Katkera kunnia

Kuvassa on kunnian merkki - varmuuden vuoksi yksi arvokkaimmista, jottei kukaan lukija arvelisi sitä omakseen.

Kunnia on katkera juoma, kirjoitti Yukio Mishima ja kuoli. Kun en edelleenkään tiedä, mitä "kunnia" tarkoittaa, kirjoitan siitä.

Kunnianloukkausta koskevat pykälät muutettiin vuonna 2000. Ne löytyvät rikoslain 24. luvusta, ja rikoslaki löytyy helpolla. Joka esittää tosiesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle, taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaan, taikka muutoin kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, tuomitaan kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Joukkotiedotusvälineessä esitettynä teko voidaan katsoa törkeäksi, jolloin rangaistus voi olla enintään kaksi vuotta vankeutta.

En tiedä, onko blogi joukkotiedotusväline, mutta arvioisin että se on.

Kunnianloukkauksiin suhtauduttiin ennen vähätellen, ja se oli aiheellista. Hyvin kauan sitten herjaus- ja solvausjutut olivat etenkin maalla käräjillä sellaisia pikku huoritteluja tai muuta nimittelyä, joka ei oikeastaan antanut aihetta enempään. Muistan tapauksen, jossa Lapuan tai Kauhavan kihlakunnanoikeus joutui tosissaan miettimään, onko "senkin posliinisilmä" kunnianloukkaus, kun loukatulla oli omat, oikeat silmät.

Kommunistiksi nimittämisestä on rangaistu, mutta se oli 30-lukua.

Vanhojen rikosoikeuden oppikirjojen selvitykset kunniasta suojelun kohteena ja rikosten tekomuodoista olivat vaikeatajuisia, koska ne olivat valheellisia. Jokaisen opiskelevan juristin oli kuitenkin painettava mieleensä, että vahingoittamistarkoituksessa esitetty tosi tieto saattoi olla solvaus eli "varasta ei saa sanoa varkaaksi" - loukkaustarkoituksessa.

Korkeimman oikeuden päätösten seuraaminen on hauskaa. Verkko-osoite on www.kko.fi. Täydellisemmät kokoelmat löytää avoimista tietokannoista. Käytän itse useimmiten Edilexiä.
Juuri nyt kko-sivulla on epätavallinen kunnianloukkausjuttu, jossa rangaistukseksi on määrätty ehdollista vankeutta. Se on harvinaista. En ryhdy toistamaan tapausta tässä. Ratkaisu vaikuttaa kaikin puolin perustellulta. Oli levitetty tietoa, että asianomistajan tiloissa kuvattiin mm. lapsipornoa, eikä asiassa ollut minkäänlaista perää.

Selitän tätä jatkaessani verkkoon kirjoittvien valistamista. Silloin tällöin tulee näet vastaan luulo, että esimerkiksi sananvapauden nimissä saisi kirjoittaa tai sanoa mitä tahansa. Se ei pidä paikkaansa. Kunnianloukkauksesta rankaiseminen ei myöskään ole sensuuria. Sensuuri tarkoittaa ennakkotarkastusta.

Niin ikään tämän päivän lehdessä on julkaistu Julkisen Sanan Neuvoston lausunto, jossa miesihanteeni Loka-Laitinen on saanut huomautuksen kunniaan käyvästä kirjoittamisesta. Hän oli verrannut vasemmistolaista lääkäriä Mengeleen, joka oli natsirikollinen, ja paha.

Neuvosto, joka ei siis määrää rangaistuksia, vaan kartoittaa hyvää lehtimiestapaa, oli perustellut ratkaisuaan tähdentämällä, että juuri Laitisen tyyppisissä kolumneissa raju ja liioitteleva kielenkäyttö on odotettua ja siksi oikeutettu, mutta jossain on raja.

Valehteleminen ei ole rangaistava teko. Valehteleminen todistajana oikeudessa tai esitutkinnassa poliisille voi olla hyvin vakava rikos. Valheellisen tiedon levittäminen toisesta henkilöstä - vaikka vain sähköpostilla tai yksityiskirjeessä, voi olla rangaistava teko. Mutta valheen on oltava loukkaava.

Jos nyt joku kirjoittaa, että minä en ole juristi tai tohtori, ei se minusta ole suorastaan loukkaavaa, koska voin kaivella paperit esiin, ja jos väite on esitetty lehdessä, lähettää oikaisun. Jos joku sanoo, että olen hullu, epäluotettava, luonteeton ja vastuuton henkilö, pidän senkin hyvänäni. Kyllähän sellainen on hiukan loukkaavaa, mutta on noissa väitteissä vähän perääkin. Joku toinen voisi asennoitua toisin.

Lehdet ja muu media pakkaavat välillä sotkemaan asioita. Voisi olla perusteltua sanoa, että Paasikiven ja Kekkosen toiminta 1944-1946 täytti maanpetoksen tunnusmerkistön, mutta minä en sanoisi sitä. Se on raju väite, ja olosuhteet olivat sellaiset, että rikosoikeudellisen nimikkeen ja poliittisen todellisuuden sovittaminen toisiinsa on todella työlästä.

Sitten on kritiikin oikeus. Se ei ole kunnianloukkaus, jos sanoo, että Kemppinen on korkeintaan keskinkertainen juristi, vaikka väite ei ole tosi. Se on mielipide. Ei se ole sen kummempi kuin opettajan toteamus että NN on heikko oppilas.

Oikeushenkilöt ja historian henkilöt eivät voi olla kunnianloukkausken kohteita. Suomen, Jumalan tai Muhammedin pilkkaaminen ei ole kunnianloukkaus. Olisiko se jotain muuta rangaistavaa, sen sivuutan tässä.

Nykyisin tuomioistuimetkin kirjoittavat, että julkisuuden henkilöiden ja etenkin julkisuutta hakevien henkilöiden on kestettävä enemmän ilkeyttä kuin muiden.

Kuolleen tai oikeastaan hänen omaistensa oikeudellinen turva on nykyisen lain mukaan hiukan mutkikas asia. Jotain turvaa on, mutta viimeistään 50 vuoden kuluttua henkilön kuolemasta, häntä ja hänen mainettaan saa rääpiä niin paljon kuin kerkiää.

Vanha kansa osasi pyöritellä sanojaan niin ettei niihin päässyt helposti kiinni. "Hän on vähän sellainen.... mukava", sanottiin Hämeessä. Siveettömyyteen antautuneesta naisesta sanottiin Savossa joskus että hän on "ylleinen". Muuan Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen käytti päätteitä etevästi - "Rehellisenäkin pidetty valtuutettu X..."