21. elokuuta 2007

Syvä kurkku

Miksi en kirjoita, että valtio olisi velvoitettava maksamaan Rusilla xxx euroa vahingonkorvausta?

Koska en tiedä asiasta tarpeeksi - oikeastaan en paljon mitään.

Jos virkatuomarit ottavat kantaa omiin tai kollegoiden juttuihin ennen niiden lopullista eli lainvoimaista ratkaisua, silloin menee hulinaksi. Se on ihan hyvä sääntö, että ensin kuunnellaan kaikki asiaan vaikuttava, sen jälkeen sanotaan:"Käykää ulos", ja sitten julistetaan ratkaisu. Nykyisin ääneen julistamisen korvaa usein kansliasta noudettava kirjoitettu ratkaisu.

Joskus tuomarilla olisi kova halu vuotaa tietoja asiasta, mutta myös se on mielestäni erinomaisen hyvä periaate, että päätöksen antamisen jälkeen jutussa mukana olleet tuomarit pitävät suunsa kiinni.

Esimerkki. Eräässä vaiheessa erinäiset aktivistit hyökkäilivät Helsingin hovioikeutta vastaan, se kun oli vapauttanut väkisinmakaajan rangaistuksesta. Syyte oli toisin sanoen hylätty. Ratkaisu leimattiin machoiluksi.

Siveellisyysrikoksesta käsitellään etenkin uhrien suojaamiseksi suljetuin ovin, eikä tapahtumista anneta mitään tietoja. Tuossa muistamassani tapauksessa - jossa en ollut itse mukana - asianomistaja väkisinmaattiin kerran - kaksi viikossa ja aina kapakasta tuoden herrahenkilön toimesta. Vammoja ei koskaan todettu, mutta spermaa kyllä. Poliisit arvelivat, että "väkisinmakaajat" olivat henkilöitä, jotka jättivät vaaditun maksun suorittamatta. Jotkut muut arvelivat, että psykologinen tai psykiatrinen hoito olisi ollut hyvinkin paikallaan.

Esimerkkini on äärimmäinen mutta tosi.

Taannoin uskoin todeksi tarinan, jossa autoilija oli sadeiltana poiminut tienvarteen sammuneen auton vierestä naishenkilön kyytiinsä. Tämä oli pyytänyt ajamaan poliisiasemalle ja kertonut, että hänellä oli yhdynnän merkit valmiiksi elimistössä ja ellei herra autoilija halua suorittaa nyt pyydettyä, sinänsä kohtuullista rahasummaa, niin edessä on rikosilmoitus alaikäiseen sekaantumisesta ja väkisinmakaamisesta. Asianomainen idän suunnalta maahamme saapunut henkilö ilmoitti todelliseksi iäkseen viisitoista.

Autoilija oli sanonut että ajetaanpa sitten poliisilaitokselle, niin hän tekee rikosilmoituksen kiristämisestä. Hänellä kun sattui olemaan uskottavat todistajat yleisötilaisuudesta, josta hän oli lähtenyt autolla kymmenen minuuttia sitten.

Naishenkilö otti pitkät poliisiaseman pihassa.

Pyydän anteeksi, että esimerkit ovat omiaan halventamaan naisia. Tarkoitukseni ei ole vähätellä naisten ongelmia yhteiskunnassa.

Miksi en anna lausuntoja erinäisistä muista asioista - pyyntöjä on enemmän kuin myöntöjä.

Koska minulla ei ole mitään lisättävää siihen, mitä asiasta on jo esitetty. Ja jos ehkä olisikin, "second-guessing" eli vaihtoehtoisen tulkinnan esittäminen ei houkuttele.

Tämä blogi voisi olla esimerkki siitä, että haluan mellastaa erinäisistä, itse valitsemistani asioista. Rusin oikeudenkäynti ei ole sellainen asia.

Olen ehkä pohjimmaltani syrjäkylän kansakoulunopettaja niin että haluan opettaa, mestaroida ja päällepäsmäröidä ja selittää taustoja ja syviä syntyjä. Tiedätte tyypin muistakin yhteyksistä.

Minusta olisi tullut hyvä korpraali, mutta jäin tykkimieheksi.

Toisaalta en perusta puolueita, en myy arpoja enkä kuse vastatuuleen.

Syväkurkkuna olen toiminut itsekin vuosikymmeniä. Minusta on pelkästään hyvä, että toimittajat ottavat yhteyttä ja kyselevät asioiden taustoja. Kerron mielelläni, mutta jos toimittaja haluaa siteerata, silloin mietin tarkoin, mitä sanon. Kokemukset ovat myönteisiä.

Niin sanottuja salaisuuksia en ole paljastellut tutkiville journalisteille, paitsi joskus sanonut, että kollega NN on hirvittävä kusipää, mikä ei yleensä ole ollut salaisuus. Ihmisten panettelu heidän selkänsä takana ei ole varsinaisesti uusi ilmiö historiassa, ja katteeton itsekehu puolestaan on tunnettu karjalainen luonteenpiirre, joka herättää hämäläis-pohjalaisessa Helsingissä suuttumusta. Luulin sitä kauan omaksi luonneviakseni kunnes muistin, että muiden ohella isänpuoleiset isovanhempani olivat juuri samanlaisia. Mummu keskeytti aina sanomalla "Annahan kun mie haastaan." Kemppisen Jussi sanoi asiaan kuin asiaan "Tiiän tiiän", vaikkei tiennytkään.

Olen ymmärtänyt, että tällainen lörpöttely oli suorastan sääntö Viipurin Pyöreän tornin lähettyvillä ja että silakanostomatka saattoi kestää kuusikin tuntia, koska aina tuli vastaan tuttuja tai tuntemattomia, joiden kanssa oli kerrattava oma erinomaisuus ja poissaolijoitten kelvottomuus.

En ole aivan varma, etteikö perinne eläisi edelleen Lappeenrannan torilla. Karjalaisia kuvataan iloisiksi ihmisiksi eikä heidän rettelöintihaluaan ja tiettyä keljumaisuuttaan muistella usein. Karjalaisuuden nykyinen perikuva, kuvitteellinen alikersantti Rokka oli erittäin taipuvainen tietämään ja osaamaan asiat paremmin kuin kukaan toinen, ja tämä rasitti hänen esimiehiään kauheasti.

Olen ennenkin arvellut, että kaikkien aikojen sotilaasta tuli varmaan siviilissä pettynyt porsaskauppias (melkein terveitä porsaita asevelihintaan).


Mielestäni tiedonvälitys ja siis yhteiskunta tarvitsee myös virkamiehinä toimivia suupaltteja.

Jos siirrän lopuksi asian vaarattomammalle alueelle, niin eikö ole vahinko, että Petteri Järvinen saa melkein yksin urakoida, kun kansalaisille on selvitettävä tietotekniikkaan liittyviä selviytymisstrategioita. Professorikunta vaikenee ja ne joilla on todella testattua tietoa, ovat liian leuhkoja esittämään sitä matalaotsaiselle rahvaalle.

Tämän takia haluan ylistää sellaisia henkilöitä kuin Osmo A. Wiio, joka on yli viisikymmentä jaksanut selittää omasta mielestään varmaan hyvinkin alkeellisia asioita aikakauslehtien lukijoille.

Pitääkin varmaan perustaa tämän blogin yhteyteen Päivän Kurkku eli tietoja televisioiden, matkapuhelinten ja tietokoneiden epäselvästi dokumentoiduista ominaisuuksista.

Eilen keksin, että kännykkäni siirtyy äänettömälle, kun pitää risun kuvaa (#) pari sekuntia pohjassa. On se mainittu käytöohjeessa, mutta on siellä muutamia tuhansia muitakin asioita. Toissapäivänä huomasin, että Ikeasta saa kaikki tarvittavat tietokonekalusteet sikamaisen halvalla, ja löysin verkosta vihjeen, että hyvä sijoituspaikka ulkoisille kovalevyille ja useille muille laitteille on keittiöstä pihistetty hellan ritilä, jonka voi näppärästi kiinnittää muutamalla huokealle ruuvipuristimella työpöydän alapintaan. Ja johdot perässä. Ja usbihubi. Pääsee imuroimaan. paperinaru on ehkä nippusidettäkin kätevämpi tapa kiinnittää releet ja vimpaimet ritilään.

46 kommenttia:

  1. "katteeton itsekehu puolestaan on tunnettu karjalainen luonteenpiirre, joka herättää hämäläis-pohjalaisessa Helsingissä suuttumusta."

    Kyllä se savolaisiltakin luonnistuu. Ehkä tosin pykälän kierommin, joten se ei aina ehkä heti avaudu kuulijalle kehumisena. Ja savolaisiahan ne Suomen puolen karjalaisetkin pääasiassa ovat. Kannas ja muukin Suomen puolen Karjala asutettiin Savosta käsin kun karjalaisia lähti suurin joukoin ruotsalaisten pakkokäännytyksiä pakoon Venäjän puolelle.

    Ja mitä Helsingin hämäläis-pohjalaisuuteen tulee, niin eikös tämä nyt ole aika itäinen kaupunki? Sodan jälkeen tänne valui paljon viipurilaisia. Ja kun suuri maaltamuutto sitten alkoi, niin Länsi-Suomessa oli suurempina keskuksina myös Turku ja Tampere, jotka vetivät osan muuttajista. Viipurin jäätyä rajan taakse ei meillä itäsuomalaisilla oikein ollut kuin Helsinki, vaikka muutamat taisivatkin jäädä jo Lahteen. Ja meneehän sieltä Savosta tietysti rata Tampereellekin.

    Mutta aina kun Turussa ja Tampereella käy, niin palatessa huomaa kuinka erilainen Helsinki on. Kyllä täällä on enemmän itäsuomalainen vire. Siksi tämä onkin niin mukava kaupunki.

    VastaaPoista
  2. Herra puhuu nyt eteläkarjalaisista ja kannakselaisista, joiden pitää vielä elämöidä itsestään. Pohjoisempana ne ei kehu ihtiään, kun luuleevat, että paremmuutensa on yleisesti tunnettu asia.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi:

    Etelä-karjalaisuudesta, nimenomaan. Esimerkkihenkilöt sijoittuvat Viipurin ohella Sakkolaan ja Kivennavalle.

    Olen tavannut hiljaisia ja kunnollisia etelä-karjalaisia, joten tarkoitukseni oli puhua paikalliskulttuurien sallivuudesta.

    Hämeessä ja Satakunnassa perinne tuntuu olevan edelleen, että hyvää sanaa ei sanota, ei niin milään.

    VastaaPoista
  4. ad niko

    Nyt on korjattava. Jyrkkyydeltään ja suuruudeltaan Ohtaansalmen kokoinen erotus on savolaisten ja karjalaisten välillä.

    VastaaPoista
  5. Ad Niko:

    Helsingin maakunnallisuudesta olen miettinyt, että väitetty urbamismi eli kaupunkilaisuus vaikuttaa olevan pikemminkin janakkalalaisuutta.

    Kaupunkiin muutto oli ihan tilastojen mukaan 1880-alkaen todella rajua Pohjanmaalta, jolloin etenkin ammattitaitoinen työväki saapui laajoin joukoin Alavetelistä jne. Niinpä "työläisyhdyskunnan synty" on vähän ongelmallinen nimitys. Tämä hyvään ansiotyöhän saapunut väki asettui kuin vaistomaisesti asumaan välimatkan päähän vanhasta kantakaupungista.

    Käsittääkseni sellaisia tuntemattomia seutuja kuin Mosapakka (Tapanila) ja Haagan kauppala ei pidetty Helsinkinä ennen 1950-lukua eikä Haaga sitä ollutkaan.

    Kantakaupunkilla irtaimen väestön huonomaineinen alue oli silloinen Rööperi.

    Lahden omituisuus voi kyllä johtua viipurilaisen vittumaisuuden tsunamista Nastolan kuntaan perustettuun kauppalaan. Kivennapalaiset (sukutaustaani) toimitettiin vähin äänin Lammille, jossa heidän menoaan ja meininkiään hämmästeltiin loputtomasti. Satun tuntemaan muutamia vanha-lammilaisia.

    He oudoksuivat erikoisesti naapureissa juoksemista. Paikkakunnalla kun oli tapana, että naapuria tervehdittiin jouluna ja juhannuksena ja sisällä käytiin hautajaisissa.

    Josd Viipurin maalaiskunnasta olisi viety väkeä Kokemäelle ja Huittisiin seurauksena olisi varmaan ollut väkivaltaisuuksia.

    VastaaPoista
  6. ad JK

    liittynee jotenkin kaupungistumiseen ja kilpailuun. mollataan muita varmuuden vuoksi, jos se vaikka auttaisi.

    mitä harvemmin asuttu lääni, sitä mukavampaa porukkaa. otetaan nyt vaikka lappi. ihmettelevät vain, mithä met thäälä helsingin vieressä huitomme.

    en tosin ole käyny vitthulanjänkhällä

    VastaaPoista
  7. Valistustoimintaa: En tallenna koneeseen mitään, koska käyttöjärjestelmä pitää toisinaan asentaa uudelleen. Päivityksiä on satoja. Kannattaa varmistaa päivitetty koneensa DVD:lle tai irtokovolle ennen käyttöä. Hyvä on olla myös kone, joka ei ole verkossa.

    VastaaPoista
  8. Itsekehu on tärkeä ominaisuus erityisesti silloin, kun ns. kunnianhimo väistyy.

    Kunnianhimohan tarkoittaa paitsi ahkeruutta, pyrkimistä ja aktiivista osallistumista myös sitä, kuinka itsekehumista voi harjoittaa ilman, että se aivan hirvittävästi kiinnittää toisten huomiota. Tätä osaa jopa osa savolaisista.

    Sitä paitsi: parempi besserwisser kuin lesserwisser, sanon minä.

    K-citymarketin t-paitahyllystä löytyi taannoin tekstillä Paras varustettu paita. Olen aina sanonut ihmetteleville - ja heitä riittää -, että se on hyvä olla päällä työpaikan kehityskeskusteluissa, mutta myös karaokessa, jossa demokratia kukkii.

    Eniten keskustelua herättää kuitenkin t-paita, jossa tekstinä on Vapaa. Se ei mene ihmisten kaaliin millään. 99 prosenttia kommentoijista - ja heitä siis riittää - muistuttaa että paidan kantaja on naimisissa.

    Se on onnellisen, typerryttävän ja riittävän yksinkertaisen hymyn paikka.

    VastaaPoista
  9. Minä olen miettinyt tätä heimoidentiteettiä.

    Helsinkiläisyys on konglomeraatti, mutta hývä muistaa, että Hämeen rajakivi räjäytettiin muutama vuosi sitten kun Seutulassa rakennettiin kiitotielle jatkopalaa. Näin Häme on ollut vielä sata vuotta sitten kävelymatkan päässä Helsingin keskustasta ja Aleksis Kivi oli hämäläinen kirjailija.

    Vaimoni isä on Satakunnasta, äiti Sortavalasta. Vaimoni on suurimman osan lapsuudestaan asunut Hämeessä, mutta pitää itseään karjalaisena.

    Poikani äiti puolestaan oli isänsä puolelta toisen polven helsinkiläinen, ruotsinkielisestä, alkujaan saksalaistaustaisesta suvusta Hausjärveltä, seassa Pietarin mustalaista ja italialaista. Äitinsä puolen savolais-ruotsalais-baltinsaksalainen. Hän ei ymmärtänyt heimoidentiteetin ajatusta laisinkaan. Mutta saattaa olla oikeastaan aika tyypillinen tausta pääkaupunkiseudun ruotsinkieliselle?

    Omassa suvussani ilmeisesti heimoidentiteetti on vahvistunut, kun sukusiteet ovat löystyneet. Toisaalta suvun määritelmä on laajentunut.
    Heimolaisuudessa on korostettu "vaasalaisuutta", vaikka perheen 500 vuotta vanha asuinpaikka on ollut savolaiskiilan sivussa, murreraja on mennyt muutaman kilometrin päässä. Ja toisaalta osa suvusta on kehittänyt minusta epämääräisen keskisuomalaisuuden identiteetin, vaikka kun vertaan vaikkapa Jämsän ja Karstulan asukkaiden ilmineerausta, niin ero on voimakkaampi kuin vaikkapa Karvian ja Alajärven.

    Itse en osaa puhua murteita laisinkaan, vaan ne kitkettiin kotona. Kuitenkin vaimoni sanoo, että eräissä sanoissa kuulee lapsena Turussa asutut 9 vuotta.

    Kun ihmiset on ovat kyselleet, millainen kansaluonne on, jos on Pohjanmaalta, mutta puhuu savoa, olen että jos meikäläiseltä puukosta, vastuu on uhrilla.

    Itse arvostan karjalaista supliikkia ja ruokakulttuuria, satakuntalaista ja pohjalaista huumoria, turkulaista vaatimattomuutta.

    VastaaPoista
  10. Yleensä en vastaa anonyymeille, mutta nyt on sanottava.

    Mitä harvemmin asuttu paikka, niin sitä mulkummat ihmiset.

    Yleisesti ottaen kaikkein ystävällisimmät ja huomaavaisimmat ihmiset olen aina tavannut suurkaupungeissa, missä on satojen vuosien ajan totuttu ihmisiin ja elämään yhteiskunnassa.

    Lontoossa en muista tavanneeni yhden epäystävällisen ihmisen, vanhan rasistisesti rähjäävän äijän, jonka ohjasin ulos metrovaunusta.

    Firenze, Rooma, Bologna, Barcelona, München, Hampuri, Pietari, Tukholma ja Helsinki peittoavat kaikki kohteliasuudessa ja toisten ihmisten huomioon ottamisessa suhteellisesti ottaen kaikki Suomen maalaispitäjät, oman sukuni kotisijat mukaan lukien.

    Kaupungeissa on vallitsee huomaavainen vapaus, hillitty avoimuus, oman tilan ja yksityisyyden kunnioitus.

    Toisaalta parasta maalla on harvaa asutus, josta syytä siellä tapaa niin vähän maalaisia.

    Itse olen tätä sanonut, että jos olisi mökki maalla, pitäisi tonttikoko olla sen verran suuri, että voisi ampua tykillä torppareita, ilman että naapurit häiriintyvät.

    Pitää kaivaa esiin novellini "Kirkolla"...

    VastaaPoista
  11. Mistähän vielä löytäisi Kemppisen Amerikan kolumneja vuosien takaa.
    Niitä oli mukava lukea, kerrankin suomalainen sai heti niin paljon irti sieltä. Amerikka olikin oiva paikka Kemppisen valtavalle kapasiteetille ja karjalaiselle vilkkaudelle. Ainoa mistä en pitänyt oli muistaakseni lievä amerikkalaisten autojen mollaaminen, kun ne silloin olivat jo roimasti parantuneet.

    VastaaPoista
  12. Itsensä vähättely ja tekovaatimattomuus on paljon rasittavampaa kuin pieni omakehu.

    VastaaPoista
  13. Paras aluspaita teksti ikinä
    rinnassa: "Jeesus tulee!"
    selässä: "Jeesus menee!"

    VastaaPoista
  14. (Pohjois-)Karjala on kyllä paikka, josta kaipaa lomalle Pohjanmaalle tai Lappiin aina toisinaan. Olen maksimoinut kärsimykseni, eli ottanu vaivoikseni savolais-karjalaisen ukon, jolla on tietty tapa puhua asian vierestä aloittaen ja mitään selittelemättä oudoista paikoista, ihmisistä ja asioista kertoen, pokkana olettaen että kuuntelija ymmärtää mistä on kyse. Tai itse asiassa tietenkin, toivoen että kuuntelija esittää paljon selventäviä kysymyksiä, jotta pääsee selittämään enemmän ja pidempään.

    Omat karjalaisjuuret ovat jo niin kaukana, että kommunikointi on terävämpää, joskus töksähtävääkin. On suoraan sanoen rentouttavaa päästä joskus Itä-Suomesta ihmisten ilmoille puhumaan järkeviä.

    VastaaPoista
  15. Päivän hyvä sana: Osmo A. Wiio on mahtava tyyppi.

    VastaaPoista
  16. ad sedis

    mä pidän tyhjää paitaa.
    rivien välissähän on aina enemmän...

    VastaaPoista
  17. Ad Niko:

    Kirjoitin kerran runokirjan "Rajamaa", jossa eräs teema ovat viekkaat ja vastenmieliset henkilöt - esi-isäni - jotka siirtyilivät herroja pakoon Savon ja Karjalan välisissä erämaissa. Kemppiset ovat Rautajärveltä (Hiitolasta / Ruokolahdelta /Suur-Lappeen kihlakunnasta / Äyräpään emäseurakunnasta), joita esiintyy erikoisen tiheästi Ilmee-nimisessä paikassa.

    Kesäpaikkani Säämingissä eli Savonlinnasta pohjoiseen oli Äyräpään talonpoikien eränautintaa jo Pähkinäsaaren rauhan aikoihin eli 1300-luvulla.

    Kun löysin mökkitontiltani rautakautisen muinaishaudan (suojeltu - fridlyst), olin niin ollen oitis varma, että savokarjalainen esi-isähän se siellä.

    VastaaPoista
  18. ad pj

    selitän tarkemmin: mitä harvemmin asuttu, sitä todennäköisemmin tapaa valistuneista hesalaisista mukavimmat sieltä taaplaamassa.

    Savolaiset eivät ole koskaan osanneet päättää pitääkö Karjala vai antaako pois. Riippunee mitä on milläkin kerralla myymässä. Nyt myyrään jo vanahan suomen rantoja pilikkahintaan niille, jotka on onnistuneet myymään kuparikaapelit puhelintolppien nokasta vähän idempää...

    VastaaPoista
  19. Minut on opetettu niille tavoille, että rehellisyys ja nöyryys ovat kunnon ihmisen luonteenpiirteitä. Ja koska ne toisinaan menevät ristiin, ratkotaan ongelmatilanteet siten että muista puhutaan rehellisesti ja itsestä nöyrästi. Lukijalle jätettäköön pääteltäväksi mistä olen kotoisin.

    Tästä samasta syystä Amerikka on minusta niin vastenmielinen paikka, sieltä kun ei löydy sen enempää rehellisyyttä kuin nöyryyttäkään.

    VastaaPoista
  20. Olen sitä mieltä että tuosta Topeliuksen Maamme-kirjan rutosta eli heimojen kuvauksista pitäisi jo päästä eroon. Keksittyä koko homma ja vähälahjaisten kansankynttilöiden jukuripäihin takoma. Käsittämättömän syvällä tuo kansakouluoppi on suomalaisissa. Ehkä kun viimeinenkin vain kansakoulua käynyt delaa, niin maailma on parempi paikka näiltä heimoaatteen osilta. Pthyi!!!!


    Topeliuksen patsas pitäisi tervata ja höyhenöidä. Kostoksi.

    En kuitenkaan kehoita ketään rikokseen.

    VastaaPoista
  21. "Helsingin maakunnallisuudesta olen miettinyt, että väitetty urbamismi eli kaupunkilaisuus vaikuttaa olevan pikemminkin janakkalalaisuutta."

    Ei pahasti sanottu tuo janakkalalaisuus! Kohta Janakkalassa asuvat sukulaiseni päsevät kesämökilleen Hämeenlinnan kaupunkiin. Eivät itse jääräpäisyydessää haluneet mitään muustosta. Kun kerran Vanajasta päästiin eroon joskus 1400-luvulla niin ei ole syytä muttaa statusta!

    Mitä tulee karjalaisten ongelmiin Hämeessä niin pari välähdystä.

    Rengossa sanotaan vielä nykyäänkin, jopa nuoret, että ny kun noi karjalaiset on tulleet ja vieneet meirän maat. Tosin tulosta on jo yli 60 vuotta.

    Ja kun kansakoulussa 50-luvun loppupuolella karjalaispoika sanoi vahingossa mie tai myö, niin karttakeppi pamahti pulpettiin ja Aune karjaisi veret hyydyttävällä äänellä, että "ja täällä ei ryssänkieltä puhuta"! Kyyröläiset eivät moiseen sortuneet, venäjä kun oli niin erilainen kieli.
    Alexius Manfelt

    VastaaPoista
  22. Oman sukupuunikin Kemppiset ovat olleet liikkuvaa sakkia. Erkki Erkinp. s.1681 Kurkijoen Korpisaaressa on vanhin tietämäni Kemppinen. Poika Antti s.1720 muutti Hiitolan Kilpolansaareen ja nai siellä Konradin tyttären.

    VastaaPoista
  23. Noista alkukaneeteista eli tapaus Rusista. Ensin ajattelin että
    http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/04/30/nain-on-jos-silta-nayttaa
    Sitten huomasin että
    http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/08/10/rosenholz-siella-rosenholz-taalla
    Onko Suomi oikeusvatio? Sitä nyt kysellään. Saapi nähdä.

    VastaaPoista
  24. Kyllähän se on: ittestä rehellisesti ja muista nöyrästi... mä oon meiltä ja muut on meirän krannista

    VastaaPoista
  25. Wiion oppituolin syntytarina on kerrottu Jari Leskisen kirjoittamassa Sotavahinkosäätiön "historiikissa"
    "Tulevaisuuden turvaksi" ISBN: 9789529176779. Lainausmerkit siksi, koska kyseisessä teoksessa on myös käsitelty myös villiä 70-lukua muutaman muun säätiön näkökulmasta.

    P.S. Kyllä se vankimäärä voi vaikuttaa tuomioiden mittaamiseen.
    Ei siksi, että lehtimies kirjoittaa näin. Lappi-Seppälä on tuonut esiin kriminologian luonnoilla neljännesvuosisadan ajan valitusvirren Suomen korkeista vänkimääristä verrattuna vaikkapa Ruotsiin. Nyt ne nuoret ylioppilaat, joihin on taottu ideaa korkean vankimäärän vahingollisuudesta, ovat jakamassa tuomiota. Ehkä heidän alitajunnassa on Orwellilainen sanoma "Korkea vankimäärä on huono juttu, tee jotakin, mitä?"

    VastaaPoista
  26. Ad Anonyymi:

    Toisaalta ja toisaalta... Olin huvittunut - siirrän repliikkisi heimosta repliikeiksi kansoista - kun kirjastonjohtaja Berndtson päivän lehdessä kertoo kääntävänsä Viiviä ja Wagneria ruotsiksi ja lisää, että Ruotsissa Wagner herättää aika laajasti hämmennystä ja vastenmielisyyttä.

    Näen tässä saman tyyppisen eron joita oli ainakin ennen maakuntien kesken.

    Kansakoulukaverini Antti Tuuri sanoi televisio-ohjelmassa aika hyvin, että Pohjanmaalla (tarkoitta Etelä-Pohjanmaan rintapitäjiä) se on huumoria että pyritään sanomaan toiselle tosi pahasti.

    Allekirjoitan. Jos olisin pohjalaispappi, sanoisin kollegalle "vittuuks' kuuluu". Puhutellun asia on ymmärtää röyhkeys ystävällisyydeksi.

    Valitettavasti tuo naljailu on hyvin lähellä nälvimistä ja suoraa loukkaavuutta. Tyylitaju ja kärjen taittaminen itseironialla on aa ja oo.

    "Aina m'oon itteni kehunu - ja aina kehutuks' tullu." (sananparsi - Kauhava). Itseironia jää useimmilta huomaamatta.

    VastaaPoista
  27. Tämä päevän piäuutisjuttu on vuan jiävuoren huippu siinä häppäesyjen ketjussa johon aekasemmin on ripustettu yks oolulaenen sähköasentaja ja yks paksumahanen restentti.

    Kaekki kuulemma alako siitä kun yks reepas mualaespoeka ol piässy käämään töessä ulukomaella nii hirmuhienoessa hommissa että suomen herrat ol siitä iha hermostunneet, ja ku se poekakkii ol luullu olevasa jottae, niin se ol sille paksumahaselle kirjottanu oekeen paperilla, että tässä muassa ee taeja kaekki olla ihan oekeen kun tiällä on nii kovapäesiä herroja, vuan sveitsinmuassa oes asiat laetettu paremmin kun siellä immeiset suavat jaloellaan iänestee millä kielellä heetä hallittaan, niin tämä paksumahanen ol aatellu että määnpä käämään tuommosessa ihmemuassa ihan paekanpiällä ja män kans käämään, mutta kun se ol sen verran hölömö restentti että se pan matkastaan jutun lehteen, niin män hältä virka!

    Män kyllä siltä mualaespoejaltakkii, mutta se vuan aattel jatkoo juttujaan, nii sitten häppästii ensi se sähköasentaja jotta se poeka säekähtäs, mutta se vuan kirjotti temarien lehen ylleesönosastoon ihmettelyjjään että mittee varten ee kukkaan temari oo noossunna tukemmaan sitä sähköasentajjee, niin sitten häppäestiin tämä lähettiläskin sen takia vuan kun sekkii ol ollu sen paksumahasen apulaesena, niin kun ol ollu se sähköasentajakki restentiks haluavan vualikampanjan vetäjänä

    Ae että mitenkäkö piäsöö komissaariks Ryssellii? Jätetään lukijoellekkii ratkottavoo.

    VastaaPoista
  28. Rusin tapaus on mielenkiintoinen. Parjauskampanjat kuuluvat politiikkaan ja tietoja oiotaan jatkuvasti. Äänestäjä saa käyttää ratkaisuissaan mitä tietoa tahansa.

    Ei vaaleissa rannalle jääminen kai ole estänyt osallistumista. Kunpi onpi suurenpi - edustajan palkkio vai lähettilään palkka?Kärsimyksestä sis max symboliset 10 000 euroa - ensimmäinen - toinen ja kolmas kerta.

    Vai...olik se kuitenkaan tahallista tai vastoin parempaa tietoa...? Jos kuiteski jäis 1 000 euros vai hylätäänk kokona? Mitä me tuamitti ku toine sano toist iilimadoks....?

    VastaaPoista
  29. "ottanu vaivoikseni savolais-karjalaisen ukon"

    Suomalaista aatelia. Kumpi piä ol sieltä savosta ja kumpi karjalasta? siinä on olennainen ero.

    VastaaPoista
  30. Kyllä tämä pahasti sanomisen tapa on lujassa Vaasan korkeudellakin.

    Kun kuuntelee tätejä, miten ne vääräleuat laukovat toisilleen, kaikella rakkaudella, ymmärtää sen puolison, joka sanoi pitkän avioliiton opettaneen kärsivällisyyttä "Sanomalla ei pärjää ja lyödä ei uskalla!"

    VastaaPoista
  31. Kemppiselle: "Miksi en kirjoita, että valtio olisi velvoitettava maksamaan Rusilla xxx euroa vahingonkorvausta?
    Koska en tiedä asiasta tarpeeksi - oikeastaan en paljon mitään."

    Hauskinta on etteivät edes (Aamulehden) toimittajat ole tienneet asiasta yhtään mitään. Esimerkiksi vasta tänään Arvela otti puheeksi SIRA-rekisterin. Kuvastaa toimittajien osaamista ja nykyistä nolostumista. Ovat syyttäneet jotain ministeriä jopa valehtelijaksi. Kyselleet siis asiasta jota eivät itse ymmärrä ja kirjoittaneet lehteen vastauksia joita eivät itse ymmärrä jolloin olennaisin tieto jäänyt pois ja muutunut lehteen mennessä.

    Lakimiesten on hyvin helppoa ja luottavaista ilmaista itseään toimittajille. Harva toimittaja yrittää tai uskaltaa muuntaa sanottua ja sovittua.

    Entäpäs kun kyseessä on jonkin muun alan ammattilainen? Silloin sana ja kirjoitus on vapaa.
    Itse annoin haastattelun ja käytin teknistä yleistä termiä. Toimittajan mukaan sitä ei voi käyttää koska lehden lukijakunta koostuun noin 40-vuotiaista miehistä joiden koulutustaso ei ole korkea. Sanoin, ettei muuta termiä voi tässä asiayhteydessä käyttää, koska sellaista ei ole ja siitä syystä juttu antaa aivan väärän kuvan yleisölle. Juttu julkaistiin, vaikken halunnut ja siitä tuli lukijoille aivan väärä käsitys. Vastaava toiminta on toimittajille erittäin yleistä ja laajaa.

    Aikoinaan oli otsikoissa professori Karin sanomana: "Internet tuhoutuu kuudessa vuodessa" Tosiasiassa jutun olisi pitänyt jatkua..." jos mitään ei tehdä". Tämän jälkeen luennolla kerrottiin mitä voidaan asialle tehdä ettei tuhoutuisi.
    Toimittaja pätkäisi lauseen ja siitä syntyi vuosiksi julkinen vitsi, jota lukuisat alan mediat kertoivat totena.

    VastaaPoista
  32. Kuka korvaisi hänelle. Rakennus on hiukan rusentunut.

    VastaaPoista
  33. Ad Jarmom:

    Ai noin Hannulle tehtiin. En ollut kuullut.

    Itse joudun kyselemään jatkuvasti: pitääkö paikkansa, että IP-osoitteet voivat loppua jossain vaiheessa. HIITissä kaverit: pitää; Suomelle annettiin paljon mutta Aasialle niin vähän että voi tulla vaikeuksia (Cessu O.).

    VastaaPoista
  34. "Amerikkalaisista ei pidetä, kun eivät ole rehellisiä ja nöyriä".

    Jonkinverran heissä kuitenkin on vieraanvaraisuutta ja halua kuulla mitä vieraalla on sanottavana. Sanon tämän niin monesti itse kokeneena.

    Ei siinä juuri tule mieleen miettiä ovatko epärehellisiä ja kopeita, kun on kestittävänä illasta toiseen.

    Karjalaisten pakkosiirto Härmään osoitti suomalaisten suuren rehellisyyden määrän. Nöyryydestä ei ole jäänyt mieleen kuin siirtolaisten saatanallinen nöyryys ja itsesääli. Pahinta oli, kun aihe oli tabu, eikä asiasta edes voinut keskustella. Karttakepistäkin tuntui tulevan herkästi.

    Ihmettelen, kuinka monet länsi-suomesta Sortavalan seminaarissa opiskelleetkin olivat tässä mukana.
    Huippuna kokemuksissa oli hautajaiset Turussa, joissa maanmittarin leski lohdutti puheessaan surevia omaisia, kun kuollut oli itse tuhlannut kaiken maansa muistuttamalla paljonko jouduttiin antamaan väkisten evakoille.

    VastaaPoista
  35. Joo, Tarkalleen kyse oli tästä Karin lausunnosta, joka usein uutisointiin: "Karin mukaan verkkojen verkolla on elinaikaa enää kaksi vuotta - tuho koittaa siis vuonna 2006"

    Seurailin uutisen elävyyttä eri medioissa ja keskusteluryhmissä. Jo kuukauden kuluttua Telewaren tilaisuudessa lausutusta ja väärin uutisoidusta "Internet romahtaa v. 2006" ("ellei mitään tehdä") oli tullut lähinnä vitsi kansalaisten keskuudessa ja eri foorumeilla asialle että Karille naureskeltiin yleisesti. Kaikki tämä vain yhden otsikon perusteella, että asiasta saataisiin raflaavampi uutinen.

    IP-osoitteet:

    Tässä uutinen yhdeksän vuoden takaa: "Nykyisen käsityksen mukaan IP-osoitteet loppuvat jo vuoden 2000 jälkeen."
    Toinen uutinen vuodelta 2001:
    "Windowsin ip-osoitteet loppuvat pian, mutta Linuxissa
    on jo täysi tuki ipv6:lle."

    Loppuu mikä loppuu, mutta lisää tulee... eli eipä haittaa vaikka kuukauden kuluttua loppuisivat. Ja jos haittaa että loppuvat, niin soitto Viestintävirastolle, josta kyllä kuulee että "loppuvat, loppuvat mutta lisää tulee eikä syytä paniikkiin". :)

    VastaaPoista
  36. ei ne kai ihan heti lopu. 64 bittisen avaruuden jälkeen on
    128 bittinen jne. meillähän on nyt vasta kolme kolmen numeron sarjaa pisteillä erotettuina. tai en ymmärrä mitn

    VastaaPoista
  37. Pahasti sanomisesta puheen ollen:

    Neropatteja aletaan aina jossain vaiheessa nälviä. Samoin "liian" hyvännäköisiä, hyvinvoivia ja menestyneitä.

    On helppoa olla ihan tavallinen herra tai rouva Keskinkertaisuus ja vain katsella kaikessa rauhassa kauniita ja kuunnella viisaita.

    VastaaPoista
  38. "Samoin "liian" hyvännäköisiä, hyvinvoivia ja menestyneitä. "

    Tästä tämä suvun sisäinen hirvittävä herjaaminenkin johtuu.

    VastaaPoista
  39. ad anonyymi

    totta - taviksena on kivaa.
    jotkut suorastaan haaveilevat uraputkesta pois ihan vaan tavikseksi. Kaikki eivät. jussi kertoi eläkkeelle siirtyneestä sukulaisestaan, jolle väsättiin sairaalaan työpistettä...

    VastaaPoista
  40. Sille anonyymille:

    No ei lopu ei.
    Nykyinen IPv4 riittää nykyisten tietojen mukaan vielä viitisen vuotta.
    IPv6 kasvattaa kokoa 23 bitistä 128 bittiin, eli varmasti riittää osoitteita tietsikoille, mobiililaitteille, autoille ja vastaaville. Osoitteita riittää silloin maapallon jokaiselle neliömetrille toista tuhatta kappaletta. Eipä heti tule pulaa, vaikka jääkaapille annettaisiin oma osoitteensa...

    VastaaPoista
  41. ad van kemp

    'Minusta olisi tullut hyvä korpraali, mutta jäin tykkimieheksi.'

    Mikä pettymys. Luulin, että olet vähintäinkin ratsumestari...

    *
    add Petja

    'Vaimoni isä on Satakunnasta, äiti Sortavalasta.'

    Onko vaimosi äiti niitä Sortavalan juutalaisia? Niitä Dobermanneja?

    Nehän polveutuvat suoraan kuningas Davidista, joten Jeesuskin on melkein teidän pikkuserkkunne.

    Ja lapsenne ovat siis 1/10000000 juutalaisia.

    Onneksi olkoon! Shalom.

    (Ilmainen sukututkimustoimisto R&R)

    VastaaPoista
  42. Vaimoni suku Sortavalan suku on kai alkujaan kotoisin Jyväskylän suunnalta.
    Ja en kai minä lapsia tekisi vaimoni kanssa; sellaisesta tulee vain ongelmia kun vaimo yrittäisi sitten puuttua lasten kasvatukseen ja sehän on homma josta yleensä naiset eivät paljoa ymmärrä.


    Minä tein niin että tein lapset ensin pois, ennen opiskelua, ja hoidin kasvatustyön alkuun aikanani Suomen nuorimpana yksinhuoltajaisänä.

    Näin voin sitten keski-ikäisenä keskittyä etäukkeiluun ja yleiseen viisasteluun, vapaana ja velattomana.

    VastaaPoista
  43. Totta kai suurkaupungeissa ollaan ystävällisiä, se on pakko, koska muuten siellä syntyisi kaaos. Tuo pinnallinen ystävällisyys on kaupungissa helppoa, koska et todennäköisesti tapaa henkilöä enää ikinä. Kun joku suomalainen pääsee kerran käymään Lontoossa, se heti luulee, kuten Jäppinen, että nämä ihmiset ovat vilpittömästi sitä mitä ovat. Teeskentelyä! Ennemmin otan vastaan rehellistä vittuilua, kuin jonkun ällön britin teennäistä pleasen toistelua.

    VastaaPoista
  44. Itsellenikin on tuttua Pohjois-Pohjanmaalainen keskinäisen vittuilun kulttuuri. Lukio tuli vuosia sitten käytyä Raahessa ja kaveripiirissä mahdollisimman väkevien solvauksien keksiminen toinen toisille oli suurta hupia. Eihän niillä kulmilla hirveästi muutakaan tekemistä ollut, paitsi ehkä mennä vittuilemaan oululaisille.

    Eteläisin paikka missä olen asunut Suomessa on Kuopio. Vaikka nykyisin ihmiset liikkuvatkin kovasti opiskelun ja työn perässä paikkakunnalta toiselle, jonkin verran olen päässyt käsiksi savolaiseen mentaliteettiin. Jutun ydin ei ehkä olekaan haaskassa murteessa, vaan kierossa tavassa ilmaista asiat. Oma tapani kehua jossain asiassa onnistunutta henkilöä: epäonnistuit surkeasti.

    Jos kuitenkin Suomesta on muutettava Tamperetta tai Turkua etelämmäs, mieluiten muutan Suomen ulkopuolelle. Alkuperäiset helsinkiläiset ovat yleensä olleet mukavia ja ystävällisiä, mutta sinne muuttaneet tuntuvat usein muuttuvan jonkinlaisiksi superhelsinkiläisiksi. Heistä osa jopa oikeasti tuntuu uskovan, ettei kehäkolmosen ulkopuolella ole elämää. Se muidenkin mainitsema nöyryys on kadonnut johonkin ja Helsingistä on tullut - jos ei maailman - niin ainakin Suomen napa. Mistään suuremmasta Euroopan kaupungista en ole vielä löytänyt yhtä sisäänpäinkääntynyttä kotikaupungilla pätemisen tarvetta. Mikä on huvittavaa, sillä eurooppalaisittain ja varsinkin globaalisti katsottuna Helsinkihän on pieni pitäjä.

    Täällä Luoteis-Espanjassa kohta vuoden asuneena jaksankin aina sanoa kotimaastani, että luonto on tärkeä ja sitä löytyy eniten suurten kasvukeskusten ulkopuolelta. Jos haluaa kokea suurenmoista kaupunkikulttuuria, Suomi on aivan väärä maa siihen. Ehkä helsinkiläistenkin olisi joskus hyvä muistaa se.

    0

    VastaaPoista
  45. Syrjäseudulla on mukavia ihmisiä, koska vastaantulija saattaa olla se ainoa apu 30 kilometrin säteellä ja jos se on vihamielinen, apua ei siihen hätään löydy mistään...

    VastaaPoista
  46. adddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddd Petja

    Onko minun ymmärrettävä vastauksesi niin, että vaimosi ja hänen äitinsä eivät ole sukua keskenään?

    Tämä olisi ennennäkemätön edistysaskel juutalaisen heimon verisiteiden kyseenalaistamisessa.

    *
    Tästä saattaa seurata myös, että vaimosi ja sinä olette sisaruksia?

    Jos niin - olet näemmä tehnyt lapset vaimosi äidin (kuka hän lieneekin) adoptiotyttären kanssa.

    Onneksi olkoon! Shalom.

    (Ilmainen sukututkimustmsto R&R)

    VastaaPoista