19. joulukuuta 2006

Habent sua fata

Vaikka olen kovasti kunniamerkkien, kiiltävien esineiden (puukot) ja maanis-depressiivisten arvonimien perään, joku ei ole myöntänyt minulle sitä kirja-alan mitalia, jossa lukee että kirjoilla on kohtalonsa. Habent sua fata libelli.

Arvattavasti en ole ansainnut sellaista.

Silti kirjoilla on kohtalonsa.

Vaimoni on käynyt läpi huushollin kirjat, joita kieltämättä on kertynyt jokunen kappale. Olen luokitellut ja siirtänyt niitä eri sivukirjastoihini, joista yksi on vanhempieni asunnon alakerrassa samassa huoneessa kuin äititini kangaspuut, ja toinen työpaikallani Ruoholahdessa, jossa se on herättänyt kummastusta sisältönsä vuoksi.

Blogin keskustelukumppani mainitsi Pikku Jättiläinen -sarjan ja isäni Lakitiedon Pikkujättiläisen. Ne ovatkin hyviä esimerkkejä kirjallisuuden lajista, joka on tuhoutunut.

Se ei johdu pelkästään tietoverkoista. Esimerkiksi "laki" ei ole enää sellainen corpus, jonka keskeinen sisältö olisi esiteltävissä ja kuvailtavissa kirjan kansien sisällä.

Olin aivan hupinassa immateriaalioikeuksia ja digitaalista ympäristöä koskevan kirjani kanssa, koska se vanhemi koko ajan käsiin. Osittain vanheneminen johtui aiheen paremmasta ymmärtämisestä, osittain uudesta lainsäädännöstä.

Isä kieltämättä kirjoitti toista tuhatta sivua ja pysyi aikataulussaan. Hänelle se oli helppoa, koska hänestä oli itsestään selvää käydä iltauutisten jälkeen kirjoittamass tunti ja tarkistuttaa asioita asiantuntevilla tuttavilla, joita riitti.

Sellainen lainopillinen kirja elää muutaman vuoden kuin Heinosen ja muiden Rikosoikeus eli rikoslain kommentaari. Kyllä seki vanhenee eri nurkistaan, mutta joitakin vuosia se on hyvin käyttökelpoinen rikosoikeuden tunnetusti ongelmallisten lauseiden selvittämisessä.

Kymmenkunta vuotta sitte Lakimiesyhdistys julkaisi ison sarjan nimellä Enchyclopaedia Iuridica Fennica. Se oli systemaattisesti koottu yleisesitys ja seki vanheni käsiin. Kirjoitin siihen joitakin juttuja.

Kaukana enneisyydessä ovat tietosanakirjat. Kirjoitin Otavan Suureen Ensyklopediaan ja sitä ennen Fokus-nimiseen tietosanakirjaan jokseenkin kaikki oikeudelliset artikkelit. Niillä ei ole enää mitään merkitystä, kuten ei kirjallakaan.

Kun nyt raksi kirjojani, joista osa päätyy suoraan roskikseen, en näe mitään johdonkukaisuutta kirjan iän ja arvon välillä. Jotkut viisikymmentä ja sata vuotta vanhat nitee ovat rakkaita aarteita. Monet muutaman vuoden ikäiset teokset - etenkin tietotekniikkaa koskevat - ovat muuttuneet tyystin sisällyksettömiksi.

Mutta asia ei ole yksinkertainen. Ei se niin ole, että tulviva informaatio hukuttaa vanhemman informaation alleen.

Teimme radioon (Aristoteleen kantapää) pienen pätkän Snellmanista, jonka syntymästä on tänä vuonna 200 vuotta, ja keskustelukumppanini Savolainen sai minut ensi kertaa ymmärtämään, miksi Snellmanin koottuja teoksia on julkaistava.

Vastaus on ällistyttävä - ei meillä ole mitään tietoa Snellmanin tuotannosta, hänen ajattelunsa kehittymisestä eikä muuttumisesta. Varhaisemmat julkaisut ovat aikakausien mukaan muodistettuja niin kuin Paasikiven ja Kekkosen puheet.

Tieteellinen editio antaa mahdollisuuden uskottavien johtopäätösten tekemiseen.

Arkistomme ovat täynnä tavaraa, jota kukaan ei tunne. Sellaiset tekijät kuin Aleksis Kivi ja Eino Leino ovat todellisuudessa järjestämättä, vaikka erilaisia "koottuja teoksia" on julkaistu.

Jos oletamme, että suurina pidetyt kirjoittajat ovat olleet muita parempia ajatelijoita, tämä on aikamoinen epäkohta.

Johtopäätös on siis, että emme elä liiallisen vaan liian vähän informaation maailmassa.

Snellmanin kootut teokset löytyvät verkosta suomeksi:

http://www.snellman200.fi/kootut_teokset/fi.jsp

Rakkausrunot on suomentanut Liisa Ryömä.

Tämä taitaaki olla niin mielenkiintoinen herra tämä Johan Vilhelm, etteivät toisten yhteevedot hänen teoistaan ja ajatuksistaan ihan riitä.

16 kommenttia:

  1. Tämä on tätä synkretiaa taas.
    Tänä iltana minä olen yritellyt edistää privassa kertomastani Kulkurikirjastosta.

    Muille tuotakoon julki ajatukseni lainata osa kirjoistani pois, sillä ajatuksella, etteivät ne koskaan palaa, mutta pysyvät silti kirjastoni osana.

    VastaaPoista
  2. Asiantuntija lukee Snellmanista vain koeteltujen ja moneen kertaan palkittujen tohtoreiden teoksia, ja on niiden orja.

    Vain diletantti löytää jotakin uutta. Minulle kävi niin, ties monennenko kerran, kun käteeni tarttui Muoniossa erään retkeilymajan kirjahyllystä neuvosto-petroskoilaisen Eino Karhun kirja "Suomenkielisen kirjallisuuden historia".

    Sisältää selväkielistä puhetta Snellmanista: nuorena radikaali, mannermaisista uutuuksista kiinnostunut, ajassaan kiinni oleva.

    Sittemmin Snellmanille pantiin kuolaimet suuhun ja puettiin virallisen politiikan pakkopaitaan; patsaaksi, jollaisena häntä nykyisin juhlitaan mieluimmin Bentleyn takapenkillä silinterihattu päässään pönöttävän Paavo Lipposen johdolla.

    Mielenkiintoista kyllä, Matti Klinge on miltei kehaissut Karhun kirjaa “ideologisesta painolastistaan huolimatta”.

    VastaaPoista
  3. rönkölle

    "vain diletantti löytää jotain uutta"

    kehveli - sama aurinko nousoo ja laskee kuin vuosituhansia ja miljoonia sitten. Siitä jos uutta löytee, niin lie varsinainen tiletantti. Miten se on osuna tälle vuosisadalle vaikka nuihen sähkömagneettisten ilmiöihen mittailu.

    Missä lie piileksii tuli aina tikun vetojen välillä. Jotennii ne lieskat on aina erlaissii, vaikka tuli on aika vanha sinänsä. Jos vaikka olis joukossa jottain, mitä en ennen huomanna. Sehhii on uutta, jotta juuri sinä väität jonnii olevan tiletantismia.

    Mäne bentleykauppaan pekka lipposen kansa.

    VastaaPoista
  4. Tietokirjojen vanhenemisesta esittämäsi kanta lienee liian jyrkkä. Kaikki tieto ei suinkaan vanhene yhtä nopeaan kuin patentti- ja oikeusoppi tai tietotekniikka.

    Hyllyssäni on peritty neliosainen Pieni Tietosanakirja 50-luvulta; useasti on siitä esimerkiksi jonkin menneen merkkihenkilön tietoja tullut tarkistettua.

    VastaaPoista
  5. Kas vain, kun on sama Libellus hyllyssäni. Nellusta olen pitänyt lähinnä setelinä

    VastaaPoista
  6. dear anonymous:

    On mukavoo lukkee joolun alla raahankieltä. Eehän savonmurre sovi vihanpittoon, vuan huastamalla asijat seleviää.

    Diletantti olen, koska olen lukenut virallista historiaa ainoastaan oppikoulun pakollisen määrän.

    Bentleyn takapenkille en tunge Paavon enkä hänen oman historian lehtorinsa Päivin vierelle kinastelemaan tuliko kansakoulu Savon syrjäseuduille paremman väen sitä hyvää hyvyyttään kansalle pakottaessa, kuten Päivi väitöskirjassaan on esittänyt, vai tuliko siksi että vaatimatonkin kansanluonne janosiko jo silloin hyödyllistä tietoa turvatakseen jälkeläisilleen ihmisarvoisen elämän.

    Mutta te sormenheristelijät olette taas diletanttien kimpussa Iisalmessa: kun edellisen katastrofin, Via Dolorosan (kärsimysnäytelmä, jota esitettiin kymmenisen vuotta paikallisin voimin pääsiäisen alla), miljoonavelat ovat vielä niskassa yllytetään kansaa Sven Tuuvasta kertovaan “kansanoopperaan” johon vaaditaan paikallista rahoitusta satoja tuhansia euroja, noin aluksi.

    "Oopperaa" suunnitellaan Koljonvirran taistelujen 200-vuotisjuhliin v.2009. Pitäisivät herrat kotkotuksensa itselläan.

    VastaaPoista
  7. Rönkkö kai tarkoitti olla kohtelias - diletanttien ja lasten suusta saa kuulla ihan uusia juttuja. Hanki vuorostasi oma Bentley anonyymi.

    VastaaPoista
  8. Tässäpä oiva oppitunti niille, joiden mielestä ei mitään uutta auringon alla

    http://www.youtube.com/watch?v=y3L1v6OmYuw

    Melko tarkkaa kartoitusta. Saisikohan tuohon apurahan jostain.

    VastaaPoista
  9. Jos on suuruuvenhulluutta Iisalamessa, niin on sitä tiällä Kuopijossakkii, jossa iisalamelaesten piäsijäesnäätelmöö esitettään eelleen, mutta näättääpi Kähärä jo vähän toppuuttelevan, koska siitä ee tullukkaa valtakunnallista turistiriehoo.

    VastaaPoista
  10. Ad Petja Jäppinen:

    Ajatus herättää sattuneesta syystä sympatiaa.

    VastaaPoista
  11. Ad Heikki Rönkkö:

    Olen samaa mieltä, ettei klassikkoja pidä hevin lukea. Ne ymmärtää kuitenkin väärin. Esimerkki: Heidegger.

    Tunnen Karhun kirjan.

    Sellaisia opuksia on hauska lukea, jossa on sekaisin päättömyyksiä ja fiksuja oivalluksia.

    VastaaPoista
  12. Ad P. Brockman:

    Olen aikaisemmin useaan kertaan kehunut vanhoja tietoteoksia. Otavan iso Tietosanakirja 60-luvulta on hyvä esimerkki. Sitä tarvitsee jatkuvasti. 30-luvun versiokaan ei ole mitenkään käyttökelvoton. Puhumatta sitten sanakirjoista.

    Tänään katselin erikoisen hitaasti tekniikkaa koskevia kirjoja, mutta valitettavasti myös Suomen poliittinen historia on kärsinyt aika pahasti.

    Kulttuurihistoriassa taas 1930-luvun moniosainen opus on ylivoimaisesti paras - paljon parempi kuin saman aiheen myöhemmät yleisesitykset.

    VastaaPoista
  13. joo... kun huomoo tuulmyllyn, jota vastaan voip nimetönnä heristellä, niin haaskoohan se. samoin aatellaan. jumalan raahoo vuan rönkölle.

    VastaaPoista
  14. Eräs tietokirja-aarteeni on vuonna 1947 julkaistu tavarasanakirja, jossa kerrotaan kauppatavarain nimet ja laatuvaatimukset, sieltä löytyy tieto että Janos Hanyadi on katkerovettä ja että pagamoidi on selluloosan kaltaista tavaraa joka kankaan tai paperin päälle puristettuna näyttää varsin paljon nahalta ja mistä saadaan malabar-talia, laapis on hopeanitraattia ja koniferiinia voidaan käyttää vanilliinin valmistuksessa.

    Loistava kirja, josta tulee iloa kun päivitän "Sata sanaa vaatteista"
    Tämän merkkiteoksen ostin hinnalla, joka jättää jälkeensä iloisen virneen.

    VastaaPoista
  15. Itse asiassa tuli mieleeni.
    Mistähän tuon teoksen tekijän oikeudet selviäisivät.

    Voisi järkätä skannaustalkoot ja laittaa sen verkkoon, jos ja kun se olisi vapaata riistaa.

    VastaaPoista
  16. Ad Petja Jäppinen:
    Relevanssi:
    Nimeke: Tavarasanakirja / toimituskunta: R. V. Stigell ... [et al.]
    Julkaistu: Porvoo : Werner Söderström , 1947
    Ulkoasu: 846 s.
    Aineisto: Kirja
    Kirjastot: H H3 Hh Hb Hs Su

    Asiasana: tekniikka - sanakirjat - suomen kieli , (ysa)
    kauppa - sanakirjat - suomen kieli , (ysa)
    Luokka: UDK:801.316.4
    Muu(t) tekijä(t): Stigell, R. V.

    =================

    Nimeke: Tavarasanakirja
    Osa: Osa 1
    Julkaistu: Helsinki : Tieto , 1922
    Huomautus: Sisältää: Mitta- ja rahatietoja. Hakusanat; Aataminomenat-Köysitavarat
    Aineisto: Kirja
    Kirjastot: Su

    Asiasana: tuotteet - hakuteokset , (ysa)
    tavarat - hakuteokset , (ysa)
    tuotteet - sanakirjat , (ysa)
    tavarat - sanakirjat , (ysa)
    produkter - uppslagsverk , (allars)
    varor - uppslagsverk , (allars)
    produkter - ordböcker , (allars)
    varor - ordböcker , (allars)
    Luokka: UDK:801.3
    UDK:(038) = 511.111
    UDK:005.936.43.038
    Muu(t) tekijä(t): Bonsdorff, W.
    Muu nimeke: Sanakirja
    Ordbok

    VastaaPoista