29. huhtikuuta 2007

Huipuista

Huippuyksiköistä: Kölnin tuomiokirkon rakentaminen alkoi 1248, eikä aikaakaan, kun huiput eli tornit olivat valmiit, nimittäin 1880.

Sodassa kirkkoon osui 70 pommia, mutta eipä aikaakaan, 1960-luvulla se oli taas kokonaan käytössä.

Olen kovin hyvilläni antikvariaatti-net -ostoksestani (Juvekim). Tässä on Baedekrin matkaopas Saksa 1909 ja tuossa Pariisi 1924. Hyödyllisiä puhelinnumeroita...

Totta puhuen Hampurin, Dresdenin, Berliinin ja mm. Kölnin kartat ja tiedot ovat enemmän kuin mielenkiintoisia. Kaksikymmentä euroa per kirja ei ollut paha hinta. Vahinko että Pietarin Baedekerit näyttävät kovin kalliilta kaikkialla missä niitä myydään, ja uusintapainokset (Iso-Britannia 1898) ovat hintavia myös. Eikä mikään voita vanhojen kirjojen rapisevia karttoja.

Kartat... joku hyvä ihminen on koonnut vaikeasti löydettäviä maailman ja Suomen historiallisia karttoja Olaus Magnuksesta ja Buraeuksesta alkaen hienosti digitoituina nettiin:

http://chat.yle.fi/ylenavoin/viewtopic.php?t=7&postdays=0&postorder=asc&start=0

Jatkamme keskustelu innovaatioyliopistoista ja taidekorkeakouluista, mutta ensin on vietettävä vappua. Arvelin tehdä sen vanhempieni seurassa. Voi olla että tulee korkatuksi pullo Pommacia.

Jotenkin kiusallista ja sovinismiani loukkaavaa, että sekä Pommac että Vissy ovat ruotsalaisia keksintöjä. Jälkimmäisestä voidaan väitellä, mutta von Döbelnin ukki Döbelius oli kyllä varhain liikenteessä ryhtyessään 1709 juottamaan ihmisille Ramlösän mineraalivettä. Äijän kuva on edelleen pullon kyljessä.

Alansan huippu on myös verkkopaikka www.MAPLight.org. Heidän näytevideossaan käydään läpi erästä Kalifornian osavaltion pullotettuja vesiä koskevaa lakia ja poliitikkojen äänestämistä verrattuna heidän saamiinsa kampanja-avustuksiin ja niiden maksajiin.

Tässä on nyt jotain politiikan tutkijoille. Aika hurjaa nähdä lobbaus dollareina ja maksajina suurimmat teollisuusyritykset, alana non-alcoholic beverages.

Ei käy kieltäminen, että vaikka raha tiettävästi näyttelee pienempää roolia Euroopassa, näkisin silti mielelläni median Brysselin pojille osoittamat avustukset ja ennen kaikkea median sylttytehtailta lähtöisin olevat tekijänoikeuslainsäädäntöä koskevat säännösehdotukset ja perustelut.

Olen ollut kuulevinani, että näihin tehtäviin palkataan todella raskaan sarjan ammattilaisia.

Reksa Paasilinna, missä olet? (Minulla on se käsitys, että Europarlamentissa Paasilinna edustaa ammattitaitoa ja omaatuntoa, joka on sinänsä harvinainen yhdistelmä.)

Myönnän viikon blogipalkinnon kollegalleni Markku Jokisipilälle, joka antaa eilisessä blogissaan ohjeita venäjää ja viroa puhuvalle Tallinnan nuorisolle ja samalla luultavasti Ilvekselle ja Putinille:

"Pentti Linkola sanoi joskus, että olisi ollut pieni hinta sodassa henkensä menettäneen 90.000 suomalaisen säästämisestä, jos olisi jouduttu metsätöihin Siperiaan. Raitista ilmaa, fyysistä toimintaa, yhteishenkeä jne... En liittoudu hänen kanssaan, mutta kuitenkin minua hämmästyttää, että kannattaako nyt yhä yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen vannoa kansallisen yksimielisyyden nimiin niin tiukasti kuin nyt tehdään? Oliko suomalainen kansakunta ihan oikeasti niin särötön ja niin "yhtenä miehenä", kuin nykyään väitetään? Täytyykö toisen maailmansodan miehittää suomalaisessa identiteetissä niin keskeinen osa kuin se nyt tekee? Eikö meillä todellakaan ole muuta tarjottavana, kun ottaa huomioon, että sotavuodet edustavat vain alta viittä prosenttia koko itsenäisyyden kaudesta? Eikö pohjoismaisen hyvinvointivaltion pystyttäminen ennätysaikataulussa paina mitään? Tai siirtyminen huipputeknologian kehittäjien kartan keskipisteeseen? Tai ahdasmielisen ja konsesus-henkisen yhden mielipiteen Suomen kuoppaaminen?

= = =

Tappamisen, tapahtui se sitten kommunismin, kapitalismin tai Runebergin puolesta, hienouden voi aina kyseenalaistaa. Nuorten miesten joukkotapattamisesta kuitenkin oli kyse rintamien kaikilla puolilla. Mitä loppujen lopuksi on kansakunta kun sitä vertaa niin paljon surua tuottaneeseen ja niin paljon sekä niin monia isoja asioita viestittävään nuoren miehen ruumiiseen? Otatko sinä vastuun?

Muistakaa ihmistä, unohtakaa patsaat."

Jaan Kross taitaa olla eri mieltä. Hän oli siellä Linkolan mainostamalla seudulla viettämässä reipasta ulkoilmaelämää, mutta ei tunnu viihtyneen.

Itse huomauttaisin, että tuosta tappamisen motiivien listasta näyttää puuttuvan hätävarjelu eli tappaminen itsepuolustukseksi.

Jotenkin tulee mieleen Helena Kekkonen, joka aikoinaan Helsingin Sanomissa sanoi, etteivät voimatoimet serbejä vastaan olleet oikeutettuja, koska kyllä ne lastensairaaloita tykistöllä tulittavat Slobodan Miloševicin miehet olisivat käsittäneet erehdyksensä ja uskoneet, jos olisivat istuneet panoslaatikon päälle kuuntelemaan suomalaisen tosipasifistin perusteluja.

Olen tuntenut Talvisodan käyneitä henkilöitä, jotka ovat kertoneet, että Suomen kyliin ja pitäjiin hyökänneet punatähtiset ampuivat tappaakseen ja että ensin Helsinkiä ja sitten etenkin Turkua ja Kotkaa pommitettiin rajusti - naisia ja lapsia.

Jokisipilä, muista ihmistä! Unohda patsaat. Ne oli peitetty laudoituksella.

30 kommenttia:

  1. Muistaakseni näitä sotimisia perusteltiin ennen muuta ikiaikaisella vihanpidolla - esimerkkejä toki muutaman sadan vuoden verran oli olemassa, eikä historioitsijoilla paljon muuta tekemistä ollutkaan kuin kaivella niitä esiin.

    "Nuo hyökkäsivät ensin" on tässä mielessä vähän surkea esimerkki. Jatkosodan yhteydessähän tämä on kyllä tiedostettu ongelmaksi.

    Eikä Jokisipilän tarvitse olla kaikessa oikeassa. Minulle ainakin riittää, että hän on oikeassa tässä tapauksessa periaatteessa.

    Nationalismi on tunteena kovasti yliarvostettu. Ja talvisodan voisi vaihtaa identiteetin perusaineksena johonkin rauhanomaisempaan.

    Onneksi isoisäni konekiväärituli vuodelta 1918 on jo unohtunut.

    VastaaPoista
  2. Minä pistin Reksalle postia ja linkin tähän.

    Tekisi mieleni kehua Reksaa hienoksi mieheksi joka vastaa postiin, mutta jotenkin tuntuu että sellaisesta perusasiasta kehuminen on...

    Toki täytyy sanoa, että joskus voi mennä aikaa, mutta kuitenkin.

    ps. Onnittelin uusia Suomen kansanedustajia. Neljä kiitti. Kaksi kokoomuslaista ja kaksi demaria.

    VastaaPoista
  3. Intin kävin reilut kolmekymmentä vuotta sitten ja natsojakin on,mutta mitä sitten?

    Broidi sanoi kerran, että toi sun faijas olisi ollut mutsin broidin hautajaisissa. Mutisin broidi oli kans lentäjä. Ite en niistä hautajaisista muista oikeen mitään.

    Siivosin laatikkoa ja sieltä löytyi vanha lehtileike. Otsikkona;Poliisit pieksivät poliiseja ja juttu;

    Portugalilaiset poliisit iskivät yhteen maan pääkaupungissa Lissabonissa perjantaina,kun yli tuhat poliisiupseeria vaati mielenosoituksessa oikeutta ammatilliseen yhdistymiseen.
    Mellakkapoliisit tukahduttivat virkaveljiensä mielenilmaukset vesitykeillä,kyynelkaasulla ja koirien avulla.Kuusi turvallisuuspoliisiin kuuluvaa pidätettiin ja kymmenkunta loukkaantui.
    Poliisiupseerit eivät voi osallistua ay-toimintaan Portugalissa,koska heidät rinnastetaan sotilaisiin. (Lissabon,STT)

    Ei tuo sotiminen oikein jaksa innostaa, ehkä nuorempana enemmän. Joskus tuntuu, että jos systeemi olisi eri, niin aika moni nykyisistäkin vallanpitäjistä istuisi siinä noilla paremmilla oksilla.

    Muistan yhden 70-luvun alun työpaikan, jossa eräs herra kävi vielä kovasti tuota jatkosotaa ja kertoi siitä kaikenlaisia " kansataisteli miehet kertovat"- juttuja. Myöhemmin sain kuulla,että se oli koko sodan ajan lajitellut rintamalle menevää postia jossakin.

    Muistaakseni toi mutsin broidin viimeinen vaimo olis ollut Kosolan tytär.

    Mao Tsetungin pojanpoika Mao Xinyu 167 cm 118 kg oli jonkun pekingiläisen yliopiston painavin opiskelija. Oli kuulemma saavuttanut menestystä historian opinnoissa.

    Mahatma Gandhi – Wikipedia:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Mohandas_Gandhi

    ”En voi opettaa teille väkivaltaa, koska en usko siihen itse. Voin vain opettaa teitä olemaan kumartamatta kenellekään vaikka henkenne uhalla.”

    ”Heikot eivät anna anteeksi, anteeksianto on vahvuuden ominaisuus.”

    ja

    Rafael Alberti;

    teloitettu yö
    hirtetty oksaan
    riemut polvistuen
    suutelevat,öljyävät sen sandaaleja

    Tuo erilaisella sotasankaruudella elämöinti kuulostaa samalta,kuin seksuaalinen kerskuminen,se on hyvin lähellä sanallista ekshibitionismia, silti muistan, kuinka nuorempana kuuntelin korvat höröllä, kun eräs pappa kertoi kokemuksistaan Espanjan sisällissodassa. Oli taistellut tasavallan puolella.

    Isänmaalliseen elämöintiin en ole koskaan oikein jaksanut innostua, kun sen kanssa on joutunut jatkuvasti elämään, siihen halusi hiukan välimatkaa.
    Tietysti on myös niin, että jos ihminen on lukenut tai kuullut jotakin barbaareista, hän saattaa erehtyä luulemaan, ettei itse olisikaan barbaari.

    Mutta

    Maksaako vaivaa terästäytyä mahdotonta vastaan, jos mittakaavana on koko maailma?


    Historian taulukkoa Kurt Vonnegutilta

    Churchill syntynyt 1874 ikä 70 astui virkaan 1940 vuosia virassa 4
    Hitler syntynyt 1899 ikä 55 astui virkaan 1933 vuosia virassa 11
    Roosevelt syntynyt 1882 ikä 62 astui virkaan 1933 vuosia virassa 11
    Il Duce syntynyt 1883 ikä 61 astui virkaan 1922 vuosia virassa 22
    Stalin syntynyt 1879 ikä 65 astui virkaan 1924 vuosia virassa 20
    Tojo syntynyt 1884 ikä 60 astui virkaan 1941 vuosia virassa 3

    jokainen yhteenlaskettu sarake tekee 3 888, 2:lla jaettuna tuo luku on 1944, joka oli sodan loppumisvuosi ja noiden päälliköiden nimien alkukirjaimista muodostuu nimi CHRIST.

    Glenn Gould kirjoitti historiasta;
    " Meillä on taipumus visualisoida suuresti liioiteltu historiallinen muutoskäsitteemme ja syistä,jotka näyttävät sopivilta tekemään historian lähestyttäväksi ja opettavaksi (tekemään historian vangiksi ehkä vielä tarkemmin sanottuna) meillä on taipumus käyttää antiteeseja kuvatessamme historiallista ilmiötä ja sen torjumista ja näihin kuvauksiin me liitämme kuvauksia,joihin on tarttunut kaikenlaisia ulkopuolisia edistyksen ja taantumisen käsitteitä."

    Michelangelo teki hienoja patsaita.

    VastaaPoista
  4. Muuten, miksi YLEllä on avoin yliopisto? Tällä en siis tarkoita ohjelmia, mutta onhan tämä kieltämättä aika outo kuvio pistää lupamaksuja tällaiseen. Vilkaisin lain ja se tosiaan näyttää antavan mahdollisuuksia yhteen jos toiseenkin puuhasteluun: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1993/19931380
    "Parkinsonin laki" taitaa YLEssä yhtyä Parkinsonin tautiin...

    VastaaPoista
  5. Ad Sedis:

    Oikeassa olet mutta en usko että vaihtaminen on tarpeen. Sotasukupolvi on kovaa vauhtia katoamassa ja olen kovin hyvilläni siitä, että viime vuodet ovat menneet arvostuksen merkeissä. Muistan kovin hyvin muutaman vuosikymmenen takaisen neuvosto-nationalismin, joka vannoi Talvisodan Suomen provosoimattomaksi aggressioksi. Muista parikin historian tohtoria, jotka selittivät, että Molotovin-Ribbentropin sopimus oli CIA:n tekemä väärennys. Niin että on totuudellakin merkitystä.

    Kuten vihjaan, hyökkäävä nationalismi liikkuu Virossa asti. Meillä sitä ei käsittääkseni esiinny.

    Nationalismin ja uskonnon uusi tuleminen on ollut minulle suurin yllätys sitten reaalisosialismin kaatumisen.

    VastaaPoista
  6. Kyllä sota on surkkia asia.

    "Nuorta verta ja lihaa, kaipaa koti, uskonto ja isänmaa."

    Olisko tuo ollut Haavikon aforismi?

    Kamalinta on katsella telkkarista noita nuoria urhoja; untuvaposkisia pikku-poikia, jotka eivät oikeastaan tiedä elämästä mitään. Ehkä he juuri sen vuoksi siellä ovatkin.

    Samalla tulee mieleen oma inttiaika 23 vuotta sitten. Kyllä ajatukset olivat aika ohuita, vaikka en tiedä ovat ne silloisesta parantuneet ja vahvistuneet.

    Toisaalta Sedis kyllä voisi pohtia, miten olisi käynyt ilman talvisotaa.

    Monia vuosia sitten prof. J. Nevanlinna(-kivi??) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin Kalevaan, jossa hän toi esille sen, että "jokaisella kansalla on oltava oma Pyhä Sotansa." Suomalaisille Talvisota on eräänlainen pyhä sota. JOnka varassa lepää osa meidän kansallista identiteettiä.

    Tästä näkökulmasta katsoen on helpompi ymmärtää Venäjän ja venäläisten vaikeaa painia NLmenneisyytensä kanssa. Suuri isänmaallinen sota ei ollutkaan pyhä vaan peräti paha.

    Tämän saman asian satoahan korjataan juuri tuolla Tallinassa.

    VastaaPoista
  7. Olen käynyt tuossa otsikkokuvan kirkossa ja juonut kaljaa sen varjossa. Se on niin suuri, että jossainpäin kirkkoa on aina remonttiporukka kunnostamassa paikkoja.

    Isäni sanoi, että hermot män Suursaare valtaukses.

    VastaaPoista
  8. Ad A.K-H.: Kallista kaljaa (ja kahvia). Mutta mahtava paikka.

    Hassua: juttelin viikko sitten vanhan ihmisen kanssa, joka kertoi, että hänen isältään meni luotto - Suursaaren valtauksessa. Koulutustehtäviin. "Suursaaren revohka" oli myös ilmavoimille erittäin raskas.

    VastaaPoista
  9. Patsaan siirto on Viron sisäinen asia. Virolla ja siten myös EU:lla taitaa kuitenkin olla rajat sopimatta Venäjän suuntaan?

    VastaaPoista
  10. Jussille (Historian taulukkoa Kurt Vonnegutilta):

    Kommentoimatta muutoin tarkennan kuitenkin sen, että vuodet virassa on siis tässä laskettu vuoteen 1944 saakka, ei uran loppuun ja siinä virassa, jossa henkilö oli vuonna 1944. Stalinillahan sama virka jatkui vielä vuosikymmenen ja Churchill oli ministerinvirassa jo I maailmansodassa ja sitten pääministerinäkin uudestaan 1950-luvulla.

    VastaaPoista
  11. Sedis kirjoitti: "Nuo hyökkäsivät ensin" on tässä mielessä vähän surkea esimerkki. Jatkosodan yhteydessähän tämä on kyllä tiedostettu ongelmaksi."

    Tosiasioiden tunnustaminen... Hirmuista olisi ajatella, ettei aggressioon voitaisi vastata, ulkopolitiikassa ei ole käräjäoikeutta, muttei (hyvää) poliisiakaan. Hätävarjelu ja pakkotila sallittava. Liioittelu sitten on toinen asia, ja periaatteessa helpommin varottava kuin grillijonossa, koska tapahtumat yleensä kehittyvät paljon hitaammin siihen, että liioittelemaan pääsisi. Kuulin juuri muistutuksen, että jatkosodan hyökkäysvaiheessa kaatui suomalaisia enemmän kuin talvisodassa.

    VastaaPoista
  12. I. Taipaleen kertomasta muistelin, että Pommac olisi Kellokosken vanhan viinaprännin keksintöjä, ja niinhän tuo näyttää olevan, vuodelta 1914, kuten hakusanat "pommac" ja "kellokoski" googlen avulla vahvistavat.

    Edelleen muistikuvaani luottaen, valmistusoikeus tosin myytiin vähäksi aikaa Sveduihin, mutta on sittemmin palautettu. Voin tosin muistaa väärinkin.

    Muuten olen sitä mieltä, että aika vähän tapahtuu sellaista, mikä ei tapahtuisi ikään kuin Kölnin katedraalin varjossa. Hauskaa Vappua!

    VastaaPoista
  13. Ad Sedis II:

    Hauska päästä opettamaan kollegaa:
    kaatuneita 1941 26926
    kaatuneita 1944 20279

    Jos haluat, pyydä e-mailin kautta. Minulla on päivä- ja yksilökohtaiset taulukot ja graafit (txt, xls ja SPSS).

    Hyökkäysvaiheessa 1941 meni - kriteeri vain tässä yhteydessä - "arvokkainta" väkeä määrättömästi, enkä vieläkään täysin ymmärrä, mitä siellä Syvärillä oikein tehtiin. Kuten tunnettua, Poventsakin valloitettiin jo joulukuussa 1941.

    VastaaPoista
  14. Ad Sedis:
    Piti mennä kommentti Dr. Blindille.

    Kunhan häness' on.

    VastaaPoista
  15. AD kk:

    Pommac on paraatiesimerkki tavaramerkkisuojasta. Mitä lienee litkua, mutta kaupaksi kävi ja kauan.

    Wikipedia:
    Pommac skapades av fabrikör Anders Lindahl (född i Stora Mellösa socken i Närke 1860). Han tillverkade också läkemedel som Lazarol och Lazarin (vilket ungefärligen motsvaras av Desivon och Salubrin idag) och tvättmedlet Vita Tvättbjörn. Anders Lindahl ägde ett antal fabriker, bl.a. Kallebäcks Vattenfabrik i Göteborg, som låg där nuvarande Världsarvsmuseet är byggt idag. Där verkade laboratoriechef Alfred Nummelin, som blandade ihop olika extrakt som blandades med vatten och kolsyresattes. De olika blandningarna skickades till Stockholm där de provsmakades av Anders Lindahl. Den slutgiltiga versionen döptes till Pommac vars namn är en kombination av Pommery och Cognac.

    VastaaPoista
  16. Re: kaatuneiden määrät

    Edellä kommentissani kirjoitin:
    "Kuulin juuri muistutuksen, että jatkosodan hyökkäysvaiheessa kaatui suomalaisia enemmän kuin talvisodassa"

    Juuri nyt en pääse Wikipediaa kummempaan lähteeseen, mutta sen mukaan Talvisodassa meillä oli 26.600 sotatoimissa menehtynyttä.

    Kemppisen vuodelle 1941 tietämä kaatuneiden määrä 26.926 natsaa aika lähelle tuon kuulokuvani kanssa.

    VastaaPoista
  17. ... sano emäntä, kun hiivat uuniin heitti.

    Eipä sitten tarvitsekaan tarkastella etusormesi eri puolia!

    Catulux: Nevakivi se oli.

    VastaaPoista
  18. Ad Dr. Blind:

    Talvisota 24 561

    (Maaliskuussa oli koko sota-ajan kovimpia päiviä - yli 800 kaatunutta päivässä).

    Haavoittuneet arvioidaan yleensä viisinkertaiseksi määräksi.

    VastaaPoista
  19. Paljonkos niitä ryssiä sitten kaatuikaan Kemppisen laskujen mukaan molemmissa sodissa?

    VastaaPoista
  20. Hiljennymme muistamaan talvisodassa taistelleita ja isänmaan puolesta kaatuneita Jylhän jylhällä runolla:


    Kotiin

    Se miekkonen, se loman sai,
    vaikk` onkin meistä nuorin,
    ja kiirehtii jo, tottakai,
    luo rakkaan äitimuorin.

    -Siis terve matkaan, näkemiin!
    sanoin ja kättä pistin:
    -Näin urotyös se palkittiin
    ja kohta saat myös ristin.

    Niin valmistui hän lähtemään,
    kun kuultiin pahemmasta:
    nyt vastaiskuun lähdetään-
    lomalle sitten vasta.

    Niin riennettiin taas taisteluun,
    myös kärkimies, se nuorin.
    Nyt nukkuu lailla monen muun
    hän alla tähtikuorin.

    Sait kaiken minkä lupasin,
    kun sulle kättä pistin:
    Kotiisi pääset sittenkin...
    ja siellä saat myös ristin.

    VastaaPoista
  21. Ad Toipila:

    Esittämäni luvut ovat virallisimpia mahdollisia ja löytyvät myös puolustusvoimien nettisivuilta. Tiettävästine myös ovat erittäin tarkkoja, vaikka aina on tulkinnanvaraisuutta - onko sotatoimialueella auton alle jäänyt sankarivainaja jne.

    Suuren ja mahtavat neuvostoarmeijan menetyksistä on kovin monenlaisia tietoja.

    Tavisodan 126 000 kaatunutta on alakanttiin arvioitu. Taisteluihin osallistui arion mukaan miljoona venäläistä; tuossa vaiheessa Neuvostoliitto ei ollut sodassa muualla.

    Jatkosodan 200 000 venäläistä kaatunutta voi olla lähempänä totuutta. Oma arvioni on 500 000, koska tuo 200 000 taisi mennä pelkästään kesän 1944 taisteluissa.

    Tappiolukuja miettiessä kannattaa muistaa, että Puna-armeija oli Talvisodan aikana enimmäkseen sangen huono ja huoosti johdettu. Etenkin Valkeasaaressa ja sitten Talissa 1944 hyökänneet armeijakunnat taas on arvioitu koko toisen maailmansodan parhaisiin kuuluneiksi, ja hyökkäystä oli harjoiteltu 1 : 1 maastomalleja käyttäen.

    Torjunnassa Suomen tykistö ja ilmavoimat yhteistoiminnassa radiiotiedustelun kanssa osoittautuivat erittäin tehokkaiksi. Lyhyen ajan Kannaksella toiminut saksalainen Lento-osasto Kuhlmay oli erittäin suuri apu, vaikkei sen vahvuus ollu suurimmillaankaan kuin 80 lentokonetta.

    VastaaPoista
  22. suurimmat sankarit taisivat jäädä tantereeseen. noista kaatuneista olisi syntynyt melkoinen sodan vastustajien joukko, jos olisivat kohtalonsa etukäteen tienneet. siis kaikkien osapuolten kaatuneista. kolmas koitos tuottanee vielä enemmän vainajia, jos alkaa.

    VastaaPoista
  23. Jokisipilän jutuissa on itua.

    Sanoisin, että sotasukupolvi sai Suomessa pysyvän yliotteen silloin kun UKK:n myötä väistyi empatia suomalaista kansanihmistä kohtaan. Alettiin ihastella sotajermua joka uskalsi haastaa puolustuskyvyttömän vanhuksen.

    Suomalaista miestä pidetään tyhjänä kuorena johon työnnetään intissä maanpuolustushenkeä ja koulussa "sivistyksenkieltä" ja saadaan putkesta ulos suomalainen poliitikko: keminmaan mies jolle Åbo Akademissa junailtiin tohtorintitteli päätelmistään että NL on ikuinen ja sen mukana henkinen sotatila "lebensraumina" rajamaana Suomessa pysyvä.

    VastaaPoista
  24. Ennen kaikkea yritin sanoa jotain siitä, mitä nykyään suurimmaksi osaksi sodan jälkeen varttuneiden ihmisten toimesta puhutaan ja kirjoitetaan. Veteraanienkin joukosta löytyy historianäkemystä laidasta laidaan, joskin aika lailla hiljaista porukkaa alkavat jo nykyisin olla.

    Haluaisin ajatella niin, että meillä Suomessa kaiken jälkeen jo olisi varaa ja perspektiiviä irtautua vanhoista juoksuhaudoista ja tarkastella sotaa ensi kädessä inhimillisenä tragediana. Loputon inttäminen syyllisyydestä ja motiiveista ei tätä tarkoitusta juuri palvele.

    En usko, että meillä Suomessa on sitä riskiä, että tapahtumiin liittyvät kansainvälisen politiikan perusfaktat esim. Neuvostoliiton ja Saksan käyttäytymisestä unohtuisivat, vaikka aina joskus irtautuisimmekin puolustusasianajajan roolista. Toiseen suuntaan vaara on suurempi, ts. että veteraanisukupolven välittömän kokemuksen poistuessa muistelemme sotaa pelkkänä liehuvien siniristilippujen täyttämänä kiiltokuvamaisena sankaritarinana, Kemppisen arsenaalia kun ei valitettavasti kaikilta löydy.

    Anonyymin kommentti taistelutantereelle jääneistä sodan vastustajina osui nappiin. Olen itsekin monta kertaa miettinyt, että millaisia näkemyksiä nuo 90.000 suomalaistakin olisivat sodasta esittäneet, jos olisivat siihen saaneet tilaisuuden. Sodasta puhumisen monopoli jäi elossa selvinneille.

    VastaaPoista
  25. Sotainvalideettinen on meemisairaus.

    Jos minä vaikutan teistä hullulta, johtuuko se siitä, ettei kukaan esi-isistäni ole osallistunut asekädessä herrojen sotiin 1500-luvun jälkeen?

    VastaaPoista
  26. Vau!
    Puoli miljoonaa ryssää Suomi-poika tappoi.

    (Muistellaan asiaaa...)

    "Muistelepps nyt poika, kun isäis kertoo: ...'se oli se kuolemanv(p)artio, mutta me oltiin siinä varu(i)llamme ja tapettiin kaikki venäläiset...
    Yhen suolet sinkoutu mun naamalle, muuta äkkiähän siitä selvittiin... Heheh...

    Toiselta lensi pää, toiselta jalka, mutta hyvin memi..asemat pidettiin... (siis hic(k)me)
    pidettiin asemat ja luutnatti
    Penkkinen oli tyytyväinen..."

    *
    So it goes. Be happy.

    VastaaPoista
  27. Ad Markku Jokisipilä:

    Kiitos kommentista. Noinhan ase asia on.

    Kirjoitin muutamaankin runokoelmaan (WSOY, Tammi) sotilaiden Spoon Riveriä. Tällaisiakin runoja:



    Myö suahaan Karjala takasin - Karjala!
    Mutta minä vanha kuolen kohta.
    Lapset ei ymmärrä. Suahaan Karjalan maan
    kuolleiden lasten salaiset haudat,
    luvattomat puut, rikotut kaupat,
    syödyt sanat, peräytyvät puheet.
    Millon minulta sortui veto-oja menneisyyteen?

    Viipurinlahdella kelluu hylkytavaraa. Laatokka
    on rikki, Rajajoki puro,
    Yhimäk, Siiramäk, Ahjärvi, Joutselkä metsän peitossa.

    Taivaassa ei ole Karjalaa.
    Missään ei ole Karjalaa.

    Häät nousoo Kapernaumissa.
    Mieluummin kuin Kapernaumissa
    oisin Ruoholahekavulla,
    mieluummin kuin Honkanummella Mäntytiellä.

    = = =

    Viipuri viisi. Näkyvyys olematon.
    Tuppura neljä. Yskivää kaaritulta.
    Teikarin suunnassa
    kuolleita ihmisiä kivien välissä
    tiuhoissaan kuin lahnat.
    Merenkulku ei näillä eväin edisty.

    Raamatussa sanotaan,
    että pahoin tekee hän,
    joka särkee purren.

    Meriveden korkeus on onneksi plus.
    Kuolema käy kapakassa.
    Kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan.
    Kitara parkuu oikeat äänet,
    kitaran kielet surmaavat sydäntä,
    kitaran kieltä ei tajuta täällä,
    kuolema vie kapakasta portsarin
    ja ovi jää auki.

    Sota riehui Rotanpesän ympärillä,
    Öhqvist vallan kamareissa.
    Viipurinlahden vesi oli rikki.
    Sekös sorsia vitutti.

    VastaaPoista
  28. Kiitos Jukka K.

    Lopetuksesi on kerrassaan mind-blasting.

    Ehkä ymmärsit kärjistetyn, typerän provokaationi omalla tavallasi nappiin.

    Mutta Jokisipilä on nyt se mies, joka edustaa nykyisyyttä.

    Sotaveteranit, jotka viimeinkin ovat saaneet, mitä heille kuuluu - myös henkisesti -, eivät enää voi sanella isänmaan juhlien 'logoja'.

    Ilkka Taipale totesi pari vuotta sitten, että seuraavan kerran juhlimme me - suuret ikäluokat, sillä vanhat ovat jo juhlansa saaneet ja joko kuolleet tai terminaalihoidossa.

    Mutta mitä tulee runoosi (?), se on hieno.
    Pidin siitä kovasti. Oma isäni, joka kuoli ollessani 14, ei koskaan kertonut sotakokemuksistaan.

    Hän oli viimeisenä(?) ikäluokkana (-25) joutunut rintamalle, ja se kokemus oli ollut hänelle nähtävästi samanalainen kuin Raskolnikoville panttilainaajaeukon murhaaminen.

    Hän vaikeni, mutta onneksi sinä ja sinun isäsi ette vaikene.
    Vaiettu totuus/ahdistus siirtyy jälkeläisiin.
    Tunnen sen itsessäni, mutta en aio kantaa sitä taakkaa päivääkään.
    Se EI ole minun taakkani!

    Minulla on muita, omia taakkoja ihan tarpeeksi.

    Siteeraan loppuun runosi kohtaa, joka murskaa nietzschet ja hemingwayt siihen paikkaan, - elämys, jonka lorcamaisen verinen sointu saa aikaan: 'kitaran kieltä ei tajuta täällä,
    kuolema vie kapakasta portsarin
    ja ovi jää auki.'

    Ovi jää lenkottamaan - ikäänkuin ei olisi enää ketään käydä siitä sisään tai ulos - tuhasta heilurista...

    Mutta ei se niin ole...ei. Elämän on pakko jatkua. Pakko.

    VastaaPoista
  29. Täydellisessä maailmassa ei tietysti ole sotaa lainkaan, mutta miksi tappamisesta ja tuhoamisesta ei voitaisi luopua. Eikö riittäisi, että vastustaja tehdään vähäksi aikaa toimintakyvyttömäksi ja otetaan vaikka talteen kuten mielenosoittajat. Nuijamiehen aivot ja tämän päivän tekniikka on pelottava yhdistelmä.

    ja muita iltasatuja...

    VastaaPoista
  30. Kemppinen tuntuu unohtavan, että käsite "itsepuolustus" kaipaa kovasti analyysiä. Itsepuolustushan voi viitata niin kovin moneen asiaan: oman fyysisen koskemattomuuden, kunnian, omien intressien &c puolustukseen. (Kuten hyvin tiedät, kysymys siitä, mistä "minuus" tai "itse" koostuu on filosofisesti kovin problemaattinen, eikä yksiselitteistä vastausta ole toistaiseksi löydetty.)

    Klassinen tapa oikeuttaa "itsepuolustussota" on kuvata tilanne siten, että vain absoluuttinen pasifisti voi pitää sotaa ko. tapauksessa epäoikeutettuna, tyyliin: etkö menisi rintamalle, jos toisena vaihtoehtona olisi se, että vaimosi, itsesi, äitisi, lapsesi, kissasi, koirasi &c. tapettaisiin.

    Useimmissa sodissa tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan tapon uhka on olemassa vain silloin kuin itse otetaan aseet käteen. Näin ei tietenkään aina ole, mutta uskon, että näin olisi ollut tilanne jopa talvisodassa.

    Mitä siis talvisodassa puolustettiin? Nähdäkseni valtiollista koskemattomuutta ja tietynlaista yhteiskunnallista järjestystä. Sotaa käytiin siis poliittisista syistä (kapeassa merkityksessä) ja ihmisiä tapettiin poliittisista syistä.

    Tämä on tärkeää juuri siksi, että militantti retoriikka käyttää hyväkseen juuri itsepuolustuksen (tai meidän puolustuksen) käsitteen monitulkintaisuutta, ikään kuin oman siskon (äidin, hauvan, itsen &c) elämä ja valtiolliset rajat olisivat kuin ne klassiset kaksi kärpästä, jotka hoidetaan yhdellä iskulla.

    VastaaPoista