20. maaliskuuta 2007

Miten tulla eteväksi I


Tärkeimmän säännön esitti Saarikoski pakinassaan puoli vuosisataa sitten:

- Älä pidä kyniä rintataskussa!

Jos toisin tekee, luullaan puotipuksuksi tai insinööriksi.

Oikeastaan ei enää insinööriksikään, koska he ja samoin teknikot ja työnjohtajat ovat luopuneet labratakeista. Ei siitäkään muuten ole kauan kun autokorjaamon työnjohtaja oli "keltainen vaara". Tympeän keltainen puolireiteen ulottuva takki oli sekä suoja että arvon merkki.

Hyödylliset arvon merkit tuhoutuivat ehkä Unileverin ja pesukonevalmistajien puristuksessa. Todellisia työvaatteita käytetään enää todella tahrivissa töissä, mutta epäilen, että jotkut rakennus-, putki- ja sähkömiehet pitävät sinisiä haalareita ulkotaskuineen osoituksena asemastaan.

Mielenkiintoinen maailma. Ellen nyt aivan erehdy, nuo työvaatteet ja jalkineet, joita täällä Kirkkonummella saa ainakin maatalouspainotteisesta osuuskaupasta (VAK), ovat laatua ja hintaa ajatellen aivan ylivoimaisia verrattuna erilaisiin miehistelyvaatteisiin, joita myydään hienostelukaupoissa.

Yritän muistaa överhaalareiden menneisyyttä, mutta en ole varma. Epäilen että monttöörit eli koneasentajat käyttivät niitä ennen sotia ja että näkemäni ovat sitä perua. Ilmasotakoululla niitä ainakin käytettiin. Lentohaalareista minulla on paljon perhevalokuvia, samoin lentoturkeista.

Väittäisin että armeijan haalareiden väri on aina ollut khaki. Työmiesten haalareiden väli oli koko yhteiskuntaluokan väri: sininen. Ranskassa myös savukepakkaukset värjättiin vastaavasti. Taustalla on 1800-luvun synteettinen väri, joka korvasi liian kalliin indigon, ja tämän sinisen työvaatteen nykyinen versio on tietysti farkut, joissa on ainakin viitteenä jäljellä myös luja kudos ja saumaus, vaikka meille tuttujen farkkujen leikkaus ei tietenkään salli työntekoa.

Jäin miettimään tätä kynäkysymystä, kun usea kommentoija on kysynyt, kannattaako väitellä esimerkiksi Princetonissa ja onko ihmiselle suurikin häpeä että suorittaa tutkintonsa jossain muualla kuin Helsingin yliopistossa tai Teknillisessä korkeakoulussa.

Vastaus on näet selvä ja mutkikas: yleensä kukaan järkevä ihminen ei väittele ulkomailla. Ulkomailla ollaan opissa ja sitten tullaan kotiin väittelemään. Muuten tulee vaikeuksia, jotka eivät lopu koskaan. Apurahoja ja sitten virkoja hakiessa joutuu jatkuvasti selostamaan, onko suoritettu tutkinto muodollisesti riittävä tai minkään arvoinen.

Yhdysvaltain oikeustieteen tohtori (J.D.) esimerkiksi on minun mielestäni omituinen ainakin suomalaisen suorittamaksi. Mutta tilanne muuttuu. Normaalitutkinto oli kauan LLB (Bachelor of Laws). LLM (Legum Magister - Master of Laws) on ollut kauan joko merkki ulkomaalaisesta, joka on suorittanut jotain Yhdysvalloissa, tai sitten erikoistuneesta amerikkalaisesta, joka siis osaa esimerkiksi vero-oikeutta. Mutta J.D. on ehkä kansainvälisen vaikutuksen takia jatkuvasti nousussa.

Englannissa juristi-professori ei ole välttämättä lainkaan tohtori, tai sitten Ph.D eli filosofian tohtori.

Menen ennen pitkää oppeineni mailleni, mutta olen siis yleensä neuvonut nuoria, että kuunnelkaa luentoja ja suorittakaa kursseja, mutta ei tutkintoja. Yhdysvalloissa - Berkeleyssä - esimerkiksi täysi tutkinto vaatisi myös Bar Examinationia, joka on tarpeen praktiikan harjoittamiseksi, ja se on kiusallisen työläs tutkinto ja sisältää paljon turhaa tietoa.

Humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille Ph.D. on yleensä ongelmaton. Tekniikassa moni väittelee maailmalla; esimerkiksi Ph.D. on monissa tapauksissa kova juttu MIT:sta saatuna (Massachusetts Institute of Technology).

Jonkun kysymä Princeton on hurja juttu - matemaatikolle. Muista en niin tiedä.
Yleisesti, kaunista kotikasvatusta ajatellen, Ivy Leaguen tohtorin tutkinto on ihan OK.

Jolloin - papereissa painaa väitöksen ja tutkimusten lisäksi se, kenelle on väitelty ja kuka on ollut opponentti. Siis pääaineproffa ja opponentti vaikuttavat. Tutkijoiden maailmassa julkaisut tai oikeastaan ne lehdet, joissa on julkaissut, ja sitaatit painavat. Suomessa sitaattiperinne on painava ehkä vain luonnontieteissä. Suurta on siis kirjoittaa paperi, johon ennen pitkää monet toiset tutkijat viittaavat.

Mutta jos eteväksi pääsisi vain käyttämällä taskuttomia paitoja ja hankkimalla sopivat tutkinnot, maailma olisi kovin helppo.

Kenellä väistyvän Vanhasen hallituksen jäsenillä on loppututkintoja ja miten koulutuspohja vaikutti vaalimenestykseen?

Kukaan ei muista. Ketään ei kiinnosta. Muistaakseni Vanhasen hallituksessa useimmilla on jokin säädyllinen tutkinto, ja sellaisen puuttuminen on nälvimisen aihe. Muistaakseni vain Tuomiojalla on järeän tason tieteellinen koulutus, mutta who cares.

Vaaleissa tupakointi ja pahantapaisuus voitti.

Siitä olen tietysti onnellinen, vaikka Niinistön lumo ei jostain syystä minuun vetoakaan. Ihmettelen sitä itsekin, kun mies on työelämänsä alkuvaiheessa jopa joutunut tutustumaan maapallon pimeään puoleen (toimimaan Turun hovioikeuden esittelijänä).

Vanhanen todistettiin perinpohjaisesti pahantapaiseksi henkilöksi, jolla on kuriton isä ja joka ei saa naissuhteitaan järjestykseen. Näillä puutteilla ei näytä olevan minkäänlaista merkitystä.

Kokoomuksella on nyt hyvä poliisi - paha poliisi -pari, koska Katainen puolestaan on julkisuudessa mallikelpoisen vaihto-oppilaan perikuva ja täsmälleen sen oloinen henkilö, joka pääsisi arvostetun amerikkalaisen yliopiston Business Schoolin assistentiksi tai apulaisprofessoriksi (associate professor) kykyihin ja tietoihin katsomatta. (Sanon varmuuden vuoksi, etten ole havainnut kyvyissä ja tiedoissa mitään vikaa.)

Poliitikon esiintymiskyky ja esiintymistapa ovat luultavasti vaikeita asioita ja ehkä niitä ei voi opettaa ainakaan lyhyessä ajassa. En esimerkiksi havainnut Heinäluoman esiintymisessä ja puheissa mitään erityistä vikaa, paitsi tottumattomuuden puhua epäluuloisille ihmisille.

Television liian monien keskustelujen joukossa oli yksi, joka hätkähdytti erilaisuudellaan. Kesken vaalitaiston Ihalainen ja Riski puhuivat tunnin toisilleen ja yleisölle. Kyllä oli eroa!

On lupa kysyä, kannattaako tällaisista kysymyksistä puhua näin pitkään. On lupa vastata, että kannattaa. USA:n Bush osoitti kahteen kertaan hallitsevansa erittäin hyvin äänestäjien suosion saamisen vaikean taidon. Tuo vaalitulos on osoittautunut erääksi aikamme ongelmista. Brittien Tony Blair osoitti prinsessa Dianan hautajaisissa olevansa esiintymistekniikaltaan vanhan koulun Shakespeare-näyttelijän tasolla. Syistä joita en ymmärrä pakottaviksi hän on vetänyt maansa Yhdysvaltojen perässä hyvin hankalaan tilanteeseen ja nämä kaksi herraa ovat lisäksi tehneet oikeusvaltiosta kyseenalaisen käsitteen.

Tämän hetken poliitikoista kai sitten paras kannatuksen rakentaja on V. Putin, jolla ei taida olla Suomessa yhtään kannattajaa. Neuvostovakoojan koulutuksella on rakennettu ura, joka näyttää kestävän kaiken, myös hurjapäisyyden kansainvälisessä sotilas- ja energiapolitiikassa. Kun menetelmiin ei näyttäisi liittyvän näkyvää terroria, ei voi muuta kuin ihmetellä.

Kirjoitin eilen jotain sosiaalisista innovaatioista ja aion kirjoittaa jatkossa paljon. Luulisin että uudenlaisten toimintamallien kehittyminen edellyttää uudenlaista poliittista johtoa ja uudenlaista taloudellista johtoa.

Meillä oli yksi huippujohtaja odottamassa näyttämölle paluun vuoroaan Suomen Pankissa. Hänellä on yhtä upea puheääni kuin Kataisella. Mutta nyt Liikasen juna taisi mennä.

Tilanne on jännittävä, sillä jos hallituksesta tulee ennakoidun kaltainen, kaksi näkyvintä henkilöä, Vanhanen ja Niinistö, joutuvat edustamaan kotona ja kaukana ilman daamia. Kun molemmat ovat kuitenkin tunnettuja aikaansaavuudestaan naisten maailmassa, tilanne on lyhyesti sanottuna outo.

26 kommenttia:

  1. Tästä tuli mieleeni.
    Minun viimeisestä luentopalkkiostani TKK:lla jäi käteen, verojen ja kulujen jälkeen 23€.

    Kun puhun yksityisellä sektorilla, menee luennostani arvonlisäveroa ainakin 86€ + sosiaalikuluja ja muita veroluonteisia maksuja.

    Näin tulee todistetuksi, että korkeakouluopetus on käytännössä yhteiskunnalle tappiollista toimintaa.

    VastaaPoista
  2. Ok. Siis valoa. Paketti vihreitä raksuja voisi sopia OM:lle.

    VastaaPoista
  3. Kynän pitäminen rintataskussa voi olla junttia, mutta jos se sattuu olemaan Subutex-mainoskynä, tilanne on minusta toinen.

    Univormun tuoma arvo kuuluu menneille vuosikymmenille ja poliisikouluun ja armeijaan. Enemmän on painoa esimerkiksi kengillä, joista kyllä tunnistaa aseman. Tai kellolle, joka voi olla suunnattoman kallis.

    Minusta missään muualla ei ole niin kova paine korostaa omaa asemaa ja erinomaisuutta kuin akateeminen maailma. Jos muualla ei edes ymmärretä, että meikäläisittäin hyvä filosofinen gradu päihittää vastaavan alan Ph.d -teelmän, niin akateemisessa maailmassa täkäläinen tohtori tietää kyllä arvonsa vertaillessaan itseään muissa maissa väitelleisiin. Ja ilman mitään vinoilua täytyy kysyä: mikä väitteleminen on oikeasti hienoa? Tiedän ihmisiä, jotka tahtovat itselleen karonkan ja siinä kaikki.

    Arvon ja aseman korostaminen näkyy myös siinä, miten nuoret miehet ja naiset omaksuvat opettajiensa puhetyylin ja eleet, jopa kävelytyylin.

    Seuraavissa vaaleissa voisikin kampanjoida ajatuksella, että ilman pätemisen tarvetta tätä maata ei olisi rakennettu.

    VastaaPoista
  4. Putinia kannattaa suomalaisista Johan Bäckman.

    VastaaPoista
  5. Mitä ajassa todella tapahtuu?

    Siihen kysymykseen on tänään saatu salpoja avaava vastaus: kun olisi luullut, että sdp asettaa Paavo Lipposen selvittämään miksi kärsivät ja syrjåytetyt eivät tarttuneet auttavaan käteen vaan jäivät vaalipäivänä kotiin, annettiinkin tehtävä uuden sukupolven Antti Kalliomäelle, "syvästi sivistyneelle jota sen vuoksi kuunnellaan" (lainaan Lipposen luonnehdintaa Lauri Ihalaisesta).

    Erikoinen puolue tämä sdp: tuottaa sukupolvi toisensa jälkeen B-luokan talouspoliitikkoja joiden kunnianhimon suurin täyttymys on päästä kansaa kurmottamaan. Ja naama piispallisessa virneessa sitten virnuilla että voisihan teillä mennä paljon huonomminkin!

    VastaaPoista
  6. Väittely on kai akateemisen maailman ajokortti. Tarkasta tutkimisesta ja vastaväitteistä huolimatta ajatuksesi hyväksytään.
    Se pitäisi ilmeisesti ajoittaa varhaislapsuuteen (21 - 40 v). Ehtoopuolella voi väitellä omaksi mielikseen, empiiristen kokemusten tallettamiseksi tai joihinkin virkoihin pääsemiseksi. Neljänkympin jälkeenhän ei oikein enää ole lupaava nuori kyky, vaikka löytyisikin aikaa ja uutteruutta. Mene tiedä...

    VastaaPoista
  7. Don Jusa,
    unohdit yhden alan, jossa univormu on arvossaan: lääketieteen. Lääkärillä, sairaalafyysikolla, sairaanhoitajalla, terveydenhoitajalla, laborantilla ja perushoitajalla on kaikilla valkoinen takki. Erot, joilla eri ammattikuntien edustajat erottuvat, ovat vähäisiä. Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt ja perushoitajat pitävät yleensä rintataskun pielessä pieniä merkkejä, jotka kertovat ammattiliiton ja koulutuksen. Lääkäreille on kunnia-asia olla pitämättä moisia.

    Yhteistä kaikille hoitoalan ihmisille on, että valkoista takkia pidetään merkkinä asemasta. Kuinka moni kuvittelee, että luennoivan lääketieteen professorin valkoisesta takista on jotain käytännön hyötyä luentosalissa?

    VastaaPoista
  8. Ad Pipo:

    Harvinaisen hyvin sanottu: akateeminen väittely, joka on joskus parhaimmillaan proseminaarissa, voi todellakin johtaa siihen, että molemmat osapuolet myöntävät vastapuolen olevan olennaisin osin oikeassa.

    Proseminaari on hieno siksi, että suuri osa kuulijoista on aidosti kärryillä ja joskus osallistuu väitelyyn etevästi.

    Tohtorinväitöksessä tätä ei valitettavasti esiinny - aiheet ovat niin kapeita.

    Mutta tohtoriseminaari voi olla todella hyvä.

    On siinä näet perää, että tutkimuksissa on otsikosta riippumatta aika paljon yleisiä ongelmia, joita voidaan sitten pohtia porukalla.

    Yhteenveto: maailman paras essee tärkeästä romaanista joutaa tulla hylätyksi graduna, jos siinä vain esitetään etevästi luentatapa tai tulkinta. Graduun kuuluu välttäättömästi katsaus muihin asiasta esitettyihin tulkintoihin ja sitten perustelu, miksi oma tulkinta on parempi.

    VastaaPoista
  9. Ad Petja Jäppinen:

    Havaintosi on yleisemminkin tosi. Luentopalkkiot ovat kurjia. Saan assistenttini yleensä liikkeelle virkaan kuulumattomia luentoja pitämään, jos luennot on paketoitu esim. 6 tunnin eriksi kahtena päivänä.

    Sillä pääsee jo "ylityökorvauksille" edellyttäen että voi pitää olennaisesti samat luennot kuin muuallakin eli valmiista materiaalista.

    Tämä toteutuu mm. kesäyliopistojen ja avointen korkeakoulujen arvosanaopetuksessa - kuulijat ovat siis varmasti eri ihmisiä, ja vakiintunut materiaali on juuri sitä mitä he haluavat - vaikka nyt esimerkiksi Henkilötietolaki, josta ei ole oikeastaan kirjallisuutta eikä artikkeleita, vaikka se on hyvin tärkeä jopa käytännön elämässä.

    VastaaPoista
  10. Ad Erastotenes Aleksandrialainen:

    Totta sinänsä. Olen kyllä katsellut, että nämä voittoon tähtäävät yksityiset lääkäriasemat, joita arkkiatria Pelkonen tänään sanoi epäilevänsä, näyttäisivät rohkaisseen nuorten ja keski-ikäisten yleislääkäreiden muotia: normaalit kamppeet; takki naulassa.

    Yksi Leif, etevä yleislääkäri ja ystävä, sanoi että hänellä valinta perustuu kokeiluihin. Porukka puhuu pidäkkeettömämmin. Hänen mielestään diagonoosi ja hoito on lääkärin ja potilaan ("asiakkaan") yhteistoimintaa.

    Itse olen tietenkin tottunut siihen, että lääkäri käskee vetää pillerit naamaan ja pitää muutenkin suun kiinni.

    Leikkaussalikuvissa paheksun sitä, että johtavalla kirurgilla ei ole töyhtöä, sulkaa tai kokardia korkean asemansa tunnuksena, vaan kaikilla on samanlaiset vihreät mösät.

    VastaaPoista
  11. Kotitalouksissa pyykin pesusta vastaavat ja pesulat tervehtivät Saarikosken ohjetta ilolla. Terveydenhuoltoalan toimijoita ei puotipuksuiksi tai insinööreiksi erehdyttäne luulemaan, siksi usein siellä pidetään kyniä rintataskussa ja tahritaan valkoiset kamppeet (monet käyttävät tosin muovisuojia).

    Unilever on luopunut varsinaisista ammattimaiseen pesemiseen käytettävien pesuaineiden valmistuksesta jo vuosia sitten. Pesukonevalmistajien tiedän ikäni pesulaympäristöissä pyörineenä tervehtivän ilolla erilaisia haastavia erikoistarpeita, joihin voi tarjota lisähintaan erikoisvarusteita.

    Työvaatteet räätälöidään nykyisin usein yrityksen mukaan ja vuokrataan niille pesuineen päivineen. ”Corporate Image” -asiat ovat tärkeitä viestejä. Työvaatteet osoittavat siis edelleen sekä vaatteiden kantajan että heidän edustamansa tahon asemaa.

    Tekstiiliasioita voi katsella monelta kantilta. Ehdotan, että hoitelemme sen rasvalankaisen villapaidan (Nassreinigen, nicht Waschen) puhtaaksi joskus, kun professorilla tulee asiaa oman alansa tai kielihistorian tiimoilta Luumäelle. Palosuojaus onnistuu tarvittaessa siinä samalla.

    VastaaPoista
  12. Ad Anonymous 22:37 -

    Kiitos! - Entä tämä epäilyni nykyisten työvaatteiden korkealaatuisuudesta?

    Pesulapuolella siitä on varmasti tietoa.

    Kuten näet, mielenkiinto on muun ohella kulttuurihistoriallista - virkamiehen "univormu" kun on ikään kuin tahallaan mahdollisimman epäkäytännölliseksi ja hankalahoitoiseksi suunniteltu. Kuten nyt valkoinen paita ja kravatti.

    Tuli erikoisesti mieleen viime frakkikeikasta. Myös nuoremmat ja näppärämmät kollegat tunnustivat, että varsinkin frakkipaita saa miehen kyyneliin.

    Etsiskelimme myös henkilöä, joka olisi osannut sitoa solmukkeen. Ei löytynyt. Useimmat ymmärtävät käyttää metallihakasella kiinnitettävää, tämä ei.

    VastaaPoista
  13. Er. Aleks: Kuinka moni kuvittelee, että luennoivan lääketieteen professorin valkoisesta takista on jotain käytännön hyötyä luentosalissa?

    Ei tätini vaan siskoni kertoi lääkiksen opintojensa alkuvaiheessa olleesta tilanteesta, jossa opiskelija pyörtyi asianmukaisen seikkaperäisestä ja monivärisestä anatomian havaintoaineistosta. Luento keskeytyi ja valkotakkinen professori kehoitti kutsumaan paikalla - lääkärin.

    Kemppinen: Etsiskelimme myös henkilöä, joka olisi osannut sitoa solmukkeen.

    Keksin ennen vaimoni tapaamista, viitisentoista vuotta sitten, että solmuke sopisi minulle arkikamppeisiinkin (silloin käytin nimittäin vielä joskus yhdistelmäpukuakin ennen siirtymistä pelkkään "potkupukuun"), minullä kun on kovin kapeat hartiat, mutta jo silloin pyöreä naama. Vahvasta näppäryysrajoitteestani huolimatta opin parissa tunnissa sitomaan useimmat rusettini (ml silloisten aktiviteettien vuoksi vuosittain tarpeelliset smokin ja frakin solmukkeet), oppimisen jälkeen temppu oli toistettavissa parissa minuutissa. En väitä, että lopputulos olisi ollut perfect, mutta kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että olin sitonut ne itse; tämä synnytti (käsittääkseni) yleistä ihailua ja kenties juuri sen pienen jonkin, jolla sain vaimoni. Hän tosin on sittemmin saanut minut luopumaan ruseteista em. erityistilanteita (black tie/white tie) lukuunottamatta. Arbiter elegantiurum vai kilpailunrajoitus? ;-)

    VastaaPoista
  14. Solmuke on helpompi sitoa kuin mikään solmio, ainut sen vaikeus on siinä, että siihen tarvitsee molemmat kädet, kun solmio menee yhdelläkin kädellä, jos ei tee jotakin kunnianhimoista erikoissolmua.

    Itse laskin kerran että olen sitonut solmion noin 13 500 ja solmukkeen noin 1100 kertaa.

    Frakkia en ole pukenut päälleni sen jälkeen kun lihoin edellisestä ulos, mutta ajattelin että syksyksi hankkisen uuden.
    Tulen laittamaan asian tiimoilta sitten sinulle postia.

    VastaaPoista
  15. De Profundis:

    Taidanpa ostaa solmukkeen (ensiis sitä helppoa tasasuikkaa). Samalla täytyy pihistää kaupasta se esite, jossa on kaksitoista tai kuusitoista ihmeellistä tapaa sitoa skraga.

    Solmuke on muuten ollut viite virkatuomarin ammattiin. Käytin itsekin Amerikassa asuessani, ja saavutin tällä myönteistä huomiota.

    Nuoriso on ruvennut sitomaan kaulahuivin näppärästi taittamalla pituussuuntaan kahtia ja pujottamalla päät silmukan läpi

    Tuolla jossain on partiopoika-aikainen kuvataulu hyödyllisistä solmuista. Luulisin osaavani ne vielä kaikki, paitsi ehkä en osamansolmua.

    VastaaPoista
  16. Kemppinen: Nuoriso on ruvennut sitomaan kaulahuivin näppärästi taittamalla pituussuuntaan kahtia ja pujottamalla päät silmukan läpi.

    Kyllä. Meidän leveysasteillamme siitä sitomistavasta vaan saa samantapaisia vihjauksia kuin pinkistä paidasta silloin joskus. Esimerkiksi Lontoossa se kuitenkin on kai ihan okei.

    VastaaPoista
  17. Jo vain, joka mies muutamat solmut osaa. Ravatin kanssa tosin on ollut aina vaikeaa, vaikka muut solmut menevät huomaamatta.

    VastaaPoista
  18. "Kannattaako väitellä esimerkiksi Princetonissa ja onko ihmiselle suurikin häpeä että suorittaa tutkintonsa jossain muualla kuin Helsingin yliopistossa tai Teknillisessä korkeakoulussa."

    Tuolla suuressa maailmassa tilanne on päinvastoin. Mikäli haluat julkaista tieteellisen artikkelin korkeatasoisessa tieteellisessä aikakausilehdessä, niin suomalainen väittelijä on jonon häntäpäässä, arvostetun amerikkalaisesta opinahjon väittelijä vilahtaa ohi valon nopeudella.

    Oikeustieteessä Helsingin Yliopisto on taas universumin johtava suomalaisen oikeustieteen kehto. Tosin en ymmärrä miten eri maiden oikeustieteellistä toimintaa voida verrata puolueettomasti. Tässä on pakko luottaa kansleri Raivoon, joka on ottanut tehtäväkseen yhdessä edeltäjänsä kanssa uuden pääkaupunkiseudun huippuyliopiston kuoppaamisen.

    Maanantain MOT:ssä vierailtiin Stadian differentiaalimatematiikan oppitunnilla. Miten tämän differentiaalimatematiikka eroaa Kemppisen differentiaalioikeudesta?

    P.S. Vesa Puttonen kertoi joskus diskonttauksen eli jakolaskun olevan vaikeata yritysjohtajille. Differentiaalioikeuden tarjoaminen lakimiehille? Huh, huh, lakimiehet hallitsevat vain kertolaskun, nimittäin oman laskutuksen korottamisen potenssiin n.

    VastaaPoista
  19. "Nuoriso on ruvennut sitomaan kaulahuivin näppärästi taittamalla pituussuuntaan kahtia ja pujottamalla päät silmukan läpi"

    Matkaulu avartaa.
    Ovat nähneet Trajanuksen pylvään.

    VastaaPoista
  20. Kemppinen: Entä tämä epäilyni nykyisten työvaatteiden korkealaatuisuudesta?

    Arvelen, että yksityisille loppukäyttäjille ”osuuskaupassa” myytävissä työvaatteissa löytyy laatuluokka, jossa sekä laatu että hinta ovat huipputasoa.

    Yrityksille räätälöidyissä palvelupaketeissa vaatteelta vaadittaviin ominaisuuksiin vaikuttavat niiden huollettavuus koneellisesti, käyttöikä sekä luonnollisesti hankintahinta. Tämän palvelun tuottajahan vastaa siitä, että kun työmies on aina palkkansa ansainnut, myös hänen suojavaatteensa on aina näyttävä ja kunnossa (korjattu). Laatuluokka lienee siis toisenlainen kuin ”privaattityövaatteissa”, huonommaksi sitä en tohdi sanoa, mutta ehkä toisenlaisin kriteerein valituksi.

    Perinteinen armeijan harmaa (villaa) oli esimerkki hankalasta huollettavuudesta: kaikki pestiin kemiallisesti, vaikka käytön mukana näihin univormuihin kertyi nimenomaan vesiliukoista likaa. Nykyiset maastopuvut ovat vesipesutavaraa.

    Kauluspaita on nykyisin suurempien väkilukujen alueilla pesumyymälän ”kahvipaketti”. Jos paidan pesu ja koneellinen ”silitys” (jopa 60 paitaa tunnissa / käyttäjä) maksaa yhden euron, moniko haluaa enää tuskailla paitojen kanssa kotona? Samalla tulee vietyä housut tai puku mukana, josta pesulan pitäjä saa sitten katteensa.

    Frakkipaidan tärkkääminen lienee usein ollut liiketaloudellisessa mielessä pesulan pitäjälle kauhistus. Äitivainaani muistan tehneen niitä joskus aikanaan iltaisin pesulassaan Lappeenrannassa paremmille asiakkailleen, kun ei kieltäytyäkään tohtinut.

    Kravattisolmuohjeita saa lentoasemilta alan erikoisliikkeistä näppärästi mukaan otettavan "postikortin" muodossa. Kravattihan lienee (gynekologien ammattikuntaa lukuun ottamatta) edelleen solmuineen tarpeellinen kapine useille myös töissä. Vesipesuun sitä ei kuitenkaan kannata laittaa.

    VastaaPoista
  21. Vesa Puttonen kertoi joskus diskonttauksen eli jakolaskun olevan vaikeata yritysjohtajille.

    Mistä mieleeni.
    Poikani kummitädin perhe on tullut maahan aikanaan Hollannista, kun Kustaa Kuningas putsasi kirkot. Hän tarvitsi veronkantoon erikoismiehiä ja poikani kummitädin esi-isä osasi käsittämöttömät jako- ja kertolaskut, jonka vuoksi tuollainen mies kannatti tuottaa Hollannista.

    VastaaPoista
  22. Don Jusa mainitsi Subutex-mainoskynän. Sain semmoisen ystävältäni, joka toimi Kurvin klinikalla. Ihmettelin kovasti mikä on tuommoisen mainonnan kohderyhmä. Joka tapauksessa siitä on tullut jonkinlainen talismaani. Sillä on allekirjoitettu monta valitusta Kemppisen mainitsemalle maapallon pimeälle puolelle. Käräjäoikeudessa muutama asianajaja on katsellut sitä kateellisena. Yksi yritti näpistää sen ja toinen ilman anastustarkoitusta muuten vaan hävittää sen etten joutuisi vaikeuksiin. Asiakkaideni keskuudessa olen saanut sillä ansiotonta arvonnousua...

    VastaaPoista
  23. Ad Sattuma:

    Jakolasku on vaikeaa. Esimerkiksi Beethoven ei osannut. Hänen jäämistössään on muistikirjoja, joihin hän oli riipustanut laskelmia tekijänpalkkioistaan - jakolaskutaidon puuttuessa kokeilemalla kertolaskulla.

    Tieteen historiassa väitetään että arabien jakolasku ja jakokulma oli se innovaatio, joka loi yhtiösuhteet (merivakuutus) ja kirjanpidon - sen jota edelleen sanotaan kaksinkertaiseksi italialaiseksi.

    Mitä diffiin tulee, netti näyttäisi olevan täynnä toinen toistaan parempia oppikirjoja ja materiaaleja. Näin TKK:n ma. proffaksi tullessani sen vaivan, että laskin riittävän monta harjoitustehtävää ymmärtääkseni idean.

    En siis tarkoita, että juridiikassa olisi käytettävä laskentakaavoja tai ylimalkaan formalismeja Klamin tapaan, vaan että infinitesimaalilaskennan pohjalla oleva ajatus muutoksen suunnasta ja suuruudesta on paljon parempi kuin nykyinen oikeusaseman staattinen käsite.

    Myös diskreetin ja jatkuvan eron selkeä käsittäminen olisi juristille hyväksi.

    VastaaPoista
  24. Euroopassa tunnetaan aivan liian vähän Sisilian loistavaa historiaa.

    Ilman Salernon akatemian vaikutusta Italiaan ja sen talouselämään, meidän maailmamme voisi olla aika toisenlainen.

    Voisi olla että diskonttausta ei paljoa tehtäisi...

    VastaaPoista
  25. Latinalaisilla numeroilla, jotka ovat kirjaimia, voi tietysti kertoa (esim. iltasatuja.) Mutta jakaminen on työn ja tuskan takana, sekottavaa.

    VastaaPoista