekijän, joka aiheutti närää uskonnollisissa ja tieteellisissä piirissä.
    Listaan tulee lisätä kuitenkin vielä kaksi tekijää. Ensimmäinen (eli
    kokonaisuudessaan toinen) oli historiallinen raamatuntutkimus, joka
    lähti kunnolla käyntiin vasta 1800-luvulla. (näin siksi, että tieteellinen
    historiantutkimus syntyi vasta tuolloin). Kristinuskoon liittyy nimittäin
    mielenkiintoinen paradoksi, joka voidaan ilmaista seuraavasti: Jeesuksen
    aikan JUURI SE, että J:n kuolema noudatti arkkityyppisiä linjoja (Ajatus
    marttyyruikuolemasta ja ylösnoususta littyi monien lähi-idän poppoiden
    tarinaperinteeseen) teki siitä uskonnollisesti vakuuttavan. Meidän (modernin aikakauden ihmisten) mielestämme kertomuksesta tekee epävakuuttavan TÄSMÄLLEEN SAMA SYY. Kuolema ja ylösnousemus eivät ole empiirisesti uskottavia, koska samat läpät olisi
    heitetty (koska traditio ja ”arkkityyppinen ajattelu” tätä vaati), sillä vaikka J olisi oikeasti ollut pullakahveille, kun hänen väitettiin kuolleen.

    Toisin ilmaisten, näkökulmien eroavaisuudet perustuvat erilaiseen käsitykseen
    historiallisesta ajasta. (Teemaa on ansiokkaasti selvittänyt Mircea Eliade
    klassisessa teoksessaan "Ikuisen paluun myytti"). Kristinuskon ongelmana on
    siis juuri tapa, jolla uskonto sitoo tärkeimmän totuutensa (J:n ristin
    kuolema) tapahtumiin historiallisessa ajassa. Koska näin on, historiallinen
    tutkimus voi tehdä korvaamatonta ”vahinkoa” uskonnolliselle tai uskovaiselle
    ajattelulle, koska molemmat väittävät puhunvansa reaalisista
    historiallisista tapahtumista. Mielenkiintoista onkin hahmottaa muslimien
    ja kristittyjen klassista suhtautumista tähän kysymykseen. Siinä missä
    muslimit pyrkivät kieltämään koko homman (historiallis-kriittisen tutkimuksen), liberaalit kristityt käyttävät samaa "postmodernia" kieltä kuin kirkko Galilein aikana sanomalla, että uskonnollinen totuus ja historiallinen totuus ovat eri asioita. Näin ei
    valitettavasti tämän ongelman kohdalla ole.

    Edetkäämme kuitenkin viimeiseen syyhyn. Tämä on 1800-luvulla tapahtunut
    EKSPERTTIKULTTUURIEN kehittyminen. (Muistamme kaikki, että eksperttiyteen viittaavan käsitteen ”scientist” lanseerasi kirkonmies ja tieteenfilosofian pioneeri William Whewell 1830-luvulla (sitä ennen käytössä oli käsite "natural philosopher")). Miten
    sitten eksperttikulttuurin tai tarkemmin ammattitiedemiesten ryhmän
    syntyminen vaikutti tieteen ja uskonnon suhteeseen? Väitteeni on, että
    seuraavasti: amatöörimäisyyteen liittyy aina houkutus sijoittaa oma
    tutkimus laajempaan kontekstiin. Tietyn löydön merkitystä ei pohdita
    ainoastaan suhteessa johonkin teoriaan, jonka alaisuuteen
    löytö "subsumoidaan", vaan konteksti haetaan helposti myös "tieteen"
    ulkopuolelta, "filosofian" tai "uskonnon" piiristä. (sanat ovat
    lainausmerkeissä siksi, että uskonto ja filosofia synyivät eksperttikulttuureina vasta tämän prosessin myötä). Tieteen kehittyessä eksperttikulttuurina haluttiin korostaa tieteen autonomisuutta instituutiona ja siksi vastustettiin kaikkia yrityksiä sijoittaa tieteellinen ajattelu laajempaan kontekstiin. (Erittäin hyvä yleiskuvaus tästä teemasta löytyy teoksesta B. Barnes, D. Bloor & J. Henry: ”Scientific Knowledge: A Sociological Analysis”) Kertovaa on mielstäni myös se, että tieteen institutionaalistumisen myötä uskonnollisten aj filosofisten spekulaatioidenm tilalle nousi väittely tieteellisestä realismista ja metodologisesta instrumentalismista (väittelyn houkuttelevuus katosi vasta 1960-1970 luvulla). Kyse debatissa (eritoten 1900-luvun alun saksalaisessa väittelyssä Ernst Machin ja Max Planckin välillä) ei ollut ainoastaan ”näkymättömien” entiteettien (atomit) olemassaolosta, vaan ennen kaikkea siitä, tuleeko tutkijat kasvattaa tieteen sisäisiin arvoihin (Planck) tai tuleeko tiedettä hahmottaa osana laajempaa yhteikunnallista tiedonhankkimisprosessia (Mach). Demokraattisena ajattelijana profiloitunut Mach halusi nähdä Newtonilaisen mekaniikan vain yhtebnä mahdollisena ilmaisutapana tiettyjen asioiden ilmaisulle. (Asiasta lisää ks. S. Fuller, Thomas Kuhn: A Philosophical History for Our Times).

    VastaaPoista