11. lokakuuta 2006

Esineiden lumo

Toinen on tuhkakuppi, toinen kello.

Toisen suunnittelija on Arne Jacobsen, toisen Jacob Jensen.

Molemmat ovat tanskalaisia, ja kuten havaitaan, saman ajatteluperinteen taiteilijoita. Turha pois, pelkistämällä paras näkyviin ja käyttöön.

Tuhkakuppi on maailmassamme siitä harvinainen, että sen mittasuhteet ovat täsmälleen oikeat. Wittgenstein siteerasi kerran jossain runoa, jossa puhuttiin jotain menneen maailman käsityöläisistä. He olivat siitä outoa väkeä, että he tekivät viimeisen päälle hyvin myös sen, mikä jäi näkymättömiin.

Äkkipoika sanoo, että tehdäänpä teräksestä kippo. Mutta halkaisijan ja korkeuden suhde on vaikea - hyvin vaikea. Tässä on luullakseni kuitenkin käytetty kultaista leikkausta.

Lisäksi astiassa on ominaisuus, joka ei ole temppu. Tupakka haisee pahalta eikä natsa ole koristus katseltavaksi. Sekä savukkeen että sikarin tumpin lisäksi piipun perskat voi tyhjentää maljaan, josta ne kieräytetään yhdellä liikkeellä alas säiliöön. Siellä ne eivät pahemmin edes löyhkää. Esine on käyttöönsä liki täydellinen.

Mittasuhteet ja materiaali estävät astiaa keikahtamasta kevyesti kumoon ja lisäksi se on pysyvä silmänruoka ja jatkuva hengenravinto.

Kello on ylettömän vaikea suunniteltava. Jensen on pelkistänyt numerot pois, ja se on tuttu ajatus. Hän on poistanut myös viivat, koska niitä ei oikeastaan tarvita. Pelkät osoittimet olisivat ainakin eräissä olosuhteissa hitusen epähavainnolliset. Kellosta on nähtävä, paljonko kello on. Pieni valkoinen täplä, jossa on tarkkaan katsoen kulumassa olevan päivän numero, jäsentää kellotaulun ja auttaa näkemään, että nytpä se on se kello sitten viisi tai kymmentä vaille kolme. Hiukan ulkoneva nuppi tehostaa sama vaikutusta.

Ihmeellisin on kuitenkin luultavasti kai Mondrianilta lainattu väripaletti, punainen, keltainen ja vihreä.

Ne sointuvat yhteen hämmästyttävästi ja niiden värisointu vaihtelee eri valaistuksissa. Keinovalossa kokonaisuus on hiukan muovinen eli siis hyvin erottuva ja piirtyvä. Päivänvalossa värit vaikuttavat pehmeämmiltä, mollisävyisiltä, koska maailma ei oikein anna aihetta muuhun.

Kolme eri pituista osoitinta muodostaa mobilen, liikkuvan veistoksen, jota katsoessa mieli kaikuu.

Uskomatonta. Hienoa.

Yksityiskohtien metsästäjille - nämä esineet eivät ole suorastaan kalliita.

Kello on tavanomainen digitaalikello, jossa vain on fiksu kuminen ranneke ja titaanikuori. Titaani ei kylmää eikä hiosta ja kestää vaikka mitä.

Vaikea löytää Helsingistä. Keskuskadulla on kumminkin liike. Se sattuu sijaitsemaan talossa, joka on Helsingin keskustan hienoin, P. Blomstedin Liittopankin / Helsinginpankin talo eli WTC, käsittämättömän rohkeine vertikaaleineen ja kaari-ikkunoineen.

Kööpenhaminasta, tietty. Kastrup on väärällään tällaista tavaraa, rakennettua miljöötä, ja muutenkin tietämistäni lentoasemista vähiten ahdistava.

Arjen tietoyhteiskuntaa. Ilo siksikin, kun suunniteltu ympäristö on enimmäkseen ryssäämällä rakennettu ja juosten kustu.

* * *

SUMMARY

Admiring words on Arne Jacobsen and Jacob Jensen
http://www.jacob-jensen.com/
http://www.arne-jacobsen.com/neobuilder.20020204151467100000002023974133.html

* * *
Fighting Blogger Beta

I still only suggest to run the script of Blogger Dashboard by first removing cookies (Mozilla Firefox 1.5.0.7) I would try reverting back to Blogger, not Beta, but Beta publishes very fast and easily.

See also
http://knownissues.blogspot.com/

5 kommenttia:

  1. Olen kahteen eri otteeseen löytänyt Helsingin keskustessa sijaitsevalta kirpputorilta Jacobsenin korkeaselkäisen Oxford-tuolin - toinen "ote" oli aivan äsken, mistä syystä tekeekin mieleni kehuskella. Kaluste oli miltei ilmainen. Vähän huono omatunto vaivaa sen asiakkaan puolesta, joka jäi nuolemaan näppejään.

    VastaaPoista
  2. Shaker-kulttuurilla lienee ollut vaikutus ainakin tanskalaisten huonekalujen muotoiluun. Shakerit tekivät huolellisesti viimeisteltyjä ja askeettisen kauniita esineitä. Tyylikästä arkea.

    VastaaPoista
  3. Tuo tuhkakuppi on hieno - siis ihan oikeasti hieno.

    Minulle esineet noin ylipäätään eivät juuri paljon merkkaa, mutta olenhan nuorna miesnä (21-23 vuotiaana) ollut piippumiehiä minäkin, joten ymmärrän "yskän."

    Oli 6-7 piippua ja mitä erikoisimpia ulkomaan piipputupakkalajeja.
    Jotta kyllä minulla tästäkin paheesta on tajua - ihan kokemuksen kautta.

    Esittele J.K seuraavaksi vaikka kultaisella leikkauksella syynätty yöastia - siis potta.

    Se on liikuttava harvinaisuus...

    VastaaPoista
  4. Räsäselle tiedoksi, ettei siinä kultaisessa leikkauksessa ole mitään harvinaista.

    Silloin kun poika oli pieni, niin käytettiin aikaamme busseja odotellessa mm. siihen että arvioitiin ympäristön mittasuhteita fibonaccin sarjassa 1,2,3,5,8,13,21,34,55... Kehitti lapsen silmää ja ajattelua.

    Jos huomenna ei ole kaamea kankkunen, niin yritän tehdä sivun joka kertoisi asiasta vähän enemmän.

    Mitä taas tulee esineelliseen todellisuuteen, niin jos esineet eivät ole tärkeitä, niin silloin maailmasta on vain puolikas.

    Minä saatan nyt hylätä ajatuksen Italian halki kävelemisestä esineellisistä syistä; en löydä siihen sopivaa kenkää, sellaista joka sopisi sen puvun kanssa, mitä ajattelin matkalle, mutta sopisi myös pitkän matkan kävelyyn, eikä olisi ruma.

    Yritän vielä jutella mahdollisen sponsorin kanssa, mutta katsotaan nyt.

    VastaaPoista
  5. Ja vielä kultaisesta leikkauksesta.
    Aloin sitten ottamaan selville tuosta jutusta ja tehnen jossakin välissä siitä oman alasivuston saitilleni, mutta asiasta paljastui jo pienellä rapsuttamisella aika paljon sellaista, jote en entuudestaan tiennyt, vaikka perusasiat olivatkin tutta perusgeometriaa.

    Nyt kuitenkin on sen verran kiirus, että tuikkaan tuon jutun verkkoon kenties vasta rapian viikon päästä. Kokonaisuudesta voi tulla paras suomenkielinen asiaa käsittelevä juttu, kun saan se korvien välistä datatodellisuuteen.

    Mutta mm. liki kaikki minun saittini kuvitus noudattaa kultaisen leikkauksen periaatteita, ne ovat niin harkittuja.

    Tähän laitan vielä pienen tiiserin.
    Tämän viikonlopun aikana ihmiskuntaa tulee eräs kirjoitussarna, jossa puutun asiaan johon minulla on pieni henkilökohtainen kosketus, mutta jonka koen suuresti omaksi asiakseni; Suomen korkeakoulujärjestelmä.

    VastaaPoista