13. elokuuta 2007

Web ja net



Muuan henkilö – Mirkka Lappalainen – julkaisi Historiallisessa aikakauskirjassa 1/2007 aivan siivollisen arvioinnin McNeillin ja McNeillin hienosta kirjasta The Human Web, jonka nimi on siis Suomessa ”Verkottunut ihmiskunta”.

Jokin maininta ”www-intoilun kuumista vuosista” osoittaa, että kirjoittaja ei nyt yhtään tiedä, mistä puhuu.

En moiti. Suomen kieli ei ole taipunut sopiviin ilmaisuihin.

World Wide Web on Bernes-Leen vuonna 1991 kirjoittama tietokoneohjelma, jonka idea oli mahdollisimman helppo hyperlinkittäminen. Heti perässä tulivat kieli HTML ja protokolla HTTP. Tämä on tietysti peruskoulutietoa.

Mutta humanistilta voi jäädä huomaamatta, että sanan ”web” käyttäminen tarkoittaa sanan ”network” välttämistä. Jälkimmäinen tuo monen mieleen informaatioteorian, joka siis on eksaktin tieteen aluetta, ja graafiteorian (engl. graph or network theory), joka on myös huomattavan formaalista ja äkkinäiselle vähän vaikeaa. Graafiteorian diplomityö on sen näköinen ja oloinen, ettei tavallinen historian tohtori saa siitä selvää.

Kuvassa esimerkkinä Clebschin graafi.

”Verkostoituminen” on levinnyt holtittomasta yhteiskuntatieteisiin ja sanomalehtikieleen. Monesti nykyisin kirjoitetaan verkostoitumisesta kun ennen puhuttiin kauppareittien käyttämisestä tai ihmisten asioissa ”suhteista”.

Ihmisten web (suomeksi kai lähinnä ”netti”) viittaa nopeaan ja ehkä oikulliseen yhteyden ottamiseen. ”Verkko” voi olla hyvinkin hierarkkinen ja hidas kuten esimerkiksi rautatieverkko, sähköverkko, viemäriverkko tai vesijohtoverkko. Mitään näistä ei ole tapana sanoa ”verkostoksi”.

Toisin sanoen ”web” ja ”netti” tyrkyttävät huonoa mielikuvaa muikkuverkosta tai kanaverkosta, jollaisella ympäröidään kryytimaa. Mutta kysymys ei ole siitä, ei varsinkaan McNeillien historiaan siirtämässä kielikuvassa. Se ei ollut sitä myöskään Immanuel Wallersteinilla eikä hän oppi-isällään Férnand Braudelilla.

Olkoon Braudel esimerkki. Välimeren alueen kauppakaupunkien satamat olivat tärkeä ”verkko”. Laivat kulkivat. Tavaraa ostettiin ja myytiin. Braudel on kuitenkin hyvin täsmällinen siinä, että hän esittelee jo Kapitalismin historian alussa esimerkiksi uskonnollis-etnisiä kauppaverkostoja (Genova), etnisiä verkostoja (armenialaiset) ja esimerkiksi sen de Roverin jo kauan sitten esiin kaivaman kauppiasyhteisön, joka otti tavakseen hyväksyä porukkaan kuuluvien maksuosoituksia ja tuli siten kehittäneeksi merkittävästi kansainvälistä kauppaa ja luottolaitosta.

McNeillien ”human network” tarkoittaa etenkin uusia kanssakäymisen muotoja, ja tämä on tietenkin myös Internetin suuri merkitys . Tämä myös osoittaa, ettei kysymys ole oikeastaan lainkaan tietokoneista eikä tekniikasta. Kysymys on ihmisten ja koneiden avulla harjoitetusta ihmisten kanssakäymisestä, joka on kaikkea ennen nähtyä nopeampi ja samalla ongelmalliempi.

Kun koneet ovat tekemisissä toistensa kanssa, silloin ei ole kysymyksessä ”web”. Koneet ”keskustelevat” esimerkiksi kännykällä soitettaessa. Koneen lähettämä signaali kulkee monien koneiden kautta. Vähän samanlaista kuin töpselin napsauttaminen sähköverkkoon liittymiseksi. Valo syttyy (jos laskut on maksettu). Koneet keskustelevat.

Blogi on valitettavan huono Internet-sovellus. Nämähän ovat melkein pelkkiä kirjoituksia. Google olisi hyvä esimerkki vahvasta linkityksestä.

Hienoa tietoverkon käyttöä on tarjolla kaikille syötteiden eli feedien käyttäjille (esim. Google Reader). Aivan kotona, keittiön pöydän ääressä, pystyy seuraamaan automaattisesti virkistyviä uutisvirtoja ja vastaavia.

Vielä uudestaan: miksi www eikä information network? Siksikin, että www:n keskeinen ominaisuus on yhteyden satunnaisuus. Kun luen vaikkapa The Timesin verkkosivua (käytännössä mieluummin Guardiania), yhteys syntyy mm. liikennetilanteesta riippuen joidenkin palvelimien kautta, joita en tiedä ja joista en ole kiinnostunut. Jos haluan junalla Tampereelle, minulla ei ole ainakaan mielivaltaisen monta mahdollisuutta – käytännössä vain yksi, kun lähden Helsingistä.

Historiatiede on perinteisesti keskittynyt jäykkiin verkkoihin eli sellaisiin kuin valtio tai kirkko. McNeillit osoittavat, että todellisuudessa rinnalla on esiintynyt sopeutuvia ja skaalautuvia nettejä, joiden merkitys on ehkä paljon suurempi kuin noiden instituutioiden. Jossain vaiheessa rauta syrjäytti pronssin esimerkiksi miekan materiaalina. Missään ei ollut Yhdistystä Raudan Käyttämisen Edistämiseksi. Se vain levisi ihmisten verkoston kautta. Ensin tuli tieto ja sitten käyttö ja ennen pitkää maailmaa oli vaikea tuntea entisekseen.

Anteeksi tämäkin saarnailu.

Olen hiukan kyllästynyt ”verkostoitumiseen” ja harhaanjohtaviin verkko-kielikuviin.

10 kommenttia:

  1. Historiatiede on perinteisesti keskittynyt jäykkiin verkkoihin eli sellaisiin kuin valtio tai kirkko. McNeillit osoittavat, että todellisuudessa rinnalla on esiintynyt sopeutuvia ja skaalautuvia nettejä, joiden merkitys on ehkä paljon suurempi kuin noiden instituutioiden

    Tämähän linkittyy sopivasti edellisiin juttuihin eliiteistä.

    Eivätkös nimenomaan valtio ja kirkko ole toimineet perinteisinä valikoinnin väylinä nille, jotka ovat halunneet kuulla olevansa valituista valituimpia ja ovat siinä tarkoituksessa luetteloineet kaikki mahdolliset kissanristiäisensä "paratiisin portilla" esitettäväksi?

    Onhan sentään lottovoitto syntyä suomalaiseksi, tai ainakin suomenruotsalaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Omilla luennoillani olen yrittänyt juuri ensimmäisenä tuoda esiin sen, että internet on vain väline verkostoitumiseen, parhaimmillaan hyvä välinen, mutta se ei sinänsä muuta niitä satojatuhansia vuosia vanhoja verkostoitumisen tapojen perusteita, jotka ovat aina toimineet.

    Inhimillisten verkostojen reitit ovat historiassa minusta mitä mielenkiintoisimpia.

    Yleensä näissä painotutaan suuriin reitteihin, välimereen, silkkitiehen, reitteihin Jerusalemiin tai Mekkaan, mutta pelkästään jonkin kunnan alueella, alueen ymmärrys kasvaa, kun katselee aluetta yhtäältä sosiaalisten suhteiden ja toisaalta maantieteellisten verkkojen kautta.
    Kun nyt ihmiset katsovat karttaa, "miten tuokin isoisomummo on tuolta joutunut tänne" ihmiset helposti katsovat vääriä verkkostoja, tieverkkoja, kun vielä 100 vuotta sitten vesireitit olivat aivan yhtä todennäköisiä.

    Samoin jää helposti huomaamatta se, mikä merkitys kaupalla oli myös tavallisten ihmisten elämään. Suomen taloushistoriassa puhutaan terveporvareista paljon, mutta ei kovin paljon puhuta siitä organisaatiosta, joka eli sisämaahan päin kuljettamassa tätä tervaa rannikolle.

    Sosiaaliset suhteet toimivat kauppareittien suuntaan hyvinkin laajalle, Oulun ja Pietarin väli ei ollut niin pitkä kuin herkästi kuvitellaan, kun kauppamiehellä oli tänä keväänä Pietarissa ostamassa je ensi vuonna Oulussa myymässä. Kuppa Töölööstä oli kotiin kuljetettuna ensi vuonna Arkangelissa.

    Mutta sitten.

    Internet mahdollistaa suhteiden solmimisen ja kaupankäynnin ohi perinteisten reittien; minä teen kauppaa intialaisten kanssa Lontoossa, poistumatta kahvilastani Etu-Töölössä, enkä saa tästä edes kuppaa kotiin toimitettavaksi, vaikka välillä virus-skanneri älähtää.

    Uudet kauppasuhteet toisaalta sitten eivät ole sosiaalisesti välttämättä niin hedelmällisiä kuin vanha tapa. Ennen sitä istuttiin pitkään piippua täyttämässä, katsottiin osaakos tämä mies nyt täyttää lasin niin kuin kunnon mies, vaiko juopon tavoin, tai kenties turhan kainosti, kuin varoen paljastamasta itseään.

    Nyt sitten laitan sähköpostin Lontooseen ja kysyn, "myyttekö" ja toisen Pärnuun, "ostatteko".

    Luottamuksen synnyttäminen on toisenlaista. Palailen.

    VastaaPoista
  3. Internet-verkko ei ole web, vaikka web onkin osa internetiä.

    Haluaisin tylsänä edelleen, siitä huolimatta, että arkikielessä ei tätä eroa netin ja webin välillä juuri tehdä, muistuttaa siitä, että web, veppi, www, tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua, on eri asia kuin Internet tai arkisemmin "verkko". Web on yksi internet-sovellus, siinä missä sähköposti, irc tai vaikkapa pikaviestimet, esimerkkinä Skype. HTTP on protokolla, jolla sitä käytetään, HTML on kuvauskieli, jota käyttäen (useimmiten, ei aina!) webissä tietoa välitetään.

    Blogit taas ovat yksi www-sovellus (tai julkaisuformaatti), jota kenties voidaan, kuten kaimani huomautti, pitää sikäli "huonona" www-sovelluksena, että siinä ei paljonkaan hyödynnetä TimBL:n visioimaa linkitysmahdollisuutta. (Ja muuten: blogi on kyllä internet-sovellus, mutta erityisesti www-sovellus, ollaksemme tarkkoja.)

    Itse olisin vähän toista mieltä: blogien eräs vahvuus on nimenomaan niiden linkittäminen: "blogosfäärissä" asiat ja uutiset leviävät juuri sen takia niin nopeasti, blogitekstissä on helppo käyttää hyperlinkkejä ja blogien kirjoittajat verkottuvat (myös sosiaalisesti) linkittämällä esimerkiksi jossain sivupalkissa toistensa blogeja.

    VastaaPoista
  4. Ihmisten verkosto sopinee ilmaisuksi, mutta terminä ei oikein sovi suuhun. Sosiologiassa vakiintunut termi taitaa olla sosiaalinen verkosto (engl. social network).

    Verkostoituminen on kyllä hieman korni ilmaus. Enemmän kuitenkin sen käyttö suomessa: "nyt on varattu puoli tuntia aikaa verkostoitumiselle."

    Vierastatko muuten myös englannin verbiä to network? Miten ilmaisisit sen suomeksi?

    VastaaPoista
  5. Onhan tämä yksi tapa verkostoitua kuumana kesäpäivänä. Istua yksin ruudun ääressä ja kuvitella tuhannet muut tekemässä samoin.

    VastaaPoista
  6. Ad Mikko:
    Englanin "network" on kadehdittavan hyvä - vrt. "waterwork" = vesilaitos; "clockwork".

    Sikäli on sääli, ettei suomen kieli korvani mukaan tee eroa sanojen "verkko" ja "verkosto" välille - vrt. luu - luusto; puu - puusto. (Mutta ei juu - juusto).

    Jostain syystä "verkosto" ei sano, että puhe on verkkojen verkosta.

    VastaaPoista
  7. Ad Hukkajukka:

    Olet kyllä oikeassa blogosfääriä ajatellen.

    Sen tiellä vain on jokin psykologinen este. "Melkein kaikki" käyttävät Googlea, mutta moni pitää kunnia-asianaan vähätellä blogeja.

    Se tuli voimakkaasti esiin, kun mainitsemassani kirjallisen eliitin kohtaamisessa ihmiset huomauttelivat vilkkaasti radion "Aristoteleen kantapäästä", mutta luulen että tämän blogin olemassaolosta tiesivät siellä vain ne, joiden pöydälle tiedotuspäällikkö kantaa päivän sanan.

    VastaaPoista
  8. Moni pitää kunnia-asianaan myös jokaisen sopivan tilaisuuden tullen vähätellä Googlea. Tämän tästä saa kuulla, että "kaikki ei löydy Googlesta!" tai "kannattaa etsiä tietoa kirjoista eikä Googlesta!" tai muita yhtä kuolemattomia viisauksia. Käsittämätöntä.

    VastaaPoista
  9. Sano mitä sanot mutta varsinainen epeli on wikipediasto. Anonyymiä tiedon täsmentymistä ja lisääntymistä. Se tuosta vielä kehittyy.

    VastaaPoista