1. elokuuta 2007

Ilmastonmuutos

Kaikki enkelit ovat julmia. Paholainen vain on hyvä.

Taiteen ja viihteen ero on todellisuudessa aika selvä. Taide osoittaa muutoksen tai muuttaa; viihde selvittää eli palauttaa asioita ja ihmisiä lähtökohtiinsa.

Taide konstruoi, viihde rekonstruoi.

Ingmar Bergmanilla taide hallitsi, ja hän todella oli vuosisatansa kuuluisimpia ja kukaties parhaiten menestyneitä. Hän valitsi myös hyvä välineen, elokuvan, vaikka meillä on niin paljon esimerkkejä siitä, miten ylivoimaisen hyvä kirjoittaja hän oli ja miten etevä ottamaan haltuun näyttämön ja sen katsojat.

Bergmanin vävy – yksi sangen monista tyttären miehistä Henning Mankell on vienyt vaivihkaa poliisi- ja toimintakertomusta taiteen suuntaan. Tapahtumien selvittämisen sijalla on paljastaminen. Useimmiten poliisit selvittävät rikoksia. Wallander paljastaa kaikenlaista rikoksista ja niiden ympärillä. Tulos ja mieliala on kuin paljas meren ranta.

Michelangelo Antonionin Zabriskie Point oli valtava kaupallinen fiasko jonka arvostelu rusikoi yksimielisesti. Luultavasti filmi oli kauhea. Ehkä se osoitti monille heidän pahimmat aavistuksensa tosiksi.

Filmin nimi on hyvä. En koskaan ole saanut aikaan käydä Kalifornian Kuolemanlaaksoissa, Death Valley, jonka alin eli syvin kohta on nimeltään Zabriskie Point.

Mansikkapaikka on riittävän hyvä suomennos, koska Smultronstället tarkoittaa ahomansikoita ja sellaista vähän salaista paikkaa, jossa kasvaa mansikoita ja joka on ihan oma. Sanaan tulee lapsuus mukaan pyytämättä.

Elokuvan ajasta jo irralleen vanhentunut professori kokee nuoren sukulaisnaisen kautta sellaisia asioita, joiden vanha mies saisi jo antaa olla. Painajaisia sellaisesta saa, ja harhaisia näkyjä.

Nyt ikään kuin samaan kasaan kuolleet Bergman ja Antonioni olivat sitä pahimman 1900-luvun kokenutta sukupolvea, joka ei taiteessaan lähtenyt selittämään maailmaa.

Tämä on oikeastaan usein mainitun modernismin suurin ero ennen vallinneeseen taiteeseen. Ennen suuret tekijät niin kuin Tolstoi ja Michelangelo kertoivat koko totuuden ja vain totuuden, mitään salaamatta, lisäämättä taikka mitään muuttamatta.

Nämä kuvaavat syyllisyyttä ja kärsimystä, joka on irtautunut syistä. Antonionin sydän karrella pelkäävät ihmiset eivät tiedä, mitä he pelkäävät. Bergmanin ihmiset joutuvat aina lopulta riisumaan naamionsa, koska heihin iskee kipu.

Bergmanin ja Antonionin henkiset juuret ovat Kafkan ja Proustin henkisessä sukulaisuudessa, jota enteiltiin lyriikassa jo ennen – esimeriksi Rilke teki sen. Heidän aikalaisistaan Camus oli samalla asialla.

Etsittyä aikaa kadottamassa.

Elokuva on liikkunut toisaalle. Ehkä Fassbinder olisi vielä tärkeämpi kuin tiedämme. Ehkä Tarantino ja sitte täällä Euroopassa Almodovar ovat kiinni jossain hyvin tärkeässä.

Mutta ensin tarvittiin tekijät, jotka käsittivät, että elokuvan aihe on muutos ja elokuvohjaajan tuotannon aihe on ilmastonmuutos, jost Bergman ja Antoioni tekivät filmejä vuosikymmenestä toiseen.

Elokuvista on vaikea pitää. Jos ne ovat hyviä, ne ovat niin välittömiä ja pakottavia, etenkin teatterissa nähtyinä, ettei niitä tahdo oikein mieli kestää. Kirjaahan voi aina annostella itselleen. Jos elokuvat ovat huonoja, ne ovat journalismia, satunnaisia ja kaavamaisia päähänpistoja asioista, joilla ei ole keskinäistä yhteyttä.

Sekä Bergmanin että Antonionin yhteydessä tulee mieleen hautakirjoitus - runon loppu, kirjoittanut Augusta Stramm, 1915, jolloin hän kaatui:

"...murhanmurhaa
kimaltavat
lapsen silmät."

11 kommenttia:

  1. Hei hyvä Jukka Kemppinen,

    Kiitos Bergmanin ja Antonionin
    muisteluista.
    Et maininnut jostain pätevästä syystä laisinkaan Seitsemäs
    sinetti -elokuvaa, joka on aina
    ajankohtainen, miksei Mansikkapaikkakin. Bergmanin uskontokritiikki on osuvaa ja juuriin menevää -avaa uskon paradoksaalisuuden paremmin kuin
    monet teologit. Samanlainen kuin Nietzsche siinä mielessä, että hänkin vastusti kristinuskoa tai
    kristillistä uskontoa, joka on
    kääntänyt evankeliumin vastakohdakseen. Jumala on kuollut.
    Kuka "murhasi" Jumalan, jota ei voi tappaa? Se olikin ihmisen itsemurha, jonka seurauksena Jumalan "mahdollisuus" kapeni, jos ei muuta niin ihmisen sairaassa
    kuvitelmamaailmassa, josta pahasti jo palaneet paholaisen pojat ja tyttäret löysisivät "turvapaikan"
    ( vastak. Herrnhut)

    Nämä multinerot Bergman ja Antonioni myös kirjoittivat
    ja maalasivat (ainakin Antonioni maalasi). Molemmat
    kaiketi olivat kiinni itsesssään
    ja "porvarillisessa" taustassaan.
    Kukapa ei olisi, jos on;)

    Tuo kommenttisi on varsin kiinnostava, kun
    sanot, että elokuvista on vaikea pitää. Viittaatko epäsuorasti tällä myös siihen,
    että elämästä on vaikea pitää, siis
    sellaisesta tavasta elää, että katsoo elämää suoraan silmiin ja
    kysyy, että " mitä asiaa Sinulla on
    minulle"? Se tuntuu jostain syystä
    jopa hybristelyltä vai erehdynkö
    pahasti -tässäkin. Epätäydellinen
    ei ole hauska huomata olevansa, mutta vielä sitäkin kaameampaa on olla
    täydellinen tai kuvitelma siitä.
    Minusta myös muun muassa Bertolucci, Fellini,
    Tarkovski, Fassbinder, Aldomovar, von Tier
    ovat varsin kiinnostavia. Onko Aldomovar jo alkanut tulla hieman
    pinnallisemmaksi vuosien myötä?


    Ystävällisesti Matti

    VastaaPoista
  2. Taiteen ja viihteen ero on todellisuudessa aika selvä. Taide osoittaa muutoksen tai muuttaa; viihde selvittää eli palauttaa asioita ja ihmisiä lähtökohtiinsa.

    Taide konstruoi, viihde rekonstruoi.


    Tekisi mieleni uskoa, ja ehkä uskonkin, tällaiseen romantiikkaan, mutta selväksi sitä ei voi sanoa, eikä sille ole helppo saada epistemologista saati sitten empiiristä tukea.

    Vai puhutaanko "taiteesta" jonkinlaisena toteutumattomana 'henkenä', joka odottaa 'tavoittajaansa'? Kuitenkin taiteeksi usein kutsutussa työssä jatkumot tekijöiden, tekniikan ja sisällön välillä ovat ilmeisiä. Ei tule väheksyä esimerkiksi muotokuvien tekotavan sisällöllisyyttä, vaikka perinteisessä keskustelussa aihe ja tekniikka erotetaan kivuttoman epäkriittisesti. Aivan kuin rajaus ei kommentoisi kuvan henkilö, aivan kuin "Ginevralla" ja "Mona Lisalla" tai jopa Halosen muotokuvalla ei olisi suhdetta toisiinsa. Jotakin tuotetaan uudelleen.

    Parasta, mitä olen taiteen tutkimuksen alalla pitkään aikaan lukenut on britti Alfred Gell'in juuri ennen kuolemaansa kirjoittama ja 1998 julkaistu luonnos 'Art and Agency', sosiaaliantropologisen tutkimusasenteen luomiseksi hänen omalle alalleen, ainaisen taidehistoriasta ja -kritiikistä lainaamisen sijaan. Kyse on sen pohtimisesta / empiirisestä selvittämisestä, kuinka taidetta tuottajan ja vastaanottajan toimesta katsotaan ja käytetään häivyttäen uuden luomisen ja mimeesin raja. Oivallinen kirja akateemisesti lukutaitoiselle yleisesti taiteen perusteita huvikseenkin pohtivalle ihmiselle.

    Juuri ennen kuin luin uutisen Bergmanin kuolemasta, olin ajatellut katsoa The Virgin Spring'in (Jungfrukällan) uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Ilmastonmuutoksesta

    Moikka! Jukka K.

    Oon uusi harrastelija blogi juttuihin.

    Teikäläisen blogia olen mielenkiinnolla lukenut nauttien sen ilmaisusta ja kielellisestä rikkaudesta, nyt sitten olen tullut siihen tiedon tilaan, että haluan hiukan keskustella otsikon ajatuksista.

    1. Fossiiliset polttoaineet on luonnon "varasto/arkisto" yhdestä ilmastonmuutoksesta. Siinä säilöytyi fotosynteesin tuotantoa maaperään runsain määrin, -öljynä -hiilenä ja maakaasuna.

    2. Tässä joitakin vuosia sitten tehtiin "Kioton sopimuksena" tunnettu kansainvälinen kontrahti. Käsitellen hiilidioksidi päästöjä. Tiedossa on kaiketi, että kaikenlainen fotosynteesin tuotteiden polttaminen tuottaa hiilidioksidia. Onpa kyseessä sitten vanhojen maahan hautautuneitten -tuotteiden, Hiilen-, -öljyn, tai -maakaasun polttaminen, tai tänäpäivänä kasvavien kasvien "huomenna" polttaminen energian alttarilla hiilidioksidia syntyy. On aivan samanverran hiilidioksidia tuottavaa polttaa tukkipuuta, "pienpuuta", tai mustikan varpuja. Suomalaisten "vihreän linjan" poliitikkojen pyhistä väitteistä "pienpuun polton hiilidioksidi päästöjen vähyydestä" huolimatta. Saman verran ne tuottaa hiilidioksidia energiayksikköä kohti, kuin öljy, hiili, tai maakaasu. Lisäksi "pienpuun" poltto tuottaa muita saasteita tuhkan, kaasujen ja maaperässä kasvun yhteydessä kasveihin siirtyneitä raskasmetalleja ym. muodossa.

    3. Vain vety ei tuota suuressa määrin ongelmajätettä, koska sen palamistulos on vesi.

    4. Vesi olisi myöskin savukaasujen halvin puhdistus aine, sillä kun on ylivertaisia etuja muihin suodatusmenetelmiin nähden. Se on rajattomasti uusiutuvaa, sitä voidaan uudelleen käyttää lähes rajattomasti. Siitä voidaan kiehutus- ja tislausmenetelmien avulla poistaa kiintoaineet, kaasuuntuneet myrkyt ja ongelmametallit, varsin helposti. Jäähdytetyt savukaasut voidaan poistaa imureilla tms. menetelmillä ulos.

    5. Lisäksi teollisuus tuhlaa energiaa rajattomasti puhaltamalla/ imemällä sitä neliökilometrien hallitiloistaan suoraan seinästä ulos, vähääkään välittämättä energian talteenotosta, vaikka nykyaikana lämpöenergiaa talteen ottavien lämpöpumppujen teho on yleensä n. kolminkertainen ikiliikkujaan verrattuna. Kilowatin ottoteholla ne tuottavat yli 3 Kilowattia lämpötehoa.

    6. Jo -70 luvun loppupuolella (-76)velipojan kanssa teimme "pöytälaatikko keksinnön" savukaasujen puhdistamisessa veden avulla. Köyhinä emme kuitenkaan sitä lähteneet kehittämään. Kuulemma 80- luvun alussa oli sellainen keksintö patentoitu ja että keksintö on lanseerattu 80- luvun lopulla, sen aikaiseen Neuvostoliittoon, Itä- Karjalan ja Kuolan alueen teollisuuden savukaasuja puhdistamaan. Olikohan keksintö liian halvalla suodatin materiaalilla toimiva, kun ei sitä laajasti oo Suomessa käytetty?

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia:

    Näinä päivinä ilmestyy Kanavassa laajahko kirjoitukseni, jonka otsikko on "Suot". On toinen kirjoitus, "Noituus", jossa kysytään, oliko noituus kuitenkin totta, ja pohditaan etenkin luolamaalauksia visioina ja vallankäyttönä eli kuvien merkityksiä.

    Minulle Bergman oli arktinen shamaani juuri samassa mielessä kuin uskontotieteilijät käyttävät tuota nimitystä.

    Myös Antonioilla oli kyky saada aikaan hallusinaatioita ja kiinnittää ne alustalle toisten nähtäväksi.

    Niinpä tarinoita häneltä odottaneet olivat useimmiten ihmeissään ja pettyneitä.

    Mutta ei hyökkäävän alkuhärän kuva ole tarina, vaan käsitys maailmasta.

    VastaaPoista
  5. Ad Mattitaneli:

    Huvituin, kun huomasin Elias Canettin kuvauksesta asenteen, jonka olen mahdollisesti kopioinut - suureksi pelättyjä teoksia on lähestyttävä varovasti ja vasta oikealla ajalla.

    Canetti kertoo, miten outoa oli, ettei hän ollut lukenut George Büchneriä ennen kuin 30-vuotiaana ja miten valtavasti Wozzeck vaikutti häneen, kun hän sitten eräänä yönä epätoivoissaan alkoi lukea Büchneriä.

    Siis tiettyjen elokuvien, kuten Seitsemännen sinetin, vältteleminen on enemmän pelkuruutta kuin hybristä. Kun sen on nähnyt muutaman kerran, osaa pitää varansa.

    VastaaPoista
  6. Päivän hyödytön ajatus: Tänään olen äksyillyt itselleni (turhaan tietysti) siitä, että ”kirjallisuus” on määritelty viimeksi höyrykoneiden aikaan. Jos elokuva- tai TV-käsikirjoitus ei ole ”kirjallisuutta”, miksi sitten näytelmä on? Miksi Harold Pinter voi saada nobelin, mutta Dennis Potter ei? Miksi Hugo Pratt ei olisi 1900-luvun suuria kertojia?

    Kertomataide on sana, jonka pitäisi olla enemmän käytetty.

    VastaaPoista
  7. Siis vain langennut enkeli on hyvä. Jeesus oli isästä Jumalasta ja me muut isästä Perkeleestä.

    VastaaPoista
  8. Ad A.K.H.

    Kyllä se perkele niin on, meidän semipelagiolaisten kesken.

    VastaaPoista
  9. Hei hyvät Jukka Kemppinen ja
    a-k.h


    Voitaisiinko ajatella Athanasioksen
    tavoin teoosisesti? niin, että
    autos gar enenthropesen, hina herneis theopoiethomen ( kr.),
    Hän tuli ihmiseksi, että me jumalallistuisimme.


    Ystävällisesti Matti

    VastaaPoista
  10. "Taiteen ja viihteen ero on todellisuudessa aika selvä. Taide osoittaa muutoksen tai muuttaa; viihde selvittää eli palauttaa asioita ja ihmisiä lähtökohtiinsa.

    Taide konstruoi, viihde rekonstruoi."


    Näinhän ei ole missään tapauksessa, koska syvä ja hyvä taide myös viihdyttää; ja hyvin tehty viihde on lähes taidetta.

    Viihde ja taide ovat yhtä, kuten joki ja meri ovat yhtä.

    VastaaPoista
  11. Zabriskie Point ei ole Death Valleyn syvin kohta, vaan viereisen vuoren/harjanteen päällä oleva mielenkiintoisesti muotoutunut alue, katso vaikka Wikipediasta kuvia tai GoogleMapista sijainti.
    Syvin kohta on Badwater.
    Mene ihmeessä käymään, on kyllä käynnin arvoinen: hiekkadyynit, pirun golfkenttä, Dante's View ja nuo mainitut.

    VastaaPoista