17. maaliskuuta 2007

Sukupiiri I

Matti Klinge on kuvissa samanlainen kuin luonnossa. Huulilla on ystävällinen hymy, mutta silmät ovat jääkylmät.

Aikoinaan suunnittelimme jossain vallattomassa seurassa, että mepä rupeamme myymään ylioppilaille muiden vappuvarusteteiden ohessa Matti Klinge-naamareita. Hanke raukesi tuloksettomana.

Tämä on hiukan julmaa. Luullakseni tuo joskus ikäväksi tulkittu katse on samaa perua kuin eräät harvinaiset käyttäytymispiirteet. Kai se on pelkoa.

Kyllä jokaisella ihmisellä on oikeus valepukeutua, sanoi nyt Helsingin kaupungin järjestyssääntö asiasta mitä tahansa. Ja kyllä lierihattu tai Seppo Heikinheimo tyylinen lippis (oman univormuni osa) on vähemmän aggressiivinen kuin silmille vedetty kommandopipo.

Klingen "Iisalmen ruhtinaskunta - modernin projekti sukuverkostojen periferiassa, SKS 2006, 616 s.)" on kuin onkin hyvin mielenkiintoinen kirja. En mene sanomaan, että se kannattaisi lukea; itse luin sen.

Kirja on aineen puolesta ylön rikas.

Alaotsikko näyttäisi olevan pelkkää hämäystä, koska "modernin projekti" kuulostaa pro gradun aiheelta, verkosto" lisensiaattityöltä ja "periferia" harjoitusaineelta. Kirjan sisältö ei mitenkään tue eikä valaise alaotsikkoa.

Teos on kertomus erinäisten sukujen vaiheista ja ahkeruudesta käytännön tehtävissä, papinviroissa ja yliopistoviroissa. Ensimmäiset laajemmin esitellyt henkilöt toimivat pian Isonvihan jälkeen. Usein mainitaan suoviljelyä ja koskenperkausta edistäneet papit. Myös uudenlainen pelto- ja niittyviljely ja sitten karjatalous näyttää säteilleen ympäristöön pappiloista käsin. Itse suoviljely ja koskenperkaus jää vähemmälle. Ne ovat aika unohtuneita asioita.

Kuinka moni tietää tai muistaa, missä on nyt se Kymijoen Mankalan koski, jossa filmattiin "Koskenlaskijan morsian" ja luotiin kuvallinen tukkilaisromantiikka?

Klingen kirjan erikoisuus, historian professorin huolellinen työ joka erottaa tämän lukemattomista sukukronikoista on keskittäminen maantieteelliseen paikkaan. Puhe on melkein koko ajan Iisalmesta, etenkin sen keskustasta. Lagukset ja ne kaikki muut esiintyvät kirjassa iisalmelaisina. Aikajänne on lähes kolmesataa vuotta.

Tuo koskenperkaus merkitsee kulkuyhteyksiä. Saimaan kanava eli 1840-luvulla reitti oli selvä vasta Savonlinnaan. Sieltä ylävesiin sai työtä tehdä paljon ennen kuin puu ja ihmiset alkoivat kulkea.

Lukijan on käytettävä hiukan mielikuvitusta ymmärtääkseen, miten toivottoman kaukana kaikesta Savo oli ennen yhteyksiään - siitä huolimatta, että Oulusta oli kumminkin Kuopioon sotilastarkoituksiin rakennettu tie. Se oli se sama tie, jolla Sandelsin jääkärit taistelivat 1808-1809.

Ja tämä palauttaa ajatuksen henkilöihin. Suomen valloitus 1808 ja olojen vakiintuminen Napoleonin sotien jälkeen muutti koulutusolot ja avasi virkojenkalastelijoille ennennäkemättömät apajat.

Kiireesti Venäjän keisarille alamaisuutensa vakuuttaneet mahtipapit ja heidän suosikkinsa näkivät ilokseen ja riemukseen kilpailun kaventuneen, kun ruotsalaisia ei ollut enää vaivoina. Sekä papiston että yliopistomiesten ja sitten korkeiden virkamiesten keskuudessa syntyi monopoleja.

Klinge ei kirjoita tästä kovin ruokottomasti, mutta aihetta on käsitellyt seikkaperäisesti hallintohistoriassa Raimo Savolainen (Suosikkisenaattorit). Kirjoitin siitä itsekin väitöskirjassani.

Vasta silloin virka on hyvä, kun siihen kuuluu oikeus nimittää alaiset, puolet kollegoista ja keskeiset seuraajat. 1800-luvulla oli henkilöitä, joilla ei tässä suhteessa ollut valittamista - arkkipiispa Tengström, sitten Langenskilöldit, von Haartmanit ja ennen pitkää joukkio Snellman - Yrjö Koskinen.

Poliittisten virkanimitysten kauhistelijat eivät ehkä ole koskaan käsittäneet, että rasvaisia tehtäviä jaettaessa aina tehdään jotain filunkia. Maalaisliiton ja demarien juhlavuodet 1950-luvulla ja 1960-luvulla olivat lopulta aika kesyjä ja järjestyneitä tiettyihin muihin systeemeihin verrattuna.

Klingen iisalmelaisissa on yliopistomiehiä. 1800-luvulla Laguksia oli professoreina vaivoiksi asti; Iisalmen joukko ei ollut kuitenkaan tässä erikoisen näkyvä. Mutta Klinge on ollut kirjoittamassa sekä ylioppilaskunnan että yliopiston historiaa ja nyt kansallisbiografiaa.

Kirjoittaja ottaa esiin myös pappissukujen sammumisen - siis pappeuden kannalta. Ilmiötä on tutkittu yli 50 vuotta. Mikko Juva laati aikoinaan väitöskirjan realismin murroksesta ja kirkosta.

Klinge tuo esimerkkihenkilöksi iisalmelaisen Juhani Ahon. Eikä parempaa esimerkkiä olekaan. Tai ehkä - Juvasta puheen ollen - olisi voinut vielä tähdentää Brofeldtin poikien valtavaa verkostoitumista, kun sitä ei enää yleensä tunneta. Sieltä Iisalmen pappilasta oli lähtöisin keskeisiä teollisuusmiehiä (Kymi Oy), näkyvimpiä lääkäreitä (Simo Brofeldt) jne.

Ja kiinnostava esimerkki tämä Iisalmi on, sillä yhtenä maan suurituloisimmista seurakunnista se oli etenkin Lagusten perintöaluetta, kunnes köyhä ja kansanomaisuutta korostava kappalainen Brofeldt ponkaisi ohi ehdokassijojen kirkon himoituimpiin kuuluvaan virkaan.

Pappissääty oli siis valmiiksi hajoamassa, kun säätyvaltiopäivät loppuivat.

Entä muuta säädyt? Aateli on kadonnut näköpiiristä jokseenkin täydellisesti. Porvaristoa ja talonpoikaissäätyä ei nykyisessä maailmassa voi olla olemassa.

Mutta entä eräät virat ja vapaat ammatit, kuten lääkärit?

Kirjan luettuani pelästyin tajuamaan, että olen ehkä itse viimeisiä "lakimiessäädyn" edustajia.

Onko siis olemassa sellaisia ammattiryhmiä, joita yhdistää ulkoisesti asema ja sisäisesti hierarkia ja koodijärjestelmä? Klingen kuvaamassa maailmassa oli esimerkiksi maanmittareiden "sääty", ja luultavasti sotien välisenä aikana maassa oli merkittävä ryhmäkunta "insinöörit" - mutta onko enää?

Ja ekonomit?

Lähellä on myös kysymys herrahissistä - missä se on ja kenelle sen ovi aukeaa.

Siitäkään ei ole varmuutta, onko herrahissi kenties yksi Kone Oyj:n menestystuotteista.

Vuosituhannen lopulla hyvin tunnettu herrahissi oli Teknillisen korkeakoulun tuotantotekniikan osasto ja toinen oli TKK:n tekninen fysiikka terästettynä esimerkiksi valtiotieteen kandin tutkinnolla.

Entä nyt?

Siitäkin huomenna.

25 kommenttia:

  1. Minä olen lämmin säätyyhteiskunnan ystävä-
    jos vaihtoehto on säädytön.

    VastaaPoista
  2. "...ammattiryhmiä, joita yhdistää ulkoisesti asema ja sisäisesti hierarkia ja koodijärjestelmä"

    Ehkä piispasta ylöspäin, kenraalikunta, ylimpien oikeuksien jäsenet, ministeriöiden virkamiesjohto - ylätasot, joissa saa kohdata kyseisen alan ajattelun huippua.

    Suuryritysten johtajisto lienee heterogeenista väkeä ja koodistot siellä pääosin yrityskohtaisia. Yksityinen puoli on ehkä muutoinkin hajanaisempi arjessa - koodit tulevat mahdollisissa vapaa-ajan järjestöissä. Niiden kautta rakentuu yhteyksiä arjen työelämään - joskus ratkaiseviakin.

    Hissiin pääsy on verkottumisesta kiinni. Hissipojalle hymyily tai muu laajempi kanssakäyminen hänen kanssaan ei riitä. Jotkut hissit ovat yksinkertaisesti täynnä.

    VastaaPoista
  3. "Kuinka moni tietää tai muistaa, missä on nyt se Kymijoen Mankalan koski, jossa filmattiin "Koskenlaskijan morsian" ja luotiin kuvallinen tukkilaisromantiikka?"

    Minä tedän ja muistan. Tosin koski ei ole enää entisensä vaan padottu.

    Se on Iitin Kausalassa - tai ainakin Kausalan vieressä - parin kolmen kilometrin päässä keskustasta.

    Hieman kosken jälkeen alkaa Kymijoessa laaja - kohtalaisen järven kokoinen suvantoalue (Leininselkä), joka on erinomaista kalastusaluetta.

    Syksyiset muikkusaaliit olivat melkoisia.
    Ja muikkuhan on vallan erinomainen ruokakala - laittoipa sen sitten millä tavalla tahansa.

    Talvella saattoi pilkkijä löytää suuria ahvenparvia, kunhan hiukan aikaa osasi etsiä oikeista paikoista.

    Myös isoja haukia saatiin sekä kesä-että talviverkoista. Lohta harvemmin.

    Helmikuussa Kausalan venesataman (josta suunnattiin pohjoiseen Leininselälle) kohdalla olleesta matalasta, hiekkapohjaisesta, nopean virtauksen salmesta saatiin parhaimmillaan jopa 30 kilon matikkasaaliita (tietysti useilla rysillä).

    Tuoretta madekeittoa parempaa ei lohikeiton ohella olekaan.

    Ellei sitten se Kemppisen viime vuoden helmikuussa mainitsema mademudennos, jota muistaakseni en ole koskaan syönyt.
    Tai sitten olen - joko Kausalassa tai mummolassa, Luhangan Keihäsniemellä, Päijänteen rannalla.

    *
    Äitini ja hänen Kausalassa asunut pitkäaikainen mieskumppaninsa - isäni varhaisen kuoleman jälkeen - olivat kovia kalastajia molemmat.

    Muikunmädin myynnistä saatiin aika hyvä hinta syksyisin, joskin esimerkiksi valmiiksi pakattu 10 kilon muikunmätilasti oli todella kovan ja huolellisen työn takana.

    Mutta kun laatu pidettiin korkeana, oli kanttia pyytää myös kunnon hinta - varsinkin ravintoloilta.

    VastaaPoista
  4. Laatujälki ei sekään riittäne menestykseen. Täytyy osata sukia.
    Vain harvat osaavat tulkita laatujäljen sukimisen veroiseksi. Usealle se on uhka.

    VastaaPoista
  5. Mankalan koski

    Muistinpa lukeneeni asiasta Kemppiseltäkin, ja oikeassa olin ks. (kemppinen.blogspot.com/2006/01/
    keskenerinen.html) (Blogin otsikko "Keskeneräinen" tosiaan näkyy nettiosoitteena näin). Koski on voimalan ja patoaltaan alla jossain Kausalan suunnalla. Nykyisinhän nimeen Mankala törmää yritysmaailman "Mankala-periaatteessa" eli, tiivistäen, toiminnasta keskinäisen yhtiön tapaan omakustannusperiaatteella osakkaiden rahoituksella ja saamalla oikeudella yhtiön tuotantoon (energiaan).

    VastaaPoista
  6. Ok. kai se on luovuttava kommandopiposta

    VastaaPoista
  7. Kemppinen: "Onko siis olemassa sellaisia ammattiryhmiä, joita yhdistää ulkoisesti asema ja sisäisesti hierarkia ja koodijärjestelmä?"

    Upseeristo on kai edelleen aika selkeä tapaus, tässä tietysti asiaa auttaa yhteinen vast.. siis työnantaja; samoin ortodoksinen papisto.

    Sinfoniaorkesterien muusikot? Helsinkiläiset liikejuristit?

    AY- ja elinkeinoelämän elinten yläkerroksissa on jotain säätyyn viittaavaa, ja valtaa ja rahaa on käytettävissä kuin se olisi omaa.

    VastaaPoista
  8. Klinge keskustelee piispan virkojen täytön yhteydessä myös itäisen ja läntisen hiippakunnan eroista. Samat erot ovat näkyvillä nykyisin talouselämässä, jonka valtiaat ovat itäsuomalaisia vain muutamassa poikkeustapauksessa, kuten Sampo-pankin suosituksilla Suomen Pankkiin valittu iisalmelainen. Sen sijaan viihdyttävässä politiikassa savolaiset sukkuloivat vikkelästi.

    Braudel on kirjoittanut rakastavan ja valloittavan läntisen kirkon otteen höltyneen ensin sieltä minne se oli ensin saapuikin, siis mannermaan kaupunkikulttuureista, ja viimeksi kirpoavan sieltä minne viimeksi saapuikin, siis maaseudun syrjäisimmiltä seuduilta.

    Joten vielä jonkin aikaa koetaan erikoinen suomenkielisyyteen liittyvä ilmiö herännäisjuhlat "haltuunotetun ja suojatun" kansan kokoontuessa kymmenintuhansin päin vakuuttamaan esivallan kunnioitustaan

    Siilinjärveläinen Katainen valittiin 19-vuotiaana seurakuntavaltuustoon. Hän ei tosin ole lainkaan tyypillisin nykypoliitikoistamme johon sopii joissakin italialaisissa teksteissä esiintyvä piispallisen mairea Il capo- hymy: ihmisparat, te märkäkorvaiset lärväkkeet; näen sisällenne, tiedän perimmäiset pyrkimyksenne, osaan lukea ajatuksenne.

    VastaaPoista
  9. Ad Heikki Rönkkö:

    Hurja havainto. Klingen mainitsema "Kiinan muuri", joka esti Turun hiippakunnan pappeja pääsemästä Porvoon eli itäisen hiippakunnan virkoihin, on kiinostava ja omituinen.

    Mutta tuo Sinun huomiosi elinkeinoelämästä! Sehän on selvästi totta, eikä sitä selitä Viipurin katoaminen yrityspääoman kartalta.

    Nokian johtokunta oli eräässä vaiheessa melkein pelkkien pohjalaisten pappissukujen vesojen miehittämä, ja nyt kun olen ruvennut asiaa miettimään, nokialaisuus ja investointipankkien toiminta näyttäisi todella jatkavan saumattomasti pohjalaista perinnettä, etenkin sen (virheellisesti) kalvinistiksi nimitettyjä elementtejä.

    Jatkan tätä huomisen II-osassa, mutta kiirehdin tunnustamaan oivalluksesi. En ole tosiaan tullut ajatelleeksi, vaikka eräin ajoin ja eräissä yhteyksissä olisi riittänyt, kun olisi katsonut ympärilleen.

    VastaaPoista
  10. Samat erot ovat näkyvillä nykyisin talouselämässä, jonka valtiaat ovat itäsuomalaisia vain muutamassa poikkeustapauksessa - -

    Havaintohann ei ole millään tavoin uusi, muistaakseni Tekniikka & Talous-lehti julkaisi jo useita vuosia sitten selvityksen, jossa yritysjohtajien todettiin tulevan Pähkinäsaaren rajan länsipuolelta, ja joitakin viikkoja sitten sama asia oli julkisuudessa esillä käyttäen omaperäisesti esimerkkinä Nokiaa (heittona: itä-länsi-jaossa varmaan jenkit kuuluvat länteen, mutta aussit kaiketi itään...) En tiedä tästä nyt vallassa olevasta sukupolvesta, mutta meidän ikäpolvessamme (olen syntynyt 1970) verkostumisen kannalta olennaisissa paikoissa opiskelevista (esimerkiksi tuntemani HY:n oikeustieteellinen ja HKKK) lähes 80 % oli kirjoittanut ylioppilaaksi Uudeltamaalta. Eli ainakin jatkossa mahdolliset aluekulttuuriset tms. erot jäänevät Uudenmaan heimojen sulatusuunin luoman savuverhon taakse. Tämä näin Lappeenrannassa ylioppilaaksi tulleena todettakoon puolustukseksi jo ennen ikäluokkani tikapuusuoritusten arviointia, heh.

    VastaaPoista
  11. Minusta on aivan luontevaa, ettei rajan taakse ole nimitetty pappeja Suomesta, mutta en voi myöskään hyväksyä sitä, että Pähkinäsaaren rajan takaa lähetetään edustajia Suomen eduskuntaan.

    Meidän olisi minusta mahdollisimman pian jätettävä tämä Ruotsin valloittama ja väkisin Suomen riesaksi pantu joutomaa, vieköön sen sitten Ruotsi tai Novgorod, ja palattava omien, ja palattava omien, suomalaisten rajojemme sisälle.

    VastaaPoista
  12. Vaikea nähdä Kataisessa sitä monessa liemessä keitettyä kypäräpäätä, joka oli Karin piirroksissa.

    VastaaPoista
  13. ad Blind

    Osakuntalaitos on myös ihan hyvä verkottumispaikka. Etelään jäävien on syytä verkottua muutoinkin - ainejärjestöjen ja HYY:n kautta. Mutta samanikäisten kanssa verkottuminen ei kaiketi riitä. Samoista paikoista kilpaillaan jne.
    Joku (alaan liittyvä?) harrastus, jossa on kaikenikäisiä...

    VastaaPoista
  14. kaksi kärpästä yhdellä iskulla: katsellessani yhdellä silmällä MTV3:n nettitv:stä Räikkösen dominanssia Melbournessa selailen toisella blogeja.

    dr.blind: nykyinen demokraattinen valintakilpailu kauppakorkeaan on melko uusi keksintö. Itse pääsin sinne -73 suoraan hyvillä yo-papereilla (onnettomuudekseni, koska olin silloinkin väärässä paikassa). Aikaisemmin on hakija kuulemma saanut hyvityspisteitä esim. vanhempien yrittäjätaustasta.

    Kiltin oloinen Katainen sopii tyyppinä vallan mainiosti oppositiojohtajaksi palvelemaan siltä paikalta isänmaata. Nuoret tohtorit pitävät mölyt mahassaan eivätkä vakavissaan uhkaa työmarkkinarauhaa. Omaperäinen suomalainen konsensus rakennetaan edelleen rkp:n ja sdp:n varaan (lue:EK ja SAK)

    VastaaPoista
  15. tuplatutkinto on kaksiteräinen miekka. tiedän olevan 7 alan maistereita ja kolmen alan tohtoreita. hauska on tietää. joskus toivoo, etteivät muut tietäisi.

    joskus työelämässä kauhisteltiin tohtoreita - liian teoreettisia. ehkä 1 600 vuosivauhdilla tulee muutosta tähän myös Suomessa. mielestäni vauhti on liiallinen, mutta se voi olla kateutta kun ei ole tullut itse tehdyksi. 1 600 tohtorista kaikki eivät voi olla liian teoreettisia.

    tuplatutkinnot olivat ja ovat ehkä vieläkin jossain määrin muoti-ilmiö. juristiekonomi, insinööriekonomi, insinöörijuristi, lääkäriekonomi, lääkärijuristi. kun osaat tehdä yhden, osaat kyllä tehdä toisenkin, jos elämäntilanteesi sallii. ei tule tohtoriteoreetikon painolastia. siellä täällä pilkahtaa kuitenkin ilmiöitä, jotka yhden tutkinnon maisteri voi tulkita kateudeksi. kuka vähättelee mitäkin osaa suorituksesta. eivät tutkinnot takaa menestystä, mutta niiden tuoma tietämys voi lisätä omaa onnea.

    generalisteja tarvitaan. usean tutkinnon suorittaneella on siihen paremmat eväät kuin yksiniitisellä.
    ei ole järkevää riistää mahdollisuutta suorittaa useaa tutkintoa. opiskelupaikkoja pitää lisätä, jos huolettaa että tarpeeksi moni ei pääse sivistymään julkisissa yliopistoissa.

    VastaaPoista
  16. Niin... Itäsuomalaiset ovat vähissä elinkeinoelämässä. Ei tule mieleen kuin muutama.

    Liikanen (SP)
    Karhinen (OPK)
    Helander (M-Real)
    Moisander (Lähivakuutus)
    Sivonen (SysOpen Digia)

    VastaaPoista
  17. Makuasia, mikä tutkinto on toista parempi. Oivaltaminen on ehkä palkitsevimmillaan insinööritieteissä tai luonnontieteissä. Jos hoksaat jotain kivaa, voit todistaa sen helposti. Yhteiskuntatieteissä ja juridiikassa oivallukset hukkuvat jargoniin. Meluisimmat pitävät estradin hallussaan.

    VastaaPoista
  18. Pipo: Osakuntalaitos - - Joku (alaan liittyvä?) harrastus, jossa on kaikenikäisiä...

    Kiitos; pelkäsin jo, että suosittelisit tupsun hankkimista valkomustaan pipoon.

    Anon: "juridiikassa oivallukset hukkuvat jargoniin"

    En näkisi asiaa ihan siten; ulkopuolisten näkökulmasta juridiikan ongelma on, että argumentin tai ratkaisun laatu ei mitenkään heijastu intuitionvastaisuuteen, vaan kyse on systematiikanmukaisuudesta. Asiaa tuntemattomalle pätevä punninta (jargonista viis)kuulostaa usein älyttömältä (hätävarjelun liioittelu) ja kehno idea mitä luonnollisimmalta asialta (Karjala takaisin omistuksenpalautuskanteella). Taikka juuri toisinpäin, hieno yhdenvertaisuuspunninta yhtiöoikeudessa tuntuu asiaan vihkiytymättömästä pelkältä arkijärjen käytöltä ja rutiinikiinnitys kuulostaa korkealta tieteeltä.

    Luonnontieteissä sen sijaan saa yllättää, kertoa tarinoita maallikoille täysin tuntemattomista ulottuvuuksista (mustat aukot taikka vain puolijohteen toiminta), ja kaiken kukkuraksi voi vielä, kuten sanottu, esittää konkreettisia todisteita, kuten vaikkapa, että hei, tämä toimii, katso itse.

    VastaaPoista
  19. ad blind:

    en enempää klisheitä keksinyt. tosin jos saisin alkaa kaiken uudestaan, niin hyvinkin äpyillen. mukana tulee se tupsu. saisi vappuisin hitsailla raitiovaunuja kiskoille ja sukellella paavo nurmen patsaita milloin mihinkin hylkyyn.

    VastaaPoista
  20. Uskoisin, että ns. "tiedeyhteisö" on eräs viimeisiä sääty-yhteiskunnan linnakkeita. Siihen ei synnytä, mutta sen rakenne on jäykän hierarkinen, omine moraalikoodistoineen. Hierarkia on selvä:
    *opiskelija-tutkimusapulainen
    *jatko-opiskelija
    *tohtorit
    *dosentit
    *professorit

    Sikäli kuin ymmärrän, professorien sisäinen hierarkia on vielä erittäin hienostunut ja monisäikeinen, mutta tämä menee jatko-opiskelijan ymmärryksen yli.

    VastaaPoista
  21. ad erastotenes

    tuossa on jotain mennyttä maailmaa. suppilomalli tuottaa turhautujia.
    kilpailumalli olisi parempi: runsaasti tutkimusapulaisen pestejä, joissa voi roikkua max 5 v. nimityshetkellä selvä peli: kilpailet noiden kanssa. joku teistä pääsee jatkoon. mittarit on nämä. asia ratkaistaan tuolloin.

    älytöntä houkutella investoimaan elämäänsä illuusioiden varassa mihinkään putkeen.

    taitaa suomalaiselle olla parasta käydä ison maailman yliopistoissa jatkonsa. sieltä saa kunnon rankingia - ei mitään takapajulan aikuisopiston diplomeja.

    tosin meikäläisiä opinahjoja kuuluu rankatun korkeallekin kansainvälisesti. tuskin kuitenkaan ohi IVY-leaguen.

    VastaaPoista
  22. no mutta pj

    siellä on paikkoja, joissa on enemmän kuin 2 g/t

    tyhmää antaa pois.

    VastaaPoista
  23. totta se on

    http://www.polyteekkari.fi/
    ossinlassyt/index2.pl?lassy=62

    VastaaPoista
  24. Anonymous:
    Se homma toimii ihan sillä lailla kuin kuvasit. Erona vain on se, että pestit ovat katkolla jatkuvasti. Omalla alallani suurin piirtein puolet D-työnsä yliopistolla tekevistä lähtee saman tien teollisuuteen. Lopuista puolet tekee tämän valmistuttuaan tohtoreiksi. Dosenttitasollakin tapahtuu vielä karsintaa, ja tuolloin se on ehkä katkerinta. Silloin ystävistä tulee vihamiehiä.

    Sen verran olen ollut ulkomailla, että tiedän suomalaisen yliopistokoulutuksen olevan tasoltaan täysin asiallista. Jenkkilän yliopistojen jatko-opiskelijat ovat pääasiassa kiinalaisia ja intialaisia, mitä nyt on jokunen korealainen seassa. Tässä porukassa suomalaisella DI-tutkinnolla pärjäsi mainiosti, olipa jopa ihan ammattitaitoisen maineessa.

    Akateeminen maailma on käsityöläisyhteisö. Mestariksi opitaan vain palvelemalla kisällinä. Tämä varmistaa ammattitaidon ja indoktrinoi osaksi järjestelmää. Jos tästä ei pidä, on parasta hakeutua muualle.

    VastaaPoista
  25. ad pitkä nimi

    "Mestariksi opitaan vain palvelemalla kisällinä"

    Mennyttä maailmaa, luulisin osaksi.
    Kannattaa ainakin valita mestari oikein, kuten blogisti esitti.

    IVY-leaguessa taitavat opiskella jenkitkin. miksei sinne joukkoon kannattaisi mennä? Karsastetaanko ulkomailla väitelleitä kotipuolessa? Maailmalla Princeton kuullostaa paremmalta kuin Rovaniemen yliopisto.

    VastaaPoista