Otsikon sana tarkoittaa, että tapahtuma on jonkun syytä, vaikka tämä ei olisi tietoisesti tavoitellut sitä.
Valitettavasti lakimiesten kieli on kankeaa. Ero on iso - eräässä keskiajan maakuntalaissa kirjoitettiin kuninkaan murhasta, että tämä on tihutyö (nidingsverk), sillä joka sellaisen tekee, särkee jumalien lukot.
Hyvä historiankirjoittaja, ikätoverini Kershaw, sanoo ryhtyneensä opsikelemaan saksaa ja selvittämään natsismia, kun juureva baijerilaismies murahti hänelle vuonna 1975, että jos me olisimme pitäneet vain yhtä, ei olisi nytkään kommunisteja kenenkään niskoilla - mutta jutkut ovat syöpäläisiä.
Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin saksalaiset professorit kävivät kulttuurisotaa, jonka tiivistäisin peräti lyhyeksi kysymykseksi: oliko Hitler hallintoineen tapahturma vai tuottamus.
Vielä 1990 joissakin yliopistoissa opetettiin, että sodassa sattuu.
Mieleeni tulee ruotsinmaalainen upseeri, joka johti myös vähemmän kunniakkaita piirteitä sisältynyttä Tampereen valloitusta huhtikuussa 1918 ja sai kuulla, että koko komppania pohjalaisia vapaaehtoisia oli kaatunut. “Sodassa tulee aina kaikenlaisia harmeja.”
Yksi Kalevankankaalla kaatuneista oli vaimovainajani veli, koulupoika, aseenaan pienoiskivääri. Hiukankin koulutetut vapaaehtoiset tiesivät, ettei kohti konekiväärejä ollut viisasta hyökätä varsinkaan syvässä hangessa, ja pysyttelivät vähän loitommalla.
Olen silmäillyt Tuomas Hopun hyvin laadittuja kirjoja kansalaissodasta siksi, että talvi- ja jatkosodan syitä edelleen etsittäessä on samalla jäänyt mielestä, että vuoden 1918 tapahtumat ovat edelleen myös tutkijoille epäselviä, ja samoin tietysti niille, joille tavanomaiset koosteet tai menneiden vuosikymmenien tarinat eivät oikein riitä.
Toinen syy oli löytää syyt äidinisäni vanhoilla päivillään itse kirjoittaman muistelman sisältöön. Kertomus hänen omasta punakaartilaisuudestaan ja sitä edeltäneistä patteritöistä Helsingin seudulla ovat usein kohdin paikkansa pitämättömiä.
Vammalan seudulla 22-vuotiaalla, riuskalla miehellä ei ollut mahdollisuutta jäädä ulkopuoliseksi ja siis päätyä suuren karavaanin mukana Lahden Fellmanin pellolle. Näin varmasti oli Vammalan polttamisen jälkeen ja kun sen seudun kaartilaiset olivat käyneet tuhoamassa arviolta 450 rakennusta Lempäälästä ja Vesilahdelta, kukaties vedenjakajaksi kasvaneiden Laukon häätöjen muistoksi.
Sitä vastoin tekstissä on paljon hienoa ajankuvaa, josta kirjoittaja itse, osaavaksi ja tunteilemattomaksi tiedetty mies, esitti suullisesti yhteenvedon, kun olimme viimeisen kerran yhdessä saunassa vuonna 1983. - Raakuus.
Mitä mahtoi merkitä ennen luennoimani “mentaliteettien historia”, jos mitään?
Saksalaiset, suosituimpana mielipidekirjoittaja Spengler, todistelivat Länsimaiden tuhoa. Britit eivät olleet varsinaisesti muuta mieltä. Toynbee tuntui kiteyttäneen tunteet. Venäjällä Dostojevski ja Tolstoi opettivat ihmiset maustamaan mahdollisen ajattelunsa saarnolilla ja sattumien korottamisella välttämättömyyksiksi.
Juuri kukaan ei huomaa, että ajattelu ja sen sisällä mielenlaatu muuttuvat samalla kun olot muuttuvat. Kun auto tulee käyttöön, ilmestyvät pappiloiiden ja kartanoiden seinustoille koristekasvit, koska ne kertovat satunnaisellekin kävijälle asumuksen ylhäisyydestä, ja pian näkyy pelargoni mummonkin ikkunalla. Maalaisten pukuun ilmestyy kiiltäviä nappeja ja kirjavia liivejä. “Löytyy ultaa kupiksi, jos talonpoika tahtoo; hopeaa housun napiksi, ken kaluksi sen kahtoo.”
Jotenkin jalostuneeksi väitetyn vanhan maalaisyhteisön liikkeellä pitäviä voimia olivat kateus ja kauna. Kaupungissa se ei ollut niin väliksi, koska köyhille ja vähäväkisille oli oma ghetot, sellaiset kuin Laukon raakalaismaisesti toteutetuista häädöistä tunnetun paroni Standertskiöldin etunimen mukaan nimetty Hermanni ja siinä vieressä ehkä rahankipeyttä kuvastava Toivola. Viipurissa oli Monrepos, “minun rauhani” (mon répos).
Ajatus liittyy tekniikkaan. Jopa Los Angelesin rakennettiin uusi moottoritie (Santa Monicaan), koska sellainen on helppo sulkea rampeilta. Ainakin kaksi kertaa on koettu, ettei vihainenkaan mellakoija jaksa juosta 10 kilometriä, edes verinen kirves kädessä.
Isoisä ei pitänyt pelargonioiden (geranium) tuoksusta ja kujeili mummulle rusentaen muutamia lehtiä ja sipaisi mehua kainaloihinsa. "Uusi partavetesi on raikkaan tuoksuinen!"
VastaaPoistaSisällissotaan liittyy kaikenlaista outoa. Äidinisäni oli toinen Mikkelin punakaartin kahdesta päälliköstä. Kaarti oli jostain käsittämättömästä syystä miehittänyt Naisvuoren näkötornin. Taisteluja ei käyty, tarina ei kerro oliko oikein aseitakaan. Lopputulos oli jonkinlainen "mennään kotiin"-tyyppinen sopimus. Jotenkin äidinisä onnistui sitten joutumaan vankileirille (Hennalaan?), vankilaan Vaasaan ja karkuun Ruotsiin, ja välissä suututtamaan Väinö Tannerin joka epäili miestä provokaattoriksi.
VastaaPoistaSieltä (mm. Mikkelistä) olisi ehkä löytynyt ne kolme viisasta miestä.
PoistaKun keskenään ja muuten vihamieliset ääriryhmät telovat toisiaan mielenosoituksessa, on se ns. tuottamus. Vastamielettömyyttä osoittavat menevät tahallaan saamaan nenuunsa, uhriurumaan ja nettoamaan rauhanpuolueeksi itsensä leimanneelle vassille kivan äänisaaliin. Pata kattilaa soimaa, ja media saa jokapäiväiset juttunsa vassien puheenjohtajasta ja isiensä kannattamasta äärioikeistosta sekä leivoksensa ja tanskalaiset voileipänsä helpolla.
VastaaPoistaSinut pitäisi viedä saunan taakse....
PoistaHistoria on ei niin kuin se on, vaan millaiseksi se tehdään.
VastaaPoistaKyl se on silviisii että historia tallennetaan ja sitä tutkitaan ja analysoidaan. Täällä ei toimita kuten Venäjällä jossa kulloinenkin johtaja määrää millainen historian on oltava jolloin historiankirjat pitää polttaa ja uudet tulevat ulos painosta.
PoistaMinä pöljäke luulin että Venäjän johtajat tulevat kellareista kuten hapankaalikin, suuremmissa pytyissä tosin.
PoistaSodassa kuollut on sankari, mikä on pahan vastapuolen syytä. Muistonsa koskaan ei haihtua saa, kumpaisenkaan, siitä huolehtivat alituiset vihanpito, vihapuheet ja äänestäjien höynäyttäminen.
VastaaPoistaEnsimmäinen maailmansota oli hirvittävä tuottaen miljoonia kuolleina, sekä sotilaita että jonkin verran siviilejä. Sen päätyttyä länsimaissa jyrkästi päätettiin että "Ei enää sotia, tämä oli viimeinen". Asevoimat kutistettiin olemattomiin eikä uusia aseita kehitetty eikä hankittu 1920-luvulla.
PoistaSamaan aikaan Saksassa ryhdyttiin systemaattisesti kehittämään asevoimia ja hankkimaan uusinta aseistusta. Asevoimat kehitettiin huippuunsa eivätkä aikeet olleet peiteltyjä. Aivan samaa tehtiin Neuvostoliitossa mutta asetuotanto oli Saksaan verraten moninkertainen ja sotilaita oli moninkertainen määrä 1939 valmiina hyökkäämään ja naapurivaltioita ryhdyttiin systemaattisesti uhkailemaan.
Kun toinen maailmansota syttyi joutuivat länsimaat paniikkiin heikon varustautumisensa takia (Ranska, Iso-Britannia, Tsekkoslovakia, Puola, Tanska jne). Samaa virhettä tehtiin Suomessakin hokien pyhää puolueettomuuden mantraa. Koska Puolustusvoimat oli melko itsenäinen laitos ollen pääasiassa määrärahoistaan happiletkulla kiinni valtiovallassa, siellä pyrittiin tekemään kaikki jotta tuho ei olisi heti nurkan takana. Se osoittautui äärettömän vaikeaksi koska aseita oli vaikea hankkia varojen puutteessa.
Ainoa mitä täällä kyettiin hyvin tekemään oli rauhanajan organisointi ja koulutus Suojeluskunnissa. He olivat nerokkaita organisaattoreita jotka käsittivät mitä pitää tehdä jotta kansakunta voi puolustautua hyökkääjää vastaan vaikka aseita ei ole. Rauhanajan aselajijoukot kyettiin kriisitilanteessa ohjaamaan taistelujoukoiksi oikeaan toimintaan, oikeaan paikkaan järjestelmällisesti ja hyvin nopeasti. Lähes kaikki miehistöt oli koulutettu perusteellisesti ja puolustushenki oli kansan keskuudessa hyvä. Myös entiset punakaartilaiset olivat asian omaksuneet ja käsittivät että NL ei mitään hyvää ole tarjoamassa tänne.
Maalaisyhteisöä pitävät koossa "kateus ja kauna". Kun urbaani menee maalaisten perhejuhlille toiselta puolen Suomea helteessä tai tuiskussa kalliin lahjan kanssa, hän jo matkalla tietää kuulevansa siellä kaupunkilaisiin kohdistuvaa panettelua ja maalaisiin, Kekkoseen ja Hesariin kohdistuvaa ylistelyä. Kun olen kuollut, kun olen kuollut, sota jatkuu, sota, lausuvat ikuisesti 1918:n kaatuneet voittajamurhaajat. Joka taistelun Suomen mediassa, historiankirjoituksessa, koulukirjatyylissä, talouspolitiikassa, viranhaussa, sairaanhoidossa ja kulttuurissa voittaa sota, sen musta rintama joka nimitti itsensä valkoiseksi. Ikuinen on yksin sota, ja yksin se innoittaa rintamalinjat toisiaan vastaan vuosisadasta toiseen. Voitto on mustien oikeus, heille se kuuluu.
VastaaPoistaEi ole mentaliteettien historiaa. On mielettömyyden historia.
VastaaPoista"Vuoden 1918 tapahtumat ovat edelleen" selvää päsinlihaa, ja niillä suomalaisia hallitaan. Joka kynsi kylmeni edestä armaan omistavan luokan, ja joka sydän kylmeni siltä vielä 2026. Sen rahakansanvalta vaatii häpäisemään, sortamaan ja tappamaan. Kalliit asunnot homehtuvat tyhjilleen ja köyhät häädetään surkeista yksiöistään, koska eivät pysty maksamaan kiskurivuokraa. Maantie on kova kävellä ja kivääri on raskas kantaa. Katu on kylmä asua.
VastaaPoistaTaisi se punakaartikin tehdä osansa häpäisystä, sortamisesta ja tappamisesta, ja muistaakseni se aloitti tappamisen ja häpäisyn.
Poista"Muistaakseni", niinpä....
PoistaOn pakko tappaa kodittoman, isänmaattoman ja uskonnottomankin kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Näin opettavat papit, piispat, arkkipiispat, lainlaatijat ja virkamies virkamiespoikasineen, kuin myös kiväärituli ja pienempien aseiden joukkolaukaus aseistakieltäytyjän otsaan.
VastaaPoistaLaukon häädöt työpaikasta, terveydenhoidosta, kodista, sivistyksestä ja ihmisen arvoisesta elämästä ovat raakalaismaisia myös 2026. Laukko häätää, lukko sulkee vankityrmän oven.
VastaaPoistaKauheaa. En siis voi mennä enää suosittuihin Laukon ulkoilmakonsertteihin, kun ei ole koteja, ensiapua, sivistystä ja on vain raakalaismaista toimintaa.
PoistaLaukonpeurakin on kaatolupavapaa vahinkoeläin, aivan liiaksi siinnyt.
PoistaArvostetuimmat kirjailijat palvoivat natseja ja fasisteja lukeutuen heihin, mutta ainoaakaan heistä ei ole pudotettu historian, kulttuurihistorian ja kirjallisuushistorian suurmieskaartista. Eikä pudoteta. Suuri on suuri aina vaan. Rauhantahtoisen ja kunnollisen demari-isoisän ahkera ja työssään loistavasti menestynyt lapsenlapsi pudotetaan kortistoon ja vaiennetaan. Vihan valta on voittamaton.
VastaaPoistaHuonot tapahtumat kuten lama ja sairaanhoidon romahdus ovat aina sorretun ja vähäosaisen parikolmemiljoonaisen kansanosan syytä. Vanhukselle kuolla kuuluu kynittynä kuin kana ja ilman, että ainoakaan tulee huoneeseen hänen kuolonkorahdustensa ja -huutojensa kaikuessa päiviäkin. Vanhuksen pennit kuuluvat hänen tuotteistajalleen ja hyväksikäyttäjälleen, siitä on konsensus.
VastaaPoistaVapaussota takasi rikkaille öykkäreille ja julmille vallanpitäjille vapauden touhuta tahtonsa mukaan.
VastaaPoistaSodassa sattuu. Tiedotus, tutkimus, kirjoittelu ja poliittiset päätökset ovat sotaa parhaastaan. Mikä jäi kesken 1918, viedään päätökseen 2020-luvun lopulla.
VastaaPoistaKeskustaoikeistolaiset presidentit ovat pyyteettömiä, oikeamielisiä ja jaloja myös juonitellessaan, takertuessaan kepulikonstein valtaan ja liehakoidessaan ja nykyisin suututtaessaan Venäjän kulloistakin johtajaa. Demaripresidentit ovat kommunisteja ja tekevät kaikessa väärin. Näin opetetaan päivittäin lapsille, aikuisille ja vanhuksille. Valhe muuttuu helposti totuudeksi, kiitos Suomen pravdakoneiston.
VastaaPoistaMissä noin opetetaan?
PoistaMihinä! Tuaas ylähä. Mahrakkohan sä olla hiukka viimest erelline? Aiva juur ninko olis jotaki viäläki koreempaa ja parempaa johnaki ja se tars saara tiätää sillä kurilla kun kysyy kierosti että emmä usko nin vähää ann tulla enempi vaa, täyrellee ninku Melperi soras. Ekkö oppinu? Et tairakkaa olla valmis viä?
PoistaPienoiskivääri on moniaasti aliarvioitu käyttökapine. Salonkikivääri se ei ole. Mitä tulee viidensadan .22 LR -patruunan massaan kokeilkaa mitä kaliberia tahdotte mutta minkään muun teho/massasuhde ei ole yhtä edullinen. Ette saa yhdenkään muun kaliberisia kulkemaan yhtä suurta määrää, ette edes likelle.
VastaaPoistaEräiden erikoistuneiden henkilöiden metsällä ja erämailla hankitun kokemustiedon mukaan erinomaisuutta onkin Remington Nylon 66 -mallinen kerta-automaattinen pienoiskivääri, sen huoltoon tarvitaan pelkästään hammasharja.
Mieluumin se mikä tuottaa luottamusta kuin tuottamus.
VastaaPoistaYli 80 vuotta kateissa olleet suomalaissotilaat pääsevät viimein kotiin. Nykysodassa vähäväkisiltä vanhuksilta, sairailta, työttömiltä ja työllisiltä viedään koti. Kenen vihollisia he ovat?
VastaaPoistaVaikka miten yritän, en muista sotien jälkeisiltä vuosilta itsesäälisiä osansa valittelijoita, katkeria ja simahtaneita kännääjiä enkä yhteiskuntaa ja työnantajaa syytteleviä laiskureita. Saman rappykäytävän asunnoissa oli kommunisteja, demareita, maalaisliittolaisia ja kokoomuslaisia. Poliittisia skismoja ei ollut, vaikka oltiin paljon tekemisissä ja keskustelussa toinen toisensa kanssa. Pyöräiltiin pitkiä matkoja, ja joskus mentiin junalla tai onnikalla. Lapset elivät vapaina kuin vuohet viidassa, ja vanhemmat ahersivat ajasta aikaan. Joka ihmisellä ja perheillä oli paljon ruumiillisia eli urheiluharrastuksia mutta myös monia henkisempiä harrastuksia, kuten lukeminen ja kirjoittaminen. Melkein kaikki osasivat soittaa jotakin instrumenttia ilman ainoaakaan soittotuntia, ja moni lauloi kuorossa. Kaikilla oli sana valmiina ja hymy huulilla, sutkaukset ja huumori valaisivat päivän. Jos joku oli perheenpään opintojen aikana köyhä, naapuri toi lauantaina torilta tälle naapurin emännälle ja hänen lapsilleen ison hauen. Kaikki osattiin tehdä itse, eikä vaadittu yhteiskunnalta mitään avustuksia. Aikuiset eivät narisseet oloistaan omille vanhemmilleen eivätkä vaatineet heiltä mitään, ja lapsia kiellettiin rasittamasta muita valittelulla. Yhteiskunta ei liioin kärttänyt tietoja joka asiasta. Moni luki eri puolueitten lehtiä ja vertaili niitä toisiinsa. Äärisuuntauksia politiikassa, uskonnossa ja ajattelussa ei arvostettu.
VastaaPoistaJos joku teki tuottamuksellisesti häijyyttä kokonaiselle lasten sulupolvelle, se oli arkkiatri lääkärikunnan marssiessa hänen perässään. Nuhteettomat vanhemmat tottelivat häntä ja kohtelivat lapsia syntymästä asti kuin spartalaiset sotaan koulutettavia. Vauva esimerkiksi jätettiin yksin huutamaan pimeään huoneeseen koko yöksi heti synnytyslaitokselta päästyä. En osaa porautua venhempien mielikuviin asioista, kun he kasvattivat vauvoista kunnon sotaväkeä.
1950-1960-luvulla olivat poliittiset intohimot vähäisiä väestön keskuudessa. Ihmiset eivät toisiaan vihanneet heidän taustansa takia vaan kaikki kamppailivat paremman elintason hankkimiseksi. Ja etenkin 1960-luku oli erittäin positiivista aikaa ja perheiden elintasot todella kohosivat huomattavasti.
PoistaOlen kyllä hieman eri mieltä 60-luvun polittiisista- ynnä muista intohimoista. Silloin sitä vasta rouhittiinkin pintaa syvemmältä niin ns. arvoja kuin arvottomuuksiakin.
PoistaAlkoivat rallatella joutoeläjille Beatlesitkin - ja meillä Irwin. Hymy niminen roskalehti aloitti trumpilaisen valehtelujen kauden. Tässä yhteydessä täytyy muistaa aina se Timo K. Mukan lynkkausjuttu johon tuo Lahtisen sontiainen häikäilemättä sytykkeet antoi.
Olisiko se millainen asia sitten muistaa, että kallet and jallut näyttivät korpimökkien kamaripojillekin millainen paljon puhuttu, mutta harvoin nähty hähmäinen hämähäkki on kun se selälleen taitetaan? Vai mihin se tie on vienyt?
Jotain hyvääkin: Naiset joka tapauksessa alkoivat saada määräysvaltaa jalkovälinsä käytön suhteen eikä kaukana ollut enää moninapaisenkaan seksin aika. Puhumattakaan, että homous olisi ollut enää pelkästään ruotsalaisille luvallista.
Kirkkoakin rienattiin joka oli sille ihan oikein vaikka Salamaa ei jätettykään vielä rauhaan jo järjettömän jumalanpilkkasyytteen toimittamisen yhteydessä... Ynnä muuta ynnä muuta.
Tuosta elintason nousustakin 60-luvulle sijoittuneena olen jyrkästi eri mieltä. Meillä päin ryysyissä yhä kuljettiin ja sähkötkin tulivat vasta 1973 koko kylälle, meille ei sittenkään. Joudettiinpahan muuttamaan poies kun kaikenmaailman edistystä lykkäsivät siltarumpupoliitikot Kekkonen ja Virolainen nokkamiehenä kun touhusivat. Tekaisivat oikein maantien meidänkin suuntaan (ja moniaalle muualle) kärrypolun pohjalle korpeen kulkemaan niin, että se nurkkipieliä hipoi, mutta se taisi ollakin vain tekosyy, että muka korvenasukkaille koska sitten alkoivatkin laajeta kaaheen laakeen aakeet korpikuusten ryskyen kaatuessa ja hävitessä maailmantuuliin.
Kuka piru siellä enää viihtyi! Nekin, jotka jäivät, joivat "vapautunutta" keskaria niin, että maksa jos toinenkin sanoi tilt. Joka toinen maksansa säilyttänyt korpeen jäänyt veti taasen itsensä liiterissä köyteen tai ampui hirvikiväärillä kallonsa halki.
Hurskasta kurjuutta siis riitti eikä se siitään ole parantunut vaikka muuta onnellisuuden harhassa eläjät väittävätkin.
"1950-1960-luvulla.."
PoistaOletko elänyt silloin? Poliittiset intohimot olivat korkealla. Kommunistien lasten kanssa ei saanut leikkiä. Kommunistien lapsia kiusattiin koulussa eikä heidän menoaan lukioon katsottu hyvällä. E-liikkeen myymälöissä ei saanut käydä, S-liikkeen pitkin hampain.
"1950-" jne kuulostaa tekoälyn tuotokselta.
Poista"Vammalan seudulla 22-vuotiaalla, riuskalla miehellä ei ollut mahdollisuutta jäädä ulkopuoliseksi." Kyseiset seudut olivat ja ovat oikeisto-keskus-pappis-kartano-virkavaltaisia, joten oli vaikea säilyä hengissä ja ainakin joutumatta leireille ja vankilaan punaisena. Onhan aina ollut valehtelijoita tokikin. "Kiven vieru kasva hyvi", sanoi eräs kartanonherra kytätessään tekevätkö trenkit ja torpparit taksvärkkinsä edes tyydyttävästi. Näin hän osoitti osaamisensa.
VastaaPoistaOlin olevinani viksumpi kuin olen ja se toimikin yllättävän hyvin. Tarkistin Wikipediasta olenko rahvasta. Säädytöntä tämä nykyaika, osoittautui että voin ollakin ja moni on jo edellä rahvaanomaistumispyrkimyksissään.
VastaaPoista"Yksi Kalevankankaalla kaatuneista oli vaimovainajani veli, koulupoika, aseenaan pienoiskivääri."
VastaaPoistaMielikuvitukseni ei riitä ymmärtämään tuota siskon ja veljen ikäeroa.
"Vammalan seudulla 22-vuotiaalla, riuskalla miehellä ei ollut mahdollisuutta jäädä ulkopuoliseksi."
VastaaPoistaPidättyminen 1918 oli tekemätön paikka monelle, sosiaalinen ja sotilaallinen kontrolli pelasi puolin ja toisin. Silti "jakautuminen kahtia" liioittelee: oli myös "ne kolmannat".
Olen aikoinanni haastatellut täkäläisiä, kaikkiin kolmeen osapuoleen liittäytyneitä, niitäkin jotka eivät halusta tarttuneet tappajaisiin vaan aktiivisesti vastustivat sitä: hankalaksi kävi. Pakkoa pidetiin molemmin puolin.
Kaikkiaan: vuoden 1918 tappeluissa ja vihariennoissa aliarvostetuin ja tehokkaimmin huomiotta jätetty kansalaisryhmä oli puolueettomat ja väkivaltaan tarttumista vastustaneet. Naapurikunnassa tekivät tappelemattomuussopimuksen.
Rohkenen lainata katkelman Erkki Tuomiojan eräästä tesktistä (Pax-verkkolehti 13.3.2018), koska siinä yhtyy kolme merkittävää tekijää: läheinen henkilökohtaisuus, kompakti muoto ja inhimillisen järjenkäytön mahdollisuus:
"Isänpuoleinen isoisäni Walto Wihtori Tuomioja täytti kolmekymmentä keväällä 1918. Hän oli parkanolaisen torpparin Efraim Tuomiojan seitsemästä lapsesta nuorin ja ainoa jolle avautui mahdollisuus oppikouluun ja ylioppilaaksi. Hänen vanhin veljensä Aleksi oli isänsä torpan omakseen lunastanut maanviljelijä ja kotipitäjänsä monitoimivaikuttaja. Parkano oli yksi niistä kymmenistä paikkakunnista, joissa väki kummallakaan puolella ei halunnut lähteä sotimaan veljiä vastaan.
Helmikuun 5. päivänä [sotaiset toimet olivat alkaneet jo tammikuun lopussa monilla paikkakunnilla, v.h.] kokoontuivat eri puolueväriä tunnustaneet pitäjän puoluemiehet yhteen ja tekivät yksimielisen sopimuksen, jonka mukaan oman paikkakunnan miehet eivät nouse toisiaan vastaan. Kun kokous oli pidetty, haluttiin se ajan tavan mukaan päättää yhteiseen lauluun. Sopivan puolueettoman laulun valinta ratkesi, kun kokouksen puheenjohtajana toiminut Aleksi Tuomioja ehdotti, että laulettaisiin ”Juokse porosein”.
Parkanolaisten paikallisidylli ei kestänyt, vaan parkanolaisetkin jaettiin kahtia. Se tapahtui kuitenkin ulkokuntalaisten toimesta ja pitäjä säästyi sekä varsinaisilta sotatoimilta että sodan julmimmilta seurausilmiöiltä."
Tätä joukkoa ja voimaa ajatella itsenäisesti ei saa unohtaa.
Ad Omnia: piti olla "vaimovainajani isän veli". Tuo isä eli appeni oli syntynyt 1896 ja kaatunut veli Yrjö muistaakseni 1902. Pyydän anteeksi kirjoitusvirhettä. ./. Jukka Kemppinen
VastaaPoista