9. elokuuta 2007

Hurja joukko

Sota siviilejä vastaan?

Katsoin sitten PeckipahinHurjan joukon”. DVD-versiossa on mukana joukko kohtauksia, jotka tekevät juonen ymmärrettävämmäksi.

Silti jäin pitkiin mietteisiin. Tämän elokuvan olen nähnyt hyvin monta kertaa ja lukenut suurimpiin suosikkeihini. Näin sen aikoinaan ennen ensi-iltaa. Siihen aikaan eli 70-luvun alussa elokuvansensuuri yritti padota väkivaltakuvauksia vaatimalla poistoja tai soveltamalla korkeaa rangaistusveroa. Elokuvien maahantuojat soittelivat vähän väliä ja laadin valituksia valtion elokuvalautakunnalle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle lopulta melkein kaikkien vuokraamojen pyynnöstä.

Porno oli eri muodoissaan sekin tehnyt läpimurron ja oli toinen valitusten kestoaihe.

Peckipahin ”Olkikoirat” oli meilläkin sensuurivaikeuksissa, eikä ”Hurja joukko” ollut mikään helppo tapaus. Sitä ei pidä ihmetellä. On se edelleen valtavan taidokkaan kuvauksen ja etenkin leikkauksen takia harvinainen elokuva tässä suhteessa. Lopun joukkoteurastus konekiväärillä on elokuvan historiaa, vaikka ei sitä kovin usein mainita. Se on – hämmentävä.

Peckinpah oli henkisesti outo ihminen. Tulee äkkiä mieleen vertauskohtana Roman Polanski. Toisaalta syvien sanomien etsiminen elokuvista ei ole oikein viisasta. Jos ihmisellä on jokin viesti ihmiskunnalle, elokuva on harvinaisen huono väline sellaisen viestin esittämiseen. Yhdeksän katsojaa kymmenestä on rokotettu syvempiä ajatuksia vastaan ja kahdeksan katsojaa kymmenestä on alaikäisyyden tai muun vastaavan syyn takia sekä haluttomia että kykenemättömiä omaksumaan mitään erikoisempaa.

Jopa Chaplin itse asiassa epäonnistui sijoittamalla ”Diktaattorin” loppuun sydämen pohjasta nousevan vetoomuksen sotaa vastaan, rauhan puolesta. Se tuntuu tuossa elokuvassa päälle liimatulta ja kiusalliselta.

Tämä väitteeni ei ole millään tavoin uusi eikä poikkeuksellinen. Alituinen vertauskohta on ooppera. Hyvien ideoiden sorvaaminen laulettavaan tekstiin ei toimi näyttämöllä. Ainoa mieleeni tuleva erinomainen ooppera, joka noudattaa suhteellisen tarkasti alkuperäisnäytelmää, on Alban Bergin ”Woyzeck”.

En ymmärrä, miksi ”Hurjan joukon” lopputeurastus tuo mieleeni Montezuman ja conquistadorit. Ehkä se johtuu vai siitä, että paikka on Meksiko ja kapinakenraali Mapachea esittävä Emilio Fernández on niin vetävän näköinen. Hän oli Meksikon ylivoimaisesti kuuluisin elokuvaohjaaja, oikeasti puoliksi intiaani ja oikeasti ollut jollain tavalla tekemisissä Huertan ja Pancho Villan kapinaliikkeiden kanssa.

Peckinpah on sijoittanut apokalypsinsa vuoteen 1913, jolloin juuri nuo kapinaliikkeet olivat ankarimmillaan – Emiliano Zapata oli hänkin mukana yleisessä sekamelskassa. Amerikkalaisissa sotavoimissa näyttäytyivät ensimmäisestä maailmansodasta kuuluisa Pershing ja toisesta maailmansodasta vielä paljon kuuluisampi Patton.

Olen yleensä ottanut täydestä enemmistön mielipiteen: pahoja miehiä pahoina aikoina. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että miehet ovat elokuvassa liian vanhoja ja ajankohta väärä. ”Villiä länttä” ei ollut enää olemassa. Rosvot käyttävät sotilaskivääreitä ja Colt-puoliautomaattipistoolia.

Miksi suuri junaryöstö on haettu elokuvan aiheeksi? Sehän oli ensimmäisen kuuluisan näytelmäelokuvan aihe – (Edwin S. Porter, 1903 – 12 minuuttia).

Halusiko Peckinpah tehdä Vietnamin tunnelmissa viimeisen kuuluisan näytelmäelokuvan?

Hän ei ollut ajattelija, vaan jokseenkin varmasti mielisairas alkoholisti ja narkomaani, jolla oli kyky tehdä myös toisten elämästä helvettiä. Hän levitteli mielellään perättömiä tietoja itsestään ja väitti esimerkiksi olevansa intiaanisukua. Se ei pidä paikkaansa. Hän kuului sodan aikana merijalkaväkeen, mutta ei osallistunut taistelutoimintaan, ja sotamuistot rauhan ajalta eivät oikeastaan selitä mielenkiinnon suuntautumista eivätkä käyttäytymistä.

Helpointa olisi viitata teatteriopintoihin ja sanoa että ”Hurja joukko” on Peckinpahin versio Learista tai Macbethista. Ainakin siinä on harvinaisen hyvä miehitys kameran molemmilla puolilla ja sangen hyvä käsikirjoitus. Nyt katsottuna William Holdenin alinäytteleminen sopii hyvin Borgninen ylinäyttelemiseen ja tolkuton väkivaltaisuus saa ääriviivoja eräiden kohtausten kummallisen hentomielisyyden ja romanttisuuden taustoittamana. Amerikan puolella maisema on kuvattu helvetiksi ja Meksikon puolella taivaaksi. Raja on vehmas joki, jonka sillalta pahat putoavat ikimuistettavassa kohtauksessa hevosineen.

Elleivät nuo neljä olisi jättäneet hevosiaan kaupungin ulkopuolelle, he olisivat Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa, jotka levittävät ympärilleen tautia, nälkää ja kuolemaa.

Britti Niall Ferguson on tämän hetken nimekkäimpiä ja muodikkaimpia historiantutkijoita – ei kuitenkaan parhaita. Hänen uusin kirjansa World of the Wars – The Age of Hatred on laaja pohdinta Vihan Vuosadasta. Kirjan ensimmäinen jakso on “Suuri junaonnettomuus”, joka viittaa ensimmäiseen maailmansotaan.

Juna.

”Villissä joukossa” kaksi saksalaista upseeria kapinakenraalin leirissä ovat juonen kannalta tarpeettomia viittauksia Zimmermannin sähkeeseen (KVG) ja Saksan Meksikossa harjoittamaan vehkeilyyn. Rosvoilulla olisi siis kytkentä maailmanpoliittiseen tilanteeseen.

Arvosteluissa ja kirjoituksissa on usein virheellinen viittaus. Kun joukko ihmettelee henkilöautoa, O’Brianin esittämä vanha äijä kertoo kuulleensa lentävistä koneistakin. Pike (William Holden) vahvistaa tiedon oikeaksi. ”Sellaisia aiotaan käyttää sodassa.”

Ja on kai konekivääri yllätys elokuvan katsojalle, vaikka etenkin Hiram Maximin keksintöä oli jo käytetty tehokkaasti ”alkuasukkaiden palauttamiseen järjestykseen”. Elokuvassa esiintyä kone on nähdäkseni amerikkalainen Hotchkiss.

Fergusonin mielestä 1900-luvun suuri keksintö oli sota siviilejä vastaan. Juutalaiset on vain yksi esimerkki. Etenkin toisessa maailmansodassa siviilejä kuoli sotatoimissa tai niiden johdosta enemmän kuin sotilaita. Vietnam oli käännekohta, koska viimeistään silloin kaikkien oli pakko käsittää, että gerillasota näkymätöntä vihollista vastaan oli tosiasia ja siviililtä näyttävä henkilö saattoi kantaa kranaattia. Gerillataktiikka sinänsä oli kehitetty buurisodassa ja nostettu mestaruuteen Arabian Lawrencen kamelijoukoissa Palestiinassa. Vaikka se ei kuulu tähän asiaan, sama taktiikka oli kehitetty Suomessa itsenäisesti ja sitä sovellettiin Talvisodassa tehokkaasti.

Myös sota siviilejä vastaan tunnettiin täällä. Se nimi oli kauan Vapaussota, joka on aika julmaa kielenkäyttöä.

Luulisin että ”Hurja joukko” liittyy läheisimmin Joseph Conradiin. ”Pimeyden sydän” on kertomus ”sivistyksen” toimittamisesta viidakon pimeyteen. Conradilla on oikeastaan parempi teksti samasta aiheesta, nimeltään ”An Outpost of Progress”. Molemmissa teemana on sivistäjän muuttuminen villipedoksi – väkivalta. ”Apocalypse now” on julkisesti tunnustettu muunnelmaksi Conradin teemasta. Fergusonin väkivallan vuosisata esiintyy sellaisenaan Conradilla. ”The horror of it…”

En panisi paljon painoa rosvojen rupattelulle uskollisuudesta, sanan antamisesta ja systeemille antautumisesta (selling out). Tuo oli jo aika tuttua jupinaa lännenkuvissa ja gangsterielokuvissa. Sekään ei tunnu tärkeältä, että teurastuksen kohteeksi joutuvat sotilaat eivätkä siviilit. Sekään ei ole pääasia, että lain ja oikeuden on ottanut käsiinsä rautatieyhtiö.

Erikoista on joukkojen käyttö, nimettömät massat, joita edustavat muun muassa romanttiseesti nähdyt intiaanit (yaqui?) ja kasvottomat amerikkalaiset sotilaat.

Kymmenen vuotta aikaisemmin oli tehty ”lopullinen” western – Rio Bravo. Sen henkilöt ja tapahtumat mahtuivat sadan metrin matkalla kuraista kaupungin raittia. ”Hurja joukko” on road-movie. Siinä ollaan matkalla – helvettiin.

= = =

Kuvassa "washers" eli prikkoja - ei kultadollareita.

= = =

Lisäys: siviilit mietityttävät "Hurjassa joukossa", koska ensin ammutaa kuin kunniamurhana nainen ja sitten päähenkilöt surmaa pikkupoika sotilaskiväärillä ja vanhus, sotilasleirissä.

Lasten ja siviilien rooli on hyvin näkyvä myös alkukohtauksessa, jossa hiukan hupsut kaupunkilaiset jäävät ristituleen ja siten ennen vinjetiksi on nostettu lasten julmuus eläintä eli skorpionia kohtaan. Ja elokuva on oudon täynnä kaatuvia hevosia?

20 kommenttia:

  1. Elokuvasensuurimme 70-luvulla voidaan käsittää myös niin, että nythän vasta alkaa vanhojen elokuvien uusi aikakausi kun saamme nähdä nuo rainat täyspitkinä.

    VastaaPoista
  2. guerilla-taktiikasta elikkäs sissisodasta muistan lukeneeni että sitä käytettiin ensimmäisen kerran espanjalaisten toimesta ?

    VastaaPoista
  3. Suomessa tämä paskasakin välinen välein selvittely on saanut nimen vapaussota, sillä se vapautti murhaajat ihmisestä ja se se on vapautta.

    VastaaPoista
  4. "Fergusonin mielestä 1900-luvun suuri keksintö oli sota siviilejä vastaan."

    Hm? Olen antanut kertoa itselleni, että kaikkein vanhin, yleisin ja ns. luonnollisin tapa sotia, jota tälläkin hetkellä käytetään Afrikan eri kolkilla, on se jossa vältellään viimeiseen asti vihollisheimon sotilaita ja lahdataan surutta naisia ja lapsia, ja että kaikki rintamat, pelisäännöt ja muut herrasmiesmäisyydet olisivat myöhempien aikojen kotkotuksia joita muutama tuhat vuotta sitten ei tunnettu missään osassa maapalloa. Kuulostaa minusta uskottavalta, strategisesti tyhmäähän se on lyödä vihollista nyrkkeihin.

    VastaaPoista
  5. Ad anonyymi,
    1970-luvun elokuvasensuuri oli muuten jo aika kevyttä, jos sitä verrataan 1950-luvulla harjoitettuun. Tuolloinhan elokuvia saatettiin kieltää pelkästään siksi, että ne kuvasivat rikoksia liian tarkasti tai asettivat poliisin huonoon valoon. 1970-luvulla puututtiin lähinnä samoihin asioihin kuin nykyäänkin: seksiin ja väkivaltaan.

    VastaaPoista
  6. Brasilialainen Santos-Dumont kehitti lentokoneen keksintönä sen alkutaipaleelle (tietämättään kutakuinkin samaan aikaan rapakontakaisten Wright-brothersien kanssa). Seurattuaan rakkautensa kohteen määrätietoista valjastamista sekä ensimmäiseen maailmansotaanettä kotimaansa sisäisiin selkkauksiin hän hirttäytyi. Hän ajatteli että lentokoneella maailman ihmiset voisivat tavata toisiaan planeetan eri kolkissa, tutustuen paremmin toistensa kulttuureihin ja siten ehkä sotien vähemmän keskenään.

    VastaaPoista
  7. Kurosawan Shakespeare-filmatisoinnit ovat minusta hämmentäviä väkivallassaan. RSC-tyylissä tarinoiden ilman muuta sisältämä julmuus jää liiaksikin piiloon, mutta draaman henkilöiden ampuminen nuolia täyteen vie jo toiseen ääreen.

    VastaaPoista
  8. Peckinpah on rakas.
    Näin Rautaristin varuskunnan teatterissa vuonna 1981 Kontiorannassa.

    Henki salpautui ja loppukohtaus viimeistään vei yöunet.

    Pyssyleikit Jaamankankaalla naurattivat edelleen, mutta naurussani oli tumma sävy.

    Res. jääkäri II/81

    VastaaPoista
  9. Ad Anonyymi:

    Miksi ei mutta toisaalta sodalla pyritään joskus päämääriin, kuten rikastumiseen toisten kustannuksella, ja silloin umpimähkään lahtaaminen ei ole kauhean viisasta. Tietenkin esimerkiksi Timur lenk oli alan uranuurtajia.

    Sellainen sota kuin esim. satavuotinen sota 1300-luvulla ja moni muu - ei kuitenkaan 30-vuotinen sota, käytiin etenkin alueitten haltuun ottamiseksi, jolloin suurin vaara aiheutui vihollisen sotilaista. Kyllä esim. Waltari on uskottava siinä, että egyptiläisten ja heettiläisten sotilaiden taistellessa "Niilin mutarotat" haluttiin pitää alkuvaiheessa auran kurjessa hankkimassa syötävää tosi miehille.

    VastaaPoista
  10. Ad Erastotenes Aleksandrialainen:

    Tuosta aiheesta on paljon hauskoja juttuja. Marlon Brandon The Wild One ainakin meni täysikieltoon ja samoin muistaakseni "Blackboard Jungle", jossa esitettiin vallan nuorisorikollisia tai ainakin sopimattoman väljää käyttäytymistä luokanopettajaa kohtaan.

    Elän myös siinä uskossa, että jokseenkin kaikki viittaukset huumeisiin oli jyrkästi kielletty - myös silloin, kun viittaus oli aidosti tarkoitettu varoittavaksi.

    Mieleeni on jäänyt 1957 näkemäni elokuva A Hatful of Rain - Kourallinen lunta. Jäi kovin hämmentämään. En tietenkään tiennyt silloin mitään sotien jälkeen Suomessakin, etenkin lääkärien keskuudessa pahasti levinneestä morfinismista.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi:

    Santos-Dumont oli Bleriot'n kavereita ja esiintyy historiassa myös siksi, että hänen aloitteestaan kehitettiin ensimmäinen teolliseen valmistukseen johtanut rannekello (Cartier - 1904). Ei siis 1. maailmansota niin kuin huonomissa kirjoissa väitetään.

    VastaaPoista
  12. Ad Dr. Blind:

    Olen miettinyt - Shakespeare ei edellytä väkivallan yksityiskohtien näyttämistä. Eihän näytelmissä eikä kuvauksissa koskaan viitata esim. siihen, että kuolemista seuraa välittömästi mm. rakon ja suolen tyhjentyminen.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi Jääkäri:

    Ymmärrän mitä puhut. Rautaristi on tuotannollinen fiasko ja silppu mutta esimerkiksi se kohtaus, jossa Coburnin porukka palaa omien luokse ja rautaristiä metsästävä hullu käskee ampua, ei unohdu. Ei myöskään se loppukohtaus rautatieasemalla. Mutta myös Coburnin tanssahtelu sotavammasairaalassa on ihmeellinen.

    VastaaPoista
  14. "Suomessa tämä paskasakin välinen välein selvittely on saanut nimen vapaussota, sillä se vapautti murhaajat ihmisestä ja se se on vapautta."

    Petja-hyvä. Sinua vaivaa taipumus nousta historian, ajan ja ihmismielen yläpuolelle eräänlaiseksi hyväksi moraalimessiaaksi. Joka on kaiken pahan ja alhaisen yläpuolella, mitä ihmisestä löytyy.

    Kuitenkin, luulen ma, että vuonna 1918 Petjakin olisi ajautunut maailmanhistorian nieluun, ja ehkä toiminut valkoisten lahtarien teloitusjoukkueen johtajan...

    taikka sitten mies olisi punainen nauha käsivarressaan teurastanut viattomia valkoisia, purppuranpunaisen ja verisen utopian vuoksi.

    Niin kuin luultavasti minäkin olisin tehnyt.

    VastaaPoista
  15. Peckinpah'sta tulee mieleen herran ohjaama Salad Days.

    VastaaPoista
  16. Olisi tekopyhää olla asettumatta yläpuolelle.

    Tuo ns. vapaussota oli kapinallisten, laillista hallitusta vastustavien voimien välinen välien selvittely.

    Se että tietää ja ymmärtää miksi näin oli, ei poista sitä että näin oli.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Loppupohdinnoista tulee mieleeni kohtaus eräästä mielielokuvistani. Elokuvassa The Purple Plain
    päähenkilö (Gregory Peck)katselee lasta, joka leikkii liskolla. Muistaakseni hän lausuu jotain seuraavanlaista: " Ikuinen dilemma: tappaako vai ei". Kohta näytetäänkin lapsen liiskanneen liskon hiekalle.

    Lapset kai ovatkin julmimpia sotilaita, tai ainakin niin sanovat afrikkalaisista lapsisotilaistakin. Etiikka on kasvatuksen tulos. Valitettavasti.
    Ja valitettavasti lapsisotilaat etiikkatyhjiössään kuitenkin kärsivät väkivallasta aivan yhtä paljon, tiesivätpä he sen oikeutuksesta mitään tahi ei.

    VastaaPoista
  19. Wild Bunch - Toverit
    Kyse on toveruudesta - ja hyvin romanttisessa hengessä (Kollaa kestää). Siihen liittyy keskeisesti lähtö meksikolaisesta kylästä, kun taustalla soi uskomattoman kaunis vallankumouslaulu...
    Ja kaikki elokuvassa tiivistyy hetkeen: Let's go - why not! (pohjaalaiset talvisodassa).
    Tosin pohjalaiset eivät höpöttäisi näinkään pitkään. Kaurismäellekin katseiden kohtaaminen riittäisi.
    Ehkä Kaurismäen versiossa Holden nousisi jaloilleen ja sanoisi: "Lähdetään".

    VastaaPoista
  20. very noble. syvällisiä pohdintoja.
    kyllä elokuva tuo henkeä tähän rage against the machine-tunnelmaan, eli valtakoneiston simputuksen kestämiseen.

    miten Holden muka alisuorittaa?

    kysymys viisaammille (oletteko muuten nähnyt koskaan Oikein viisasta miestä?):
    Kuka näyttelijöistä vielä elää? ja kuka on Piken morsmaikku siinä ennen legendaarista "lets go" kohtausta?

    onko porukka käynyt kuvauspaikoilla? olisi mielenkiintoista nähdä paikat..

    VastaaPoista