Tunteiden historia

 

Terapia ja koulutus ovat myös ihmisen kokemuksen selvittelyä. Tapahtunutta ei saa muutetuksi. Karkeistetun ajatuksen mukaan tukahdetun eli ihmisen omasta historiastaan poistamisen saaminen esiin on tälle ihmiselle hyväksi. Koulutus perustuu uusien asioiden tuomiseen aikaisemmin opitun päälle.

“Tunteiden historia” oli “mentaliteetin historiaa”, kun luennoin siitä kaan sitten yliopistolla; herätteen olin poiminut Ranskan 1930-luvun tutkimuksista (Lucien Febvre, Marc Bloch).

Opettamassani oli kehäpäätelmän vikaa. Mitä tarkoittaa mentaliteetti eli mielenlaatu? Sanassa on valmiiksi ryhmittely, mutta onko paikallaan ryhmitellä ihmisiä raakoihin ja lempeisiin, uteliaisiin ja välinpitämättömään jne.?

Kirjallisuudesta ja taiteesta haen usein jaksoja, joissa tekijä on huomannut ja ilmaissut sellaista, mikä jää useimmilta havaitsematta. Tšehov kirjoitti lyhyen novellin rautatiekiskon mutterista, jollaisilla kiskoja kytketään toisiinsa. Nykyisin kiskot ovat pitkiä. Ennen juna rytkytti ja kolisi, koska kahden kiskon välissä oli aina rako metallin lämpölaajentumisen takia. Kesällä jyskytti vähemmän kuin talvella. Kävimme katsomassa. Kiskojen rako oli lämpimällä pienempi kuin pakkasella.

Koulussa se syy opetettiin, mutta taisin nukkua fysiikan tunnilla. Kalevi hoki “kun se kuumenee, se laajenee”. Luulin että hän puhui sukupuolielimistä, koska hän oli niistä kovin kiinnostunut.

Lämpötilan kohteessa energia lisääntyy ja molekyylejä laajentava voima voittaa yhdessä pitävän voiman.

Mutta Tšehov luo muutamalla sivulla murhenäytelmän ja elämäkerran. Tuomiolla on pikkupoika, joka joutuu Siperiaan. Hän on kiertänyt kiskosta mutterin ja käyttänyt sitä ongen siiman painona. Rikos on rautatieliikenteen vaarantaminen, hänelle julistetaan.

Muiden ihmisten tunteet ovat tärkeämpiä kuin omamme. Molemmat ovat epätosia, niin pitkälle, että ihminen muistaa ja muistelee paljon sellaista, mikä ei ole koskaan käynyt hänen mielessään.

Minäkin näin junan kaatuvan. En olisi ikinä uskaltanut lähteä junalla pohjoiseen, Härmään päin. Onneksi sinne ei tullut asiaa muutoin kuin kuorma-autolla hiekkakuopalle.

Otin selvää. Juna ei ole koskaan kaatunut tuolla rataosalla. Niinpä nytkin kirjoittaessani mielessäni näkyvää kauheaa onnettomuutta ei koskaan tapahtunut. Kylän pojilla oli kaikenlaisia juttuja. Esimerkiksi jos katsoi huusin reiästä alas, silmään tuli näärännäppy.

Tunteiden historiikki näyttäisi olevan kirjallisuus, etenkin runous. Se on täynnä tunteiden kohteita. Impi ja illankoi, lempi ja kaiho. Kansanlaulun ers peruskaava on luontokuva ja tunteen ilmaisu. “Eikä ne haavan lehdet lakkaa tuulella huiskumasta. Eikä lakkaa vanha kulta mielehen muistumasta.” “Raita kasvoi kankahalla, kauniimpi kuin paju. Poika oli hiljainen selvin päin mut juovuksissa raju.” Vertaus ja metafora pyyhkäisevät läheltä toisiaan. “Surua mulle lisätään kuin saunan pesähän puita.”

Runot ovat hyvin usein mallin mukaan tehtyjä, ja malli voi olla tiedostamaton. Joku kirjoitti ilkeästi, että iskelmän/laulelman sanoja on vain kolme: miks et ole mun, ah kun olet mun, miks et enää ole mun. Kyynikko lisäisi: ei kestä kauan ennen kuin uo laulajat ja laulun kohteet tuntevat: yks hailee.

Mitä lienee geeneissä? Epigenetiikka miellyttää minua. Geeni ei aina toimi eli “käynnisty”. Kmeiallisesti (mikrobiologisesti) muuttumaton periytynyt ryhmä tuottaa joskus erilaisen, “väärän” tuloksen. Järkeenkäyvä vertaus on immuunijärjestelmä. Sama ihminen saa joskus allergisen reaktion esimerkiksi mansikasta, joskus ei. Vastaus näyttää olevan immuunijäjestlmän jatkuva muuttuminen. Se on aina sodassa eli konfiguroituu aina ärsykkeiden mukaan ja omia aikojaan.

Niinpä meillä on satoja miljoonia tai miljardeja ihmisiä, jotka tavoittelevat onnea eli hyvinvointia eli huonon voinnin ja kivun vähentämistä. Osittain tuohon liittyen ainakin miljardi ihmistä ajattelee, että elämällä esimerkin mukaan pääsee tuohon tulokseen. Miljardi ihmistä ainakin pitää oikeana halujen häivyttämistä ja kaiken tavoittelun raukeamista, kuten hindulaisuudessa. Pelkästään soluja on ihmisessä ehkä 30 biljoonaa, ja niissä on suuria eroja, myös “samanlaisissa” eli esimerkiksi hermosoluissa Miten monella tavalla nämä solut voivat kytkeytyä toisiinsa?

Ja kun tunteet lienevät osittain ihmisen ja eläimen omienoluen ja voimie takaisinkytkentöjä.