7. kesäkuuta 2007

Katukiviä ja munakasta

Sanon vielä sanasen kirjoittamisesta, jota olen nyt käsitellyt kummallisen pitkään.

Ehkä tässä on kysymys tavallisesta tempusta.

Lahjakkuuden puute peitetään luonnevikaisuudella. Se menee aina täydestä.

Televisiotoimittaja kysyi suomalaistytöltä Saksassa, että mikä nyt on mielenosoittajien ajatus, kun katukiviäkin taas paiskotaan. Nuori nainen sanoi tietysti, että hän ei väkivaltaa kannata, mutta ehkä maailma tulee paremmaksi, kun rikkaita maita vähän vastustetaan.

Mieleeni tuli kaikkien veristen vallankumousten puolustus, jota on käytetty ahkerasti myös Suomessa ainakin Maon ja Stalinin toimintatapoja kiiteltäessä. Olen muistavinani, että joku – ehkä Arne Somersalo tai Paavo Susitaival, jotka molemmat olivat erinomaisia kirjoittajia – olisi viitannut siihen myös Hitlerin yhteydessä:

”Et voi valmistaa munakasta rikkomatta munia.”

Johon George Orwell eräässä esseessään:

”Missä se munakas on?”

Hiljan lukemani perusteella arvaan, että Orwell viittasi tietoisesti Ranskan 1800-luvun (Quinet) kuuluisaan kysymykseen: missä on menestys?

Jakobiinien terroria eli ihmisten surmaamista giljotiinilla ja muuten totuttiin varhain selittämään sanomalla, että vallankumouksen menestys vaati sitä. Ei voinut muuta. Mutta missä oli vallankumouksen menestys?

Vielä 1990-luvun suuressa historioitsijoiden sodassa F. Furet ja eräät muut huomauttivat ikävästi, että vallankumouksellinen terrori lopetti vapauden, veljeyden ja tasa-arvon yli sadaksi vuodeksi.

Kansanvihollisten likvidoiminen ja juuri tällä hetkellä ihmisten riiputtaminen Guantanamossa perustellaan juuri samoin. Ei tämä muka hauskaa ole, mutta välttämätöntä. Oikeiden aatteiden menestyminen vaatii sitä.

Toinen maailmansota kuitenkin oli munakas.

Koko maailma oli joutumassa gangstereiden käsiin, ja kiitos Churchillin johtamien brittien itsepintaisuuden ja sitten ennen kaikkea Yhdysvaltojen pahin vältettiin.

Se on totta, että USSR menetti ainakin 20 miljoonaa ihmistä, mutta sekin on totta, että tuosta määrästä ainakin puolet oli Stalinin tietoisesti tai laiminlyönneillä tapattamia.

Olihan Stalin historian huonoin sotapäällikkö, joka muun muassa oli täysin pelit seis kaksi viikkoa Hitlerin hyökkäyksen jälkeen. Hän ei ollut uskonut omia vakoilijoitaan eikä brittien salakirjoituksen avaamiseen perustuneita tietoja (Engima), joissa selostettiin Saksan armeijan hyökkäysryhmitys viimeistä moottoripyörää myöten. Seurauksena oli melkein täystuho. Pelkästään ilmavoimista meni kolmannes. Päivässä.

Ja myös se on totta, että Englannin ja Yhdysvaltain apu, jonka Neuvostoliitto sitten hienotunteisesti painoi villaisella, oli määrältään ja merkitykseltään suunnaton. Jopa niissä panssarivaunuissa, joita edellinen suomalainen sukupolvi poltti Karjalassa, oli Fordin tai GM:n moottorit, ja taivaalla hallitsivat Airacobrat ja vastaavat. Kaartin läpimurtoarmeijan mielimuonaa olivat chicagolaiset säilykkeet.

Ja sekin on totta, että jossain rinnakkaisessa todellisuudessa Suomen Talvisotaa voisi käyttää esimerkkinä kovan luokan sotilaallisesta virheestä, joka tuli hyökkääjälle hyvin kalliiksi. Suomalaiset tosin selittävät uskomattoman menestyksen mielellään oman etevyytensä eikä vihollisen huonouden ansioksi.

Tämä on turha puheenaihe. Sekä suomalaiset että venäläiset osoittautuivat jatkuvasti uskomattoman hyviksi taistelijoiksi. Sitä vastoin Suomen onni oli vielä 1944 puna-armeijan johtoportaiden heikkous, kun Suomella taas oli juuri pataljoonatasolla runsaasti aivan loistavia suorituksia.

Huoli Yhdysvaltojen viime aikojen toimista on aiheellinen ja väistyy toivon mukaan aikanaan, vaalien jälkeen.

Vaikka on edelleen syvästi epäkorrektia sanoa Yhdysvalloista mitään hyvää, niin kyllä se suurvalta pelasti sivilisaation toisessa maailmansodassa ja sitten toisen kerran heti sodan jälkeen Marshall-avulla ja pysäyttämällä silloisen kommunismin etenemisen. Euroopassa Kreikka, Italia, Ranska ja Suomi olivat kengännauhan varassa. Suomi ei saanut raha-apua, mutta ainakin tieteen ja tekniikan uudistumisessa apurahamatkailu Amerikkaan merkitsi hyvin suuria. Meillä on edelleen näkyvissä keskeisesti Yhdysvalloissa koulutustaan silanneita johtajia, esimerkiksi Paavo Lipponen ja Jorma Ollila. Ja Antti Herlin. Fyysikot, tietojenkäsittelytieteen edustajat ja biologit ovat jokseenkin poikkeuksetta hakeneet oppia Yhdysvalloista. Jopa kirjallisuudentutkimus muuttui toiseksi Amerikan vaikutteiden ansiosta; Yhdysvallat oli koonnut yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiinsa Euroopasta karkotettujen kerman.

Yhdysvaltojen vihaaminen oli oman sukupolveni suuri erehdys, samaa luokkaa kuin Neuvostoliiton ja DDR:n ihasteleminen.

Osaan luetella ulkomuistista sata asiaa ja tapahtumaa, joista en Yhdysvalloissa todellakaan pidä, ja ilmoitan suhtautuvani USA:n meininkiin yleensäkin sangen viileästi. Asuttuani siellä tiedän että en voisi asua siellä. Silti leimaan yleisen ja periaatteellisen amerikkalaisvastaisuuden rasismiksi ja huomautan, että nämä kirjoituksen alussa mainitut munakasmiehet ovat vanhastaan olleet erikoisen hyviä edistämään amerikkalaisvastaisia tunnelmia sekä Euroopassa että Aasiassa.

Järjellisyyden kannalta arvioiden Yhdysvaltain vihaaminen kuulostaa samalta kuin valtameren vihaaminen. Ruotsalaisille voi olla nyrpeä, koska toistaiseksi Ruotsi ja ruotsalaisuus on olemassa oleva ja käsitettävä asia. Yhdysvallat on niin suuri ja niin hajautetusti hallittu, ettei sitä ole olemassa.

Kaikki mitä USA:sta sanoo on totta.

Kaikki mitä USA:sta sanoo on valhetta.

Sekin on vale, että USA on suuri maa. Kun se ei ole ”maa” eurooppalaisessa mielessä.

En usko, että seuraava suurvalta eli Kiina tulee kenenkään apuun edes oman etunsa nimessä. Kiina ei ole koskaan tullut. Yhdysvallat on maailmanhistoriallinen munakas, joka onnistui – koska jotkut hoksasivat asian ajoissa ja säästivät toisen puolen munista siipikarjaksi. ”Et voi perustaa kanalaa tappamatta kanoja” ei ole järkevä lause. ”

Kanojen tappamisesta elintarviketeollisuudessa ei ole nyt puhe. Ihmisten tappamisesta… suuret diktaattorit olivat erikoisen huonoja käyttämään työvoimaa, koska heiltä työntekijät tahtoivat kuolla käsiin samalla tavalla kuin sotilaat.

Hitleriltä ja Stalinilta jäi kuorma-autoja kantoihin ja suohon, koska perääntyminen oli jyrkästi kielletty, ja ”erikoisosastojen” pistoolimiehet tulkitsivat myös peruutusvaihteen käyttämisen perääntymiseksi.

24 kommenttia:

  1. Muutama luku koskien USA:n NL:lle
    antamaa apua sodan aikana:
    -350000 kuorma-autoa ja 78000 jeep-
    piä
    -150000 tonnia räjähteitä
    -32000 moottoripyörää
    -12000 tankkia tai muita taistelu-
    ajoneuvoja
    -13000 veturia tai rautatievaunua
    -metalliteollisuuden koneita ja
    laitteita
    -öljyä ja bensiiniä
    -kemikaaleja
    -ruokatarvikkeita (mukaan lukien ne
    Kemppisen mainitsemat Chicagon
    säilykkeet),joiden kaloripitoisuus
    riitti kymmenen miljoonan miehen
    armeijan ruokkimiseen 4,5 vuoden
    ajaksi -90-luvulla tehdyn venä-
    läisarvion mukaan
    -14500 lentokonetta (joidenkin arvioiden mukaan 18% NL:n koko ko-
    nekannasta)
    -metalleja ja raaka-aineita

    Tämän lisäksi USA oli viime vuosisadan kulttuurillinen suur-
    valta ja vaikuttaja.Jo pelkästään
    jazz oli ja on suuri saavutus.Eikä
    pelkästään uuden musiikkityylin
    luominen vaan myös sen tallentami-
    nen,levittäminen ja myyminen ym-
    päri maailman.Tehdä taidetta ja ne-
    tota sillä...Ei hassumpaa.
    Suomessakin on ihmisiä,jotka ovat
    enemmän tai vähemmän nuivia suh-
    tautumisessaan Jenkkilään,mutta an-
    saitsevat elantonsa kirjoittamalla
    ja puhumalla (pääasiassa) amerik-
    kalaisen populaarikulttuurin ehty-
    mättömältä tuntuvasta perinnöstä.
    En nyt halua mainita nimiä.
    Kommenttini alkuosan lähteinä
    ovat teokset "Feeding the bear" ja
    "Russia's life-saver" .

    VastaaPoista
  2. Kun puhutaan avunannosta, soppii muistaa mitä setä Niccolo on aiheesta kirjoittanut

    VastaaPoista
  3. Petjalle:en kyllä nyt muista mitä
    Niccolo sanoi avunannosta,joten
    voisitko kirjoittaa siitä meille
    muille pari riviä?
    Toiseksi:tämä USA:n apu Stalinille
    oli sellaista olemukseltaan,että
    siitä on molempien intressissä ol-
    lut olla ihan hipihiljaa sodan lo-
    puttua ja sen jälkeen.
    Kolmanneksi:viime vuosisadan suuri
    kysymys"Tuntematonta" mukaillen:pe-
    lastiko USA siis NL:n pers'karvat
    kokonaan kärventymästä,kun se piti
    Hitlerin lyömistä tärkeämpänä?

    VastaaPoista
  4. Ad Frank Finatra:

    Mielestäni pelasti, mutta toisaalta Hitlerin ns. komissaarikäsky ja massiivinen siviiliväestön teloittaminen ja vainoaminen luultavasti estivät Neuvostoliiton luhistumisen, joka ei ollut kaikin ajoin kaukana.

    Stalinin kiitettävä oivallus oli muuttaa 1941 luokkataistelu suureksi isänmaalliseki (siis venäläiseksi) sodaksi.

    Siihen asti suuri isänmaallisuus oli ollut rikos.

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia:

    USA:n lisäksi Englannin apu (saattueet Muurmanskiin) oli erittäin oikea-aikaista ja rajua, varsinkin siihen nähden, ettei Isolla-Britannialla oikeastaan ollut varaa siihen.

    USA:n ja Englannin kauppalaivaston menetykset Atlantilla olivat hurjat.

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus.

    Ryssävihaa pahempi oireyhtymä Suomessa on perusteeton USA-angsti, joka on niin syvälle juurtunutta, että siitä parantuminen vaatii ainakin yhden sukupolvellisen aikaa.

    Kyseistä USA-angstia on lisäksi lietsottu ylhäältä päin (Eki+Dardse et al.) niin paljon, että se on muuttunut suorastaan patologiseksi.

    Oireet ovat olleet näkyvissä jo vuoskymmeniä esim. suomalaisessa NATO-keskustelussa, joka on mitään sanomatonta ja täysin tunteisiin perustuvaa juupas/eipäs jahkailua.

    Ja useimmiten kielteinen kanta perustuu siihen, "että kun USA sitten määrää meirän poijat vieraalle maalle kuolemaan."

    Hoh hoi....

    VastaaPoista
  7. Setä Niccolo varoitti avun ottamisesta liian mahtavilta auttajilta. Voisi sanoa häntä tässä kohtuuden ystäväksi.

    VastaaPoista
  8. Hitlerin totaalinen ja täydellinen idioottimaisuus mahdollisti Stalinin voiton.
    Kun Saksan armeija tuli Ukrainaan, kansa juhli sitä vapauttajana.
    Eivätpä juhlineet kauaa.

    Saattaa olla että imartelen ihmiskuntaa, mutta oletan että jokseenkin jokainen jolla on molemmat airot vedessä, olisi kyennyt ennustamaan, että ärsytettynä Venäjän kansat alkavat vittumaisiksi, mutta siihen ei Hitlerin ymmärrys riittänyt.

    Jos mitataan kumpi on suurempi, roisto, Hitler vai Stalin, niin jos Stalin voittaa skabat, se johtuu ennen muuta siitä, että Hitler oli Staliniinkin verrattuna lahjaton hullu koira, jonka realiteettien taju ei kyennyt tavoittamaan huomista päivää.

    Hitler oli taiteilija. Ja kaikin tavoin kehno.
    Muistanpa joskus lukeneeni Hitleristä samankaltaisen lausunnon, mitä isäntä Kemppinen sanoi Kataisen ja Ahon puhujanlahjoista, ja sen sisällön silkkoisuudesta.

    VastaaPoista
  9. toka maailmansota on analysoitu tarkoin. toivottavasti ei jossakin luuraa sellainen, joka on opetellut pois Aatun virheistä ja Pläjäyttää.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonymous:

    Voit olla varma että luuraa.

    VastaaPoista
  11. "USA:n ja Englannin kauppalaivaston menetykset Atlantilla olivat hurjat."

    Suomen radiotiedusteluhan avusti tässä ansiokkaasti. Siis Saksan sukellusveneitä.

    VastaaPoista
  12. Kumpi oli ensin, munapää vai kananaivo?

    ”Et voi perustaa kanalaa tappamatta kanoja” ei ole järkevä lause. "

    Minä sain aikoinani kanan ja kirveen, saatesanoilla "Jos ei voi tappaa, ei tarvi syödäkään!"

    Ensimmäinen kanani karkasi päätä pahkaa päätä vailla.

    VastaaPoista
  13. Tuolta lie jäänyt yksi kuva pois

    Katkelmia tuolta:

    "Gandhi called his overall method of nonviolent action Satyagraha. This translates roughly as “Truth-force.” A fuller rendering, though, would be “the force that is generated through adherence to Truth.”

    Gandhi practiced two types of Satyagraha in his mass campaigns.

    The first was civil disobedience, which entailed breaking a law and courting arrest. When we today hear this term, our minds tend to stress the “disobedience” part of it. But for Gandhi, “civil” was just as important. He used “civil” here not just in its meaning of “relating to citizenship and government” but also in its meaning of “civilized” or “polite.” And that’s exactly what Gandhi strove for.

    The second form of mass Satyagraha was noncooperation. This is just what it sounds like. Noncooperation meant refusing to cooperate with the opponent, refusing to submit to the injustice being fought. It took such forms as strikes, economic boycotts, and tax refusals.

    Gandhi was not talking about defeating or overthrowing anyone.

    Satyagraha—Gandhi’s nonviolent action—was not a way for one group to seize what it wanted from another. It was not a weapon of class struggle, or of any other kind of division. Satyagraha was instead an instrument of unity. It was a way to remove injustice and restore social harmony, to the benefit of both sides.

    Oliskohan Gandhin touhujen itäiset käännökset jotenkin "erilaisia".

    PS:

    En löytänyt kuvaa, jossa hän kehräisi neuvotellessaan.

    VastaaPoista
  14. Menneisyydestä nykyisyyteen. Tämän päivän todellisuus on, että puolustusvoimat kaatuisivat jopa Ahvenanmaan raivoisan yllätyshyökkäyksen voimasta. Siinä sitä tragikomiikkaa olisi, kun yksi maailman harvoista demilitarisoiduista alueista, itsemääräämisoikeuksia omaava maaläntti, valtaisi isäntänsä.

    Totuus on kuitenkin, että puolustusvoimista löytyy tällä hetkellä lähinnä salonkitiikereitä, 50 vuotta vanhaan strategiaan ja tilanteeseen sopiva koulutus, varustus, ja käyttöperiaatteet. Tämän lisäksi byrokratia, korruptio ja surkea ylin johto ovat jatkuvasti heittämässä kapuloitaan rattaisiin.

    Samanaikaisesti olemme viimeiset muutaman kymmentä vuotta opettaneet nuorillemme kieliä, historiaa ja paljon yleistietoa. Olemme käytännössä opettaneet heistä maailman kansalaisia, eikä niinkään suomalaisia. Tosipaikan tullen tukea kansan syvistä riveistä ei ole odotettavissa samalla tavalla kuten 2. maailmansodan aikana. Rivit ovatkin yllättäen hyvin matalat ja loput katselevat sotaa telkkarista jostain lämpöisemmän ilmanalan maasta.

    Nämä asiat tiedän totisiksi tosiksi työurani ja kokemuksieni ansiosta.

    VastaaPoista
  15. catuluxelle sanoisin, että ai kuinka tekee terapeuttisesti hyvää, kun ryssää saa sanoa ryssäksi ja Bushia Busholiiniksi.

    VastaaPoista
  16. Kaikki sodat loppuvat eikä hävijät hävijä. (Mihis ne muka menisivät?) Kynnysmattoihin tietysti pyyhitään jalat, niin on iät ja ajat tehty Savossa. Suomelle viimesodan häviö oli voitto, meitä ei vapautettu niin kuin Unkaria tai Tsekkejä, tai Baltteja. Jos tankit olisivat yskineet sanottavansa loppuun asti, Suomesta olisi tullut sosialistinen neuvostotasavalta. Nyt kävi kumminkin toisin - siis miksi?

    VastaaPoista
  17. Ad anonyymi

    Puolustusvoimista en ole kanssasi samaa mieltä.

    Toisaalta Kaarnakin kaatui ensimmäiselle suolle niin, että heilahti. Koskela ja Kariluoto sentään jatkoivat.

    Mittasuhteet ovat muuttuneet: ydinvasara ei tarvitse sirppiä.

    VastaaPoista
  18. Ad Akh:

    No ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais ja Bush on busholiini, vaikka herra friteerettaisiin öljyssä!

    Kyllä helpotti! Kiitos, Akh!

    VastaaPoista
  19. Olen 3,78 promillen kännissä, mielipiteeni ovat silti neutraaleja, en haise itsepölytykselle. Vastustan G8:aa!

    VastaaPoista
  20. Christian Gerlachin 'Kalkulierte Morde' argumentoi että Saksan idänpolitiikan takana oli kylmä laskelmointi. Ryöstömurhaamalla ja orjuuttamalla pidettiin oma kansa kylläisenä ja tyytyväisenä, muista ei ollut väliä. Saksa (ja sen miehittämä Eurooppa) ei ollut elintarvikeomavarainen (huomattiin Suomessakin), Neuvostoliitto ei voinut myydä niin paljon viljaa, että vaje olisi pystytty kattamaan. Hitler teki virheen, kun aloitti maailmansodan, Saksan rahkeet eivät riittäneet siihen.
    'ettei Isolla-Britannialla oikeastaan ollut varaa siihen [Neuvostoliitolle annettuun apuun]'
    Iso-Britannialla ei myöskään ollut varaa koko sotaan; rahat loppuivat maaliskuussa 1941, jonka jälkeen jatkaminen oli amerikkalaisen tuen varassa.
    Vallankumouksen ja sen vaihtoehtojen vertailua vaikeuttaa se, että yleensä voimme havainnoida vain toisen toteumaa. Mutta yksi Pohjois- ja Etelä-Italian eroja selittävä tekijä on se, että Pohjois-Italiassa oli vallankumous 1944-1945, etelässä jatkui pysähtyneisyyden aika.

    VastaaPoista
  21. Maailmahan käy "sotaa" koko ajan.
    Kaikki on kaupan, halvalla ostetaan ja kalliilla myydään.

    Sitten kun jotakuta alkaa tämä uusi finanssi oikein riepomaan (ei osaa pelata tai huonot ajat vie kaikki monopolirahat) niin pukeudutaan univormuihin ja aletaan paukuttelemaan.

    Vähän aikaa Globaalia morkkista ja taas mennään, jollei paukut olleet liian isoja.

    VastaaPoista
  22. Ensimmäinen kanani karkasi päätä pahkaa päätä vailla.

    .. eli ihan vain "karkasi pahkaa".

    VastaaPoista
  23. ad anonyymi

    Olen puolestani 0,00 promillen kännissä, mielipiteeni eivät ole neutraaleja, en tiedä mitäitsepölytys on, mutta kannatan G8:aa!

    G8 on johtavien teollisuusmaiden ryhmä, johon kuuluvat Ranska, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa, Japani, Italia, Kanada ja Venäjä. G8-ryhmä järjestää vuosittain huippukokouksen, jossa jäsenvaltioiden päämiehet käsittelevät ajankohtaisia kansainvälisiä asioita.

    Voisiko paremmin olla? Keskustelu kannattaa aina. Parempaa kuin paukuttelu.

    VastaaPoista