27. syyskuuta 2007

Sloboista

Kuvassa suojeluskuntain lehden sarjakuvasankari Rymy-Eetu, ryssän kauhu.

Kommenttikeskustelumme vinksahti vinoon, kuten usein.

Nyt kuitenkin jatkan siitä mihin te, lukijat, veitte.

Halventavat kansojen ja kansanosien nimitykset ovat nimittäin poliittisia. Miksi joku aina älähtää yhteen katsomatta sanasta ”neekeri” ja sanasta ”ryssä”, muta ei koskaan sanasta ”saku” tai ”fritsi” eikä edes ”svedupelle”?

Ranskassa ”boche” (saksalainen) oli aikoinaan haukkumasana. Englantilaiset ja sitten amerikkalaiset tarttuivat typeryydestään kuuluisan Wilhelm II:n sotilailleen sanomaan ja alkoivat käyttää saksalaisista sotilaista nimeä ”hunni”. Saksan Ville oli käskenyt Kiinaa kurittamaan lähteneitä solttuja muistamaan ylpeydellä esi-isiään, kuten Attilaa.

Melkein kaikissa kielissä melkein kaikkien naapurikansojen nimitys tarkoittaa ”puhevikainen” ja oman kansan nimitys tarkoittaa ”ihminen”, kuten sanat magyar, deutsch ja lukemattomat muut. Muistaakseni venäjällä sanotaan kaikkia ikäviä ulkomaalaisia saksalaisiksi ja sanottiin jo 1800-luvulla.

Melkein kaikissa Suomen pitäjissä oltiin sitä mieltä, ettei naapurikuntien jästipäitä voi edes verrata meidän miehiin eikä akankutaleita omiin naisiin. Tarvittaessa vihanpito kohdistettiin naapurikyläänkin, ja aina oli taustalla perustelematon käsitys omasta ylemmyydestä.

Köllinimillä pidettiin kurissa myös omia kyläläisiä. Niistä (pilkallisista nimistä) ilmestyi hiljan SYK:n pitkäaikaisen äidinkielen lehtorin ja yleisen käsityksen mukaan ammattikuntansa kärkeen kuuluvat Kirsti Mäkisen ”Lollot ja kollot – suomalaista naapurihuumoria”.

Muistan erään suunnilleen äitini ikäisen naishenkilön, josta käytettiin kotipitäjässäni jokseenkin johdonmukaisesti nimeä Pillu-Lissu. Ja oli siellä myös Tuhannen kullin Elli.

Selviä kunnianloukkauksiahan nämä ovat mutta köllittely on myös selvä tosiasia. Teekkaripiireissä tunnettiin aikoinaan muuan sodassa toisen silmänsä menettänyt kaveri – muistaakseni Retuperässä soittanut – joka otti taiteilijanimen P. Puolivalo.

Halventavia nimityksiä käyttävät siis ne, joilla on siihen tarvetta ja jotka arvelevat voivansa tehdä sen rankaisematta.

Olin itse mukana, kun Otavassa sensuroitiin sotia edeltäneitä poikien seikkailukirjoja. Jokainen ”ryssä”, ”vanja” ja ”iivana” muutettiin sanaksi ”koirankuonolainen”. Teksti oli sitten vähän omituisen näköistä, mutta poliittisesti korrektia.

Armas J. Pulla loi pohjaltaan aika kiltin propagandakirjallisuuden välirauhan aikana aloittamillaan Ryhmyillä ja Romppaisilla. Ne ovat itsestään selvästi kunniapaikalla kirjastossani. Pulla kirjoitti huomattavan sievästi ja pehmeästi vihollisista. Tavallisin nimitys taisi olla ”vanja”, jonka moni nykyvenäläinenkin saattaa myöntää hellittelynimeksi (Ivan). Sotilassensuuri tosin kielsi ryssä-nimityksen käyttämisen jo 1942, ja Pullan sissien sipuliviinaa rakastavan kissan nimi muuttui Kustaa Vilkunan vaatimuksesta Molotohvista Mörökölliksi. Mutta Ryhmyt ja Romppaiset (joita Otava ei kelpuuttanut ohjelmistoonsa mutta joilla Karisto eli vuosikymmeniä) pysyivät aika lempeinä hassutteluina verrattuna Pallen ja Heikki Asunnan ajoittain raivohulluun viisutuotantoon – jonka senkin sensuuri lopetti asemasodan aikana.

Meillä oli sotien jälkeen rähmällään olon kausi, jota ystäväni Kai Ekholm on etevästi selvittänyt (Kielletyt kirjat 1944-1946 : yleisten kirjastojen kirjapoistot vuosina 1944-1946) – Ryhmyt, Romppaiset ja lukuisat nyt aika viattoman tuntuiset viihdekirjat olivat kirjastojen ”myrkkykaapeissa” lukkojen takana poliittisesti arveluttavina.

Muuten – itäisen naapurimme nimi ei ollut Neuvostoliitto, vaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto. Jostain syystä CCCP / SSSR / USSR eivät koskaan oikein vakiintuneet.

Adjektiivi on ongelmallinen – ”sosialististen neuvostasavaltojen liittolainen”?

Alkuvaiheessa valtion nimi oli Neuvosto-Venäjä. Fundamentalistit Pietarissa ja Helsingissä vaativat puhuman ja kirjoittamaan Soveetti-Venäjä, koska soveetti on aatteellisesti ansiokkaampi sana kuin samaa tarkoittava neuvosto.

Kuinka moni mahtaa edes mukistaa, miten nopeasti Lenin ja Trotski tekivät lopun neuvostojen vallasta? Asiasta on olemassa ainakin yksi hyvä ranskalainen tutkimus. Kaiken vallanhan oli määrä siirtyä neuvostoille, mutta ei se siirtynyt.

20 kommenttia:

  1. _o/

    Meidzi tietää oikein hyvin, miten vähän iskulause "kaikki valta neuvostoille" koskaan tarkoitti. Älä aliarvioi nuorta polvea ja tähän hymiö perään.

    VastaaPoista
  2. Muistaakseni Armas J Pulla kertoi, kun kylän pojat muuttivat opiskelemaan Viipuriin ja ensimmäisenä päivänä esittelivät itsensä opettajale ja luokkakavereille, että samaa "vieraskoreutta" harrastettiin saman kielipiirin sisälläkin. Ensimmäinen esitteli itsensä Jauhoksi, toinen Hiivaksi ja Armas Pullaksi (kaikki vanhoja karjalaisia sukunimiä). Opettaja antoi jälki-istuntoa herjaamisesta.

    Samoin Gösta Sundqvist kertoi kuinka opettaja nauroi, ettei kenenkään nimi voi olla Gösta.

    Ei se maailma ollut niin laaja 60-luvulla mitä nyt mietitään. Omat muistikuvani ovat "siirtoryssistä" kun karjalan asukkaita muutettiin pitkinpoikin Suomea.

    VastaaPoista
  3. Sensuuriin liittyen: selailin vähän aikaa sitten jatkosodan aikaista poikien seikkailukirjaa, Yrjö Vasaman "Serkukset sodassa" -teosta (Otava, 1944). Kyseisessä esikuntaupseerin kirjoittamassa reipashenkisessä teoksessa "ryssä"-sanaa viljellään varsin runsaasti. Olin ymmärtänyt, että sensuuri kielsi ryssittelyn kirjallisuudessa talvisodan jälkeen ja jatkosodana alettua terminologia otettiin jälleen käyttöön. Oliko sensuurin kielto 1942 sitten vain ohjeellinen vai mistä on kysymys?

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi:

    Sensuurin on vaikea kieltää yksittäistä sanaa. Mainitsemani kielto koski puolustusvoimia eli mm. TK-miehiä. Armas J. Pulla oli yksi heistä. Pallella (Reino Palmroth) oli keskeisiä rooleja radiossa ja viihdytystilaisuuksissa. Sotasensuuri on suuri ja sekava soppa. Sanon vain yleistävästi, että Pallen ajoittain brutaali asevelipropaganda ei ollut sodanjohdon suosiossa, ja tämä alkoi näkyä jo asemasodan aikana.

    Itse suhtaudun hyvin torjuvasti tähän "silmien välliin ryssää"-perinteeseen ja luulen tietäväni, että sitä vieroksuttiin myös rintamilla.

    Sotilaissa on se hankala piirre, etä heillä on usein taipumus arvostaa vastapuoltaan ja vastaavasti ottaa välimatkaa vähättelyyn.

    VastaaPoista
  6. Ad Jukka
    Christmas Truce tuli tuosta kommentistasi mieleen. Tämähän johti osaltaan siihen, että joukkoja siirreltiin lohkolta toiselle, etteivät tutustuisi liikaa vastapuoleen. Tuurin Talvisodasta jäi mieleen tarina upseerista, joka rynnäkön jälkeen teloitti haavoittuneen venäläisen. Kertoja totesi tämän ylittäneen hyväksyttävyyden rajan. Tuuri kirjoitti kohtauksen todella hyvin, paisuttelematta ja toteavasti.

    VastaaPoista
  7. Ei tuo Halosen "Takaisin ryssiin" -linkki nyt onnistu, joten laitan tällaisenaan:
    http://www.elonet.fi/title/ek2ypr/

    VastaaPoista
  8. Armas J. Pulla oli taitava. Hän tiesi hyvin, kuinka onnettoman huonosti suorasukainen propaganda menisi läpi. Niinpä Ryhmy kalautteli koivuhalolla ja konnan roolissa olivat järjestään komissaarit ja puoluemiehet. Hyvin harvoin, jos koskaan, neuvostosotilas.

    Ryhmyt ja Romppaiset oli pohjimmiltaan samoja kuin 1930-luvun seikkailukirjat. Neuvokas ja uuttera suomalainen pistää kehittymättömän maan asioita parempaan järjestykseen ja kaappaa siinä sivussa kainaloonsa Rositan, eikun Tatjanan.

    Niille jotka aattellisuuttaan ja tökeryyttään laativat vähemmän hienostunutta tuotantoa, kävi kuten Silmien välille Maaselän Radiossa. Suutuksissaan DJ Tapio Rautavaara rikkoi levyn polveaan vasten.

    VastaaPoista
  9. Mutta mitä sitten sanotaan kun sanat venäjä ja venäläinen sisältävät saman arvolatauksen kuin ryssä ja ryssäläinen nyt?

    Jonot eräällä helmalla suomineitoa antaa jo viitettä asiaan mitä tarkoittaa venäläinen tehokkuus rajatarkastuksissa.

    VastaaPoista
  10. Niin, jos sosialismi olisi keksitty nyt, sitä kokeiltaisiin parhaillaan rotilla.
    Mitä tulee Ryhmyyn ja Romppaiseen, pidin niistä kovasti nuorempana ja arvostan vieläkin - olosuhteita ajatellen.
    Tuli mieleen Edgar Wallacen Sandi-kirjat, joista isäni kovasti piti... aika rasistista, vaikka luin niitä tosi pienenä eli en varmasti edes ymmärtänyt kaikkia vivahteita. Eipä ole näistä näkynyt uusintapainoksia, Ryhmystä ja Romppaisesta kyllä.

    VastaaPoista
  11. Ad Polgara:

    Samaa mieltä. Wallacen rasismi tuntuu rasittavan typerältä.

    Minulla oli samoja tuntoja, kun katselin poikavuosieni suurta ihastusta, Simo Penttilää. Sotavuosien kirjoissa juoneen kuulumaton ryssäviha sekoittuu hurjaan rasismiin, joka tässä tapauksessa koskee myös meksikolaisia. "Kun joku suku on seka-avioliitoilla vapautunut puhtaasta verestä, ja sitten tulee joku tenori, joka ei paremmasta ymmärrä, tuloksena oleva lapsi on salto atras - hyppy takaisin..."

    Kastilialainen veri...

    Blut und Boden. Suomessa tämä puhtaan veren mystiikka oli eräässä vaiheessa suomenruotsalaisten suosiossa ja muistakaamme, että rodunjalostuksesta innostuneet ruotsalaiset todistelivat aivan vakavissaan suomalaisten rodullista alemmuutta.

    Niin suomalaiset sitten venäläisten...

    VastaaPoista
  12. Simo Penttilän Kalpean kamalan kosto (1943, Otava) on tuhtia kamaa. Perintökirja, tuli lukaistua opiskeluaikoina kauan sitten. Jonkinmoinen aikakautensa outo reliikki.

    VastaaPoista
  13. Olen antanut Kölnin kated... Ei kun Matti Klingen valistaa itseäni, että "venäläinen" on ollut joskus suomalaisten itsestään käyttämä nimitys; "veeneline", veneellinen, veneläine, venäläinen ja "venäjä", venelä, paikka missä veneellä liikkuvat asuvat.

    VastaaPoista
  14. Ad Petja Jäppinen:

    Tämä on Lennart Meren huomio ja näyttää samalla selittävät "vendit" ja saman sukuiset nimitykset, joita käytettiin tuhat vuotta ennen slaavilaisten valtioita.

    Sitä en mene tässä sanomaan, onko fen-feen samaa sanuetta.

    Näissä yleensä muistaa väärin.

    VastaaPoista
  15. Mannerheimia on ehdottomasti kutsuttava hinttariksi ja murhaajaksi, joka salli 1918 työväen teloitukset.

    VastaaPoista
  16. Ad Antti:

    Niitä on ainakin kaksi. Kalpea Kamala tunkeutuu mm. Kremliin, ja Molotovin vikset väpättävät. Pelkäänpä että nämä kirjat löytyvät minulta samasta paikasta, jossa on Prinsessa eksyy tieltä - harvinaisuus, koska siinä on runsaasti amerikkalaisia ja englantilaisia vihlovia vitsejä: "Hän valehteli kuin Reuters..."

    VastaaPoista
  17. ääh... aina on onnistuttu pahoittamaan vallanpitäjien mieliä väärillä sanavalinnoilla.
    EVVK, saanhan ajatella millä sanoilla haluan.

    Mutta tuossapa vuoden luomakunnan kruunu: Saksalainen kirjailija ja toimittaja Günter Wallraff, 64, haluaisi lukea Salman Rushdien romaania Saatanalliset säkeet erässä kölniläisessä moskeijassa. (Lähde HS)

    Tulenjohtajien elinaika oli 1,5 min? Gynter voisi luritella minareetista käsin... ja kypsyä 2 minuutin munapääksi. Löysää.
    Ihan eri juttu olla Salman.

    VastaaPoista
  18. Jälleen idästä valoa: "Venäläinen puolue aikoo taistella tupakoitsijoiden oikeuksien puolesta...
    (Taneli Dobrowolski 12.09.2007)

    Venäläisen Kansalaisten voima –puolueen puheenjohtaja Mihail Varshavski on ilmoittanut, että hänen puolueensa päätavoitteina Venäjän tulevissa parlamenttivaaleissa tulee olemaan tupakoitsijoiden oikeuksien puolustaminen. Lisäksi Varshavski vaatii, että Venäjän kansalaiset voisivat hankkia käsiaseita vapaasti."

    Kerrassaan hienoa!

    VastaaPoista
  19. Kieli tosiaan muuttuu. Googlasin huvikseni vanhaa kunnon "neukkua" ja löytyi mm. nämä kaksi: Helistimen perusteella se entinen "neuvolatäti" on nykyisin "neukku"?
    Kareliaforum-jutussa sivutaan myös soveettikansalaisten entistä PC lempinimeä.

    VastaaPoista