31. elokuuta 2007

Antille


Kun olen päättänyt käyttää blogia myös henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon ja omiin tarpeisiin, en päätöstäni pyörrä.

Onnea 50-vuotispäivänäsi.

Tapaamme sitten illalla.

Kun tulin Otavaan töihin, Sinä menit seitsenvuotiaana kansakouluun. Tämä ei valitettavasti riitä itsekorotukseen, koska maajalassa on otavalaisia, jotka tulivat sinne töihin 1930-luvulla ja ainakin yksi pirteä henkilö Munkkivuoressa, joka tuli passaamaan ja suitsimaan Otavan herroja 1952. Ropponenkin otti ja kuoli.

Mutta jotain on tämäkin 43 vuoden yhteys ja sitä edeltänyt yhteistoiminta eri henkilöiden kesken, joka lienee alkanut 1911. Tuolla jälkimmäisellä tarkoitan oikeudellista konsultaatiota, joka jatkui viimeksi viikko sitten. Ja Otavassa on työssä tytär ja oli vaimovainaja, 1964-1994, ja sai kaikenlaista aikaankin. Ja yksi serkku.

Kotona on muistoesineitä - hävittämiseltä pelastettu Aalto-tuoli, jolla kirjailijat istuivat jo 30-luvulla odottamassa sopivaa herraa kirjoittamaan vaaleanpunaisen lomakkeen "ennakosta" eli siis vipin. Ja Kellarikeisarin hallusta yhden markan kauppahinnalla hankittu kirjahylly. Saattaa löytyä myös anastettua konttoritavaraa ja löytyy pakka pahvikortteja, joissa lukee minun nimeni ja asemani, "kustannustoimittaja", painettu Uudenmaankadun kohopainossa 60-luvulla.

Sanotaan nyt sivullisten lukijioiden valistukseksi, että oma panokseni on ollut kautta aikain vaatimaton. Mutta ei ole toisaalta koskaan paiskottu ovia.

Osaksesi tuli osoittaa ilmankin typerä sukuyhtiöiden kaava vääräksi - ei se mene niin, että luoja, säilyttäjä ja tuhoaja ovat minkä tahansa organisaation kolme peräkkäistä sukupolvea, kuin hindujen jumaluudet. Olet Reenpään nimen kantajana toimitusjohtaja neljännessä polvessa. Sikäli kuin tiedän, tuho ei tuiki, vaikka eräät ovat odottanut yhtiäryhnmänne pikaista haaksirikkoa ja vuosikymmeniä.

Ei sillä. On muitakin esimerkkejä, kuten kaimasi Antti Herlin - neljäs polvi niin ikään.

Ei käy kateeksi, koska olet joutunut täyttämään suuria saappaita. Toisaalta käy kateeksi, sillä tuo aitojen perheyhtiöiden perinne on hieno.

Yhtiö on kuin maatila ennen vanhaan. Ei sellainen ollut kauppatavaraa eikä sitä voinut myydä yhtä vähän kuin voi myydä lihasuikaleita selästään. Sen voi vain periä ja jättää perinnöksi.

Otava on Suomen arvostetuin pieni yhtiö. Kustannusliike on surkean pieni; sen tiedämme. Yhtyneet Kuvalehdet ei sitten olekaan niin pieni, mutta voi olla, että sillä on edessään livettäviä pitkospuita.

Joitakin poikkeavia käsityksiä on esitetty, mutta kyllä kirjallisuus on maailman hienoin asia. Omakielinen kirjallisuus on juuri se, mikä pitää porukoita yhdessä, se on se, mikä kukoistaa huonoina aikoina ja se on se, joka ryömii esiin raunoista todella vaikeiden aikojen mentyä.

Insinööreille ja talousmiehille ei yleensä parane mennä puhumaan kirjallisuudesta (siis kaunokirjallisuudesta), mutta kyllä hekin oikeastaan tietävät, että tiede ja koneet ja raha tulevat ja menevät, mutta yhteisesti koettu kieli jää.

Aion ojentaa illalla arvolleni sopivan lahjan, nimittäin nipun varhaisvuosien The Simpsons -DVD-levyjä. Perhe kuin perhe. Levyt on hankittu hienostoliike Anttilan tarjouksesta ja kuitti on tallella, jos teillä sattuisi olemaan ne.

Asiassa on näetsen käynyt niin, että olen ostanut saman satsin nyt neljännen kerran muutaman kuukauden kuluessa. Etenkin lapseni ovat kuljettaneet niitä kiinteistöstä ahkerasti.

Siitä päättelen, että niissä oikeasti on jotain. Nykyisemmät Simpsonit ovat mielestäni vastenmielisiä tai erittäin vastenmielisiä. Nuo vanhat, joita itsekin katselimme, kun eräät lapsemme olivat oikesti pieniä, näyttävät sisältävän osan perhe-elämän muistoja.

Sellaisia ihmisiä on, joille perhe-elämä on iso asia, siis ei dynastia, vaan perhe.

Ehkä tuosta amerikkalaisesta televisioviihteestä nousee hyviä muistoja. Toivon niin.

Ja DVD ja elokuva lähinnä siksi, että suutarille on paha viedä kenkiä tuliaisiksi, saatika sitten suutarin lapselle.


Ja muille lukijoille vielä tähdennyksenä: kulttuurielämä ja teollisuus ei ole pelkkää kirpputoria, jossa mikä tahansa olisi myytävänä. Hommissa on mukana jokin määrä henkilöitä, joiden kasvot ja nimet eivät ole erikoisen tunnettuja. Aika usein juuri heidän panoksensa on suuri.

Kuten tässäkin tapauksessa.

15 kommenttia:

  1. On oikeasti inhottavaa seurata joskus omia sukulaisia, jotka rakentavat dynastiaa. Lapsenlapsien (ja sisarusten lapsenlapsien) ihmisarvo riippuu pitkälti ylioppilastodistuksen yleisarvosanasta, koulutuksesta ja työpaikasta.

    Hyvän esimerkin muodostaa vaimoni, joka kävi ammattikorkeakoulun ja jota hänen mummonsa kohteli kuin halpaa makkaraa. Nyt, kun vaimo meni yliopistoon jatkamaan maisteriksi ja naimisiin minun, diplomi-insinöörin, kanssa, on hän muuttunut suosituimmaksi lapsenlapseksi.

    VastaaPoista
  2. No tämä postaus alkoi mukavasti! Otsikko ja kaksi ensimmäistä virkettä sopi myös minulle ja ehkä sadoille (?) 1957 syntyneille Antti-nimen saaneille äijille. Hauskaa iltaa ja onnittelut Antille!
    [wikipedia]Antti on vanha suomalainen miehen etunimi. Antti tulee nimestä Andreas, joka puolestaan tulee 'miehekästä' tarkoittavasta sanasta andros. 1980-luvulla Antteja oli 14662 henkilöä, mikä tekee Antista kahdeksanneksi suosituimman miehen etunimen.[/wikipedia]
    PS. Omakielinen kirjallisuus: Kyllä!

    VastaaPoista
  3. Ad Antti:

    Uudistan onnittelun ja muistelen (kirja on jossain), että Antti, Heikki, Mikko ja pari muuta ovat olleet sata vuotta tasaisimmin suosittuja miehen nimiä Suomessa.

    Siksipä Antti on minulle sellaisen tasaisuuden nimi, jota pidän ongelmattomasti miehekkäänä piirteenä. Voi olla sukua kirjakielen ilmaisulle "hötkyilymättömyys".

    VastaaPoista
  4. Ad Erastotenes Aleksandrialainen:

    Tuli arkan paikkaan taas (tosin ei tietääkseni omalla tontillani).

    Tarkoitan että tuo hyvin tuttu piirre on niin kauhea. Muistan niin paljon äänen madalluksia luonnehdinnalle "kansakoulun käynyt".

    Tästä on taannoin siteeraamani Tuntemattomasta sotilaasta pyyhitty lause, jonka täsmällinen muoto on helppo löytää kirjasta "Sotaromaani":

    "Kariluoto ja... saivat nimensä koulunsa marmoritauluun. Heikinaro, ... kuolivat kansakoulupohjalla."

    VastaaPoista
  5. Erastotenes Aleksandrialaiselle:

    Alkoihan tuo jäkätys, eli dynastian muokkaaminen, jo kansakolun alusta jatkuen ties minne asti. Eli "serkusi saa kymppejä ja sinä kutosia kokeista", "Herranen aika, meillä ei punikkeja lueta (Linna)", "Serkkusi valitsi kunnon ammatin ja saa 10.000 markkaa kuussa", "Serkkusi rakensi ITSE oman talonsa", "Eihän se kuulu edes kirkkoon". Ja sitten lapsuuden pahimmat traumat:

    - Joulupukki on olemassa.
    - Enkelit ovat siivekkäitä ja kilttejä ja mummista tuli enkeli.

    No, Joulupukki ei ollutkaan olemassa ja enkelit jumalan sotajoukkoina saisivat tänään tuomion rikoksista ihmiskuntaa vastaan... aina kansanmurhaan asti.

    Oli siinä pikku-pojalla ihmettelemista kun auktoriteettien valheet selvisivät. En vieläkään pidä serkustani enkä ymmärrä Norjan prinsessaa.

    Voisi olla hyvä "bisnes" viedä Amerikkaan tuo nameday:n vietto.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, kun palautit kellarikeisari Ropposen nimen mieleeni!

    Olin nuorena opiskelijapoikana 30 vuotta sitten kesäloma-aikaan Otavalla yövartijana ja vahtimestarina. Talossa työskenteli Ropposen ohella muitakin sellaisia persoonallisuuksia, joita ei tämän päivän työpaikoilla varmaankaan nähtäisi.

    Yövartija, muistaakseni Koskinen, oli reippaasti yli eläkeiän. Oli ollut ensimmäisessä työpaikassaan Helsingin linnnoitustyömailla Venäjän vallan aikana vossikkakuskina yhdelle venäläisupseerille. Ja paiski vielä töitä 1980-luvun vaihteessa! Sitten oli yksi vanhempi siivoojatäti – nimeä en enää muista – joka piti työntekijät sellaisessa kurissa ja Herran nuhteessa, että paikat olisivat pysyneet siisteinä siivoamattakin.

    VastaaPoista
  7. Ad Jussi:

    Kas Jussia! Koskisen etunimi oli kuin olikin Yrjö, ja sattuman kautta tiesin hänen taustansa ja laajan sukunsa Ruoveden Jäminkipohjassa. Hän oli ollut ennen sotia pehtorina Jämingin talossa.

    Muistelisin että hän oli vanhempi kuin muonamies Manu, joka oli syntynyt 1.1.1900.

    Vanhoissa yhtiöissä ja vanhoilla maatiloilla oli tämä yhteinen piirre - niiden vaikutuspiirissä oli ja eli mitä mielenkiintoisimpia ihmisiä.

    Ja se aikajänne - tuossa Ruoveden kylässä oli monia muistelijoita, miehiä ja naisia, joilla oli kirkkaat mielikuvat vuoden 1918 tapahtumista, jotka olivat paikkakunnalla raskaat.

    Ja kuten sanottu vanhin ihminen, jonka meiningin ja jupinat muistan itse, oli syntynyt pari vuotta ennen suuria nälkävuosia eli n. 1866 - Uiton Matti, Kauhavan Lauttamuksesta.

    VastaaPoista
  8. Minä olisin oppikouluun halunnut, mutta äiti ei sitä asiasta suosinut.

    Menin sitten iltakouluun, kun pääsin kansakoulusta, mutta jäi vuoteen kun tuo Sahan Antti syntyi ja yksinhuoltajana ei ollut mahdollisuutta iltakouluun, joten menin vaatturikouluun.

    Mutta jos olisin voinut opiskella kuten mieli oli, niin historiaa olisin lukenut.

    VastaaPoista
  9. AD JARMOM

    Kun ajattelee enkelit taivaallisena sotajoukkona suorittamassa kansanmurhaa, saatan hyvinkin ajatella minun mummoni päässeen enkeliksi. Nainen muistutti mongolikenraalia, paitsi oli suurempi ja häijymmän näköinen.

    VastaaPoista
  10. "Mutta jos olisin voinut opiskella kuten mieli oli, niin historiaa olisin lukenut."

    Ja miksi et olisi voinut opiskella Tai miksi et voi opiskella, jos palataan nykypäivään?

    Tätä lätinää kuulee aina lähinnä vanhemmilta ikäluokilta. Tosiasia nyt vain on että Suomessa on kaikilla. Ihan kaikilla ja jokaisella opiskella niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.

    Se vaatii ehkä hieman enemmän järjestelyjä ja suunnittelua, mutta aloittaa voi peruskoulun suorittamisella ja jatkaa aina tohtorin tutkintoon saakka. Ja kaikki tämä erittäinkin edullisesti opetuksesta ei tarvitse maksaa ja apurahoja saa viimeistään jatko-opiskeluvaiheessa. Yhteiskunta maksaa myös erilaisia vuorotteluvapaita ja vastaavia ja silloin voi keskittyä täysipäiväiseen opiskeluun.

    Olen luonteeltani rauhallinen, mutta tuollaisia valittajia tekisi mieli vetää dunkkuun.

    VastaaPoista
  11. Nimimerkki Pitkällä kaavalla veti mutkia suoriksi ja valitsi väärän risteyksen.

    Kustannus se on nimittäin myös vaihtoehtoiskustannus ja siihen opintojen elämänvaihe vaikuttaa kovasti. Itsekin suoritin kevyesti pari maisteritason tutkintoa siinä normaalissa ikävaiheessa, mutta sitten ura ja perhe-elo vei, aikomiini matematiikan, kielten, filosofian ja teologian lisäopintoihin saati jomman kumman leipälajin väitöskirjaan asti en sitten taida ennättääkään (nimimerkistä huolimatta se hattu tosiaan hankkimatta). Siis eläkkeellä tietenkin, mutta ei se ole sama, korkeaoktaanista sivistystähän tarvitsee ja elää todeksi nyt aktiivivuosien stradalla, varikolla se jäisi fiilistelyksi.

    Kukaan Petjan tekstejä vähänkään kauemmin seurannut ei ole voinut olla huomaamatta hänen opiskelleen tai joka tapauksessa oppineen laajalti ja syvästi, mikä ei tarkoita että jakaisin hänen näkemyksensä usein.

    VastaaPoista
  12. No minä kuulun vanhempaan sukupolveen ja minusta tuli sitten vaatturi, kultaseppä, suutari, suoritin klassisen laulun tutkinnon, web-master kurssin, Internet- ja multimediatuottaja tutkinnon, ja minusta tuli toimittjaa, yhteisöasiantuntija ja luennoitsija korkeakouluun.

    Ja kuten olen sanonut aikaisemminkin, se että minusta ei tullut ammattilaulajaa, johtuu lähinnä pelkuruudesta.

    VastaaPoista
  13. Syntymäpäivistä.

    Minä olin tänään Pikku-D:n synttäreillä. Tuli neljä mittariin.
    Sahan oli tehnyt hänelle kakun jota koristivat pillerinpyörittäjät, kärpäset ja hämähäkit.
    Omalla blogillani on kuva.

    Tänään valitsin Sahanin syntymäpäivälahjaan kankaan.
    Tummanharmaa hiusraita villa-mohair.

    VastaaPoista
  14. Nyökkäilen dr. Blindille: Petjan jutut ovat olleet sivistäviä. Taannoin mies esitteli Harris-tweedin, joka oli siihen asti ollut pelkkä sana. Taisinpa sitten jutut luettuani luennoida ko. kankaasta vaimolleni kohtuullisen innostuneesti jossain yhteydessä. Oltiin sitten kesän alussa Edinburgissa ja eikös vaimokulta napannut hihasta tietyn erikoiskaupan kohdalla. Ja aivan: pelkästään ehta aitoa Harris-tweediä kaikki. Pahus kun ei ollut puvun tarvetta, olihan ne pirun tyylikkäitä releitä.
    dr. Blind, millainen on nimimerkkisi etymologia?

    VastaaPoista
  15. Nimipäiväpostauksella Antille on vastattava: Kun Kansallisoopperassa vielä oli asiat rauhallisemmalla tolalla, sen nettisivuilla oli suhteellisen vilkas yleisönosasto. Musiikkihenkistä nimimerkkiä sinne miettiessä löysin kantahjelmistosta pöhkönotaarien joukosta edes jotenkin sankarillisen juristimaskotin: operetissa Lepakko asianajaja Dr. Blind on tosin hoitanut jutun kehnosti, mutta osoittaa uhrimieltä ja on valmis vaihtamaan paikkaa telkien taakse joutuneen päämiehensä kanssa.

    VastaaPoista