19. heinäkuuta 2007

Wienerschnitzelin tarinoita

Wikipedia sisältää erittäin ansiokaan artikkelin ja kuvia tästä jumalaisesta ruuasta. jonka nimi siis näyttää olevan englanniksi wiener schnitzel.

Olen usein ehdottanut, että sellaiset ravintoloitsijat olisi tuomittava kuritushuoneeseen, jotka myyvät porsasta viininleikkeenä. Ehdotus ei ole saanut minkäänlaista kannatusta. Nimitys on geneerinen, niin kuin viineri eli wieneri. Jenkeissä tosin "wiener" on nakki, ja Saksassa nakki on Frankfurter jne.

Yllättäen viininleike on siis oikeasti wieniläinen. Se on keksitty Milanossa, joka oli, kuten hyvin tiedämme, samaa valtakuntaa. Olen jopa syönyt Milanossa "milanese" -nimisen virityksen, joka oli hyvää.

Leikkeeltä vaadin viittä asiaa.

Pro 1:o Wieninleike syödään Kosmoksessa (joka on heinäkuun kiinni). Siellä istuu nykyisin lounasaikaan lähinnä huonoja ihmisiä, joten sekaan mahtuu. Helsingin Sanomien päätoimittajia, investointipankkiireja ja liituraitamiehiä. Leikettä saa, vaikkei sitä olisi listalla. Se on yhtä herkullinen kuin paistetut silakat eli erittäin hyvin valmistettu.

Pro 2:o Wieninleikkeen on oltava vasikkaa. Kosmoksessa on.

Pro 3:o Oheistuotteena on oltava kaksin käsin tehtyä perunamuusia, jossa on noin kilo voita annosta kohti. Wieniläiset itse tosin taitavat suosia sitä "saksalaista" perunasalaattia, joka on hyvää, mutta suolaisempaa kuin meidän oivallinen Pirkka-tuotteemme.


Pro 4:o Päällä on oltava anjovis, joka syödään.

Pro 5:o Anjoviksen rajoittamalla alueella on oltava sitä isokokoisempaa kaprista. Kaprikset syödään.

Syömisen jälkeen mennään Kalevankadulle polttamaan tupakkaa.

Väittäisin jokseenkin varmana asiana, että anjovis on kilohaili taidokkaasti maustettuna. Englanninkielisten ruokakirjojen anchovy on sukuun Engraulidae kuuluva kala. Siis sama vitsi kuin sardiinissa, joka on kalalaji, paitsi Suomessa, jossa se on kalaruokalaji, joka tehdään kilohailista tai silakasta.

Silakka ja silli on sama kala. Silakka on murtoveden silli.

Valitettavasti asiantuntemukseni ei riitä eikä Internet ole kyllin laaja selvittämään erilaisia silli- ja silakkaruokia. Sen verran saa selville, että matjessilli on alkujaan hollantilainen keksintö ja "matjes" tarkoittaa mamsellia, ja ellei joku tietäisi, sursilliä eli hapatettua ruotsalaista silliä ei pidä syödä. Sitä vastoin ruotsin böckling on tavallinen savusilakka, herkullinen kala. Lasimestarin silli ja suutarinlohi kuuluvat meillä joulupöytään ja saavuttavat yleensä raivokasta suosiota. En tiedä, saako niitä muulloin kuin jouluna.

Heinäkuun hillittömyyksistä kerron vielä havaintoni, että K-kaupoista löytyy mielestäni ihan säädyllisen hyvää (ja kallista) Parman kinkkua (prosciutto). Jos ostaa hunajamelonin sen kaveriksi, niin jo on markkinat.

EY:n ansiosta tarjolla on myös nopeasti diversifioituneita bratwursteja, joista olen löytänyt kevyen, vasikkaisen version. Myös saksalaisia näkyy myynnissä. Silmään pisti pikakierroksella myös Brötchen. Tunsin kerran ihmisen , jolla oli Frankfurtin kirjamessujen yhteydessä tapaa tilata yksi konjakki ilman bratwurstia ja sämpylää.

Katsoivat hitaasti.

Täytyi kirjoittaa tämä wieniläine intermezzo, koska en osaa paistaa pihviä. Mielestäni siis kyllä osaan, mutta en toisten, syöjien mielestä. En edes tiedä, kumpaa silmää on iskettävä, että saisi kauppahallista sitä oikein todella hyvää ja tolkuttoman kallista sisäfilettä.

Viimeiseksi tunnustan tämän seurakunnan silmien edessä, että minulla on myös heikkous Suomen kalleimpaan lihaan, jota näyttää saava kauppahalleista, nimittäin ilmakuivuttuu poroon, jota useimmat eivät suostu edes maistamaan eivätkä saa syödyksi. Tämä himmeä intohimo on peräisi varhaisten lapinretkien aikakaudelta, jolloin Ivalon kauppias myi näitä proteiinipommeja. Olen itse nähnyt, että pari lastua kuivalihaa kahviin vuoltuina vaikuttaa samalla tavalla kuin pinaatti Kippari-Kalleen.

Kenraali Radetzky, jonka mukaan on nimetty mainio marssi, oli kuulemma kovasti perso wieninleikkeelle.

43 kommenttia:

  1. Tuota...
    Kirjoitan tästä vielä lisää, mutta...
    Kolme tätiäni on ravintola-alalta, äitini omisti ravintoloita, poikani kummilla on Rôtisseurs-käädyt, rakas ystäväni on lihatukun kehitysjohtaja ja poikanikin on kokki. Vaimonikin sukukunnassa on muutama Suomen huippuravintoloiden kokeista.

    Yleensä jos on ystävissä syömässä, saa parempaa ruokaa kuin missään Helsingin ravintolassa.

    Vaan.

    Parhaan Wiener-leikkeen minä olen kaiketi saanut Bolognassa. Todella hyvää.
    Ja jos haluatte vasikkaa, potkaiskaapa nilkkaani pöydän alla.

    Ja kaikkein paras ravintolassa syöty kokonaisuus on ollut Riministä vähän matkaa oleva ravintolassa, jonka omistajan nimen muistan, mutta en ravintolan nimeä "Lele" jotakin.

    VastaaPoista
  2. Ajoin kerran Steinheim -nimiseen norjalaiskylään. En tiedä miksi. En siellä muuta tehnytkään kuin u-käännöksen.

    Hitsi, että inspiroit.

    VastaaPoista
  3. Suutarinlohta saa Lidlistä (en ole itse huomannut, mutta tyttöystäväni toi sitä sieltä kerran). Se on valmistettu Puolassa ja poikkeaa hieman tutusta suomalaisesta makumaailmasta, mutta hyvää se on.

    VastaaPoista
  4. Ad Petja Jäppinen:

    Aivan. Se Bolognan ravintola oli Piazza di Popolon tuntumassa lähellä hotelli Palacea, jota sanottiin Palazzoksi ja jossa valtaa piti signore Lenzi. Camera Sei oli mainio, eikä siellä tarjottu seitiä komerossa.

    Oivallista pihviä pistelimme pari vuotta sitten noin 52 metrin päässä Santa Maria Maggiore -kirkosta Firenzen assalla.

    VastaaPoista
  5. Ad Niko:
    Karhensin mielii ja kävin Kirkkonummen Lidlissä. Oivallisia bratwursteja! Vissyvesi osoittautui maineensa veroiseksi sekin.

    VastaaPoista
  6. Itävaltalaisen vaihto-oppilaan mukaan tykkäävät enimmäksen ranskanperunoiden kanssa syödä tuota wienerschnitzeliä.

    VastaaPoista
  7. Lidlissä kun käyt, niin sieltä kannattaa ratsata ne ilmakuivatut kinkut. Hinta on ns. markkinatasoa halvempaa ja löytyy peräti kahta laatua: espanjan ja italian.

    Muuten olen huolissani Lidlin tyylistä ottaa kotimaisia valmisteita myyntiin. Teurasjätettä ja täyteaineita ynnä lisäaineluettelosta pahimmat päältä pakattuna vakuumiin (teurasjätteeksi luetaan tässä koneellisesti luista kaavittu lihanjämä ja sidekudos. Saa muuten survoa melkoisen määrän arominvahvennetta ja muita aineita että maistuisi edes joltain.)

    Vastoin yleistä luuloa, sisäfile ei ole naudan parasta osaa. Oikeat herkuttelijat tietävät, että mitä karkeampi lihaskudos, sitä enemmän makua. Ulkofile ja entrecote voittavat maukkaudessaan sisäfileen 6 - 0. Aikaisemmin myytiin oikeissa lihakaupoissa "teurastajan paloja" eli niitä ruhon osia, jotka liha-alan miehet tiesivät parhaiksi. Naudan poskilihoja ei taida enää saada kun vanhan liiton lihamiehet katoavat. Parhaat palat menevät valitettavasti koneelliseen käsittelyyn ja maku-ansio katoaa sidekudoksen joukkoon.

    Linkki alla johtaa Kauppalehden Presso-liitteen digipaperilehteen, jossa on ansiokas kirjoitus eräästä aidosta Wiener Schnitzelistä, joka yllätys, yllätys tehdään sianlihasta.

    http://tinyurl.com/2a9pok

    Aitoa wieninleikettä ei Suomesta edes saa, koska vain Wienissä se on aitoa. Jäljitelmiä ja hyviä sellaisia kyllä saa vaikka Esson baarista. Vielä toistaiseksi. Menivät myymään PRKL esson jollekin kotimaiselle oligopolin puolikkaalle.

    VastaaPoista
  8. Saako Suomesta italialaista raakamakkaraa, en nyt muista nimeä (solzina, sulzina?).

    VastaaPoista
  9. Alppilan Weeruskasta saa HY-VÄN jätti-wieninleikkeen, joka on kyllä enemmänkin ns. darraruokaa, mutta erinomaista sellaista mukavassa kuppilassa yhden Helsingin viihtyisämmän kaupunginosan reunalla..

    VastaaPoista
  10. AD ueberkåkken:

    Lidlin ilmakuivatut kinkut löysin - K-kaupassa pussi maksaa 4,50 ja Lidlissä 1,50. Olen alkanut kokea mielihyvää ovelisa ostoista.

    Sisäfileestäkin olen samaa mieltä. Yritin taannoin englanninkielisessä maassa selittää nuorella sukulaiselle, mikä on Rib-eye ja mikä Sirloin ja mikä Tenderloin ja mikä T-bone ja tulin siihen tulokseen, että Wittgenstein oli oikeassa: täytyy kokeilla, kun ei voi puhua.

    Monista nimityksistä huolimatta harrastan "pihvejä" joissa on luu mukana tai luu lähellä.

    raavas lihoiksi

    VastaaPoista
  11. Kerran Wienissä päätin Ringillä pamauttaa kertaheitolla herraksi ja tilasin tätä wienerschnitzeliä. Erehdyin tilaamaan englanniksi perunat "fries". Toivat riisin kanssa. Kannattaa opetella saksaa, jos aikoo syödä hyvin.

    VastaaPoista
  12. Minä olen vakamuksellinen lihansyöjä.

    Likeinen suhde lihaan alkoi jo lapsuudesta, kun turkisfarmin sivussa oli vähän omaakin lihaa kasvamassa, mutta sitten teuraston suurena asiakkaana farmi saattoi myös tilata ruokakäyttöön lihaa suoraan teurastamolta.

    Lasna ollessa lempiruuat olivat paistettu kana ykkösenä. Curry- tai sitruunakastikkeessa. Koska perheellä oli myös oma kokki, kranttu ja pätevä ihminen, tämäkin tuli hyvin hoidetuksi.
    Ensimmäisen kerran omaa itse tappamaani lihaa söin 5-vuotiaana, kun sain käteeni kanan ja kirveen.

    Toinen lapsuuteni herkku oli kyljykset. Kerran lasna ollessa vedin niitä 7 yhdellä aterialla. En tiedä monta olisin syönyt, mutta kasvinveljeni, joka oli noin neljännestä pienempi, vaikka vain vuotta nuorempi, yritti aina syödä saman kuin minä ja oli kauhuissaan kun otin neljännen.

    Sitten munuais- ja maksakastikeet, kermaiset ja maukkaat.

    Savuhevonen oli harvinaista herkkua, mutta muistan vieläkin, miten hienoa se oli, ja on säilynyt suosikkien joukossa

    Ja kieli. Kieltä meillä oli usein, se korvasi leikkeleenä makkaran.

    Sitten oli hyvää palvilihaa, joka sekin tuli tuttavan kautta, suoraan palvaamosta.

    Lampaasta en perustanut maun vuoksi, vaan se oli minusta hienoa, kun sai syödä omaa eläintä.

    Nykyään lammas on suosikkejani.

    Kalasta en perustanut lapsenakaan, mutta savusilakat upposivat kyllä silloin ja nyt.

    Mutta käykääpä Votkinin liikkeessä Sörnäisissä, ja pyytäkää kengurua.

    VastaaPoista
  13. Lasimestarin silliä saa. Sillointällöin, mistä sattuu. Itse olen siitä nauttinut eniten kesällä, en jouluna. Uusia perunoita, oikeata voita, lasimestarin silliä. Ei siinä mitään muuta tarvita.

    VastaaPoista
  14. herkkufileitä Wienissä

    Wienin valtionoopperan lähellä on miehille ja naisille tarkoitettu kuntosali ja sauna. Sijainti merkitsi, että siellä kävivät oopperan laulajattaret ja ballerinat.
    Kokenut kertoo, ettei ollut milloinkaan nähnyt niin paljon peittelemätöntä naiskauneutta samanaikaisesti. Yleensä heillä oli musta tukka ja nappisilmät.
    Hikisen ammattinsa vuosi he joutuivat pesemään itsensä erityisen huolellisesti.

    Kerran tälläinen oopperan työntekijä sattui viereen porealtaaseen ja Rossinin naisrooleja käsitelleen keskustelun päätteeksi seisoivat he lattialla nokitusten ja mies kysyi olisiko hänellä käyntikorttia mukanaan. Ei ollut. Mutta ei ollut miehelläkään.

    VastaaPoista
  15. Wienerschnitzel koko perheen Interail-matkalla Euroopassa:

    Olimme tulleet Kanadasta Euroopan kiertomatkalle kolmen teini-ikäisen lapsemme kanssa. Yllättävin ruokailuelämys olivat suunnattoman suuret ja erinomaiset Wiener-leikkeet Bremenin torilla ulkoilmaravintolassa.

    Toinen asia, jota teini-ikäisemme ihmettelivät Bremenissäkin oli se, että saksalaiset söivät hyvin paljon, jopa enemmän kuin he itse siihen aikaan. Se oli melkein yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin se mies, joka haki Ruotsin laivalla pöydästä aina uuden ja uuden täpötäyden lautasellisen ruokaa ja jätti sen kesken hakeakseen uuden lautasellisen.

    Pohdimme, mikä oli miehen tausta. Lapsemme arvelivat, että hän oli joutunut näkemään nälkää jossain Itä-Euroopan maaassa. Saattoi olla niin. Oli vasta vuosi 1985.

    VastaaPoista
  16. Kyllä vaan oikea ilmakuivattu, liiterin katolla, poronliha on sitä parasta suomalaista ruokaa. Kun Vaaralan Jussi jauhoi käsimyllyllä kuivalihan (piti kevyesti kostuttaa, että meni lävitse) pieneksi, lisäsi suolaa, pippuria ja katajanmarjoka sekä kotuullisesti vettä (vain niukalti peittoon pisti) ja keitti tulellea ohtuullisen kauan. Ja kun muusi tehtiin puikulapotuista, niin siinä oli ilman mitään sörsseleita parasta ruokaa tämän kesän piikkii ja ei ole Negrescokaan tajonnut parempaa, vaikka uutta keittiötään joskus esitteli kovalla rahalla.
    Alexius Manfelt

    VastaaPoista
  17. Viineri eli wieneri tunnetaan ainakin Englannissa nimellä danish pastry ja jenkeissä (tietenkin) tuttavallisesti etunimellään danish.

    VastaaPoista
  18. Tässä sopivasti tienvarsiruokalasta, Kymen Paviljonki 6-tiellä Koria-Kouvola-akselilla on aika hyvä, suosittelen Kemppisenkin kääntämään C4:n keulan. Ainakin juuri syöty lehtipihvi oli valio. Sen sijaan lähellä olevaa ABC:tä ei voi ruokailijalle suositella, entisen mukavan Korian Esson korvannut ketju on aivan surkea liharuoissa, heidän wieninleikkeensä on sellainen rullaprässätty possuliuska, jonka päällä yksi maustevoinappi kokee olla anjovis ja kapris yhtäaikaa, eikä tietysti muistuta mitään ihmisruoaksi kelpaavaa...

    VastaaPoista
  19. Ad Petja Jäppinen:
    listallasi on myös kieli, josta on tullut harvinainen herkku. Alle 35-vuotiaat eivät kärsi edes kielimakkaraa (diplomaatti). Mutta keitetty, käsin nyljetty kieli siivuina - voi että!

    VastaaPoista
  20. Ad Ana Amnell:

    Tuosta voisi kirjoittaa - nälän muistoista.

    Jotkut varmaan muistavat Munkkiniemen Marian Grillin, joka sai sivuliikkeet Snellmaninkadulle ja Eiraan. Pesuvadin kokoiset lautaset ja nimenomaan valtavia pihviä.

    Myös ylemmän keskiluokan perheet paastosivat loppuviiko ja ajoivat pyhänä syömään itsensä pyöreiksi.

    Muistan sen tunteen. Ruuan suunnaton määrä tuntui niin juhlalliselta.

    Tämä toistui ja toistuu edelleen jollain tavalla Ruotsin laivojen seisovissa pöydissä, jotka ovat edelleen parempia kuin alakortti-ravintolat samoissa laivoissa.

    Itse mässään yleensä vain silliä, perunaa ja vähän lohta - lihaleikkeet ovat lakanneet kiihdyttämästä.

    Rekkamiesten puolella Ruotsin ja Saksan laivoilla on kuulemma leikkeitä.

    VastaaPoista
  21. Ad Th:

    "Chelsea bun" paljastuu lähemmässä tarkastelussa korvapuustiksi. Kanelia ja kaikkea.

    Saksassa "Berliner" taitaa ollut possumunkki.

    On ollut hiljaista possumunkkirintamalla viime vuosikymmenet.

    VastaaPoista
  22. Ad Dr. Blind:

    Ai perkele. Siis se, josta menee puiset raput Kymijoen rantaan ja jonka sivusiivessä myydään paperia ja roinaa?

    Ei ole tullut vuosikausiin käydyksi. Tarkoittamani paikka oli aikoinaa nimeltään Kurjenmiekka.

    Niillä main juuri saattaa nälkä yllättää, ja tätä nykyä Koskenkylän kautta on hauskempi ajaa Lappeenrantaan hoitamaan vaativaa virkaansa kuin Lahden. Mutta vuosikymmeniä olen kulkenut tuosta maalle niin että yllätyin Elimäen ja Liljendahli oikaisuista ja levennyksistä.

    Lappeenrantaan kuljen tietysti melkein aina junalla, mutta joskus on painavaa tavaraa mukana. Lappeenrannassa muuten Volkoff on maineensa arvoinen. Tapaamme viedä sinne arvokkaat tai miellyttävä vieraat.

    VastaaPoista
  23. Lihaa... kahviin vuoltuna?

    En voine osallistua tähän kierrokseen.

    VastaaPoista
  24. Ad Sigura:

    Luit oikein. Oikeaoppisesti säilytetty ilmakuivattu liha on repussa irrallaa ja hyvä tapa edellyttää, että isommat roskat ja piipuperskat pyyhkäistään persauksiin ennen nauttimista.

    Ulkonäkö muistuttaa pikeä ja tuoksu tervaa. Haukkaamalla siitä ei yleensä saa palaa irti, joten puukolla veistämien on ainoa mahdollisuus.

    Ellei kahvia ole valmiina, imeskeleminen auttaa.

    Tiedän tapauksen, jossa kämpän lähistölle simahtanut retkiveikko ehdotti ja veti 20 g tuota lihaa saatuaa vielä 10 km heito Stuorra-Äytsille repuin ja ahkioin.

    Ei ole dopigia, vaan lihaa.

    VastaaPoista
  25. Pitäisköhän jonkin nimikomitean uusia ruokien nimiä samaan tapaan kuin taannoin kotimaisten eläinten kanssa kävi. Eihän possumunkissa ole possua tai korvapuustia kukaan kurittanut.

    Päivällistä odotellessa.

    VastaaPoista
  26. No nyt meni kommenttini näämmä Reaalilyseoon, mutta haitannekko tuo.

    VastaaPoista
  27. "Äta bör man, annars dör man" - miksei sitten söisi samalla hyvin. Inspiroiva Kemppinen taas ja nostalgisia kommentteja siihen netti väärällään. Todistaa vaan taas kerran oikeaksi Anthelme Brillat-Savarinin määritelmän:
    "Pöydän ilot ovat kaikkien ikäkausien, kaikkien olosuhteitten, kaikkien maitten ja joka hetken iloja; ne liittyvät mukavasti muihin iloihin tai myös korvaavat muiden ilojen puuttumisen." Jotenkin näin Armas J. Pulla kai tuon on kääntänyt.

    Kiitos, että joku korottaa ääntään vaatien VASIKKAA wienerleikkeeksi! Keväällä sain Brysselin lentokentän kakkosterminaalin ravintolassa taas kerran sikamaisen viininleikkeen, joka sitäpaitsi oli PUOLIKYPSÄ! Viedessäni sen uudelleen kypsennettäväksi afrikkalainen kokkipoika totesi iloisesti jättävänsä aina lihan puolikypsäksi, ettei se sitkistyisi. Pyysin sitkistyttämään oman annokseni. Raakaa sianlihaa, haloo! Ihan yrjö herahti kielelle.

    Hapansilakkaa on tietysti syötävä, mutta harvapa siellä Ruotsin entisessä alusmaassa tietää miten.
    Hapansilakkapurkkiin on pistettävä reikä hyvissä ajoin ennen vieraiden saapumista ja tuuletettava huone kunnolla. Sen jälkeen hapansilakan nauttiminen itse paistetun luomunäkkileivän kera on onnellinen kokemus. Suomessa kuulemma tehdään tuo ilmastointi kutsuvieraiden nenän alla, ja sitten kyllä kossu tekee kauppansa. Hurjaa joukkoa!

    Mitä lihoihin tulee, niin hyvä jos saa argentiinalaista tai brasilialaista entrecotea, uusseelantilaista lammasta ja suomalaista Hereford-paahtopaistia.

    Eikös Kemppinen voisi avata vielä yhden haaraosaston eli blogin meille GOURMANDeille, saattaisi saada nollan lisää ennenstäänkin moninollaiseen lukijatilastoonsa...

    VastaaPoista
  28. Mulla on pemmikaania varastossa, jahka sieniretket alkaa, otan evääksi. Muutama lisu ja pari desiä kahvia, niin päivän pärjää.

    VastaaPoista
  29. Ad Aurora Borealis:

    Aika harva tietää tämän: jos olet välilöissä kauppiaasi kanssa, saat hyvää lihaa. Kauppiaalla en tarkoita kauppiasta, vaan esim. lihatiskin vastaavaa.

    Minulle hankkivat mitä vain, jos tilaan pari päivää ennakkoon. Tunnustavat myös, että tiskin värivalossa olevat pihvilihat eivät ole välttämättä edes parhaasta päästä.

    Lahjakkaampi veljeni on opettanut, että hyvä pihviliha on pahentuneen näköistä.

    Herefordia saa täällä Kirkkoummella joskus yllättäen. Tuossa naapurikylällä asuu yksi Antti, jonka varsinainen ammatti on Hereford-karjan kasvattaminen. Viime vuosina hän on ajautunut koeellisiin hommiin, mutta karja kulkee laitumella.

    VastaaPoista
  30. Ad Alii:

    Taannoin joku kysyi "glemmarin" yhteydessä että mistä sana.

    Tietääkseni rutosin "klemma" on Aurora Borealiksen mainitsema pehmeä leipä silleineen.

    Ravistelee kuulemma synnit irti ruumiista. (Olen impotentti asiassa, koska sivistyneet ystäväni tähdentävät paloviinan merkitystä tässä yhteydessä, ja tätä en ole tilaisuudessa arvioimaan. Arvostamani kylänmies Heikki A. Reenpää tarjoaa Gammel Löjtens -akvaviittia hapasillin kanssa. Hänen pitäisi tietää, koska käsitykseni mukaan hän kouli muun muassa H.M. Ruotsin nykyisen kuninkaan erinäisille tavoille.)

    VastaaPoista
  31. Myös viron kielessä 'viiner' on nakkimakkara. Kun tilaat kahvin ja viinerin, saatetaan ihmetellä, että yksikö vain.

    VastaaPoista
  32. Muistan opiskeluajoilta 1970-luvulta ihanan Snellun Marian baarin. En ole koskaan missään saanut niin hyvää lämmintä juustovoileipää kuin siellä. Maksoi muistaakseni 7 markkaa. Kertoivat päällysteen reseptin. Munankeltuaisiin sekoitettua juustoraastetta. Niin yksinkertaista ja hyvää.

    VastaaPoista
  33. Vaimoni on muutoin muutoin ehti ennen kuin alkoi jatko-opiskelemaan, valmistumaan myymälänhoitajaksi ja "lihakauppiaaksi".

    Kun valmistui kurssin parhaana, mutta huomasi, että kurssin hädintuskin läpäisseet kunditkin saivat nopeammin oman kaupan, lähti sitten toisella puolella.

    Tänään oli karjalaisia naurajanaisia pöytämme ympärillä nimipäivittelemässä ja tarjosin heille "Lady Wortonin makkaroita", eli kanaa, pekonia ja pecorinoa. Resepti ja kuvat ilmaantuvat huomenna blogilleni.

    VastaaPoista
  34. Sitten kun, Kemppinen, olet selvitellyt vasikka- ja possunliha-ongelmat, munkkipossu- ja lörtsyjupakat loppuun, niin lienee aika palata Suomeen ja silakoihin.

    Silakka ja silli ovat sukulaisia, mutta silli kylmempien vesien olijana rasvaisempi.

    Mutta kuinkas näet silakan ja hailin eron? Kilohaili on tästä ulkona, sillä sehän on ... kilohaili.

    VastaaPoista
  35. Kemppinen oli oikeassa, Kymen Paviljonki on entinen Kurjenmiekka ja sitä ennen, muistaakseni peräti alunperin, Pentikin Hovi tms. eli se "krääsä" on alunperin pääasiaa.

    Kun periaatteessa olen jatkuvalla laihdutusdieetillä, olen jo pitkään tilannut pihvit ja vastaavat aina riisin kanssa, perunatärkkelyksen ahmimiseen ei syytä. Riisi myös paljastaa keittiöstä aivan kaiken, toistuvat pettymykset eli kuivat pirkkariisit hukutan sitten balsamicoon; jos sitä ei lafkassa ole, voi syyttää vain itseään. sanomatta on selvää, ettei kolmen alkuaakkosen ketju menesty näilläkään mittareilla.

    VastaaPoista
  36. Ad Fenner:

    Olen aina kuvitellut, että haili tarkoittaa Etelä-Karjalan ja luultavasti Pohjois-Pohjanmaan murteissa silakkaa.

    Kai jopa Hailuodon nimen sanotaan olevan tästä peräisin.

    Kilohaili muistuttaa silakkaa, mutta on luullakseni eri laji.

    VastaaPoista
  37. petja, kemppinen

    Te olette pahempia kuin 'akat', joita (yllättävää kyllä?) arvostan - ja paljon.

    Petjakin lässyttää niin ettei kohta housut riitä.
    Kemppinen taas on asiallisempi. Housut riittää muttei 'palvelu'.

    *
    Säälikää minua veljet. Olen pelkkä narri, joka teitä yrittää (mahdotonta?) ulkopuolisena tarkkailla.

    (Joten ethän loukkaantunut Petja...minua kyllä vituttaa sinun aatelishömppäsi, mutta ei se tarkoita sitä, että sinä olisit tyhmä.)
    *
    Tämä blogi on herrojen klubi, jossa herroina itseään pitävät veistelevät sanallisesti kuin ikään miekkailua harrastaisivat.

    *
    Mutta totuus on, että erilaisten naisten pitämissä salongeissa (esim. Gertrud Stein Pariisissa) miehet ovat kohdanneet kaltaisiaan lahjakkaita 'hulluja' ja oppineet kaikkein eniten uransa kannalta.

    Tämä on fakta!

    *
    Entä kilpaileeko Kemppisen blogi näitten kuuluisien naissalonkien kanssa:- aika näyttää.

    VastaaPoista
  38. Parahin Jukka (sinuttelen julkeasti),

    hyviä snitseleitä saa stadissa myös ravintoloista Salve ja Manala (enkä myöskään väheksyisi erään kommentoijan mainitsemaan Veeruskan wieneriä, vaikka sen testaus on vielä edessä).

    Snitseleistä tulee mieleen isäni mainostama Lautanen Lönkalla (taisi olla silloin Lautasmatkat) ja kuinka ruokalistalta löytyivät sveitsin-, hawaijin-, metsästäjän- ja wienerleike. Kaikissa sama leike & tomaatinlohko sekä kurkkusiivut, ainoastaan päällysteet vaihtuivat. Kätevää.

    VastaaPoista
  39. Kilohailiakin syö anjoviksena mieluummin, jos ne saa kokonaisina isossa tölkissä niin kuin Ruotsissa. Minusta ovat niin paljon parempia kuin valmiina fileinä, niin kuin olen Suomessa nähnyt.

    VastaaPoista
  40. Ei ikinä mulle lihaa leikkeenä! Kuka hitto lie leivityksen keksinyt. Lienee samantyyppinen tapaus kuin pizzan alku: Pannaan taikinalle mitä kaapista sattuu löytymään. Korppujauhoa tms ja rasvaa. Voishan sen lihan jättää pois ja maistuis kutakuinkin samalta.
    Liha kuumalle pannulle, nopea kärtsäys ja saadaan paistopinta, jotta keskivertolihaan saadaan jotain makua valmistamisesta. Mausteet päälle tai kastikkeeseen. Tietysti nautaa eksoottisemmassa lihassa on jo omaa maku.

    Eräs tuttava sai kutsun TKK:n proffan kotiin pihville. Pihvi voihin pannulle, eikä mausteita.
    Punkkua lasiin. Kohteliaana ei pyytänyt edes suolaa. Ei ihan miellyttävä kokemus. Extremeä.
    Vaan kasviksissa se maku on! Niillähän lihakin maustetaan.

    Eki

    VastaaPoista
  41. Eräs tuttava sai kutsun TKK:n proffan kotiin pihville. Pihvi voihin pannulle, eikä mausteita.
    Punkkua lasiin. Kohteliaana ei pyytänyt edes suolaa. Ei ihan miellyttävä kokemus. Extremeä.


    Ehkä kyseessä oli ns. hienovarainen vihje.

    VastaaPoista
  42. Ullanlinnan Sikalasta (Sea Horse) saa hyvää wieninleikettä, vasikasta valmistettua ja päällä paksu siivu anjovisvoita. Namiskuukkeli. Niin siis aivan totta, anjovis on sekoitettu tässä versiossa maustevoihin, ja hienosti toimii. Suosittelen.

    Sana "Ilmakuivattu poronliha" on käsitteellisestä eksaktiudestaan huolimatta epäilyttävä etelän varisten löysänmakuinen kosmopoliittitermi. Lapin miehet sanovat että kuivaliha, minkä Wikikin tietää:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuivaliha

    Suurinta mahdollista herkkua se on joka tapauksessa... mutta yritäpä syöttää kuivaalihaa niille ihmisille jotka tulevat perinteisistä ilmakuivatun lihan maista Välimeren puolesta. Harvoin olen nähnyt niin kauhistuneita ihmisiä. Japanilaisilta sen sijaan löytyy ruoalle jopa vastine, ja amerikan havumetsäalueillakin on jos jonkinnäköistä "jerkyä" tarjolla.

    VastaaPoista
  43. Vieläkö täällä pidellään blogia ? Nähdessäni tuon poron kuivalihan kastamis/uittamis-jutun kahviin avasi ymmärrystä siihen, että kuinka sitä mielettömän kuivaa lihaa voi syödä muuten kuin tekemällä siitä jauhamalla muruiksi+kierittämällä rusinoiden kanssa eräruokaa. Tuollainen ohje löytyy vanhasta Patakakkosesta. Ohje ja tekotapahan ei ole sama, mutta kuivuusaste on. Tässä linkki.


    Katso Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-4477211

    VastaaPoista