(Ystäväni Heikki Kaukoranta kuoli. 1942 - 2026)
Niin pieni, niin tietön, niin kaunis,
ruumiin vieras ja isäntä,
mille maille menet nyt?
Kalvakka, voimaton, vaatetta vailla,
et enää leikiksi lyö.
Animula, vagula, blandula
Hospes comesque corporis
Quae nunc abibis in loca
Pallidula, rigida, nudula
Nec, ut soles, dabis iocos.
(Hadrianuksen hautaruno, suom. J.K.)
Kuoleman intiimi puoli: ei katastrofi, ei tragedia, vain hiljainen ero. Sielu ei enää “leikiksi lyö” — eli ei enää palaa, ei enää tee temppuja, ei enää ylläpidä elämän liikettä. Se lakkaa olemasta toimija. Tämä Hadrianuksen kuolinruno (Animula vagula blandula) on yksi antiikin intiimeimmistä teksteistä. Ei keisarillista loistoa, ei sotaa, ei valtaa, vaan ihminen, joka puhuu omalle hengelleen kuin pienelle, aralle matkatoverille.
VastaaPoistaAnteeksi vain, mutta ei paljoa sykähdytä intiimit kuolemat näinä päivinä kun näkee, miten Ukrainan aroilla kauko-ohjaten ja koko maailman katsellessa räjähdellään palasiksi.
PoistaSuomentakaapa sekin, että räjähtelevätkö ne oletetut "sielutkin" ruumiitten mukana vai mitä niille tapahtuu kun niin äkkiä se tapahtuu?
Katso Fingerporista, mikä on intiimiä.
PoistaOlisiko aiheellista kääntää NAO of brown suomenkielelle? Vähäinen perehtyminen antaa aiheen olettaa että olisi, vaikkakin kielialueemme on pienemmän puoleinen.
PoistaEnsimmäinen suomennos oli jo hyvä: "Kemppinen", Liivijengi 21.10.2021. Tämä uusi on mykistävä.
VastaaPoistaEi pidä kehua liikaa, ylpistyy.
PoistaMyötatuntoni ystävän poismenon johdosta.
VastaaPoistaSarjakuvakirjan omistaja
Olkoon hänen muistonsa siunaukseksi.
VastaaPoistaLäheisen poismeno on usein järkytys vaikka sen arvaisi etukäteen. Pahin on tilanne jos lähtö on täysin odottamaton. Siitä on vaikea toipua. Monia menneitä ystäviä jotka liian aikaisin lähtivät, kaipaan usein. Heidän kanssaan sain keskustellla henkevästi ja vapaasti. Heidän hymyään ja ystävällistä asennettaan voin vain muistella. Muistoista tulee heille minussa uusi elämä.
VastaaPoista"Pikku sielu, harhaileva ja lempeä,
VastaaPoistaruumiini vieras ja matkakumppani.
Minne sinä nyt olet menossa?
Varjoihin, kylmään ja alastomaan paikkaan,
etkä enää naura kanssani niin kuin ennen."
(Hadrianuksen hautaruno, suom. V.H.)
Koitin onneani, vajavaisin eväin, täysin vailla lahjaa runottaren, mutta alibina
tiistai-aamun kuonokoppa naamalle ja yhdeksän hengenvetoa ja huppu, joka laskeutui,
ja sitten iloinen toteamus vuoteen ääreltä, tehän heräsitte jo ja hyvään aikaan, toisekseen
luin aamulla että Rolf B. oli mennyt tuonilmaisiin kirjaparatiiseihin, vanha visa-ukko, kaipaan kaipaan niin. RIP.
Versio omaa tekoa, herroja Huuskaa ja Kemppistä varioiden, kiitos ja anteeksi:
PoistaSielurukka, kulkuri kotia vailla,
vähän vieras, kämppiksenä ok,
mihis meinaat häippästä,
tuuleen ja tuiskuunko nakuna,
taitaapa olla vitsit vähissä.
216 teosta on kirjattu HelMetissä. Kaukoranta - Kemppinen on hyllyssämme kunniapaikalla. Rolf Bambergin myötä päättyi mainio Kirjavisa-instituutio.
VastaaPoistaJKn runot suomalaisista sotilaista heidän kaatumisensa kannalta ansaitsevat uuden tulemuksen, milloinkahan se tapahtuu. Spoon River antologia on surkea yritelmä näiden runojen rinnalla. Niissä elää myös antiikki kreikkalaisempana kuin esim. Koskenniemellä koskaan. Kreikka ja Suomi ovat JKn lyriikassa yksi ja sama, eivät toistensa vertauskohteita.
VastaaPoistaHeiveröisen animansa efflavit. Moni on nähnyt, kun kuolevan ihmisen näköinen ilmava olemus poistuu kehosta kuoleman hetkellä. Eräs hyvä ystäväni esimerkiksi näki sillä tavalla isänsä lähdön. On siitä maalauksiakin, myös erään runoilijan seinällä hänen veljensä teos kolarin uhrista. Mutta että joku juuri kuollut pois autoillessaan sanoisi "En ole enää tässä", jo vain se olisi jotakin, niin sanoo vain sanojen mestari. Ei ehdi vastata kysymykseen "Missä sitten olet". Ajat ja paikat ovat aika näennäisiä ja tulkinnanvaraisia elossa ja toisessa elossa, kukahan ajat ja paikat ottaa ihan tosissaan ovat ne sitten eloa tai kuoloa. Mistään tärkeästä ei oikein pysty puhumaan kuin runoitse, metaforin. Syntymä- ja kuolinvuosi yhdentekeviä. Erityinen merkitys on deminitiiveilla roomalaisessa runossa. Pitää tietää osatakseen tulkita. Tulkinta kai on tarpeeton, toisin kuin runo. Onneksi ei tarvitse kirjoittaa yllä olevasta latinalaisesta runosta. Se on samanlaista tervehenkisyydessään kuin kreikkalaisen roomalaisen Gaius Valerius Catulluksen lyriikka.
VastaaPoistaMiksei Neruda tietäisi kuolevien tulevan häneen kuolemaan. Olihan hän runoilija.
VastaaPoistaKaukorannan-Kemppisen Sarjakuvat oli äidinkielen luokkamme peräseinän hyllyssä. Sitä me takarivin pojat salaa luettiin, kirja polvien päällä, karjalainen suu vaivoin peruslukemilla. Osanottoni.
VastaaPoistaÄsken elävä, nyt kuollut. Missä sielu, mihin? Vai onko enää lainkaan?
VastaaPoistaJa mistä tuli elämä, sielu? Ikiaikaiset arvoitukset, joihin ei ole mahdollista saada vastausta. Voimme vain ihmetellä ja uskoa kuka mihinkin
Antiikin kirjallisuus+historia sarjakuvaa, ei pyhäkoululäksy.
VastaaPoistaMinkä vanhana oppi sen kuolleena taitaa.
VastaaPoista"Kemppisessä" kaikki elävät, kuolleetkin. Ei muutenkaan ole tarkkaa, kuka elää ja kuka on kuollut. Juuri siksi de mortuis nil nisi bene. Monet arvokkaimmat kuolleet ja elävät on täällä haukuttu maan rakoon, onhan blogisti sanoin ja teoin todistanut että hänen mielestään kirjailijan on pilkattava. Harvoja eläviä on täällä piinattu enemmän kuin muualla, ja silti yksikin on liikaa. Kuolleilla on huumorintajua mutta silti. Ehkä kirjoittajan hyväkään huumorintaju ei kuolleena riitä tämän blogin läpikäymiseen tekoälyn nopeudella ja sitä suuremmalla lahjomattomuudella.
VastaaPoistaHeikki ja Soile Kaukoranta olivat loistavia kääntäjiä. Heidän käännöksensä ranskasta suomeen olivat usein jopa parempia ja ilmaisuvoimaisempia kuin alkukielinen teksti.
VastaaPoistaTutustuin ja rakastuin ranskankieliseen eurooppalaiseen sarjakuvaan 70-luvulla Ruudun ja Nonstopin kautta. Edesmennyt äitini tilasi minulle Ruudun sen ensi numerosta alkaen; ajattelultaan ja arvoiltaan varsin vasemmistolaisena äitini ei alkuunkaan hyväksynyt amerikkalaista 'kulttuuri-imperialismia' mukaanlukien sikäläiset sarjakuvat. Muistaakseni Soile Kaukoranta toimi sekä Ruudun että Nonstopin päätoimittajana.
Ranskankielisen sarjakuvan innoittamana aloin opiskella ranskaa keskikoulussa ja siinä riittävän tason saavutettuani pystyinkin pian lukemaan sarjiksia alkukielellä. Havaitsin nopeasti että Kaukorantojen tekemät käännökset olivat usein ilmaisultaan monitahoisempia kuin alkukieliset.
Ranskankielen taidosta on minulle ollut elämässä suunnattomasti iloa ja hyötyä. Siitä vilpitön kiitos Kaukorannoille.
HÄN OSASI RAKASTAA
VastaaPoistasiinä
hautakirjoitus
(Guillaume Apollinaire: Alcools, suomentaja Jukka Kemppinen, Delfiini 1977, 81.)
”Kun ystäväsi kuolee, / hän palaa sinuun kuolemaan.”* Tärkeimmät ihmisemme eivät edes lähteneet: he ovat meissä. Psyyke on kreikkalainen draama. Henkilöt ovat myytistä, mutta he ovat myös perheenjäseniä, omiamme. *Pablo Neruda: Andien mainingit. Runoja. Suom. Pentti Saaritsa. Helsinki: Suuri suomalainen kirjakerho 1972.
VastaaPoistaEntäs edesmenneet? Eikös se ole siinä, se sana? Esi-isien henget, sanottiin ennen.
VastaaPoistaEsihenkilötyyppiset ihmis- ja henkilöoletetut?
Esikois-, erikois- ja ihmisoikeus?
Esihenkilö on lyhyessä ajassa korvannut esimies-sanan.
Poista