26. helmikuuta 2007

Rajoitettu vastuu

Kommentoija kirjoitti "Pandora"-tekstistä:

"Euroopan yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin on vedottu, mutta ei sekään selitä paljon. Emme todellakaan tiedä, mitä nuo rakenteet olisivat olleet."

Hmm...

Oikeustieteilijän on luultavasti vaikeata nähdä kapitalismin (ilman arvoasetelmaa!) nousun syitä. Taloustieteilijä, tai oikeastaan taloushistorioitsija, näkee asian selkeämmin. Varallisuuden kertymisen mahdollisti "limited liability" periaate eli suomenkielellä osakeyhtiö. Kun riski voitiin jakaa useammalle taholle - ja lisäksi rajata riski vain sijoitettuun pääomaan - mahdollistui riskinotto aivan eri tavalla kuin aiemmissa perheyritysmalleissa. Suurempi riskinottokyky mahdollisti suuremmat tuotot ja näin syntyivät meidän kulttuurillemme ominaiset suuret varallisuuskertymät.

= = =

Asiaa.

Jatkan hiukan ajatusta - kun olen itse asiassa väitellyt historiasta ja tutkinut etenkin kaupallisten rakenteiden ja maksu- ja luottoinstrumenttien historiaa.

Akateemisesta tässä on selvä ero. Taloushistoria on oma oppiaineensa. Yksi dosentuurini on kulttuurihistoria (Turku) ja sen alueelta lähestyin etenkin yksinoikeuksien ongelmaa.

Tiivistäen: esimerkiksi tekijänoikeuden ja patenttien historia esitetään alan niukoissa lähteissä johdonmukaisesti väärin.

Uskottavan muutoksen saivat aikaan Ranskan annalistit, etenkin Braudel isossa kapitalismin historiassaan. Jotkut luulevat sitä vain sujuvaksi teokseksi. Tausta on se erikoisuus. Braudel keräsi 1930-luvulta alkaen valtavan aineiston alkuperäisasiakirjoja, joita kukaan muu ei ollut välittänyt penkoa.

Eläköön Paillard Bolex - tutkija käytti kaitafilmikameraa ja kuvasi arkistoissa ja kirjastoissa sivun sivulta. Kun Sorbonne oli pantu polvilleen, talouteen ja yhteiskuntatieteisiin tukeutuva ajattelu oli Lucien Febvren ja Marc Blochin vetämänä pitkään hallitseva. Sitä sanottiin (Yhdysvalloissa) jopa muoti-ilmiöksi. Mutta kyllähän porukka laati muun muassa Espanjan vaihtotaseen 1500-luvulta ja selvitti kultainflaation.

Mikä oli selvittäessä, kun oli käytettävissä sata tohtoria projektiin.

Minulle tärkeimpiä ovat olleet Jean Favierin De l'or et des épices : Naissance de l'homme d'affaires au Moyen Age eli kullasta mausteisiin, liikemiehen synty keskiajalla. Jacques le Goff kirjoitti nuoruudessaan merkittäviä tutkimuksia samasta teemasta (Pour une autre Moyen Age).

Yllättäen ranskalaisetkin ovat hiukan huonosti selvillä italialaisesta tutkimuksesta. Syy on ilmeinen. Tuo tutkimus on uuvahtanut viime vuosikymmeninä. Silti aineistoa löytyy myös Suomesta, tosin Eduskunnan kirjaston kellarista. Hyvä hakusana on keskiajan roomalainen oikeus (IRMAE), ja kieli on latina.

Siis - osakeyhtiömalli, joka tuntemassamme muodossa on peräisin 1800-luvun puolivälistä, sisältää rajoitetun vastuun periaatteen. Osakkeenomistajat vastaavat vain osakkeillaan eivätkä muulla omaisuudellaan. Idea on lähtöisin Itä-Intian kauppakomppaniasta.

Rajoitettu vastuu meidän käsittämässämme muodossa edellyttää kuitenkin rahamarkkinoita, joille niitä osakkeita myydään.

Tämän hurjan vaikean kysymysryhmän tutkimus on ehkä käynnistynyt. Aika hyvä uusi kirja on Oxford Univeristy Pressin The Origins of Value.

Mutta - aivan samanlaisiin kaupallisiin tuloksiin päästiin jo 1100-luvulla käyttämällä rakenteita, joista syntyi merivakuutus. Laivasta ja lastista myytiin murto-osia. Jos matka - esimerkiksi ristiretkeläisten kärrääminen Välimeren yli - onnistui nappiin, voitto jaettiin osuuksien suhteessa. Jos laiva ja retkeläiset menivät pohjaan, sijoitus epäonnistui.

Medicien pankkiiritoimista on nyt uutta kirjallisuutta englanniksi.

Mutta kysymykseni kannasta olennainen on auki. Todellinen rajoitetun vastuun mekanismi on setelinanto, jota kokeiltiin muun muassa Englannissa ja Ruotsissa kaupallisten yritysten rahoitusmuotona. Eroa osakeyhtiöön ei oikeastaan ole. Euroopassa ensimmäiset yritykset - Law'n järjestelmä, Ruotsin Palmstruchin hanke - johtivat täystuhoon, ja nopeasti.

Mutta paperiraha oli käytössä Kiinassa ehkä jo T'ang -kaudella, joka tapauksessa pian sen jälkeen. Intiassa oli samaan aikaan samanlaisia järjestelyjä. Armenialaiset kauppiaat olivat luoneet koko mannermaan kattavan rahoitus- ja maksujärjestelmän, joka oli kuin mikäkin keskiajan American Express.

Ja sitten tulee seinä vastaan - minulle kumminkin.

Jäljet päättyvät erämaan hiekkaan. Luultavasti myös italialaiset kauppiaat saivat keskeiset oivalluksensa islamin maista, abbasidien ja umayadien valtakunnista. Päätellen harvoista julkaistuista juutalaisten kauppiaiden kirjeistä tuon ajan islam tunsi ne samat finanssijärjestelmät, jotka meidän kirjoissamme aloitetaan Hollannin ja Englannin kauppakomppanioista.

Lähteet katoavat. Ehkä seuraava tutkijoiden sukupolvi osaa arabiaa ja persiaa ja uskaltaa mennä Kairon ja Teheranin arkistoihin.

Arvaan että tuollainen tutkimus kiepauttaisi taloushistorian uuteen ja uskomattomaan asentoon.

Me olemme tottuneet miettimään näitä asioita paavin kuurian ja kuninkaiden näkökulmasta eli oikeastaan verotuksena. Olihan roomalaisilla jo tasavallan aikana osakeyhtiö - societas publicanorum - ja se mitä mieltä mm. Jeesus oli publikaaneista, tunnetaan hyvin. Mutta vahvat keisarit kuristivat tämän järjestelyn, koska se on verokertymän kannalta yhtä mutkikas kuin kristilliset seurakunnat.

Hyväksyttävältä vaikuttavan tulkinnan mukaan sellaiset kunnon miehet kuin Trajanus viis veisasivat kristittyjen omituisesta uskonnosta, mutta panivat pahakseen näiden oivalluksen ostella hautausmaita (katakombeja), koska se oli yhteisöille ainoa keino hankkia sellaista kiinteää omaisuutta, johon keisari ei päässyt käsiksi. Ei muuta kuin vainot pystyyn!

Käsitän että tämä on vaikea ja epäblogimainen teema. Silti en malta olla siitä kirjoittamatta, koska epäilen mielestäni aiheellisesti jopa EY:n nykyistä kilpailulainsäädäntöä. Se näyttäisi perustuvan enemmän utuisiin päämääriin kuin tosiasioihin.

Eurooppa, Yhdysvallat, Intia, Indonesia ja etenkin Kiina on rakennettu kartelleilla.

Edellä on viittauksia rahoitusjärjestelmiin. Markkinoiden vertikaalinen jakaminen ja yhteinen logistiikka kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

Mutta kun edes Alfred Chandler ei etene aivan tähän asti, olen hiukan yksin hypoteesieni kanssa.

Ypöyksin en ole. Giovanni Arrighi, joka siis kirjoittaa englanniksi, sanoo olevansa historialline sosiologi tai historian sosiologi. "Raha, valta ja oman aikamme alku". Jes. Tästä on kysymys - poliittisen vallan ja kapitalismin (Braudelin merkityksessä, ei Marxin) erilaiset liittoumat on viimeisten sadan vuoden punainen lanka.

Se joka löytää tämän langan "informaatiotaloudesta" eli vuodesta 1995 eteenpäin, saa mari-kassillisen Nobelin palkintoja.

Ehdokkaita ei ole näköpiirissä.

10 kommenttia:

  1. Kartelleillapa hyvinkin. Sama koskee pörssiä. Kulta-aikaa oli suht sääntelemätön tai ainakin valvomaton toiminta. Nykyisin on vaikeampaa.

    Olisiko tekijänoikeudessa lähtökohta ollut kuitenkin idean suojaaminen. Hyvää ideaa ei voi oikein jäljentää tekemällä asia toisen muotoisena jne. Ajatus voitiin pukea ilmiasun suojaksi.

    Tekijänoikeusjärjestöt olisivat nyt kartellien asemassa, keräämässä hyvää tekijöille. Ne eivät ehkä ole kunnolla heränneet.

    VastaaPoista
  2. Kymmenisen vuotta sitten luin ruotsinmaalaisen kirjailijapiispa Lennart Koskisen teoksesta jännän tulkinnan läntisen kaupungin perinteisestä arkkitehtuurista joka paljastaa myös yhteisön valtarakenteen. Siinä on torin ympärillä kirkko, koulu, kaupungintalo ja pankki. Siis ihan kuin Senaatintorilla. Niillä välineillä kansa pysyi kurissa.

    "Informaatiotalous" laajentaa torin poikki valtionvirkaan astelleen ihmisen hoorisontin globaaliksi.

    Kun tajuaa että elämää on muuallakin, alkaa toteuttaa "ihmisen mittakaava", minkä -paradoksaalista kyllä- pienen ja sulkeutuneen kulttuurin Nokia huomasi yhtenä ensimmäisistä työntämällä Gorballe kännykän handuun. Aikaisemmat "ihmisen mittakaavan" firmat vapauttivat fyysisen liikkumisen keksiessään fillarin, auton, junan ja lentsikan.

    Nobelini otan rintamerkkinä, inhoan marimekkoa.

    VastaaPoista
  3. Minä en pysty sanomaan lähteitä, mutta olen pitänyt Sisiliaa erittäin tärkeänä kapitalismin synnyssä, juuri sen takia, että se välitti Italiaan nollan ja islamilaisen talousopin, joka sitten jalostui yhdessä Assisista lähteneen taiteen ja Firenzen villakaupan kanssa uudenlaiseksi ajatteluksi, pankkitoiminnaksi ja talouden pyörien uudenlaiseksi vauhdiksi.

    Italian heikko ja epämääräinen valtiollinen tilanne antoi tilaa uudelle ajattelulle, paikallisten ruhtinaitten heikkouden ja kilpailun yhdistelmä antoi taloudelle tilaa, mutta ei kyennyt kuitenkaan suojaamaan siten syntynyttä taloutta. Rahatalouden tehostuminen oli kuitenkin sysännyt liikkeella reaktion, joka pisti ruhtinaat uuteen tilanteeseen, tulivoimaa, vaikka sitten helvetin valloittamiseen, saattoi ostaa rahalla ja rahaa saattoi ostaa rahalla, jolloin valtion riippuvaisuus suurmaanomistajista laski.

    Brittannian yhteiskunnan vakaus perustuu kaatumiseen, se on historiallisesti ollut kyllin epävakaa sopeutuakseen uusiin olosuhteisiin. Näin Englanti kykeni omaksumaan varhain uuden talouden ja osin onnellisten sattumien kautta, saaresta Euroopan takana, tuli johtava suurvalta, niin sotilaallisesti, kuin taloudellisesti.

    VastaaPoista
  4. Aihetta sivuten: juuri julkaistiin Science-lehdessä Peter Lun (Harvard) tutkimus siitä, että islamilaisen koristetaiteen geometrinen kompleksisuus oli jo satoja vuosia sitten saavuttanut tason, jonka ymmärtämiseen länsimaiden matemaatikot ovat päässeet vasta viime vuosikymmeninä.

    Toki on eroa sillä, onko kyseessä intuitiivinen ymmärtäminen vai taustalla olevien matemaattisten periaatteiden formalisointi, mutta toiminee yhtenä esimerkkinä siitä, että aidan takanakin on ruohoa.

    BBC:n juttu

    Peter J. Lu

    VastaaPoista
  5. Jotain kohinaa tässä on termeissä jollei käsitteissä. Rajoitettu vastuu ja osuuksien/osakkeiden/tms. tehokas vaihdanta eivät ymmärtääkseni ole toisiinsa sidoksissa kuin toispuolisesti (jälkimarkkinat eivät toimisi ilman rajoitettua vastuuta), rajoitetun vastuun esiintymiähän on runsaastin pörssien ulkopuolellakin: osuuskunnat, kommandiittiyhtiöt, GmBH:t, LLP:t, yhdistykset...

    VastaaPoista
  6. Hienoa!

    Tämäntyyppiset tekstit ovat minulle toinen pääsyy lukea tätä blogia.
    Saa koko ajan oppia asioista, joiden hallinta itsellään on retuperällä.

    Se toinen pääsyy on kielenkäytön tietty ironia - eli, jos "mennään metsään", niin tehdään se sitten tyylikkäästi ja tullaan sieltä metsästä myös tyylikkäästi pois, kuten nuorempi mm. muusikkoveljeni analysoi aikoinaan erästä Police-yhtyeen kitaristin Andy Summersin kitarasooloa.

    Kieltämättä kulttuurihistorian dosentin ja informaatio- sekä immateriaalioikeuden professorin kuuluukin olla eräänlainen markkinatori, joka levittää tietoa eteenpäin, vaikka tämä "kaikkitietävyys" joskus rasittaakin: tiedetään kaikesta jotain - ehkä jopa olennainen, muttei olla mistään oikeastaan mitään mieltä.

    Toinen ärsyttävä seikka on ollut Kemppisen itsensäkin hyvin tiedostama snobismi, vaikka dandyä hänestä tuskin saa tekemälläkään - ei edes Omega-Speedmaster rannekellolla!

    Miten ihminen, joka kertoo roiseja - ajoittain täysin mauttomia - vitsejä ja harrastaa puukkoja, voisi olla dandy?

    Matti Klingessä sen sijaan yhdistyy sekä kaikkitietävä markkinatori että "snobikeppi" kädessä kuljeskeleva, tosin aivan väärään kontekstiin syntynyt flanööri, joka hehkuttaa suuria kulttuurisia ja kansallisia tunteita aikana, jolloin jopa tunteetkin yhä suuremmassa määrin ovat enää pelkkiä ulkoisesti näkyviä ja keinotekoisesti aikaansaatuja tehosteita - ikäänkuin ilotulitusrakettien räjähtelyä - eivät ihmisten omia "sielun liikkeitä".

    Molempien herrojen hieman toisistaan eroavalle snobismille voi kyllä naureskella ja hyvästä syystä - joskin hyväntahtoisesti.

    "Tynnyrissään" asuva bloggeri-Diogenes viis veisaa snobismista (ellei juuri hän - tahtomattaan - ole snobeista se kaikkein snobein!?) mutta arvostaa toki aika lailla sitä tiedon määrää, jonka herrat Kemppinen tai Klinge hallitsevat.

    VastaaPoista
  7. Snobismi on hyve.
    Se ärsyttää vain jos ei ole itse kokeillut.

    VastaaPoista
  8. Kemppinen esitti kuinka mammonaa haalitaan - valtahan tulee sen myötä - ja valta taas mammonaa...

    En voi olla muistamatta kun taannoin eräs entinen ministeri minulle ja "kollegoille" neuvoi: "Nuorella miehellä pitää olla velkaa, että on nöyrä!". Onko tuo sitten antiteesi. Asia kyllä tuli selväksi - tuo Kekkosen ja Kosyginin kanssa kuvissa poseeraustaan juuri esitellyt ja pääjohtajia nimittänyt mies sai ainakin kohteliaan kuuntelun.

    VastaaPoista
  9. Köyhän voi panna kyykkyyn. Velaton etsii muita töitä. Mielestäni aivojen pilaantumisen näkee kielen väristä: ruskea on pilaantunut, eikä sellaisen harkintaan voi luottaa.

    VastaaPoista
  10. Kemppinenkö snobi? No ei tasan. Kiva on tietysti ollut keljuilla hyvistä hankinnoistaan, suomalainen kun olen. Jollei Kemppinen osaisi antaa putkimiehelle roisisti takaisin, voitaisiin ehkä antaa ö poäng snobismista. Osaa antaa - testattu on.

    VastaaPoista