Myöskään tapahtumien historia ei ole välttämättä oikea. Se kysymys, miksi tapahtui, on luonnollisesti aina epäselvä. Sen ympärillä ovat muun muassa historiantutkijoiden ja opettajien ammatit, mutta tarkemmin katsoen itse kysymys menee nopeasti mahdottomaksi. Onhan esimerkiksi perinteinen psykoterapia ja “sielunhoito”, kuten ripittäytyminen papille, tapahtuneen selittämistä eli siis historiaa. Miksi jotain tapahtui?
Ihmisellä on “minäkuva” eli jokin kertomus itsestään. Se on minäkuvitelma.
Monin kohdin kansallisessa historiassa on suhteellisen viattomia selityksiä. Talvisodan päättyminen maaliskuussa 1940 oli hyvin mutkikas tapahtumasarja, mutta esimerkiksi suomalaisten suuri järkytys rauhanehdoista johtui eräin osin sotasensuurin onnistumisesta. Uskottava joukko asiallisia kirjoittajia on samaa mieltä siitä, että suomalainen yleisö ei tiennyt, miten kireä sotilaallinen tilanne oli, ja että rintama oli repeämässä. Apua ei liioin ollut todella tulossa, englantilaisten ja ranskalaisten puuhista huolimatta. Tämä tiedettiin meillä ja Neuvostoliitossa.
Aika asiallisen tulinnan mukaan esimerkiksi Englantia kiinnosti vuonna 1940 Suomen auttamisessa Ruotsin malmi. Luullakseni heitä kiinnosti myös Outokummun kupari, joka oli hyvin tarpeellista.
Esimerkki keskeisestä mutta aika huonosti tunnetusta tapahtumasta on vuoden 1918 sisällissota / vapaussota / kansalaissota. Vain joitakin kuukausia kestäneiden sotatoimien aikana suomalaisia kuoli enemmän kuin Talvisodassa. Sekä tappajat että tapetut olivat suurimmin osin suomalaisia.
Ja kummastelemisen aiheita riittää. Helsingissä pidettiin paraati valkoisten eli suomalaisten voittajien kunniaksi kuukausi sen jälkeen kun saksalaiset olivat valloittaneet kaupungin; valkoinen armeija oli silloin jossain Riihimäellä, ja Helsingin kouluttamattomia suojeluskuntalaisia oli peräti vähän. Saksalaisen Itämeren divisioonan joukot valloittivat Helsingin, ja heille pidettiin oma paraati. Saksalaiset kaivoivat keneltäkään kysymättä Vanhan kirkon puiston kulmaan omilleen sankarihaudan, joka on sinä muistokivineen tänäkin päivänä.
Tästä näkökulmasta kysymys oli maailmansodan eli Saksan ja Venäjän taistelun eräästä episodista. Siinä välissä eräät valkoiset suomalaiset olivat ilman valtuuksia sopineet Berliinissä, että Saksa päättää sitten jatkossa kaikesta, muun muassa raaka-aineista ja niiden hinnoista. Saksalla oli siirtomaita Afrikassa asti. Se tiesi, miten niissä toimitaan. Lahdella jouten kelluneet venäläiset sotalaivat keräsivät kapinoivan puolen johdon turvaan ja kuljettivat heidät Pietariin.
“Sisällissota” on nykyisin aika suosittu nimitys. Itsekin sisällissotaan suistunut Venäjä ei käynyt Suomessa sotaa ainakaan sellaisin perinteisin osastoin ja käskyvalloin kuin Saksa kävi.
Edellisessä kirjoituksessa mainitsemassani Haapalan ja muiden “Suomen rakennehistoriassa” mainitaan 1860-luvun lopun nälänhätä. Silloin menehtyi ehkä 10 prosenttia maan väestöstä eli 150 000 - 200 000 ihmistä.
Tuokin luku on paljon suurempi kuin 1900-luvun sotien uhrit Suomessa yhteenlaskettuina. Vaikka tuo Euroopan vuosisadan suurin väestökatastrofi mainitaan oppi- ja tietokirjoissa, se on yleensä sivuutettu jokseenkin vähällä. Tämä koskee myös aikalaismuistelmia. Snellman, joka on virheellisesti nimetty myös onnettomuuden aiheuttajaksi, palasi myöhemmin asiaan usein. Olisiko hän voinut toimia toisin? Hän vastaa itselleen, ettei hän edelleenkään tiedä.
Suuriin kuolleiden lukuihin on perinteisesti suhtauduttu myös sanomalla, että kuolleet ne olisivat kuitenkin, ainakin myöhemmin. Näyttää siltä, että tuo ajattelutapa on edelleen voimassa Venäjällä.
Ajatus on hyvin typerä. Merkittävä ja nopea leikkaus ikäpyramidista vaikuttaa ainakin 30 - 90 vuotta, koska se muuttaa yhteisön rakenteen. Klassinen esimerkki on Saksa ja 30-vuotinen sota 1600-luvulla ja toinen on Ruotsin aseman lopullinen romahtaminen poliittisena suurvaltana Suureen Pohjan Sotaan eli Isovihaan.
Ja Suomen hämmästyttävä nousu toisen maailmansodan jälkeen näyttää liittyvän sodan aiheuttamien henkilövahinkojen suhteelliseen vähäisyyteen (95 000 henkeä, joista siviilejä erittäin vähän). Vastaavasti Ruotsin, Norjan ja Tanskan pysyväksi osoittautunut rikkaus näyttäisi olevan yhteydessä parhaassa työiässä olleiden ihmisten säästymiseen.
Kirjan yleistys on hurja: 1860-luvun lopulla ei taisteltu ravinnosta, vaan vallasta.
Se on vallankäyttöä, että puutteen vallitessa joku päättää, kuka saa ruokaa ja kuka ei. Vuosien 1917-1918 ensimmäiset pahat mellakat aiheutti ruuan puute ja perusteltu epäily, että eräät hyötyivät pulasta todella paljon. Epäily oli aiheellinen.
Venäjän 1917 lokakuun vallankumouksen takana ei ollut lähes kaikille täysin tuntematon tai joka tapauksessa yhdentekevä sosialismi, vaan nälkä. Maa oli perinpohjaisesti sekaisin ja liikenneyhteydet jokseenkin poikki.
Vuoden 1918 tapahtumista on usein sanottu, että nälkä on punikki. Siinä ajatuksessa on paljon perää. Suomessa oli jo alkukesästä 1918 ymmärretty, miten halpa vartija nälkä on, vankileirillä. Ja patruunat ovat kalliita. Juuri samaa tekniikkaa käyttivät sitten Stalin ja Hitler.
Hyvin vaikea kysymys on, miksi jotain ei tapahtunut. Normaalin selityksen mukaan Englanti ja USA jättivät tietoisesti Puolan ja muun Itä-Euroopan mukana Suomen Neuvostoliiton etupiiriin Teheranin ja Jaltan kokouksissa, kun Saksan kaatuminen oli jo näkyvissä. Lopullinen rauhansopimus 1947 ei muuttanut tätä.
Oliko Paasikiven - Kekkosen Suomi tosiasiassa Neuvostoliiton hallitsemaa itäblokkia? Ainakin Naton muodostamisen jälkeen 1949 moniaalla arveltiin tällaista.
Lehtiä lukevat tottuivat ajatukseen, että määre “sosialistinen” ei tarkoita mitään erikoisempaa. Jo vuonna 1924 tiukat tutkijat olivat laatinee todenperäisen luettelon, jossa “sosialsmi” tarkoitti neljääkymentä eri asiaa, ja ne poikkesivat toisistaan. Itänaapurissa sanaa “neuvosto” pidettiin vääränä ja sopimattomana, koska oikea sana olisi ollut “soveetti”, ja itse maa oli lyhyen aikaa “soveettiliito”. Itse sana viittaa ‘neuvoon’ samoin kuin sosialismi viittaa tuttavaan tai seuraan (’socius’). “Seurasaari” puolestaan viittaa “seuraavaan” (ruotsiksi Fölisö) eli jatkeeseen.
Olkoon. Hyvin tavallisesti maan nimi tarkoittaa pohjaltaan “ihmiset” ja kaupungin nimi pohjaltaan “paikka” tai “avoin paikka, kuten Turku tai Latium (kieli laina). Rooma lienee tarkoittanut “kylä”. Ja sen kaikki muistavat, että “ryssä” (Rossija) on “soutaja” tai ruotsalainen, joka tarkoittaa soutumiestä. Sekä “Lontoo” että “Pariisi” näyttävät viittaavan rantarapakkoon.

”Tästä näkökulmasta kysymys oli maailmansodan eli Saksan ja Venäjän taistelun eräästä episodista”, kuvaa JK sisällissotamme syntyä.
VastaaPoistaKallistun kyllä yhä sille kannalle, että kyse oli nimenomaan Venäjän vallankumouksesta ja sen Suomessa synnyttämästä sivusodasta, jossa osa työväestöä yritti ottaa vallan tehdäkseen Suomesta sosialistisen.
Ja huom! vasta sen jälkeen siihen sekaantuivat Saksassa koulutetut jääkärit sekä itse saksalaisetkin.
Tietysti laajemmin ottaen eli isommassa kuvassa Kemppisen näkemys osuu oikeaan, sillä jääkäriliikkeen tavoite oli itsenäinen Suomi.
Venäjän väestörakenteen vääristyminen toisen maailmansodan ja Stalinin terrorin takia varmasti aiheutti Venäjällä vakavia talousongelmia vaikka väestö alkoikin toipua sodasta, hidastaen kehitystä. Valtava määrä ihmisiä oli kuollut ja melkoinen lovi oli tullut työikäisten ihmisten jakaumaan. Itse asiassa, Neuvostoliitto / Venäjä ei koskaan saanut väestörakennettaan korjattua vaan väkimäärä on edelleen alemmalla tasolla kuin 1939. Nyt siellä on tapahtumassa samankaltainen ilmiö Ukrainan sodan takia. Nuorten miesten kohdalla on muodostumassa miljoonien lovi jakaumaan sodassa kuolleiden, haavoittuneiden ja maasta paenneiden takia. Osa heistä olisi voinut olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta ollen hyvin koulutettuja ja lahjakkaita ihmisiä. Tämä on surullinen kehitys mutta on kaiken kaikkiaan venäläisten oman valinnan suora seuraus.
VastaaPoistaJäniksiin jos verrataan, ei lajimme runsastumista rajoita yhtään pandemiat sen enempää kuin sodatkaan.
PoistaVoittaja ei ole koskaan oikeassa, eikä hänen historiansa.
VastaaPoistaOli miten oli, niin historian kirjoittaa voittaja.
PoistaHistoria ei ole kiinnostavaa eikä tärkeää toisin kuin se, mitä tapahtui. Historia ei ole mikä tahansa fiktio, historia on valetta. Enemmän tietää taide kuin ns. tiede.
VastaaPoistaKuvat ja pystit ovat aarreaitta ja elämänmuotomme älyllisen henkiinjäämisen edellytys.
PoistaSaksa ei ole koskaan kaatunut. Sanasto pitäisi vaihtaa.
VastaaPoistaMaailmansodan lopussa Saksa miehitettiin Neuvostoliiton ja liittoutuneiden valtioiden joukoilla. Kyse oli totaalisesta miehityksestä jossa sen asevoimat hajotettiin, sotasyylliset tuomittiin ja hirtettiin ja maa jaettiin kahteen osaan, Länsi- ja Itä-Saksa. Väliin rakennettiin piikkilanka-aita ja myöhemmin Berliinin muuri ja raja-aita jota konekiväärit vartioivat. Keskitysleirit vapautettiin ja vartijat joutuivat itse vankeuteen ja tuomiolle. Monet heistäkin hirtettiin ja osa ammuttiin heti porttien auettua. Amerikkalaiset sotilaat olivat järkyttyneitä sisään astuessaan havaitessaan mitä saksalaiset olivat juutalaisille ja muille vangeille tehneet. Vihan vallassa joissakin paikoissa he ampuivat vartijat.
PoistaSaksalaiset joutuivat perusteellisesti nöyrtymään ja miettimään mitä tuli tehtyä. Suurin osa heistä käsitti asiat oikein ja katuivat viimeisen päälle ja olivathan heidän omat henkilötappionsa suunnattoman suuret.
Amerikkalaiset ryhtyivät sitten auttamaan Länsi-Saksaa taloudellisesti koska he ymmärsivät että köyhyys ja nujertaminen johtaa uuteen sotaan. Apu oli tehokasta ja riittävää ja johti siihen että Saksa nousi nopeasti suurten teollisuusmaiden joukkoon. Myös saksalaiset itse tekivät hullun lailla työtä jotta pääsisivät kiinni elämään. Aluksi heille annettiin murskattujen kaupunkien tiilien poiskeräys käsityönä ruokapalkalla. Lukemattomat ihmiset ryhtyivät siihen saadakseen syödä, lapset, aikuiset ja vanhukset.
Itä-Saksa joutui Venäjän sortotoimien alle ja siitä tehtiin eräs sosialistinen "tasavalta" joka oli tiukasti Kremlin komennossa toimien yhtenä siirtomaana. Ihmiset pidettiin kurissa ja hyvin vaatimattomissa oloissa vastakohtana länsiveljilleen.
Miehitys ei ole vieläkään kadonnut vaan siellä on edelleen amerikkalaisia joukkoja mutta ne eivät ole saksalaisten takia vaan Venäjän uhan takia ja yhteistoiminnassa Saksan poliittisen johdon kanssa.
Hyvä ja asiallinen kuvaus tapahtumista.
PoistaEi kannata kuitenkaan unohtaa, ettei esim. Venäjä - silloiselta nimeltään Neuvostoliitto - ollut mikään viaton sivustaseuraaja tai uhri, vaan laajenemishaluinen diktatuuri. Siitähän meillä on näyttöä ja kokemusta syksyltä 1939.
Sitä ennen Saksa ja Venäjä olivat tehneet tunnetun diilinsä - Molotov-Ribbentrop-sopimuksen - jossa jakoivat Euroopan etupiireihinsä.
Siinä Suomi jäi venäläisille.
Olen aina ihmetellyt, miksi niin luotat psykiatriaan. Mutta luotathan niin muuhunkin väkivaltaan, valtaan ja sotaan.
VastaaPoistaKemppinenkö luottaa psykiatriaan ? Vai joku muu ? Onko psykiatria väkivaltaa ? Kuka mahtaa luottaa väkivaltaan ?
PoistaEi sodassa ole sankareita. Rauhassa on jos on. Tuomioja, Canth, Järnefelt ja muut.
VastaaPoistaTrumpinhan piti tehdä rauha mutta media ja muut crookedit pilas
PoistaNiin, sodasta voi selvitä hengissä mutta siviilissä kuolee aina
PoistaTrump on suuri rauhantekijä. Hän myös tietää, ettei sitä ilman sotaa voi tehdä. Simppeliä.
PoistaHöpönlöpöä. Puolustussota on aina sankarillista. Ikuinen kunnia Talvisodan sankareille.
PoistaValtaa on paljon enemmän kuin tässä nähdään, ja aina samoilla käyttäjillä. En ole nähnyt kirjoitustasi siitä, olisi mukava nähdä. Toivossa on hyvä elää ja kaunis kuolla.
VastaaPoistaTäällä on verrattomasti enemmän suomalaisten kuin muiden uhreja.
VastaaPoistaSäästetään työikäiset, siis palkansaajat ja yrittäjät, ei muita. Se tapa vääryyttä ylläpitävi. Sanojen väärinkäytöstä vääryys alkaa. Mutta suoraanhan puolueet sen sanovat ja päätöksen näkee jokainen.
VastaaPoistaRaakalaismaisuudesta ja julmuudesta eivät ikinä tervehdy julman sisällissodan vakiinnuttajat Yhdysvallat, Venäjä ja Suomi.
VastaaPoistaKun joku on vihollinen, tapetaan se. Niin "sankarit" ovat aina päättäneet.
VastaaPoistaFölisö = Varsasaari (föl)
VastaaPoistaEntisaikaan karjaa, siis lehmiä ja lampaita pidettiin Suomenlahden saarissa. Voin olettaa että myös hevoset saivat siellä varsomistauon ja ravittuina palasivat. Jos katsotaan vanhoja karttoja, Suomenlahden jokien nimet ruotsiksi ovat oikeastaan numeraalisia. Laskivat rannikkoa edetessään kuinka mones joki oli kohdattu ja tiesivät sitten kääntää Porvooseen tai Viipuriin. Erään kerran saaristossa soudellessani kohtasin eräässä Isnäsin saaressa lampaita. Olivat nälkiintyneitä ja ilmeisesti vailla vettä. Otin yhteyttä alueen viranomaiseen ja hän ryhtyi selvittämään asiaa. Omistaja oli lähtenyt ulkomaille lomille. Lampaat kyllä sitten hoidettiin asianmukaisesti.
PoistaKyllä vaan! Suomenkielinen nimi on väärinymmärrys.
PoistaHingegeben wilden Horden,
VastaaPoistaTiefgebeugt in ihre Hand,
Ach! was ist aus dir geworden,
Armes, armes Vaterland!
Alle Tage neue Plage um das bisschen liebe Brot!
Beethoven/Kotzebue
Sauerkraut im Lederhosen kieli kyllä tuo saksa. Achtung Shweinehund, Donnerwetter am Mein Blitzkrieg gekauft.
PoistaOlen varhaisessa nuoruudessani ihmetellyt kahta asiaa:
VastaaPoistamiksi ylilaaja sosialidemoktaattinen puolue ei hajonnut ideologisesti kahtia jo kohta 1900-luvun alussa: kommunisteihin (bolshevikit) ja puolueen omaksuman nimen mukaisesti sosialidemokraatteihin. Ruotissa tämä jakolasku toimitettiin Brantingin ja kumppanien toimesta jo 1908 paikkeilla, maltillinen enemmistö erotti maksimalistit omaksi porukakseen. Jos näin olisi tapahtunut myös Suomessa 1908 tai joka tapauksessa hyvissä ajoin ennen Venäjän vallankumouksia, niin puoluerakenne ja järjestökenttä olisi ollut toisen kuin oli nyt, - omiin koettelemuksiimme, kapinan valmistuvuoteen 1917 laskeutuessamme. Kapinan kannattajien rajalinja olisi ollut pienemmän kommunistisen puolueen sisällä, eikä ylilaajan sdp:n sisällä kuin nyt pääsi tapahtumaan. Kommunistien voima ja puoluerakenne ei olisi kyennyt kampeamaan maata kapinan tielle. Nyt intomieliset ja hommalleen omistautunut vähemmistö käynnisti kapinan sdp:n sisältä, ja nivoi koko puolueen tuohon hankkeeseen, kun hajanaisempi mutta suurempi kapinaa vastustava sdp-enemmistö ei kyennyt eikä pystynyt sitä torjumaan.
Toinen ihmetykseni aihe oli:
Suomen oma viljantuotanto oli kautta linjan liian vähäinen, suomalaiset elivät käytännössä Venäjän viljantuonnin varassa. Kun viljan saanti takkusi 1917 ja sitten viimeistään itsenäisyysjulistuksen jälkeen täysin lakkasi, niin miten "Suomen herrat" olivat ajatelleet elämän jatkumisen tällä Suomi-nimisellä saarella?
Itsenäisyysmiehetkään, tuo juhlava voimavara, jonka ilmestymisen aika ja miesluku on hieman epäselvä, eivät tuota kysymystä ajatelleet. Vaikka sen olisi tullut olla ensimmäinen ja tärkein ajatus Suomen valtiollista itsenäisyyttä tahtoessa.
Eli: Miten kansa elää kun Venäjä ei enää ruoki meitä kun eroamma sen yhteydestä ja alamme itse isänniksi maassamme?
Miksi ei suomalaisilla, mutta erityisesti itsenäisyysmielisillä ja itsenäisyyttä valmistavilla ollut kiikarissa yksiselitteinen tavoite: Peltoalan lisäämienen, leipäviljan viljelysalan kasvattaminen, lisääminen kaksin-kolminkertaiseksi! Ja tietysti järki päässä: eli valtion maille, suurella kansallisella projektilla ja ajatuksen kanssa: vähäkivisille viljaville maille, ohjelmallisesti, rahoituksin ja siemenviljamiesten ohjatessa ja osviittaillessa tätä kansan suurta maatalousreformia!
ps.
Nälän ja kapinan muistoissa. Evakkotilamme on Ikaalisten eteläisen hautasmaan rajalla, pappilan maista lohkottu pientila, kuusiaidalta on 60 askelta täällä 1918 kuolleiden parinsadan "punaisen" veljeshaudalle, venäläiset sotilaat mukaanlukien.
Ikaalisten pitäjässä 1860-luvun nälkäkuolleiden yli 800:n haudat taas ovat kilometrin päässä, kirkon vieressä "menneiden sukupolvien entishaudoilla", paikallisten ja pohjanmaan suunnasta tänne teputelleiden nälkämaan väen hauta.
Hautojen hiljaisuudessa on pakko miettiä syntyjä syviä.
K arvostaa Bachin musiikkia, joka ei hänen mukaansa tee itsestään numeroa. Ikävä kyllä hänen oma lyriikkansa tekee itsestään ison numeron. Se pyrkii olemaan ja on ylivertaista suomalaista soivaa ja vieläpä antikisoivaa lyriikkaa jne. Sille ei enää voi mitään.
VastaaPoistaKuului Kemppis-kirjojen kritiikkiä voivan tilata omaan kirjastoonsa paperikopioina laskuunsa. Vielä ei ole kuulunut miten saisi tietää kriitikon nimen, jutun otsikon, päivämäärän ja lehden, jotta tilaaminen onnistuisi. Äkkisyvä tulee pian linnusta länteen vaikka kivi vierisi pyörittäjien käsittelyssä. Entinen tilaaja on kuollut pahan kerran, nykyinen ei kykene.
VastaaPoista