7. elokuuta 2007

Norsun ampuja

Tuokio sitten joukko intellektuelleja keskusteli televisiossa George Orwellista – tai väitti keskustelevansa. Aiheeksi oli ilmoitettu romaani ”1984”.

Tapausta oli mainostettu ahkerasti etukäteen.

George Orwell kirjoitti eräässä esseessään:” Kukaan tavallinen ihminen ei ota tuollaista täydestä. Tuota eivät usko muut kuin intellektuellit.”

Muuan nuori naishenkilö hälisi eerilaisista asioista, joita hänen mieleensä sattui juolahtamaan, ja Timo Harakka hymyili viisaan näköisenä.

Korviini ei sattunut mainintaa, että Orwell on se kirjailija, jota prostituoitu julkisuus väärinkäyttää kaikkein eniten. ””1984”” (kahdet lainausmerkit) on etenkin uuskonservatiivien ja riidanhaluisten yksityisajattelijoiden suosiossa.

Nyt se oli kirja "joka muutti maailman".

Noinkohan?

Kuollutta norsua on helppo ampua.

En kuullut sanottavan, että Orwell vastusti raivokkaasti stalinismia järjestelmänä, jota Englanti sodan aikana virallisesti tuki kaikin tavoin ja jota osa maan älymystöä kovasti kehui ja kiitteli.

Orwell kirjoitti hyvin paljon tavallisesta ihmisestä ja poikkesi kirjailijoiden enemmistöstä juuri siinä, että hän luotti tavalliseen ihmiseen ja tavanomaiseen kunnollisuuteen (common decency).

”1984” on dystopia ja monessa mielessä jatkoa Swiftin ja Hobbesin aloittamalle keskustelulle, jossa Orwell asettui lähinnä John Locken kannalle. Tuo keskustelu alkoi siis Cromwellin aikana 1600-luvun puolivälissä. Orwell oli sangen kotiutunut brittiläiseen yhteiskuntaan ja käänsi selkänsä mm. Yhdysvalloille.

Kirja ei ole kertomus vallan väärinkäytöstä eikä propagandasta. Se on satiiri stalinismista ja sen päähenkilönä on tavallinen ihminen.

Orwell oli itse sodanaikainen propagandamies, BBC:n palkkalistoilla.

Aldous Huxley oli kirjoittanut kuuluisan dystopian ”Uusi uljas maailma” jo 1934. Ikävien tulevaisuudenkuvien sommittelu oli vakiintunut kansallinen harraste. Muun muassa H.G. Wells oli harrastanut sitä innostuneesti. Sellaisia olivat rakentaneet myös Spengler, Toynbee, Karl Kraus ja monet muut. Metafyysinen perunamuusi tuhon siemenistä ja kontrollin kamaluudesta on ollut puoli vuosisataa vähemmän lukutaitoisille amerikkalaisille suunnattujen aikakauslehtien vakioaineistoa.

Kuten tiedämme, Orwellin kirja ei ollut ennustus – tai jos oli, se meni pieleen juuri yhtä pahasti kuin muutkin ennustukset. "Isoveli" ja "uuskieli" olivat vanhastaan tuttuja kaikilla sisäoppilaitosten oppilaille ja sitä ennen vuosisatojen ajan luostareiden asukeille. Ajatusrikoksista kirjoittivat jokseenkin kaikki kristilliset teologit.

Mutta eihän Orwell hyvänen aika ollut mikään horoskoopin kirjoittaja! Myös uskontoon hänellä oli hyvin etäinen suhde - vaikka hän jostain syystä ihaili T.S. Eliotia.

Onni että Joe McCarthy oli niin läpitse tyhmä mies, ettei keksinyt ottaa Orwellia keppihevosekseen – hän oli valtavassa maineessa ”Eläinten vallankumouksen” ansiosta.

Ei hän ennustellut länsimaiden perikatoa, vaan tähdensi eräitä eurooppalaisia arvoja ja varoitteli esimerkiksi sionisteja sotilasvaltion perustamisesta.

Hän nyt vain sattui kirjoittamaan vuosisadan parasta englantia ja vaikka hän epäonnistui pahasti ampuessaan norsun nuorena poliisina Burmassa, hän oppi myöhemmin osumaan norsuihin. Hänestä tuli muita taitavampi ja vakuuttavampi valheen paljastaja.

Harry Potterin suunnaton suosio voi johtua siitä, että Englannin kauhistuttavaa ja perverssiä koulujärjestelmää on käytetty romaaneissa niin taitavasti hyväksi. Kaikki ihmiset vihaavat koulumuistojaan samalla kun valehtelevat rakastavansa niitä.

Paitsi Orwell. Kaivakaan esiin ”Kun ammuin norsun” ja lukekaa ”Armas aika” tai jos mahdollista alkuteksti ”Those, those were the days”, niin saatte melkein tyhjentävän kuvan imperialismin eli siis ”demokraattisen sosialismin” vihollisen toimintatavoista.

Orwell sanoo tekstissään ”Miksi kirjoitan” kirjoittaneensa viimeistään vuodesta 1936 totalitaarista järjestelmää vastaan ja demokraattisen sosialismin puolesta.

Voitte minun luvallani unohtaa sanan ”sosialismi” tässä yhteydessä. Se oli sitä aikaa. Nykykielellä (joka ei ole ”uuskieltä”) se tarkoittaisi tavallisuuden, vastuun tai välittämisen yhteiskuntaa saalistamisen ja hobbesilaisen tarjonnan himon vastakohtana. Käsittääkseni esimerkiksi brittiläinen, ruotsalainen tai suomalainen vallitseva sosialidemokratia eivät vaivaa asiakkaitaan tällaisilla kysymyksillä.

21 kommenttia:

  1. "Naamari oli niin suuri, että siitä ei näkisi mitään muuta. Metallinluukku oli enää vain parin vaaksan päässä kasvoista. Rotat tiesivät jo, mitä oli tuleva.

    Yksi niistä juoksi edestakaisin, yksi, oikea vanha suomuinen isoisä likaviemäristä, seisoi takajaloillaan pidellen etukäpälillään verkosta ja nuuhki ilmaa aivan villinä raivosta. Winston näki selvästi sen viikset ja keltaiset hampaat. Taas hänet valtasi musta kauhu. Hän oli sokea, avuton, järjetön..."


    Joo. Kyseisellä sarjalla on hieno ja lupaava nimi, mutta sisältö on ollut onttoa ja toukan kovertamaa, taikka oikeastaan sisältöä ei ole ollut.

    SP:n Salo toisteli latteuksia ja puhui asian vierestä, Anna-tyttönen yritti ladella näennäissyvällisyyksiä vakavana ja otsa rypyssä; Harakka koetti pitää hajanaisen konseptin kasassa hinnalla millä hyvänsä, hymy huulilla.

    Ja juttu oli kuin vanhat, eltaantuneet Jokisen eväät...levällään.

    1984 on hieno romaani ja olisi suonut parempaa analyysia ja kunnon keskustelua. Eivät edes maininneet mitään Lontoon tuhansista, julkisia paikkoja vartioivista kameroista, siellä jos missä voi aistia ison veljen henkäyksen niskassaan.

    Vaihtoehtona olisi tietenkin ollut esim. Kemppisen kutsuminen paikalla.

    Mutta sitten vaarana olisi ollut, että keskustelijan suuren egon varjo olisi peittänyt alleen itse asian;
    koko kirjan, sen ajattomuuden ja hienon sanoman.

    VastaaPoista
  2. Albert Edelfeldtin sukupuolielämään perehtyneisyytensä kautta julkisuuteen tullut Anna Kortelainen kelpaa esimerkiksi aikamme mediapersoonasta. Herrojen EVA onkin kutsunut hänet ihan virallisesti "EVA-kumppanikseen".

    Menestykseen predestinoiduista nuoremman polven naisista kannattaa seurata ainakin demareiden nuorisoliittoa johtavaa Heta Välimäkeä, joka osaa Kortelaisen tavoin ottaa tilanteen haltuunsa puhumalla päälle ja väliin, pälättämällä ja tulkitsemalla, vääntelemällä ja "besserwissismillään" loistamalla.

    Ministeriön kansliapäällikön tyttärenä Heta onkin ymmärtänyt omaksua ensisijaiseksi identiteetikseen ruotsinkielisyyden.

    VastaaPoista
  3. Kyseisen tv-ohjelman tarkoituskaan ei ilmeisesti ole olla kovin vaativa, vaan se on ammatissaan vain vähän kirjallisuuden kanssa tekemisissä olevien ihmisten näyttäytymispaikka, jota harvakseen lukevat tv-katsojatkin voivat katsoa. Siksi saamme nauttia keskusteluista, joissa esim. käyttömaksuja kirjastoihin takavuosina ehdottanut Sauli Niinistö esittelee tuntojaan Oscar Wildesta.

    VastaaPoista
  4. Oleellisen Orwellista ja CIA:sta voi lukea

    Tampereen elokuvajuhlien esittelyistä.

    Lähde lienee Frances Stonor Soundersin teos Who Paid the Piper?

    VastaaPoista
  5. 1944 Orwell kirjoitti Tribuneen hauskan pienen pohdiskelun fasistiksi syyttämisen poliittisesta retoriikasta(What is Fascism?). "I have heard it [word Fascism] applied to farmers, shopkeepers, Social Credit, corporal punishment, fox-hunting, bull-fighting, the 1922 Committee, the 1941 Committee, Kipling, Gandhi, Chiang Kai-Shek, homosexuality, Priestley's broadcasts, Youth Hostels, astrology, women, dogs and I do not know what else".

    VastaaPoista
  6. Sauli Niinistö ja Oscar Wilde ovat soma pari. Menkää itse tekemään tv:tä Herra Jumala! Sivistynyt aiheeseen pitäytyvä keskustelu on arvostettava päämäärä mutta tärkeämpää ohjelman tulevaisuuden kannalta on luoda mahdollisimman laajalle katsojajoukolle tunne siitä, että he voisivat itse osallistua keskusteluun.

    Esimerkiksi kaupallisilla radiokanavilla ei samasta syystä saa ääntää ulkomaisia nimiä liian hyvin. Kuulijoista suurin osa tuntisi alemmuutta eikä viihtyisi kanavalla pitkään. Erkki Toivasen juontama aamushow olisi kuollut jo syntyessään.

    Jos Kemppinen olisi televisiossa bamlaamassa Wildesta tai Orwellista voisi sarjaa katsella jatkossa pelkästään Areenasta, jos sieltäkään.

    VastaaPoista
  7. En tullut katsoneeksi kyseistä ohjelmaa. Mutta muutamia aikaisempia olen nähnyt. Formaatti lienee, niin kuin melkein kaikki tv-formaatit, tuontitavaraa. Harakan (tai kuka sen nyt sitten on tehnytkin)sekä kirja- että vierasvalinnat (mm. Niinistö) olleet aika onnistuneita. Ja parhaimmillaan on syntynyt selvästi enemmän kuin kelvollista keskustelua. Anna Kortelaistakaan en lähtisi moitiskelemaan, onpahan vain sattunut saamaan meitä viisaita änkyrä-äijiä ärsyttäviä avuja.
    Jakso tullee uusintana, pitääpi katsoa.

    VastaaPoista
  8. Kemppinen:

    Myös uskontoon hänellä oli hyvin etäinen suhde - vaikka hän jostain syystä ihaili T. S. Eliotia.

    Käsittääkseni Orwell ihaili Eliotia ennen kaikkea taitavana runoilijana, craftsmanina. Ihailu kohdistui lähinnä Eliotin varhaiseen, Prufrock-kauden runouteen, josta Orwell osasi omien sanojensa mukaan suuren osan ulkoa – sen sijaan Eliotin myöhempi roomalaiskatolisuus ja siihen liittyvä runous jätti hänet kylmäksi. Orwell sivuaa tätä aihetta kahden ensimmäisen kvarteton arvostelussaan, jota valitettavasti ei ole mukana Kun ammuin norsun -valikoimassa.

    Olen muutenkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että O:n kirjallisuutta käsittelevistä esseistä ja arvosteluista pitäisi koota uusi suomennosvalikoima. Niihin kuuluisivat ainakin esseet Dickensistä ja poikien jatkokertomuksista (Boys' Weeklies) sekä sodanjälkeiset klassiset Shakespeare- ja Swift-esseet (Lear, Tolstoy, and the fool ja Politics vs. Literature). Huvittaisiko Kemppistä koota ja suomentaa tällainenkin valikoima?

    Orwell esitetään toisinaan runouden suhteen jonkinlaisena middlebrowina*, joka ei tajunnut mistään mitään, mikä ehkä johtuu siitä, että hän tapansa mukaan kirjoitti runoudestakin selväsanaisemmin kuin on yleensä tapana. Ainakin minun havaintojeni mukaan Orwellilla oli kyllä korvaa runoudelle ja hän osasi erottaa hyvän runon huonosta, vaikkeivät hänen omat värssynsä kummoisia olekaan. Mainittakoon, että Orwellin arvostamiin ns. uskonnollisiin runoilijoihin kuului myös täälläkin usein mainittu Gerald Manley Hopkins.

    * Tarkkana miehenä Orwell varmaan korjaisi tämän lower-upper-middlebrowiksi, mikä ehkä kuvaakin häntä parhaiten.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. 'Orwell oli itse sodanaikainen propagandamies, BBC:n palkkalistoilla.'
    Miehen omin sanoin:
    'It's mean enough when other men are dying/
    but when you lie, it's much to know you're lying.'

    VastaaPoista
  12. Orwell puhuu reppariromaanissa "Katalonia, Katalonia" Espanjan sisällissodasta, jossa hän oli anarkosyndikalistien tukijana. Tarkoittaa normaalikielellä anarkistien.

    Muistaakseni hän ei oikeasti pitänyt neuvostoliittolaisten toimista tasavallan tukemisena, vaan näki että se tuhoaa tasavallan puolustamisen mahdollisuudet.

    Tämä nyt siis oli joskus vuoden 1936 jälkeen mutta ennen "1984"-opusta.

    En sanonut sanaa sosialismi, vai sanoinko?

    VastaaPoista
  13. Ad Kemppinen:

    Nipotanpa vielä sen verran, että Armas aika -esseen alkukielinen nimi on Such, Such Were the Joys, ei Those, Those Were the Days. Huvittava metamorfoosi: muistaakseni Sarjakuvat-teoksessa lainasit esseen nimeä muodossa Those, Those Were the Joys. Nyt se on jo muuntunut sitaatiksi laulusta, jota ei Orwellin elinaikana ollut vielä kirjoitettukaan:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Those_Were_the_Days_%28song%29

    Alkuperäinen nimi on sitaatti William Blaken tietääkseni varsin vähän tunnetusta runosta The Echoing Green – taas osoitus Orwellin hyvästä mausta runouden suhteen (jo alle 10-vuotiaana hän kirjoitti mukaelman Blaken The Tyger -runosta):

    http://en.wikipedia.org/wiki/The_Echoing_Green

    P.S. Hyvityksenä totean, että "Armas aika" on mielestäni yksi kaikkien aikojen nerokkaimpia nimisuomennoksia, ever.

    VastaaPoista
  14. Veikko Suvannolle:
    Oli ainakin kaksi muuta eng-
    lanniksi kirjoittavaa craftsmania,
    joita Orwell arvosti.Nimittäin
    W.Somerset Maugham ja P.G.Wode-
    house.

    VastaaPoista
  15. Kemppiselle: Vaikka kouluromaani on useimpien Potter-kirjojen kehys ja se poikkeuksena oleva Deathly Hallows sarjan lähes heikoin, en osaa uskoa suosion salaisuuden piilevän tässä. Koulukertomuksia on runsaasti epäsuosion pölyisissä nurkissa, eikä maailmanlaajuisen fanikunnan enemmistöllä ole mitään omaa kosketusta vastaavaan koulusysteemiin. Ja sitä paitsi, kouluhan on Snapea (Kalkaros) ja Umbridgea (Pimento) lukuunottamatta erittäin positiivinen aspekti päähenkilöiden elämässä; en siis osaksikaan osta näkökulmaanne.

    Vmm:lle: Väärinkäsitys on yleinen, muttei voi jäädä korjaamatta - Niinistö ei ehdottanut käyttömaksuja kirjastoihin, tarkista lähteesi.

    VastaaPoista
  16. Lähteen tarkistaminen olisi huomattavasti helpompaa, jos sellaisen esittäisit. Etpä taida itsekään omata varmaa lähdettä. Netistä löytyy eri versioita Niinistön edesottamuksista suunnilleen yhtä paljon kuin jatkosotaan johtaneesta kehityksestä, ja totuus niistä taitaa olla yhtä yksimielisesti selvillä.

    VastaaPoista
  17. Joy in the days?

    Hetken aattelin, että mollaanpa harakkaa nenäkkään pikantisti. Mutta osoittaisin hänen silloin stimuloineen ajatteluani, eli täyttäneen tehtävänsä. Eipä siis aihetta muuhun, kuin lievään kiitokseen.

    1984 - who cares in 2007.
    Paitsi täällä, jonne valon eteneminen toiselta mantereelta kestää vähintään 23 vuotta.

    VastaaPoista
  18. Vmm:lle: Ei tehdä tästä poliittista keskustelua, mutta joku roti sentään: Erikoista, että heittelet väitteitä siis mutu-perusteella ja kysyt lähdettä asiaan puuttuvalta...Todistustaakka on näissä sillä, joka väittää jotain tapahtuneeksi, olemattomuutta kun ei voi todistaa, kuten roomalaisetkin jo totesivat. Eron tämän asian ja jatkosodan syiden välillä ymmärtänet, kun pysähdyt miettimään..

    Sattuu kuitenkin siten onnellisesti, että taustalla on hyvin muistamani YLE:n uutisiin päässyt ja siis taltioitunut tokaisu Niinistön valtiovarainministeriajoilta, en lähde sitä tässä avaamaan, juttu on aivan bagatelli ja selkeä, ihme että loukatuksi asiansa kokeneiden kyltyyri-ihmisten kuullunymmärtäminen ei riittänyt.

    Niinistö on kuvannut episodin hyvin ja oikein (=muistikuvaani vastaavasti enkä tiedä kenenkään kiistäneen esitettyä) kirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys. En säilytä opusta täällä maalla, joten tarkemman viitetiedon antaminen ei nyt onnistu.

    VastaaPoista
  19. nimimerkeille dr.blind ja vmm:
    Kirjaston käyttömaksut? Nehän
    ovat aina olleet olemassa.Niitä on
    vain kutsuttu nimillä myöhästymis-
    maksu tai varaamismaksu.
    Tänä päivänä täällä Tampereella
    esim. kirjan varaaminen maksaa
    80 senttiä.Inflaatio muistaen ehkä
    noin neljä markkaa.Ilmaista? Ei.
    Eikä muuten pidä ollakkaan.Kirjan
    myöhästymismaksu per päivä on 15
    senttiä.Ihan oikein.Joku roti pi-
    tää olla.
    Orwell oli sittenkin oikeassa
    korostaessaan oikeiden termien ja
    nimitysten tärkeyttä.Hyväksymme
    kyllä varaamis- ja myöhästymismak-
    sut,mutta auta Armias jos joku keh-
    taa mainita termin KÄYTTÖMAKSU!
    Olemmeko todella näin yksinker-
    taista porukkaa?
    Kyllä,vastaa Adolf H. .

    VastaaPoista
  20. Sähköisissä kirjastoissa ei ole varaamismaksua eikä myöhästymissakkoa. Aineisto on kaiken aikaa saatavilla eikä laina-aika ole mielekäs käsite. Käyttöoikeus päättyy joskus - ehdottomasti.

    VastaaPoista
  21. finatralle:

    Varaamismaksussa sinulla voi piillä jokin pointti, mutta myöhästymismaksua nyt ei mitenkään voi verrata käyttömaksuun, myöhästymismaksuhan on luonteeltaan sakko joka maksetaan väärinkäytöstä, eikä maksu joka maksettaisiin normaalista käytöstä. Jos käyttää kirjastoa niinkuin sitä on suunniteltu käytettävän, ei koskaan joudu maksamaan myöhästymismaksua.

    VastaaPoista