tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post434093670296328436..comments2024-03-29T12:30:29.044+02:00Comments on Kemppinen: ZweigJukka Kemppinenhttp://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comBlogger20125tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-59550206853910234062017-01-04T21:32:56.398+02:002017-01-04T21:32:56.398+02:00uusi suomennos Shakkitarinasta ilmestyy tammikuuss...uusi suomennos Shakkitarinasta ilmestyy tammikuussa 2016 Germania-kustannuksen julkaisemana.Marja Wichhttps://www.blogger.com/profile/04675385324872308022noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-36652211872238186682017-01-04T21:30:59.770+02:002017-01-04T21:30:59.770+02:00olen suomentanut Zweigin Shakkitarinan uudestaan. ...olen suomentanut Zweigin Shakkitarinan uudestaan. Edellinen, Aino Ainalan vuodelta 1951 oli -ymmärrettävästi - täynnä virheitä, niin shakkitermien kuin kielenkin kannalta. Nyt kun Zweigin kuolemasta on70 vuotta, uusia käännöksiä alkaa ilmestyä kaikilla kielillä. Teos ilmestyy vielä tammikuussa 2016. Seuraavaksi ilmestyy suomentamaton Der Amokläufer, joka on mielestäni yhtä jännittävä kuin Shakkitarina. Sen jälkeen aion paneutua Eilispäivän maailman uudelleen suomentamiseen, monien kirjailijoitten toivomuksesta.Marja Wichhttps://www.blogger.com/profile/04675385324872308022noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-50319851686973272112012-11-25T16:47:45.746+02:002012-11-25T16:47:45.746+02:00Osuin tänne blogiin etsiessäni Shakespeare-suomenn...Osuin tänne blogiin etsiessäni Shakespeare-suomennoksia. Olen kanssanne samaa mieltä Rossin suomennosten neroudesta. Ryhdyin sitten lukemaan muitakin blogin tekstejä ja nyt puuhassa on kulunut lähes koko sunnuntaipäivä. Zweigiin päästyäni muistin, että Eilispäivän maailma on jossakin hyllyjen uumenissa ja kävin kaivuutöihin. Kirja löytyi ja etusivulta pisti silmään jotakin perin kiintoisaa: kaunis Ex libris, jossa lukee " Etiam oceanus scientia sine litoribus est" ja omistajinaan Helvi ja Iivar Kemppinen ja anno 1945. Mahtavatkohan olla sukua ? Kirja on päätynyt meille varmaan Pekka Ervastin edesmenneestä divarista ehkä 80- luvulla.<br />Yst.terv. Leena Sievänen-Pääkkönen, LahtiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-58264778092880625922012-11-25T13:04:56.052+02:002012-11-25T13:04:56.052+02:00Shakin pelaaminen on sitä että tallustelee - loogi...Shakin pelaaminen on sitä että tallustelee - loogisin käpälän askelin - labyrintista ulos. Haastavin, ja vaikein asema laudalla on, kun ei yhtäkään nappulaa ole vielä siirretty. mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-89742641646129269162012-11-25T07:46:45.783+02:002012-11-25T07:46:45.783+02:00Kappas vain, tarttunut ehkä eurolla hyllyyn tuo Zw...Kappas vain, tarttunut ehkä eurolla hyllyyn tuo Zweigin Eilispäivän maailma (Gummerus 1945, suom. Alf Krohn). Pitääkin maistella, kun en ole älynnyt vielä lukea. Johdanto vaikuttaa jo lupaavalta.<br />– VarapygmiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-13384691701718103602012-11-25T00:48:41.627+02:002012-11-25T00:48:41.627+02:00Ihan taatusti on, ja samoista syistä kuin muukin k...Ihan taatusti on, ja samoista syistä kuin muukin kuuluisuuskirjallisuus. Mutta moniko osaa kurkistaa pintanimikuohun alle?<br /><br />En väitä että olisin ainoa. Mutta osasto "Charcot" osuu mun uteliaisuuteni sumaan.eero raunionoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-27069432595959620392012-11-24T21:25:56.947+02:002012-11-24T21:25:56.947+02:00DVD-hyllystä osui sattumalta tänään kouraan Brides...DVD-hyllystä osui sattumalta tänään kouraan Brideshead Revisited - jotenkin Waugh-kin sopii tähän teemaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-55482901868054277842012-11-24T20:23:12.872+02:002012-11-24T20:23:12.872+02:00"Poliisiministeri Fouche" radiokuunnelma..."Poliisiministeri Fouche" radiokuunnelmana 60-luvulla innosti lukemaan kirjankin. Sittemmin luin "shakkitarinan", "tähtihetkiä" ja suurimman vaikutuksen tehneen Balzac-elämäkerran, joka oli koottu ja julkaistu Zweigin kuoleman jälkeen. Kaikki suomenkieliset Zweig panokset taitavat olla yli 50-vuotiaita, shakkitarinasta muistaakseni uudempi painos.MEGnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-43516323430098560982012-11-24T15:43:41.327+02:002012-11-24T15:43:41.327+02:00Ja opintoja ohjasi Louis Pasteur...
Kirjoitin täh...Ja opintoja ohjasi Louis Pasteur...<br /><br />Kirjoitin tähän blogiin Munthesta aika kauan sitten. The Story of San Michele (alkukieli on englanti) on suunnattoman myyty ja suosittu.<br /><br />Miejhestä itsestään on valaiseva uusi teos, Jangfelt, Bengt; En osalig ande. Berättelsen om Axel Munthe.Jukka Kemppinenhttps://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-13497913100225580842012-11-24T14:05:56.438+02:002012-11-24T14:05:56.438+02:00Männä viikolla kaivoin hyllystäni yöpalaksi Axel M...Männä viikolla kaivoin hyllystäni yöpalaksi Axel Munthen "Huvila meren rannalla". Siinä on samaa henkeä -- istuksitaan Pariisissa Maupassantin ("tuo surullinen härkä") tai Edelfeltin kanssa, käydään Saltepetressä Charcotin alaisena praktikeeraamassa ja hoidetaan äveriäitten ja yksinäisten aviovaimojen neurooseja; teoksen loppuosa on kuuluisilla nimillä sprettailun ilotulitusta.<br /><br />Mutta teoksen isoin anti on siellä silloin tällöin pilkahteleva unien ja kuvitelmien maailma, joka on totta ja tapahtunutta. Yhteys Jungiin ja "synkroniaan" on selvä.Eero Raunionoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-81228352252660702872012-11-24T13:57:25.674+02:002012-11-24T13:57:25.674+02:00Juuri äskettäin rupesin oheislukemistoksi lukemaan...Juuri äskettäin rupesin oheislukemistoksi lukemaan uudelleen Ilja Ehrenburgin Ihmisiä, vuosia ja elämää (suom. Juhani Konkka, Kansankulttuuri) ja siellä vilahti myös Stefan Zweig. Tunsivat toisensa ja yksi ruskeapaidoista varoittaja Zweigilla oli Ehrenburg.<br /><br />Isäni oli yksi noista saksaa lukevista humanisteista, ja puhui samaten Zweigista ja luki häntä. Voi olla todella, Antti, että se meidän vanhempiemme ikäpolvi on häntä tutkinut ja kertonut hänestä eteenpäin. <br /><br />Minusta on vahinko, että se ikäpolvi ehti häipyä ennen kuin ehdin kysyä tarkemmin mistä oli kyse. Pitää mennä kirjastoon!Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-7376973177658122502012-11-24T13:01:15.539+02:002012-11-24T13:01:15.539+02:00Kun Kemppinen kuvittaa aiheitaan mustavalkokuvilla...Kun Kemppinen kuvittaa aiheitaan mustavalkokuvilla, niin myös Zweigin maailmaa voi katsoa kuvien kautta. <br />Stefan Zweig : eine Bildbiographie / Friderike M. Zweig<br />Zweig, Friderike M.<br />München : Kindler, 1961<br /><br />Myös Alan Ebensteinin kertoo Hayekin elämänkerrassa, millaista oli elämä ja opiskelu yhdessä maailman keskipisteessä, Wienissä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-78057228474598514002012-11-24T11:54:20.616+02:002012-11-24T11:54:20.616+02:00Vilkaisin Valkoisten ruusujen juonta Wikipediasta ...Vilkaisin Valkoisten ruusujen juonta Wikipediasta ja pieni kello alkoi soida: hetkinen, missä ihmeessä olen tähän teemaan viime vuosina törmännyt...<br /><br />Eikö Larssonin Millennium-sarjan ensimmäisessä osassa yksi keskushenkilöistä ole saanut vuodesta toiseen kukkasen? Ja onko teema niin universaali ja helposti keksittävissä oleva, että on turhaa spekuloida, onko Larsson poiminut sen Zweigiltä vai Lemiseltä?Erkki Lampénhttps://www.blogger.com/profile/07215980190201054995noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-48394934162838957152012-11-24T10:56:08.796+02:002012-11-24T10:56:08.796+02:00Satuin lukemaan Eilispäivän maailman viime kuussa ...Satuin lukemaan Eilispäivän maailman viime kuussa Wienissä, osin samoissa kahviloissa, joita Zweig kuvaa. Alkupuoli on hyvä johdatus tuon kaupungin tarinaan: kun politiikassa ei enää pärjätä, ollaan sitten kunnolla kultturelleja. Mutta vaikuttava näkökulma myös ajan rientoon yleisemmin. Maailma muuttui jo sata vuotta sitten!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-89861354110070798472012-11-24T10:03:33.093+02:002012-11-24T10:03:33.093+02:00Jos, ajatteli Hääppönen, Jaska Hääppönen, jos maai...Jos, ajatteli Hääppönen, Jaska Hääppönen, jos maailmankaikkeus on täynnä tyhjästä syntyneitä kiviä, niin eikö periaatteessa ole mahdollista, että siellä, maailman kaikkeudessa siis, olisi muutakin, kuten esimerkiksi, kuten esimerkiksi, alkoi elikkä siis rupesi Jaakko Hääppöinen empiä ajattelussaan, joka ajattelu sai kuitenkin vahvistusta syntymätilanteestaan, jossa Hääppönen nyt oli SAS:n lentokoneessa matkallaan Lamujoen rannalla sijaitsevaan maailman kaikkeuden keskipisteeseen Suomen Pulkkilaan, lentohenkilökunnan ilmoitettua aloittavansa lakkonsa...<br />...jatkuu....<br />(Blogivaeltaja)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-12282237823098811792012-11-24T09:44:31.630+02:002012-11-24T09:44:31.630+02:00En tietenkään puhu siitä mistä tässä (pakinassa) o...En tietenkään puhu siitä mistä tässä (pakinassa) on kyse. Luin Zweigin "Shakkitarinan" liian nuorena, en ymmärtänyt sitä. Luulin, että se on totta. Kun aloin pelata shakkia, ymmärsin että se on aivan mahdotonta. En yltänyt millekkään ammattitasolle, mutta... tuo Zwigin idea on mahdoton. Aikoinaan opiskelin erilaisia avauksia, niiden varioita ja varioiden varioita, se oli kiehtovaa, ja vain hyvin vähän sotkuista puuhaa. Sitten minulle kävi niin, tietystä syystä, etten saanut nukutuksi. (Oli murheita.) No, aloin pelata öisin (voi että yöt olivat pitkiä!) itsekseni shakkia itseäni vastaan. Pelien lopputulos, joka oli yleensä remissi, oli samantekevä; tärkeintä oli että pysyin järjissäni. - Ps. Mutta ei shakkia tuolla lailla opi kuin tämän B:n tarinassa annetaan ymmärtää. Se on aivan mahdotonta. Avauksia kyllä pystyy hiomaan. Mutta siihen se sitten pysähtyy. (Ei shakki ole mikään labyrintti johon vaihe vaiheelta eksyy.) <br />mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-52062977456337902782012-11-24T06:09:00.949+02:002012-11-24T06:09:00.949+02:00Piti sanoa: Poliisiministeri Fouché.Piti sanoa: Poliisiministeri Fouché.Antti Alanenhttps://www.blogger.com/profile/05267725389217994597noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-18049578296565621402012-11-24T06:01:49.808+02:002012-11-24T06:01:49.808+02:00Stefan Zweigin nimi taisi tulla ensi kertaa tietoo...Stefan Zweigin nimi taisi tulla ensi kertaa tietooni, kun luokanvalvojani Niilo Visapää puhui mielellään ihmiskunnan tähtihetkistä. Antaa sympaattisen todistuksen Suomen saksalaismielisestä kulttuuriporvaristosta, että sen lemmikkeihin kuului myös Zweig, kuten Mannkin. Eilispäivän maailma on kulttuurinäkynä korvaamattoman arvokas. Poliisimestari Fouché on avainteos poliisivaltiosta, myös Gestapon ja KGB:n juurista. Zweig oli Freudin ystävä ja piti puheen tämän hautajaisissa.<br /><br />Zweigiä on merkittävästi filmatisoitu: Fedor Ozepin Amok, Roberto Rossellinin Uskottomuus / Angst, Gerd Oswaldin Shakkitarina / Viimeinen siirto vapauteen. Ennen kaikkea Kirje tuntemattomalta naiselta (novelli, jota ei ole suomennettu) on ollut pohjana Max Ophulsin elokuvalle, joka on alkutekstiä syvällisempi. Viisi vuotta aikaisemmin Hannu Leminen ohjasi oman versionsa Valkoiset ruusut, joka pärjää Ophulsille hämmästyttävän hyvin; Tauno Palo on miespääroolissa parempi kuin Louis Jourdan Ophulsin tulkinnassa. Ruma seikka on, että vuoden 1943 Valkoisissa ruusuissa jätettiin kreditoimatta maanpaossa vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhan tehnyt Zweig. Leminen ja hänen vaimonsa ja tähtensä Helena Kara olivat olleet juuri Saksassa Joseph Goebbelsin vieraina.Antti Alanenhttps://www.blogger.com/profile/05267725389217994597noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-35935784621546925682012-11-24T03:18:19.789+02:002012-11-24T03:18:19.789+02:00Poisjättämisen taito
Sekä oikea että vasen käteni ...Poisjättämisen taito<br />Sekä oikea että vasen käteni suurempina kuin muistinkaan <br />luottivat näkemykseeni siitä mitä olin<br /> ikään kuin suojellakseen minua liikkuessani levollisesti kohti sitä, mikä oli kuin oma kuvani<br />tarkoitukseeni sopiva jakaakseni sen osiin, joihin asetin itseni<br />heijastuksen siitä mitä olin <br />kun en enää ollut<br />siltä se tuntui ja sen minkä siitä poistin<br />se oli kuin toistuva aalto <br />osa aikaa<br />kulumista <br />vanhenemista<br /> sitä minkä loin itseeni <br />tulemiseeni<br />halusin unohtaa mutta kuinka kauan käteni luottivat sen kestävyyteen<br />niinkö kauan kuin elin – olin elossa <br />etäisyyden kasvaessa<br />pysyvyyden ollessa siellä missä se on <br />kuten meri maalla<br />kuten maa meren alla<br /> noissa tavallisissa salaisuuksissa<br />niiden kyynelissä huvissa katumuksessa<br />pidättyvyyttä ei voinut etsiä pitkään ei ollut salaisuus, että sielu oli pieni ontto huone ilman <br />huomiota<br />pelkkää sanojen teoriaa paikka jossa näimme vain unelmamme paremmasta<br />niiden asennot <br />liikkeen <br />liikkumattomuuden <br />epäjärjestyksen <br />aitouden <br />ulottuvuuden <br />kaiken likaisuuden<br />sen mitä se teki<br />ja sen mitä se ei sallinut <br />refleksin<br />sen vetäytyessä asemiinsa salatakseen jotakin <br />elimensä<br />kiihottumisensa<br />murhanhalunsa <br />hymyillen tyhjää hymyään<br />oveluuttaan tuomitessaan etukäteen oman <br />merkityksettömyytensä<br />väittäessään olevansa vangittu <br />itseriittoinen ei tietenkään karkea<br />sehän oli vain vahvistus sille mikä ei <br />vahvistanut mitään <br />huomioidessaan ainoan ystävänsä<br />hiljaisuuden odotushuoneessa <br />piirtäessään omakuvaansa seuranaan se mikä siellä pysyi jonkin aikaa<br />kummitukset <br />päivän valo <br />yön pimeys <br />talvi <br />proletariaatti<br />ainahan se oli jossakin kuten läpinäkyvä tai näkymätön puhe<br />osana jotakin <br />kuten hiekka<br />kuten kivi <br />kuten kallio<br /><br />kuten se mistä me rakennuimme <br />sehän ei ollut juuri mitään <br />se oli toiminnan tasoitusta <br />pieniä nautintoja<br />askareita<br />istumalla kulutettua aikaa <br />suurta taidetta ei tehty helppouden avulla<br />ominaisuuksia ei löydetty unelmien seurauksena kenenkään ajatuksia ei ollut huomenna sen takia mitä niistä tänään maksettiin käteni näyttivät oudoilta, koska en pystynyt näkemään niitä<br />muodot säilyttivät ihanteensa <br />ne olivat ennen minua ne olivat läsnä vääristyneinä <br />eivät ne tienneet miksi olivat <br />ja loppu oli niille vaikeaa<br />kenties niiden tuli keskittyä avaruuteen olihan se vähemmän määritelty kuin se mitä ne tekivät.<br />Salaisuus missä se tapahtui ei palannut. Se vajosi kuten kuollut varpunen sinne missä oli sulkemisaika.<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-42134886651702559572012-11-24T03:17:52.826+02:002012-11-24T03:17:52.826+02:00Hyvä teksti… no joo. Laitanpa taas tänne jotakin… ...Hyvä teksti… no joo. Laitanpa taas tänne jotakin… kun oli puhe realismista… kirjasta jonka viime kesänä naputtelin… en jaksa siitä erotella itse asiaa… jos kiinnostaa niin sieltä se löytyy… helppohan näiden yli on hypähdellä… ja vielä runo perään samasta opuksesta...<br /><br />Tuttavuus erään tietyn asian kanssa<br />Siis elämän luo se todellisuus, jonka te sille annatte, sitä isäni jaksoi aina toistaa. Näen että olet väsynyt. Pidätkö tästä huoneesta? Minä pidän. Se on hämärä ja rauhallinen. Nukuin täällä kesäisin jo lapsena, ja nyt se on tavallaan luovutettu minulle. Pidän enemmän öistä kuin päivistä. Pimeys on niitä varten, jotka eivät tiedä minne ovat menossa – eikö sinustakin? Niille jotka lentelevät välillä tänne ja sitten tuonne. Ja jotka kykenevät sytyttämään hohteensa vain jos saavat lentää rauhassa. Tuntuuko se sinusta typerältä vertaukselta? Ei vai? Hyvä. Tiedätkö, realistinen taide ainoastaan pettää ihmisiä. Ja siis siihen kuuluvasta rohkeudesta huolimatta, se on vain suuri valhe! Ei mitään muuta! Ymmärrätkö? Luetko sinä kirjoja? Niinkö? Oletko tosissasi? Vaistosinkin jotain sellaista, ja oikeastaan halusin sanoa tämän sinulle juuri siksi. Mitä mieltä sinä siitä olet? Minusta realismi pettää ihmisiä, se käyttää häikäilemättä hyväkseen heidän onnettomuuksiaan, sillä vain niiden avulla se kykenee ylistämään – sitähän se nimenomaan aina on, ymmärrätkö, ihan kirjaimellisesti, yleistävää ylistämistä – sitä, mistä kukaan ei vielä tiedä mitään. Ja se mahdollistaa sitten sen kaiken muun. Tulevan onnen tai minkä hyvänsä. Tajuatko? Realismi perustuu petokseen! Sen luomat kuvat ovat pelkästään valhetta. Surullista, eikö sinustakin? Siis tekopyhää teeskentelyä. Ja siinä mielessä sillä ei ole mitään oleellista eroa sen kanssa, mikä ei halua puhua tästä maailmasta mitään. Tekopyhyys on juuri siinä, se väittää tekevänsä niin, olevansa jotenkin totta. Ja kuitenkin se yhtyy kaukana todellisuudesta tuohon samaan tylsään valheeseen, jota se itseään myydessään, huoratessaan, aina syyttää pinnallisuudesta ja muusta paskasta, siis väittäessään olevansa sille vastakohta – vaikka se on itse asiassa ainoastaan sellaisen kaiku! Ei siitä ole enempään, ymmärrätkö? Tarkoitan romantiikkaa ja muuta vastaavaa. Jaksatko vielä kuunnella minua? Innostun välillä liikaa! Niin ja hyvä kirjallisuus muistuttaa koko maailmaa – nahkoineen ja karvoineen – mutta mikään ei muistuta sitä! Eikä se tule toimeen ilman totuutta! Mutta mikä tuo totuus sitten oikein on? Sehän on vain ikuista ristiriitaa. Puolivalmista maailmaa pitää aina vastustaa – eikö niin? Siis tasapainottaa todellisuus, sekä sen vastustaminen keskenään – siitähän ymmärtämisessäkin on kyse, eikö sinustakin? Mitä sinä siitä ajattelet?<br />Oliko sekin jonkinlainen kehäpäätelmä. Pitikö ihmisen sanoa liikaa joka kerta, kun avasi suunsa. Mitä minun olisi pitänyt ajatella – ihmisen nuottitelineessä nyt vain oli tuollaiset sävelet. Oliko sillä edes väliä, ajattelin kaikenlaista, miksen siis sitäkin. Kirjoittaminen oli tietenkin eriasia. Minulle riitti, että uskoin siihen itse. Totuus oli silloin aina vain sana, kuten todellisuuskin, ei yhtään enempää. Jos kirjoitti hyvin, niin eikö silloin kysymys ollut siitä, miten se otettiin vastaan – siitä todellisuudesta. Ja jälleen minun oli oltava hiljaa. Se, että pidin siitä, mitä hän sanoi, oli kokonaan toinen juttu.<br />Anonymousnoreply@blogger.com