tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post3853956831415706804..comments2024-03-28T18:01:59.142+02:00Comments on Kemppinen: PelkoJukka Kemppinenhttp://www.blogger.com/profile/06466755501216716028noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-69104522127808264782007-04-11T08:17:00.000+03:002007-04-11T08:17:00.000+03:00setäni on kertonutelävästi sodasta ja sankaritoest...setäni on kertonut<BR/>elävästi sodasta ja sankaritoesta<BR/><BR/>todellisuudentajun pettäminen tapahtuu <BR/>siinä vaiheessa kun<BR/>sota aloitetaanAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-67037993570983490712007-03-04T16:41:00.000+02:002007-03-04T16:41:00.000+02:00Kemppinen:>Jatkosotaan lähdön tiettyä hurmahenkeä ...Kemppinen:<BR/>>Jatkosotaan lähdön tiettyä hurmahenkeä on >kuvailtu usein. Uraliin niin kuin olisi jo, ja ryssää >silmien väliin.<BR/><BR/>Kiinnostava juttu. Tämä pisti kuitenkin silmääni, kun myöskin olen ollut siinä käsityksessä, että Uraliin olivat tuossa laulussa menossa suomalaiset. Laulun mukaan sinne kyllä olivat menossa “vanjat” niin että "huopatossut tulta lyö"<BR/><BR/>Mutta mitkä olivat sen tavoitellun Suur-Suomen rajat? Vienanlahdelta Laatokkaan?<BR/><BR/><BR/>Uraliin <BR/>1942, Alkup. nimi: "Im ural fiel auf s eis", alkup. : Ralph E Vogl, suomalaiset sanat: Martti Jäppilä) A. Aimo: Uraliin<BR/><BR/>"Uraliin, taakse sen, juokseen vanjat<BR/>kuuluu vinha läiske tossujen.<BR/>Miksi niin, Englantiin, uskoi Stalin<BR/>huokaa hiuksiansa repien:<BR/>"Miksi Suomi kuunnellut ei Tiltua ja äitiä,<BR/>vaikka juttu oli sota sekä tarpeeks' räikiä?"<BR/>Uraliin, Uraliin,<BR/>nyt on kimpussa jo itse Suomikin.<BR/> <BR/>Auttakaa, Iivanaa,<BR/>Suomen hirmut kohta sotkee koko kaalimaan.<BR/>Eipä vaan, auttavan, näy<BR/>vaikka jenkit tarjoo myötätuntoaan.<BR/>Sillä japsit pistää länteen asti minkä ennättää,<BR/>Saksa liittolaisten tonnistoja ilmaan lennättää.<BR/>Uraliin, siin on työ,<BR/>vanjat juoksee, että tossut tulta lyö."<BR/><BR/>Tämä mainio dokumentti on kuunneltavissa tietysti Ylen Elävässä arkistossa:<BR/>http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=2703?s=s&g=1&ag=3&t=90&a=2703<BR/><BR/>josta löytyy myös se Korsukuoron biisi:<BR/>”Silmien välliin".<BR/>Parhain terveisin:<BR/>Tapio Onnela<BR/>Agricolan toimittaja<BR/>http://agricola.utu.fi/keskustelu/Tapio Onnelahttps://www.blogger.com/profile/08548073715276726878noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-41050303995435325792007-03-04T02:18:00.000+02:002007-03-04T02:18:00.000+02:00Hienot tekstit pelosta, odotan jatkoa. Onnistut tä...Hienot tekstit pelosta, odotan jatkoa. Onnistut tässä jatkuvasti: olemaan henkilökohtainen mutta et paljasteleva. Ja nyt sanon tämän painokkaasti ja vain yhden kerran: eivät mene blogisi harakoille, eivät yhtenäkään päivänä. Kiitos tästä rikkaudesta, jota tuotat ulottuvillemme päivästä päivään.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-91424267996340005772007-03-03T15:29:00.000+02:002007-03-03T15:29:00.000+02:00Odotan edelleen kirjaa, jossa nimettäisiin alkohol...Odotan edelleen kirjaa, jossa nimettäisiin alkoholismin ja narkomanian yksi keskeinen aiheuttaja, pelko.<BR/><BR/>Se on AA -liikkeen käsitys. Esim. Iso kirja s. 100-101 ...vaikeuksiin liittyy selittävä sana "pelko" sulkumerkeissä. Tämä lyhyt sana kosketti jollakin tavalla elämämme jokaista puolta. Se oli ollut kuin syvälle syöpynyt lanka, joka ulottui olemassaolomme koko rakennelmaan. Se oli pannut liikkeelle tapahtumasarjoja, jotka puolestaan olivat aiheuttaneet meille jatkuvia, mielestämme ansaitsemattomia onnettomuuksia, vaikka alkuperäinen syy olikin meissä itsessämme.<BR/><BR/>ter PetteriusAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-51952114152883336342007-03-03T00:59:00.000+02:002007-03-03T00:59:00.000+02:00Kommenttiani on syytä tarkentaa: "he taistelivat s...Kommenttiani on syytä tarkentaa: "he taistelivat sepalukset auki jne..."<BR/><BR/>Vetoketjuja ei toki tunnettu armeijan pukuvarustuksessa 1939-1945, mutta ajatuksen clue lienee silti ymmärrettävissä...Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-37043274739279085872007-03-03T00:51:00.000+02:002007-03-03T00:51:00.000+02:00Oi sinä Suuri Kemppinen! Minä odotan sinulta lisää...Oi sinä Suuri Kemppinen! Minä odotan sinulta lisää näitä syväluotauksia miehen psyykeen...<BR/><BR/>Seuraavassa ehdotus jutun otsikoksi - (se on satiirinen mutta EI rienaava, koska jokainen satiiri on "raskaana totuudesta".)<BR/><BR/>"He taistelivat vetoketjut auki, koska heidän pelkonsa oli muuttunut kiimaksi."Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-71139708422454258492007-03-03T00:50:00.000+02:002007-03-03T00:50:00.000+02:00Oi sinä Suuri Kemppinen! Minä odotan sinulta lisää...Oi sinä Suuri Kemppinen! Minä odotan sinulta lisää näitä syväluotauksia miehen psyykeen...<BR/><BR/>Seuraavassa ehdotus jutun otsikoksi - (se on satiirinen mutta EI rienaava, koska jokainen satiiri on "raskaana totuudesta".)<BR/><BR/>"He taistelivat vetoketjut auki, koska heidän pelkonsa oli muuttunut kiimaksi."Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-51854449652229073262007-03-02T23:10:00.000+02:002007-03-02T23:10:00.000+02:00Kemppinen kirjoitti: "(Y)ritän neuroottisesti kirj...<I>Kemppinen kirjoitti: "(Y)ritän neuroottisesti kirjoittaa joka päiväksi jotain, vaikka tiedän, että ainakin lauantain blogi menee vähän harakoille."</I><BR/><BR/>Tällaisten tekstien päivittäiminen tuottaminen on ihmeellistä. Ei sen odottaminen ole kohtuullista, eikö varmasti toteuttaminenkaan. Tosin edellinen kerta taisi olla kesällä kun blogi oli uinut "Possulan naapurin katiskaan", vai miten se meni.<BR/><BR/>Kun Nokian communicator ei kaikesta huolimatta taivu kommenttien kirjoittamiseen bloggerin nykyversiolla (tämä on tietysti vain pieni esimerkki siitä kaikesta, mihin tämä Nokian malli ei pysty, itselläni on nytkin aktiivikäytössä kolme eri nokialaista ja jatkuva toimimattomuuksien kohtaaminen on kuin sienimetsää) viikonlopun blogit tulee luettua tarkemmin, koska kommentointiin on arkea paremmat mahdollisuudet, kotona tai kylässä on aina pitkiä aikoja pöytäkoneiden lähistöllä ja aloillaan. <BR/><BR/>Vaikka laskuri ehkä muuta kertoo, eivät viikonloppujutut mene ainakaan tällaisen lukijan kohdalla hukkaan. Esimerkiksi musiikkia, kirjallisuutta tai juridiikkaa koskevat aiheet silloin esiin! Syksyinen sunnuntaisarja Bachin kantaatteja oli aivan erityisen tervetullut.<BR/><BR/>Onnea juhlahumuun. Olen usein ihmetellyt, millainen on kustoksen (väitöksen valvojan) tunnelma. Henkilökohtaiset paineet ovat varmaan vähissä, mutta tietysti jos väittelijä on erityisen läheinen oppilas, voi kai pelkääjän paikka olla hikinenkin.Rienzihttps://www.blogger.com/profile/04008549123922444549noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-37728192274310643192007-03-02T22:09:00.000+02:002007-03-02T22:09:00.000+02:00"He pelkäsivät niin kauheasti, etteivät selviytyne..."He pelkäsivät niin kauheasti, etteivät selviytyneet kunnolla tehtävistä, joihin heillä olisi ollut taito ja koulutus."<BR/><BR/>Kyllä he pelkäsivät. Näitä sotarintaman miehiä tai kotirintaman naisia ei oltu opastettu, koulutettu tai konsultoitu toimimaan. Pelon kanssa. <BR/><BR/>Heidät heitettiin sinne pääosin ilman eväitä.<BR/><BR/>He tekivät varmasti monia virheitä pelossaan ja kuolivat sen vuoksi.<BR/><BR/>Mutta toisaalta. He pelastivat toistensa henkiä. He konttasivat vihollisen puolelle hakemaan sinne sokkona raahautuneen ja haavoittuneen toverinsa. He ajoivat hevosta ja tekivät peltotyöt kotona naisvoimin. He katsoivat ikkunasta, kun pappi taas kerran toi kuolemansanomaa perheeseen.<BR/><BR/>Mitäpä siihen lisäämään. Sellaisia he olivat. Oman aikansa ja taustansa ihmisiä.<BR/><BR/>"Mahdollisesti me, nyt elävät, emme tunne tuota pelkoa, kun emme ole koskaan joutuneet tekemisen sen kanssa."<BR/><BR/>Ei. Ketähän siitä kiittäisin. Antaisin Oscarin tai Seiskan etusivun. <BR/><BR/>Olet oikeassa siinä, että ei ole tutkittu tai sanottu auki. Sankarit ja pelkurit eivät puhu. Vaikenevat itsensä kuoliaaksi.<BR/><BR/>Ja me jälkipolvet emme aina näe oikeaa historiaamme. Sitä pelkoa, väsymystä, nälkää ja sankaruutta. Sääli.Lumohttps://www.blogger.com/profile/16495690320441126072noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-55851631210646403302007-03-02T17:08:00.000+02:002007-03-02T17:08:00.000+02:00Loistava kirjoitus, Kiitos HH.Loistava kirjoitus, Kiitos HH.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-13760556864441076452007-03-02T16:57:00.000+02:002007-03-02T16:57:00.000+02:00”Oma arvioni on, että jos otamme esimerkiksi Jatko...”Oma arvioni on, että jos otamme esimerkiksi Jatkosodan, 50 prosenttia aliupseereista ja miehistöstä ja 30 prosenttia kantahenkilökunnasta "alisuoriutui". He pelkäsivät niin kauheasti, etteivät selviytyneet kunnolla tehtävistä, joihin heillä olisi ollut taito ja koulutus.”<BR/><BR/>USA tutki merijv:n toimintaa rantautumisessa II MS:ssa. Kysymyksessä piti olla valiojoukot, mutta raaka tehtävä. Muistini mukaan 95% makasi ja 5% toimi. Ottaen huomioon tämän ja upseeriston vaihdot Suomessa, lukusi ovat lujasti alakantissa.<BR/><BR/>Aihetta on käsitelty surkeasti. Talvisodasta muistan maininnan muistelmaluontoisesta kirjasta, jossa sanotaan sivustaa (jäätä) yöllä tiedustelleen partion laistaneen, koska tiedustelun jälkeen sivustasta löytyi kuitenkin itänaapureita.<BR/><BR/>Yrjö Keinonen on 2 jatkosodan muistelmakirjassaan kertonut pataljoonien kieltäytymisistä ylimenohyökkäyksissä. Halsti kuvaa Lapin sodassaan laajasti komppaniatason hiippailua. Joku veteraani on minulle kertonut, miten naapurimaitten yhteyspartiot kohtasivat yllättäen mäen laella ja molemmat tekivät ns. U-käännöksen. Suom. sopivat, että asiasta ei puhuta, ven. sopimiset arvaa.<BR/><BR/>Linna kuvaa ilmeisen yleistä asiaa s. 211-2 ”…äläkä siel pilvi pommita.” Tulen alla oli ilmeisen järkevää painautua mahd. alas, jolloin kiväärinpiippu nousi. Erityisen helposti tämä tapahtui lumessa, jota Linnan kohtauksessa ei tosin ole. Kaukopartiomiehet havaitsivat venäläisistä tämän. Kun kaukopartiolla joka miehellä oli kp, kova tuli sai ven. painautumaan maahan lumen sisään ja ampuvan puitten latvoja. Anglosaksit ovat ilmiön jollain tavalla yl. tiedostaneet, mutta eivät suomalaiset.<BR/><BR/>Aiheen tutkimisessa on vitkuteltu riittävästi. Sitä, mitä ei koskaan ole tst.kertomukseen ja sotapk:aan kirjoitettukaan, ei sieltä edelleenkään löydy. Kuolleita lienee vaikea haastatella, en ole tosin kokeillut.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-82306783034964032612007-03-02T12:53:00.000+02:002007-03-02T12:53:00.000+02:00Tuntemattoman sotilaaan eräs avainkohdista on miel...Tuntemattoman sotilaaan eräs avainkohdista on mielestäni se, jossa Riitaoja palaa hyökkäyksen jälkeen "herra alikersantin" elikkä Lehdon luo. Tämän repliikki siitä, että kai tässä jokainen pelkää, mutta luulis edes patruunalaatikon saavan liikkuun, paljastaa Lehdonkin pelkäävän.<BR/><BR/>Monet vähäväkiset ihmiset joutuvat elämään tilanteessa, jossa ovat joutuneet epämääräiseksi ajaksi, joskus loppuelämäkseen, piinalliseen epävarmuuden tilaan ruuan ja suojan riittävyydestä. He elävät pelon kalvamina keskellä keskiluokkaisen itsetyytyväistä Suomea, joka ei enää aikoihin ole osannut jakaa/ymmärtää/välittää heidän tilannettaan. <BR/><BR/>Keskiluokan nyrpeän turpea herrasmeininki haluaa tehdä selvän hajuraon näihin epäonnistujiin.Etäännytys tuottaa väkisinkin ajatuksen "luusereiden" vähäisemmästä ihmisyydestä. Pekka Puskan ajatukset sairauden yksilöimisestä huonoon elämään edustaa juuri tätä. Vaivaiset syyttäkööt itseään. <BR/><BR/>Mutta pelko tarttuu kuin rutto, ja mitä suuremmat kuilut, sen paksummat muurit.kuruhttps://www.blogger.com/profile/10808026515915265421noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-6225885228833749072007-03-02T10:48:00.001+02:002007-03-02T10:48:00.001+02:00Tähän liittyen.Minulla on akrofobia.Ihmiset kuvitt...Tähän liittyen.<BR/>Minulla on akrofobia.<BR/>Ihmiset kuvittelevat että silloin pelkää putoamista.<BR/><BR/>Sehän se kammottavinta onkin.<BR/><BR/>Putoamista ei pelkää laisinkaan niin paljon, kuin korkeutta.<BR/><BR/>Putoaminen tuntuu paljon paremmalta ajatukselta kuin ylös jäänti.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/><BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>.<BR/>Ja siinä se.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-57434203769635945482007-03-02T10:48:00.000+02:002007-03-02T10:48:00.000+02:00Oma arvioni on, että jos otamme esimerkiksi Jatkos...<I><BR/>Oma arvioni on, että jos otamme esimerkiksi Jatkosodan, 50 prosenttia aliupseereista ja miehistöstä ja 30 prosenttia kantahenkilökunnasta "alisuoriutui". He pelkäsivät niin kauheasti, etteivät selviytyneet kunnolla tehtävistä, joihin heillä olisi ollut taito ja koulutus.</I><BR/><BR/>Katastrofitilanteen jakauma lienee pyöreästi seuraava: 10-15 prosenttia väestä kykenee oma-aloitteiseen harkittuun toimintaan, noin 70 prosenttia kykenee (paremmin tai huonommin) seuraamaan annettuja ohjeita ja 10-15 prosenttia lamaantuu kokonaan tai alkaa puuhata järjettömyyksiä.<BR/><BR/>Armeijan tai palokunnan antaman koulutuksen avulla voidaan saada tuo 70 prosenttia toimimaan harjoitelluissa tilanteissa melko hyvin. Tuo alin 10-15 prosenttia on riitaojia, joita ei pidä laittaa tosipaikkaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-81870192266531152822007-03-02T09:46:00.000+02:002007-03-02T09:46:00.000+02:00Pelon kokemuksen kuvauksesta tuli mieleeni aika hy...Pelon kokemuksen kuvauksesta tuli mieleeni aika hyvä, suorastaan aito, kuvaus sodan aiheuttamasta kuolemanpelosta, joka oli Kullervo Rainion omaelämänkertakirjassa 'Tytöt, tykit ja runot : muistikuvia lapsuudestani.' WSOY 1994.<BR/><BR/>Jotenkin 20-vuotiaan kokemus (ja kokemattomuus) välittyi hyvin lyhehkössä kuvauksessa, jossa kertoja on joutunut suojaamattomana keskelle tykistökeskitystä.<BR/><BR/>Kokemattomuudella tarkoitan sitä, että kertoja oli nuori, viaton ja vailla aikuisuuden kokemuksia, edes 25-vuotiaan kokemuksia. Niinhän ne -24 ja -25 ikäluokkalaiset olivat. Oman isäni (-25 syntynyt) sodan ajan kirjeitä lukiessani löysin samanlaista viattomuutta ja naiviuttakin, nuoren ihmisen kokemusmaailman suppeutta. Siinäänsä tietysti hyvin universaalia ja yleistettävää yhä ja ohitse otsikon aiheen.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-17011369.post-75074973259739145452007-03-02T09:11:00.000+02:002007-03-02T09:11:00.000+02:00Siinä se! Kiinnostuneena jatkosta...Siinä se! Kiinnostuneena jatkosta...Anonymousnoreply@blogger.com