25. maaliskuuta 2007

Tuuli kirjaimissa

V.E. Törmänen oli kansakoulunopettaja Taka-Lapissa. Sieltä hän oli syntyisinkin.

Kun häntä sanotaan Inarissa 1886 syntyneenä eri lähteissä lappalaiseksi, tulkitsen tämän rasismiksi. Tosin en ole varma, oliko hän saamelainen.

"Tunturilauluja" ilmestyi 1925. Tulenkantajat haukkuivat sen, koska se ei osoittanut todellista luonnontunnetta, mutta Edvin Linkomies kehui.

Valitettavasti Törmäsen kirjailijan urasta ei kehkeytynyt erikoisempaa. Kustantajiakaan ei jaksanut kiinnostaa.

Mutta tämä kummallinen Yrjö Kilpinen sävelsi tunturilauluja, joista tuli Suomen kapean lied-kirjallisuuden kestosuosikkeja. Tietääkseni ne lanseerasi Helge Lindberg ja syystä tai toisesta ne saivat jopa Saksassa suosiollisen vastaanoton, vaikka saksalaisilla arvostelijoilla oli silloinkin se vakaumus, että musiikkia yleensä ja liediä erityisesti eivät osaa säveltää muut kuin saksalaiset ja itävaltalaiset.

Ihan toivelaulukirjoissa ja entisissä kansakoulukirjoissa on ”Tunturipuro” (Kuin tunturilla puro hiljaa helää).

Unen rajamailla olin joutunut selittämään lappilaisella nuorelle laulajattarelle, miten ”Vanha kirkko” kannattaisi esittää. Outo uni; en osaa kuvitella, miltä laulu kuulostaisi naisäänelle sovitettua. Teoksessa on Kim Borgin poltinleima, koska hänen muinoinen äänityksensä on ns. lopullinen eli tavattoman hyvä. Olen kuullut tämän ja useita muita tunturilauluja levyltä ja livenä ainakin Matti Lehtisen ja Martti Talvelan esittämänä.

Talvela on jotenkin läheisempi. Borg oli niin lahjakas, että hän lauloi helposti. Talvelalla oli ikuisia puhtausvaikeuksia. Tämä pikku laulu on kauttaaltaan pikkuisin sävelaskelin, kromaattisesti etenevä eli vaikea. Talvelan esityksestä kuulee keskittymisen eli paneutumisen, joka tuo siihen hartautta. Hän onnistuu. Yksi pienoinen lipsahdus ei kirkkoa kaada.

Jos Borgin ainutlaatuisen hienosta tuotannosta haluaa välttämättä sanoa jotain ikävää, niin ehkä hänen tulkintansa olivat kohdittain hiukan leuhkoja. Isäni on antanut ymmärtää, ettei tämä luonteenpiirre olisi ollut Borgille ihmisenäkään vallan vieras.

Mutta tässä oli nyt unessa nainen ja sanoin hänelle, että runon rytmi on ruhjova ja Kilpinen on lisännyt soinnuttomuutta melodialla. Säekuvio kulkee kuin riimikronikka:

”Vanha kirkko yksin erämaassa,

lasit rikki, ovet tuskin haassa.

Torni huojuu, vettä vuotaa katto,

harjaa peittää tumma sammalmatto…”


Sanoin sille unen naiselle, että katso nyt tarkkaan. Noiden lyhyiden viimeisten tavujen takia sinun täytyy laulaa niin että tuuli pääsee puhaltamaan kirjainten läpi. Näethän että ne ovat vaalean vihreitä ja heleän sinisiä, nämä sanat. Ei Törmäsellä ehkä ollut kuin kaksi rytmiä, tuulen tohahtelu ja pienen veden ääni.

Outoja ohjeita nämä kieltämättä olivat. ”Vanha Kirkko” sijaitsee iso Inarin ääressä, mutta en ole huomannut, että Inarin järvestä olisi tarttunut mitään Törmäsen runoihin.


Topeliuksen Laulu Inarista (…niin syvä oon kuin pitkäkin) on nykyisin, kansakoulujen laulun tauottua, tutuin ehkä Linnan Pohjantähdestä, jossa se toistuu pienenä teemana.


Luulisin että Topelius on sekoittanut Inarin järven ja Imandra-järven, koska mikään runossa Inarista kerrottu ei pidä paikkaansa mutta sopii pois tiehensä Imandraan.

Äidinisä väitti olleensa sielläkin ennen kapinaa ratatöissä ja sanoi, että Hiipinätunturin vieressä oli toinen vuori, jonka nimi oli Lujat Urut. Kartoissa on Lujauru. Seutu ei houkuttele – se on sitä apatiitin saastuttamaa aluetta. Ei sillä, isäni väittämän mukaan saksan ilmavoimien sota-ajan kartassa erään paikan nimi on Jaurujärviozerosee, eli suomeksi järvijärvijärvijärvi.

”Vanhan kirkon” tunnen. Se oli silloin hiljan kunnostettu - Pielppajärven erämaakirkko Inarissa, ei maantietä perille.

Laseissa ei ollut vikaa, torni kohosi vakaasti muta seurakunta kyllä maatui nurmen alla.

Elämys jäi vahvana mieleen siksikin, että kirkko oli niin pieni. Olen normaalikokoinen mies. Ei puhettakaan että olisin mahtanut penkkiin istumaan muuta kuin poikittain polvet suussa.

Fellman kertoo muisteluksissaan Lapista, että hiukan häntä kirpaisi papinvaalin voittamisen jälkeen, kun joku mainitsi, että seudulla on aina tapana äänestää ehdokkaista pienikokoisinta ja keveintä. Paikallisten velvollisuuksiin nimittäin kuului papin kyyditseminen kiveliössä.

Minulla on valmiina aika etevä videokamera. Olen vuosia haaveillut runojen kuvaamisesta – kirjaimia tuulessa, kirjaimia pakkasessa, meren tuomia sanoja.

Loppuun tulee ääni, joka on niin kauhea (d-molli yläsävelineen), että runoilijan korvista purskahtaa mustetta.

12 kommenttia:

  1. Taka-Lapissa?

    Vilho Edvard Törmänen: valmistui opettajaksi Kajaanin seminaarista 1909. Toimi kansakoulunopettajana Rovaniemellä 1909-1910 ja 1912-1918 ja Vihdissä vuosina 1921-1930.

    Muutenkin ihan kelvollinen juttu Törmäsestä

    VastaaPoista
  2. Ad Sedis - kiitos; jutun olinkin lukenut.

    Syntyi siis Inarissa ja monien lähteiden mukaan vietti siellä paljon aikaansa.

    Julkaisun "Raito" (1/2003) mukaan hän oli ensimmäisellä Inarissa kansakoulun aloittaneelle luokalla, josta siis siirtyi Kajaanin seminaariin jne.

    Yritän selvittää OKL-tuttavilta, olisiko Törmänen ollut saamelainen ja sellaisena ensimmäinen tai ensimmäisiä opinkäyneitä.

    Vaikkei olisi, ei nitä Inarista syntyisin olleita vanhassa polvessa paljon ollut.

    Sormenosoitukseni taustalla on lievä hämmästelyni K.M. Wallenuksen ja A.E. Järvisen tietystä "rasismista", joka näkyisi kohdistuneen muihinkin kuin kolttiin.

    Huom. lainausmerkit. Kysymys lienee ollut tuon ajan asenteista.

    Paljon myöhemmistä suurmiehistä kirjallisuudessa vilahtaa poromies Paadar, joka oli JR 12:n ankaria lähitorjuntamiehiä Ihantalassa 1944.

    Kun en nyt aivan heti ole asiaan palaamassa, mainitsen erään saamani sähköpostiviestin johdosta, että kkoulumme hyvin originelle Ruotsin opettaja Aulis Kajanto löytyy tätä nykyä suoralla Google-haulla. Hän oli raakkumiehenä ennen sotia ja niiden jälkeen kultamiehenä Vaskolla kaikki kesät, ja sota-ajan lappalaisten, lappilaisten ja saksalaisten retkillä kielitaitonsa takia.

    Tuli jotenkin mieleen tässä yhteydessä. Tavattoman omalaatuinen ihminen, joka kuoli liikalihavuudetaan ym. huoliamtta 90-vuotiaana ja taisi olla myös minulle ensimmäinen sivistyneen ihmisen malli - siis myös syvästi humaani ihminen.

    VastaaPoista
  3. "...Lauri Viljanen - tuolloin vasta ylioppilas - kirjoitti Helsingin Sanomissa 11.3.1928, että kirjassa kajastaa "runollisten rikkaruohojen ääretön jalkisato, joka rehottelee viikkolehtiemme palstoilla". Hän jopa väärentää Törmäsen säkeitä teilatessaan niitä. Viljasen murska-arvostelu loi varjonsa koko Törmäsen loppuelämään. Hän tunsi joutuneensa tulenkantajien "klikkiterrorin kohteeksi".

    http://www.karjalohja.fi/
    kirjailijat/tormanen.htm

    VastaaPoista
  4. Erään Parkkisen mukaan:

    "Alan kotimaisena klassikkona ja samalla erä ja poikakirjan isänä pidetään A.E. Ingmania. Hänen kirjoittamanaan ilmestyi 1915 nuorisoromaani Rimpisuon usvapatsas.

    Suomalainen erä ja poikakirjallisuus kulkee Ingmanin vanavedessä. A.E. Järvinen, K.M. Wallenius, E.N. Manninen ja Yrjö Kokko ovat näitä perässäkulkijoita, samoin Jalmari Sauli, Erkki Rekimies ja Väinö Riikkilä."

    http://www.parkkinen.org/
    ingman.html

    Vaikea pitää Yrjö Kokkoa perässähiihtäjänä.

    Järvinen ja Wallenius suhtautuivat kai lappalaisiin kuin ensimmäiset afrikkaan menijät afrikkalaisiin.

    VastaaPoista
  5. ... ja luopi kultatähkän pajurukkaan (muistaakseni).

    On toinenkin jylhä kirkkolaulu, mutta tekijää en muista:

    Raskas, synkkä syyskuun yöhyt
    pettää Auran rannikon,
    taivas niin kuin hautaholvi
    jylhän seudun päällä on.
    Synkeyttä synkempänä,
    vaiti niin kuin kuolon suu,
    Henrik Pyhän templinhahmo
    taivaan holviin hejastuu.

    (Erittäin muistinvaraisesti)

    VastaaPoista
  6. Ad Anonymous:

    Ohhoh!

    Kiitos tiedosta.

    Kun minä häntä näin "Late" oli kaiken ymmärtävä pilviin hautautuja.

    Mutta kertoohan mm. Waltari-tutkimus ja Paavolaisen "Suursiivous" muuta.

    Haanpää on tietenkin kuuluisin Tulenkantajien ensin kiittämistä ja sitten porukalla kiroamista.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonymous II:

    Samaan listaan voisi huoleti liittää K. Kemppisen, jonka Lappiin innostajiksi tiedän poikavuosien Jalmari Saulin ja sitten K.M. Walleniuksen (ja Paulaharjun).

    Ettei nyt kukaan ymmärtäisi väärin, käsitän isälläni oli määrällisesti suuri vaikutus Lapin romantiikkaan. Koska olen jäävi, en puhu laadusta.

    "Lumikurua" myytiin lähes 50 000 kappaletta, sekä oppaana että tekstinä.

    VastaaPoista
  8. Tunturien yöpuolta oli ensimmäinen, mitä Paulaharjulta olen lukenut. Lähtemättömästi jäi mieleen. Lapintarinoita lappalaisten suusta poimittuna ja vähän lantalaistenkin. Pukki toi myöhemmin muutakin Paulaharjulta.

    VastaaPoista
  9. "Jossakin vuoman laidassa korvessa huutelee huuhkaja, niin kuin suuren erämaan henki huhuilisi. Tunturista päin tulla leuhottaa iso tumma lintu, lentäen äänettömästi läpi pimeyden kuin jonkin näkymättömän heittämänä, ja yhtä äänettömästi se laskeutuu kodan taakse mustaan kuuseen. Sieltä kohta paistaa kaksi pientä kiilua kuin kissapökön keltaista silmää…

    Suuren metsän salaperäiset näkymättömät henget ovat liikkeellä. Pimeä yö on heidän oikea virka-aikansa." (Tunturien yöpuolta, novellista Metsän pelästyttämä, s. 28)

    VastaaPoista
  10. Ad Anonymous:

    "Tunturien yöpuolta" oli yksi Hannu Tarmion suurtekoja, siis se uusi 70-luvun painos.

    Kerta kaikkiaan hurjaa kamaa.

    Harvinaisuus - ellet tuntisi - Robert croteet, Kuun metsä -karmean puoleisia kolttien tarinoita, kuten se siitä pahasta papista, joka noidahampaallaan aina söi itsensä ylös haudasta, kunnes koltat keksivät haudata hänet mahalleen.

    VastaaPoista
  11. Jep.

    Oli liian syvällä ja liian pitkään tuo kommandopipo.

    Se oli muuten juuri tuo, minkä Urpo Huhtanen on kuvittanut. Olikohan se Heikka, joka varsinkin oli hyvä pätkä. Levottomana raahusti autiotuvalle joku kintereillään. Hetken levon vain salli itselleen ja taas matkaan. Lapsuuden jaossa meni veljelle tuo kirja. Vielä hankin takaisin.

    VastaaPoista
  12. Jukka Kemppinen kirjoitti
    V.E.Törmäsen kirja "Tunturilauluja"(1925) oli kallis ja harvinainen keräilykohde, kunnes Törmäsen kuoleman jälkeen ja tyttären muutettua Suomesta, hänen jäämistönsä joutui osto-ja myyntiliikkeen haltuun (Selin) Lohjalla jossa ei asiakasta "sahattu silmään"(siis Jaakko Selinin vanhemmat). Tunturilauluja ja muita Törmäsen omakustanteita löytyi jäämistöstä suuria määriä. Helsingissä "halpa"Hiltunen möi niitä 20 markkaa kappale Viherniemenkadulla. Törmänen kiersi polkupyörällä ainakin Lohjalla myymässä kirjojaan omistuksella varustettuna. Minua kiinnostaisi tietää lauloiko Aino Rounioja-Outakoski Kilpisen säveltämiä Törmäsen runoja ? Varmaankin nobody knows !!!

    VastaaPoista