29. toukokuuta 2007

VR ja Wikipedia

Vanha museotavara oli aivan kauheaa, ja ne rukit ja varstat, joita esiteltiin kotiseutumuseoissa, tuntuivat aivan sietämättömiltä.

Olisiko suhtautuminen menneisyyteen muuttumassa?

Kansakunnan menneisyyden keksiminen oli poliittinen prosessi. Ylhäältä alaspäin tuotiin esiin kansakunnan väitettyä suurta menneisyyttä. Edelläkävijä ei ehkä ollut kuitenkaan Englanti eikä Ranska, vaan Saksa.

Välineet menneisyyden tavoittamiseen olivat höyrylaiva ja juna.

Ostaa nappasin yli sadan vuoden takaisin Baedekerin, punakantisen matkaoppaan. Nämä kertovat Saksasta yleisesti ja Pariisista erikoisesti. Kartat ovat runsaita ja menneisyyden aukioloajat ja pilettien hinnat ilmaitetaan armottoman yksityiskohtaisesti.

Suomessa on pieniä viitteitä samaan. Meillä oli Suomen Matkailuyhdistys, joka toteutti lähinnä Topeliuksen ohjelmaa, ja osoitti keinot matkustaa höyryvoimalla tutustumaan merkittäviksi määriteltyihin paikkoihin. Oli käytävä Imatrankoskella, Punkarajulla, Kolilla ja Aavasaksalla. Huonojalkaiset ja isomahaiset lepuuttivat itseään Iisalmen takana Runnilla "nauttimassa vesiä" suuren maailman tapaan. Se oli oman aikansa pseudotiede - keino päästä toisten nöähden terveeksi todella yrittämättä.

Klinge on ansiokkaasti esitellyt tätäkin asiaa kirjassaan "Iisalmen ruhtinaskunta".

Monet museoistamme ovat todellisuudessa henkeäsalpaavan hyviä. Ne on pidetty ajan tasalla. Kansallismuseon alakerrasta löydän lapsuuteni tavaroita aina makeisrasioita myöten: Pax (jälleen markkinoilla), Figarol, Pectus.

Museoiden uusi ongelma on helppo kuvata esimerkillä.

Sotahistorian sanotaan kiinnostavan nuoria perheitä. Vaatimattomiinkin kohteisiin on viitoituksia. Nuorempi polvi matkailee kaikessa hijaisuudessa ja poliittisen korrektiuden säilytäen Neuvostoliiton puolella entisillä taistelukentillä. En nyt muista, mikä sen maan nimi on tällä hetkellä, mutta sinne mennään Lappeenrannasta.

Esimerkki: Edvin Laineen tyyppistä Pohjantähteä tai Tuntematonta ei voisi enää tehdä elokuvana, koska ei ole kalustoa eikä kaluston hoitajia.

Kapinassa ja Suuressa isänmaallisessa sodassa oli mukana satoja tuhansia hevosia, joilla ei ollut puoluekantaa eikä poliittista väriä. Kuvitgeltu elokuvaohjaaja, joka haluaisi kuvakertomukseen pätkän sotaanlähdöstä olisi kahden suuren ongelman edessä.

Hevosia ja ihmisiä jotka osaavat valjastaa hevosen ja ajaa sellaista ihmeellistä eläintä on todella vähän. Olen ollut huomaavinani, että tämä ongelma näkyy jopa amerikkalaisten lännenfilmien juonenkuljetuksessa. Ennen aina ajettiin nelipyöräisillä trilloilla niin että tomu tuprusi. Ei ajeta enää.

Toinen ongelma on vielä vaikeampi. Kuvitteellisessa sotaelokuvassa sillä hevosella ajetaan tietenkin rautatieasemalle hakemaan poikien ruumiita tai lähtemään sotaan. Tiettävästi VR:llä on vuokrattavana yhteensä yksi höyryveturi ja muutama vaunu.

"Tavallinen" juna, jossa edessä puuskuttaa "Ukko-Pekka" ja vaunuissa on ensimmäistä, toista ja kolmatta luokkaa, postivaunu, maitovaunu, työläisvaunu ja konnarinvaunu, olisi joka tapauksessa hirmuisen kallis koota kuvattavaksi.

Wikipediassa on hyvin niukasti kuvia Suomen rautateistä. Rautatiemuseon kotisivuilta löytyvät "Heikki" ja "Risto" ja luettelot eräistä vaunutyypeistä, mutta junista ja matkustamisesta ei taida olla keskitettyä tietoa.

"Junamatkan kuvaus" puuttuu, vaikka se on Suomen kirjallisuuden suuria teemoja Juhani Ahosta Meren "Manillaköyteen" ja Hyryyn. Näytelmäelokuvassa aineistoa olisi. "Lentävä kalakukko" kertasi ja ikuisti konduktöörin kysymyksen "Oliko Mikkeliin mänijöitä..."

Tään lyhyen ajatusketjun tausta on yllättävä. Huomasin ajatelleeni yöllä metsästystä ja kalastusta. Hirvien suuri määrän lisäys ei voi olla liittymättä metsän käytön muutoksiin. Luultavasti se on tekemisissä tehometsänhoidon ja avohakkuiden kanssa.

Mutta ennen herrat harrastivat metsästystä ja kalastusta. Appiuokolla oli Pielisjärven kunnanlääkäriaikanaan mainio ajokoira, ja ikään kuin ympärivuorokautinen pitkospuiden tarpominen lääkärinlaukkua kantaen ei olisi riittänyt, sunnuntait metsästettiin jäniksiä pitkin maita ja metsiä. Vielä melkein minun aikanani, siis 60-luvun alussa, hän kävi Aholan poikien kanssa metsällä. "Poikien" ikä oli seitsemänkymmenen korvissa.

Kai he sorsiakin jahtasivat, mutta jäniksen ampuminen juoksuun oli jotenkin jalompaa.

Tuntemani suurherrasmiehet ovat tavanneet opettaa Ruotsin kuninkaalle fasaanien ampumista ja vastaavaa, jonka kanssa tavallinen ihminen ei joudu tekemisiin.

Mutta kalastus oli melkein itsestään selvä harrastus. Jos sitä ei harrastanut, pitä esittää laillisia syitä ja pitäviä perusteita. Lisäksi niitä kaloja syötiin.

Lauantai aloitettiin pitkänsiiman madottamisella, ja siiman ja verkkojen laskeminen oli toimitus, jonka kuluessa nuori poika oppi myös mielenkiintoisia sanoja ja iskeviä ilmauksia.

Monikin kaupunkilaisherra malttoi tuskin vaihtaa Eden-hattunsa vaaleampaan kesäkuosiin, kun jo piti lähteä soutamaan uistinta. Uistimen vetäjä istui solmio kaulassa ja totisena kuin pontikankeittäjä. Ja itse asiassa haukia nousi aika usein.

Olin ajatellut vaatia vasemman rintataskun päällä kannettavaksi professori-uistimen, kun siirryin tälle alalle. Ei ole kuulunut, vaikka on ollut merkkipäiviä, eikä ole tullut itse hankituksi.

Kyllä Savossa näkee uistelijoita, mutta ikäjakautuma on hyvin selvä. Se on vanhojen miesten hiipuva laji, enkä ole eläissäni nähnyt naista uistelemassa. Virvelin heitto on ollut naisellekin luvallista - myös nuorille ja kauniille - sen jälkeen kun ruotsalainen Abu teki virvelin viskomisesta teollista toimintaa.

Toivon ettei poikani paljasta pohjatonta tietämättömyyttäni; hän on kalastanut pikkupojasta ja kulkee Satakunnan joilla pyytämässä taimenia perholla. Mutta se on toinen luokka ja liikutus.

Ajatukseni on näet se, että puoliteollinen elämänmuoto katosi ympäriltämme, eikä sen jälkiä ole helppo löytää. Sanokaa oi, missä näkisin pitkänsiiman. Katiskatkin ovat viime vuosina muuttuneet vähän oudon näköisiksi.

Todellinen teemani oli rauhanomainen rautatieliikenne, joka on onneksi ollut osa valtionsosialismia eli yhden viraston hallinnoimaa. Ilmainen vihje markkinoinnille: junien rakastajia on luultavasti paljon enemmän kuin luulette.

Koska liikkuvan kaluston ylläpitäminen on kallista ja huvitusarvoltaan aika rajallista, satsaisitte verkkoon.

Hyvä alku olisi poimia painetuista historioista aineistoam, tilastoja ja etenkin kuvia Wikipediaan ja luoda lisää verkkosivuja laajentamalla keskusteluforumeja kunnollisiksi.

Sama kehotus osoitetaan Finnairille. Siviili-ilmailu on valkoinen läikkä menneisyydessämme. Sotilasilmailu voi olla paremmin katettu. Maailman ainoa Bristol Blenhiem Mk IV -konekin on Suomessa, tosin osina, Jyväskylässä. Mutta en nyt äkkiä keksi, missä olisi DC-3 tai Caravelle.

Jos menneisyys kerran kiinnostaa, mietittäköön ahkerasti virtuaalisia museotoimintoja. Olisi hauska matkustaa kapearaiteisella Jokioisiin, mutta kiitos vain kuvan kautta, ei oikeasti.

Olin eilen puhumassa julki jumalisia ystäni Juhani Forsbergin kanssa Aristoteleen kantapäähän. Aiheenamme oli Luther, tuo lihava mies.

Tuli mieleen jonkun tutun teologian tohtorin mainitsema - eivät ihmiset Suomessa niinkään usko Jumalaan kuin vanhan kotiseudun kirkkorakennukseen ja hautausmaahan.

Luulisin että tämä on osa menneisyyden mielenkiintoa. Kauniit kirkkomaat - esimerkiksi Ruokolahti tai Lapua, vetävät väkeä. Ja sitten on helmiä, joiden ohi kulkee joka päivä kymmenen tuhatta ihmistä tietämättä, että tuossa on aidossa ympäristössä keskiaikainen harmaakivikirkko: Espoo ja Vantaa (Helsingin pitäjän kirkko).

47 kommenttia:

  1. Ad Anonymous:

    Kiitos.

    Inttäisin silti, että tuossa kuvassa on jotain kauhea norjalaista.

    Muistamassani pitkässäsiimassa (mallia Osuuskauppa) oli ainakin 250 koukkua ja lovet perukkeille kaikilla neljällä puolella.

    Madottamisessa olivat lapset mukana. Tarkkaa työtä.

    VastaaPoista
  2. Suomalaisten suhde historiaan on nykyään tietyssä mielessä positiivisempi kuin 1900-luvun alussa. Silloin maalla oli suuri soturimenneisyys Ruotsin suurvaltasodissa, mutta muutoin mitään mainittavaa historiaa ei ollut; rukkien ja varstojen keräily oli lähempänä kansatiedettä.

    Nykyään meillä on konkreettinen, kunnialliseksi käsitetty sotilaallinen menneisyys lähihistoriassamme. Äyräpäässä koettu sankaruus on likaisempaa, verisempää, mutta jotenkin todellisempaa ja oikeutetumpaa kuin Oravaisissa tai Napualla osoitettu.

    Siviilipuolen historia puolestaan on saanut sellaisen positiivisen kaaren, josta 1800-1900-lukujen vaihteessa unelmoitiin. Nyt museomme voivat esitellä kansamme tietä maaseudun auran kurjesta tehtaan sorvin ja lopulta Nokian suunnittelutyöaseman ääreen. Samalla on hieno muistaa aiempia sukupolvia ja heidän uhrauksiaan. Meidän museomme eivät enää esittele Suomen kansan tietä koittavaan aamuun vaan sitä, kuinka tämä aamu koitti.

    VastaaPoista
  3. Totta: Kalastus tapahtui pitkäsiimalla eli "kokilla"
    ...Pitkäsiimalaatikko käsitti neljä sivullaan noin 300 koukkua yhteensä.

    Lähteenä Tuure Liski: Lakkarinpalle
    - elämää Valkjärven Mannilassa

    VastaaPoista
  4. Jos nyt ensin tuosta kalastuksesta.

    Kun tuosta lapsuudesta tuli hieman väännettyä, niin omallakin puolellani, niin kerrottakoon tässä.

    Oli se kesä, jonka päätteeksi muutimme Turusta Helsinkiin.
    Äitini oli jo muuttanut, mutta minä olin siirtymä vaiheen sukuni kartanoilla Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajoilla, vedenjakan tuntumassa.

    Olin serkkuni ja siihen astisen kasvinveljeni kanssa jokivaressa, vastapäätä taloa kalassa ja muutamassa hetkessä saimme serkkuni kanssa 37 ahventa.

    Tulimme sitten Vaasantien vartta kohden kartanoa, kun sillalla pysähtyy auto, ja luoksemme juoksee mies, joka kysyy myymmmekö kalat.
    Huomaan ensimmäisen lauseen puolikkaasta, että omaiseni on luopua kaloista liian halvalla, "markalla..." kun riennän väliin..."kappale!"
    Tilanteen tajuni sanoo, että jos mies pysähtyy sillalle ostamaan kalaa ja tulee juosten autosta, hän tarvitsee kalaa.
    Mies hymyilee "Se olet sinä sitten kauppa mies?" ja "Montako niitä on?"
    "37"
    "Kalliit on kalat"
    "Voidaan me ne syödä itsekin, mutta te niitä juoksitte ostamaan."
    Mies hymyilee ja alkaa kaivaa lompakkoon. Tyyli muuttuu, alkaa puhua minulle kuin aika miehelle.
    "Oltiin kavereitten kanssa vähän, niin kuin huonoilla teillä.." ja avaa lompakon..."mutta vaimolle sanottiin että Saarijärvellä kalassa"...ja kaivaa rahat käteeni, "...ilmen teitä pojat..."ja vilkaisee serkkuveljeeni..."meillä ei olisi kyllä sitten mitään todisteita."
    Saadaan rahat.
    Kättelen miehen "Kiitos. Me lähdetään pian pois, mutta jos joskus tarvitsette kalaa, niin kysykää tuolta..." ja viittaan mummolaani,"enoltamme."
    Jaan rahat serkun ja enon kanssa, sillä kalastusvehkeet oli enon. Serkku saa 14 markkaa, minä 16 markkaa, kun tein kerran kaupat, ja eno seitsemän, sillä ilman häntä ei olisi ollut onkia. Eno kursailee, mutta ottaa sitten rahat. 7 markkaa oli isoraha, vuonna 1970 ja saatan ajatella että lukiolaiselle varsin huomattava.

    Ja metsästämisestä

    Isoisoisäni kuoli metsästyksessä saamiinsa vammoihin. Karhu kyllä kuoli, mutta Nikolai oli saanut haavan päähänsä, joka tulehtui, ja kuoli neljässä päivässä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että karhun metsästäminen puukolla antaa karhulle jo liian suuren edun, vaikka en tuli aseiden ystävä ole, ne kun antavat minusta taas epäurheilijamaisen edun ihmiselle.

    Arvostamallani Herra Pentinsaarella on privilegio jänisten ampumiseen jousella Helsingin kaupungissa.

    VastaaPoista
  5. Ja vielä kirkoista.

    Olen muutaman kerran vetänyt kävelyn Pyhän Laurin kirkolta Vanhankaupungin lahdelle ja tarjouduin nyt järjestämään kävelyn Pyhältä Laurilta Kaivohuoneelle, mutta ei kukaan ilmoittautunut.
    Sponsori pääsi halvalla :)

    VastaaPoista
  6. DC-3 on ainakin ollut Malmilla.
    Prinsessa jonka kanssa seurustelin ennen vaimoani, on hypännyt siitä Helsingin taivaalle.

    VastaaPoista
  7. Juttusi ovat vähän turhan pitkiä, enkä siksi oikein muista mitä niissä sanotaan. Mikäli oikein ymmärsin, et ole löytänyt netistä paljoakaan junakuvia.

    Siihen on olemassa yksinkertainen lääke: Vaunut.org.

    VastaaPoista
  8. Lentokuntoisen DC-3:n bongaamiseksi ei tarvitse mennä Malmin kenttää kauemmas. Kaunis 64-vuotiaaksi.

    VastaaPoista
  9. Suomenkielisessä Wikipediassa ei valitettavasti harrasteta kovin paljolti erilaisia portaaleja, tosin käsite suomeksi on huono ja mitäänsanomaton. Ranskankielisessa sisarwikissä sitävastoin ne ovat kovasti paljon esillä. Rautateistä on oma porttaalinsa soitteessa [http://fr.wikipedia.org/wiki/Portail:Ferrovipédia], ja minusta se on ainakin fiksun oloinen. Kemppisen pitää vaan koko suurella arvovallalaan ehdottaa moisen teemasivun tai portaalin laatimista. Kyllä suomiwikin sivuilla muutama raideliikenteestä kiinostunut pyörii ja muitakin voisi tulla mukaan.
    Alexius Manfelt

    VastaaPoista
  10. DC-3 yhdistys ja kai niill on lentäväkuntoinen konekin

    Super Caravelle OH-LSG "Jyväskylä" odottaa kohtaloaan kongolaisella lentokentällä, jollei jo ole romuksi heitetty. Ilmailumuseossa on kai vain tavallinen Sud Aviation SE 210 Caravelle

    VastaaPoista
  11. Ad Tommi:

    Juttu, jota et jaksanut lukea, ei oikeastaan ollut trainspotting-aiheinen.

    Osaan käyttää Googlea, joten vaunut.org oli entuudesta tuttu.

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi:

    Erittäin totta. Olen ajatellut tuoda lähipäivinä esiin ranskalaisen wikipedian aika kivan sarjakuvaportaalin.

    Heikäläisillä on sarjakuviin erikoinen suhde. Niin minullakin.

    VastaaPoista
  13. Oletko käväissyt Brysselin sotamuseossa (Royal Museum of the Armed Forces and of Military History)?
    http://www.klm-mra.be/
    Siellä on "Avion Bristol Bollingbroke (Blenheim)". Eikös se ole juuri Mk IV?
    http://www.cmhg.gc.ca/cmh/fr/image_605.asp?page_id=663
    Bonuksena vielä hyväkuntoinen spitfire.

    VastaaPoista
  14. Idässä käytettiin myös ruutanoita pitkässäsiimassa, mutta jotenkin se tuntui härskimmältä kuin matojen käyttö. Toisaalta hirmuisia ahvenen körmyjä tuli saaliiksi, ei semmoisia ongella saa. Ja se muikkujen päästely verkoista... Nuoruuden "kaviaaria" oli muikunmäti ja sitä riitti läpi syksyn ja talven. Mitä se nyt hallissa mahtaakaan maksaa, järjettömästi kumminkin. Joku väitti taannoin kommentissaan, että kaikki on nykyisin paremmin. Leivänpäällysteen suhteen olen eri mieltä.
    ;-)

    VastaaPoista
  15. Ad AR:

    Enpä ole. Luulen että tuo Bollingbrooke poikkeaa hiukan meillä lisenssiällä valmistetusta.

    Tietoni ainoasta kappaleesta on peräisin Wikipediasta, jossa väitetään asian olevan näin.

    VastaaPoista
  16. Virtuaalimuseon rinnalla on oltava ehtaa tavaraa. Maailmasta tulee ihan pirun tylsä, jos riittää, että on nähnyt sen netissä.

    Kävi kato niinkin, että kieliopetuksessa ollut maahanmuuttaja luuli mustikkaa ja puolukkaa virtuaalilemmikeiksi kun opettaja oli näyttänyt ne netistä.

    Tää muutos on niin nopea, ettei hitaimmat oikein edes ehdi tajuta mitä kaikkea juuri tänäänkin jää historiaan. Ehkäpä tulisi perustaa verkkoon reaaliaikainen museo, jossa olisi esillä aikoja, tapoja, vempeleitä ja ihmisiä, jotka ovat vasta jäämässä unholaan. Joku voisi tätä kautta jopa oppia arvostamaan sitä mitä tällä hetkellä on eikä vain haikailla mennyttä tai tulevaa.

    VastaaPoista
  17. Kansalaiset kokoavat upeaa aineistoa ("virtuaalimuseota") kaikkien saataville ihan perus-"kotisivujen" avulla, kuten tämäkin Eero Jutilan sotakuvia esittelevä sivu:
    http://www.kolumbus.fi/annsan/eero/index.html
    Historialliset elokuvat: Se on totta, että taitavien avustajien puute on ongelma, mutta toisaalta joukkokohtaukset (kuten massiiviset keskitykset ja pommitukset) onnistuvat nykytekniikalla. Esimerkiksi Band of Brothers
    http://www.imdb.com/title/tt0185906/
    ja Master and Commander
    http://www.imdb.com/title/tt0311113/:
    Molemmissa epookki on tavoitettu tekniikan avulla sangen taitavasti ja uskottavasti tarinaa tukien.
    Anekdootti, jonka todenperäisyydestä en ole varma: "Keisari ja salamurhaaja"
    http://www.imdb.com/title/tt0162866/
    (Jing ke ci qin wang) leffassa päätettiin käyttää kiinalaisia varusmiehiä taistelukohtauksissa, koska se tuli vielä vuonna 1998 halvemmaksi kuin digitaaliset efektit!

    VastaaPoista
  18. Ai että tervatut ratapölkyt tuoksuvat vanhoinakin ah niin hyvältä. Kakarana junan tullessa kapusimme radan vieressä olevalle suurelle siirtolohkareelle, josa melkein takuuvarmasti pääsimme savua puuskuttavan veturin savupilveen. Siinä lapsuusvuosina tuli eräskin pienhiukkanen hengitettyä.
    Olihan matkustamisessa ennen omat vaivansa, mutta junamatkailu oli monella tapaa sosiaalisempaa kuin nykyinen steriili paikasta toiseen siirtyminen. Pahvisessa matkalipussa oli sukkamainos, jossa huomautettiin, että reikä on junailijan tekemä.

    Paljon pyöräilevänä olen harmitellut vanhojen kirkonkylien osittaista katoamista ja niiden ruutukaavoittumista ja betonoitumista. Maaseudun taajamissa kirkontornin näkeminen ilahduttaa minua aina, ja hautausmaiden viileys ja kulttuuritarjonta, Lapuallakin, jonka kirkon pihassa olevat tykit sojottavat suoraan itään, ainakin suntion mukaan.

    VastaaPoista
  19. Tampereella on yksi Risto-veturi, mutta kertakaikkisen kammottavassa kunnossa.

    Mieheni oli nuorena metsästäjä ja kertoilee kaikenlaisia juttuja, jotka nykyään eivät olisi mahdollisia (varisten, räkättien, naapurin kissojen, sorsien ja jänisten ampumisista). Minun lapsuuteeni kuului kalastus ehdottomasti. Elimme kesäkaudet siitä, mitä järvestä ja maatalon pellosta nousi; lahnaa, haukea (rantarosvoa; silloin hauenkoukut eivät olleet kiellettyjä), perunaa, talkkunaa ja piimää. Jotenkin murheellista ajatella, että ne ajat ovat ohi.

    VastaaPoista
  20. Siis Carverin kuolemasta tulee ensi vuonna
    20-vuotta. Niin se aika rientää.

    Helppohan se on sinun täältä maailmaa parantaa, sanoi isäni veli minulle kerran eräällä parvekkeella noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten.

    " Turpa kiinni. " siitä tulee mieleen hevonen. Olen joskus kyntänyt, en työkseni, vaan kun yritin opetella. Kyllä sen oppii. Pitää osata maiskuttaa oikealla tavalla ja sitten pitää osata sanoa "mpa" sillälailla kuivasti paukahtaen. Hevosen kieltä. Auran ohjaaminen onkin sitten vähän vaikeampaa.

    Kävin joskus faijaa katsomassa töissä. Ei se koskaan ollut siellä, kun minä siellä kävin, mutta sen sihteeri oli ja se sanoi minulle, että odota, kyllä se E sieltä kohta tulee. Istuin sitten sen kirjoituspöydän takana ja availin laatikoita. Sillä oli Tekniikanmaailma aina samassa laatikossa ja Suomen Kuvalehti yhdessä ja sitten sillä oli konjakkipullo alimmaisessa, ihan lattianrajassa. Siellä oli muutama konjakkilasikin. En minä sinne, mutta niitä lehtiä kyllä lueskelin.

    Kävin siellä useimmiten silloin, kun olin saanut huonon numeron jossakin kokeessa. Faija ei voinut " huutaa" minulle, kun siellä oli niitä muita. Piti olla ovelana ja joskus, kun se ei tullut, väärensin sen nimen koepaperiin. Osasin matkia aika hyvin sen nimikirjoitusta. Harjoittelin sitä ensin siellä töissä odotellessani, kun en muutakaan keksinyt ja joskus vähän kotonakin ja lopulta opin. En jäänyt koskaan kiinni. Osaan sen vieläkin. Kerran laitoin sen nimen johonkin sen työpaperiinkin, kun niitä oli siinä pöydällä allekirjoitusta odottamassa. Ei se mitään huomannut.

    Ei sen puoleen. Nuorempana isä oli töissä rautateillä vähän aikaa. Joskus sodan jälkeen. Siinä ratapihalla sen Sanomien lasitalon edessä. Siihen tuli siihen aikaan teurastamolta eläinten jätteillä täytettyjä vaunuja. Ne olivat menossa jonnekin liimatehtaalle.

    Lähtevien junien vaunustot järjestettiin siinä. Veturi heitti niitä kiskoilla eteenpäin ja Faija sitten liitti ne vaunut yhteen jollakin lenkillä silloin kun ne osuivat toisiinsa. Siinä piti olla tarkkana.

    Ja kun ne vaunut kolahtivat vastakkain, niin niistä karisi isoja valkoisia matoja siihen vaunujen ympärille, mistä lokit ja varikset sitten kävivät niitä noukkimassa. Kesäisin haju oli kuulemma aika paha. Faija ehti olla siinä työssä jonkun vuoden, ennen kuin pääsi vähän helpompiin hommiin siinä 40-luvun loppupuolella.

    VastaaPoista
  21. Ratsastustriviaa IMDB:stä eli safety first: "Anachronisms: Stirrups can be seen being used on some of the horses, but while they were invented during the Roman Empire period (by either the Chinese or Asian barbarians), the Romans never adopted them (they are used in the movie for obvious safety reasons, a proper Roman saddle being very difficult to ride)."
    Gladiator, http://www.imdb.com/title/tt0172495/goofs

    VastaaPoista
  22. Ad Omnia:

    Katsokaa wikipediasta Lynn White Jr.
    Hänen kirjansa (1962) Medieval Technology and Social Change oli minulle sävähdyttävämpi kuin mikään marxilainen selitys - jalustin, vesimylly, hevosen valjastaminen.

    Asiasta on riieltykin, kuten kuuluu. Se on selvä, ettei patsaissa voi oikein olla jalustimia, mutta kun ei friiseissäkään ole. Aasian Työväen Palloilijat r.y. käyttivät köysisilmukoita, joihin työnsivät isotvarpaansa.

    Olen tavannut väittää, että don Quijote oli viisas mies hyökätessään tuulimyllyjen kimppuun. Tämä uusi keksintö tuhosi maalaisaatelin talouden, joka oli perustunut olennaisesti myllypakkoon ja myllytulleihin. Ja nyt keksittiin tuulella käypä vekotin, jonka avulla talonpojat perkeleet jauhoivat omat viljansa.

    Pahat puheet myllärien rikkaudesta ja lihavuudesta eivät ole koskaan tauonneet.

    VastaaPoista
  23. Tuli mieleen jonkun tutun teologian tohtorin mainitsema - eivät ihmiset Suomessa niinkään usko Jumalaan kuin vanhan kotiseudun kirkkorakennukseen ja hautausmaahan

    Tässä uistellaan kalaisilla vesillä.

    Ristiäiset, häät, hautajaiset -niistä ravitsevaa vettä janoavat ihmiset ovat kiinnostuneita, jos ylipäätään välittävät toisistaan eivätkä ole talouden oravanpyörässä unohtaneet juuriaan.

    VastaaPoista
  24. Kännykkämyllyjäkin on jo joka maassa. Mikä avuksi.

    Pitäis saada leveällä rintamalla palkkakustannukset, energiakustannukset kuljetuskustannukset ja yhteiskunnan osuus minimiin, että pärjättäis globaalisti.

    Eihän täällä kaukana ja kylmässä kannata pian muuta tehdä, kuin ajatella.

    Kansallinen valuutta oli pato, jolla saattoi säännöstellä kustannustasoja ja luoda tänne omalla tasollaan pyörivän talouden. Ulkomaankaupan painotuksilla saattoi säätää benchmarkan. (no joo - välillä se oli rupla)

    Nyt on pakko ottaa hinnat Euroopasta tai Aasiasta.
    Mutta kun kustannusrakenteet eivät koskaan voi olla samat.

    Liikkuvuuden ja tavaroiden vapaus johtanee siihen, että jengi muuttaa sinne missä on halvinta tuottaa ja kuluttaa - no se on muualla kuin täällä pohjoisessa.

    Skandinavian olis kantsinut rakentaa kimppa osaksi pohjanmeren öljyn varaan about samoilla kustannusrakenteilla. On ollut tanska-norjaa ja ruotsi-suomea, miksei NoRuSua. Tankattais vaikka kalmarin unionilta.

    VastaaPoista
  25. Don Quijoten Espanjassa aatelin talous perustui laidunoikeuksiin.

    Espanjassa on edelleen lakeja, jotka takaavat laidun ja vaellusoikeudet yli monen muun lain. Koska aatelilla oli oikeus laiduntaa omaa karjaansa siirtojen aikan aatelittomien mailla, ei näitten kannattanut paljoa panostaa maanviljelyyn.

    Kaiken kaikkiaan merkitsi moninpaikoin kristittyjen kuninkaitten tulo Andalusiaan merkittävää huononnusta kristittyjen asemaan, sillä kuningas maksoi sotansa antamalla talonpoikien maat aatelille, vähät välittäen liki tuhat vuotisista maanomistusjärjestelyistä.

    VastaaPoista
  26. En oikein ymmärrä sitäkään, miten meidän kannattaa myydä hyvät myllyt muille, vaikka tulis tänään lasihelmiä hiukka enemmän kuin huomenna.

    Sen takiahan se naapuri ostaa, että se arvelee tekevänsä KANNATTAVAN sijoituksen. Miksi ne eivät kannata meidän käsissämme?
    Olemmeko me tosiaankin Tsuhnia länteen, itään ja etelään päin? Sillä rahalla, mitä yrityksestä maksetaan ei yleensä saa luoduksi vastaavaa yritystä tyhjästä.

    Sehän on niin moneen kertaan nähty, että lupaukset tuotannon täällä pitämisestä ja kehittämisestä eivät pidä.

    Jos valtion omistuksia yksityistetään, niin eikös ne kannata yksityistää meille suomalaisille? Pilkottakoon sitten pienempiin, että köyhillä suomalaisillakin on varaa ostaa.

    no jaa...

    VastaaPoista
  27. Tosta yritysten myymisestä tulee mieleen kesäduunin eläkeläinen, joka kerran kuussa tuli nostamaan tilinsä tyhjäksi. Talletti kuitenkin saman tien takaisin. Näki, että on ne numerot sittenki rahhaa.

    Onko tässä jotakin samaa? Ei uskota, että niillä on arvoa, ennen kuin joku ulkomaalainen niistä jotain maksaa?

    Eikö meidän pitäisi pitää ne käsissämme ja pohtia, miten niitä ja toimintaympäristöä voisi muuttaa, että yritykset pysyvät meille kokonaisuudessaan kannattavina.

    Kun firmat pannaan paketissa etelään, yhteiskunnalle jää kuitenkin palkanmaksu - sen nimi on sosiaalituki.

    VastaaPoista
  28. Ad Ahonymous:

    Väitöskirjat - yllytän parhaani mukaan enkä pidä edes välttämättömänä tunnareitten taakse menemistä. Kolmen - viiden hengen väitöskirjan tekijäryhmän on ihanteellinen, ja hapuilun kirjoittaminen näkyviin ja arosteltavaksi on erinomainen ajatus.

    Toisaalta taas wiki toimii jokseenkin sanoin mutta suttaa lisäksi henilökohtaiset suoritukset.

    Olen itse ajatellut laittaa Lappeenrannan opiskelijoita varten rinnakaisblogin kertoakseni, mitä tenttivastaukseen kannattaa panna ja miten tenttiin luetaan.

    VastaaPoista
  29. jatkoa tuohon propagandaan...

    heijastusvaikutukset lie tutkittu perloksen tapaisissa tapauksissa
    - maksuvaikeudet ja kysynnän lasku
    - mm. kiinteistöarvojen ale
    - asiakasvähennykset liikkeissä
    - muuttotappiot kouluissa
    - uusi koulutus maksaa
    - vanha koulutus hukkaan
    - kunnalta saatu toimitila hukkaan
    - päivärahat ja toimeentulotuet

    Olisko hyvä olla ehto, että investoinnin korkoineen maksavat kunnalle toimitiloista, jonka ennen kuoleutumista hylkäävät - voivat sitten kaupitella vaikka kunnalle.

    VastaaPoista
  30. Itse olen ajatellut jo jonkin aikaa, että Kiinassa voisin käydä. En lentämällä, vaan junalla. Minua on sanottu sen takia hulluksikin, että se on vaarallista ja vaikka mitä. Olen ollut jokseenkin eri mieltä, sillä mielestäni tunnelma junassa voisi olla hieno.

    Käsittääkseni käytetyt junat ovat ainakin olleet varsin vanhoja ja pahimmillaan/parhaimmillaan höyrykättöisiä. Googlellahan nykytila selviäisi, epäilen että käytetty kalusto on uudistunut ripeästi. Jos niin on, se on sääli. Eihän kukaan mene junalla sellaista matkaa päästäkseen sinne nykystandardien mukaisesti? Sitä varten on lentokoneet.

    VastaaPoista
  31. METTE lähetti aiemmin tänään viestin ja totesi Risto-veturin
    olevan rähjäisen näköisen.Tosi on.
    Mette:pitäisikö meidän järjestää
    kansanliike sen kunnostamiseksi?
    Ota yhteyttä.
    Kemppiselle ja kaikille teille
    muille tiedoksi/muistutukseksi:
    Tampereen ehdottomasti kaunein ja
    antoisin puutarha on Kalevankankaan
    hautausmaa.Kyllä,just se sama jonka
    joissakin hautakivissä näkyvät ke-
    vään -18 luotien jättämät jäljet.
    Se taitaa olla Suomen ainoa hau-
    tausmaa,jonne on haudattu kaksi
    kaksinkertaista Mannerheim-ristin
    ritaria (Mansessa kaikki on suu-
    rinta ja korkeinta tai kauneinta.
    Tana!).
    Katsokaa wikipediasta "Idmanin
    kavallusjuttu". Se oli pitkään Poh-
    joismaiden SUURIN talousrikos.Tiä-
    tysti! Nythän ollaan Tampereella.
    Senkin tiimoilta löytyy ainakin
    yksi hautakivi pankinjohtajasta,
    joka ampui itsensä heti Idmanin
    paljastumisesta kuultuaan v.1912.
    Ja sitten tämä Matti Järvisen
    perhe.Iso hautakivi,kaksitoista
    nimeä.Matti ja Maria Järvisen (Jär-
    vinen on erittäin yleinen sukunimi
    näillä main,Matti Järvinen on sama
    kuin Matti Meikäläinen)perhe.Van-
    hemmat syntyivät 1864 ja -66 ja
    saivat siis kymmenen lasta,joista
    yhtä lukuunottamatta KAIKKI kuoli-
    vat ennen vanhempiaan.Kuusi heistä
    korkeintaan kaksivuotiaina.Ja tämä
    yksi poikkeus,Sisko Ellen nimel-
    tään ,eli vuosina 1907-1993.Matti
    ja Maria kuolivat kohtalokkaina
    vuosina 1940 ja 1939.
    Kun seuraavan kerran valittelette
    elämänne kovuutta,muistakaa Matti
    Järvisen perhettä.Tai siis Matin
    ja Marian perhettä.Tai vielä tar-
    kemmin:MATTIA ja MARIAA.
    Minulla ei ole mitään sukulai-
    suus- tai muuta suhdetta tähän per-
    heeseen tai sukuun.Löysin hautaki-
    ven aivan sattumalta ja se sai mut
    miättimään...
    Jos teistä joku on tulossa Tam-
    pereelle tänä kesänä,olen valmis
    esittelemään Kalevankankaan hau-
    tausmaata.No charge.
    Metelle:eikö Risto-veturi pitäis
    laittaa kuntoon?
    terv. f.f. ,puh. 040-5484876 tai
    lhuuskonen@yahoo.com,noin 50 m.
    PAJARIN haudasta kaakkoon.

    VastaaPoista
  32. Mahtava kuva Speeristä. (TV1, juuri päättyi). Samoilla taustoilla ja geeneillä päätyisimme samaan? Siksi kai jumalakin antaa anteeksi kaikille. Suunnitteluvirhe - ei voi mitään.

    VastaaPoista
  33. Ad anonyymi

    Valtion omistajapolitiikaksi voitaisiin omaksua globaalin sijoittajan elkeet. JA huolehtia siitä, että salkussa on tarpeeksi tuottavaa, jolla voidaan maksaa julkisia palveluita. Eihän me muuten pärjätä maailmassa, missä yritykset lähtevät italialaisten keikkamuusikoitten matkaan, joilla on tarpeeksi kiiltävä se. Jos ei voi verottaa, otetaan sitten osinkoja ja myyntivoittoja. Oy Suomi Ab peliin vaan. JA KUNNON SIJOITUSASIANTUNTIJOITA SALKUNHOITAJIKSI. Sieltä kai ne eläkkeetkin oli tarkoitus kattaa ;)

    VastaaPoista
  34. Niinpä, mitä turhaan velkarintamalle, mielummin tuottoja. Nykyajan väännöt käydään taloudessa - univormujen sijasta liituraitapuvut.

    VastaaPoista
  35. Ad Frank Finatra:

    Olen Kalevankankaasta samaa mieltä.
    Vaimovainajani perheen sukuhauta on siellä. Hänen setänsä kaatui 16-vuotiaana Kalevankaalla, siinä mielettömässä hyökkäyksessä Ratinanniemeen.

    Väinö Linnan ja Veikko Sinisalon hautojen lähettyvillä tapaa usein tuttuja.

    VastaaPoista
  36. Kommentteja on niin paljon, ettei niitä jaksa edes lukea.

    Tyhjät sanat tippuvat kivinä laaksoon.

    Tuomari Kemppisen tekstistä huokuu kuitenkin niin syvä ja kipeä kaipuu pois uponneeseen aikaan, että on paikalla kirjoittaa lohdutusruno, Melleriltä:



    "Niin kuin mainigit vyöryvät vuodet
    ylitsemme, kastumatta
    ei selviä kukaan!
    ne syövät sitä, lentohiekkaa, Aikaa
    maininkien lailla
    vuodet
    polvistuvat
    Katoavaisuuden edessä."


    A.Melleri, Elävien kirjoissa (1991)

    VastaaPoista
  37. Terveiset Kemppiselle Kalevankan-
    kaan tiimoilta! Siis sinunkin su-
    kuasi löytyy tuosta aivan vierestä!
    Mutta eikös Petja Jäppinen ole ai-
    na korostanut,että me kaikki olem-
    me yhtä?
    Lopuksi tahdon sanoa hyvästit
    vanhalle kamulleni Pilkkeen Jukal-
    le (1962-93),joka hänkin löytyy
    K-kankaalta.Kuoli Sveitsissä kii-
    peilyonnettomuudessa parin sveitsi-
    läisen mimmin kanssa.
    Jukka oli laskuvarjojääkäri vm.
    1983/Utti. H-vetin hyvä tyyppi.V.
    1979 toukok. käveltiin Jukan ja
    Leinosen Mikon kanssa Pälkäneeltä
    Tampereelle yhtenä yönä.
    terveiset Jukalle ja kiitokset
    Kemppiselle blogista!

    VastaaPoista
  38. Sivuraiteethan kai sopivat rautatiejuttuihin. Aasinsilta oli myllyjen yleistymisessä ja myllytulojen katoamisessa, minkä muuan kommentoija mainitsi. Ei sen oudompaa.

    VastaaPoista
  39. Niinpä niin. Linnan ja Sinisalon
    välittömästä läheisyydestä löytyy
    tämä Leskisen Jussi.
    Ja parinkymmenen metrin etäisyydel-
    lä lepäilee vuoden 1912 suureen pankki-skandaaliin sekaantunut
    herra Snellman.
    Viidan Late vetelee siinä nokosia
    ihan lähellä.Ja moni,moni muu.Kaik-
    ki sulassa sovussa.

    VastaaPoista
  40. Ad Erich: Ellet tunne, riennä lukemaan Paul Theroux The Great Railway Bazaar (suom.). Hän lähti viemään roskia ulos mutta suurena junien rakastajana pistäytyikin junaan ja tuli ajaneeksi Lontoosta Vladivostokiinin ja takaisin.

    Toisen kerran hän tuli pistäytyneeksi "Paikallisjunalla Patagoniaan".

    VastaaPoista
  41. Ad Frank Finatra:

    Muitaakseni Idmanin jutusta on seikkaperäinen ja uskottava kuvaus Ensio Hiitosen erikoislaatuisessa kirjassa "Vääryyttä oikeuden valekaavussa". Hiitonen, jonka tapasin muutaman kerran, oli outo oikeustieteen tohtori ja menetti maineensa ammattipiireissä rupeamalla kommunistiksi 1945.

    Samassa kirjassa on - huom. Toipila - yksityiskohtainen selvitys Savo-Karjalan Osakepankin skandaalinkäryisestä konkurssista 1920-luvulla.

    VastaaPoista
  42. Savo-Karjalan Osakepankki niputettiin vasta 40 luvulla. Onnellinen selvitys, jossa kaikki saivat rahansa.

    Hiitonenhan oli jo valmiiksi sosialisti, joten ei kai keikaus kommunistiksi liene suuri ollut. Näyttää polttaneen välejään filmikamaritouhuissa.

    VastaaPoista
  43. Ad Anoymous:

    O.K. - ehkä muistan pankin nimen väärin. Erään rikkaan talonpojan rahojen rosvoamisesta siinä on puhe, ja kuten tiedämme, pankkeja kaatui monta 20- ja 30-luvulla. Olisiko ollut Maatalous-Osake-Pankki?

    Sillä ei ole niin suurta merkitystä, mutta sillä taas on, että Hiitosen kummallinen kirja on edelleenkin ainoa yritys kuvailla etenkin riita-asioiden oikeudenkäyntien puolueellisuutta ja pääomapiirien suosimista.

    Asiat unohtuvat. Kuka muistaa, miksi Rytistä tuli Suomen Pankin johtaja niin nuorena? Otto Stenroth eli hänen edeltäjänsä sekaantui merkittäviin epäsäännöllisyyksiin pankin ja sen rahojen hoidossa.

    Toivottavasti ainakin nimi tuli oikein. Tämän bloggaamisen yksi ilo on itse anastettu oikeus olla epätäsmällinen.

    VastaaPoista
  44. ...riita-asioiden oikeudenkäyntien puolueellisuutta ja pääomapiirien suosimista...

    No eipä ihme, että Hiitonen jäi sivuraiteelle. Eihän sellaista tapahdu :) Niillä vain on usein paremmat tiedot siitä, mitä oli säätäessä tarkoitettu ja miten kokonaisuuden osat sopivat yhteen. Ei se kirvesmies ole ennättänyt niitä lukemaan. Tosin viime aikoina on pakolla luetutettu.

    Pikkusormi 45 asteen kulmassa KVG

    1918–1923 Otto Stenroth
    1923–1924 August Ramsay
    1923–1940 Risto Ryti
    1943–1944 Johan Wilhelm Rangell
    1944–1945 Risto Ryti

    ulkoasiain senaattori per 27.5.1918 "organisointikyvystään tunnettu pankinjohtaja Otto Stenroth". Mahtoiko olla keskustalaisen väljää varanpitoa sitten Suomen pankissa.


    BTW: Henrik Ramsay sai 2 ½ vuotta vankeutta (sotasyyllisyys.fi) , mutta August Ramsay vapautettiin 24.12.1947. (Augustille rautarahat ja Henkka vapaaksi tai kyseisen kotisivun pitäjä kirjoituskouluun)

    VastaaPoista
  45. Ihmettelen, kun joku sanoo että "Kemppinen, juttusi ovat liian pitkiä, en jaksa lukea niitä"...
    Tai mitäs minä sitä ihmettelemään.

    Jää minultakin monta mielenkiintoista kirjaa lukematta, kun en tiedä niistä. Joku toki jää keskenkin... Kaikkea ei ehdi.

    VastaaPoista
  46. Jos elämä on liian pitkä elää, voi jättää teknoroskan väliin ja kurkata lopusta.

    VastaaPoista